Rapujen juhlaa ja metsäretkeilyä

Muutama viikonloppu sitten paistoi ihanasti aurinko, vietimme rapujuhlia ja kävimme metsässä sieniretkeilemässä. Kuvat puhukoon puolestaan.
 

Rapuasetelma lähdössä pöytään!

 Elokuun yö oli ihanan tähtikirkas, mutta silti aika pimeä. 

Ja kesäparatiisisssa ei todellakaan ole katulamppuja.

Ravuttomat nauttivat alkuruuaksi Ihastuttavaa Mozzarella-avokado-salaattia. Ohje on jäänyt takaraivoon Lakeuksilta, Nannan blogista. Jaamme faniuden Antti Vahteran Ja Visa Nurmen kokkauksiin! Suosttelen liittymistä fanijengiin. :)

MOZZARELLAA JA AVOKADOA JOGURTTIKASTIKKEESSA

2 palloa bufalamozzarellaa
2 avokadoa
2 dl paksua jogurttia
1 sitruuna
2 tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikan lehtiä
tuoretta rosmariinia
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, ettei väri lähde tummumaan.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri. Maista ja säädä makuja, jos tarvetta. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokadokuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele sormisuolalla ja mustapippurilla.

 Kauniit kanervan kukat. Olisin voinut kerätä näitä kuivattavaksi, 

mutta päädyin vain ikuistamaan ne muitikortille. 

Olen hiukan jälkijunassa tuossa villiyrttitrendissä...

Kantarellikeskittymä vai kantarellimatto? Kovin ovat kylki kyljessä.

Puolaimet. Ihanat ja inspiroivat. Juuri nyt makuhermoja kutittaisi joku 

puolukkainen suklaajuttu. Mutta mikä...?

Munavinegretti parsalle

Parsajutut jatkuvat!
Olen tunnetusti hapokkaiden makujen ystävä, joten en malttanut olla kokeilematta tätä kutkuttelevan kuuloista kastikevaihtoehtoa parsalle. Resepti osui silmiin viime viikolla ilmestyneestä Mondo Ruoka & Matka-lehdestä. 

En muuten ole suuren suuri perinteisen, maitopohjaisen munakastikkeen ystävä, mutta tämä etikkainen versio sopi loistavasti suuhuni. Nopea, helppo ja herkullinen kastike parsalle vaikkapa Vapun brunssipöytään!

Munavinegretti
neljälle

4 kovaksi keitettyä kananmunaa
1-2 salottisipulia
kourallinen lehtipersiljaa
2 rkl karkeaa dijonsinappia
1 dl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
1 dl rypsiöljyä
mustapippuria ja suolaa

Paloittele kananmuna ronskisti. Hienonna sipuli ja lehtipersilja.

Yhdistä kulhossa sipuli, persilja, sinappi, etikka ja öljyt. Sekoita lopuksi joukkoon kananmunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa.

Tarjoile munavingretti huoneenlämpöisenä kypsennetyn parsan kanssa. Sopii myös muiden vihreiden kasvisten, esim. purjon tai neulapapujen keralle.

Note to self: Meillä ei ollut karkeaa sinappia, joten se korvautui 1 rkl tavallista dijonsinappia. Lisäsin vinegrettiin myös 1 rkl hienonnettuja kapriksia. Makua pyöristin hieman tummalla muscovadosiirapilla

Bresaolaa ja granaattiomenaa

Tätä ruokaa nimitettiin sanaparilla pyhä yksinkertaisuus. Kyseessä on Suolaa ja hunajaa-blogin esittelemä carpaccio bresaolasta, sopii erinomaisesti perjantai-iltaan. Perjantaisin kun ei millään yleensä jaksa alkaa tekemään mitään töisevää, mutta haluaa nautiskella jotain vähän erityisempää viikonlopun alkamisen kunniaksi. Ja mitä on bresaola? No ilmakuivattua naudanlihaa, ihanan suolaista. Jos ilmakuivattu kinkku on mielestäsi liian rasvaista niin kokeile tätä. Maukasta ja aromikasta, mutta ei niin rasvaista kuin possu.

Koskahan sitä oppisi suunnittelemaan perjantaina herkut jo torstaina ja kävisi kaupassakin vaikka ihan virkeänä, silloin torstaina?

