Suuri munkkihuijaus eli donitsimuffinssit

En suuremmin rakasta uppopaistamisen kärtsää keittiössämme, joten jätin munkinpaiston suosiolla väliin tänäkin vuonna. Mutta nämä Fanni & Kanelin Tiinan aikanaan postaamat donitsimuffinssit olivat ihan yliveto munkinkorvike. Menivät tänään melkein täydestä limettisen minttusiman kanssa. Kyseinen juoma sai muuten välittömästi lempinimen mojito-sima. Hyvin maistui ja oli kuulemma aika vinkeää. Miespuolinen olisi kaivannut sekaan loruaksen vaaleaa rommia… Todellinen vappujuoma siis!


Tein muffarit maidottomina, kookosvesi toimitti nesteen virkaa hienosti. Kauramaito sopisi varmaankin myös. 

Donitsimuffinssit
30 minikokoista tai noin 15 isoa

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl kanelia

ripaus muskottipähkinää

ripaus tonkapapua raasteena
0,75 dl rypsiöljyä

2 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl maitoa (meillä kookosvesi)

Pinnalle:

50 g voita (tai maidotonta margariinia)

1 dl sokeria

1 rkl kanelia

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola, kaneli ja muskottipähkinä. Sekoita eri kulhossa öljy, sokeri, kananmuna ja maito. Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Lusikoi taikina kevyesti voideltuun metalliseen minimuffinivuokaan. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Poista muffinissit vuoasta lämpiminä. Huom. paistoaika pitenee hieman, jos teet isompia muffinsseja.

Sulata voi tai margariini. Sekoita sokeri ja kaneli lautaselle. Kierittele lämpimät muffinssit ensin nopeasti voisulassa ja sitten kanelisokerissa. Karista ylimääräiset sokerit pois ja anna jäähtyä.

Munavinegretti parsalle

Parsajutut jatkuvat!
Olen tunnetusti hapokkaiden makujen ystävä, joten en malttanut olla kokeilematta tätä kutkuttelevan kuuloista kastikevaihtoehtoa parsalle. Resepti osui silmiin viime viikolla ilmestyneestä Mondo Ruoka & Matka-lehdestä. 

En muuten ole suuren suuri perinteisen, maitopohjaisen munakastikkeen ystävä, mutta tämä etikkainen versio sopi loistavasti suuhuni. Nopea, helppo ja herkullinen kastike parsalle vaikkapa Vapun brunssipöytään!

Munavinegretti
neljälle

4 kovaksi keitettyä kananmunaa
1-2 salottisipulia
kourallinen lehtipersiljaa
2 rkl karkeaa dijonsinappia
1 dl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
1 dl rypsiöljyä
mustapippuria ja suolaa

Paloittele kananmuna ronskisti. Hienonna sipuli ja lehtipersilja.

Yhdistä kulhossa sipuli, persilja, sinappi, etikka ja öljyt. Sekoita lopuksi joukkoon kananmunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa.

Tarjoile munavingretti huoneenlämpöisenä kypsennetyn parsan kanssa. Sopii myös muiden vihreiden kasvisten, esim. purjon tai neulapapujen keralle.

Note to self: Meillä ei ollut karkeaa sinappia, joten se korvautui 1 rkl tavallista dijonsinappia. Lisäsin vinegrettiin myös 1 rkl hienonnettuja kapriksia. Makua pyöristin hieman tummalla muscovadosiirapilla

Seesam parsaa!

Kulunut viikko on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen ja vaiherikas. Onneksi se aloitettiin tällä makoisalla parsasalaatilla, jota voi hyvin valmistaa myös perjantaiksi. Tai Vapuksi.  Ja ehdottomasti kannattaa tehdä uppomunia, naurettavan helppoa. Miksi ihmeessä en ollut tehnyt näitä jo aiemmin? Uppisten vinkit Hesarista.

Tykkään muuten enemmänkin kypsentää parsan uunissa tai grillissä kuin keittää sitä. Tai vaikka paistaa ihan pannullakin. Jotenkin maut ovat tiiviimpiä kuin keitetyssa versiossa. Höyrykypsennyskin iskee muhun enemmän kuin keittäminen nykyisin. Mutta mullehan esim. perunoiden keittäminenkin on haasteellinen projekti.

Salaatti seesamipaahdetusta parsasta, parmankinkkua ja uppomuna

Paahdetut parsat:
1 nippu parsaa
seesamiöljyä
seesaminsiemeniä
sormisuolaa

Salaattipetiä varten:
muutama kourallinen rapeaa salaattia per annos
6-8 siivua parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua
paahdettuja kirsikkatomaatteja tai aurinkokuivattua tomaattia
1 avocado
kurkkua
2 uppomunaa

Pese ja kuori parsat, laita uunipellille, lirauta päälle vähän seesamiöljyä ja ropsi päälle seesaminsiemeniä ja hieman sormisuolaa. Paahda uunissa n. 225 asteessa, kunnes parsat ovat napakan kypsiä.

