maanantaina, marraskuuta 17, 2014

Ehtii, vielä ehtii tehdä omenakakkua!



Vielä niitä löytyy, nimittäin kaupoista kotimaisia omenoita! Ja ennen kuin ihan hurahdetaan joululeivontaan ja pikkujouluilemaan, voi aina pyöräyttää yhden omenakakun.

Tämän resepti sattui silmiin Kilinkolin-keittiöstä. Mainio "perintöresepti", joka toimii hyvin varmasti myös vaikkapa päärynöillä. Tai kasarinostalgiassa säilykepersikoilla.

OMENA–RAHKAKAKKU
(8–10 annosta, halkaisijaltaan noin 24-senttiseen irtopohjavuokaan)

Pohjataikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

400 g (tai 2 purkkia) maitorahkaa (meillä sitä täyteläisempää versiota)
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (jauhettua vaniljaa 0,5 tl)

Päälle:
2–3 hapahkoa omenaa
kanelia

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (= noin 24 cm) pohja leivinpaperilla.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna sekä kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen. Tai jos olet laiska emäntä, kuten minä, niin osta kaupasta valmis piiraspohja!

Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin. (Voit säästää tiskiä käyttämällä samoja välineitä, joilla teit pohjataikinan.) Kaada täyte pohjan päälle.

Viipaloi omenat (enjaksanut kuoria) ja lado niitä tiheästi vieretysten täytteen päälle. (Voit painaa omenat osittain täytteen sisään, jolloin saat mahtumaan enemmän omenaviipaleita.) Ripottele lopuksi pinnalle kanelia.

Paista uunin alatasossa 180 asteessa noin 60 minuuttia. Peitä kakku leivinpaperilla jos se uhkaa tummua paiston aikana liikaa.

Jäähdytä ja irrota vuoasta. Tarjoa kakku viileänä. Tätä on helpompi leikata veitsellä kuin millään kakkulapiolla.


maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Arvontalaulu


Kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille. Arvontalaulu on raikunut ja onnetar suosi Netteriinaa! Onnea! Laitan sinulle sähköpostia, jotta postipoika osaa kantaa kaffipaketit oikeaan osoitteeseen.

Ikuisen kahvinlipittelyn lisäksi keittiöstä on alkanut hiipiä mausteisia tuoksuja. Keitin eilen ensimmäiset glögin mausteliemet. Mitähän sitä tänä vuonna keksisi vai luottaisiko vain klassikoihin? Blossan vuosikertaglögi maistuu kuulemma Laventelilta, on vielä testaamatta. Maistuneekohan saippualta? Kokemuksia?

Hyvää alkanutta viikkoa, harmaasta säästä huolimatta!

maanantaina, lokakuuta 20, 2014

Ei sul mittä kaffe ois? - Reilumpi kahvitauko


 


Kaksin aina kaunihimpi, kaffellakin. Kahvitauko on liki pyhä osa suomalaista työkulttuuria, siihen ei kajota. Kahvitaukoja pidellään noin muutenkin, ei siinä välttämättä aina palkkatöitäkään tarvita. Ei taitaisi olla talkoita ilman kahvitaukoa? Tai metsäretkeä? Pieni huilihetki kotona vaikka siivouspäivän lomassa ja huikkaus toiselle puoliskolle, "otaks kahvin"? Yleensä se ottaa. Kaffepullaa meillä harvoin harrastellaan, kyseinen luksus osuu kohdalle vanhemmilla vierailtaessa tai kesäparatiisissa. Palan tummaa suklaata saatan kaapin perältä joskus kaivella.

Nykyisin oma kahvitaukoni tapahtuu useimmiten lähimmän työkaverini seurassa, siis auton ratissa. Työpäivän aikana kaffet tulee usein hörpättyä lennossa, take-away mukista. Sosiaalisen aspektin siihen saa sen hetkisistä radion juontajista, seuran voi valita helposti nappia painamalla. Kaverillekin voi aina kilauttaa, niin saa mukaan sitä interaktiivisuutta. (Ei, minulla ei ole tapana soitella ja osallistua radion kisoihin...)