Bresaola-carpaccio granaattiomenalla
Kahdelle iltapalaksi

100g Bresaola-siivuja
Vajaa 1/2 granaattiomena
Parmesaania
1/2 ruukullinen rucolaa
Mustapippuria myllystä


Asettele bresaolasiivut lautasille. Asettele mukaan rucolaa, kahden hengen annokseen noin 1/2 ruukkullista on aika sopiva määrä.

Höylää päälle reilusti parmesaanilastuja, liruttele päälle oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Ripottele lopuksi systeemin päälle granaattiomenan siemenet* ja paahdetut pinjansiemenet. Toimii myös ilman pinjansiemeniä, jos sattuvat olemaan loppu.

Granaattiomenan siemenet saa kätevästi irti, kun kopsuttelee napakasti puolikasta granaattiomenaa ulkopuolelta. Tee homma syvähkössä kulhossa niin minimoit roiskeet ja ihanan raikkaat ja rapeat siemenet ropisevat suoraan kulhoon.

Ylijääneet granaattiomenen siemenet voi muuten herkutella seuraavana päivänä aamiaisjogurtin päällä. Tai lisätä vihreän salaatin joukkoon piristeeksi. Tai vaikka minne, ovat todella monikäyttöisiä.

Muutama resepti ennakkoon: Naudansavupaisti-mousse

Ajattelin laittaa tänne muutaman reseptin jo ennen joulua, koska eihän näistä ole muille iloa joulunpyhien jälkeen.

Ekaksi bongaus HS Ruokatorstain joulu-kirjasta, naudansavupaisti-mousse. Tämä sopii kala-allergisen alkuruokavalikoimaan ihan loistavasti ja voisin hyvin kuvitella herkuttelevani tällä myös blinien kera.

Saas nähdä, kuinka suuren satsin tätä joutuu tekemään, sen verran lukuisa on rakkaiden ihmisten joukko jouluaaton illallisella täällä Kirkkonummella!

Kuvaa ei tietty vielä ole, mutta olkoon nuo kanervat nyt tuossa ilahduttamassa.

Naudansavupaisti-mousse

100 g savustettua naudanpaistia
1 dl kermaa
1 tlk smetanaa
pala purjoa
1 rkl kapriksia
1-2 tl sitruunamehua
mustapippuria
ripaus sokeria

Tarjoiluun:
salaattisikurin lehtiä
pala ruisleipää
1 tl öljyä
1 valkosipulin kynsi
retiisejä

Hienonna naudanpaisti monitoimikoneessa.Pese purjo huolellisesti, hienonna se ja kaprikset.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon smetana. Lisää vaahtoon naudanpaisti sekä purjo- ja kaprissilppu. Mausta sitruunamehulla, mustapippurilla ja sokerilla. Tarkista maku. Jäähdytä jääkaapissa.

Kuumenna öljy pannussa. Kuori ja viipaloi valkosipuli ja laita se öljyyn. Paista leipä rapeaksi öljyssä. Aseta salaattisikurin lehtien päälle moussea ja raasta pinnalle ruisleipää. Koristele retiisillä.

Edit 29.12.2010: Näistä tuli todella hyviä! Aattona tarjoilin nämä Väinämöisen palttoonnappien päältä, kun en saanut endiivin lehtiä ja toimivat ihan erinomaisen hyvin näinkin. Paistettu leipäraaste jätettiin pois, mutta se ei menoa haitannut. Ihana suolapala alkuruokapöytään ja miksei cocktailpalaksikin. Toimii myös taatusti blinien kanssa, jos alkaa mädit ja muut välillä tylsimään.

Jos haluaa pehmeämmän rakenteen, voinee kerman jättää pehmeäksi vaahdoksi. Silloin voi tosin olla vaikeampaa tehdä moussesta taiteellisia knöllejä. mutta ainahan tämän voi tarjota myös kauniista lasimaljasta.

Kevään vihreä keitto

Vaikka ulkona onkin suhteellisen kolea kevätsää niin tämä keitto virittelee hempeään kevättunnelmaan. Ihanan vihreä ja samettisen pehemeä alkukeitto syntyi avocadosta. Meillä kun ei herneitä harrasteta sattuineista syistä niin piti keksiä vihreää jostain muusta. Tätä voisi tehdä cocktail-kutsuille hauskasti myös shottilaseihin, meille tarjoiltiin ihan perinteisesti tassilta. Toimii taattuvarmasti hienosti myös helteisen kesäpäivän lounaskeittona. Reseptiä katsastin Liemikeittiön lisäksi myös täältä:

Kuva ei tee oikeutta keiton kauniille värille, mutta kaikkea ei nyt tällä kertaa voinut saada...


