Lämmikkeeksi borchkeittoa

Toisille tämä keitto on lapsuuden kauheimpia makumuistoja, toisille suurinta herkkua. Minulla ei ollut tästä juuri mitään mielipidettä paitsi mielikuva ongelmallisesta kirjoitusasusta. Rakkaalla lapsella on kai monta nimeä, tämän venäläiskeiton kirjoitusasu vaihtelee lähteittäin. Olkoon sitten tällä kertaa c:llä ja h:lla. Loistavaa talviruokaa, lämmittävää, täyteläistä ja vähän kirpsakkaa. Ja edullista. Tuhdimman version tästä tekee vaikkapa pieni nakkilisäys. Tai jos haluaa oikein täyteläisen version, kannattaa tutustua Ketun keittiön versioon, jossa lihaliemi keitellään itse ja mukaan keittoon laitetaan mureaa härän rintaa. Niin, ja nykyinen mielipiteeni on erittäin borch-positiivinen!

Borchkeitto

200g kaalia
1 sipuli
1 porkkana
pala juuriselleriä
2 punajuurta
1 valkosipulin kynsi
1 rkl tomaattipyrettä
1 litra hyvää lihalientä (tai kasvislientä)
1/2 dl viinietikkaa (sherry tai shalotti)
2 oksaa timjamia tai vastaavasti kuivattua
2 laakerinlehteä
suolaa
suokeria
pippuria
tarjoiluun: smetanaa

Suikaloi vihannekset julienneksi ja hienonna sipulit. Kuullota niitä löjyssä ja lisää tomaattipyre, jatka kuullottamista vilä tovi. Lisaa timjami, laakerinlehdet ja etikka, hieman suolaa ja pippuria sekä nestettä niin paljon, että vihannekset peittyvät. Keitä hissukseen 1,5 tuntia, nosta timjamit ja laakerit pois. Tarkista maku. Tarjoile keitto smetanan kanssa.

Tästä tuli alkukeitto 7:lle, smetanan sijaan tarjoilussa käytettiin partaäijää.

Sipuliviikon feta-punasipulipiiras

Uuutukaisessa ja todella mainiossa blogissa Jokapäiväinen leipä oli juttua kaikensorttisista ruokaan liittyvistä teemaviikoista- ja päivistä. Sipuliviikon kunniaksi ja Ruokapirkan innoituksella Soppakellarissa laitettiin Feta-sipulipiirasta. Tästä tuli kerrassaan mainiota. Makeaksi hautunut hunaja-sipuli ja suolainen feta (Tietty Wilhelmina!) tulivat juttuun erinomaisesti. Suolainen piiras on mitä mainioin eväsruoka työpaikkalounaalle vihreän salaatin kera.

Pohjan tein tällä kertaa Myllyn Parhaiden kevyehköllä reseptillä, mutta sen kanssa ei mennytkään ihan putkeen. Taikinasta tuli aika löysää eikä se millään tahtonut tulla taputelluksi vuokaan. Lisäksi käyttämäni piirasvuoka oli ohjeen vastaisesti (pohjaohjeen suositus 28-30cm) hieman pienehkö, joten pohjasta tuli turhan paksu. Tässä ensin Pirkan piirasohje ja sitten tuo tällä kertaa kokeilemani piirakkapohjaresepti. Koska ei se nyt niin huono ollut, ehkä minä vaan en osannut. Jos ei muuta niin oli muuten todella nopea tehdä!

Feta-punasipulipiiras

Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 rkl kylmää vettä

Täyte:
4-5(noin 800g) punasipulia
2 rkl fetatölkin öljyä
1/2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tlk (375g) fetaa öljyssä
2 dl kevytkermaa
2 kananmunaa
persiljaa

Nypi rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi joko käsin tai monitoimikoneessa. Lisää nopeasti sekoittaen muna ja vesi. Painele taikina voidellun vuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle ja reunoille. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Leikkaa kuoritut sipulit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Kuullota viipaleet pannulla salaattijuustotölkin öljymarinadissa. Mausta sipulit hunajalla, basilikalla ja suolalla sekä mustapippurilla. Jäähdytä seosta hieman.