Sillä aikaa, kun parsat ovat uunissa, valmista salaatti. revi salaatti lautasille, pilko avocado ja kurkku. Avocadolle voi lirauttaa vähän sitruunamehua, niin ei ala tummumaan niin nopeasti.  Lisää salaatiin uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja tai aurinkokuivattuja tomskuja. Kiepauta kinkut taiteellisiksi ruusukkeiksi ja asettele sekaan.

Ota parsat pois uunista. Anna niiden jäähtyä hieman.

Sekoita nopeasti vinegretti rypsiöljystä, lirauksesta seesamiöljyä, sitruunamehusta, suolasta, pippurista ja ripauksesta sokeria. 

Valmista uppomunat:
1 l vettä
0,5 dl väkiviinietikkaa (miellä meni kyllä aika pieni liraus...)
2 kanamunaa

Riko jokainen kananmuna omaan kahvikuppiin tai muuhun pieneen astiaan

Laita vesi (laakeaan) kattilaan ja kuumenna se lähes kiehuvaksi, noin 90-asteiseksi. Lisää etikka. On tärkeää, että vesi ei kiehu, vaan kuplii "hiljaa hymyillen".

Pyöräytä hiljalleen kuplivaan veteen voimakas pyörre kauhan avulla.

Kippaa munat yksitellen veteen. Älä kypsennä kerrallaan kahta munaa enempää. Vedessä valkuainen kietoutuu keltuaisen ympärille.

Kypsennä kananmunia 3-4 minuuttia. Näin keltuainen jää löysäksi.

Nosta munat jäähtymään (jääveteen). Ylimääräiset valkuaisriekaleet voi siistiä veitsellä ennen esillepanoa, sillä niitä tulee uppomuniin aina.

Laita salaattipedin päälle parsoja, uppomuna ja lirauta päälle kastiketta. Nauti valkoviinilasillisen kera, mieluusti Rieslingiä.

P.S. Iki-ihana Jaakko Kolmonen opastaa uppomunan valmistuksen saloihin: Klik.

Börekiä pöytään!

Taas ollaan Olgan keittiössä ja anopin reseptilaatikolla.

Nämä mainiot pienet snäksit "sikaaribörekit" tehtiin alkupaloiksi. Toimivat hyvin osana meze-valikoimaa joko kylminä tai lämipiminä. Helppo eväs myös tulevan Vappu-karkelon piknikkoriin, koska filotaikina, jos mikä kannattaa ostaa valmiina. Filo on muuten yllättävän helppoa käsitellä, vaikka sen voisi luulla olevan ihan todella hauraita.

Yrttisten juustopiiraiden lisäksi askartelimme myös lihatäytteisiä kolmionmuotoisia börekejä. Niiden taittelussa allekirjoittaneella oli hieman haasteita. Ei tulisi minusta ihan hevin turkkilaisen anopin suosikkiminiää...

 Täytettä!

 Börekien voiteleminen on tarkkaa hommaa.

Sigara Böregi - rapeat yrtti-juustopiiraat
3:lle

3 arkkia filotaikinaa (tai 1 yufka-taikinalevy)
100 g fetaa murenneltuna (jos saat turkkilaista juustoa, niin oikea versio on nimeltään lor peyniri)   
40 g cheddaria raastettuna (originaali turkkiversio on kasar peyniri)   
2 rkl silputtua silolehtipersiljaa 
1 kananmuna puolitettuna (toinen puolikas  menee täytteeseen, toinen puolisko voiteluun)
suolaa ja mustapippuria myllystä
vettä saumojen sulkemiseen
2 rkl mietoa kasviöljyä voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

Valmista ensin täyte:
Sekoita kulhossa juustot, persiljasilppu, kananmuna, suola ja mausteet.

Valmistele taikina: Jos käytät yufkaa (turha toivo Suomessa), leikkaa se 12 osaan.
Kun käytät filotaikinaa, laita ensin 3 taikina arkkia päällekkäin, leikkaa ne sitten veitsellä puoliksi pystysuunnassa. Leikkaa sitten kaikki puolikkaat diagonaalisesti, jolloin saat 4 saman kokoista kolmiota (tai 12, kun laitoit 3 kerrosta päällekkäin).

Laita taikinapalaset päällekkäin ja peitä ne puhtaalla kostealla keittiöpyyhkeellä, etteivät ne kuivu.

Seuraavaksi muotoillaan sikarit:
Ota yksi filokolmio ja asettele se pöydälle lyhyt sivu itseesi päin. Laita noin ruokalusikallinen täytettä pitkittäin taikinakolmion lyhyelle sivulle. Taita kevyesti kolmion pitkiä sivuja sisäänpäin ja rullaa systeemi ohueksi pötkyläksi eli sikariksi. Kostuta kolmion kärki vedellä ja sulje se.

