Työkaverini antoi innoketta tehdä siskonmakkaroista tulisensorttista pastaa, vaikka otsikko taitaa viitata enemmänkin sukulaisiin. Mittasuhteet on vähän ehkä sinne päin ja ketsupin ja tomaattipyreen päätin lisätä ihan omatoimisesti. Siskonmakkara on ihan turhaan vähän aliarvostettu raaka-aine. Se on kerrassaan maukasta, kestää pakastamista ja taipuu moneen. Onhan se palleroiden puristelu vähän inhaa puuhaa, mutta sen voi aina ulkoistaa kanssakokkaajalle. Kerrassaan mainio, nopea arkipasta, vaikka näin perjantai-illlalle!
Tulinen siskonmakkarapasta
2 punasipulia
3 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
1-2 paprikaa
öljyä
paketillinen siskonmakkaroita
makeaa chilikastiketta
ketsuppia ja tomaattipyrettä
mustapippuria ja suolaa
Silputtua basilikaa ja persiljaa
Pastaa (cappellia, farfallea, penneä tms.)
Tarjoiluun tuoretta parmesaaniraastetta
Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit, chili (siemenillä tai ilman, kuinka vain haluat) ja paprikat. Kuullota kasviksia öljyssä. Lisää tovin kuluttua siskonmakkarat pieninä palleroina. Anna kypsyä. Laita pasta kiehumaan. Mausta makkaraseos chilisoosilla, ketsupilla ja tomaattipyreellä. Suolaa ja pippuroi anna ja tekeytyä hetki. Sekoita keitetyn ja valutetun pastan kanssa ja lisää joukkoon reilusti silputtua basilikaa ja persiljaa. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.
4 Terveisiä keittiöön & kellariin:
meillä siskonmakkara on myös herkkua. luulen että pastaan yhdistettynä olisi yliveto ainakin 4-vuotiaamme mielestä. Siinä ovat silloin kaksi hänen herkkuaan samalla lautasella. täytyy kokeilla.
Siskonmakkara on ihan törkeen hyvää:D. Ja siis sen laitossahan on just parasta kun saa pulpautella sellasia ihania isoja palleroita liemen joukkoon...
Hyppis, tästä voisi kehittää varmaan vaikka minkämoisia pastareseptejä. Teillä taitaa lapsetkin olla jo pienestä pitäen aikamoisia herkkusuita. :)
Rossana, mä en ymmärrä, miksi se palleroiden pulpauttelu on mun mielestä ei niin parhautta. Yleensä kaikkien ruoka-aineiden käsittely sujuu, mutta tässä kohdassa minulla on joku ihmeellinen stoppi. Ja ei se kateenkorvakaan niitä kivoimpia ole... Mutta ihania ruokia saa molemmista!
Onpas kivoja reseptejä tullut!
Meillä syötiin perunavellin kanssa aina voideltua ruisleipää, jota silputtiin sinne vellin sekaan :)
Lähetä kommentti