Valuta salaattijuusto hyvin. Levitä sipulista noin puolet piirakkapohjalle ja päällejuustokuutiot. Levitä päälle vielä loput sipulit. Muutama juustokuutio saa pilkistää sipuleiden alta.

4. Sekoita munat kermaan ja kaada vuokaan. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia. Koristele persiljalla.


Piirakkapohja Myllyn Parhaiden tapaan

2dl kaurahiutaleita
2dl hiivaleipäjauhoja
1tl yrttisuolaa
1tl leivinjauhetta
200g maitorahkaa (1 tlk)
75g voisulaa
1 muna

Sekoita kuivat ainekset keskenään, lisää rahka, sula rasva ja muna, sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita kypsymään 200-asteisen uunin keskitasolle 15 minuutiksi. Kaada täyte puolikypsälle piirakkapohjalle ja jatka paistamista vielä 15-25 min, kunnes täyte on hyytynyt ja kauniin värinen. Paistoaikaan vaikuttaa vuoan laakeus.

Sisäinen villapaita: karjalanpaisti

Vaikka oikeasta talvesta ei ole täällä pääkaupunkiseudulla ollut juuri tietoakaan menneinä kuukausina, (onpas hyvä että on autossa ollut nastarenkaat...) niin sisäistä villapaitaa on kaivattu Helsingin navakassa tuulessa. Siispä pataruoka porisemaan! Tällä kertaa en eksynyt Ranskan maalle Burgundin padan lumoihin vaan toteutin supisuomalaisen karjalanpaistin.

Tässä välissä ei voi olla mainitsemasta eräästä isäni pataruokakommelluksesta. Isäukko oli valjastettu tekemään muhevaa pataruokaa sukumme matriarkoille ja patriarkalle; piti saada siis helposti pureksittavaa suupalaa ja hyvää, maukasta suomiruokaa. Äitini oli sattumoisin hankkinut lihakaupasta vähän useampaa eri lihalaatua, eri tarkoituksiin siis: tavallisia patalihoja ja lisäksi vähän vasikan filettä ja paistia. Hups hei, keittopuuhien huuruissa ja touhussa meni sitten lihapaketit sekaisin. Syntyi ns. "vahinkopataa", todella mureaa, kun oli fileet padassa haudutettuina. Nimitys elää edelleen ja se todella muistetaan. ;)

Paistin mallia otettiin Ruokalasta Vahteran Antilta. Niin hyvää.

Karjalanpaisti
4:lle

400 g porsaan lapaa
400 g naudan lapaa
200 g lampaan lapaa
2 porkkanaa
1 lanttu
2 sipulia
3 laakerinlehteä
1 rkl kokonaisia maustepippureita
0,5-1 rkl suolaa
voita paistamiseen
vettä

Leikkaa lihat kuutioiksi. Kuori ja pilko juurekset ja lohko sipulit. Ruskista lihat pienissä erissä voissa pannulla ja kaada ne sitten kannelliseen uunipataan. Huuhtele pannu välillä vedellä ja kaada paistiliemi lihojen päälle pataan. Pyöräytä vielä kasvikset voissa pannulla ja lisää pataan. Mausta suolalla ja lisää kokonaiset pippurit sekä laakerinlehdet. Lisää vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta uunissa 150 asteessa n. 3 tuntia (tai pidempäänkin, ruoka paranee vain!). Kurkkaa pataan pari kertaa kypsennyksen aikana ja painele päällimmäisiä lihoja liemeen. Tarjoile pottumuusin sekä etikkapunajuurten ja suolakurkkujen kera.

Kuva on erään toisen karjalanpaistin toteutuksesta, mutta samalta näyttää...