Asettele sikarit leivinpaperilla päällystetylle pellille. Juuri ennen kuin laitat sikarit uuniin, sivele ne ensin kananmunalla ja sitten vielä kasviöljyllä.

Paista uunissa noin 15-20 minuuttia tai kunnnes ovat kauniin kullanruskeita. Tarjoile lämpiminä tai viileinä.

Valmista, saa maistaa! Kuori on rapea ja sisus ihanan pehmeä ja sopivan suolainen.

Istanbulin makiaa ja turkkilainen jogurtti-sokerikakku

Vihdoin jatkoa Istanbulin seikkailuille.

Kokkaussessiomme Olgan kanssa jatkui toriretken jälkeen Olgan kotiin, jossa päästiinkin sitten kunnolla kokkaamisen makuun. Valmistimme useampia ruokalajeja respeteillä, jotka Olga oli oppinut turkkilaiselta anopiltaan, joka pitää ravintolaa ja majataloa Turkin maaseudulla.

Aloitetaan takaperoisesti jälkkäristä, koska tätä kakkua on helppo pyöräyttää vaikkapa sunnuntain kahvipöytään. Olga oli kovin huolissaan, että tulihan tästä nyt varmasti tarpeeksi makeaa. Voin sanoa, että tuli todella. Vaikka mukana on hieman sitruunaakin raikastamassa.

Sokerisiirapin ja taikinan maustamisella voi kakun makumaailmaa muunnella ihan loputtomiin. Omaa makuhermoa kutkuttaisi kardemumma, laventeli, appelsiini, ruusuvesi ja runsas vaniljaisuus.

 
Revani, Yoghurt Tatlisi eli turkkilainen jogurtti-sokerikakku
12 annosta

Kakkutaikina:
1 cuppia vehnäjauhoja siivilöityinä
1 cuppia maissijauhoja
1 cuppia sokeria
1 cuppia paksua turkkilaista jogurttia
1 sitruunan kuori hienoksi raastettuna
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa (alkuperäisessä määrä oli 1 bag, paljonko se sitten lieneekään)
2 kananmunaa

Sokerisiirappi:
2,5 cuppia sokeria
2,5 cuppia vettä
0,5 rkl sitruunamehua   

Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen.
Sekoita ensin kuivat aineet kulhossa. Sekoita jogurtti ja kananmunat toisessa kulhossa ja yhdistä se sitten kuivien aineiden kanssa. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan tai vuoraa vuoka leivinpaperilla. Meillä oli käytössä pitkulainen kakkuvuoka.

Paista kakkua uunissa n. 35 minuuttia tai kunnes se on kauniin kullanruskea väriltään.

Tee sokerisiirappi:
Laita sokeri ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää mukaan sitruunamehu ja annan kiehua noin 5 minuuttia. Nosta kattila sivuun.

Kaada sokerisiirappi kakun päälle heti, kun ole ottanut sen uunista. Anna sokerisiirapin imeytyä vuoassa olevaan kakkuun ja levitä sitä lastalla tarvittaessa. Imeytymiseen ja jäähtymiseen menee ainakin noin puolisen tuntia. Tarjoile kermanokareen ja rouhittujen pähkinäiden kera.

 Kakku maustuu sokeriliemessään.

Uppopaistettuja taikinakiekuroita, melko mauttomia.

Istanbulhan on muutenkin varsinainen herkkupeffojen paratiisi. Kakkukauppaa ja konditoriaa on vähän joka nurkallla. Baklavaa ja lokuamia eli Turkish delightia on saatavilla ihan joka nurkalla. Perusannos baklavaa per nokka on kuulemma 6 palasta. Meikäläisen ehdoton kertamaksimi oli 4 palaa. Kuutonen vaatisi ankaraa harjoittelua.

Ali Muhiddinin väitetään olevan hepun, joka keksi Lokumin eli Turkish Delightin vuon 1777. 

Hänen putiikkinsa toimitti sitä myös sulttaanin hoviin ja haaremiin. 

Ja sopii sitä ostaa vielä nykyäänkin Istanbulista.

Turkish Delightista tulee aina mieleen Narnia ja Edmund...

Notkuvat kakkutiskit ja mitä hörselöimmät koristukset, sen parempi.

Alahyllyllä erilaisia maitohyytelöitä.

Tätien luumukakku: Revanche Tarte Tatin

Sain Miespuoliselta joululahjaksi kovin mieluisan lehden kaksivuosikerran, nimittäin Aussien megamartan Donna Hayn silmiähivelevän aviisin. Kyseinen lehti ilmestyi taas viime viikolla postilaatikkoon ja tällä kertaa siitä oli jo päästävä kokkailemaan jotain. Tähän asti olen lähinnä vain kokenut suurta inspiroitumista sen äärellä, mutta toteuttamisen kanssa on ollut vähän hiljaisempaa.

