Punajuurihummus

Oikeastaan tähän väliin pitäisi blogata blinit, koska niiden respetiä en ole tänne jostain syystä taltioinut. Mutta aloitetaanpa silti lisukkeesta, koska tämä vaan oli niin hyvää ja kertakaikkisen kaunista.

En tiedä, mistä tämä oikein poksahti mieleen, kun mietimme reilu viikko sitten kasvislisuketta blineille. Jostain muistin syövereistä se vaan nousi ja Lakeuksien Nannan blogissa oli resepti juurikin sopivasti. Alkuperäinen löytyy täältä. Hieman toisenlainen versio on muuten juuri kokattu myös Siskojen keittiössä.

 Punajuurihummus

 4 keskikokoista punajurta, puhdistettuna, keitettynä, kuorittuna ja kuutioituna
2 rkl tahinia (seesamtahnaa)
1/2 sitruunaa puristettuna, ainakin (5rkl?)
1 terhakka valkosipulinkynsi, hienonnettuna
1 rkl jauhettua kuminaa (alkuperäisessä reseptissä jeeraa)
1 sitruunan kuori raastettuna
Reilu ripaus suolaa
mustapippuria myllystä maun mukaan

Keitä tai paahda punajuuret kypsiksi kuorineen. Kuori ja pilko. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja pyöritä seos tasaiseksi. Maista ja justeeraa vielä mausteet kohdalleen jos tarvetta.
Tahna säilyy jääkaapissa n. 3vrk, mutta sen voi myös pakastaa. Satsista tulee valmista tahnaa noin 5dl.

Tarjoile dippinä, leivän päällisenä tai blinien seuralaisena, kuten meillä tehtiin.

 

Miten voikin olla noin kauniin väristä?

Viikonloppulounas: Lihakääryleet

 

Jos et vielä ole päättänyt, mitä laitat tänään myöhäiseksi sunnuntailounaaksi, niin tässä ehdotus. Kaupatkin aukeavat vasta klo 12, joten ehdit mainiosti!

Ja jos ajattelit tehdä ulkofileestä pihvit, unohda tällä kertaa. Vaihtelu virkistää ja tämän kohdalla pieni askartelu ja vaivannäkö kannattaa.Resepti on kotoisin Antti Vahteran ja Visa Nurmen mainiosta keittokirjasta Sekametelisoppaa.

Minulle tästä tuli mieleen lapsuus ja mummila. Mummin tekemät hirvenlihakääryleet olivat suussasulavia. Mummi teki työuransa ison ruokalan emäntänä ja loihti meille lapsenlapsillekin mitä unohtumattomampia makuelämyksiä. Ei kikkailua tai eineksiä vaan ehtaa kotiruokaa: lihapullia, ja perunamuussia, kyljyksiä, kaalilaatikkoa- ja kääryleitä, mustikkakiisseliä, korvapuusteja, karjalanpiirakoita, hannatädin kakkuja...

Lihakääryleet
4:lle

600 g nauda sisäpaistia tai ulkofileetä
2 kokonaista suolakurkkua
1 savukinkku siivuina tai pekonia
2 rkl Dijon-sinappia
suolaa ja mustapippuria myllystä
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa (meillä smetanaa)
lehtipersiljaa

Tarvitset myös:
cocktailtikkuja

Leikkaa lihasta ohuita viipaleita ja nuiji niitä tarpeen mukaan, lopputuloksen pitäisi olla noin 3-4 mm pakuisia ja noin kämmenen kokoisia.

Ripottele lihojen pintaan suolaa ja pippuria ja sivele niille myös sinappia. Levitä kullekin leikkeelle pieni siivu kinkkua tai pekonia ja suikale suolakurkkua.Kääri leikkeet tiukoiksi rulliksi ja kiinnitä cocktailtikulla. 

Ruskista rullat kevyesti voissa. Nosta syrjään.

