Laiskan lauantain lasagne

Niin herkullista kuin lasagne onkin, sitä tulee tehtyä noin kerta vuoteen. Ja näköjään en ole koskaan saanut yhtäkään niistä toteutuneista lasseista tänne blogiin asti. Olkoon tämä nyt ensimmäinen, saa nähdä jääkö ainokaiseksi.

Oikaisin vähän mutkia ja jätin bechamelin keittelyn sikseen. Varsinkin, kun onnistun lähes aina polttamaan sen pohjaan... Sekoitin ranskankermaan juustoraastetta, valkokastike oli tällä kertaa siinä. Jossain Valion ohjeessa bechamel oli muuten korvattu valmiilla Viola-juustokeitolla. Toimiva niksi, jos tykkää valmiskeitoista. Tosin, Viola-keitot taitavat olla siinä lajissa ihan kelpo vaihtoehtoja.

Enne lassentekopuuhastelua sattui silmiin sekä Sillä Sipulin että Chef Jonesin lasagneaiheiset postaukset. Chef Jonesilta bongasin ja apinoin juustokuorrutteen. En itse olisi tajunnut laittaa mukaan keltuaista. Toimii.

Tästä tuli oikein hyvää. Jopa niin hyvää, että 5-vuotias koemaistaja söi lautasensa tyhjäksi ja totesi lasagnen olleen hyvää. Mutta toki kuulemma äidin lasagne on parasta. Niinhän se on, äitien tekemä ruoka on aina parasta. ;)

 

LAUANTAILASAGNE, LAISKASTI

Iso vuoka, riittää noin 4-6:lle

Lihakastike:

1 sipuli
1 solo valkosipuli
öljyä
400 g jauhelihaa
suolaa ja pippuria
1,5 dl punaviiniä
1 lihaliemikuutio / vastaavasti lihafondia
2, 5 dl vettä
390 g tomaattimurskaa
4 rkl tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
½ rkl oreganoa
(1 tl hunajaa, jos tarvetta pyöristää makua)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy syvässä paistinpannussa tai padassa. Kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää jauheliha ja paista kunnes se ruskeaksi, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää mukaan punaviini ja kiehuta, kunnes se on haihtunut. Lisää mukaan vesi, lihafondi ja kiehuta taas. Lisää mukaan vielä tomaattimurska, laakerilehti ja oregano. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla ainakin puolisen tuntia, pidempäänkin, jos aikaa on. Tarkista kastikkeen maut ja säädä mieleisiksi. Kastike saa olla löysää, joten huolehdi, ettei se kiehu liikaa kasaan.

Paketillinen lasagnelevyjä

Juustokastike:

300 g ranskankermaa
200 gmakuisaa juustoraastetta

Sekoita keskenään. Juustoraasteeksi kannattaa valita suhteellisen voimakkaan makuista juustoa, antaa lasagneen kunnolla makua.

Juustokuorrute:
150g juustoraastetta
1 keluainen
Loraus kermaa / muutama ruokalusikallinen ranskankermaa

Kokoa lasagne. Öljyä vuoka ja laita ensin pohjalle ohut kerros lihakastiketta. Sitten lasagnelevyä, päälle lihakastiketta ja juustokastiketta. Päälle taas lasagnelevyyt. Toista kastikehommat. Ihan viimeiseksi laitoin vielä muutaman lasagnelevyn ja sen päälle levitin juustokuorrutteen.

Paista 200 asteessa n.30min. Jos alkaa pinta tummumaan liikaa, niin laita kansi tai folio päälle. Anna vetäytyä kunnolla enne tarjoilua, ainakin noin vartin verran.

Ruuanlaittoruoka: Sitruunainen parsa-mascarponepasta

Jos valmistelee perjantai-iltana seuraavaksi päiväksi parsapartyja, niin mikä olisikaan luontevampi illallinen siinä lomassa kuin parsapasta'? Onneksi Eeva oli juuri julkaissut kutkuttelevan kuuloisen reseptin. Tuunasin reseptiä hiukan sen mukaan, mitä kaapista löytyi. 


Sitruunainen parsa-mascarponepasta
kahdelle

8-10 vihreää parsaa (mieluiten ohuita)

oliiviöljyä

2 rkl pinjansiemeniä (tai auringonkukansiemeniä)

1/2 sitruunan mehu ja kuori (meillä 1 kpl limetti)

100 g mascarponejuustoa

suolaa
 ja mustapippuria
spagettia tai muuta nauhapastaa

Tarjoiluun:
Parmesaanilastuja

Napsauta parsojen varsista puiseva osa pois. Huuhtele, ihan ohuita parsoja ei tarvotse kuoria, mutta minä kuorin yleensä vähänkin paksummat vihreätkin parsat. Leikkaa paloiksi.

Laita pastavesi kiehumaan. Kuumenna paistinpannulla keskilämmöllä öljy ja paista parsoja noin 5-8 minuuttia, kunnes ne ovat sopivan pehmeän napakoita, ei mitään lörttöjä siis. Paistoaika riippuu pitkälti parsojen koosta. Lisää pannulle pinjansiemenet ja paista vielä muutama minuutti, kunnes nekin ovat kauniisti paahtuneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jätä odottamaan pastan valmistumista.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Kaada kattilasta keitinvesi pois (aivan pienen tilkan voit jättää pohjalle). Älä laita kattilaa enää levylle, sillä mascarpone ei pidä liian kuumasta. Lisää kattilaan pastan joukkoon parsat ja pinjansiemenet, mascarpone, sitruunan / limetin mehu sekä hienoksi raastettu kuori. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Ropsauta päälle parmesaanilastuja. Nauti heti.