Australiassa elellään syyssesonkia, mutta mitäpä siitä. Jossain mielessä tämä meikäläinen alkukevät muistuttaa säiden ja maisemien puolesta hyvinkin syksyä. Aika luonnollista alkaa siis väsäämään luumuisaa Tarte Tatinia. Suurena innoittajana toimi myös pieni revanssihakuisuus. Tatinhan ei ole oikein koskaan minulla onnistunut.

Tämä ei vieläkään ollut täydellinen onnistuminen. Mutta suurimmat kiroilut ja muut ärripurrit vältettiin. Syömärit kiittelivät, mutta ei tämä nyt minnekään top 3:seen vielä kiivennyt. Tumman kattilan kanssa on melko haasteellista tarkkailla karamelliseoksen värin kehittymistä. Siinä on siis vielä paraneltavaa!

Ensi kerralla sitten raparperi-tatin.

Kardemummalla maustettu Tarte Tatin luumuista
 4-5:lle

375 g voitaikinaa
165g hienoa sokeria
60ml vettä
12 karedemumman siemenkotaa (niitä vihreitä)
50 g voita kuutioituna
3-4 luumua, kivet poistettuina ja viipaloituina

20-23cm vuoka

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.

Sulata taikina, jos se on pakasteesta. Kaulitse noin 5mm paksuiksi ja hieman isommaksi, kuin käyttämäsi vuoka. Käytä kaulitsemisessa apuna jauhoja, jos tarpeellista.

Laita vesi, sokeri ja veitsen hamaralla murskatut kardemumman siemenet pieneen pinnoitettuun kattilaan tai paistinpannulle kattilaan. Kuumenna matalalla lämmöllä sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Nosta lämpöä keskilämmölle ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä 7-9 minuuttia tai kunnes seos on väriltään vaalean ruskeaa. Poista kattulasta kardemumman siemenkodat, lisää voi ja sekoita kunnes se on sulanut ja sekoittunut hyvin.

Kaada karamelli tatin-vuoan pohjalle.Asettele luumut karamelliseoksen päälle, leikkauspinta alaspäin. Asettele taikinakiekko luumujenpäälle, voit leikellä sitä vaikka kätevästi saksillä pyöreämmäksi. Koita saada taikinan reunat käännetyksi hyvin luumujen alle, jota karamelliseoks pysyisi vuoassa, taikinan alla. Tee taikinakanteen pieni leikkaus (jotta höyry pääsee ulos).

Paista torttua uunissa 35-40 minuuuttia tai kunnes se on kullankeltainen ja kohonnut. Anna jäähtyä 2-3 minuuttia. Irrottele reunoja veitsellä ja käännä sitten torttu oikein päin tarjoilulautasen avulla. Tarjoile haaleana jogurttikerman kera.

Saapasmaan klassikkoja: Osso Bucco

 

Istanbul-juttujen väliin on pakko laitaa myös vähän reseptiä. Kyseessä ei ole turkkilainen ruoka, vaan nyt olaan välimeren toisella puolella, Italiassa.

Kevät antaa vieläkin odotella itseään, vettä ja räntää sataa, mutta onneksi lumi sulaa siitä huolimatta kovaa kyytiä. Jotain lämmittävää perjantairuokaa sitä ihmien kuitenkin kaipasi. Osso Bucco on ollut to do-listallani jo pidemmän aikaa. Ja kas, kun lähikaupan tiskissä kellotteli sopivasti komeita lähialueen tilan buccoja, niin pakkohan niihin oli tarttua, viimeinkin.

Tomaatissa ja valkoviinissä yrttien keralla hautuneet buccot olivat jopa hieman keväinen versio pataruuasta, joka meillä yhdistetään usein syksyyn ja talveen. Varsinkin, kun sen tarjoili yrteillä ja sitruunalla höystetyn kukkisriisin keralla. Herkullista, kerrassaan!

Vinkkejä Osso Buccon valmistamiseen löysin täältä ja täältä. 

Osso Bucco
4:lle

4 osso buccoa eli paksua naudan potkaviipaletta
suolaa ja pippuri myllystä
öljyä paistamiseen
1 sipuli
1 iso porkkana
2 valkosipulin kynttä
palanen juuriselleriä tai 1 lehtisellerin varsi
480 ml valkoviiniä
480 ml kana- tai lihalientä
2 laakerinlehteä, muutama oksa tuoretta rosmariini sekä timajaminoksia
400g säilöttyjä tomaatteja (kiitos Muttille näytteistä!)
2 rkl tomaattitahnaa tai pyrettä
silputtua tuoretta persiljaa

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.

Sido osso buccot paistinlangalla ympyröiksi, muuten ne rempsahtavat vinksin vonksin paistettaessa. (Toim. huom. mitä paksumpi potkakiekko, sen paremmin se pysyy narulla kasassa, eikä naru luiskahtele irti kiekosta.)

Kuori ja silppua sipulit. Kuori ja kuutioi porkkana ja selleri.