Fetasalaatti ja Wilhelmiina

Juustojen syöminen ja varsinkaan fetan syöminen ei ole ollut minulle mikään sisäsyntyinen juttu. Olin varmaankin siinä noin 13-14 ikävuoden paikkeilla, kun eräänä kesäpäivänä mummilassa huomasinkin pitäväni fetajuustosta. (Terkut mummille!) Yhtäkkiä olisin syönyt fetasalaattia vaikka joka päivä. Merkki oli jo tuolloin Patros Feta aus Deutschland. Patros olikin minulle the feta monet vuodet.

Patroksen ykkösfetan asema on tosin vallattu, vaikka Suomessa valmistetusta, vuohenmaidosta tehdystä salaattijuustosta ei nykyään edes saa virallisesti käyttää nimitystä feta. Pakko sanoa, että Kolatun vuohijuustolan Kuttu-Wilhelmina (varsinkin se yrttiversio) oli mitä parhainta fetaa! Ihanan napakka rakenne, maukas, pehmeän pyöreä ja luonteikas olematta silti ylitsevuotavan vuohimainen. Eikä lainkaan karvaan suolainen! Suosittelen maistamaan. Ja erityisesti, jos perjantai-iltana harkitsette nautiskelevanne salaattia iltapalaksi niin kevytfetat (siis salaattijuustot) takaisin hyllyyn ja Wilhelmina ostoskoriin. Edes tämän kerran. Kolatun sivuilta löytyy hyvä listaus jälleenmyyjistä.

Varsinkin talvella raaka sipuli salaatissa tuntuu välillä liian "ärjyltä". Kevyt marinointikylpy sipulille auttaa toki asiaa. Perjantaina korvasin sipulin paahdetulla sipulilla. Mutta, Wilhelminan rakenne, ehkä juuri rasva, olisi kaivannut ja kestänyt sipulin kirpakkuuden. Onko ongelma siis edellisillä kerroilla johtunut vain liian pliisusta fetasta tai sen vähärasvaisuudesta?

Fetsalaatin ohjetta en nyt tähän ala raapustelemaan, kukin tehköön sen niin kuin parhaaksi katsoo. Ohjeita on taatusti yhtä monta kuin kokkiakin. Mutta juustoja vain yksi, Wilhelmina!

Unelma kesätomaatista

Tämä lauantai menikin rattoisasti ulkoruokinnassa, syötiin salaatit shoppailun lomassa Cochonin kahvilassa. Salaatti oli raikas mutta Miespuolisen possu tartine-leipä oli tainnut makoilla tiskillä aamusta asti, aika nahkea alkoi olla jo kello viiden kulmilla. Pöytiin tarjoilu on aina plussaa, tosin salaatti ja leipä sekä juomat tulivat pöytään ihan eri aikoihin ja laskussa sekoiltiin oikein urakalla. Noh, homma korjattiin ihan tyylillä ja hyvillä mielin kävimme vielä bakeryn puolelta hankkimassa huomisaamuksi croissantit. Mutta mitään halpaa lystiä ei kahvittelu Helsingin keskustassa ole, ei todella.

No niin, asiaan. Tämä salaatti on viime viikonlopulta. Kaikki taatusti osaavat tehdä tomaatti-sipulisalaatin mutta laitan tämän tänne nyt kuitenkin edes omaksi ilokseni. Ruuan esillelaittokin oli oikein kaunis, kiitos siitä viime viikonlopun omatoimisille ruokavieraille.

Muuten, mainiossa Kurpitsamoska-blogissa on meneillään oivallinen talvitomaatit hemmettiin ja sesonkimurkinaa napaan-projekti. Itsekin kannatan ajatusta mutta se on ihmisen luonto heikko... Tomaatteja ei vaan voinut vastustaa.


