Aina ei voi voittaa...

Joskus vaan ei tuo ruuanlaitto ota sujuakseen, ei niin millään. Viikonlopulta ei oikein taida olla mitään muuta raportoitavaa kuin nämä pienet savuporoleipäset.

Muuten saldona olikin mauttomat hirvipullat, ensin liian raaka ja sitten liian kypsä paahtopaisti (digimittari kadoksissa) ja kuvaamatta jäänyt hirvipata, joka muuten oli ihan onnistunut. No, pullat tuunataan tomaattisoosiin ja paahtiksesta tekaistiin jo lounassalaatti. Loput taidan upottaa johonkin itämaishenkiseen nuudelihässäkkään. Ihan ok onnistuineiden-kastiin pääsivät kuitenkin myös balsamicojuurekset, mutta niistäkään ei ole kuvaa. Niistä otetaan joskus uusinta! Ja kaiken kruunuksi tätä postatessani keitin porkkanat pohjaan... Ihan totta.

Jos oikein olisi jaksanut pipertää, olisi leivän voinut leikata sieväksi jollain kauniilla pikkunuotilla ja tahnan vaikka pursottaa. Tällä kertaa mentiin nyt kuitenkin näin, maku oli kohdallaan, hauska yhdistelmä makeaa leipää ja savuisen suolaista poroa.

Makoisat savuporoleipäset

isohko rasia maustamatonta tuorejuustoa
1 ruukullinen ruohosipulia
100g savupororouhetta
muutama tippa sitruunamehua
mustapippuria myllystä

mehevää saaristolaisleipää
makeaa sinappia
persiljaa
muutama lastu paahdettua sipulia
(puolukoita)

Silppua ruohosipuli ja sekoita tuorejuustoon, samoin savupororouhe. Mausta pippurilla ja halutessasi sitruunmehulla. Sipaise leivän päälle ihan ohut kerros sinappia, kasa tahnaa ja koristele viheriöllä persiljalla ja punaisella puolukalla. Muutaman paahdetun sipulilastunkin voit päälle ujuttaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Nautiskele ihanasta makean ja suolaisen yhdistelmästä.

Aurinkoinen chili-kerma broileri

Puolenkilon voikeittiöstä tarttui hihaan tällainen superhelppo ja supernopea resepti. Tämä resepti tarjoaa ihanasti lämmittävää chiliä ja pehmeää kermaa pirteään pakkaspäivään. Kastikkeen väri on ihanan aurinkoinen, piristää marraskuun harmautta.

Ainoana muutoksena alkuperäiseen reseptiin lisäsimme sekaan vähän chilitahnaa, koska meidän makea chilikastikkeemme oli todella mietoa. Tulisuus on niin makuasia, että tätä kohtaa kannattaa säätää oman makunsa mukaan ja laittaa chiliä aina pikkuisen kerrallaan. Lisää voi aina laittaa mutta lisättyä ei saa pois.

Broilerifileet chilikermassa

4 ohutta broilerin fileleikettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
½ tl kurkumaa
2 dl ruokakermaa
(1/2-1 tl sambal oelek chilitahnaa)
reilu loraus thai sweet chili -kastiketta
maizenan vaaleaa suurustetta

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja kurkumaa keskilämmöllä oliiviöljytilkassa hetken aikaa. Lisää kerma ja sweet chili-kastike. Kiehauta, lisää maizenaa ja anna saostua. Paista broilerfileisiin kaunis ruskea paistopinta toisella pannulla ja laita sitten fileet kastikkeeseen hautumaan. Hauduta keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Tarkasta vielä maut ja korjaa tarvittaessa. Keitä lisukkeeksi riisiä.

Glögintuoksua

Ruokapolkkaajat viettivät viikonloppuna pikkujouluja, Soppakellarissa oltiin hengessä mukana ja nautiskeltiin tämän talven ensimmäiset lämmittävät glögit.

