Pääsiäisperinne uusiksi: Suklaapasha

Onkohan tämä joku vakava aikuiseksi kasvamisen merkki, kun perinneruokiin haluaa löytää jonkun uuden twistin tai oman näkökulman? Ei pääsiäistä ilman pashaa, mutta tällä kertaa se ei ollut äidin tekemää vaan ihan itse tehtyä, Nami-nami-blogin ohjeistamaa suklaapashaa.

Semikarjalainen tätini jupisi, että ei tämä mitään pashaa ole. Miepuolinen assosioi tämän suklaamousseen. Mun mielestä tämä oli pashaa, joka maistui suklaalle eli suklaapashaa. Mutta minä olenkin molemminpuolinen neljänneskarjalainen!

Muutama huomio: Kannattaa satsata kunnon rahkaan. Eli ei sitä normaalia rasvatonta huttua, vaan kunnon rasvaista rahkaa. Ainakin joissain K-kaupoissa myydään virolaista luomurahkaa, jossa on kunnolla rasvaa. Toinen vaihtoehto voisi sitten olla ricotta. Seuraavalla kerralla saattaisin lisätä hivenen sokeria (Ihme, minä lisäämässä sokeria!) tai kokeilla tämän 50% tummasuklaa 50% maitosuklaa kombona.

Suklaapasha
8:lle

500 g luomurahkaa, 12% rasvaa tai ricottaa
100 ml kuohukermaa
100 g tummaa suklaata paloina
75 g voita kuutioina
50 g sokeria
kourallinen kuivattuja luomuaprikooseja
kourallinen luomurusinoita

Huuhdo aprikoosit ja rusinat siivilässä kuumalla vedellä. Valuta kuiviksi ja hienonna aprikoosit pienemmiksi paloiksi.

Laita suklaapalat, kerma ja voi paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä. Hämmennä puukapustalla ja lämmitä, kunnes suklaa ja voi ovat sulaneet ja kattilassa on paksuhko tumma kastike.Ota kattila pois levyltä ja kaada seos kulhoon, jossa on rahka, sokeri ja kuivatut hedelmät. Sekoita, kunnes seos on tasainen.

Huuhdo sideharsokangas kylmän veden alla, purista kuivaksi ja vuoraa sillä pashamuotti tai tiheä siivilä. Laita siivilä kulhon päälle. Kaada pashamassa vuorattuun siivilään ja taita ylijäänyt kangas sen yli. Aseta päälle lautanen painoksi ja laita koko hässäkkä jääkaappiin tekeytymään. Tyhjennä muotista valuva neste välillä pois.

Kun haluat tarjoilla pashan, aavaa sideharsotaitoa, laita päälle tarjoilulautanen ja käännä koko homma ylösalaisin. Poista siivilä ja sideharso. Koristele haluamallasi tavalla. Vihreä ja keltainen ovat väreinä ihanan keväisiä ja raikkaita suklaan ruskean kanssa.

Ihan superii eli raakasuklaakokeilu

Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia, koska nyt seuraa tämän blogin 300. postaus. Näissä tunnelmissa, Pääsiäisen aikaan 2007 aloiteltiin. Välillä on ollut aktiivisempia bloggauskausia ja välillä hiljaisuutta pitkäänkin. Mutta täällä sitä ollaan, edelleenkin! Kiitos kaikille mukana roikkuville, toivottavasti tästä on ollut teille riemua, koska ainakin itseäni tällainen sähköinen keittokirja ja ruoka-aiheinen muistikirja ilahduttaa kovasti.

Sitten päivän aiheeseen, joka ei liity varsinaisesti Pääsiäiseen muuten kuin että aiheena on suklaa. Mulla ei ole oikeastaan mitään virallista mielipidettä superfoodeista. Paitsi että kaikenlainen fanaattisuus, liittyi se sitten mihin tahansa on arveluttavaa. Eilen uteliaisuus kuitenkin voitti ruokakaupassa ja ostoskärryyn hyppäsi Cocovin raakasuklaan valmistuspaketti.

Paketissa oli mukana kaikki tarvittava ja selkeät ohjeet. Pakkaus oli kaunis, mutta sisällä olevat valkoiset muovitötsät ja minigripit eivät niinkään. No, sivuseikkoja, mutta pisti silmään. Ei siis muuta kuin menoksi. Ensin sulateltiin kookosöljyä vesihauteessa, kesti muuten yllättävän kauan.
Sitten vaan kaikki pakkauksen kamppeet ohjeen mukaisessa järjestyksessä sekaisin ja suklaaseos pakkauksessa mukana tulleisiin kuppeihin ja pakastimeen jähmettymään.

