Viikonloppuviini - espanjalainen hurmuri

Ruuanlaittoni on viime aikoina ollut luokkaa "ei mitään uutta länisrintamalla". Ette halua tietää yhtään enempää paistetusta jauhelihasta ja kasviksista.

Onneksi on ystäviä, jotka tarjoilevat ihanaa ruokaa ja vähintään yhtä ihanaa viiniä. Tämä punainen Espanjan Riojasta saapunut hurmuri löytyi lasistani männäviikonloppuna. Kokeilkaa te sitä vaikka nyt tänä viikonloppuna!

Viini on saanut muuten mairean arvion Viini-lehden Antti Rinta-Huumolta. Niin hyvän, että toinen Antti on tehnyt sille täsmäreseptin, joka sekin sopii marraskuiseen viikonloppuun mitä mainioimmin.

Baron de Ley Reserva 2008
Alkon tuotenumero: 007152
Hinta: 15,52 e

P.S. Jos olisin ajan hermolla, niin kirjoittaisin nyt Beaujolais Nouveuausta. Mutta tunnustan, ei mitenkään mun juttu. Ei edes niin, että ostaisin pullollistakaan, se vain päätyisi glögiviiniksi. Hauska ilmiö, mutta ihan liian nuorta juomaa minulle.

Viikonloppukuplat Italiasta

 

 


Jos haluat kuplivaa viikonlopuksi, niin kokeilepa tätä. Proseccon ja Franciacortan lisäksi myös Marchesta tulee hyvää kuohuvaa. Lajikkeena Verdicchio, aika tuntematon suuruus, mikäli katsastaa pitkäripaisen hyllyjä. Oma Verdicchio-suhteeni on vasta alkutaipaleella, mutta kehittymässä hyvään suuntaan.

Colonnara Cuvée Tradition Brut
Alkosta, 12,99e

 Viinintekemisen romantiikkaa. Edullisemmat kuplat syntyvät tankissa.

Orvokin tuoksua

En työskentele ravintola- tai viinialalla, mutta koin pienen viineihin liittyvän ahaa-elämyksen keskellä tavallista työpäivää.

Ihmisen tuoksumuisti on jännä juttu. Ainakin itselleni tuoksut ja niihin liittyvät muistot ovat tärkeitä. Tuoksut vaikuttavat voimakkaasti myös fiiliksiin ja jaksan säännöllisesti ihastella vaikka sitä, kuinka ihanalta pannulla paistuvat voi ja sipuli tuoksuvatkaan. Tai kuinka huumavalta voi vieläkin tuoksua edelliskesän minttupuskan varret, kun niitä siivoaa kevään tullen pois uuden kasvuston tieltä. Ja miten hyvältä tuoksuu vastajauhettu kahvi?

Merlot ei taida tuoksua orvokille, vaan enemmänkin 

tummille marjoille, luumuille, kahville, suklaalle...

Tuoksuthan ovat niin olennainen osa elämänmenoa, että eihän niihin voi koko aikaa kiinnittää huomiota. Elämä menisi pelkäksi nuuskimiseksi. Myönnän kyllä itse olevani aikamoinen ”nuuskija”.

Eilissä päivänä törmäsin työpaikan käytävällä valtavaan kärrylliseen ovokkeja. Ja mikä huumaava tuoksu niistä lähtikään! Enää en pyörittele silmiäni tai kohauttele olkiani, jos joku ihastelee orvokin tuoksua Sangiovesessa tai Nebbiolossa (italialaisia rypälelajikkeita) vaan aion innolla etsiä tätä uutta oppimaani tuoksua. Kannattaa siis pyörähtää puutarhaliikkeen orvokkiosastolla ja työntää pää orvokkipuskaan. Aina voi oppia uuttaa, mitähän seuraavaksi?

Ja muuten, jos haikailet suloista orvokkia terassin tai parvekkeen kaunistuksesksi jo nyt, niin antaa palaa. Ne kuulemma kestävät jopa -5 asteen pakkasen.

Siellä ne käyvät, rypäleet nimittäin. Eivät ole Nebbioloa tai Sangiovesea vaan Pinot Noiria.

Joulun jälkiruokakimara

Joulupopsit. Tähän päätyivät epäonnistunut taateli-viskikakku... 

Pikkuväen ehdoton jouluherkkusuosikki.

Näin jouluähkyn jälkeen, kun kaikki ovat tammikussa aloittaneet sen kuuluisan uuden ja terveellisen elämän on mukava laittaa tänne muutama otos joulun jälkkäripöydän antimista.  Itselläni ei ollut näihin mitään osaa eikä arpaa, paitsi että nautin antimista täysin siemauksin. Kuvatkin ovat isäni käsialaa, kiitos ja kumarrus myös niistä.