Laita pannulle voita ja anna kuumeta, kunnes voi kuplii. Lisää jauhot. Anna jauhojen ruskistua kevyesti. Lisää vettä ja kermaa. Kaada kastikepohja kääryleiden päälle kasariin (meillä valurautapataan). Lisää tarvittaessa nestettä, jotta kääryleet peittyvät. Muhituta kannen alla ainakin puoli tuntia, jotta lihasta tulee suussa sulavaa. Tarjoile perunamuusin, juuresmuusin tai keitinperunoiden kera.Silppua päälle lehtipersiljaa tai muuta lempiyrttiäsi. 

Note to self: Muhitusaika riippuu vähän lihalaadusta. Meillä käytettiin paahtopaistoa, annoin muhia reilun tunnin. Kastiketta suurustin myös hieman jälkeenpäinkin maizenalla, nostin vaan kääryleet hetkeksi muualle. Tuo "ruskeakastikeprosessi" ei sitten näköjään ole vahvimpia puoliani keittiössä.

Rakkausblogi eli Liebster blog-prenikka

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja ruokabloggarin miehellä ei ole synttärikakkua.  

Mutta olipa sentään Teemun&Markuksen ja Chjokon leivokset!

Ruokailmiön Katjuzqa muisti Soppakellaria Liebster blog-tunnustuksella, jonka voi kehnolla saksalla kääntää vaikka rakkausblogiksi. Prenikka onkin tämän blogin historiassa ihka ensimmäinen laatuaan, joten kiitos ja kumarrus!

 

Prenikkajuttuihin kuuluu se, että ne laitetaan kiertämään. Toki, ja vielä pitää vinkata viiteen lempiblogiin ja vieläpä "pienblogiin" eli sellaiseen, jolla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. Tykkään tosi paljon monistakin blogeista, mutta tähän halusin nyt nostaa muutamia, joita on tullut viime aikoina seurattua. Esitysjärjestys on sekalainen, ei mikään suosituimmuusjärjestys.

Jos et siis vielä ole näiden blogien lukija, niin hopihopi kuikuilemaan!

Jokihaka kokkaa: Valokuva- ja ruokablogi. Ammattilaiskuvia ja yksinkertaisesti hyvin herkullisia reseptejä.

Kokit ja Potit: Viherpeukalointia, puutarhurointivertaistukea ja kekseliästä kokkailua Oulusta.  

Keittiönatsi: Klasun viini-, maku-, ja nauruhermoja kutkuttavia, nasevia kirjoituksia, tällä hetkellä Australian mantereelta.

Suolaa ja hunajaa: Reseptejä, kirjoja, kuvia, hyviä juttuja. Mitä muuta voisi blogilta toivoa?  

Vatsa sekaisin kilinkolin: Silmänruokaa ja kekseliäitä reseptejä. Ja blogin nimi on ihan hillitön. :)

Ja bonuksena vielä:
Kaikki äitini reseptit: Ratkiriemukkaita tarinoita ja reseptejä Pohjanmaan lakeuksilta. Ihan super!

Ja arvoisat rakkausblogi-tunnustuksen saaneet, älkää ottako stressiä, jos ette jaksa laittaa tunnustusta kiertoon. Kukin hämmentää tyylillään!

Tiistaipullaa eli laskiaista!

Sunnuntain lumimyräkkä ei houkutellut pihalle mäenlaskuun, mutta laskiaispulla kyllä houkutteli sitäkin enemmän. Pullat olin paistanut jo männä viikolla, täytteestä ei tullut ihan perinteinen, mutta siinä on kuitenkin hyvin perinteisiä makuelementtejä.