Alkuviikkoa vietin Kuopiossa, ja ehdin kokeille Keittokomeron Sohvin mainostamaa Kreeta-ravintolaa. Palvelu oli ynseään helsinkiläismenoon tottuneella aivan ylitsevuotavaisien ystävällistä. Ruoka oli maukasta ja sitä oli paljon! Maukkaan lampaan lisäkkeiksi olisin ehkä toivonut jotain kekseliäämpää kuin niitä leveitä ranskalaisia. Olisin varmaan voinut muuta saadakin, mutta en nyt hoksannut kysyä. Oikein positiivinen kokemus silti ja Kreeta-faneille varmasti hyvä fiilistelypaikka.

Onnenhetkiä oli myös kahvila Houkutus. Fantastinen hinta-laatusuhde ja ihastuttavat tuotteet! Ihan ehodoton must-kohde, jos on liikkeellä Joensuussa tai Kuopiossa. Onneksi täällä ei moista ole, en varmaan voisi vastustaa houkutusta ja pian en mahtuisi enää ovesta ulos... :)


Omenainen siideriglögi

5 dl omenamehua
5 dl omenasiideriä
(hunajaa tai vaniljasokeria makeudeksi)
3-4 rkl glögimaustetta
calvadosta tai vodkaa terästeeksi, maun mukaan
tarjoiluun rusinoita ja manteleita sekä kanelitankoja.

Kiehauta omenamehu ja glögimausteet. Makeuta tarvittaessa. Anna poreilla ja hautua hetki. Lisää siideri ja teräste, kuumenna höyryväksi mutta älä enää kiehauta. Tarjoile rusinoiden ja manteleiden kanssa ja laita kanelitangot lusikoiksi. Meillä kanelitangot lymyilivät jossain, eivätkä halunneet kuvaan...

Cannelloni vai Manicotti?

Eilen kokeiltiin Cannellonien tekemistä. Kerrankin asia oli päätetty jo ennen ruokakauppaan menemistä. Halusin tehdä Cannellonit tuorepastalevyistä, ajattelin sen olevan helpompaa, paistamisprosessin nopeampaa ja kenties loputuloksenkin mehevämpää. Kauppareissu suunnattiin erääseen pk-seudun juuri avattuun S-ketjun suurmarkettiin. Tuloksena, ei tuoreita pastalevyjä, kaikkea muuta kyllä. Tyydyimme siis kuiviin valmistuubeihin. Lontoonkielisessä Wikipediassa muuten kerrottin, että näitä kuiviin valmistuubeihin tehtyjä rullia kutsutaan oikeammin nimellä Manicotti, kun taas tuorepastalevystä rullaillut kääryleet olisivat sitten Cannelloneja. Yhtä kaikki, termejä käytetän iloisesti sekaisin ja väärinpäin.

Tuubien täyttäminen oli melkoisen suttaista puuhaa. Ensin ajattelin laittaa täytesoosin pursotinpusiin ja turistaa sillä tuubit täyteen. Miespuolinen kuitenkin muisti, että meillä on pieni suppilo, jolla on iso suu. Ja sehän olikin mitä mainioin väline tähän puuhaan. Eli kaikenmaailman hillosuppilot ovta oivia apureita Cannallonien täyttämisessä.

Lopputulos: Maukkaan yrttistä tuli, mausteita kannattaa täytteeseen laittaa ihan roimalla kädellä ja maistajan lusikkaa käyttää ahkerasti. Aikapaljon enemmän tässä sai tuhertaa kuin esimerkiksi vaikka lasagnen kanssa. Reilu tomaattisoosi tuossa päällä varmisteli vielä sen, ettei lopputuloksesta tullut liian kuivaa. Hyvää, mutta ihan äkkiä en lähtisi tätä uudelleen tuhertamaan. Ihan kiva puuhastella vaikka kaveriporukalla arki-iltanakin, raaka-aineet kuitenkin suhteellisen edullisia.