Tomaatti-sipulisalaatti

Rasiallinen kypsiä luumu-kiriskkatomaatteja
1 pieni punasipuli
valkoista balsamicoa
oliiviöljyä
balsamicosiirappia
hippunen sokeria
mustapippuria ja suolaa myllystä
timajmin tai basilikan lehtiä riivittynä

Siivuta sipuli ja marinoi sitä hetken öljy-balsamico-sokeri-suola-pippuriseoksessa. Leikkaa tomaatit halki ja asettele laakeaan astiaan. Levittele päälle marinoitunut sipuli, pirskottele öljyä ja balsamicosiirappia päälle. Rouhaise vielä myllystä suolaa ja pippuria. Lisää timajami- ja /tai basilika silppu päälle. Nautiskele rapean leivän kera vaikkapa alkupalaksi ja unelmoi ihanista kotimaisista kesätomaateista!

Perjantaipullo: Ihmeellinen SB

Meillä avataan viinipullo aika usein (perjantaisinkin) mutta todella harvoin se juodaan kokonaan yhdellä kertaa. Jostain kumman syystä viiniä menee kerrallaan yleensä maksimissaan puolikas pullo, juotiin sitä sitten ruoan kanssa tai muuten vain. Eihän se mikään huono juttu ole, ei tosiaan. Toisinaan ihmiset vain kuvittelevat, että viinin ja ruoan ympärillä töitään tekevät nyt taatusti kuluttavat viiniä sitten reippaasti.

No mutta, nyt on muutaman kerran sattunut veikeästi, että valkoviiniä onkin mennyt illan kuluessa ihan koko pullo! Ja nimenomaan vielä uuden maailman Sauvignon Blancia. SB:n alkukotihan sijaitsee Ranskan Loiressa mutta tämä pullo ja sen edeltäjä olivat ilmestyneet Alkon hyllyyn Tasmaniasta ja Uudesta-Seelannista. Osataan sitä viiniä tehdä uudessa maailmassakin vaikka Sancerret ja Pouilly Fumét ovat nekin hienoja viinejä! Valkoviinien "uudelleen löytämisen" (= teinivuosien karmeat kokemukset pilasivat valkkareiden maineen, as usual) jälkeen olen ollut erityisesti raikkaiden, hapokkaiden valkoviinien ystävä. Niinpä nämä kaksi veivät kielen ja erityisesti tuo Ninth Island vei sydämenkin. Suosittelen kokeilemaan! (Toinen rakkauteni on Riesling ja se kolmas sitten samppanja.)

Ninth Island Sauvignon Blanc,
tuotenumero handelissa: 008136

Montana Marlborough Sauvignon Blanc,
tuotenumero handelissa: 954687

Banaanileivontaa

Luulisi, että näin joulun jälkimainingeissa olisi tuo makeansyönti- ja suklaakiintiö aika täynnä mutta vielä mitä! Sujuvasti meni suklaat ja banaanit taikinaan ja syntyi mehukkaita banaani-suklaamuffinsseja. Näitähän oli siis tarkoitus pakastaa vierasvaraksi mutta sen toteuttaminen jäi seuraavaan kertaan. Muffinsit kun olivat niin todella meheviä seuraavana päivänä ja myös vielä sitä seuraavana. Ja eihän sitä nyt enää muutamaa muffinssia viitsinyt pakastimeen tunkea...

Reseptejä luuratessa innostusta loivat Ylimuulin julkituoma sydänilon kakku sekä Jauhantapajan banaanileipä. Lopullinen valinta osui kuitenkin Ruokalaan ja kakkuresepti muuntui näppärästi muffinsseiksi.

