Näin viikonloppua kohden mennessä muutama pullonpohja tältä kesältä.
Ensimmäinen punaviini oli erään viikonlopun heräteostoksia ja kerrankin mitä mainioin sellainen. Yleensä tsekkailen ennakolta muutaman vaihtoehdon, joista sitten valikoin. Sesongin viinisuosituksia on nykyisin verkko pullollaan, itse tosin turvaudun yleensä ihan perinteiseen kirjainfoon tai sitten Viini-lehden suosituksiin.
Ostokseksi valikoitui espanjalainen Viña Albali Gran Reserva 1999, jota kuvaillaan Viini-lehden Paras ostos-palstalla tuoksultaan kypsän hedelmäiseksi ja maultaan keskitäyteläiseksi, pehmeäksi ja tasapainoiseksi. Tammikypsytyksen myötä viini oli paahteinen mutta tyylikkäästi, ei liiaksi. Siitä löytyi myös melkeinpä makeaa mausteisuutta. Hyvä valinta grillattujen lihojen seuraan.
Toinen mainitsemisen arvoinen pullo oli vuosi sitten synttärilahjaksi saatu Cantine Gemman tuottama Barolo Giblin vuosikertaa 1999. Viini ei ole ainakaan tällä hetkellä Alkon perusvalikoimassa (päätyi meille tosin Erottajan Alkosta) mutta muutamien ravintoloiden listoilla se näkyy keikkuvan.
Barolo ei ole ehkä helpoimmin lähestyttäviä italialaisviinejä vaikkakin sitä saatetaan tituleerata Italina viinien kuninkaaksi. Barolot ovat yleensä melko hintavia ja tyyliltään, varsinkin nuorina kohvahkoja, tanniinisia ja hapokkaita. Rypälelajike on Nebbiolo, joka on erittäin arvostettu mutta hankala viljeltävä. Nebbiolosta valmistetaan myös Barolon pikkuveljeä Barbarescoa. Nuorissa Baroloissa voi aistia punaisia marjoja, kukkien tuoksuja, esimerkiksi ruusua sekä tervaisia aromeja. Kehittyneemmissä viineissä tuoksu ja maku muuttuvat monipuolisemmiksi ja niistä voi löytyä lisäksi mausteisia ja hilloimaisia aromeja, suklata ja sikarilaatikkoa. Barolo-pullo kannattaa avata aikaisintaan 5-8 vuoden säilytyksen jälkeen mutta osa on valmiita nautiskeltaviksi vasta reilusti yli kymmenvuotiaina. Tämä on totta kai aina tuotekohtaista ja pullotteissakin on omat eronsa.
Meidänkin Barolomme oli vielä aika juniori ja olisi varmasti kestänyt vielä vaikka kuinka kauan, happoja, hedelmää ja tanniineja löytyi reipaasti. Viinin annettiin ässehtiä karahvissa useampi tunti ennen tarjoilua. Pöytäseurueessa se jakoi mielipiteitä vahvasti, tämä on sen verran kaukana siitä totutusta hedelmäisestä peruschileläisestä... Helppo se ei ollut mutta eikö viini saa olla joskus vähän haastavakin? Jotain muuta kuin sitä samaa, vanhaa tuttua? Minuun tämä tenhosi kovasti!
P.S. Alkon peruvalikoimassa näyttäisi nettisivujen tietojenperusteella olevan 3 Baroloa, hintahaarukassa 24,10- 61,70€. Kertonee jotain suomalaisten Barolo-innostuksesta ja onhan nämä aika hinnakkaitakin...