Soppakellarin perinteitä kunnioittavat laskiaispullat
Noin 6-8 pullaa, riippuen pullien koosta ja halutusta täyttämistasteesta

Täyte:

1 dl kuohukermaa
tomusokeria maun mukaan (noin 3-4 rkl)
0,5 tonkapapua hienoksi raastettuna
100g rahkaa

Lisäksi:
Sitruunaista mustikka-vaniljahilloa
(mantelimassaa)

Koristeluun:
Tomusokeria

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, yhdistä siihen rahka. Mausta tomusokerilla ja tonkapavulla. Jos tonka ei kuulu maustekaappisi vakivalikoimaan, saat saman efektin vaniljalla ja ihan hippusella karvasmanteliöljyä- tai aromia.

Leikkaa pullista lakki pois. Koverra hieman sisusta pois. Pursota tai luskoi koloon ensin hieman kerma-rahkaa, sitten hilloa ja vielä päälle kerma-rahkaa. Miespuolinen vetäisi alimmaksi mantelimassakerroksen. Kaikki mulle heti nyt-tyylillä. :)

Laita pulliin lakit päälle ja tupsauta päälle tomusokerihuntu. Keitä keralle kaffet tai kaakaot ja koita syödä pullat jotenkin muka siististi. 

Lisää tonkapavusta löytyy esimerkiksi Herkkusuun lautasella-blogista.

Tonkat sievästi kasassa.

Vadelmainen Sacher-kakku

Tammikuun lopulla juhlituilla synttäreillä herkuteltiin Miespuolisen tekemällä vadelmaisella Sacher-kakulla.Kakku on todella tuhdin suklainen, mutta ei kovin makea. Keralla tarjottu kermavaahto kevensi kakun tymäkkää makumaailmaa. Ohje löytyi Pienestä Vispiläkaupasta.

Vadelmainen Sacher-kakku

Pohja:
150 g tummaa suklaata (kaakaota 70 %)
150 g voita
125 g vadelmahilloa
1 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta (esim. Van Holten)
1 tl leivinjauhetta
3 munaa
1,5 dl sokeria

Täyte:
Vadelmahilloa- tai marmeladia 

Kostutukseen:
3 rkl konjakkia tai tummaa rommia
tilkka vettä 

Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl voita

Tarjoiluun:

Kermavaahtoa
Vadelmia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele halkaisijaltaan noin 18-22 cm irtopohjavuoka.

Valmista pohja:
Pilko suklaa ja kuutioi voi  ja laita ne sulamaan vesihauteeseen. (Metallikulho kattilan päälle, jossa on vähän vettä, kuumenna hellalla, mutta älä anna veden kiehua kovaa.) Kun seos on tasaista, nosta astia vesihauteesta ja anna seoken jäähtyä hetki. Lisää suklaaseokseen huoneenlämpöinen hillo (jääkaappikylmänä se saattaa jähmettää suklaan ikävän rakeiseksi). Mittaa jauhot ja kaakaojauhe toiseen kulhoon ja sekoita se suklaa-voi-hilloseokseen. Vatkaa munat ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi, kiinteäksi vaahdoksi, ja nostele se suklaa-voi-hillo-jauhoseokseen. Sekoita varovasti kunnes taikina on tasaista. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 175 asteessa noin tunti. Tarkista kakun kypsyys puutikulla: kypsä kakku ei tartu tikkuun.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Irrota jäähtynyt kakku ja leikkaa se kahteen kerrokseen. Kostuta pohja konjakki-vesiseoksella. Levitä päälle vadelmahilloa ja nosta kasni päälle.

Tee kuorrutus:
Mittaa kuorrutteen aineet metalliseen kulhoon ja laita se sulamaan vesihauteeseen. Sekoittele kuorrutetta hiljalleen, kunnes kaikki ainekset ovat sulateen silkkiseksi suklaakuorrutteeksi. Anna kuorrutteen jäähtyä hieman ja valuta se sitten kakun päälle. Käytä apuna voiveisitä tai ohutta lastaa, kunnes koko kakku on tasaisen suklaakerroksen peitossa.