P.S. Tällaista parsapastaa täällä on joskus aiemmin tehty.

Kampanjamatskua: Pinaattia, pastaa ja makkaraa

Yleensä viikonlopun ja erinäisten kinkereitten jäljiltä jääkaapissa lymyilee kaikenlaista ruokatavaraa, joille ei välttämättä ole oikein mitään selvää käyttösuunnitelmaa. Näin myös meillä. Niinpä olikin selvä homma lähteä mukaan Suolaa & Hunajaa-blogin Jonnan masinoimaan Hävikistä herkuksi-kampanjaan. Vaikka ei meillä mitenkään määrättömästi sapuskaa roskiin kanneta, niin skarpattavaa on aina.

Pizzan asema jämäruokien kuningattarena lienee kiistaton. Pizzaohjeota ehtikin jo muutama kollega postailemaan. Hyvä haastaja pizzalle tulee sekin saapasmaasta, nimittäin pasta. Molempien kuninkaallisten jämäruokien kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että vähemmän on enemmän. Eli älä tunge kaikkea mahdollista pataan samaan aikaan. Päivä se on huomennakin ja silloinkin on syötävä jotain.

Maanantai-illan jämäpasta tuoremakkarasta, pinaatista ja paprikasta
2:lle nälkäiselle

pieni tilkka öljyä paistamiseen
1 pieni sipuli
pieni nippu kevätsipulia
(muutama kynsi valkosipulia)
1 punainen paprika
muutama kirsikkatomaatti
2-3 tuoremakkaraa
rasiallinen tuoreita pinaatinlehtiä
liraus valkoviiniä, valkoista balsamicoa tai punaviinietikkaa
mustapippuria, suolaa
kuivattua timjamia ja basilikaa

Lisäksi:
80 g kuivapastaa

Laita pastavesi kiehumaan.

Silppua sipulit, paloittele makkara, viipaloi paprika ja huuhtaise pinaatinlehdet. Kuumenna ihan pieni tilkka öljyä paistinpannulla ja kuullota ensin sipulit. Lisää sitten pannulle makkarat ja anna niiden ruskistua. Laita pasta kiehumaan ja keitä se al dente ja huuhtele.
Lisää mukaan paprikat, jatka paistamista. Mausta yrteillä.

Kun pasta on valmista, lisää panulle pinaatinlehdet ja liraus viiniä. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Lisää mukaan pasta ja pyöräytä sekaisin. Tarjoile parmesanraasteen kera, jos jääkaapistasi sattuu sellaista löytymään. Raejuustokin menettelee.

Chililihaa

Juhlimme lähisuvun kanssa eräitä synttäreitä sunnuntailounaalla. Kun pöydän ääreen kerääntyi isompi seurue, eikä kukaan halua asua koko sunnuntaita keittiössä, oli pataruoka enemmän kuin kätevä ratkaisu.

Vanhempani olivatkin pyöräyttäneet suuren padallisen chili con carnea Jamie Oliverin reseptillä. Loistokeitos, jonka resepti bongaantui joskus taannoin Pastanjauhannasta.

JO:n Chili con carne
(10-12 hengelle)

2 kg naudan ulkopaistia ja vähän luita
500 ml kuumaa kahvia
3 isoa kuivattua chiliä (ancho, chipotle tai poblano)
oliiviöljyä
2 kukkurallista teelusikallista jauhettua juustokuminaa
2 kukkurallista teelusikallista savustettua paprikaa
1 kukkurateelusikallinen kuivattua oreganoa
2 laakerinlehteä
2 punasipulia, kuorittuna ja viipaloituna
3-4 tuoretta chiliä (lisää kahdessa erässä, ettei tule liian tulista)
2 kanelitankoa
10 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
suolaa
mustapippuria myllystä
4 x 400 g tölkkiä kokonaisia tomaatteja
3 rkl ruskeaa sokeria
3 punaista, keltaista tai oranssia paprikaa, siemenet poistettuna ja viipaloituna
2 x 400 g tölkki papuja (kidneypapuja, voipapuja tai pintopapuja) valutettuna

Tarjoiluun:
Ranskankermaa

Valmista kahvi ja lisää siihen (vielä kun se on kuumaa) kuivatut chilit likoamaan muutamaksi minuutiksi. Pane sillä välin suuri pata miedolle lämmölle ja lorauta sinne oliiviöljyä, sitten juustokuminat, paprikat, oreganot, laakerinlehdet ja sipulit. Paista mausteita ja sipulia 10 minuutin ajan, että sipulit ehtivät pehmentyä sopivasti. Ruskista nopeasti padassa vielä kuutioidut lihat. Halutessasi voit käyttää tähän erillistä paistinpannua, josta sitten kippailet lihat pienemmissä paistosatseitssa pataan.

Ota puolet tuoreista chileistä, poista siemenet ja viipaloi. Viipaloi myös kahvissa uiskennelleet kuivatut chilit ja lisää ne pannulle sipuliseokseen yhdessä viipaloitujen tuoreiden chilien, kanelitankojen, viipaloidun valkosipulin sekä suola- ja pippuritujauksen kanssa. Kaada sekaan myös tilkka chilien haudutusliemenä toiminutta kahvia. Sekoita ja lisää sitten loput kahvit, tölkitetyt tomaatit ja sokeri. Kippaa vielä sekaan lihat ja tujaus suolaa ja pippuria, peitä kannella ja anna hautua suurin piirtein kolmen tunnin ajan, silloin tällöin sekoitellen.

Lisää muutaman tunnin päästä joukkoon pavut ja paprikat ja jätä pata taas hautumaan (vähintään puoleksi tunniksi).