Kylmä avocadokeitto
8 annosta

4 kypsää avocadoa
puolikkaan sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
2 dl kahvikermaa
1,2 l kylmää kana- tai kasvislientä
1 tl (yrtti)suolaa
0,5tl sambal oelek-chilitahnaa (varovaisesti)
mustapippuria myllystä
n. 3 rkl kuivaa sherryä
nippu tuoretta ruohosipulia

Kuori avocadot ja puserra siivilän läpi soseeksitai tai käytä monitoimikonetta tai tehosekoitinta. Surauta joukkoon välittömästi sitruunanmehu, kerma ja kasvis- tai kanaliemi. Mausta yrttisuolalla, pippurilla, chilillä (varovaisesti, voi sitten lisätä) ja sherryllä. Jäähdytä keitto hyvin, ainakin puoli tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Hienonna ruohosipuli ja koristele keitto sillä tai ripauksella cayennepipuria. Tarjoa alkukeittona kesähelteellä tai pääruokana tuoreen leivän kera.

Pienet joulumuistiaiset: Kylmäsavustettua lohta, tuoretta mangoa ja tervasiirappia

Joululoma alkaa olla lopuillaan, vaikka meillä se on viimeisen viikon ajan ollut lähinnä sairaslomaa. Ollaan Miespuolisen kanssa kuuliasesti niistetty ja yskitty yhdessä. Ei sitten tarvitse töissä ollessa sairastella!

Loppiaisen kunniaksi pieni muistiainen vielä vanhempien joulupöydässä nautitusta herkusta: Kylmäsavustettua lohta, tuoretta mangoa ja tervasiirappia. Tämä alkupala sai ehdottomasti eniten kiinnostusta ja kehuja, onhan se hieman erilainen kuin joulupöydän perinteiset kalat. Ja aivan varmasti sopii alkupalaksi koska vain, välttämätttä ei tarvita joulupöytää. Helppo herkku, kunhan löytää laadukasta savukalaa ja kypsän mangon. Se kypsä mango voikin olla suurempi haaste...

Reseptin alkuperästä ei ole sen enempiä tietoja, kuin että isäni oli maistellut tätä makuyhdistelmää eräällä lennolla. Selkeästi jossain muualla kuin turistiluokan lennolla... Samantyyppistä komboa on hehkutettu myös täällä. Tervasiirappia saa ostaa ainakin Stockan Herkusta ja Sillä Sipuleiden vinkistä myös Helsingin Wanhasta kauppahalista.


Kylmäsavustettua lohta, mangoa ja tervasiirappia

Kylmäsavustettua lohta muutama viipale / ruokailija
Tuoretta mangoa kuutioituna tai viipaloituna
tervasirapppia
tilliä koristeeksi

Pyydä isää kylmäsavustamaan lohta tai kay hankintaretkellä hallissa. Muista ostaa mango muutama päivä etukäteen, jotta saat sen varmasti kypsäksi. Asettele kala ja mangot kauniisti lautasille. Liruttele tervasiirappia taiteellisestt päälle ja korista halutessasi tillitöyhdöllä. Tarjoile samppanjan tai kuohuviinin saattelemana.

Kuvassa mukana vähän muutakin jouluhöttöä, ei kannata antaa häiritä... :)

Artisokkainen salamahaaste

Prinsessakeittiön Veera nakkasi salamahaasteen kapulan Soppakellariin ja antoi aiheeksi tuoreen latva-artisokan. Haaste oli oikein mieluisa vaikka aika olikin kortilla ja jouduimme anomaan lisäaikaa, joka sekään ei meinannut riittää. Mutta ehdittiinpäs!

Säilötyt artisokat ovat tuttu juttu ja purkkeja majailee jääkaapissamme usein. Tuoreeseen latva-artisokkaan ei ole kuitenkaan tullut tarttuttua, mitä nyt on joskus ohjeita selannut Jamie O:n opuksista ja nettisivuilta. Jotenkin artisokkien käsittely on tuntunut "mukavaikealta". Itseään pitää niin ennakkoluulottomana ja uteliaana, mutta niin sitä vain ei ollut saanut tähän asiaan sen syvemmin perehdyttyä. Nyt oli kuitenkin haasteen myötä tartuttava härkää sarvista ja latva-artisokka suomuista. Taustatukea ja kanssamaistelijoita saimme Laaksolahden suunnalta, kiitos siis sinne!