Ai niin, suklaisen kirsikkakakun juomaparina toimi loistavasti Castello Banfin tuottama Rosa Regale Brachetto d'Acqui. Saatavilla Alkosta tilaustuotteena.

Kuvista puuttuvat ihanat cantuccinit, joiden resepti löytyykin jo täältä. Pitäisiköhän leipoa satsi näin loppiaisen kunniaksi? :)

 Schwarwaldin kakku. Versio 1, ei täydellinen vielä, mutta resepti tulossa. 

Miespuolisen käsialaa.

 Maidottomat fudget, maustettuna kuivatulla mustikalla karpalolla. 
Taustalla pipareilla koristetut, lakallamaustetut kookoskermahyytelöt. Imelyystaso hillitön.

Petrin suklaat. Nämä vaan ovat niin hyviä. Saatavilla on myös maidottomia versioita. 

Siitä isot propsit Petri's Chocolate Roomille!

Vanhan vuoden vasikkatartar

En ole tainnut oikein koskaan päästä kärryille Uuden Vuoden juhlinnan nakit ja perunasalaatti-perinteestä. Minua saa sivistää tässä asiassa, mieluusti! :)En yrittänyt ymmärtää sitä edes vuonna 2012 ja päädyimmekin nauttimaan aattoiltana vasikkatartaria paahdetun leivän ja vihreän salaatin kanssa. Puolta yötä ja samppanjaa odotellessa laseihin kaadettiin australialaista Logan Weemala pinot noir-viiniä.
Tällä kerralla tartarpihvit toteuttiin tällä linkin takaa löytyvällä Anthony Bourdainin-reseptillä, joka tosin ei nyt ihan 100% vakuuttanut. Itse tykkään hieman terävämmästä ja mausteisemmasta tartarista. Konjakki oli silti aika veikeä lisämauste.




Logan Weemala pinot noir oli hyvinkin kevyt, marjaisa ja oikein miellyttävä. Toisaalta viini oli ehkä turhankin neutraali, mutta pinoteissa "less is more-sääntö" pätee hyvin. Aion kyllä antaa tälle viinille toisenkin mahdollisuuden.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Heihei vuosi 2012 ja tervetuloa uusi vuosi 2013!

Skål på Julen!

Olen tänä vuonna liputtanut stressittömän joulun puolesta, vaikka meille on tulossa vähintäänkin puoli sukua aattona syömään. Delegointi, excel ja turhan hösäämisen tehokas unohtaminen ovat toimineet ohjenuorinani. Ja yllättävän hyvin tässä onkin menty, edes siivoamisesta en viitsi kipunoida, varsinkin kun naapurin hurtta on jouluhoitolassa meillä. :)

Myöskään juhlavan joulupöydän juomatarjoilusta ei kannata stressata. Sitäpaitsi, aiheeseen tarjolla on
"ammattiapua". Vilkaisepa vaikka tuoreinta  Viini-lehteä, eilistä Hesaria tai kysäise vaikka Alkon myyjältä' vinkkejä. Ja raaka totuushan on se, että perinteisen ja vähän modernimmankin joulupöydän antimet ovat todella haastavia viineille. Täydellisiä makupareja on vaikea löytää kaikelle sille yltäkylläisyydelle, joka yleensä on tarjolla. Etikkaiset kalat, makeat juurekset ja laatikot sekä kinkku sinappihunnulla asettavat isoja haasteita viinivalinnoille, puhumattakaan niistä kaikesta muusta makukirjosta. Niinpä itse suosinkin linjaa, että juo sitä viiniä, mistä pidät! Täydelliset makuparit voi sitten etsiä vaikka juusto- tai jälkiruokapöydästä. Palanen hyvää juustoa ja sille hartaudella valittu viinipari, se on jouluonnea se.

Tänä vuonna meillä joulunviettoa aloitellaan varmaankin glögillä, itse keitelty makuliemi sekä viherherukkamehu, valkoviini ja pieni teräste ehkä, siitä syntyy tämän joulun glögi.

Aattoillallinen alkanee samppanjalla, kuplat ja kuohut nostavat tunnelman kattoon ihan taatusti. Kuplivalla voi tarvittaessa jatkaa alkuruokiin. Valkoviinksi valikoitui tämän syksyn kiistaton hitti Kung Fu Girl Riesling hyvän hapokkuutensa ja pienen jäännössokerinsa siivittämänä. Ja valittiinhan se juuri vuoden viiniksikin! Punaviini seurasi vähän samaan syssyyn, eli Esporão Reserva 2010, joka tuli valituksi vuoden punaviiniksi. Jälkiruokapöytää sulostuttaa portviini, tämän syksyn suosikkini, Taylor's 10 Year Old Tawny Port.