Maista ja mausta. Jos padassa on mukana luita, nappaa ne pois tässä vaiheessa. Jos olet tulisemman ruuan ystävä, sekoita joukkoon loput tuoreista chileistä. Suurin tulisuus taittuu ranskankermalla, jota voi halutessa lusikoida annosten päälle. Tarjoile riisin, speltin tai vaalean leivän kera. Minä nautiskelin tämän kanssa kukkisriisiä, toimii!

Itseoikeutettu ruokajuoma tälle herkulle lienee kylmä lager.

Note to self: Alkuperäisessä ohjeessa lihana käytettiin naudanrintaa, jossa lihat eroteltiin luista ja toki myös paloiteltiin. Ä ja I oli ostaneet osittain ulkopaistia sekä lisäksi vähän luita ja tykkäsivät, että ulkopaisti toimi kuitenkin paremmin.

Ja tästä tulee sitten muuten aika hillitön satsi. Pienemmälle sakille riittää hyvin puolikas.

Keväänvihreä pasta

Salaatit ja pastat ovat meillä usein arki-illan ruokaa, niin tänäänkin. Tämän pastan innoittajina toimivat yllättävän freesit unkarilaisparsat ja ihana, pieni ja napakka kesäkurpitsa. Jonkinsortin pasta primavera tästä sitten syntyi.

Keväänvihreä pasta
(kahdelle nälkäiselle)

oliiviöljyä
nippu kevätsipulia
1/2 solo valkosipuli
6 vartta vihreää parsaa
1 pieni ja napakka kesäkurpitsa
1/2 vihreä paprika
tilkka valkoviiniä
sitruunamehua
tilkka kermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
Silputtua tuoretta basilikaa
murennettua sinihomejuustoa

Sopiva määrä mieluisaa pastaa

Kuori parsat ja kiehauta niitä nopeasti muutama minuutti. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. Silppua kevätsipuli ja valkosipuli. Leikkaa kesäkurpitsa ja paprika haluamallasi tavalla. Laita pastavesi kiehumaan. Kuullota pannulla sipuleita oliiviöljyssä tovi ja lisää pannulle kesäkurpitsa ja paprika. Anna paistua hetki ja lisää sitten liraus viiniä. Keitä pasta, jätä se reilusti al denteksi. Valuta pasta. Lisää pannuun parsat (pl nuput), tilkkanen sitruunamehua ja kerma. Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää pannnulle pasta ja parsan nuput. Tarkista makua ja lisää sitruunamehua / suolaa / pippuria tarvittaessa. Annostele lautasille ja ripsauta päälle murenneltua sinihomejuustoa.



Ihanan aurinkoisen arki-illan kunniaksi ruokaa siivitteli nautinnolinen valkoviini yhdeltä lempituottajistani, Georg Breurilta. Talon nykyinen viinintekijä on muuten nuori nainen, Theresa Breuer. Todella valovoimainen persoona!

Penneä, ruusukaalia ja salamia

Olen jotenkin ihastunut tuohon ruusukaaliin nykyisin. Soma, maukas, monikäyttöinen ja terveellinen raaka-aine. Kokeilin itsekin viljellä sitä tänä vuonna (ostotaimesta) mutta se meni jotenkin vähän pieleen, osittain. Joku ilkeämielinen ökkömönkiäinen halusi kovasti nakertaa ruusukaalieni lehtiä ja ne eivät olleet mitenkään kovin elinvoimaisen näköisiä. Ajattelinkin, että ei noista satoa tule, mutta tulipahan kokeiltua. Jätin ne kuitenkin kasvamaan. Lokakuun lopulla vai olikohan marraskuun alkua olin ihan hämmenyksissä, kun mennessäni kääntämään maata lopullisesti talviteloille, varret olivatkin täynnä pieni ruusukaalipalleroita! Ekassa päällilehdessä oli vähän nakerrusjälkeä mutta sisältä se oli ihan kunnosa. Eikä ollut pienet pakkasetkaan hommaa haitanneet.

Ruusukaalin kasvatus ei siis vaan ollut hätäisen hommaa, hitaasti hyvää tuli. Ajattelin eka kirjoittaa otsikoksi ruusukaali-metvurstipasta, mutta sehän olisi ollut niin kovin arkista. Eli mennään nyt sitten vähän hienommin, sanathan luovat mielikuvia, erityisesti ruokalajien kohdalla.

Penneä, ruusukaalia ja salamia

1 iso sipuli
1/2 solo valkosipuli
öljyä
muutama viipale mausteista makkaraa: salamia, chorizoa tai kotoisaa metkurstia
1/2 rasiaa (n. 200g) ruusukaalia
liraus kermaa
mustapippuria, suolaa ja chiliä

keitettyä pennepastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Pese ruusukaalit, poista uloin lehtikerros / vioittuneet osat, lyhennä kantaa ja halkaise. Kuori ja silppua sipuli, kuullota niitä öljyssä tovi. Laita pasta kiehumaan ja keitä ohjeen mukaan al denteksi. Lisää pannulle sipulien sekaan silputtu makkara ja hipaus chiliä. Ole chiin suhteen varovainen, jos makkarasi on todella mausteista/tulista mallia. Lisää pannulle renssatut ruusukaalit ja jatka paistamista hetki. Lirauta mukaan kermaa, anna kiehahtaa.

Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää pannulle keitetty ja valutettu pasta, sekoita. Jos systeemi tuntuu liian kuivalta, lisää mukaan liraus pastan keitinvettä. Tarkista maku ja tarjoile runsaan parmensanraastelisäyksen kera. Tämä maistui todella oivalta kylmän lager-oluen kanssa!

Kevättä ja Pollo Limonelloa!