Miespuolinen hamstrasi sokat Stockmannun herkusta, mutta olisi niitä näemmä saanut espoolaisesta Citymarketistakin. Valinnanvaraa ei kuitenkaan juuri ollut ja Miepuolinen yritti valikoida ohjeen mukaan tiiviitä, painavia, raikkaan vihreitä ja napakoita artisokkia. Latva-artisokkahan kuuluu muuten ohdakkeisiin ja ilmeisesti sillä ei ole mitään sukulaisuuttaa maa-artisokkaan, joka on myöskin mitä mainioin tapaus.

Noh, artisokat odottelivat aikansa, kun isäntäväki juoksenteli milloin missäkin ruokakesteissä tai iltamenoissa. Viimein sunnuntai-iltana ne saatiin patan. Ja koska tuoreen artisokan maku oli meille vielä hetki sitten vieras, päätimme tutustua tuotteeseen mahdollisimman au naturel ja klassisella tavalla. Päädyimme siis keitettyihin latva-artisokkiin kera sitruunaisen voisulan.

Käsittelyohjeita kannattaa vähän luurata kirjoista tai netistä, kuvalliset ohjeet jeesaavat kummasti.


Tuoreita latva-artisokkia ja sitruunaista voisulaa

Alkuruuaksi varaa 1 reipas ja kookkaan sorttinen artisokka per ruokailija. Huuhtele latva-artisokat hyvin. Taita varsi pois käsin tai pöytää vasten. Jostain syystä tämä homma käskettiin tehdä juuri taittamalla, ei veitsellä. En todellakaan tiedä miksi. Lekkaa artisokan kärjestä veitsellä pieni pala pois ja tasoita lehtien terävät kärjet keittiösaksilla. Jos uloimmaiset lehdet tuntuvat todella kovilta, voi niitäkin vähän skalpeerata.

* Jamie neuvoo käyttämään puhdistusvaiheessa käsineitä, artisokat kuulemma saattavat värjätä kädet ja olla piikikkäitä. Eipä ollut käsineitä ja kädet ihan ok. Mutta tiedoksi nyt sitten vain...

Laita reilusti vettä isoon teräskattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää veteen suolaa ja sitruunamehua tai viinietikkaa latva-artisokkien tummumisen ehkäisemiseksi. (Erinomainen vinkki, tämä meiltä unohtui ja sokista tuli aika rusehtavia...) Pane esikäsitellyt latva-artisokat kattilaan niin, että vesi peittää ne kokonaan. Keittele artisokkia kannen alla tai ilman kantta (tästäkin oli kahdenlaista neuvoa) 20-40 minuuttia koosta riippuen. Latva-artisokat ovat kypsiä, kun lehti irtoaa helposti kannasta.

Vähän oli haasteellista tuon kattilan kokoluokan kanssa.

Nosta latva-artisokat kattilasta reikäkauhalla ja valuta hyvin. Tarjoile sitruunalla maustetun voisulan, suolan ja pippurin kera. Imeskele voisulaan kastettuja artisokan lehtiä tyviosasta, vähän niin kuin söisit apposia. Syötyäsi lehdet kaivele artisokan parta pois ja nautiskele artisokan sydän, joka maistuu jopa vähän makealle.

Ensimmäinen artisokkakokemus oli ihan hauska ja makoisa, kaikki tykkäsivät. Kivaa näpertelyruokaa, makuun piti ensin hieman totutella, muistutti jotenkin etäisesti ruusukaalia. Sitruunainen voisula toimi hommassa todella hyvin. Tässä on hauska ruoka rapujuhliin "ravuttomille", on samanlaista näpräilyä ja vatsa ei muuten tule yhdestä artisokasta täyteen.

Netti on mielenkiintoisia artisokkareseptejä pullollaan, kannattaa ehdottomasti suunnistaa ulkomaisille sivustoille. Ihanan kuuloinen kastikeresepti löytyi myös Maku-lehden sivuilta. Jamien Alaston kokki-kirja esittelee myös muutamia hyvältä kuulostavia artisokkareseptejä.

Summa summarum: Reseptinähän tämä ei todella ole mitenkään erikoinen, tärkeintä meille oli tutustua tuoreen latva-artisokan makuun ja käsittelyyn ja kannustaa muitakin kokeilemaan. Kiitos siis Prinsessakeittiölle tajuntaa laajentavasta haasteesta!