Jännityneissä tunnelmissa sitten maistelimme. Miten sitä nyt sitten sanoisi, yleisvaikutelma ihan jees. Ei kovin makeaa, jännä rakenne, tosi suklaista, ei näitä varsin makeanhimoon tällainen tavallinen pulliainen vetäise. Miespuolinen jalostaisi näitä rusinoilla ja pähkinöillä, meikä lisäisi ainakin vähän hunajaa. Ja vaihtaisin ne gojimarjat johonkin toiseen sorttiin. Ne ei vaan ole mun juttu, vaikka kuinka harjoittelisin. Tykkään kaikella tavalla enenmmän näistä kotimaisista marjoista!



Teemmekö näitä uudestaan? No ei ainakaan ihan heti. Tuolla on aikamoinen setti vielä jääkaapissa odottelemassa. Sitäpaitsi 24 eurolla saa jo ihan sopivan kokoisen satsin jotain todella herkullista suklaata.

Ja jos kuvat näyttävät jotenkin hassuilta, syytän siitä Macin kuvankäsittelyohjelmaa, joka on mulle vielä vähän tuntemattomampi tapaus.

P.S. Superfoodeista juttua myös Jokiksessa, käykääs kurkkaamassa Hannan testi tamperelaisesta foodi-ilmiöstä Shasa.

Kuumetta

Viimeaikaiset iltasatu-lukemistot ovat olleet lähinnä yllä olevan kuvan sisältöä. Muuten onkin surffailtu ankarasti netissä ja mietitty, että mitä kaikkea viikossa ehtii tehdä, nähdä, kokea ja erityisesti syödä ja juoda.

Fiiliksiä ja matkavinkkejä on kaiveltu vähän sieltä ja täältä kanssabloggaajien arkistoista. Ja vinkata saa, mielellään!

Viikonloppufiiliksiä ja kookos-kinuskikastike

Aurinkoinen kevätsää kirvoitti pienimuotoiseen pihan siivoiluun ja ensimmäisten kevätkukkien asentamiseen. Samalla otettiin esille myös uskollinen pallogrilli ja käräytettin kesän ekat antit sekä muutamat herkkusienet. Viimeiset lumikasat takapihalle eivät menoa haitanneet.

Ah, tuota grillatun ruuan aromia, se vaan on niin ihana! Jälkkäriksi Mövenpickin vaniljajätskiä sekä aivan loistavaa kookos-kinuskikastiketta.

Pallogrilli ja viimeiset luminkinokset sekä talven rusentama nurmikko.

Googlailin muutamia kastikeohjeita ja päädyin versioimaan Koti ja keittiö-lehden julkaisemaa reseptiä.


Kookos-kinuskikastike

1 pieni prk (165 ml) kookosmaitoa
0,75 dl sokeria (Muscovadoa)
0,25 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl voita tai margariinia

Sekoita kattilassa kookosmaito, sokeri ja hunaja. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike hieman sakenee. Lisää voi ja anna jäähtyä hieman tai kokonaan. Tarjoile jästkin kanssa tai vaikka grillattujen hedelmien kanssa.

Muutama huomio: Tumman muscovadon aromi on ihanan lakritsinen, mutta tässä kastikkeessa se vähän peitti alleen kookoksen makua. Seuravalla kerralla käyttäisin sitä vähemmän tai vaihtaisin ehkä vaalemapaan versioon. Ja jos kastikkeesta haluaa maidottoman niin voinokareen voi korvata maidottomalla margariinilla.

Tällä kertaa meillä ei nautiskeltu viiniä vaan olutta.
En vaan oikein osaa kommentoida niitä...

Munajuttuja

Kaikissa itseään kunnioittavissa akkainlehdissä ynnä ruokalehdissä on tässä pääsiäisen alla ollut isot artikkelit munasta. Ja nippu mitä erilaisempia munaruokareseptejä.

En lähtenyt nyt kokeilemaan mitään kohokkaita, gratinoituja kananmunia tai muita erikoisempia hössötyksiä, vaan päätin ottaa uuden lähestymiskulman perinteikkääseen munakokkeliin. Jostain muistin sopukoista tupsahti mieleen, että muutamassa blogissa on joskus ollut puhetta munakokkelista. Niinpä, kyllähän minä sen perinteisen, kuivahkon kokkelin osaan veivata. Mutta entäs se sellainen pehmeämpi juttu?

Alkuperäinen resepti oli Meillä-kotona blogista. Inspiratiota antoi myös Unelias keittiö.