Illan hämärässä saatetaan kyllä avata jokunen puteli myös tuolta oman kellarin uumenista. Pari spesiaalipulloa pitää olla aina, juuri näitä hetkiä ja rakkaita ihmisiä varten!

 Aika osuvasti nimetty portviini... Tavoitetila jouluillallisen jälkeen!

Viiniä?

Kuten blogin esittelytekstistä voi lukea, niin tässä keittiössä ja ruokapöydässä (ja aina välillä sohvallakin) nautitaan viinistä. Siis pidetään oikein kovasti, ehkä vähän tiedetäänkin jotain, mutta ei missään nimessä snobbailla tai haluta hifistellä ylenmääräisesti.

Olen huomannut, että jostain kumman syystä viineistä tulee kuitenkin kirjoitettua hyvin harvoin. En oikein osaa sanoa miksi, mutta jotenkin sillä taitaa olla tekemistä sen kanssa, että en oikein tiedä, kiinnostavatko viiniaiheet ketään muuta kuin minua itseäni.

Jos viinit kiinnostavat, niin millaista sisältöä niistä haluaisit kenties lukea?

Kyllä, ei, ehkä?

Viinivinkistä vaari: Pétalos 2009

En juuri koskaan jaksa intoutua Hesarin ruokasivujen viinivinkeistä (enkä muidenkaan aviisien), vaikka moni muu niin tekeekin ja Alkon hyllyillä on hienoja aukkoja kyseisten viinien kohdalla.Tarkoitukseni ei ole hifistellä tai pönkittää tässä itseäni jonakin viiniasiantuntijana, ei todellakaan. Mutta en vaan jotenkin tartu asiaan, ja sen kerran kun siellä Handelissa shoppailen, niin eipä siinä mitään vinkkejä edes muista.

Poikkeus vahvistaa säännön ja Viini-lehden uudistuneilta verkkosivuilta silmiini tarttui viikko sitten viinivinkki, jonka peräti toteutinkin. Oikeastaan viini tarttui mukaan kaupasta myös siksi, että Sellon Citymarketista löytyi lihatiskistä karitsan potkia. Sellon CM:n lihatiski oli varsin positiivinen yllätys valikoimaltaan ja hinnatkin olivat kohdillaan.Naapurissa olevan A-marketin valikoimat ovat myös varsin kattavat, joten vinkkishoppailut oli helppo hoitaa. Potkat hautuvat padassa kuin itsekseen ja punainen espanjalainen saatteli niitä varsin näppärästi.

Pétalos ♥ Yrttien ja punaviinin kanssa haudutetut karitsanpotkat!

Jos haluat tarkemman reseptin karitsapotkille, niin kurkista resepti tästä.

Porttiteoria eli muutama viinivinkki talveen

Jottei ihan heti kyllästyisi glögeihin ja muihin maustejuomiin, on välillä hyvä maistella vähän muutakin lämmikettä.Väkevöidyt viinit, portviinit, madeirat, sherryt ja banyulsit yhdistyvät meillä usein syksyyn ja jouluun ja miksipäs ei. Tuhteja makuja, rakennetta, makeutta ja alkoholia. Ja usein vieläpä ylättävän tasapainoisessa suhteessa.

Meillekin eksyy näitä puteleita aina silloin tällöin. Tässä muutamia viime aikojen tuttavuuksia, joista toinen lämmitti mieltä ja sydäntä oikein kovasti ja toinen nyt ei niinkään.Hupaisaa sinänsä, että molemmat viinit tulevat sattumoisin saman omistajan viinitaloista, Sogevinukselta. Sogevinus on pankkiomisteinen, iso toimija, joka omistaa useammankin portviinitalon.

Portviinit ovat käsittääkseni aina sekoitteita Douron alueen erilaisista paikallisista rypälelajikkeista, joista kuuluisin ja arvostetuin lienee Touriga Nacional. Viinin käyminen keskeytetään lisäämällä sekaan väkevää rypäleviinaa, jolloin viinissä säilyy reilusti makeutta ja alkoholiprosentti asettuu noin 17-20 prosenttiin. Jatkossa seuraa sitten erilaisia vaiheita tammitynnyrikypsytystä, riippuen tavoiteltavasta tyylistä.


Ensin se meille mieluisampi:

Kopke 20 Years Old Tawny

Vanha tawny (10-,20-, 30- tai yli 40-vuotias) on portiviinityyppi, joka sekoitetaan 7-80 vuotta pienissä varastointitynnyreissä kypsyneistä viineristä. Näissä viineissä on runsaasti kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden aromeja, vanhemmissa myös karamellia ja toffeeta. Viinit ovat valmiita nautittaviksi eivätkä enää kehity pullossa, mutta näitä voi toki säilyttää vielä vuosia.