Ja nyt miettimään salamahaasteen seuraavaa kohdetta...

Lämmikkeeksi borchkeittoa

Toisille tämä keitto on lapsuuden kauheimpia makumuistoja, toisille suurinta herkkua. Minulla ei ollut tästä juuri mitään mielipidettä paitsi mielikuva ongelmallisesta kirjoitusasusta. Rakkaalla lapsella on kai monta nimeä, tämän venäläiskeiton kirjoitusasu vaihtelee lähteittäin. Olkoon sitten tällä kertaa c:llä ja h:lla. Loistavaa talviruokaa, lämmittävää, täyteläistä ja vähän kirpsakkaa. Ja edullista. Tuhdimman version tästä tekee vaikkapa pieni nakkilisäys. Tai jos haluaa oikein täyteläisen version, kannattaa tutustua Ketun keittiön versioon, jossa lihaliemi keitellään itse ja mukaan keittoon laitetaan mureaa härän rintaa. Niin, ja nykyinen mielipiteeni on erittäin borch-positiivinen!

Borchkeitto

200g kaalia
1 sipuli
1 porkkana
pala juuriselleriä
2 punajuurta
1 valkosipulin kynsi
1 rkl tomaattipyrettä
1 litra hyvää lihalientä (tai kasvislientä)
1/2 dl viinietikkaa (sherry tai shalotti)
2 oksaa timjamia tai vastaavasti kuivattua
2 laakerinlehteä
suolaa
suokeria
pippuria
tarjoiluun: smetanaa

Suikaloi vihannekset julienneksi ja hienonna sipulit. Kuullota niitä löjyssä ja lisää tomaattipyre, jatka kuullottamista vilä tovi. Lisaa timjami, laakerinlehdet ja etikka, hieman suolaa ja pippuria sekä nestettä niin paljon, että vihannekset peittyvät. Keitä hissukseen 1,5 tuntia, nosta timjamit ja laakerit pois. Tarkista maku. Tarjoile keitto smetanan kanssa.

Tästä tuli alkukeitto 7:lle, smetanan sijaan tarjoilussa käytettiin partaäijää.

Lempeä valkoinen talvikeitto

Uuden Vuoden juhlintaa siivitettiin tällä samettisella ja lempeällä keitolla. Ohjetta katsastelin täältä ja tuolta ja lopputulema meni suurinpiirtein kuten alla on esitetty.

Maa-artisokka on kerrassaan upea raaka-aine. Kuorimavaihe on hieman työläs mutta lopputulos ehdottomasti vaivan arvoinen. Maa-artisokka ei ole käsittääkseni juures vaan sukua auringonkukalle. Meilläkin kasvaa tuollainen sokkapuska kesäresidenssin kasvimaan laidalla. Melko itsekseen se siellä viihtyy (=helppo viljellä) vaikkakin sato on jäänyt ainakin tähän mennessä vielä melko pieneksi, mutta sitäkin makoisammaksi. Nämä sokat tuli tosin hankittua K-kaupan vihanneshyllystä.

Maa-artisokkakeitto

500g maa-artisokkaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
voita
1 dl valkoviiniä tai sherryä
noin litra vettä
kanafondia tai kanaliemikuutio
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää)

Kuori ja paloittele maa-artisokat, sipuli ja peruna. Viipaloi valkosipulin kynsi. Kuumenna kattilassa hieman voita ja kuullota kasviksia hetki. Lisää vesi ja valkoviini jotta kasvikset peittyvät. Keitä ne pehmeiksi ja soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Mausta keitto makusi mukaan suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää kerma ja kiehauta keitto. Tarjoile krutonkine kera alkupalaksi.

Huom. Kuorittu maa-artisokka tummuu helposti. Kannattaa säilyttää sitruunavedessä.


Ja kuten Kulinaarimurulassa jo todettiin seuraavasta ruokahaasteesta: tästäkään sapuskasta ei ole kovin kisaajaksi tammikuun taistoon.