Lauantaiaamun munakokkeli
2:lle todella nälkäiselle

5 luomumunaa
voita
suolaa
pari rouhaisua pippuria myllystä
1 rkl turkkilaista jogurttia tai loraus kermaa
yrttejä maun mukaan (Tuore ruohosipuli olisi ihanaa!)

Ota munat ajoissa huoneenlämpöön. Vatkaa munien rakenne hyvin rikki, lisää mausteet. Lämmitä pannu tai vaikka teflonkattila ja laita voita pannulle. Kun voi on sulaa, kaada munaseos pannulle. Sekoittele munaseosta puuhaarukalla lakkaamatta, kunnes se alkaa saostua. Viimeiset pari minuuttia sekoita voimakkaasti. Kun seos on sopivan paksuista lisää kerma, sekoita hyvin. Mausta mieleiseksesi.

Meillä kokkeili tarjottiin rapeiden pekonimurusten kanssa. Kokkeliannokseen määrähän riippuu vähän myös siitä, mitä muuta sen kanssa on tarjolla. Jos lisukkeita on reippaasti, ei kokkeiliakaan tarvitse olla saavillista. Tosin, tämä on nin hyvää että tulee taatusti syötyä!

Jonkun kommenttilootasta luin, että kokkelia voisi tarjoilla myös uusien perunoiden lisäkkeenä. Ei hassumpi idea!

Elämää Etelä-Ranskassa

Piipahdin viikontaitteessa Etelä-Ranskan Provencessa. Säät, maisemat, ruoka ja viini hellivät talven näivettämää skandinaavia!

Maalaissalaatti ja lasi ruusunpunaista viiniä, ihana lounas terassilla!

Että ei tässä muuta kuin suunnitelemaan tulevaa talvilomaa Pariisissa ja nauttimaan Suomen keväästä. Takapihalla kukkapenkin ruohosipulissa on jo isot piipat!
Pariisin vinksuja otetaan kiitollisuudella vastaan!

Pienen kulmakaupan vihannes- ja hedelmävalikoimaa.
Erilaisia omppuja oli muuten ainakin 6 eri lajiketta. Ei ihan päde meidän lähi-Saleen...

Kevään vehreyttä ja auringossa kimalteleva Välimeri!

Ruukkupuutarhuri testaa

Kevättä odotellessa ostin muutaman ruukkuyrtin mieltä ja ruuanlaittoa piristämään. Yleensä olen todella huono pitämään noita ruukkuviheriöitä hengissä. Unohdan kastella tai kastelen niitä liikaa. Olen kokeillut kaikenlaisia virityksiä, mutta tulokset ovat olleet kehnoja. Yrttiläiset ovat yleensä näivettyneet, ennen kuin olen ehtinyt käyttää ne loppuun.

Rahapussi ei oikein suonut hankkia ZenGrowta, enkä sille ihan heti keksisi tilaakaan tässä huuhollissa. Sen sijaan löysin nämä pienet Rosti-Mepalin yrttiruukut Stockalta. Olisin halunnut vähän isoimman kokoluokan potit, mutta valikoimassa oli vaan tuota keskikokoa. Värivaihtoehtoja oli kaksi, vaalea vihreä ja valkoinen. Jos muita värejä halajaa niin taitaa nettishoppailulla onnistunee.

Idea on siis se, että ruukun alaosa on irtonainen, sinne laitetaan vettä. Vesiosasta menee pieni langan pätkä, joka tökätään pienellä muovitikulla kiinni ruukun pohjaan. Vettä nousee siis sitä lankaa pitkin ruukun pohjaan. Katsotaan kuinka näiden kanssa käy...

Paahdetut punajuuret ja sinihomejuustoa

Kevättä, kesää ja tuoretta kasvissatoa odotellessa on kiva makustella vielä edellisen sadon juureksia. Tämä kuuluu (jälleen kerran) sarjaan helppoa ja hyvää, tosin ei kovin nopeaa. Punajuuret vaativat hieman aikaa kypsyäkseen.

Tämä sopii loistavasti lisukkeeksi melkein mille vain. Meillä nautiskeltiin kesäpaikan naapurin lampaan ulkofilettä.


Paahdetut punajuuret ja sinihomejuustoa

n. 1kg punajuuria
Tuoretta rosmariinia ja timajamia
oliivöljyä ja balsamicosiirappia
suolaa ja pippuria
n. 170g sinihomejuustoa

Kuori ja viipaloi tai lohko punajuuret ja laita ne uunivuokaan. Vuorasin oman vuokani leivinpaperilla, astianpesuoperaatio oli näin aika paljon helpompi.