Lempeän yrttiset Cannellonit

1 paketti (250g) Cannelloni-tuubeja

täyte:
1 pkt pekonikuutioita
2 isoa sipuli
4 kynttä valkosipulia (tai enemmän)
500g jauhelihaa
8 herkkusientä
noin 1,5dl vettä
1-2 rkl lihafondia
noin 1,5dl punaviiniä
1 pieni prk tomattisosetta
chiliä myllystä
mustapippuria myllystä
suolaa
paljon yrttejä (timjamia, rosmariini, basilika, oregano, persilja)
1/2 prk kevyttä ranskankermaa

Paistele peksut ja sipulit sekä herkkusienet ja jauheliha. Lisää nesteet, tomaattisose ja mausta. Anna porista leidellä hyvä tovi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Soosi saa olla hieman "nesteistä", pasta imee paljon nestettä uunissa. Lisää lopuksi puolikas purkki ranskankermaa. Anna soosin jäähtyä tovi. Täytä sitten pastatuubit tai tuorepastataikinalevyt ja asenna voideltuun laakeaan uunivuokaan. Täyttämisprosessissa kaikki keinot ovat sallittuja. Mikäli täytteestä jää lientä, kaada se rullien päälle.

päällyssoosit:
1 prk Valion juustokastiketta
1/2 purkki kevyttä Ranskankermaa
1 dl ruokakermaa
reilusti Parmesan-raastetta

2 prk (à 370g) tomaattimurskaa
(toinen oli mallia valkosipuli-basilika)
mustapippuria myllystä
yrttejä

Kaada täytettyjen tuubien päälle ensin tomaattisoosia, mausta pppurilla ja yrteillä. Raidoita pinta juustosoosilla ja ropsi lopuksi päälle raastettua Parmessania. Paista uunissa 225 asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä tovi, ennen kuin maistelet.

Viinin virassa tänä lauantaina Crozes Hermitage Laurus 2004, jonka kävin Arkadian lakko-Alkosta itselleni hamstraamassa.
Maanläheinen, mausteinen ja yrttinen viini, jossa pehmeät tanniinit ja kypsää hedelmäisyyttä. Passasi erinomaisesti Cannelloneille ja pimeälle marraskuun illalle. Ainut miinuspuoli melko kova hinta, 16,98€.

Keittokirjakokoelma täydentyy

Keittokirjoja voi huushollissa olla vaikka kuinka paljon tahansa, sama pätee ruoka- ja viinilehtiin. Niitä ei ole koskaan liikaa. Jaksan selailla niitä vaikka kuinka ja kerätä inspiraatiota. Suoria toteutuksia ei läheskään aina tule mutta ideoita sitäkin enemmän. Haaveena on sitten joskus saada kunnollinen keittokirjahylly sinne omaan keittiöön.

Lahjoin Miespuolista pienen merkkipäivän johdosta Umami-keittokirjalla. Lahjan valinnassa oli omakin lehmä vähän ojassa, tuo opus kiinnosti kovasti. Miespuolinen on meillä se suurempi Aasia- ja Japani-fani mutta kyllä se minuakin kiehtoo. Umami on ollut iltalukemistona tällä viikolla useampaan kertaan ja vielä jaksaa jatkaa. Reseptejä ei ole ylimäärin tai liikaa vaan kirjassa on nimenomaan paljon taustatietoa, historiaa, kulttuuritietoa sekä kirjoittajien omia kokemuksia. Simppeli ja yksinkertaisen tyylikäs ulkoasu viehätti. Kannattaa käydä luuramaassa kirjakaupassa ja laittaa vaikka joulupukin toivelistalle.

