Prinsessakeittiön Veera nakkasi salamahaasteen kapulan Soppakellariin ja antoi aiheeksi tuoreen latva-artisokan. Haaste oli oikein mieluisa vaikka aika olikin kortilla ja jouduimme anomaan lisäaikaa, joka sekään ei meinannut riittää. Mutta ehdittiinpäs!
Säilötyt artisokat ovat tuttu juttu ja purkkeja majailee jääkaapissamme usein. Tuoreeseen latva-artisokkaan ei ole kuitenkaan tullut tarttuttua, mitä nyt on joskus ohjeita selannut Jamie O:n opuksista ja nettisivuilta. Jotenkin artisokkien käsittely on tuntunut "mukavaikealta". Itseään pitää niin ennakkoluulottomana ja uteliaana, mutta niin sitä vain ei ollut saanut tähän asiaan sen syvemmin perehdyttyä. Nyt oli kuitenkin haasteen myötä tartuttava härkää sarvista ja latva-artisokka suomuista. Taustatukea ja kanssamaistelijoita saimme Laaksolahden suunnalta, kiitos siis sinne!
Miespuolinen hamstrasi sokat Stockmannun herkusta, mutta olisi niitä näemmä saanut espoolaisesta Citymarketistakin. Valinnanvaraa ei kuitenkaan juuri ollut ja Miepuolinen yritti valikoida ohjeen mukaan tiiviitä, painavia, raikkaan vihreitä ja napakoita artisokkia. Latva-artisokkahan kuuluu muuten ohdakkeisiin ja ilmeisesti sillä ei ole mitään sukulaisuuttaa maa-artisokkaan, joka on myöskin mitä mainioin tapaus.
Noh, artisokat odottelivat aikansa, kun isäntäväki juoksenteli milloin missäkin ruokakesteissä tai iltamenoissa. Viimein sunnuntai-iltana ne saatiin patan. Ja koska tuoreen artisokan maku oli meille vielä hetki sitten vieras, päätimme tutustua tuotteeseen mahdollisimman au naturel ja klassisella tavalla. Päädyimme siis keitettyihin latva-artisokkiin kera sitruunaisen voisulan.
Käsittelyohjeita kannattaa vähän luurata kirjoista tai netistä, kuvalliset ohjeet jeesaavat kummasti.
Tuoreita latva-artisokkia ja sitruunaista voisulaa
Alkuruuaksi varaa 1 reipas ja kookkaan sorttinen artisokka per ruokailija. Huuhtele latva-artisokat hyvin. Taita varsi pois käsin tai pöytää vasten. Jostain syystä tämä homma käskettiin tehdä juuri taittamalla, ei veitsellä. En todellakaan tiedä miksi. Lekkaa artisokan kärjestä veitsellä pieni pala pois ja tasoita lehtien terävät kärjet keittiösaksilla. Jos uloimmaiset lehdet tuntuvat todella kovilta, voi niitäkin vähän skalpeerata.
* Jamie neuvoo käyttämään puhdistusvaiheessa käsineitä, artisokat kuulemma saattavat värjätä kädet ja olla piikikkäitä. Eipä ollut käsineitä ja kädet ihan ok. Mutta tiedoksi nyt sitten vain...
Laita reilusti vettä isoon teräskattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää veteen suolaa ja sitruunamehua tai viinietikkaa latva-artisokkien tummumisen ehkäisemiseksi. (Erinomainen vinkki, tämä meiltä unohtui ja sokista tuli aika rusehtavia...) Pane esikäsitellyt latva-artisokat kattilaan niin, että vesi peittää ne kokonaan. Keittele artisokkia kannen alla tai ilman kantta (tästäkin oli kahdenlaista neuvoa) 20-40 minuuttia koosta riippuen. Latva-artisokat ovat kypsiä, kun lehti irtoaa helposti kannasta.
Vähän oli haasteellista tuon kattilan kokoluokan kanssa.
Nosta latva-artisokat kattilasta reikäkauhalla ja valuta hyvin. Tarjoile sitruunalla maustetun voisulan, suolan ja pippurin kera. Imeskele voisulaan kastettuja artisokan lehtiä tyviosasta, vähän niin kuin söisit apposia. Syötyäsi lehdet kaivele artisokan parta pois ja nautiskele artisokan sydän, joka maistuu jopa vähän makealle.
Ensimmäinen artisokkakokemus oli ihan hauska ja makoisa, kaikki tykkäsivät. Kivaa näpertelyruokaa, makuun piti ensin hieman totutella, muistutti jotenkin etäisesti ruusukaalia. Sitruunainen voisula toimi hommassa todella hyvin. Tässä on hauska ruoka rapujuhliin "ravuttomille", on samanlaista näpräilyä ja vatsa ei muuten tule yhdestä artisokasta täyteen.
Netti on mielenkiintoisia artisokkareseptejä pullollaan, kannattaa ehdottomasti suunnistaa ulkomaisille sivustoille. Ihanan kuuloinen kastikeresepti löytyi myös Maku-lehden sivuilta. Jamien Alaston kokki-kirja esittelee myös muutamia hyvältä kuulostavia artisokkareseptejä.
Summa summarum: Reseptinähän tämä ei todella ole mitenkään erikoinen, tärkeintä meille oli tutustua tuoreen latva-artisokan makuun ja käsittelyyn ja kannustaa muitakin kokeilemaan. Kiitos siis Prinsessakeittiölle tajuntaa laajentavasta haasteesta!
Ja nyt miettimään salamahaasteen seuraavaa kohdetta...