Blogini talviuinailu on saanut ankaraa suullista palautetta eräiltä tahoilta. On kuulemma ihan tylsää, kun nuo Nigellan nuggetit roikkuvat tuossa aina vaan. Vaikka hyviä ovatkin. Noh, josko tämä tästä alkaisi virkistymään ja saisin jotain postattuakin. Enää ei ole mitään selityksen mahdollisuuksia opiskelun suhteen, koska sekin on nyt tältä erää totaalisen loppu. Huh.

Pääsiäisen aikaan ehdin vähän kokkailemaakin. Tämä muutaman kevään takainen blogivillitys tuli keiteltyä ja hyväähän tämä aina vaan on. Kannattaa siis kaivaa naftaliinista, ehdottomasti! Jotenkin tämä viihdyttää ainakin minun makuhermojani kertakaikkisen mukavasti: vähän happamuutta, makeutta, tulisuutta ja vielä kerman pehmeyttä ja täyteläisyttä. Ja kastikkeen värikin on ihanan keväisen keltainen.

Kuvausavusta kiitos iskälle! Meidän kamera on edelleen kaputtos. Tarttis tehrä jotain.

Ysibaarin legendaarinen Pollo Limonello
Tästä piisaa 4 ruokailijalle

3 isoa broilerin rintafilettä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl kermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl hunajaa
2 dl paksua maustamatonta jogurttia
suolaa
noin 200 g spagettia penneä
parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä

Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne rasvassa pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. (tässä välissä voit laittaa pastaveden kiehumaan)

Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella. Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan. Älä enää keitä kastiketta.

Sekoita kastike keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Tarjoa juustoraasteen kanssa ja korsitele tarvittaessa lehtipersiljalla tai muilla tuoreilla yrteillä.

Ruusukaalikammon karkoitus, osa II

Ruusukaali ei ole mikään vakiovieras keittiössämme, edelleenkään. Näköjään kokkaan sitä noin kerran vuodessa ja näköjään pekonin kanssa... Jotenkin olin siis tarrannut ruusukaalipaketin matkaani ja jotain siitä piti kehitellä. Miespuolinen suhtautui edelleen hieman epäluuloisesti ruusukaaliprojektiini, mutta lopputulos yllätti positiivisesti, jälleen. Tuo totesikin, että ilmeisesti ruusukaali on niitä raaka-aineita, jotka on helppo pilata vääränlaisella valmistuksella. Ja ainakin kouluruuan kautta... Nopea, herkullinen pasta syntyi näin:

Ruusukaali-pekonipasta
(kahdelle todella nälkäiselle tai kolmelle norminälkäiselle)

1 pkt pekonikuutioita
1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
1 rasia ruusukaaleja
2,5 dl 3-juuston ruokakermaa
Mustapippuria myllystä

Pastaa keitettynä
Tarjoiluun: Parmesania raasteena

Laita pastavesi kiehumaan isoon kattilaan. Silppua sipulit ja paistele niitä pannulla miedolla lämmöllä. Huuhdo ja renssaa ruusukaalit ja lohko ne neljään osaan. Lisää mukaan pasitumaan. Anna puhista tovi. Lisää kerma ja anna hautua. Ruusukaalin ei ole tarkoitus olla lötkän pehmeää ja karvaan makuista. Vaan kauniin vihreää ja napakan narskuvaa. Testaa aina välillä! Keitä pasta al-denteksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola. Yhdistä soosi ja valutettu pasta. Tarjoile parmesanraasteen kanssa. Huurteinen lager-olut sopii ruokajuomaksi perjantai-illan tunnelmiin.

Arki-illan feta-pinaattispagetti

Pikainen arkipasta maanantai-iltaan, pitäähän tänne blogiin saada välillä jotain oikeaa ruokaakin eikä pelkkiä omenapiirakoita... Tämän tyyppisiä pastoja on varmaan Blogistania pullollaan mutta eiköhän vielä yksi mahdu mukaan. Pinaattia tulee vielä kasvimaalta reilusti, joten sitä on kaapissa vakiovarusteena, siitä siis innoitus tähän pastaan. Oliiviöljy pyöristää mukavasti makua ja suutuntumaa, varsinkin jos on sattumoisin käyttänyt kevytvesiota fetajuustosta...

Feta-pinaattispagetti

200g tuoretta pinaattia
1 iso sipuli
muutama valkosipulin kynsi
liraus sitruunamehua (ja liraus valkoviiniä)
fetajuustoa
oliiveja
limellä maustettua oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
silputtua basilikaa
parmesaanilastuja
Täysjyvä spagettia

Laita pastavesi kiehumaan. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla öljytilkassa. Huuhdo ja revi pinaatinlehdet. Laita mukaan pannulle pöhisemään. Laita pastat kiehumaan. Mausta sitruunamehulla ja halutessasi viinillä. Kun pinaatti on hieman kypsynyt, kippaa sekaan fetajuusto ja oliivit. Mitä maukkaampaa fetaa, sitä vähemmän sitä oikeastaan tarvitsee. Tuli taas todettua, että ei tuo kevytfeta ole oikein mistään kotoisin ruuanlaitossa, noin makunsa puolesta nimittäin: Vähän hapanta, suolaista ja siinä se. Ei mikään elämys... Valuta spagetti ja sekoita se feta-pinaattiseoksen joukkoon ja laita sekaan vielä silputtua basilikaa. Lappaise lautasille, lorauta päälle lime-oliiviöljyä, rouhaise suolaa ja pippuria sekä ropsi vielä parmesaanilastuja.