Jääkaapin tyhjennys

Unelias kokki Anna mainosti tässä taannoin perunamunakasta erinomaisena tähteiden hävitys ruokana. Otin heti vinkistä vaarin ja tyhjensin jääkaapissamme viikonlopulta lymyilleet tähtöset tähän wanna-be-perunamunakkaaseen. Tällä kertaa meillä perunan korvasi bataatti, joka olikin aika vinkeän makea kaveri suolaiselle fetalle. Suosittelen silti noita perunoita, tylsänlainen konservatiivi kun olen. Ohjetta luurattu siis Annalta, kiitosta vain. (Kuvassa ollaan muuten vasta munakkaan alkuvaiheessa, kyseessä ei siis ole valmis tuote.)

Pinaatilla ja fetalla höystetty perunamunakas
(Riitti hyvin kahdelle nälkäiselle)

1 iso sipuli
muutama valkosipulin kynsi
pieni pussukka pakastepinattia (varmaan 1 tai 2 sellaista valmispalaa)
3-4 keitettyä perunaa (meillä bataattia mutta suosittelem perunaa...)
100g fetajuustoa kuutiona tai murustettuna
3 tai 4 kananmunaa
3-4 rkl vettä
suolaa
pippuria
kuivattua basilikaa, oreganoa ja timjamia

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä pannulla öljyssä pakastepinaatin kanssa. Lisää hetken kuluttua perunaviipaleet, kääntele varovasti jotteivät perunat hajoa. Lisää mukaan Kuutioitu tai murusteltu feta. Sekoita haarukalla keskenään munat, vesi ja mausteet. Kaada seos tasaisesti pannulle, laske levyn lämpöä hieman. Anna hyytyä kypsäksi. Mausta lopuksi merisuolalla. (Kannattaa olla aika varovainen, feta on suolaista!)

Purkkiruokien parhautta

Sarjassamme pikaruokaa arki-iltana jatkuu... Tällä kertaa vieläpä purkkiruokaa, mutta ehdottomasti sitä parasta, ankka confitia. Tämä tuote ei taida olla ihan sieltä purkkimuonien edullisemmasta päästä mutta on todella herkullista ja hyvä vierasvara, jollei satu pakastimessa lihoja sun muita tallentelemaan. Ankka confit on siis omassa rasvasssaan hitaasti kypsäksi hautunutta ankan koipea ja reittä. Valmiit koipeliinit on sitten purkitettu rasvan kera ja niin ollen lämmityksen jälkeen valmiita nautittaviksi. Ei mitään kevytruokaa, säilykepurkissa oli aika reilusti rasvaa mukana, mutta johan maistui!

Ankankoipia, lohkoperunoita ja vihreää salaattia
Prosessi: aloita perunoista, jatka ankkoihin ja vinaigretteen ja tee lopuksi salaatti.

Ankat
Purkillinen ankkaconfitia (750g)
Nosta koipeliinit purkista ja pyyhi enimmät rasvat. Paista niihin pannulla kaunis väri ja siirrä sitten ritilälle, jonka alla on uunivuoka. Nosta uuniin ja kuumenna. Tämän voi toki hoitaa ihan uunivuoassakin, mutta silloin ylimääräinenrasva ei pääse sulamaan ja tippumaan koipeliineista pois. Kun koipeliinit ovat lämminneet, ne ovat valmiita nautittaviksi!

Lohkoperunat
sopiva määrä perunoita, syöjien mukaan (min. 2 pottua/hlö)
suolaa
pippuria
timjamia ym. yrttejä
oliiviöljyä
sitruunamehua

Pese ja lohko perunat uunivuokaan tai pellille. Mausta ja öljystä, sekoita. Paista rapeiksi ja kypsiksi uunissa. Lisää vuokaan tai pellille loppuvaheessa ankan koipeliinit lämpiämään.

Vihreä salaatti ja vinaigrette

Revi kulhoon sopivasti raikasta vihreää ja rapsakkaa salaattia. Sekoita vinaigrette öljystä, viinietikasta ja dijonsinapista. Mausta kastike suolalla ja pippurilla sekä hippusella sokeria.