Mausta viipaleet tuoreilla yrteillä, suolalla ja pippurilla sekä lorottele päälle oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Pöyhi mausteet punajuurten joukkoon. Paista uunin alatasolla noin 200 asteessa. Aikaa menee ainakin 30-40 minuuttia, riippuen vähän punajuuripalasten koosta ja paksuudesta. Kääntele juureksia välillä paistamisen aikana. n. 15 minuuttia ennen uunista ottamista ripsauta päälle murusteltu homejuusto. Jos et halua homeilla niin lisää öljyä tarvittassa, etteivät punajuuret kuivu.

Sunnuntaibrunssilla: Ranskalaiset voisarvet

Viikonloppu sisälsi synttärijuhlintaa sunnuntaibrunssin merkeissä. Mikä mainio tapa synttärikemuilla!

Notkuva brunssipöytä sisälsi muunmuassa näitä mielettömän herkullisia voisarvia. Ohje oli kuulemma bongattu Kotilieden keittokirjasta. Onneksi samaisia reseptejä löytyy nykyisin myös netistä. Uunituore, rapea croissant, brie ja kotitekoinen omenamarmeladi maitokahvin kera, voisin syödä näitä vaikka joka sunnuntai!

Vinkkinä vielä, että croissut voi leipoa valmiiksi ja pakastaa taikinavaiheessa, sarviksi muotoiltuina. Näin siis syntyy ikäänkuin kotitekoinen raakapakaste. Sarvet nostettiin sulamaan ja nousemaan noin reiluksi puoleksi tunniksi, voideltiin ja paistettiin sitten ihan normaalisti. Toimi! Pakastaminen kannattaa toki tehdä joko pellillä, josta siirtää jäätyneet sarvet sitten pussiin tai laakeassa laatikossa leivinpaperin päällä.

Croissants - Ranskalaiset voisarvet
16 kpl

2 dl kylmää maitoa
50 g hiivaa
1 muna
1 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
200 g voita

voiteluun:
1 kananmuna

Murenna hiiva kylmään maitoon. Lisää muna, suola ja jauhot. Anna kohota jääkaapissa puolisen tuntia.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Leikkaa huoneenlämpöinen rasva viipaleiksi ja aseta ne taikinalevyn keskelle. Käännä taikinalevyn reunat voipalojen päälle. Käännä pakettia 90 astetta ja kauli taas suorakaiteeksi. Toista sama 3 kertaa ja anna taikinan levähtää.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli taikinapalat pyöreiksi levyiksi ja leikkaa ne taikinapyörällä kahdeksaan kolmion muotoiseen osaan. Kääri kolmiot sarviksi aloittaen kolmion kannasta.

Anna sarvien kohota kymmenisen minuuttia, voitele munalla ja paista 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Tarjoa heti.

Karitsavartaat ja kurkkusalaatti

Vaikka keittiön keittokirjahylly pullistelee erilaisia opuksia, niin toisinaan sitä pitää näköjään bongata omistamiensa kirjojen reseptejä toisista ruokablogeista. Oikeastaan aika kätevää!

Hankin Markus Aremon & Jari Peltosen La Table-kirjan jo heti sen ilmestymisen jälkeen, mutta enpä ole kokeillut siitä mitään. Onneksi Sitruunaruohossa oltiin ryhdytty tuumasta toimeen ja kokattu näitä maukkaita karitsavartaita ja kurkkusalaattia. Soppakellari kiittää pienestä henkisestä potkusta persuuksille tämän kirjan korkkaamisen suhteen! :)

Karitsajauhis oli Bovikin tilalta, sitä oli myynnissä mahtavassa Kirkkonummen mahtavassa Maatilapuodissa.

Karitsavartaat

600g karitsan jauhelihaa
2 tl suolaa
2 kananmunaa
0,5 dl pinjansiemeniä
10 kivetöntä mustaa oliivia
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria ja basilicaa
valkopippuria
varrastikkuja

Kurkkusalaatti

2 pientä kurkkua
1/2 solo valkosipuli
1 dl ranskankermaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 sitruunan mehu
tuoretta korianteria ja basilikaa
suolaa ja valkopippuria

Sekoita suola jauhelihan joukkoon ja anna seistä pari minuuttia. Lisää joukkoon kananmunat ja pinjansiemenet, vaivaa kunnes massa on kiinteää. Hienonna oliivit, valkosipulinkynsi ja yrtit. Lisää ne jauhelihamassan sekaan. Sekoita tasaiseksi ja mausta massa lopuksi valkopippurilla. Pyörittele murekkeesta soikuloita pötköjä ja aseta ne varrastikkujen päihin niin, että saat aikaan tikkareita. Kypsennä vartaita uunissa noin 10 minuuttia koon mukaan.