Alkon kuvauksen kirjoittaja kuvailee viiniä seuraavasti:
Väri: Vaalean kuparinruskea.
Tuoksu ja maku: Makea ja pähkinäinen, kypsän hedelmäinen, viikunainen, hennon kaakaoinen.

Tämä viini oli kerrassaan valloittava, täynnä kypsää hedelmää ja pähkinäisyyttä mutta ei missään nimessä liian tuhti tai tönkkö. Nauti sellaisenaan tai sipaise mukaan pala sinihomejuustoa ja muutama pähkinä.

Kannattaa huomioida, että pullossa on sakkaa. Kannattaa seisottaa pulloa tasaisella pinnalla vuorokauden verran, niin sakka laskee pullon pohjalle. Toki vähempikin voi riittää, koska pullon on pieni.

Kopke 20 Years Old Tawny


Hinta Alkossa 19,993 /0,375 l

Keittiönatsi on muuten maistellut samaa tuotetta.

Ja sitten se ei ehkä niin säväyttänyt tuttavuus:

Burmester Tawny

Tawny on yksi portiivinityylien kolmesta perustyypistä. Tawnyt tehdään sekoittamalla 2-6 vuotta pienissä varastointitynnyreissä kypsyneistä viinieristä. Viinin väri on vaalentunut luonnollisen hapettumisen kautta ja voi olla vaaleaa purppuraa, punaruskeaa tai jopa punakeltaista. Tawnyt ovat valmiita nautittaviksi heti pullotuksen jälkeen eivätkä kehity enää pullossa.

Burmester Tawnya on kuvailtu maahantuojan toimesta näin:
Väri: Hieman läpikuultava, kehittynyt, oranssinpunainen väri.
Tuoksu: Puhdas ja kehittynyt, rusinoita, rypäleitä ja suklaata.
Maku: makea ja runsas, suklaata, rusinaista hedelmäisyyttä, sekahedelmiä, pitkä ja lämmin.

Olen samoilla linjoilla kuvausten kanssa, mutta suurimman "turn offin" meillä aiheutti viinin läpitunkeva alkoholisuus. Jäimme vähän miettimään, että olisiko ostamamme pullo saattanut olla jotenkin viallinen, mutta jätimme palauttamatta. Korkkivikahan (pääasiallinen aiheuttaja trikloorianisoli TCA) saattaa ilmentyä viinissä tieynlaisena hedelmäisyyden katoamisena. Näin ollen alkoholisuus olisi siis päässyt korostumaan. Mutta tiedä häntä, kun ei ollut verrokkipulloa. Tuskin kuitenkaan eksyy toista kertaa meidän ostoskoriin tämä pullote.

Burmester Tawny Porto
Hinta Alkossa: 21,20e /0,75L

Kuvat: Alko

Jos haluat lukaista suomeksi vähän lisää portviinistä, niin etsi käsiisi kirjastosta Yrjö Karjalaisen ja Jukka Sinivirran Portviini-kirja. Kirja ilmestyi 2003, saatavuus kirjakaupoista lienee aika heikkoa. Englanninkielistä kirjallisuutta aiheesta on taatusti paremmin saatavilla. 

Todella kuivaa asiaa samppanjasta

Taannoisella Ranskan reissulla tutustuin minulle uuteen samppanjatyyliin: Non Dosé, Zero Dosage tai Ultra Brut, tyylillä on varmaan vielä muitakin nimiä. Ideana hommassa on se, että samppanjan toisen käymisen ja sakan poiston jälkeen, ennen varsinaista korkittamista samppanjaan ei enää lisätä sokeria. Yleensähän tässä vaiheessa samppanjapulloa täydennetään liqueur d'expédition:lla, joka on siis perusviiniä ja sokeria. Samppanjataloillahan on tähän seokseen omat salaiset reseptinsä... Non Dosé- samppanja on niin rutikuivaa, että hampaissa melkein ritisee ja se todella nostattaa veden kielelle! Tämä tyyli myös vaatii samppanjalta paljon, pienellä sokerilisällä on helppo peittää kauneusvirheitä. Non Dosaén on pakko olla laadukasta ja puhdaspiirteistä!

Meille maistui saunajuomana puolikas pullo Champagne Tarlant:n Zeroa. Tätä olisi ollut saatavilla myös Rosé Zerona, harmi vain kun lentomatkailijalla on todela rajalliset kuljetusmahdollisuudet!

Tarlant:n Pinot Meunier tarhoja Oeuillyn kylässä.