Koristele kakku tuoreilla vadelmilla tai pakastetuilla vadelmilla, jotka on kieräytetty tomusokerissa. Tarjoile kermavaahdon kera.


Note to self: 22cm vuoassa kakusta tuli aika litteä ja se oli aika haastava leikata kahtia.Ensi kerralla kannattaa kokeilla 18cm vuokaan. Kakku kannattaa paistaa, kostuttaa ja täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä, jotta se ehtii mehevöityä kunnolla ennen tarjoilua.

Viehkot vaniljapullat

Ensi viikolla vietetään laskiaistiistaita, mikä mainio (teko)syy syödä pullaa! Laskiaispullien täyttepolitikka jakaa mielipiteitä, ja siitä en ala sen ihmeemmin väittelemään. Mutta nautitpa pullasi sitten kermavaahdolla, mantelimassalla tai vaikka molemmilla, kuumasta maidosta puhumattakaan, niin pullataikinan suhteen kannattaa kokeilla vähän uutta.

Löysin Hayley's Cuisine-blogista vienon vaniljaisen pullataikinan reseptin, joka on kuulemma mukaelma kristallipullista. Tein tästä viehkosta taikinasta meille ensi viikoksi pullat pakastimeen valmiiksi odottelemaan.

Kuvassa on pieni hämäys, oma pullasuosikkini, voisilmäpulla. Senkin voi tehdä vaniljataikinaisena versiona!  

Vaniljainen pullataikina

2 dl vaniljakastiketta
1 dl vettä
0,75 dl sokeria
0,5 rkl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljajauhetta
0,5 rkl kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
n.6-8 dl vehnäjauhoja
0,5 dl juoksevaa margariinia tai 50 g voita sulatettuna

Lämmitä vaniljakastike ja vesi kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja suola. Jos käytät tuorehiivaa, niin liuota sekin nesteeseen.

Sekoita ja alusta joukkoon jauhot, joihin myös kuivahiiva on yhdistetty. (Jos siis käytät kuivahiivaa.) Lisää loppuvaiheessa myös margariini tai sulatettu voi. Kohota peitettynä noin 40 minuuttia. Leivo pulliksi ja kohota vielä pellin päällä, liinalla peitettynä noin 30 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 8-10 minuuttia.

Note to self: Respeti muuntuu kätevästi maidottomaksi, kun vaihtaa tavallisen vaniljakastikkeen esim. Oatleyn kaura-vaniljakastikkeeseen ja voin maidottomaan margariiniin.

Salaatti paahdetuista porkkanoista ja avocadosta

Salaatti ei varsin ole mitään sesonkiruokaa talvella. Mutta tässä blogihitissä muutaman vuoden takaa hyödynnetään juureksia, joten siinä mielessä siinä on edes pieni talvinen henkäys.

Aikanaan tätä mainiota Jamie Oliverin talvista salaattia on tehty ainakin Pastanjauhajien ja Puolen voikilon keittiöissä. Maut ovat ihan mahtavat, ulkoasu ihanan värikäs. Ehdottoman lämmin suositus tälle!

Salaatti paahdetuista porkkanoista ja avocadosta
4:lle

500 g keskikokoisia erivärisiä porkkanoita
2 tl kokonaisia jeeran siemeniä (tai jauhettuna)
1-2 kuivattua chiliä
Suolaa
Mustapippuria myllystä
1/2 solo valkosipuli tai 2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai vastaava määrä kuivattuna)
oliiviöljyä
puna- tai valkoviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avocadoa
punaviinietikkaa
liraus hunajaa
4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää
reilusti laadukkaita salaatteja (talvella melkeinpä sitä pussikamaa)
1,5 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
4 rkl paahdettuja siemensekoitusta

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen.

Pese ja kuori porkkanat ja halkaise ne pituussuunnassa, jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolatussa vedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.

Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa (huhmaressa tai muuten) chilit, jeera, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa. Tämän maustetahnahomman voi hoitaa myös bamixilla tai muulla teharilla.

Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan / pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia. Lopuksi voit vielä poistaa sitrukset pelliltä ja paahtaa porkkanoita grillivastuksilla 250 asteessa, lopputuloksena hieman paahteisempi pinta.

Porkkanoiden ollessa uunissa käsittele avocadot: puolita, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Viipaloi ja laita isoon kulhoon. Kun porkkanat ovat saaneet tarpeekseen paahteesta, lisää ne avocadojen sekaan.

Purista uunitettujen appelsiinin ja sitruunan mehut kulhoon, (Käytä apuna pihtejä!) lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni loraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarvittaessa pyöristä makua hunajalla. Liruttele kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti, jotta kastiketta tarttuu kaikkiin vihanneksiin.

Paahda leipäviipaleet, palastele ja lisää kulhoon. Huuhtele ja kuivaa salaatit tarvittaessa, revi kulhoon ja sekoita. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle ranskankermaa, ripottele päälle paahdetut siemenet ja halutessasi vielä oliiviöljyä.

Note to self:
Unohdin leivät, eipä haitannut. Laitoin siemeniä vähän reilummin, toivat mukavaa purutuntumaa salaattiin. Kakkoskeirroksella porkkanat olivat vähissä, joten mukaan tuli myös palsteria ja lanttua. Toimi niinkin.

Ruuneperirevanssi

Miespuolisen mielestä tämän jutun nimi olisi ehdottomasti pitänyt olla Runebergin pojan koston paluu. Mutta voin sanoa, että tällä kertaa ei ollut mitään kostoa. Tai sitten olinkin itse se kostaja, hah!

Sain suunnattomasti tukea ruuneperikriisissäni, kiitos siitä ja oivallisista ohjeista sekä reseptivinkeistä. Lähdin kokeilemaan Nannan reseptiä, koska maistissa olevat tortut kuulostivat aika jänniltä. Pitäähän revanssissakin olla jotain jännää!

Noudatin ohjetta kiltisti, lisäsn vain kardemummaa. Yritin parhaani mukaan välttää myös ylivatkaamisongelmaa sekä vahdin uunia paistovaiheessa ihan tosissani. Olisin välittömästi puhaltanut pelin poikki ja ryhtynyt lämmönsäätötoimenpiteisiin, jos palamista olisi ilmennyt. Tällä kertaa tähdet olivat kuitenkin hyvässä asennossa ja universumi suopealla tuulella.Ruuneperit syntyivät ja tulivat syödyiksi. Olivat kuulemam hyviä ja hilloa oli tarpeeksi.

Sen verran säädin, että vaklasin kostutusliemiohjeen Makustelijoilta. Mutta senkin tein kuten neuvottiin, vaikka rommi vaihtuikin konjakkiin.

Lakeuksien Nannan Runebergin tortut
noin 12kpl

150g pehmeää voita
 1dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria
2 munaa
 50g mantelijauhetta
1,5dl vehnäjauhoja
1dl korppujauhoja
2dl murustettuja pipareita
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl jauhettua kardemummaa
1,5 dl omenasosetta (iskän tekemää)
1 dl maitoa
karvasmanteliaromia

Kostutusliemi:
1 dl vettä
0,25 dl sokeria
1-2 rkl rommia, punssia tai vaikka konjakkia 

Pinnalle:
vadelmamahilloa (St. Dalfour) ja valkoista sokerikuorrutetta

Vaahdota rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksi kerralla hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan yhdessä omenasoseen ja maidon kanssa. Mausta varovasti karvasmanteliaromilla, on tujua tavaraa.

Jaa taikina hyväksi katsomiisi vuokiin ja paista vartti 200 asteessa. Jos vuoat ovat korkeaa kapeaa mallia, niin paistoaikaa meni meillä sellainen 25 minuuttia. Seuraa siis tilannetta! Alumiiniset vuoat pitää totta kai voidella ja korppujauhottaa.


