Perinteet kunniaan: Lihakeitto

Paljon on vettä ehtinyt virtaamaan Vantaan joessa edellisen postauksen jälkeen. Ja paljon on ehtinyt tapahtumaankin, niin iloista kuin surullistakin. Yhtä kaikki kokkaaminen on ollut jotakuinkin minimaalista, mitään mullistavaa en vaan ole saanut aikaan. Ainakaan omasta mielestäni. :)

Mutta toisaalta, ne parhaat asiat onkin usein niitä yksinkertaisimpia. Niinpä onkin hyvä jatkaa blogittelua perinteisellä lihakeitolla. Pakko tunnustaa, etten ole itse tehnyt sitä varmaan koskaan. Muiden tekemänä on kyllä maistunut. Mutta nyt Miespuolinen otti ja teki keiton piristämään flunssaisen vaimonsa oloa. Kultaista!

Miespuolinen keitteli sopan RuokaPirkan ja Ruokatorstain avustuksella. Jopa nuhainen nenäni haistoi keittiöstä leijuvat mielettömät tuoksut! Jos vaan jaksaa ja viitsii niin tähän kannattaa hankkia hyvää luullista lihaa. Ah, mitä aromeja.

Kuvauksellinen puoli unohtui eilen soppaa syödessä. Ja tänään kylmä keitto ei ollut järin kuvauksellinen. Huominen annos taas menee töissä. Joten kuvana kesäinen tunnelmapala oman maan porkkanoista ja sipulista.

Lihakeitto
8-10 annosta

Ensimmäinen vaihe:

noin 500 g luutonta tai
noin 1 kg luullista keittolihaa (naudan etuselkää, rintaa, lapaa tai kylkeä)
1,5 l vettä
10 kpl kokonaisia maustepippureita
5 kokonaista musta- tai valkopippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl suolaa
1 sipuli
(persiljanvarsia)


Toinen vaihe:
50 g mukulaselleriä
100 g lanttua
2-3 porkkanaa
100 g palsternakkaa
100 g purjoa
4-6 perunaa
(silputtua persiljaa)

1. Pyyhkäise kostutetulla talouspaperipalasella luullisen lihan pinta, jotta mahdolliset luunsirut poistuvat.

2. Laita liha tai lihapalat kattilaan (tarpeeksi suuri!) ja mittaa kylmä vesi päälle. Kuumenna kiehuvaksi. Kuori pinnalle noussut vaahto pois reikäkauhalla tai lusikalla.

3. Pienennä lämpö ja lisää mausteet ja persiljan varret) sekä halkaistu tai viipaloitu sipuli.

4. Keitä lihoja hiljaisella lämmöllä vähintää puolitoista tuntia, jopa 2-3 tuntiakin saattaa mennä. Liha on kypsää, kun haarukka uppoaa siihen helposti tai maistettaessa liha ei ole sitkeää.

5. Ota liemestä pois persiljanvarret ja sipulinpuolikkaat. Jos liha on isona palana, nosta sekin pois puhdistamista ja paloittelua varten. Siivilöi liemi tarvittaessa.

Toinen vaihe:

1. Kuori ja kuutioi selleri, lanttu, porkkanat ja palsternakka. Keitä niitä lihan keittoliemessä noin kymmennisen minuuttia.

2. Pese ja kuori perunat. Leikkaa ne lohkoiksi. Halkaise purjo ja huuhtele se hyvin. Leikkaa viipaleiksi ja lisää keittoon kypsymään vähän perunalohkojen jälkeen. Keitä keittoa perunoiden lisäämisen jälkeen vielä noin 15 minuuttia. Tarkista, että juurekset ja perunat ovat kypsiä.

3. Poista lihoista luut ja kalvot. Paloittele liha lusikoitaviksi palasiksi ja lisää keittoon. Tarkista keiton maku ja kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle persiljasilppua juuri ennen tarjoilua. Tarjoa ruisleivän ja voin kanssa!

Puutarhakärpäsen purema

Kuten kuvakin jo vihjailee, seuraa postausta hieman kokkailu-teeman vierestä.

Tämän kevään ja alkukesän viikonloput on talviloman jälkeen kuluneet aika tiiviisti sormet mullassa. En vieläkään raatsinut luopua kaupunkipalstasta, pitäähän sitä nyt ihmisellä lähi(ö)perunamaa olla. Kaupunkikasvimaan lisäksi on olemassa kesäpaikkamme kasvimaa. Tänä keväänä kesäparatiisiin hankittiin avokasvimaan lisäsiiveksi kasvihuone eli tuttavallisemmin vaan kömmeli. Monena vuonna olemme harmitelleet aikaisten yöhallojen tuhoja mm. kurpitsoille. Kömmeli mahdollistaa myös hieman eksoottisemmat kokeilut, kuten munakoison ja kasvihuonekurkun. Tomaattisadostakin toivotaan runsaampaa kuin muutaman vuoden takaiset ämpärikokeilut. Kyllä nyt siis kelpaa puuhastella.