Raakaa lihaa, osa 2

Sen lisäksi, että pidän carpacciosta tunnustaudun myös tartarpihvin ystäväksi. Tämä ruoka, jos mikä herättää suuria intohimoja suuntaan ja toiseen. BSE-kohu aikanaan ei varmaankaan lisännyt sapuskan suosiota. Mutta kotimaisesta, laadukkaasta lihasta valmistettuna tartar on varmasti ihan yhtä turvallista kuin paistettu lihakin, ja en tarkoita sitä kuivaksi paistettua pieksunpohjaa... Ja tunnustetaan, olen minä tätä ulkomaillakin syönyt, en tosin Briteissä. Kovin usein ei tartaria tee mieli ja eikä annos voi olla kovin iso. Muuten saatta käydä kehvelisti vatsan täyttöasteen kanssa.

Lauantai-illan "kepeä" illallinen syntyi tartarpihvistä Brysselin tapaan sekä vihersalaatista. Onneksi miespuolinen jakaa tämän perinaisellisen intohimon kanssani, enkä joutunut paistelemaan hänenkään pihviään. Stockalta saa muuten näppärästi valmiiksi jauhettua tartarjauhelihaa, jos ei jaksa itse raaputella lihaa tai ei omista lihamyllyä. Perusversiota naudan jauhelihasta tähän ei kannata käyttää. Ohje on Ruokalasta, teimme puolikkaan annoksen mutta tässä alla alkuperäinen. Versioita tartarresepteistä on olemassa niin paljon kuin tartarin ystäviäkin, tämä on meidän suosikkimme.

Raholan sanastossa on hauskasti kerrottua tartartietoa!


Lihatartar Brysseliläisittäin eli Filèt American
4:lle

600 g naudan sisäfileetä
150 g sipulisilppua
150 g suola- tai pikkukurkkusilppua
150 g kaprista
4 rkl majoneesia (Kannattaa tehdä itse!)
1 rkl Dijon-sinappia
6-8 tippaa tippaa Tabascoa
suolaa
mustapippuria

Jauha puhdistettu liha pariin kertaan lihamyllyssä. Sekoita ainekset massaksi ja muotoile pihviksi. Tarjoile suolakurkkujen ja ranskalaisten perunoiden kanssa tai pelksätään raikkaan rucola-salaatin kanssa.

Viinin virkaa lauantai-illalle toimitti Kevin Arnold Shiraz 2003, aika tymäkkä meininki. Laseina uusin ihastukseni, eivät ole mitään maitolaseja! :)

Rakkautta on.... Raaka liha

Tämä rakkausruoka kuuluu alakategoriaan "Millä minut voi hurmata nykyisin?" Vastaus näkyy jo otsikossa, ei ehkä kovin naisellista mutta totta ja niin hyvää. Carpaccio kuuluu suuriin suosikkihin alukuruokien sarjassa. Erään ystävättäreni kanssa käymme joskus ravintolassa syömässä Carpacciota alkuruuaksi ja pääruuaksi. Jälkiruoalle ei yleensä jääkään silloin tilaa! Rakastan kovasti myös kunnon tartar-pihviä mutta tähän ruokahaasteeseen osallistun tällä Carpacciolla, jonka toteutus on löytynyt Köyhien Ritareiden reseptiarkistosta. Lisäbonuksena tässä versiossa oli tuo Dijon-kastike, pidän kovasti myös karkeasta Dijon-sinapista.

Sopiva ruoka perjantain romanttiselle iltapalle, ei täytä liikaa, jää sopivan virkeä olo romanttisen illan jatkolle. Viiniksi sopii laadukas, tyylikkäästi tammitettu Chardonnay tai ihanan romanttisen illan tunnelmanluoja samppanja.

Härkä-carpaccio ja Dijon-kastike

Carpaccio
500 g tuoretta härän sisäfileetä
2rkl oliiviöljyä
gourmet-suolaa tai merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 ruukku rucolaa
parmesaani lastuja

Poista fileestä kalvot terävällä veitsellä. Kääri filee tiukasti kelmuun ja laita se pakkaseen reiluksi tunniksi. Kun filee on hieman kohmea, se on helpompi leikata ohuiksi siivuiksi. Leikkaa fileestä mahdollisimman ohuita siivuja ja asettele ne suoraan lautasen pohjalle. Tarvittaessa, jos viipaleista tulee liian paksuja voit laittaa palan kelmua leikattujen siivujen päälle ja painella carpacciota mahdollisimman ohuesti lautaselle. Poista kelmut ja pirskota päälle hieman oliiviöljyä. Mausta carpaccio suolalla ja mustapippurilla. Koristele carpaccio rucola-salaatilla ja pursota päälle dijon-kreemiä sekä ripottele muutama parmesaani lastu.