 Lokakuu ja reilun kaupan viikko

Näin syysloman jälkeen on aika viettää Reilun kaupan viikkoa. Kahvin kohdalla on melko helppoa tehdä hippusta reilumpia valintoja, jokinsorttista Reilun kaupan kahvia löytyy pienimmistäkin nurkkamarketeista. Minä maistelin Meiran Reilun kaupan kahvia, joka on muuten Suomen ensimmäinen Reilun Kaupan kahvi, 100% Arabicaa. Reilua kahvia on muuten myyty Suomessa jo vuodesta 1999!


Ja reiluna sokurina kahvikupin pohjalla: Arvonta!

Kenen kanssa sinä pitäisit oman reilun kahvitaukosi? Jätä tähän postaukseen kommentti tällä viikolla eli 20-26.10 ja voita reilusti Meiran Reilunkaupan kahvia!

Yhteistyössä Blogirinki, Reilukauppa ja Meira
 

perjantaina, lokakuuta 17, 2014

Buda ja Pest - viikonloppu Unkarissa


Olen ollut ihan toivottoman, onnettoman kehno matkareportteri. Vaikka kuluneen vuoden aikana on tullut reissattua keskimääräistä enemmän, en vain ole saanut aikaiseksi raportoida niistä. Olkoon taannoinen viikonloppureissu Unkariin poikkeus.Varsinkin, kun matkan varrella sattui muutama oikein kiva ravintola.


Viikonloppureissulla ei niin kauheasti ehdi kiertelemään nähtävyyksissä, mutta mitäs siitä. Tärkeintähän on, että itsellä on mukavaa ja arjen haasteet painuvat unholaan. Tässä mielessä ulkomailla oleilu toimii meikäläisellä hyvänä stressin poistajana. Lyhyessäkin ajassa unohdin työasiat, kunhan vaan maisema vaihtuu.

Ensimmäisen illan ruokailu hoitui hotellin lähistöllä, siitä ei ole enempää mainittavaa. Mutta seuraavana iltana suuntasimme Innio nimiseen viinibaariin, josta saa myös ruokaa. Mahtavan viinilistan lisäksi suvereeni palvelu ja freesiä, hyvää ja huolella valmistettua ruokaa. Iso seurueemme sai joustavaa palvelua, josta iso plussa paikalle!



 
Kolmas ilta sujui edellisen paikan suosituksessa samojen omistajien toisessa paikassa, jonka nimeä en todellakaan osaa lausua... Paikan nimi kirjoitetaan Lacipecsenye, näytimme vain taksikuskille lappua, missä paikan nimi luki. Pääsimme perille ja nautimme sangen lihapitoisen illallisen: erinomaista tartaria, vasikan kyljyksiä sekä simpukoita. Sen verran tuhtia ruokaa, että jälkkärille ei jäänyt mitään mahdollisuuksia. Sisutus oli mainio, muhkea lihakaappi ja pihvinkuvia seinillä...
 

Budapestissä on muuten hämmentävä määrä erilaisia kebabbiloita. Yleensä erinoimaisella tarjonnalla. Ja löytyipä myös sangen trendikäs hampurilaisrekkakin. Streetfood on kova sana Budassakin!
 
Pienen ylensyönnin lomassa kannattaa pistäytyä jossakin kaupungin kylpylöistä sulattelemassa ähkyä. Gellertin kylpylän sokkeloihin meinasimme eksyä, pidinkin enemmän Széchenyin kylpylästä, jonka ulkoaltaissa voi kuulemma hyvin lillua talvellakin, kunhan muistaa laittaa pipon päähän.
 