Alkon perusvalikoimassa on saatavilla yhtä Non Doséta: Bonnaire Brut Grand Cru Blanc de Blancs Non Dosé. Samalla tuo on muuten samppanja, joka on valmistettu vain valkoisista rypäleistä, chardonnaysta eli blanc de blancs. Oma tyylinsä sekin. Tilausvalikoimassa on sitten tarjolla jo useampi "sokeriton", jos jaksaa vaivautua asialle jo vähän etukäteen.

Vaaleanpunainen Lady

Meillä ei ole taidettu viikolla syödä oikein mitään bloggaamisen arvoista, joten ei kai auta muu kuin kirjoittaa sitten pari sanaa viinistä, kun jotain haluaa blogata.

Olen viime aikoina jotenkin kovasti tykästynyt noihin puolikkaisiin kuohupulloihin. Juuri sopivasti arjen piristystä kahdelle ihmiselle! Viimeisin kokeilu näissä oli Duval-Leroy Lady Rose, joka on Alkon tilausvalikoimaa. Sattumoisin sitä löytyi myös erään myymälän hyllystä, josta se napattiin sitten matkaan.

Tämä rosesamppanja on tehty 100%:sti Pinot noir-rypäleistä. Se on pehmeän täyteläinen, pienestä makeudestaa huolimatta raikas samppanja. Jäännössokeria on 25g/l ja Alkon sivuilla sitä kuvataan kuivaksi. Minun mielestäni tämä meni kyllä vahvasti puolikuivan suuntaan...
Väri on kauniin vaalenapunainen, hieman oranssiin vivahtava. Sopii oivasti romanttiseen iltaan tai aamuun. Tai niille, jotka eivät ihan kuivista kuohuvista tykkää. Heitäkin on, vaikka itse tykkäänkin eniten rutikuivasta.

Ne muut, kivan hintaiset (n. 15e) Alkossa myytävät puolikkaat samppikset ovat muuten Pannier Sélection Brut ja Baron-Fuenté Grande Réserve Brut. Näistä tuo Pannier on oma suosikkini.

Tähän voisi joku tietenkin sanoa, että mitä järkeä on ostaa puolikas pullo, kun 19,90 hintaan saa sen halvimman kokonaisenkin samppanjan. Noh, kun ei sitä kokonaista tule juotua. Ja mieluummin juon laatua kuin määrää.

Suklaata ja samppista sohvalla

Otsikkoon viitaten, joskus sitä ei vaan jaksa yhtään mitään muuta.

Suklaat nappasin mukaan Leonidaksesta (ei ehkä maailman parasta sokolaatia mutta sopii perjantai-iltaan) ja samppis pitkäripaisesta. Nykyisin saa muuten loistavalla hinta-laatusuhteella myös muutamaa puolikasta pulloa. Tällä kertaa mukaan valikoitui Baron-Fuenté Grande Réserve Brut NV. Tällainen semi-pullo on juuri täydellinen avata kahdestaan työviikon päätteeksi. Nostaa kummasti elämän laatua. Sitten ei muuta kuin suklaat laatikosta ja samppikset lasiin. Lösähdetään sohvalle ja leffa pyörimään.

Heylin paronin Riesling

Jospa pitkästä aikaa laittaisi tänne jonkun viininkin. Sitäkin on meillä toki juotu talven aikana, ei käy kieltäminen. Aloitetaan vaikka tällä saksalaisella valkoviinillä, joka sopii aurinkoiseen ihanan lämpimään kevätpäivään mitä parhaiten. Saanko esitellä: Baron von Heyl Estate Riesling 2008. Tämä viinin on yllättäen puolimakea, olematta silti mitenkään ällömakea. Jutun taika piilee viinin mineraalisuudessa ja hyvässä hapokkuudessa. Tässä viinissä on herkkyyttä ja voimaa samaan aikaan. Tuoksussa on omenaisuutta, hunajaisuutta ja kukkia. Maku vastaa tuoksua ja jo edellä mainittu mineraalisuus ja hapokkuus on maulle ryhtiä.

Loistava aperitiivi ja alkoholiakin on vain noin 10%. Meillä tätä viiniä nautiskeltiin kylmän avocadokeiton parina. Sopi siihenkin mainiosti. Herkkä maku ei peittänyt avocadon herkkää aromia, hapot tasoittivat keiton rasvaisuutta ja pieni makeus toimi hyvin keiton täyteläisyyden ja pienen chilihipauksen kanssa. Ja jos äyriäisistä pitää niin tätä kannattaa kokeilla niidenkin seuraan.

Pakko kommentoida viinin nimeä. Jos ei ole ranskalaisten viinien nimet helppoja niin saksalaiset ovat samassa kisassa vähintään kakkosen. Ja etikettikin on aika omalaatuinen. Toki, kokonaisvaltaisen elämyksen tärkein osa on se pullon sisältö, mutta silti. :)

Soppakellari suosittelee!