Kömmeli hankittiin monien mutkien kautta lopulta Bauhausista. Eihän se kovin suuren suuri ole, mutta eipähän tarvitse minun sitten lähteä torille satoa myymään rahoittaakseni kömmelin ja saadakseni kaiken sadon sijoitettua jonnekin. ;)

Pystytys sujui perheen miespuolisten avustuksella, naispuolisten jaellessa hyviä neuvoja ja tomiessa muonittajina. Perusta on vankka lekaharkkosysttemi, samalla saatiin vähän korkeuttaa koppiin. Multalaarit tehtiin laudasta, sisko ne käsitteli kauniin ruskean värisiksi. Lattia tehtiin vanhoista savupiipun tiilistä (kierrätystä nääs!). Kastelujärjestelmäkin hankittiin, etteivät kasviraukat läkähdy ihan meidän ollessa viikot kaupungissa.

Kuvissa koppi toukokuun lopulla. Sisustan viherrys on lisääntynyt kuluneiden muutaman viikon aikana ihan hirmuisesti! Ensimmäinen pinaattisato on jo muuten korjattu. Juhannuksen saadaan toivottavasti päivityskuvia.

Ai niin, kopissa kasvaa siis erilaisia tomaatteja, kasvihuonekurkkua, avomaankurkkua, kalebassikurpitsaa, paprikaa, chiliä, pinaattia, okraa, munakoisoa, sitruunaruohoa, basilikaa, purjoa ja muutamia yrttejä ruukussa. Paljoa enempääs sinne ei sitten oikein mahdukaan.

Sain muuten Välispiikiltä vekkulin inhokkiruokahaasteen, jota joudun hieman kyllä pohdiskelemaan...

Parsaa Ljubljanan torilta

Terveiset Sloveniasta!

Pikku lomanen Sloveniassa todisti sen, että on olemassa parsaa ja parsaa... Parsasesonki oli parhaimmillaan ja parsaa oli tarjolla joka paikassa ja se oli todellakin tuoretta! Eihän sitä enää voi Suomessa ostaa ollenkaan, kun se on karvasta ja puisevaa. Pöh.

Lähtöaamuna kipaistiin vielä nopeasti Ljubljanan torilta tuoreet parsat mukaan. Ja löytyipä vielä villiparsaakin, joka oli todella villi kokemus.

Nämä tuliaisparsat parsat naposteltiin kiehautettuina ihan vaan voisulan ja sitruunan kanssa.

Lisää Sloveniasta seuraa lähipäivinä...

Heylin paronin Riesling

Jospa pitkästä aikaa laittaisi tänne jonkun viininkin. Sitäkin on meillä toki juotu talven aikana, ei käy kieltäminen. Aloitetaan vaikka tällä saksalaisella valkoviinillä, joka sopii aurinkoiseen ihanan lämpimään kevätpäivään mitä parhaiten. Saanko esitellä: Baron von Heyl Estate Riesling 2008. Tämä viinin on yllättäen puolimakea, olematta silti mitenkään ällömakea. Jutun taika piilee viinin mineraalisuudessa ja hyvässä hapokkuudessa. Tässä viinissä on herkkyyttä ja voimaa samaan aikaan. Tuoksussa on omenaisuutta, hunajaisuutta ja kukkia. Maku vastaa tuoksua ja jo edellä mainittu mineraalisuus ja hapokkuus on maulle ryhtiä.

Loistava aperitiivi ja alkoholiakin on vain noin 10%. Meillä tätä viiniä nautiskeltiin kylmän avocadokeiton parina. Sopi siihenkin mainiosti. Herkkä maku ei peittänyt avocadon herkkää aromia, hapot tasoittivat keiton rasvaisuutta ja pieni makeus toimi hyvin keiton täyteläisyyden ja pienen chilihipauksen kanssa. Ja jos äyriäisistä pitää niin tätä kannattaa kokeilla niidenkin seuraan.

Pakko kommentoida viinin nimeä. Jos ei ole ranskalaisten viinien nimet helppoja niin saksalaiset ovat samassa kisassa vähintään kakkosen. Ja etikettikin on aika omalaatuinen. Toki, kokonaisvaltaisen elämyksen tärkein osa on se pullon sisältö, mutta silti. :)

Soppakellari suosittelee!

Alkon numero: 580247. Hintaa pullotteella on 11,96 euroa.

Kevään vihreä keitto

Vaikka ulkona onkin suhteellisen kolea kevätsää niin tämä keitto virittelee hempeään kevättunnelmaan. Ihanan vihreä ja samettisen pehemeä alkukeitto syntyi avocadosta. Meillä kun ei herneitä harrasteta sattuineista syistä niin piti keksiä vihreää jostain muusta. Tätä voisi tehdä cocktail-kutsuille hauskasti myös shottilaseihin, meille tarjoiltiin ihan perinteisesti tassilta. Toimii taattuvarmasti hienosti myös helteisen kesäpäivän lounaskeittona. Reseptiä katsastin Liemikeittiön lisäksi myös täältä:

Kuva ei tee oikeutta keiton kauniille värille, mutta kaikkea ei nyt tällä kertaa voinut saada...


