sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2013

Orvokin tuoksua


En työskentele ravintola- tai viinialalla, mutta koin pienen viineihin liittyvän ahaa-elämyksen keskellä tavallista työpäivää.

Ihmisen tuoksumuisti on jännä juttu. Ainakin itselleni tuoksut ja niihin liittyvät muistot ovat tärkeitä. Tuoksut vaikuttavat voimakkaasti myös fiiliksiin ja jaksan säännöllisesti ihastella vaikka sitä, kuinka ihanalta pannulla paistuvat voi ja sipuli tuoksuvatkaan. Tai kuinka huumavalta voi vieläkin tuoksua edelliskesän minttupuskan varret, kun niitä siivoaa kevään tullen pois uuden kasvuston tieltä. Ja miten hyvältä tuoksuu vastajauhettu kahvi?

Merlot ei taida tuoksua orvokille, vaan enemmänkin 
tummille marjoille, luumuille, kahville, suklaalle...


Tuoksuthan ovat niin olennainen osa elämänmenoa, että eihän niihin voi koko aikaa kiinnittää huomiota. Elämä menisi pelkäksi nuuskimiseksi. Myönnän kyllä itse olevani aikamoinen ”nuuskija”.

Eilissä päivänä törmäsin työpaikan käytävällä valtavaan kärrylliseen ovokkeja. Ja mikä huumaava tuoksu niistä lähtikään! Enää en pyörittele silmiäni tai kohauttele olkiani, jos joku ihastelee orvokin tuoksua Sangiovesessa tai Nebbiolossa (italialaisia rypälelajikkeita) vaan aion innolla etsiä tätä uutta oppimaani tuoksua. Kannattaa siis pyörähtää puutarhaliikkeen orvokkiosastolla ja työntää pää orvokkipuskaan. Aina voi oppia uuttaa, mitähän seuraavaksi?

Ja muuten, jos haikailet suloista orvokkia terassin tai parvekkeen kaunistuksesksi jo nyt, niin antaa palaa. Ne kuulemma kestävät jopa -5 asteen pakkasen.


Siellä ne käyvät, rypäleet nimittäin. Eivät ole Nebbioloa tai Sangiovesea vaan Pinot Noiria.