Alkon numero: 580247. Hintaa pullotteella on 11,96 euroa.

Skumppavinkki Vuodenvaihteeseen

Jos joku ei vielä ole ehtinyt hankkia Uuden Vuoden taikajuomaa niin tässä vielä viimehetken vinkki: Australalainen kuohujuoma Taltarni Brut Taché 2006 hurmasi ainakin Soppakellarin väen, eikä se hullummalta ole maistunut myöskään Viini-lehden maistajien suussa:

"Tyylikäs, vaikkakin aromeiltaan varsin hillitty tuoksu. Siinä on punertavaa marjaisuutta ja vivahde paahteisesta aromikkuudesta. Kuiva maku on maultaan hyvin intensiivinen. Siinä on tuoksun lupaamaa marjaisuutta ja melko tuntuvaa paahteisuutta. Hienovaraiset kuplat ja rapsakka hapokkuus tekevät mausta erittäin pirteän ja eloisan. Kokonaisuus nostaa miellyttävästi veden kielelle."

Tätä vaaleanpunaista hurmausjuomaa voi hankkia kotoisasta A-marketista hintaan 13,60€.

Nyt purkamaan matkalaukkuja, palailimme juuri talviselta pikavisiitiltä Barcelonasta...

Kesädrinksu

Kesäloma jatkuu vielä hetken, pieni väliaikapostaus siis. Tällä drinksulla vauhditimme kesänviettopaikan aurinkoisia maalaustalkoita sekä kasvimaan putsaussessiota. Kerrassaan mainio juoma, mutta ehkä hieman petollista. Lasi on taattua lande-mallistoa ja jääpaloja ei maaseudun rauhassa harrasteta. Mutta hyvin viilennettyinä tämä toimii taatusti.

Valkoista portviiniä ei kovin montaa erilaista A-marketin valikoimasta löydä. Meillä oli testipenkissä valikoiman uutuus, jonka tuottajan (ja siten myös tuotteen) nimi on sangen kirkkollinen...

Drinksun mittasuhteet voi kukin säätää itse, 50%/50% tai sitten tuo alla oleva versio. Videoesitys tämän monimutkaisen drinkin valmistamisesta löytyy täältä. Alunperin tutustuimme tähän juomaan viime vuoden kevään Portugalin retkellä. Ja se siitä se sitten lähti...

White Port Splash eli portugalilainen kesädrinksu

1 osa valkoista portviiniä
2 osa tonicia
sitruunanviipale
jäitä

Laita muutama jääpala drinksulasiin, lorauta päälle valkoista porttia sekä tonicia. Sekoita ja nakkaise sitruunanviipale päälle. Nautiskele auringossa.

Kiva kesävalkkari

Viime viikonlopun viiniyllättäjä oli Alkossa suhteellisen tuore tulokas Curious Chardonnay-Sauvignon Blanc 2007. Pullossa on sympaattinen strutsi-etiketti, markkinointimeininkiä siis. Vaan sisältö on ihan mielenkiintoinen sekoite, jossa chardista 90% ja Sblancia 10%. Olen tammitettujen valkoviinien ja erityisesti Chardonnayn suhteen vähän kranttu, mutta tämä maistui yllättävän hyvältä. Sauvignon Blanc hapokkaana rypälelajikkeena todella ryhdistää ja raikastaa tätä viiniä.

Uteliaana tsekkasin myös, oliko viiniä kenties jo ehditty kommentoimaan jossain aviisissa. Toki oli, viimeisin Viini-lehti rankkasi tämän valkoviinin uutuuksin palstallaan löydöksi, pisteitä 3 mutta hintaa vain 7,17€. Tuoksua kuvataan makean mausteiseksi ja hedelmäiseksi, kerman ja toffeen aromit voi bongata myös. Maku on tuhdin hedelmäinen mutta myös sitruunaa, joka raikastaa ja ryhdistää viiniä. Kelpo yleisviini kesäiltaan, kala- ja äyriäisherkkujen seuraan.

Viiniä nautiskeltiin sunnuntai-iltapäivän auringossa. Lounaan virkaa toimitti värikäs kana-kasvishässäkkä parilalta, kätevä valmistustapa edellisillan grilliruokien uudelleen viritttelyssä. Viini ei ollut minun hankintojani, osallistuin vain nauttimiseen. Kiitokset siis hankkijalle oivasta valinnasta!:)

Helppo ja vaikea viini

Näin viikonloppua kohden mennessä muutama pullonpohja tältä kesältä.

