maanantaina, huhtikuuta 14, 2014

Sieniviikon startti


 Keväinen sienimetsä.

Sieniviikko! Ei tulisi ihan näin huhtikuussa ensimmäisenä mieleen moisen viettäminen. Mutta nyt vietetäänkin kotimaisten, viljeltyjen sienten viikkoa. Ajankohta on itse asiassa oivallinen, koska ainakin meikäläisellä on alkamassa ko. tuotteiden "suursesonki". Pakko tunnustaa, että useimmiten viljeltyjä sieniä tulee ostettua juurikin kesällä, nimittäin grillauspuuhiin. Olen ikuisuuskoukussa herkkusienten, pekonin ja juuston, erityisesti sinihomejuuston liittoon.

Muttamutta, näitä viljeltyjä sieniä on niin paljon muitakin kuin vain herkkusienet ja käyttötapojakin huomattavasti enemmän. Sitä vain urautuu aina vanhoihin tuttuihin juttuihin. Sieniähän on hurjan helppo lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan. Harvemmin sitten tulee nostettua niitä päärooliin muutoin kuin keitossa tai kastikkeessa.



Blogirinki ja Kauppapuutarhaliitto haastoivat mukaan nostamaan näiden kotimaisten herkkujen tunnettuutta. Näin pk-seudun ulkopuolella asuvana törmäsin muuten saatavuusongelmaan. Peruskaupoissa tarjolla on vain lähinnä herkkusieniä. Kotimaisia vilejltyjä sieniä on olemassa vaikka mitä muitakin, mutta saatavuuden kanssa ei aina ole ihan helpointa. Minisiitakkeita, niitä pieniä ruskeita söpöläisiä löysin vasta Stockan herkusta. Ovat muuten ihan ässiä esimerkiksi aasialaistyyppisissä keitoissa, kauniita ja maukkaita.

Kotimaiset, viljellyt sienet tunnistaa helposti tästä Sirkkalehti-merkistä.


Siitakkeiden sijaan päädyin kuitenkin käyttämään herkkusieniä, niitä kun lienee saatavilla Hangosta Utsjoelle. Haastoin itseni pois grillin ääreltä ja syntyi pieni aamiaisherkku. Kirkkaana kevätaamuna, kun silmät olivat vielä hieman unihiekassa ja makuhermot kaipasivat jotakin muuta kuin kaurapuuroa. 





MANTELISET HERKKUSIENILEIVÄT
1:lle

Iso viipale kauraleipää
2-3 tuoreitta Champ-herkkusientä viipaloituina
öljyä paistamiseen
1 tl mantelivoita
ripaus rastettua parmesaania (tai pehmeää tummaa balsamicoa)
suolaa ja pippuria
tuoretta kypsää päärynää

Paista herkkusieniviipaleet pannulla kullanruskeiksi ja sekoita joukkoon mantelivoi. Mausta parmesaanilla, (maidottomat pehemällä tummalla balsamicolla) suolalla ja pippurilla.

Pahda leipä, sipaise päälle mantelivoita ja päällystä ohuilla päärynäviipaleilla. Kasaa päälle sienseos ja koristele muutamalla parmesaanilastulla tai päärynällä. Tarjoile aamukahvin kera.


Yhteistyössä Blogirinki ja Kauppapuutarhaliitto

maanantaina, huhtikuuta 07, 2014

Valkuaista tölkistä


Kaikkea tuntuu nykyisin saavan tölkistä tai pullosta, kuten nyt esimerkiksi kanamunan valkuaisia. Tartuin kaupassa Laitilan Proegg-uutuustötsään, varsinkin kun menossa on pienimuotoinen "makkarat edes nakeiksi-projekti" lähestyvän kesän ja puolimaratonin kunniaksi. En nimittäin millään viitsisi hinata ihan jokaista muhkuraani sitä reilun kahdenkympin lenkuraa. Aika hyvä motivaattori kaltaiselleni hedonistille.

Kananmunat ja erityisesti valkuaisethan ovat varsinaista bodarien evästä ja painonvartijan unelma, lähinnä pelkkää proteiinia, ei rasvaa eikä hiilareita. Ja munakas on mitä mainioin lounas kotitoimistoa pitävälle. Tempaisin pannuun siis munakkaan, mutta normaalin munasetti korvautui 1 dl valkuaista + 1 tavallinen kananmuna + 3 rkl vettä-seoksella. Väliin sitten paprikaa, tomaattia, basilikaa ja kinkkua. Ja totta kai muutama murunen oikein maukasta cheddaria, ettei nyt liian terveelliseksi mene.