Banaani-suklaamuffinssit

120 g voita
2 dl tummaa ruokosokeria
0,5 dl hunajaa
2 munaa
1 rkl kermaa tai maitoa
2-3 banaania
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl tummaa suklaata rouhittuna
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
3/4 tl ruokasoodaa
suklaapaloja muffinssin sydämeksi

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat ja vatkaa tasaiseksi. Murskaa banaanit haarukalla ja lisää ne taikinaan. Lisää myös kerma tai maito, hunaja, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Sekoita jauhot, suola ja sooda keskenään ja lisää taikinaan. Rouhi suklaa ja lisää se viimeisenä taikinaan. Asenna taikina muffinsivuokiin, näitä tulee noin 12 isohkoa muffinssia. Voit lisätä vielä suklaapalan herkun sydämeksi, silloin kannattaa lorotella taikina vuokiin kahdessa erässä. Paista 200 asteisessa uunissa n. puolisen tuntia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos taikinatahmaa jää tikkuun, kannattaa paistamista jatkaa.

Arkista aherrusta ja spagettivuoka

Arkinen aherrus ja suherrus jatkuu juhlakauden jälkeen tuttuun tapaan. Tavallinen arkiruoka maistuu juhlaherkkujen jälkeen taivaallisen hyvältä. Työ ja opiskelu täyttää vapaa-ajan ihan uskomattoman tehokkaasti. Viikolla ruuanlaitto on vähän sinne päin mutta onneksi on viikonloput ja silloin ehtii vähän valmistella tulevan viikon lounasruokia.

Vaikka tämä ei maistukaan siltä kaikkien muistamalta koulun italianpadalta, tulee tästä ruuasta jotenkin nostalginen olo. Totesinkin Miespuoliselle, että tässä olisi myös selkeästi ainesta sukulaislasten suosikkiruoaksi, jos sellaisia sattuisi olemaan. Chiliä voi säätää oman maun mukaan ja kevennetyn tästä saa korvaamalla kerman jollakin kevyemmällä vaihtoehdolla, esim. tomaattimehulla. Kastike saa olla selkeästi liemevää, uunissa kypsyvä pasta imee itseensä yllättävän paljon nestettä.

Ohje ei ole suoranaisesti mistään, mutta varmasti olen siihen imenyt ideoita ja vaikutteita vaikka ja mistä. Alunperin se taisikin olla Miespuolinen, joka tämän tyyppistä spagettivuokaa laittoi...

Mausteinen spagettivuoka

reilu 6 dl tummaa pätkäspagettia raakana
1 iso sipuli
5 kynttä valkosipulia
400g jauhelihaa
1/2 prk paprikasäilykettä
1-2 porkkanaa karkeana raasteena
1 pussi tacomaustetta
500g tai noin 2 purkkia tomaattimurskaa
tomaattipyrettä
ketsuppia
(chiliä)
1-2 dl vettä
1 prk Valion 3-juuston kermaa
pippuria
suolaa
päälle: juustoraastetta

Paista jauheliha ja sipulit pannulla, lisää porkkanaraaste ja paprikat. Kaada päälle tacomausteseos, tomaattimurska, tomaattipyre ja vettä. Anna porista. Mausta turauksella ketsuppia, chilirouheella, mustapippurilla ja suolalla. Lisää mukaan purkillinen 3-juuston kermaa. Tarkista vielä maut ja säädä tarvittaessa. Kaada kastike isoon uunivuokaan ja lisää sekaan spagetti. Sekoita kunnolla. Paista 200 astetta uunissa noin 1/2h tai kunnes spagu on kypsää. Lisää maukas juustoraaste pinnalle paistamisen loppupuolella. Annan vuoan jäähtyä ja rauhoittua tovi uunista ottamisen jälkeen. Nautiskele nostalgisissa tunnelmissa.

Leipomispäivä: pannuleipä

Lumisen pakkaspäivän ajanvietteeksi halusin leipoa. Miespuolinen oli täysin vakuuttunut siitä, että yritin vältellä opiskelutehtäviäni tällaisella sijaistoiminnalla. On kuulemma niin outoa, että minä haluan ihan vapaaehtoisesti leipoa. :)

Suolaa ja Pippuria blogin Jenni oli tehnyt hauskaa pannuleipää ja minä sitten perässä. Muunsin alkuperäisen kauraversion tummemmaksi neljän viljan versioksi. Resepti on nasevan lyhyt ja myös toteutuu sen kummemmitta kiemuroitta, nopeasti. Lopputulos maukas. Varteenotettava vaihtoehto paista minut-valmispatongille tai perinteikkäälle teeleivälle. Ja maistuu myös seuraavana päivänä. Kannattaa nautiskella lämpiminä voinokareen ja hyvin haudutetun teen kera!