Ensimmäinen punaviini oli erään viikonlopun heräteostoksia ja kerrankin mitä mainioin sellainen. Yleensä tsekkailen ennakolta muutaman vaihtoehdon, joista sitten valikoin. Sesongin viinisuosituksia on nykyisin verkko pullollaan, itse tosin turvaudun yleensä ihan perinteiseen kirjainfoon tai sitten Viini-lehden suosituksiin.

Ostokseksi valikoitui espanjalainen Viña Albali Gran Reserva 1999, jota kuvaillaan Viini-lehden Paras ostos-palstalla tuoksultaan kypsän hedelmäiseksi ja maultaan keskitäyteläiseksi, pehmeäksi ja tasapainoiseksi. Tammikypsytyksen myötä viini oli paahteinen mutta tyylikkäästi, ei liiaksi. Siitä löytyi myös melkeinpä makeaa mausteisuutta. Hyvä valinta grillattujen lihojen seuraan.

Toinen mainitsemisen arvoinen pullo oli vuosi sitten synttärilahjaksi saatu Cantine Gemman tuottama Barolo Giblin vuosikertaa 1999. Viini ei ole ainakaan tällä hetkellä Alkon perusvalikoimassa (päätyi meille tosin Erottajan Alkosta) mutta muutamien ravintoloiden listoilla se näkyy keikkuvan.

Barolo ei ole ehkä helpoimmin lähestyttäviä italialaisviinejä vaikkakin sitä saatetaan tituleerata Italina viinien kuninkaaksi. Barolot ovat yleensä melko hintavia ja tyyliltään, varsinkin nuorina kohvahkoja, tanniinisia ja hapokkaita. Rypälelajike on Nebbiolo, joka on erittäin arvostettu mutta hankala viljeltävä. Nebbiolosta valmistetaan myös Barolon pikkuveljeä Barbarescoa. Nuorissa Baroloissa voi aistia punaisia marjoja, kukkien tuoksuja, esimerkiksi ruusua sekä tervaisia aromeja. Kehittyneemmissä viineissä tuoksu ja maku muuttuvat monipuolisemmiksi ja niistä voi löytyä lisäksi mausteisia ja hilloimaisia aromeja, suklata ja sikarilaatikkoa. Barolo-pullo kannattaa avata aikaisintaan 5-8 vuoden säilytyksen jälkeen mutta osa on valmiita nautiskeltaviksi vasta reilusti yli kymmenvuotiaina. Tämä on totta kai aina tuotekohtaista ja pullotteissakin on omat eronsa.

Meidänkin Barolomme oli vielä aika juniori ja olisi varmasti kestänyt vielä vaikka kuinka kauan, happoja, hedelmää ja tanniineja löytyi reipaasti. Viinin annettiin ässehtiä karahvissa useampi tunti ennen tarjoilua. Pöytäseurueessa se jakoi mielipiteitä vahvasti, tämä on sen verran kaukana siitä totutusta hedelmäisestä peruschileläisestä... Helppo se ei ollut mutta eikö viini saa olla joskus vähän haastavakin? Jotain muuta kuin sitä samaa, vanhaa tuttua? Minuun tämä tenhosi kovasti!

P.S. Alkon peruvalikoimassa näyttäisi nettisivujen tietojenperusteella olevan 3 Baroloa, hintahaarukassa 24,10- 61,70€. Kertonee jotain suomalaisten Barolo-innostuksesta ja onhan nämä aika hinnakkaitakin...

Pullonpohjia

Koneelle oli kertynyt pieni kokoelma kuvia sekä satunnaisia kirjauksia viineistä, joita olemme kuluneen kevään aikana nautiskelleet.

Samppanjaa: Pommery Wintertime

Tämä blanc de noirs-samppanja tuli testattua Valpurinpäivän piknikillä. Ei oikein tyylillisesti iskenyt meikäläisen samppanjahermoon. Tosin, tuotteen kotisivuilla kuvaillaan tämän samppanjan sopivan talviseen tunnelmaan takkatulen äärellä. Ehkä vain siis tilanne oli väärä... :) Tämä samppanja on siis valmistettu punaisista rypälelajikkeista pinot noirista ja pinot meunierista, viinin väri on vaalea, siitä nimitys blanc de noirs, "tummien valkoinen". Tuottaja kuvailee tuoksua avoimeksi ja eloisaksi, jossa on aavitus omenaa. Makua kuvataan lämpimäksi, kypsän hedelmäiseksi ja siitä löytyy kvitteniä punaisia marjoja