Kun olet ottanut tortut uunista, anna niiden jäähtyä hetken. Tee sillä välin kostutusliemi:

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoita niin, että sokeri sulaa. Anna jäähtyä hieman ja lisää rommi tai punssi.

Pistele sen jälkeen pitkäpiikkisellä haarukalla tai vaikka puisella grillitikulla keskikohtaa tortun päältä. Näin saat kostutusliemen valumaan ja imeytymään paremmin. Pistojäljet peittyvät kyllä koristeluvaiheessa, kun laitat kunnollisen nokareen vadelmahilloa tortun päälle ja pyöräytät hillosilmän ympäri sokerikuorruterenkaan. Sokerikuorrute tuli kaupasta, toimi ihan tarpeeksi hyvin, Varsinkin, kun hieman lämmittää tuubia mikrossa tai lämpimässä vedessä. Siis ihan pienen hetken vain!

Jos vain mahdollista, niin tortut kannattaa tehdä valmiiksi päivää ennen tarjoilua. Silloin kostutus ehtii tasoittua, samoin myös ihanat maut. Sitten vaan torttua aamuryypyn kanssa, kuten kansallisrunoija ruukasi. Tai sitten kahvin kera. Niin teki varmasti Fredrika!

Vaalikahvit ja perunaleivokset

Kuten uhkailinkin, viime viikon kriisituotokset päätyivät tänään perunaleivoksiksi. Otin vinkkejä Aleksilta, surffasin siellä ja täällä ja tällaisiin päädyin. Näihin ei liene mitään yhtä ja ainoaa oikeaa ohjetta. Mainio ohje, johon  voi upottaa oikeastaan mitä vaan leivonnaisen jämää, hilloja, suklaata ja mitä nyt kaapeista sattuu löytymään.

Ja kylläpäs kelpasi juoda vaalikahvit perunaleivosten kera!

Ruuneperiläiset perunaleivokset
Noin 16 kpl

300g runebergintorttuja
120 g tummaa suklaata
50 g voita
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
4 rkl kahvilikööriä (tai 2 rkl rommia)
1 dl tomusokeria
0,75 dl luumuhillon jämät, lisäksi vadelmahilloa

Pinnalle:
Tummaa kaakaojauhetta, suklaarouhetta tai suklaaströsseleitä

Sulata suklaa ja voi varovasti kattilassa. Hienonna ruuneperit tai kääretorttulevy monitoimikoneessa. Lisää suklaa ja voi. Pyöräytä koneella muutama kierros. Homman voi hoitaa myös kulhossa ja sekoittaa suklaa-voiseoksen massaan käsin. Lisää kaakaojauhe, hillo, tomusokeri ja likööri (Myös rommi käy hyvin, mutta lisää varovasti!). Sekoita tasaiseksi massaksi. Anna seoksen jähmettyä jääkaapissa.

Vetäise käteen kertakäyttöiset keittiöhanskat, koska hanskat kädessä muotoiluhomma sujuuu helpommin. Pyörittele massasta soikuoita tai pyöreitä leivoksia. Kieritä leivokset, kaakaojauheessa, suklaaströsseleissä tai suklaarouheessa tai dippaa pallerot sulaan suklaaseen ja nosta paperivuokiin. Paina veitsellä kaksi tai kolme viivaa leivoksen pintaan. Anna leivosten vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoamista. Koristele tomusokerilla.

Herkkuja!

Mutakakun blondimpi versio: Valkosuklaa-karpalokakku

Ruuneperikriisin keskellä velloessani minun piti vielä tekaista eräisiin illanistujaisiin jotain makeaa. En todellakaan halunnut heti suorilta lähteä ruuneperirevanssiin, onneksi selaimen kirjanmerkeistä löytyi linkki Raunan Kannat Kattoon-blogissa julkaisemaan valkosuklaa-karpalokakkuun.