Suolaa ja pippuroi potkat ja paista ne padassa ja paistinpannulla öljyssä ruskeiksi. Siirrä sivuun tai pataan. Paista seuraavaksi sipulit ja juurekset ja lisää nekin pataan.

Lisää pataan (jossa on siis buccot ja vihannekset) valkoviii, ja anna kiehahtaa, niin että viiniä on jäljellä 2/3.

Lisää sitten pataan yrtit (jos haluat onkia ne lopuksi pois, niin käytä pientä kangaspussia tai teräksistä yrttikuulaa), liemi, tomaatit ja suolaa ja pippuria myllystä. Tarkista, että potkat ovat ainakin puoliksi nesteen peitossa. Jos eivät. niin lisää lientä, kunne nesteen taso on sopiva. Peitä pata kannella tai foliolla. Laita uuniin ja anna paistua 2,5 tuntia, kunnes liha alkaa irrota luista ja luuytimet ovat sulaneet liemeen.

Ota pata pois uunista ja anna asttua noin 10 minuuttia. Ropsauta pataan silputtua tuoretta persiljaa. Klassinen lisuke Osso Buccolle on Risotto Milanese. Ja kuten pataruuat yleensä, tämä maistuu mainiolta myös seuraavana päivänä.

Sidottu osso bucco laudalla.

Note to self: Toisessa ohjeessa kehotettiin paistamaan ensin pata ilman kantta ja paistoaika oli vain 1,5 tuntia. Mene ja tiedä, kumpi sitten on parempi. Kannen alla hitaasti hautuessaan meidän padasta tuli mielettömän mureaa ja intensiivisen makuista. Ja ensi kerralla yritän muistaa tehdä myös Gremolatan.

Turkkilaista kotiruokaa Istanbulissa: torikierros

Aloitimme loman syväsukelluksella Istanbulin ruokatarjontaan, nimittäin kokkauskurssilla. Idea kurssille osallistumisesta tuli Mondon matkaoppaasta, siinä esitellään muutama kyseisen palvelun tarjoaja. Oma valintamme osui pienen googlettelun jälkeen Delicious Istanbuliin, jonka vetäjä Olga pitää myös mielenkiintoista samannimistä ruokablogia.

Tapasimme oppaamme ja opettajamme Olgan Karaköyn satamassa, josta lähdimme lautalle Aasian puolelle. Tiedossa oli mielenkiintoinen sukellus turkkilaisen kotiruoan pariin. Ja mistäpä muualta sen voisi aloittaa kuin torilta! Satamasta suuntasimme Kadiköyn torille, jossa kiertelimme Olgan opastuksella, maistelimme, haistelimme, ihmettelimme, hankimme raaka-aineita, mutustelimme baklavaa ja turkkilaiskahvittelimme.

Vihanneskojun väriloistoa. Kalpean valjuja talvitomaatteja ei näkynyt.

 

Artisokka sai ostaa kätevästi valmiiksi renssattuna. Huolellisesti käsitellyt pohjat uiskentelivat sitruunavedessä.

 Torikierros oli värikäs, tuoksuva ja kiehtova. Tuotteet oli aseteltu kauniisti esille ja aamusella torilla mahtui vielä ihmettelemään ja kuljeskelemaan hyvin. Tarjonta oli todella laadukasta ja valikoimaa riitti. Erityisesti kalat-ja merenelävät olivat häkellyttävän freesejä, otuksia ja eväkkäitä oli vaikka minkämoisia. Lihakaupassa tiskin sisältö oli todella erilaista kuin Suomessa: ruhonosia oli tarjolla aina aivoista alkaen. Mauste- ja vihanneskaupat olivat totta kai laadukkaita, mutta suurta hilpeyttä ja uteliaisuutta herätti kauppa, joka myi lähinnä vain säilykkeitä. Jopa näköjään männynkävyt voi säilöä. Emme ostaneet, mutta erilaisia tomaattitahnoja sekä granaattiomenasiirappia päätyi meidänkin tuliaiskassiin.

 Kaikenlaisia merenmölliköitä oli tyrkyllä. Tuo kampela (?) oli varsinainen ilmestys!

 

Mitä laitetaan? Onkohan nämä kalastettu siitä sillallta?

 

 

Kaikkea voi kuivata. tyypillisiä olivat nämä munakoisot, zucchinit, paprikat, maissit...

Voi ne kananmunat laittaa näinkin myyntiin, eikä aina niissä kennoissa vaan. Söpöjä!

Säilötyt kävyt. Hämmentäviä.

Kaikkea mahdollista säilöttynä. Kaalit, porkkanat, 

viininlehdet, valkosipulit. You name it, they got it.

Makeiden herkkujen kuningatar: Istanbulilainen baklava. 

