Jos et vielä ole päättänyt, mitä laitat tänään myöhäiseksi sunnuntailounaaksi, niin tässä ehdotus. Kaupatkin aukeavat vasta klo 12, joten ehdit mainiosti!
Ja jos ajattelit tehdä ulkofileestä pihvit, unohda tällä kertaa. Vaihtelu virkistää ja tämän kohdalla pieni askartelu ja vaivannäkö kannattaa.Resepti on kotoisin Antti Vahteran ja Visa Nurmen mainiosta keittokirjasta Sekametelisoppaa.
Minulle tästä tuli mieleen lapsuus ja mummila. Mummin tekemät hirvenlihakääryleet olivat suussasulavia. Mummi teki työuransa ison ruokalan emäntänä ja loihti meille lapsenlapsillekin mitä unohtumattomampia makuelämyksiä. Ei kikkailua tai eineksiä vaan ehtaa kotiruokaa: lihapullia, ja perunamuussia, kyljyksiä, kaalilaatikkoa- ja kääryleitä, mustikkakiisseliä, korvapuusteja, karjalanpiirakoita, hannatädin kakkuja...
Lihakääryleet
4:lle
600 g nauda sisäpaistia tai ulkofileetä
2 kokonaista suolakurkkua
1 savukinkku siivuina tai pekonia
2 rkl Dijon-sinappia
suolaa ja mustapippuria myllystä
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa (meillä smetanaa)
lehtipersiljaa
Tarvitset myös:
cocktailtikkuja
Leikkaa lihasta ohuita viipaleita ja nuiji niitä tarpeen mukaan, lopputuloksen pitäisi olla noin 3-4 mm pakuisia ja noin kämmenen kokoisia.
Ripottele lihojen pintaan suolaa ja pippuria ja sivele niille myös sinappia. Levitä kullekin leikkeelle pieni siivu kinkkua tai pekonia ja suikale suolakurkkua.Kääri leikkeet tiukoiksi rulliksi ja kiinnitä cocktailtikulla.
Ruskista rullat kevyesti voissa. Nosta syrjään.
Laita pannulle voita ja anna kuumeta, kunnes voi kuplii. Lisää jauhot. Anna jauhojen ruskistua kevyesti. Lisää vettä ja kermaa. Kaada kastikepohja kääryleiden päälle kasariin (meillä valurautapataan). Lisää tarvittaessa nestettä, jotta kääryleet peittyvät. Muhituta kannen alla ainakin puoli tuntia, jotta lihasta tulee suussa sulavaa. Tarjoile perunamuusin, juuresmuusin tai keitinperunoiden kera.Silppua päälle lehtipersiljaa tai muuta lempiyrttiäsi.
Note to self: Muhitusaika riippuu vähän lihalaadusta. Meillä käytettiin paahtopaistoa, annoin muhia reilun tunnin. Kastiketta suurustin myös hieman jälkeenpäinkin maizenalla, nostin vaan kääryleet hetkeksi muualle. Tuo "ruskeakastikeprosessi" ei sitten näköjään ole vahvimpia puoliani keittiössä.
6 Terveisiä keittiöön & kellariin:
Sinut on näemmä ehdollistettu ihan samanlaisella ruokavaliolla kuin minutkin. Ei ihme, että meidän ruokavalinnat osuu niin usein yksiin.
Hauduttamalla ei saa huonoa - vaikka minullakin ruskea soossi on välillä kivualias suoritus
Antti Vahtera ja Visa Nurmi oli kyllä mainio parivaljakko. Harmi kun kaverukset ei pääse enää tekemään yhdessä näitä kirjojaan, joista löytyy tällaisia mainioita reseptejä ja hauskaa kaverihenkeä.
Ihanaa perinteistä ruokaa! :) Lisäsin taas sun ohjeen mun viikon suosikkeihin.
Jonna, ollaan ihan selkeästi siis ruokasukulaisia. :)
Miten muuten se ruskea kastike voikin olla sellainen komapstuskivi? Liian vähän harjoitusta vissiin. Isäni teki siitä kyllä kerran ihan ikimuistoisen version, tunnetaan myös nimellä nakkiliisteri... :D
Ankerias, Antilla ja Visalla oli kyllä oivia juttuja. Visan kuolema oli kyllä traaginen ja jätti ison aukon suomalaiseen ruokamaailmaan. Onneksi sentään on nuo kirjat!
Hanna, kiitos kunniasta! Kävinkin heti selaamassa ja voi miten tällä viikolla onkin puskenut kaikenmoisia herkkuja vähän joka suunnalta.
Hei,
onhan ok, että lainaan näitä sinun ottamia kuvia tuohon "viikon parhaat" listaan aina Soppakellari-ohjeen kohdalla? Merkkaan tietty aina että kuvat ovat sinun blogista :)
Hanna, toki saa lainata kuvia postaukseen. :)
Lähetä kommentti