Kaikenkaikkiaan Budapest on kiva viikonlopun miniloman kohde. Lento on kohtuullisen lyhyt ja usein mukavan hintainenkin.



maanantaina, lokakuuta 06, 2014

VÄHÄN REILUMPI MEININKI JA PUOLUKKAPIIRAS



Joskus nämä "tilaustyöt" aiheuttavat suurtakin suurempaa päänvaivaa. Tai oikeastaan ne enemmänkin potkaisevat käyntiin pohdintoja, jotka eivät sitten millään meinaa löytää muotoaan ja kirkastua. Ajatukset ja ideat risteilevät päässä edestakaisin eikä loppua näy. Parhaita ajatustenvirtauspaikkoja lenkkipolun lisäksi ovat työreissut. Auton vakionopeuden säädin päällä, äänijänteitä rentouttava aurokaraoke, kuppi kahvia ja ajatusvirta päälle.

Tällä kertaa aiheena on Reilu kauppa. Veikkaan sen olevan monelle meistä tuttu teema. Niin itsellenikin. Kaikkihan me kulutamme, on pakko ostaa maitoa ja leipää, kaffia ja hedelmiä, sitä rataa. Useimmiten kaupan hyllyltä tarttuvat ne tutut samat tuotteet, jotka aina ostan. Kiireessä olen huono etsimään uusia vaihtoehtoja tai kauheasti pohtimaan tuotteen reiluutta. No, onneksi on näitä seesteisiä hetkiä auton ratissa, kun voi miettiä vaikka kauppalistan etukäteen, että ne reilut tuotteet löytäisivät sinne ostoskoriin.

Niin että kannattaako se, ihan oikeasti? Kuka siitä oikein hyötyy? Viljelijä? Järjestö?

Oli pakko tutkailla aihetta hieman. Internetin ihmemaastahan löytyy aihetta krtisoivaakin materiaalia. Kuitenkin, summa summarum, loppuviesti näissä teksteissä oli se, että kannattaa kuitenkin valita se reilu tuote. Organisaatio saattaa olla suuri ja mukana hyvinkin erilaisia ja erikokoisia yrityksiä. Heillä ei ehkä muuten olisi mahdollisuuksia saada tuotteitaan kaupaksi ja kohtuullisella hinnalla.

Meiran Reilun kahvin kanssa nautittu puolukka-omenapiiras on "lainatavaraa". Mainio resepti, johon löysin monta reilua tuotetta on Polkkapossun. Reilu kiitos ja kumarrus toimivasta reseptistä!

MEHEVÄ PUOLUKKA-OMENAPIIRAKKA

Pohja:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl spelttijauhoja
2 dl luomuruokosokeria
1 dl muscovadosokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
1 dl sulaa voita
1 kananmuna
3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään. Sen jälkeen yhdistä seokset. Levitä taikina leivinpaperin päälle pienehkölle uuninpellille.

Täyte:
1 l puolukoita
2 omenaa
1 rkl luomuruokosokeria
0,5 tl kanelia

Kuori omenat, jos jaksat ja palastele ne pikkusormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Pyöritä sokerissa ja kanelissa ja anna mehustua 15 minuuttia. Sekoita puolukat joukkoon. Kaada puolukka-omenaseos taikinan päälle.

Sokerimurut:
0,5 dl (50g) voita
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl luomusokeria

Nypi ainekset muruiksi ja levitä ne piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia. Tarjoile seurana vaniljaskatiketta tai jäätelöä. Parhaimmillaan piirakka on vasta seuraavana päivänä, joten tätä kannattaa tehdä kerralla reilu satsi!

 
 


Yhteistyössä Blogirinki ja Reilu Kauppa

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2014

MANTELIA JA OMENOITA



Kotimaisten omppujen seseonkin on parhaimillaan. Kypsien omenoiden tuoksu pitkin pihoja on yksi syksyn suloisimmista asioista, suorastaan vastustamaton. Ilahduttavaa ovat myös kanssaihmiset, jotka ystävällisesti lahjoittavat omenasatoaan muillekin. Tänäänkin nappasin pyörälenkillä muutaman ompon pyörän koriin erään pihaportin pieleen jätetyistä kottareista. Kiitos, ilahdutti mieltä ja suuta! :)

Näiden makoisien uuniomenoiden resepti on peräisin elokuiselta työreissulta Tasnkanmaalla, jossa pääsimme kokkailemaan yhdessä kollegoiden kanssa. Siksi siis reseptin hieman suurempi annoskoko. Reseptin alkuperästä en tiedä, mutta hyviä nämä ovat!