Pähkinäallergiselle kermatäytteellä. Vielä äitelämpää. :)

Välähdyksiä Istanbulista

Viisi päivää Istanbulissa sujahti nopeasti. Reissusta palattiin levänneinä ja monta makua ja kokemusta rikkaampina. Kamerassakin räpäytyksiä melkein 350.Tässä alkuun muutamia tunnelmapaloja.

Ottomaaniajan rakennustaidetta (Topkapin palatsi)

 

Vappu Espalla? Ei vaan ihan tavallinen lauantaivilinä Istiklal Caddesilla.

Kalastajat Galatan sillalla.

 Galatan silta illalla. Silla alla oli kalaravintoloita. Ja lokkeja.

Lauttamatkalla Aasian puolelle Kadiköyyn ja Modaan.

Setä hoitamassa kukkia.

 Rinkelinmyyjä (rinkeli=simit)

 Yeni Camii (camii = moskeija) ja vanhaa kaupunkia (Sultanahmet)

Kaupunki oli tulvillaan tulppaaneja, orvokkeja ja kukkivia puita.

Unohda vielä parsa, laita lanttua: Hunajaglaseeratut timjamilantut

Vaikka kaupan HeVi-osastolla houkutteleekin jo vaikka mitä ihania vihreitä, niin osasta kannattaa vielä toistaiseksi pysytellä visusti erossa. Pääsiäisen juhlapäydässä ne perulaiset parsat eivät nimittäin välttämättä tarjoa mitään mielettömän upeaa makukokemusta. Tarjoa parsaa suomalaisessa päästäispöydässä vain, jos sinulla on todella hyvät suhteet vihannestukkuriin ja saat parsasi suoraan vaikkapa Etelä-Ranskasta. Nimimerkillä maistoin niitä parsoja tuossa taannoin.

Mutta lanttu, tuo luotettava kotimainen juures. Siitä kannattaa nauttia vielä hetki.

Tein porolle muikean lisukkeen lantusta glaseeraamalla. Glaseerattuja juureksia, muitakin siis kuin lanttua, voi valmistaa muutamallakin tavalla. Toiset nakkaavat juurekset ja tykötarpeet suoraan samaan ammeeseen ja uuniin, toiset taas kypsentävät juurekset ensin ja glaseeraavat ne sitten nopeasti pannulla. Tai voihan ne nopeasti kieräyttää ekaksi pannulla ja kypsentää loppuun uunissa. Päätä itse! Tällä kerralla minä päädyin kokeilemaan keskimmäistä tapaa.

Hunajaglaseeratut timjamilantut

haluamasi määrä lanttua
suolaa keitinveteen
voita
hunajaa
suolaa, pippuria ja riivittyjä timjaminlehtiä

Kuori lantut ja tee paloittele niistä kauniita pötköjä. Keitä lantut kypsiksi suolatussa vedessä.

Kaada vesi lantuista vesi pois. Laita isolle paistinpannulle köntti voita, anna sen sulaa ja lähteä kuplimaan. Nakkaa voihin lantut, turauta mukaan vähän hunajaa.Anna satsin ottaa vähän väriä ja hunajan ja voin karamellisoitua. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminlehdillä. Tarjoile lisukkeena.

P.S. Joojoo, lanttu ei ole mitenkään erityisen keväistä, tiedetään. :) Mutta silti se on satakertaa parempaa kuin ne kamalat kaukoparsat. Uskokaa pois.

Kahden maanosan kaupunkiloma

Tuhat ja yksi yötä, kultainen sarvi, basaarit, mezet ja raki. Loma Bosporinsalmen rannalla kutsuu!

Palaan aiheisiin, kunhan olen tutustunut ensin aitoon kebuun, börekiin ja köfteen.

Kuva lainattu täältä.

Oluiset karitsanpotkat

 Pääsiäinen lähestyy ja kaupoista loppuu kuulkaa lammas ja muna! Mitäs sitten tehdään? No syödään mämmiä.

Mutta ainakin vielä lauantaina espoolaisen Citymarketin pakasteallas pullisteli karitsanpotkia. Tosin eivät olleet kotimaisia, mutta uusiseelantilaista oli tarjolla ihan runsaasti.Sitävastoin lähikauppamme munahylly ammotti tyhjyyttään tänään.

Tällä kertaa potkat valmistuivat meillä hieman eri meiningillä kuin yleensä. Ohjenuoraa kurkkasin vähän erään lahtelaisen lihakaupan kotisivuilta. Olutversio on ihan maukas, mutta punaviiniversio vetää kyllä pidemmän korren omalla makupaletillani. Potkat ovat kiitollisen helppoja valmistaa, hautuvat maukkaiksi ihan itsekseen. Tällä kertaa en edes jaksanut niitä kauheasti renssailla ennen pataan nakkaamista.

  Suolaantuvat potkat ovat vähintäänkin aika villin näköisiä

Onnistuin tekemään padasta aika liemevää. Kannellisessa padassa hauduttaessa padan nestehävikki on todella pientä. Että siinä mielessä sen nestemäärän kanssa kannattaa olla vähän sniidu. Mutta, kätevä emäntä tekaisi jäljellejääneestä liemestä seuraavana päivänä jauhelihakeiton. Liemeen vaan juureksia kiehumaan ja lopuksi sekaan paistettua jauhelihaa. Oli kuulkaa maukas keitto!