Tuomio tuotteelle: Kätevä! Eipähän jää keltuaisia ajelehtimaan jääkaapin perukoille. Tosibodari laittaa tätä vaikka smoothieen. Tuote on pastöroitu eli salmonellavaaraa ei ole, niinkuin ei suomalaisissa kananmunissa muutenkaan. Avattu tölkki säilyy jääkaapissa 7 päivää. Enköhän siinä ajassa ehdi sen käyttämään, jossen muuhun niin vaikka marenkiin... :D

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

Uunissa paahtuneet valkosipulit


Rakastan kastikkeita, mutta olen toisinaan todella laiska kokki. Varsinkin 6 päivän työviikon jälkeen ei oikein irtoa mitään ylimääräistä, edes keittiössä.

Kun pussikastikkeet eivät innosta, ovat kylmät kastikkeet laiskuus- ja väsypuuskien patenttiratkaisu. Kaupasta matkaan laadukas majoneesi tai tanakka jogurtti (Esimerkiksi Hellman's. Väsypuuskassa en jaksa vispata edes majon vertaa)

Kotona uuni päälle ja pari valkosipulia paahtumaan. Tuotokset sekaisin ja kas, ihan kuin olisin tehnyt pihville ihanan aiolin.

Uuninlämmössä kellineet valkosipulit ovat muuten maultaan jotenkin lempeämpi kuin ihan raa'at versiot. Maku ja tuoksu ovat silti edelleen melkoisen faffat.

UUNIPAAHDETUT VALKOSIPULIT

Kokonaisia valkosipuleita
Oliiviöljyä
Suolaa myllystä

Foliota

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
Leikkaa valkoipuleista "hatut" pois.

Reipäise reilu pala foliota ja asettele valkosipulit sen päälle. Lorauta sipuleille tilkkanen oliiviöljyä ja ropsauta myllystä suolaa päälle.

Taittele folio nyytiksia ja laita uuniin ritilän päälle. Paista puolisen tuntia nyytti kiinni. Avaa nyytti ja jatka paistamista noin 10-15 minuuttia lisää, näin valkosipulit saavat sopivasti paahdetta pintaansa. Valkosipulit ovat valmiit, kun ne ovat ihan pehmeitä ja voit puristaa ne ulos kynsistään.

Purista valkosipulit ulos kynsistään, ovat melko tahnamaisessa muodossa tuolloin. Kannattaa käyttää kertakäyttökäsineita, jos ei halua valkosipulintuoksuisia tassuja loppuviikoksi.

Mausta valkosipulitahnalla majoneesi, jugurtti tai vaikka perunamuusi. Sopivan maustamismäärän löydät maistelemalla, valkosipuli on paljoltikin makuasia. Itse laitoin noin puolikkaan purkin Hellman's-majoa ja puolitoista valkosipulia. Herkkua!


Juuri minun makuuni sopiva paahtoaste!

torstaina, maaliskuuta 06, 2014

Kolme tuntia ja KBH


Toisinaan työmatkoilla ei pääse majoittumaan ihan kaikkein keskeisimmille paikoille. Eikä aina jaksa töiden jälkeen laahautua kirkonkylille saatika ole aina edes aikaa moiseen.

Taannoisella Kööpenhaminan reissulla sain vietettyä reilun kolme tuntia kylän keskustassa. Siinä ajassa ehtii käppäillä ympäriinsä, tankata yhdet kaffet ja pullat ja vetäistä yhden dinnerin aperoineen.
Noin kutakuinkin. Pienet merenneidot ja sen sellaiset jätin huoletta toiseen kertaan.

Rautatieaseman vastapäätää ja Tivolin vieressä sijaitseva Andersen Bakery oli mainio paikka istahtaa hetkeksi alas, tutkia karttaa iPadiltä ja tahmata se sokeriin. Ainoa todellinen haaste oli paakelssin valinta. Olisin voinut maistella vähän kaikkea.

Sokerihuumassa on mukava tallustella Strøgetiä pitkin, poiketa pällistelemän paikallisen Magasin-tavaratalon ruoka- ja viiniosastoa ja nautiskella samalla apero. Viinikaupan yhteydessä on nimittäin pieni viinibaari ja baarin pojat antoivat ystävällisesti ravintolavinkin.

En kaivannut minkään sortin hienostelua tai tähtimeininkiä, joten minut opastettiin Plutoon. Mainio paikka!

Alkuun tilasin aasiatwistilä höystetyn tartarin mausteinaan, seesamia, korianteria ja sen sellaista. Liha oli mukavan rouheina kuutioina eikä vetäisty ihan muhjuksi. Leipä oli talossa leivottua ja erittäin maukasta.