Siskon pasta

Työkaverini antoi innoketta tehdä siskonmakkaroista tulisensorttista pastaa, vaikka otsikko taitaa viitata enemmänkin sukulaisiin. Mittasuhteet on vähän ehkä sinne päin ja ketsupin ja tomaattipyreen päätin lisätä ihan omatoimisesti. Siskonmakkara on ihan turhaan vähän aliarvostettu raaka-aine. Se on kerrassaan maukasta, kestää pakastamista ja taipuu moneen. Onhan se palleroiden puristelu vähän inhaa puuhaa, mutta sen voi aina ulkoistaa kanssakokkaajalle. Kerrassaan mainio, nopea arkipasta, vaikka näin perjantai-illlalle!

Tulinen siskonmakkarapasta

2 punasipulia
3 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
1-2 paprikaa
öljyä
paketillinen siskonmakkaroita
makeaa chilikastiketta
ketsuppia ja tomaattipyrettä
mustapippuria ja suolaa
Silputtua basilikaa ja persiljaa

Pastaa (cappellia, farfallea, penneä tms.)

Tarjoiluun tuoretta parmesaaniraastetta

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit, chili (siemenillä tai ilman, kuinka vain haluat) ja paprikat. Kuullota kasviksia öljyssä. Lisää tovin kuluttua siskonmakkarat pieninä palleroina. Anna kypsyä. Laita pasta kiehumaan. Mausta makkaraseos chilisoosilla, ketsupilla ja tomaattipyreellä. Suolaa ja pippuroi anna ja tekeytyä hetki. Sekoita keitetyn ja valutetun pastan kanssa ja lisää joukkoon reilusti silputtua basilikaa ja persiljaa. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Broileri-pastavuoka

Hyppysellisen ja Pastapään keittiössä oli tehty herkullisen kuuloista broileri-pastavuokaa. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla, kun ei edes makaronin keittoon tarvinnut alkaa. Näpsäkkä ohje ja mentiinkin ihan kiltisti melkein niin kuin siinä neuvottiin. Ohje on siis lainatavaraa Sillä Sipulista. Voisin kuvitella, että tämä resepti toimisi myös jauhelihalla tai tunalla, jos haluaa varioida. Kuva on taas taattua vuokaruokamenoa, pah.

Broileri-pastavuoka

300 g pastaa (penneä, fusillia tms)
300 g broilerisuikaleita
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
1/2 dl kanafondia
1/4 dl öljyä
1 dl vehnäjauhoja
1-2 prk tomaattipyrettä
1/2 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
2 dl ruokakermaa
150 g juustoraastetta

Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla. Lisää sekaan paistumaan myös broilerisuikaleet. Tee sitten kastike kattilassa. Kiehauta vesi ja lisää siihen kanafondi. Sekoita vehnäjauhot öljyyn niin, että ne imeytyvät hyvin. Tämä on erikoinen kohta ohjetta sillä ¼ dl öljyä ja 1 dl jauhoja tulee sellaiseksi klimpiksi että oksat pois. Kyllähän se ”imeytyy hyvin”, mutta tuntuu oudolta heittää tuollainen klöntti nesteen sekaan suurustamaan. No, joka tapauksessa se jauho-öljy-klöntti heitetään kanafondiliemeen ja sekoitellaan. Kun antaa kiehua noin viisi minuuttia, niin kyllä se sinne pikku hiljaa tasoittuu. Minulta tosin meinasi loppua jo usko tässä puuhassa. Sitten lisää tomaattipyre (meillä 2 purkkia), mausteet, ruokakerma ja juustoraaste. Sekoittele niin että juusto sulaa kastikkeeseen. Sitten enää kaikki ainekset vuokaan. Kaada ensin voideltuun uunivuokaan pastat raakana. Lisää broilerisuikaleet ja sipulit ja lopuksi kastike. Sekoita koko komeus. Ripauta vielä hieman juustoraastetta pinnalle. Kypsennä vuokaa noin 50 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Kokeilin paistaa vuoan valurautapadassa (paistoin sipulit ja kanat samassa padassa-->muka vähemmän tiskiä), paistoaikaa ja lämpötilaa olisi pitänyt varmaankin hieman vähentää, pata paisteli sapuskan hieman kuivahkoksi. Mitäpä tuosta, meille tämä maistui loistavasti!

Chilillä ja paprikalla höystetty kanapasta

Sen lisäksi, että kevätaurinko paljastaa armotta kaikki mahdolliset pölykertymät ja likaisen harmaat ikkunat, se tuntuu tunkeutuvan myös keittiön kaapistoihin. Jams Jokapäiväisen leivän keittiössä jo nostikin aihetta esille.

Itse kurkkasin tänään jääkaappiin, ja yritin käyttää pois kaikki vanhenemaan päin olevat tarvikkeet. Pyrin siihen, että tuoretuotteita tulisi ostettua sen verran, mitä käytetäänkin. Yleensä onnistun hyvin mutta sattuuhan niitä erheitäkin. Jokatapauksessa, ajatuskin kuiva-ainekaappien siivoamisesta alkaa jo valmiiksi hikoiluttaa... Puhumattakaan ajatus ikkunanpesusta, puuh!


Chilillä ja paprikalla höystetty kanapasta
(Jääkaapin tyhjennyspasta)

1 iso sipuli
1 solo valkoispuli
kuivattua chiliä tai sambal oelekia
öljyä
1 suippopaprika silputtuna
1 kypsäs kalkkunan filepihviä kuutioituna
100g tuorejuustoa
2 rkl sweet chili-kaffirlime maustekastiketta
suolaa, pippuria, timjamia ja persiljaa tai korianteria

Silppua sipulit ja paistele niitä tovi lempeällä lämmöllä öljyssä chilin kanssa. Nakkaise joukkoon silputtu paprika ja hetken päästä myös kypsä kalkkuna kuutioituna. Paistele taas tovi ja lisää sitten jääkaapin uumenista bongaamasi tuorejuusto tai mikä muu maitovalmiste tahansa. Sen voi myös jättää pois, jos ei jääkaapista löydy. Annan juuston sulaa ja mausta vielä lopuksi sweet chilisoosilla. Suolaa,pippuroi ja mausta makusi mukaan. Tarjoile pastan kera.