Kartitsanpotkat tummassa oluessa

4 kpl karitsanpotkia
430 g liemijuureksia (porkkana, mukulaselleri, palsteri, lanttu)
2 sipulia
45 g valkosipulia
2 bouquet garni yrttinippua (tai 4 timjaminoksaa, rosmariininoksia ja muutama laakerinlehti)
10 mustapippuria kokonaisena
2 rkl hunajaa
0,5 l lihalientä
0,5 l tummaa olutta

Suolaa potkat karkealla merisuolalla ja anna maustua 3 tuntia.
Paahda potkat ja juurekset pannulla ja laita isoon pataan. Lisää joukkoon bouquet garnit tai vastaavat sekä olutta ja lihalientä niin, että potkat juuri ja juuri peittyvät. Kypsennä uunissa 150 asteessa vähintään 3 tuntia, kunnes liha alkaa irtoamaan luusta. Tarjoile potkat valkosipulisen pottumuusin kera.

 Oluisan padan kyytipoika. Samaa olutta loroteltiin myös pataan.

 Muita lammasherkkuja Soppakellarin arkistoista:

Ihanat, yrttiset, punaviinissä haudutetut karitsanpotkat
Rosmariinimarinoitu lampaankarree
Karitsavartaat ja kurkkusalaatti
Lammaskepakot
Poropata eli lammaspata
Grillatut lampaankyljykset

 Seuraavana päivänä padan runsaasta liemestä syntyikin maukas keitto.

Teetä, timjamia ja kukkakaalikeitto

 
Takatalvi, mikä kauhea tekosyy postata lämmittävä keittoresepti! Ja vieläpä keitto, johon tulee teetä.

Jostain kummasta syystä olen vähän laiska seurailemaan ulkomaisia ruokablogeja. Tämän ei pitäisi johtua ainkaan kielitaidottomuudesta, ehkä se onkin vaan pelkkää laiskuutta.

Pieni poikkeus on Tastespotting, jota seurailen melkeinpä säännöllisesti. Ja sieltä olikin päätynyt kirjanmerkkeihin tämä kukkakaalikeitto, johon vihreä tee antaa pienen kivan twistin.

Alkuperäinen resepti on sympaattisesta unkarilaisesta kasvisruokablogista, Zizi's adventures. Pieniä muutoksia tuli matkalla jääkaapin sisällön mukaan. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut ranskankermaa, mutta koska sitä sattui olemaan jääkappissa, pyöristin sillä makuja hieman.

Uusi makututtavuus oli myös kookosöljy, jota sain nyt vihdoinkin kokeiltua. Minulle taisi jäädä pieni trauma ”superfood-trauma” raakasuklaakokeilusta. Mutta tässä käytössä kookosöljy oli vallan mainiota. Öljyn oma tuoksu oli oikeastaan aika miellyttävä.

Timjamilla ja vihreällä teellä maustettu kukkakaalikeitto
4:lle

2 rkl kookosöljyä tai oliiviöljyä
1 keskikokoinen kukkakaali
2 banaanisalottisipulia (1 purjon valkoinen osa)
1 solo valkosipuli
pieni pala mukulaselleriä
3/4 l vihreää teetä (meillä Clipperin, maustettu sitruunalla ja appelsiinilla, haudutin 3 pussia)
vettä
3 oksaa tuoretta timjamia
1 sitruunan mehu
suolaa ja pippuria maun mukaan
5 rkl ranskankermaa

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi myös mukulaselleri.Pese ja leikkaa kukkakaali pieniksi nupuiksi. Lämmitä öljy suuressa kattilassa ja freesaa siinä sipuleita n. 5 minuuttia. Lisää selleri, kukkakaali ja sitruunamehua ja jatka freesaamista vielä 3-5 minuutta.

Kaada päälle haudutettu tee ja lisäksi tarvittaessa vettä, niin että kasvikset peittyvät. Keitä 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää mukaan ranskankerma ja kuumenna. Kuohkeuta vielä bamixilla, jos tarvetta. Pirskota pinnalle oliiviöljyä tarjoiluvaiheessa, jos haluat. 

Note to self: Keiton päälle voisi halutessaan ripotella vähän rapeaa pekonia, paahdettuja siemeniä tai krutonkeja tuomaan pientä suutuntumaa.

 

Onneksi ehdin kuvata nämä suloiset krookukset jo eilen. Tänään ne ovatkin jossain tuolla lumen peitossa.