Ankan kera nautittiin australialaista pinot noiria. Mutta, valtavan väsymyksen vallassa viini meni minulta todella ohi. Uskomatonta mutta totta, siitä ei ole nyt sitten enempää kertomista. Tätä pitäisi vielä olla jokunen lisäpullo jäljellä, joten yritetään myöhemmin uudestaan. Viinin tekijästä sentään löytyy tietoa täältä.

Talviomenaa

Opiskelun ja työelämän yhdistäminen tuntuu välillä melkoiselta aikatauluhaasteelta. Viikolla on turha unelmoida kokkailevansa mitään erityisempää ja viikonloppunakin aikaa saa käyttää kaikenmaailman raportteihin ja esitelmiin ihan riittämiin. Onneksi Miespuolinen on kunnostautunut keittiössä ja hemmotteli viikonloppuna omenapiirakalla. Leipominen muutenkin on kuulemma selkeämpää, ohjeet ovat tarpeeksi tarkkoja eikä vähän sinnepäin lorausta ja töräystä. Ihana piiras, maistuu hyvältä iltateen tai glögin seurana kynttilänvalossa. Ohje on luottokamaa, Ruokalasta!

Omenapiirakka

pohja:
3,25 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
ripaus suolaa
150 g pehmeää voita

täyte:
400 g happamia omenoita siivuina
800 g omenasosetta
2 pussia n.2,5 dl vaniljavanukasjauhetta tai pannacotta aineksia tai creme brulee aineksia
2 dl mantelilastuja
kanelia
Valmistusohje:

Sekoita jauhot ja suola ja nypi rasva mukaan. Lisää vesi.Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Käytä jauhoja apuna, jos taikina tarraa käsiin kiinni. Pistele haarukalla pohjaan reikiä. Sekoita omenasose ja vaniljavanukasjauhe. Kaada seos torttupohjalle. Pilko omenat siivuiksi. Lisää omenat torttuun kauniiseen ympyrään. Ripottele päälle mantelilastuja ja kanelia. Paista 200 asteessa n. 45 min – 1 h. Anna levätä useita tunteja ennen tarjoilua tai seuraavaan päivään. Tarjoile vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Muuten, käytän usein piirasvuoan pohjalla leivinpaperikiekkoa. Ei tarvitse voidella vuokaa ja on ah, niin helppo tiskata. Ihan kaikkein kauneinta ei ole mutta arkena ei haittaa! Tämä varmaan oli kaikille ihan itsestään selvä niksi, mutta ei minulle... Kiitos vinkistä rakkaalle ex-kämppikselleni S:lle.

Hirvi murekkeessa

Perinteistä perinteisin sunnuntairuoka, täytetty lihamureke ilmestyi päivällispöytään menneenä viikoloppuna. Kummasti arkinen jauhelihakin tuntuu juhlavammalta, kun sen kääräisee pötkölle ja laittaa sisään kantarelleja. Murekkeen kanssa samaa tahtia uunissa paistuvat perunat ja juurekset. Syysruokaa parhaimmillaan! Ohje maanmainiosta Ruokatorstai-kirjasta.


Sienitäytteinen lihamureke

500-600g jauhelihaa (hirven)
3 keitettyä tai raakaa perunaa raastettuna
2 kananmunaa
1,5dl nestettä (meillä tällä kertaa ruokakermaa)
suolaa, mustapippuria ja paprikajauhetta

Täyte:
1 purjo tai 1-2 sipulia
1-2 tomaattia (tomaattisosetta)
200g sineniä
öljyä sipuleiden ja sienten paistamiseen
mustapippuria
50-100g sulatejuustoa
1tl kuivattua rakuunaa tai kirveliä