Lauantainen pastalounas

Viikonlopun aloituksena oli pirtsakat kuntosalijumpat ja sen jälkeenhän oli ihan hirmuinen lounasnälkä. Pasta pitää tiellä ja jääkaapista löytyi kaikenlaista mukavaa sekaan laitettavaa niin tällainen lounaspasta sitten syntyi.

Yrttinen kalkkuna-pinaattipasta

1 sipuli pilkottuna
1 solo valkosipuli silputtuna
öljyä
paistettua ja yrttimaustettua kalkkunan rintafilettä
pakastepinaattia sulatettuna ja valutettuna
10 kirsikkatomaattia puolitettuna
liraus valkoviiniä
1/2 sitruunan mehu
(hieman aurajuustomurua)
timjamia
rakuunaa
suolaa ja pippuria

keitettyä ja valutettua protsku- tai ruispastaa
tarjoiluun vastaraastettua parmesaania

Laiskista sipulit öljyssä pannulla, lisää sekaan valkoviiniä. Nakkaa mukaan kypsä kalkkuna, pinaatit ja kirsikkatomaatit. Höystä keitos yrteillä ja sitruunamehulla. Nappaa sekaan vielä juustomurut tai vaikka tuorepjuustoa, tai jätä se väliin, mikä ikinä onkaan jääkaappisi tilanne asian suhteen. Mausta vielä makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Sekoita pastan joukkoon ja tarjoile parmesaaniraasteellä höystettynä.

Lihapullat tryffelillä maustetussa tomaattisoosissa

Sarjassa Miespuolisen kokkaamaa nopeaa ja hyvää lauantailounasta.

Tryffelillä maustettu tomaattikastike

1 sipuli
1/2 solo valkosipulia
oliiviöljyä paistamiseen
500g tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
(liraus viiniä)
1 tl tryffelitahnaa
tippa hunajaa
mustapippuria
suolaa
yrttejä

Silppua sipulit ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää tomaattivalmisteet ja halutessasi vähän viiniä. Mausta kastike tryffelitahnalla, hunajalla, suolalla, pippurilla sekä yrteillä. Anna poreilla tovi. Tarkista maku.

Lisäksi tarvitset:
lihapullia suosikkireseptilläsi valmistettuna
tuorepastaa

Lisää lihapullat lämpenemään kastikkeeseen. Keitä tuorepasta ohjeen mukaan. Tarjoa parmesaanin kera.

Tryffelitahnaa saa ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Tuhtia tavaraa. Ja Roinisilta saa muuten kaikki muutakin erinomaisen hyvää...

Italian lipun väreissä (Pasta alla vodka)

Tämä pastaohje oli jäänyt mieleeni jo aikaa sitten ja vasta nyt se pääsi kokeiluun. Loistava ruoka tilanteessa, kun kaapit kumisevat tyhjyyttään ja jotain olisi kuitenkin pakko syödä. Pastaa, tomaattisäilykettä ja vodkaa ;) löytynee kaapista melkein aina ja meillä parmesanklöntti on jääkaapin vakiväkeä. Ohjeen olin bongannut joskus täältä ja toisen kerran täältä. Oma versioni taisi olla sekoitus molempia. Ja jos vaan kaapista löytyy, niin italialainen mausteinen makkara olisi tämän soosin kanssa varmasti hyvää pataa.

Pasta alla Vodka
(noin neljälle)

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
chiliä
4 rkl vodkaa
1,25 dl kanalientä
400 g tölkki karkeaa tomaattimurskaa
liraus kermaa tai pieni klimppi tuorejuustoa
(tummaa Maizenaa suurustamiseen)
suolaa, pippuria ja hunajaa
tuoretta basilikaa

Hienonna sipulit. Kuullota sipuleita ja chiliä öljytilkassa 3-5 minuuttia tai kunnes sipulit laskistuvat ja ruskistuvat hieman. Lisää kanaliemi ja tomaattimurska, mausta suolalla, pippurilla ja tipalla hunajaa. Anna porista hiljakseen.

Keitä pasta ohjeen mukaan, al dente. (Minä keitin ehkä hiukan liikaa...)

Lisää kerma ja vodka soosiin, ja nosta kattila pois liedeltä, kun keitos alkaa kuplia uudelleen. Jos kastike vaikuttaa liian juoksevalta, suurusta tummalla Maizenalla. Valuta pasta ja sekoita kastikkeeseen silputun basilikan kanssa. Tarjoile raastetun parmesanin kanssa.

Pastana oli muuten Martellin ihastuttavaa maccheroni di Toscanaa. Saa ostaa ainakin täältä.

Arkista aherrusta ja spagettivuoka

Arkinen aherrus ja suherrus jatkuu juhlakauden jälkeen tuttuun tapaan. Tavallinen arkiruoka maistuu juhlaherkkujen jälkeen taivaallisen hyvältä. Työ ja opiskelu täyttää vapaa-ajan ihan uskomattoman tehokkaasti. Viikolla ruuanlaitto on vähän sinne päin mutta onneksi on viikonloput ja silloin ehtii vähän valmistella tulevan viikon lounasruokia.

