Maksa ja sisäelinruuat kuuluvat yleensä siihen sarjaan, jota joko vihaa tai rakastaa. Itse pidän maksaa suurena herkkuna! Koulun maksakastike oli toki inhokkien listalla mutta kototekoiset maksaruuat ovat aina maistuneet. Kovin usein maksaa ei tule kotona laitettua mutta ravintolassa tilaan maksaa aina, jos on aihetta odottaa kunnollista ja hyvin valmistettua herkkua.
Maksan maku saattaa tuntua väkevältä. Vasikan ja karitsan maksat ovat yleensä miedoimpia mutta niitä ei ihan joka puodissa ja aina ole tarjolla. Tällä kerralla hankin maksan maaseudun marketista, jossa oli tarjolla valmiiksi pakattua naudan maksaa. Laitoin maksapalan likoamaan edellisenä iltana maitoon, jotta sen maku hieman miedontuisi. Liotuksen jälkeen maksasta poistettiin huolellisesti kalvot ja mahdolliset suonet sekä leikataan se viipaleiksi.
Parilalla paistettua maksaa
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
paistamiseen voita
muutama rosmariinin oksa
Kieräytä viipaloidut maksan palat vehnäjauhoissa, joihin on sekoitettu suolaa ja pippuria. Paista voissa rosmariinin oksien kera. Maksa kypsyy nopeasti(paistoaika noin muutama minuutti per puoli), kannattaa ainakin yrittää saada se pysymään rosena ja välttää ylipaistamista, elle sitten satu pitämään paistetuista kengänpohjista.
Sipuli-pekoni lisäke
paketti pekonikuutioita
ainakin kolme sipulia
voita
Paista pekoni rapeiksi ja kuullota sipuli voissa läpinäkyväksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla
Maksan kanssa meillä tarjoiltiin puolukkahilloa (todella perinteikästä) sekä pinaatti-tuorejuusto muhennosta. Jos oltaisiin klassikkolinjalla niin silloin lautasella olisi ollut pinaatin sijasta rehellinen perunamuussi. Maksan kanssa samaan pöytään pääsi myös italialainen Villalta Valpolicella Ripasso 2005. Ei ehkä maailman suurin viinielämys mutta helppo viini niillekin , jotka eivät niin suuresti punaviineistä piittaa. Toimi maksan kanssa ihan mukavasti ja kohotti tunnelmaa. Etiketin tahrat aiheutuivat dekantoimisvaiheessa. Ranchillamme ei valitettavasti ollut karahvia joten suoritin dekantoimisen kannulla, jonka nokka ei sitten takaisin kaatamisvaiheessa ollutkaan se paras mahdollinen… Trattiakaan ei tähän hätään löytynyt. Niinpä etiketti sai ihan uuden viinitahraisen ulkoasun.
