Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia, koska nyt seuraa tämän blogin 300. postaus. Näissä tunnelmissa, Pääsiäisen aikaan 2007 aloiteltiin. Välillä on ollut aktiivisempia bloggauskausia ja välillä hiljaisuutta pitkäänkin. Mutta täällä sitä ollaan, edelleenkin! Kiitos kaikille mukana roikkuville, toivottavasti tästä on ollut teille riemua, koska ainakin itseäni tällainen sähköinen keittokirja ja ruoka-aiheinen muistikirja ilahduttaa kovasti.
Sitten päivän aiheeseen, joka ei liity varsinaisesti Pääsiäiseen muuten kuin että aiheena on suklaa. Mulla ei ole oikeastaan mitään virallista mielipidettä superfoodeista. Paitsi että kaikenlainen fanaattisuus, liittyi se sitten mihin tahansa on arveluttavaa. Eilen uteliaisuus kuitenkin voitti ruokakaupassa ja ostoskärryyn hyppäsi Cocovin raakasuklaan valmistuspaketti.
Paketissa oli mukana kaikki tarvittava ja selkeät ohjeet. Pakkaus oli kaunis, mutta sisällä olevat valkoiset muovitötsät ja minigripit eivät niinkään. No, sivuseikkoja, mutta pisti silmään. Ei siis muuta kuin menoksi. Ensin sulateltiin kookosöljyä vesihauteessa, kesti muuten yllättävän kauan.
Sitten vaan kaikki pakkauksen kamppeet ohjeen mukaisessa järjestyksessä sekaisin ja suklaaseos pakkauksessa mukana tulleisiin kuppeihin ja pakastimeen jähmettymään.
Jännityneissä tunnelmissa sitten maistelimme. Miten sitä nyt sitten sanoisi, yleisvaikutelma ihan jees. Ei kovin makeaa, jännä rakenne, tosi suklaista, ei näitä varsin makeanhimoon tällainen tavallinen pulliainen vetäise. Miespuolinen jalostaisi näitä rusinoilla ja pähkinöillä, meikä lisäisi ainakin vähän hunajaa. Ja vaihtaisin ne gojimarjat johonkin toiseen sorttiin. Ne ei vaan ole mun juttu, vaikka kuinka harjoittelisin. Tykkään kaikella tavalla enenmmän näistä kotimaisista marjoista!
Teemmekö näitä uudestaan? No ei ainakaan ihan heti. Tuolla on aikamoinen setti vielä jääkaapissa odottelemassa. Sitäpaitsi 24 eurolla saa jo ihan sopivan kokoisen satsin jotain todella herkullista suklaata.
Ja jos kuvat näyttävät jotenkin hassuilta, syytän siitä Macin kuvankäsittelyohjelmaa, joka on mulle vielä vähän tuntemattomampi tapaus.
P.S. Superfoodeista juttua myös Jokiksessa, käykääs kurkkaamassa Hannan testi tamperelaisesta foodi-ilmiöstä Shasa.