Pääruoka oli naudanlihakappale (onglet), taiten paistettu ja murea. päällä palanen paistettua hanhenmaksaa ja sipulia sekä maukas tumma kastike. Lisukkeeksi otin vihreän salaatin, jossa oli ihanan kirpeä kastike ja salaatti oli todella rapea.

Söin ja olin onnellinen. Palvelu oli leppoisaa, luontevaa, sujuvaa, asiantunteva, ystävällistä. Viinisuosituskin oli ihan soppeli, italialainen "oranssi" viini biancospino, jota en taatusti olisi tullut kotona maistaneeksi. Koko pulloa en joisi, mutta tällä kerralla se toimi.

En kyennyt enää jälkiruokaan. Espresso toimitti sen virkaa. Hyvää. Tänne haluan palata!

lauantaina, helmikuuta 22, 2014

Kesän tuoksu: Mansikkavispipuuro



Paikallisen Cittarin hyllystä tarttui matkaan pullollinen mansikkamehua. Lähiseudun viljelijän tuotoksia, en voinut vastustaa. Ensin ajattelin nautiskella mehusta ihan mehuna, mutta kun en ole kovinkaan hyvä mehunjuoja, päätin muuntaa mehun jälkkäriksi. Siispä ostoskärryyn päätyi myös Sunspeltin spelt-täysjyvämannaa.

Ei aavistustakaan, mistä tuli vispipuuro mieleen. Jonnalta löytyi resepti mehusta tehtävälle visparille. Helppoa, nopeaa ja herkkua. Ja hetken aikaa keittiössä tuoksui kesä!

Kuva kännykkälaatua, eikä se tee lainkaan oikeutta ihanan väriselle puurolle.

MANSIKKAVISPIPUURO
4:lle, jälkkärinä 6:lle

1 litra tiivisteestä laimennettua vahvaa mansikkamehua
1,5 dl spelt-täysjyvämannasuurimoita
0,5 dl sokeria (määrä riippuu mehun makeudesta)
ripaus suolaa

Laimenna mehutiivisteestä vahva mehujuoma. Juotava, mutta hiukan normaalia vahvempi on vispipuuroon hyvä. Silloin puurossa on makua.

Kuumenna mehu kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannaryynit ja ripaus suolaa. Keittele puoli tuntia – kolme varttia miedolla lämmöllä. Siinä mannaryynipaketissa lukee viisitoista minuuttia, mutta usko pois, tässäkään asiassa maltti ei ole pahitteeksi, vaan puuroa voi ihan hyvin haudutella rauhassa.

Anna jäähtyä ihan viileäksi ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Vatkaa perusteellisesti, jotta saat kunnolla kuohkean puuron. Malttia tarvitaan tässäkin, äitini on opettanut, että olennaista on jäähdyttää puuro kunnolla. Prosessia voi nopeuttaa laittamalla kattila kylmään veteen lavuaariin.

Tarjoile huumavantuoksuinen ja ihanan vanhan roosan värinen puuro vaniljamaidon tai pienen kermatilkkasen kanssa. Mielettömän hyvää myös sellaisenaan.

Note to self: Puurosta tuli melko löysää vielä vatkaamisen jälkeenkin. Seuraavalla kerralla voi kokeilla 1,75 dl mannasuurimoita. Ja sanomattakin selvää, että tähän voi käyttää muitakin mehuja.

tiistaina, helmikuuta 11, 2014

Nyhtöpossun toinen tuleminen


Pulled pork, suomeksi nyhtöpossu ei ole keittiöni vakivieras, mutta innostuin kokeilemaan Kotilieden sivuilla mainiota Himahella-videoblogia pitävän ruokatoimittaja Tiina Rantasen reseptiä. En ole oikein innostunut videoblogeista, mutta Tiinan juttuja on kiva katsoa, rentoa, iloista, ammattimaisesti tehtyä ja toimivia reseptejä.

Nyhtis ei ole koskaan mitään pikaruokaa, mutta helppoa ruokaa se on. Aikaa menee, mutta ruoka valmistuu kuin itsestään.

Tein tällä kertaa itselleni nyhtisburgerin pikaiseksi lounaaksi. Osa syötiin tacojen kanssa. Ja loput taidan laittaa pakkaseen "pahan päivän varalle".

HIMAHELLAN NYHTÖPOSSU

1,5 – 2 kg possun niskaa eli kassleria
1,5 – 2 rkl karkeaa merisuolaa
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
2 tähtianista
5 piparkakkua tai 1 tl piparkakkumaustetta
500 g amerikkalaista grillikastiketta (savunmakuista)

Hiero lihan pintaan merisuolaa niin, että lihan pinta rikkoutuu. Anna lihan suolautua huoneenlämmössä pari tuntia.