Dijonkastike
3/4 dl hyvää majoneesia (parasta jos tekee itse)
1/2 sitruuna
1,5 tl kokojyvä dijon-sinappia
1rkl raastettua parmesan juustoa
muutama tippa worschester-kastiketta
hieman suolaa

Mausta majoneesi sitruunanmehulla ja lisää joukkoon kaikki loputkin raaka-aineet. Sekoita hyvin ja laita kastike pursotin pussiin tai lusikoi kastiketta hieman suoraan carpaccion päälle. Sitruunan kanssa kannattaa olla tarkkana ja lisätä vähitellen, ettei soosista tule liian hapanta.

Vielä kerran parsaa: Naposteluparsat

Ei siis kahta ilman kolmatta parsapostausta. Ja juuri tässä ennen seuraavan sesongin todellista alkua nimittäin kotimaiset varhaisperunat. Tai onhan noita kotimaisia varhaispottuja jo tarjola mutta ovat aika ryökäleen hintaisia vielä! Parsaa on tullut popsittua kevään monessa muodossa niin kotona kuin kylilläkin. Sallittakoon siis vielä tämä kolmas parsapostaus. Tätä nautiskeltiin meillä eräänä kevätiltana pieneksi maittavaksi yöpalaksi.

Ohje löytyi Ruokalasta, oli vissiin voittanut jonkin aiheesta järjestetyn kilpailun. Alkuperäisreseptin on saattanut maailmaan kuulemma Sirpa Hirvikallio, Hattuvaarasta. Kiitokset siis Sirpalle tästä maukkaasta reseptistä. :)

Naposteluparsat
nippu vihreää parsaa
ohuita kinkkuviipaleita (Meillä käytettiin ilmakuivattua kinkkua)
parmesanraastetta

Kuori parsat ja leikkaa kovat kannat pois. Keitä parsoja kevyesti suolatussa vedessä n. 6-8 minuuttia. Valuta ja jäähdytä parsat. Kääri jokainen parsatanko kinkkuviipaleeseen ja lado kääröt voideltuun uunivuokaan. Ripottele pinnalle parmesaaniraaste ja gratinoi 220 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Vaikka olenkin melkoinen tönkkösuolan ystävä niin näihin ei kannata suolaa lisätä. Ilmakuivatusta kinkusta sitä riitti aivan kotitarpeiksi!

Kylmäsavulohella täytetyt avocadot

Perjantain dinnerillä halusin tarjota alkuruokasi jotain ei niin tyypillistä tuslaa-meininkistä evästä(lue: keitto). Avocado oli mielessä ja hetken nettiä selailtuani löytyivät nämä täytetyt avocadot. Helppoja toteuttaa, näyttäviä ja esivalmistelutkin pystyi hoitamaan osin jo edellisenä iltana. Vaikein hommahan oli saada avocadot kypsiksi määräaikaan mennessä…

Kylmäsavulohella täytetyt avocadot

2 avocadoa
1 dl crème fraichea, ranskankermaa tai kermaviiliä
n, 150 g kylmäsavulohta
pari rkl sitruunamehua
pari rkl pieneksi hakattua tilliä
suolaa
mustapippuria

Näin se menee:
Koita valita kaupasta mahdollisimman kypsiä avocadoja. Halkaise ja suorista kuperaa puolta niin, että avocado pysyy lautasella pystyssä. Poista kivi ja kaiva lusikalla sisustaa pois, mahtuu paremmin täytettä. Kaivausten seurauksena syntyneet avokadon palat voit leikata pieniksi ja käyttää täytteeseen! Leikkaa lohi pieniksi paloiksi ja lisää se crème fraichen joukkoon. Purista sekaan pari ruokalusikallista sitruunan mehua, lisää tilli ja maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Sekoita, maista ja säädä makuja, jos tarvetta. Laita kylmäsavulohella täytetyt vihreät ystävät seisomaan lautaselle pystyasentoon. Päästä taiteilija sisälläsi valloilleen ja kaada loput täytteestä luovasti avokadojen päälle ja ympärille.

Kala-allergiselle viritettiin sama juttu, mutta kylmäsavuporolla ja persiljalla. Ei pöhkömpää sekään mutta esteettiset pisteet vei ehdottomasti lohiversio.

Resepti löytyi elisa.netin sivustolta, jossa mainittiin lähteeksi Keni Simola & Jan Aronen: Iskuruokaa (Helmi Kustannus 2003) . Johan on keittokirjalla nimi!