MANTELILLA TÄYTETYT UUNIOMENAT
(riittää 16:lle pieniruokaiselle tai 8:lle suuriruokaisemmalle herkkusuulle)

16 keskikokoista omenaa
160 g mantelimassaa (marsipaanikin käy)
160 g voita
160 g fariinisokeria
reilusti kanelia
rouhittuja pähkinöitä tai manteleita

Tarjoiluun: vaniljajäätelöä

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.

Huuhtele omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Reilun kokoiseen porausjälkeen saat mahtumaan reilusti täytettä!

Laita omenat paperisiin muffinssivuokiin, näin täyte ei pääse valumaan pitkin peltiä tai vuokaa. Asettele omput muffinssivuoissaan uunivuokaan tai pellille.

Sekoita marsipaani, voi, sokeri ja mausta seos kanelilla. Lisää halutessasi mukaan pähkinä- tai mantelirouhetta.

Tunge täyte omenoiden sisälle.

Paista omenoita noin 20-30 minuuttia. Paistoaika riippuu uunista, omenoiden koosta ja lajikkeesta. Jos omenat ovat kovia, jatka paistoaikaa, kunnes ne ovat pehmenneet.

Anna omppujen jäähtyä voin 5 minuutta. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

torstaina, syyskuuta 18, 2014

Pastorin lounas



Varsinaissuomettumiseni jälkeen olen auttamattomasti tipahtanut kärryiltä aiheessa armaan pääkaupunkiseutumme ravintolaskene. Uusia paikkoja tulee tuon tuosta ja välillä joku toinen pistää lapun luukulle.

Tänään päädyin kuitenkin lounaalle sattumalta Pastoriin, jonka olemassaolosta ja avaamisesta on kohkattu sen verran sosiaalisessa mediassa, että kaltaiseni sysisuomalainenkin tietää paikan.

Pastorin keittiössä yhdistetään Perun ja Aasian ruokakulttuureja, siispä kokeilemaan! Oma moka, en tutkaillut lounastarjontaa netistä etukäteen vaan pyyhälsin paikalle muitta mutkitta. Hämmennyin hinnasta, söin lounaalla 2 ruokalajia ja join vettä, kustannus 25 euroa. Alkupala, avocado tempura ja limemajoneesi oli melkoisen tuhti setti ja tästä olisi toki riittänyt toisellekin ruokailijalle maisteltavaa. Pääruoka Alabanza Carne eli possun kylki oli kaunis annos, mutta melkoisen pikkuruinen, siitä ei olisi riittänyt jaettavaa yhtään kenellekään. Tätä pohdin itsekseni lähinnä siksi, että ravintolan nettisivuilla kannustetaan annosten jakamiseen. Paras osa annosta oli (pyynnöstä) kikhernelisukkeen tilalle saamani raikas ja maukas yrttikvinoa. Possunkylki oli jotenkin sitkas ja kova. Jos nyt läski voi olla kovaa... Palvelu oli ystävällistä ja muuten 50% englannin kieliestä, ei sinänsä minua haittaa, mutta kaikkia se ei ehkä miellytä. Vesikannua jouduin erikseen pyytämään, mutta pikkujuttuja.

Summa summarum, tästä ei nyt oikein saanut otetta, jäi jotenkin valju olo. Taitaa olla Pastorille uusintatreffien paikka, että saan tästä kunnollisen käsityksen. Ehkäpä joku viikonloppu lauantain myöhäiselle lounaalle?