Nopsakka neljän viljan pannuleipä

5 dl vettä
4 dl neljän viljan hiutaleita
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä
3 dl vehnäjauhoha
3 dl grahamjauhoja

Voiteluun: kananmunaa
Pinnalle: hiutaleita tai siemeniä koristukseksi

1. Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen hiutaleet, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää sokeri, suola, öljy sekä jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi.
2. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle vähän jauhoja ja taputtele taikina tasaiseksi levyksi (noin 30 x 35 cm). Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia.
3. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
4. Voitele pinta munalla ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Leikkaa levy taikinapyörällä neliöiksi.
5. Paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Kauppapäivän kana suklaapastalla

Tänään on urhoollisesti luuhattu läpi suuri osa pääkaupunkiseudun huonekalukaupoista. Ostokset olivat vain niitä tarpeellisia, mopo pysyi siis hyvin hanskassa. Urhoollisuuteni ja yhdeksän tunnin ahkera shopittelu palkittiin, saimme illaksi ruokavieraita, jotka itse laittoivat ruuan. Kerrassaan loistavaa, kiitos kauppaluuta-kokeille!

Illan pääkokki uitti kanat sitruunassa ja kermassa timjamin höytämänä. Tuhdinraikasta pakkaskelin soosia siis. Pastanvirkaa hoiti uteliaisuudesta hankittu suklaapasta, (hankintapaikkka Stockan Herkku) joka lähinnä tuoksui hennosti suklaalle ja pääasiassa vain näytti hauskalta. Mutta toimitti kuitenkin hiilarin virkansa hienosti.

Kuvassahan tuo kana näyttää enenmmänkin sinappikanalta mutta maku oli kyllä ihanan raikas ja sitruunainen.

Kanaa sitruunan ja timjamin kera

4 broilerin rintafilettä
1 valkosipuli viipaloituna (yksikyntinen)
öljyä
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu
2 dl kermaa
1 rkl karkeaa dijon-sinappia
1 rkl kasvisfondia
1 rkl hunajaa
3/4 ruukkua timjamia hienonnettuna
mustapippuria ja suolla
persiljasilppua

Paista kanat ja valkosipuli öljyssä padassa tai kasarissa. Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste ruskistetun kanan päälle ja anna porista hetki. Lisää sekaan kerma, sinappi, fondi. Makeuta seosta hunajalla ja anna porista. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Tarkista ja säädä maut, ja ropsauta päälle vielä silputtua persiljaa väriksi. Tarjoa pastan kera.

Uusi keittiövempele

Vaikka olen kroonisessa keittiöhärveleiden ostokiellossa, niin tällainen kahvimylly meille kuitenkin muutti tuossa joulun aikaan. Eipä ole niin moderni ja tehokas kuin monessa muussa blogikeittiössä, mutta kovin tunnelmallisesti tällä jauhaa pavut lauantaiaamuisin. Arkisin Miespuolinen hoitaa kahvinkeiton mutta viikonloppuisin se on minun hommani, kuten nyt siis myös tämä kahvipapujen jauhaminen. Vastajauhetun kahvin tuoksu on kerrassaan huumaava!

Kahvipapuja saimme joululahjaksi, mainiota kahvia niistä onkin keitelty. Hankintapaikka on Caffi, minulle uusi tuttavuus.

Tällainen perinteikäs mylly näyttää hauskalta keittiön hyllyllä. Kahvimyllyn malli on sangen klassista tyyliä ja merkki Peugeot. Täältä voi käydä vilkaisemassa muitakin saman merkkisiä versiota, kuten erinomaisen laadukkaita pippuri- ja suolamyllyjä.