Lisää lakua: Poronfile ja lakritsikastike

Viime viikonlopun lakujälkkäriä edelsi myös lakuisa pääruoka. Tai oikeastaan pääruoan kastike. Klassisen punaviinikastikkeen sijaan halusin kokeille jotain muuta ja päädyin tekemään poronfileelle lakritsikastikkeen Mutta pakko myöntää, että vanhassa vara parempi. Kastike oli "ihan jees", mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Taidan vaan olla niin kalkkis ja klassikkojen ystävä, etten tajua crossailusta mitään.

Ulkofileen lisänä meillä maisteltiin myös poron vasan maksaa ja lisäkkeenä hunajaglaseerattuja lanttuja. Niiden ohjeet tuonnempana.

Lakukastikkeeseen löytyy muuten vähän toisenlainen muunnos Kokeista ja poteista.Jospa kokeilisi sitä, sittenkin?

Oman kastikkeeni ohjeen löysin täältä. Samasta paikasta saa muuten oivat ohjeet poronfileen paistamiselle. Laitan nekin tähän muistiin, jos vaikka joku olisi vailla.

Poronfile ja lakritsikastike

600 g poron ulkofilettä (tai toki sisäfilekin käy)

Lakritsikastike:
1 l laihaa lihalientä
2 dl punaviiniä
1,5 rkl punaviinietikkaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl porkkanaa paloiteltuna
0,5 dl palsternakkaa paloiteltuna
1 keltasipuli
3 – 5 valkosipulin kynttä
1 rkl juuriselleriä    
5 maustepippuria    
1 laakerin lehti
1 tl mustapippuria rouhittuna
1/2 tl valkopippurirouhetta            
40 g lakritsia
timjaminoksia           
1 pieni rosmariinin oksa            
suurustamiseen maizenaa            
kastikkeen kiillottamiseen nokare voita

ruskistamiseen öljyä            
               
Tee kastike:
Kuori ja pilko sipulit ja juurekset. Laita laakea kattila lämpenemään, lisää tilkka öljyä ja freesaa juurekset ja sipulit niin, että ne ruskistuvat. Lisää punaviini ja viinietikat. Anna kiehua hetki. Lisää lihaliemi, mausteet ja karkit. Sekoita aluksi, etteivät karkit tartu pohjaan kiinni. Keitä hiljalleen niin, että lientä on jäljellä noin puolet. Tarkista suola ja maku. Siivilöi kastike ja suurusta haluttuun paksuuteen maizenalla ja kiillota nokareella voita.

Kastikkeen voi tehdä hyvin melkein valmiiksi jääkaappin jo hyvissä ajoin. Itse tein sen odottelemaan vaiheeseen ennen suurustamista ja kiillottamista.

Laihan lihaliemen voi toteuttaa myös sekoittamalla liemikuutio tai vastaavasti fondia kaksinkertaiseen vesimäärään, kuin mitä ohjeessa sanotaan. Paras lopputulos tulee toki keittämällä liemi itse luista ja juureksista.

Poronfile:
Ruskista poronfilee kuumalla pannulla kauttaaltaan. Nosta uunipannulle ja kypsennä haluttuun sisälämpöön. Anna vetäytyä folioon käärittynä noin 15–20 minuuttia. Leikkaa tarjolle joko pihveinä tai viipaleina.

Paliskuntien vinkit fileen paistamiseen:
Poronfilee on luontaisesti mureaa ja se jätetään usein sisältä roseeksi. Ota pakastettu liha sulamaan hyvissä ajoin jääkaappiin (1 vrk). Nosta sula filee huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Sisäfileet mahtuvat hyvin pannulle ja ne on helppo paistaa kokonaisena. Ulkofilee on pitkä ja se voidaan leikata valmiiksi pihveiksi, ennen paistamista.

Laita pannulle tilkka rasvaa ja paista kauttaaltaan hyvä väri pintaan. Nosta sitten ruskistetut fileet uunipellille. Jos käytettävissäsi on paistomittari, laita se paksuimpaan kohtaan fileetä. Uunissa voi käyttää joka alhaista tai korkeaa lämpöä (130 - 225 °C ). Kypsennysaika on luonnollisesti pidempi matalassa lämpötilassa. Lihan sisälämpötila voidaan valita halutun kypsyysasteen mukaan 48 – 65 ºC. Mitä alhaisempi lämpötila, sitä punaisempi lopputulos.

Ilman paistomittaria voidaan kypsyysaste hakea ajan perusteella 200 ºC uunissa: rosee 5 - 6 minuuttia, kypsä 9 – 10 minuuttia.

Nosta fileet uunista, mausta ja kääri folioon vetäytymään n. 15–20 minuutiksi. Näin liha ei leikattaessa valuta nesteitä ja annos pysyy mehevänä. Tarjolle vietäessä ulkofilee voidaan leikata poikkisyin viipaleiksi. Sisäfilee voidaan halkaista pitkittäin.

Oma vinkkini: käytä paistomittaria. Elämä on niin paljon helpompaa sen kanssa!

Alkuruokana laiska emäntä tarjoili ihania Rullia!