Pane liha kannelliseen uunipataan. Kuori ja viipaloi sipuli ja asettele viipaleet pataan lihan ympärille. Heitä pataan muutama tähtianis.

Mausta grillikastike murskatuilla piparkakuilla tai piparkakkumausteella. Lisää grillikastiketta pataan niin, että se peittää sekä lihan että sipulit. Kypsennä kansi päällä 100 asteisessa uunissa 6-8 tuntia.

Nosta liha kastikkeesta ja anna sen jäähtyä puoli tuntia. Revi liha kahdella haarukalla ’riekaleiksi’.

Pane kastike kattilaan ja keitä sitä kasaan kun revit possua. Lisää revitty liha takaisin kastikkeeseen ja sekoita hyvin. Kuumenna. Tarjoihaluammallasi tavalla. 

Note to self: Jos haluat kastikkeesta possun rasvan pois, jäähdytä kastike ensin ja kuori hyytynyt rasva pois pinnalta. Makuasioita.

perjantaina, helmikuuta 07, 2014

Laiskan lauantain lasagne


Niin herkullista kuin lasagne onkin, sitä tulee tehtyä noin kerta vuoteen. Ja näköjään en ole koskaan saanut yhtäkään niistä toteutuneista lasseista tänne blogiin asti. Olkoon tämä nyt ensimmäinen, saa nähdä jääkö ainokaiseksi.

Oikaisin vähän mutkia ja jätin bechamelin keittelyn sikseen. Varsinkin, kun onnistun lähes aina polttamaan sen pohjaan... Sekoitin ranskankermaan juustoraastetta, valkokastike oli tällä kertaa siinä. Jossain Valion ohjeessa bechamel oli muuten korvattu valmiilla Viola-juustokeitolla. Toimiva niksi, jos tykkää valmiskeitoista. Tosin, Viola-keitot taitavat olla siinä lajissa ihan kelpo vaihtoehtoja.

Enne lassentekopuuhastelua sattui silmiin sekä Sillä Sipulin että Chef Jonesin lasagneaiheiset postaukset. Chef Jonesilta bongasin ja apinoin juustokuorrutteen. En itse olisi tajunnut laittaa mukaan keltuaista. Toimii.

Tästä tuli oikein hyvää. Jopa niin hyvää, että 5-vuotias koemaistaja söi lautasensa tyhjäksi ja totesi lasagnen olleen hyvää. Mutta toki kuulemma äidin lasagne on parasta. Niinhän se on, äitien tekemä ruoka on aina parasta. ;)
 
LAUANTAILASAGNE, LAISKASTI
Iso vuoka, riittää noin 4-6:lle

Lihakastike:
1 sipuli
1 solo valkosipuli
öljyä
400 g jauhelihaa
suolaa ja pippuria
1,5 dl punaviiniä
1 lihaliemikuutio / vastaavasti lihafondia
2, 5 dl vettä
390 g tomaattimurskaa
4 rkl tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
½ rkl oreganoa
(1 tl hunajaa, jos tarvetta pyöristää makua)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy syvässä paistinpannussa tai padassa. Kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää jauheliha ja paista kunnes se ruskeaksi, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää mukaan punaviini ja kiehuta, kunnes se on haihtunut. Lisää mukaan vesi, lihafondi ja kiehuta taas. Lisää mukaan vielä tomaattimurska, laakerilehti ja oregano. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla ainakin puolisen tuntia, pidempäänkin, jos aikaa on. Tarkista kastikkeen maut ja säädä mieleisiksi. Kastike saa olla löysää, joten huolehdi, ettei se kiehu liikaa kasaan.

Paketillinen lasagnelevyjä

Juustokastike:
300 g ranskankermaa
200 gmakuisaa juustoraastetta

Sekoita keskenään. Juustoraasteeksi kannattaa valita suhteellisen voimakkaan makuista juustoa, antaa lasagneen kunnolla makua.

Juustokuorrute:
150g juustoraastetta
1 keluainen
Loraus kermaa / muutama ruokalusikallinen ranskankermaa

Kokoa lasagne. Öljyä vuoka ja laita ensin pohjalle ohut kerros lihakastiketta. Sitten lasagnelevyä, päälle lihakastiketta ja juustokastiketta. Päälle taas lasagnelevyyt. Toista kastikehommat. Ihan viimeiseksi laitoin vielä muutaman lasagnelevyn ja sen päälle levitin juustokuorrutteen.

Paista 200 asteessa n.30min. Jos alkaa pinta tummumaan liikaa, niin laita kansi tai folio päälle. Anna vetäytyä kunnolla enne tarjoilua, ainakin noin vartin verran.