Valmista kurkkusalaatti. Kuori kurkut, halkaise ne ja poista siemenet. Leikkaa kurkku ohuiksi nauhoiksi. Murskaa valkosipulinkynsi. Lisää valkosipuli, jogurtti ja ranskankerma kurkkujen sekaan. Mausta kurkkusalaatti sitruunamehulla, korianterilla, basilikalla, suolalla ja valkopippurilla.



Tarjoile karitsatikkarit kurkkusalaatin kanssa. Dippaa tikkareita kurkkusalaattiin ja nauti!

Turvallisuus - ja laiskuussyistä minulla ei ollut varrastikkuja käytössä. Ja korianteri korvattiin tuoreella persiljalla, koska minulla on edelleen pieni issue tuoreen korianterin kanssa meneillään...

Ihanaa italialaista: Saltimbocca alla romana

Jottei tämä bloggailu menisi ihan pelkäksi leipomiseksi ja jälkiruokailuksi niin tässä helppo ja nopea lauantai-illallinen.

Saltimboccan reseptejä lienee yhtä monta kuin kokkejakin. Tässä meillä käytetty versio.

Saltimbocca alla romana

ohueksi leikattua vasikan ulkofilettä (muutama siivu n. 125g / syöjä)
tuoreita salvian lehtiä
ilmakuivattua kinkkua
voita paistamiseen ja nokare kastikkeeseen
muutama desi kuivaa lasia valkoviiniä, sherryä tai marsalaa
suolaa ja pippuria myllystä

Levitä lihat leikkuulaudalle ja painele niitä sormilla vielä ohuemmiksi. Meillä oli ulkofileen ollessa slut-finito korvaavana vasikan sisäpaistia. Nuijin sitä hieman oikein lihanuijalla.

Suolaa ja pippuroi lihat ja painele jokaisen päälle muutama tuore salvian lehti. Salvian päälle asetellaan vielä siivu ilmakuivattua kinkkua. (Leikkaa tarvittaessa kinkut kahtia, jos ovat liian kookkaita paloja.) Kinkun voi kiinnittää lihaan cocktailtikulla, jos tuntuu siltä ettei se tahdo pysyä lihassa kiinni. Meillä on yleensä pysynyt ihan ilman tikkujakin.

Laita kuumalle pannulle nokare voita ja paista lihoja noin minuutti kummaltakin puolelta. Aloita paistaminen kinkkupuolelta! Nosta valmiit leikkeet lämmitettyyn tarjoiluastiaan (vaikkapa uunivuoka), kaada valkoviini pannuun ja anna kiehua, kunnes viini on haihtunut noin puoleen, lisää nokare voita ja kaada kastikkeeksi saltimboccien päälle.

Nämä voi toteuttaa ihan hyvin naudan lihasta, kalkkunasta, kanasta tai vaikka kalastakin. Ajoita lisukkeen valmistus niin, ettei saltimboccat joudu odottelemaan sitä. Nämä ovat vähän samaa sarjaa kuin pasta eli ruokailijat odottavat, eivät boccat.

Kesäkurpitsaa, pinaattia ja pinjansiemeniä

1 iso sipuli
1/2 solo valkosipuli
1 pienehkä keskikokoinen kesäkurpitsa
kourallinen pinjansiemeniä
n. 100g tuoreita pinaatin lehtiä
oliiviöljyä
valkoviiniä
1 dl ranskankermaa
0,5 dl paksua turkkilaista jogurttia
suolaa ja pippuria myllystä

Kuori ja silppua sipulit. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä tovi. Pilko Kesäkurpitsa ja huuhtele pinaatin lehdet. Lisää ensin panuun kesäkurpitsa ja pinjansiemente, anna paistua hetki. Nakkaa mukaan pinaatit.
Anna paistua taas hetki ja lorauta sen jälkeen mukaan valkoviiniä. Anna porista tovi viinin kanssa. Lisää lopuksi ranskankerma ja jogurtti. Kuumenna varovasti ja anna hautua hetki. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi makusi mukaan.

Ja jos haluat lukea Saltimboccan taustasta, niin kurkistapa Prinsessakeittiöön!

Pakko myöntää, että aika hassun näköinen ruoka. Mutta ei kannata antaa ulkonäön hämätä. Maku vie kielen mennessään!