Vaikka tämä ei maistukaan siltä kaikkien muistamalta koulun italianpadalta, tulee tästä ruuasta jotenkin nostalginen olo. Totesinkin Miespuoliselle, että tässä olisi myös selkeästi ainesta sukulaislasten suosikkiruoaksi, jos sellaisia sattuisi olemaan. Chiliä voi säätää oman maun mukaan ja kevennetyn tästä saa korvaamalla kerman jollakin kevyemmällä vaihtoehdolla, esim. tomaattimehulla. Kastike saa olla selkeästi liemevää, uunissa kypsyvä pasta imee itseensä yllättävän paljon nestettä.

Ohje ei ole suoranaisesti mistään, mutta varmasti olen siihen imenyt ideoita ja vaikutteita vaikka ja mistä. Alunperin se taisikin olla Miespuolinen, joka tämän tyyppistä spagettivuokaa laittoi...

Mausteinen spagettivuoka

reilu 6 dl tummaa pätkäspagettia raakana
1 iso sipuli
5 kynttä valkosipulia
400g jauhelihaa
1/2 prk paprikasäilykettä
1-2 porkkanaa karkeana raasteena
1 pussi tacomaustetta
500g tai noin 2 purkkia tomaattimurskaa
tomaattipyrettä
ketsuppia
(chiliä)
1-2 dl vettä
1 prk Valion 3-juuston kermaa
pippuria
suolaa
päälle: juustoraastetta

Paista jauheliha ja sipulit pannulla, lisää porkkanaraaste ja paprikat. Kaada päälle tacomausteseos, tomaattimurska, tomaattipyre ja vettä. Anna porista. Mausta turauksella ketsuppia, chilirouheella, mustapippurilla ja suolalla. Lisää mukaan purkillinen 3-juuston kermaa. Tarkista vielä maut ja säädä tarvittaessa. Kaada kastike isoon uunivuokaan ja lisää sekaan spagetti. Sekoita kunnolla. Paista 200 astetta uunissa noin 1/2h tai kunnes spagu on kypsää. Lisää maukas juustoraaste pinnalle paistamisen loppupuolella. Annan vuoan jäähtyä ja rauhoittua tovi uunista ottamisen jälkeen. Nautiskele nostalgisissa tunnelmissa.

Kauppapäivän kana suklaapastalla

Tänään on urhoollisesti luuhattu läpi suuri osa pääkaupunkiseudun huonekalukaupoista. Ostokset olivat vain niitä tarpeellisia, mopo pysyi siis hyvin hanskassa. Urhoollisuuteni ja yhdeksän tunnin ahkera shopittelu palkittiin, saimme illaksi ruokavieraita, jotka itse laittoivat ruuan. Kerrassaan loistavaa, kiitos kauppaluuta-kokeille!

Illan pääkokki uitti kanat sitruunassa ja kermassa timjamin höytämänä. Tuhdinraikasta pakkaskelin soosia siis. Pastanvirkaa hoiti uteliaisuudesta hankittu suklaapasta, (hankintapaikkka Stockan Herkku) joka lähinnä tuoksui hennosti suklaalle ja pääasiassa vain näytti hauskalta. Mutta toimitti kuitenkin hiilarin virkansa hienosti.

Kuvassahan tuo kana näyttää enenmmänkin sinappikanalta mutta maku oli kyllä ihanan raikas ja sitruunainen.

Kanaa sitruunan ja timjamin kera

4 broilerin rintafilettä
1 valkosipuli viipaloituna (yksikyntinen)
öljyä
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu
2 dl kermaa
1 rkl karkeaa dijon-sinappia
1 rkl kasvisfondia
1 rkl hunajaa
3/4 ruukkua timjamia hienonnettuna
mustapippuria ja suolla
persiljasilppua

Paista kanat ja valkosipuli öljyssä padassa tai kasarissa. Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste ruskistetun kanan päälle ja anna porista hetki. Lisää sekaan kerma, sinappi, fondi. Makeuta seosta hunajalla ja anna porista. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Tarkista ja säädä maut, ja ropsauta päälle vielä silputtua persiljaa väriksi. Tarjoa pastan kera.

Cannelloni vai Manicotti?

Eilen kokeiltiin Cannellonien tekemistä. Kerrankin asia oli päätetty jo ennen ruokakauppaan menemistä. Halusin tehdä Cannellonit tuorepastalevyistä, ajattelin sen olevan helpompaa, paistamisprosessin nopeampaa ja kenties loputuloksenkin mehevämpää. Kauppareissu suunnattiin erääseen pk-seudun juuri avattuun S-ketjun suurmarkettiin. Tuloksena, ei tuoreita pastalevyjä, kaikkea muuta kyllä. Tyydyimme siis kuiviin valmistuubeihin. Lontoonkielisessä Wikipediassa muuten kerrottin, että näitä kuiviin valmistuubeihin tehtyjä rullia kutsutaan oikeammin nimellä Manicotti, kun taas tuorepastalevystä rullaillut kääryleet olisivat sitten Cannelloneja. Yhtä kaikki, termejä käytetän iloisesti sekaisin ja väärinpäin.

Tuubien täyttäminen oli melkoisen suttaista puuhaa. Ensin ajattelin laittaa täytesoosin pursotinpusiin ja turistaa sillä tuubit täyteen. Miespuolinen kuitenkin muisti, että meillä on pieni suppilo, jolla on iso suu. Ja sehän olikin mitä mainioin väline tähän puuhaan. Eli kaikenmaailman hillosuppilot ovta oivia apureita Cannallonien täyttämisessä.