Kakku vaikutti jotenkin epäilyttävän simppeliltä valmistaa. Mutta eihän mikään, missä on 200g suklaata ja 150g voita voi mitenkään olla kovin pahaa. En jostain syystä tsekannut Raunan alkuperäislinkkiä, jossa kommentointiosiossa selvisi kakusta muutama asia, jota hieman itsekseni ihmettelin:

* Tämä on eräänlainen versio mutakakusta eli "valkosuklaa mutakakku". Kakun ei kuulu juuri nousta eikä siihen laiteta leivinjauhetta.

* Kuten mutakakkukin, tämän kuuluu litteyden lisäksi olla lätsähtänyt ja mehevä, ei kuivaksi paistettu.

Kaikista epäilyksistä ja ihmettelyistä, sekä omasta toiminnasta johtuneesta pienestä kuivakkuudesta huolimatta tästä tuli ihan järkyttävän hyvää, vaikkakin makeaa. Vaikka en edes vaivautunut hankkimaan mitään kermavaahtoja, tomusokereita, saati sitruunamelissan lehtiä. Tehkää ja ihastukaa!

Siken valkosuklaa-karpalokakku

150 g voita
200 g valkosuklaata
N. 2 dl sokeria
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
3 dl kuivattuja karpaloita
Ripaus suolaa
Tomusokeria

Tarjoiluun: 
Kermavaahtoa
Sitruunamelissaa

Vuoraa irtopohjavuoka (24 cm) leivinpaperilla.

Sulata voi kattilassa, ja lisää siihen rouhittu suklaa koko ajan sekoittaen. Lisää seokseen sokeri ja munat koko ajan vispaten. Taikinan alku näyttää ensin paakkuuntuvan, mutta munien lisäyksen jälkeen seos tasaantuu.

Lopuksi lisää jauhot, karpalot ja suola nopeasti sekoittaen.

Kaada taikina vuorattuun vuokaan ja kypsennä uunissa 170 asteessa noin 30 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea. Kakku saa jäädä keskeltä hieman "hyllyväksi". Anna kakun jäähtyä vuoassa.

Sirottele päälle tomusokeria siivilän läpi. Tarjoa halutessasi kermavaahdon ja sitruunamelissan lehtien kera.

Note to self:
* Ensi kerralla anna kakun jäädä rohkeammin vähän "löysemmäksi". Paistotulokseen vaikutti varmaan jonkin verran myös melko korkeareunainen rengasvuoka, koska en jaksanut alkaa kaivaa irtopohjavuokaa jostain kaapin syövereistä.

* Taikinaan voisi lisätä myös ripauksen raastettua sitruunan kuorta. Toimisi taatusti myös kuivatuilla kirsikoilla.Ja kesällä tuoreilla mustikoilla ja vadelmilla!

Ruuneperikriisi

Tule apuun Aleksi! Tai ihan kuka vaan!

Nyt ei oikein mennyt putkeen vuoden ekat "Runkut". Kollailin erilaisia reseptejä netistä. Ensin ajattelin tehdä jonkinlaisen kakkuversion, mutta päädyin sitten kuitenkin pieniin torttuihin. Resepti oli siis varsinainen "miksaus".

Taikina tehtiin hienosti koneella ja käytössä oli myös sylinterinmalliset formut. Muistin jopa voidella ne. Paistoin ja paistoin näitä, mutta ei. Loppujen lopuksi ne alkoivat melkein kärtsätä päältä, eivät meinanneet kypsyä sisältä millään.Viimeinen niitti epäonnistumisessa oli jonkinlainen romahdus, joka tapahtui, kun olin ottanut tortut pois uunista.

Että voisko saada jonkun ihan taattuvarman, maailman parhaan ruuneperireseptin? Lupaan noudattaa sitä ihan pilkulleen.

Tällä menolla meillä taidetaan Runebergin päivänä syödä kyllä perunaleivoksia.