Talvista punaviiniä kesän korvalla: Amarone

Mielettömän runsas ja täyteläinen italialainen hurmuri Buglioni Amarone 2003 oli tuhtiudessan jo melkein liian tuhti meidän makuumme. Tämän viini kohdalla tuli mieleen, että tästä viinistä varmaankin kaikki huomaavat jotain, mikä tässä maksaa enemmän kuin 10 euroa per pullo. Välillähän sitä on vaikea huomata...
Todella runsas viini, jossa oli paljon kuivattuja mutta meheviä hedelmiä, suklaisuutta, savua, pehmeitä tanniineja. Ihanaa kovien ja suolaisten juustojen kanssa, erityisesti talven pakkasten paukkuessa mutta miksei kesäillan hämärässäkin

Tätien juoma: Sherry

Yleensä niin kovin kuivakka Sherrytäti-Tusla iski näppinsä Lustaun East India Solera Sherryyn ja ihastui kovasti. Tämä sherry on makea mutta siinä on tuntuvaa hapokkuutta, jolloin kokonaisuus on kerrassaan viehkeä. Erittäin rusinaista, kahvista ja suklaista. Täyttää suun ja mielen.

Makeaa kultaa

Jostain lasiin eksyi myös suomalaisomisteisen Château Carsinin makeaa viiniä, Château Carsin Liquoreux 2006. Tila sijaitsee siinä Sauternesin alueen kainalossa joten samoja elementtejä löytyy myös näistä viineistä. Tästä en löytänyt mitään muistiinpanoja itseltäni enkä myöskään netistä, joten lyhyestä virsi kaunis. Kauniin värinen viini, viehättävä.

Herkkutattirisotto

Olen jo aiemminkin tunnustautunut mitä parhammaksi ystäväksi maksan kanssa. Tällä kertaa paistettua maksaa nautittiin herkkutattirisoton kera. Tunnustaudun senkin ystäväksi. Risoton ohje perustuu Vahtera-Nurmen keittokirjan Yksinkertaiset yhdessä Risotto ai funghi- ohjeeseen.

Herkkutattirisotto - Risotto ai porcini

70g kuivattuja herkkutatteja (porcini) tai muita tatteja
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
suolaa, pippuria
hieman sitruunamehua
0,5l kanalientä
0,25l valkoviiniä
100g voita
1 sipuli hienoksi silputtuna
250g risottoriisiä
(4 cl valkoista vermuttia)
100g tuoretta parmesan-raastetta
koristeeksi silputtua tuoretta basilikaa tai lehtipersiljaa

Liottele tatit ja puserra kuiviksi. Paista ne ja murskattu valkosipuli pannussa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää liraus sitruunamehua. Sulata padassa puolet voista ja lisää loraus oliiviöljyä. Kuullota sipuli. Lisää riisi ja pyörittelel, kunnes se on öljyyntynyt. Lisää kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan ja jossain välissä sitä viiniäkin. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä ja myös paistetut tatit ja valkosipuli. Kun liemi on lisätty, tarkista riisin kypsyys, riisi saa olla al dente. Lisää vermutti, jos sitä kaapistasi löytyy, loppu voi ja runsaasti parmesaania. Risotto saa jäädä samettisen märäksi. Tarjoile paistetun maksan kanssa.

Maksan ja risoton seurassa vieraili Mas Borras 2004, Pinot Noir Epanjasta. MB on saatavilla nykyisin kotoisasta A-marketistakin, tämä versio oli jostain matkoilta mukaan tarttunut pullo. Ei kovin pinotmainen pinot, tammikin oli aika reilusti mukana kuvassa. Rypäleet kasvavat 10 hehtaarin kokoisella Mas Borras-nimisellä palstalla Penedèsin alueella. Mutta ehdottoman tyylikäs, intensiivinen ja silkkinen viini.

Kukkia ja samppanjaa kaikille naisille!

Ihanaa Naistenpäivää, kukkia ja samppanjaa. Kansainvälistä naistenpäivää on kuulemma vietetty Suomessakin jo vuodesta 1914. Ja naapurissa Venäjällä Naistenpäivä on tärkeä juhla, naiset saavat kukkia ja lahjoja, kertoilee yle.

Vaaleanpunainen samppanja kai sopisi naistenpäivään parhaiten, mutta erinomainen budget-ratkaisu on myös tämä vaalea kaunotar.
Puolenkilon keittiönkin suosittelema Blondel brut Carte d'or on erinomaisen miellyttävä tuttavuus, kypsän hedelmäinen ja tasapainoinen. Ja mikä mukavinta, myös hinta on suhteellisen mukava.

Naistenpäivän vietto sujuu opintojen parissa. Ensi viikolla on edessä on vuoden tähän mennessä kiireisin viikko niin töissä kuin opintojenkin parissa. Kaikki tapahtuu taas samaan aikaan ja vuorokaudesta tuntuu loppuvan tunnit! Onneksi illalla on luvassa ihanaa risottoa ja maksaa, lohturuokaa...