Lopputulos: Maukkaan yrttistä tuli, mausteita kannattaa täytteeseen laittaa ihan roimalla kädellä ja maistajan lusikkaa käyttää ahkerasti. Aikapaljon enemmän tässä sai tuhertaa kuin esimerkiksi vaikka lasagnen kanssa. Reilu tomaattisoosi tuossa päällä varmisteli vielä sen, ettei lopputuloksesta tullut liian kuivaa. Hyvää, mutta ihan äkkiä en lähtisi tätä uudelleen tuhertamaan. Ihan kiva puuhastella vaikka kaveriporukalla arki-iltanakin, raaka-aineet kuitenkin suhteellisen edullisia.

Lempeän yrttiset Cannellonit

1 paketti (250g) Cannelloni-tuubeja

täyte:
1 pkt pekonikuutioita
2 isoa sipuli
4 kynttä valkosipulia (tai enemmän)
500g jauhelihaa
8 herkkusientä
noin 1,5dl vettä
1-2 rkl lihafondia
noin 1,5dl punaviiniä
1 pieni prk tomattisosetta
chiliä myllystä
mustapippuria myllystä
suolaa
paljon yrttejä (timjamia, rosmariini, basilika, oregano, persilja)
1/2 prk kevyttä ranskankermaa

Paistele peksut ja sipulit sekä herkkusienet ja jauheliha. Lisää nesteet, tomaattisose ja mausta. Anna porista leidellä hyvä tovi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Soosi saa olla hieman "nesteistä", pasta imee paljon nestettä uunissa. Lisää lopuksi puolikas purkki ranskankermaa. Anna soosin jäähtyä tovi. Täytä sitten pastatuubit tai tuorepastataikinalevyt ja asenna voideltuun laakeaan uunivuokaan. Täyttämisprosessissa kaikki keinot ovat sallittuja. Mikäli täytteestä jää lientä, kaada se rullien päälle.

päällyssoosit:
1 prk Valion juustokastiketta
1/2 purkki kevyttä Ranskankermaa
1 dl ruokakermaa
reilusti Parmesan-raastetta

2 prk (à 370g) tomaattimurskaa
(toinen oli mallia valkosipuli-basilika)
mustapippuria myllystä
yrttejä

Kaada täytettyjen tuubien päälle ensin tomaattisoosia, mausta pppurilla ja yrteillä. Raidoita pinta juustosoosilla ja ropsi lopuksi päälle raastettua Parmessania. Paista uunissa 225 asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä tovi, ennen kuin maistelet.

Viinin virassa tänä lauantaina Crozes Hermitage Laurus 2004, jonka kävin Arkadian lakko-Alkosta itselleni hamstraamassa.
Maanläheinen, mausteinen ja yrttinen viini, jossa pehmeät tanniinit ja kypsää hedelmäisyyttä. Passasi erinomaisesti Cannelloneille ja pimeälle marraskuun illalle. Ainut miinuspuoli melko kova hinta, 16,98€.

Pastaa, kesäkurpitsaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Tämän pastan innoittajina toimivat Lakkarahkan pasta-zucchinisalaatti sekä Oliivian myöskin aiheesta innoittunut kesäkurpitsapasta. Oman maan kesäkurpitsat ovat jo ollutta ja mennyttä, mutta hyvin hoiteli kaupan kurpitsakin hommansa. Tämä toimi erinomaisena lounaspastana, jota miespuolinen saikin popsia pari päivää minun huidellessani Tampereen suunnalla. Toisena päivänä pastaa tuunattiin grillatulla broilerilla, toimi kuulemma sekin.

Tomaattinen kesäkurpitsapasta

1 iso sipuli
2 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
reilu 1/2 kesäsurpitsa
2 isoa herkkusientä
reilusti aurinkokuivatua tomaattia suikaloituna
1-2 rkl kapriksia
1 dl ruokakermaa
liraus sitruunamehua tai valkoista balsamicoa
reilu ruokalusikallinen kapriksia
pippuria, suolaa, timjamia, persiljaa

Silppua sipulit, kesäkurpitsa, sienet ja tomaatit. Paistele ensin öljyssä sipulit, lisää sienet ja sitten kesäkurpitsa. Paista tovi ja lisää tomaatit. Lirauta joukkoon tippa sitruunamehua tai valkoista balsamicoa ja sitten kerma. Nakkaa joukkoon kaprikset. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Tarjoa soosi vaikkapa pennepastan kanssa.

Pastaa, salviaa, valkosipulia ja pinaattia

Jääkaapissa lymyilevä pinaattipussi (viimeiset omalta kasvimaalta) ja parvekkeella edelleen rehottava salvia antoivat inspiraation tähän nopeaan pastaan. Lopullisen muotonsa se sai Köyhien Ritareiden sivuilta, Alénin Henrin resepteistä. Pisin aikahan tämän valmistamisessa meni pinaattien pesemiseen ja ruotimiseen. Ruokakuvaa ei tullut napatuksi eikä muuten ollut kovin kaunista ruokaa, kun pinaatti ehti kypsyä sekunnin liikaa. Täältä voi kurkata Köyhien ritareiden versiota, joka on ihan kaunis. Salvian maku oli yllättävän mieto, vaikka silppuamisvaiheessa se tuntui aika tymäkältä. Selkeän herkullinen makucombo.

Salvia-valkosipulispagetti

300 g spagettia
1 nippu salviaa
2 valkosipulinkynttä
1 pussi tuoretta pinaattia
½ dl raastettua parmesanjuustoa
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikasilppua

Leikkaa salvia ja valkosipuli hienoksi. Pese pinaatti hyvin ja ruodi se jos lehtiruoti on paksu. Kuullota valkosipulit, salvia ja pinaatti nokareessa voita. Keitä spagetti kypsäksi ja valuta se. Lisää pannulle muiden raaka-aineiden joukkoon ja sekoita. Mausta lopuksi suolalla, mustapippurilla ja parmesan-raasteella. Tarjoile heti.