Kylmä avocadokeitto
8 annosta

4 kypsää avocadoa
puolikkaan sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
2 dl kahvikermaa
1,2 l kylmää kana- tai kasvislientä
1 tl (yrtti)suolaa
0,5tl sambal oelek-chilitahnaa (varovaisesti)
mustapippuria myllystä
n. 3 rkl kuivaa sherryä
nippu tuoretta ruohosipulia

Kuori avocadot ja puserra siivilän läpi soseeksitai tai käytä monitoimikonetta tai tehosekoitinta. Surauta joukkoon välittömästi sitruunanmehu, kerma ja kasvis- tai kanaliemi. Mausta yrttisuolalla, pippurilla, chilillä (varovaisesti, voi sitten lisätä) ja sherryllä. Jäähdytä keitto hyvin, ainakin puoli tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Hienonna ruohosipuli ja koristele keitto sillä tai ripauksella cayennepipuria. Tarjoa alkukeittona kesähelteellä tai pääruokana tuoreen leivän kera.

Aurinkoisen aamun herkkupannarit

Aurinkoisen lauantaiaamun ratoksi tein meille aamiaiseksi Prinsessakeittiön Veeran ohjeistamia herkkupannareita. Ohje on hyvinkin saman tapainen kuin edellinenkin kokeiluni. Veeran ohjeessa oli laitettu tuorejuustoa, meillä se korvautui olosuhteiden pakosta paksulla turkkilaisjogurtilla. Kerma korvautui kaurakermalla. Sokeria olisin voinut laittaa enemmän kuin 1 rkl, koska jogurtti antoi taikinaan aikas paljon hapokkuutta. Mutta sitähän voi sitten syöntivaiheessa kompensoida myös hillollla ja siirapilla...

Muhkeat aamiaispannarit

2 dl kermaa (2,5dl kaurakermaa)
1 dl vettä (0,5 dl vettä)
1 dl maustamatonta tuorejuustoa (paksua jogurttia)
1 rkl tomusokeria (+ 1 rkl vaniljasokeria)
1 kananmuna
25 g sulatettua voita
1,5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa tasaiseksi kerma, vesi ja tuorejuusto /jogurtti. Lisää sokerit, kananmuna ja voisula ja sekoita taas tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhot. Anna turvota hetki. Jaa annosvuokiin tai muffinspellille ja paista 200-asteisessa uunissa kypsiksi. Kaasu-uunissa paistamiseen meni ainakin puolituntinen. Anna jäähtyä hetki ja irrota vuoista. Meillä tästä tuli 12 kpl satsi ja niitä herkuteltiin Bonne Maman persikkahillon ja paksun jogurtin sekä maitokahvin kera. Leppoisa viikonloppu voi alkaa!

Kevättä ja Pollo Limonelloa!

Blogini talviuinailu on saanut ankaraa suullista palautetta eräiltä tahoilta. On kuulemma ihan tylsää, kun nuo Nigellan nuggetit roikkuvat tuossa aina vaan. Vaikka hyviä ovatkin. Noh, josko tämä tästä alkaisi virkistymään ja saisin jotain postattuakin. Enää ei ole mitään selityksen mahdollisuuksia opiskelun suhteen, koska sekin on nyt tältä erää totaalisen loppu. Huh.

Pääsiäisen aikaan ehdin vähän kokkailemaakin. Tämä muutaman kevään takainen blogivillitys tuli keiteltyä ja hyväähän tämä aina vaan on. Kannattaa siis kaivaa naftaliinista, ehdottomasti! Jotenkin tämä viihdyttää ainakin minun makuhermojani kertakaikkisen mukavasti: vähän happamuutta, makeutta, tulisuutta ja vielä kerman pehmeyttä ja täyteläisyttä. Ja kastikkeen värikin on ihanan keväisen keltainen.

Kuvausavusta kiitos iskälle! Meidän kamera on edelleen kaputtos. Tarttis tehrä jotain.

Ysibaarin legendaarinen Pollo Limonello
Tästä piisaa 4 ruokailijalle

3 isoa broilerin rintafilettä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl kermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl hunajaa
2 dl paksua maustamatonta jogurttia
suolaa
noin 200 g spagettia penneä
parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä

Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne rasvassa pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. (tässä välissä voit laittaa pastaveden kiehumaan)

Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella. Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan. Älä enää keitä kastiketta.

Sekoita kastike keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Tarjoa juustoraasteen kanssa ja korsitele tarvittaessa lehtipersiljalla tai muilla tuoreilla yrteillä.