Lempeä valkoinen talvikeitto

Uuden Vuoden juhlintaa siivitettiin tällä samettisella ja lempeällä keitolla. Ohjetta katsastelin täältä ja tuolta ja lopputulema meni suurinpiirtein kuten alla on esitetty.

Maa-artisokka on kerrassaan upea raaka-aine. Kuorimavaihe on hieman työläs mutta lopputulos ehdottomasti vaivan arvoinen. Maa-artisokka ei ole käsittääkseni juures vaan sukua auringonkukalle. Meilläkin kasvaa tuollainen sokkapuska kesäresidenssin kasvimaan laidalla. Melko itsekseen se siellä viihtyy (=helppo viljellä) vaikkakin sato on jäänyt ainakin tähän mennessä vielä melko pieneksi, mutta sitäkin makoisammaksi. Nämä sokat tuli tosin hankittua K-kaupan vihanneshyllystä.

Maa-artisokkakeitto

500g maa-artisokkaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
voita
1 dl valkoviiniä tai sherryä
noin litra vettä
kanafondia tai kanaliemikuutio
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää)

Kuori ja paloittele maa-artisokat, sipuli ja peruna. Viipaloi valkosipulin kynsi. Kuumenna kattilassa hieman voita ja kuullota kasviksia hetki. Lisää vesi ja valkoviini jotta kasvikset peittyvät. Keitä ne pehmeiksi ja soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Mausta keitto makusi mukaan suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää kerma ja kiehauta keitto. Tarjoile krutonkine kera alkupalaksi.

Huom. Kuorittu maa-artisokka tummuu helposti. Kannattaa säilyttää sitruunavedessä.


Ja kuten Kulinaarimurulassa jo todettiin seuraavasta ruokahaasteesta: tästäkään sapuskasta ei ole kovin kisaajaksi tammikuun taistoon.

Vuoden alku: nakit ja muusi

Eilen jäi nakit ja perunasalaatit hankkimati & syömäti, tänään olikin sitten hyvä aloittaa vuosi kunnon kotiruualla, nakkistroganoffilla. Turhia ei kikkailtu, mallia otettiin sekä Jauhantapajasta että Ruokalasta Vahteran Antilta.

Nakkistroganoff

puoli kiloa nakkeja, suupaloiksi pilkottuna
1 iso sipuli silputtuna
2 maustekurkkua, kuutioituna
1-2 rkl lihafondia
3-4 dl vettä
2 dl kermaa
vehnäjauhoa tai maizenaa suurustamiseen
1 rkl dijonsinappia
2 rkl tomaattipyrettä
voita, suolaa, pippuria

Kuullota sipulisilppua pannulla voissa hetkinen ja tuuppaa pilkotut nakit mukaan ruskistumaan. Ruskista nakkeja niin, että saavat kunnolla väriä. Lisää lihafondi, kunnon tujaus mustapippuria myllystä ja 3-4 dl vettä. Keittele hetki ja suurusta pienellä määrällä jauhoa niin, että kastike vähän sakenee.

Lisää lopuksi maustekurkkukuutiot, kerma, sinappi ja tomaattipyre ja keitä vielä hetki, jotta maut tasoittuvat. Tässä vaiheessa kannattaa maistella ja säätää sinapin, pyreen, suolan ja pippurin avulla maku omaa suutasi miellyttäväksi. Jos kaipaat soosiin pientä hapokkuutta, voi sitä lisätä vaikka balsamicolla. Vahteran Antti livauttaa kastikkeeseen vähän suolakurkkujen lientä, samaan tarkoitukseen mitä ilmeisimmin.

Ihan parhautta perunamuusin tai keitettyjen perunoiden kanssa.
Sen verran paljon tätä tuli, että saadaan huomenna ihan mahtieväät töihin!