Aloita valmistamalla murekeseos. Sekoita perunaraaste, jauheliha ja kananmunat sekä vesi. Lisää seokseen mausteet, sekoita tasaiseksi. Laita taikina viileään. Tee täyte, silppua sipuli ja paistele niitä hetki pannulla. Lisää puhdistetut ja pilkotut sienet pannulle ja anna nesteiden haihtua. Mausta pippurilla. Lisää juusto nokareina, meillä laitettiin aika reilulla kädellä. Jos seos on kovin kuivaa, liraita sekaan vähän vettä tai valkoviiniä. Lisää mukaan pilkotut tomaatit, meillä tosin oli vain tomaattisosetta. Levitä mureke seos leivinpaperin päälle noin 2 sentin paksuiseksi levyksi. Nostele seiniseos keskelle levyä ja käännä reunat täytteen päälle. Ummista myös murekkeen päädyt. Nosta mureke vuokaan tai uunipellille ja kypsennä 200 asteessa noin 30 minuuttia. Mureke on kypsää, kun sisältä tuleva neste on kirkasta. (Voit hieman tökkäistä mureketta haarukalla.)

Muuten, hirven jauheliha on itsellään aika kuivaa, sekaan kannattaa tuikata hieman possunjauhista ja jopa (ruoka)kermaa niin johan alkaa olla mehevyys kohdillaan.

Ruusukaalikammon karkoitus

Kaikilla meillä niiden kuuluisien omituisuuksien lisäksi omat kammotukset. Miespuolisella ne ovat mangoldi ja ruusukaali. Mutta: Koska en kuulemma vielä koskaan ole kokannut mitään todella pahaa päätin uhmata kohtaloa ja kokeilla ruusukaalia. Lopputulos oli mitä mainioin! Polkkapossun fantastisen ohjeen avulla ruusukaalistakin kehkeytyi makoisa elämys. Itsehän olen ruusukaalin perusfani, joten no problem, mutta upposi tämä tuohon kanssa-asujaankin. Ja ihmekös tuo, jos ruoassa on dijonia ja pekonia, se ei voi olla ihan täysin poispilattua! En siis vieläkään ole kokannut Miespuolisen mielestä mitään todella pahaa ruokaa, huh.

Kuva on sangen tumma, siitä syyt tälle pimeydelle ja myöhäiselle kuvausajankohdalle. Perussalamalla tulee niin valjuja ja kamalia kuvia, ettei viitsi käyttää. Mutta asia tästä selvinnee.

Ohje on ihan suora lainaus possun arkistoista. Kiitos ja kumarrus sinne suuntaan!

Pekonipähkinäiset ruusukaalit

pikku läjä ruusukaaleja
8 pekoniviipaletta (meillä oli kuutioita)
2 tl vehnäjauhoja
½ dl fariinisokeria
3 rkl vettä
3 rkl omenaviinietikkaa
2tl dijon sinappia
½ dl pekaanipähkinöitä (meillä auringonkukan siemeniä)

1. Pese ruusukaalit ja tee jokaisen kantaan pieni x-viilto veitsellä. Kanta kypsyy hitaammin, mutta x-viilto auttaa. Keitä kaaleja suolavedessä n. 7-10 minuuttia. Älä kuitenkaan ylikypsennä, sillä maku kärsii.

2. Kaalien keittyessä paista pekonit pannulla rapeiksi. Poista pekonit ja laita ne valumaan talouspaperin päälle. Lisää jauhot pekoneista jääneen rasvan joukkoon pannulle ja sekoittele kunnes seos alkaa hieman kuplia. Ota pois lämmöltä.

3. Sekoita kulhossa fariinisokeri, vesi, viinietikka ja sinappi. Lisää syntynyt seos tasaisesti sekoittaen rasva-jauhoseokseen. Laita kypsät ruusukaalit tarjoiluastiaan ja kaada kuuma kastike kaalien päälle.

4. Paloittele pekonit ja pähkinät pieniksi ja ripottele kaalien päälle. Sopii lisukkeeksi vaikka mille, pääasia on, että pitää ruusukaalista.

Kurpitsajuhlaa

Viikonlopun aikana vierailtiin Halloween kekkereillä naapurikaupungin puolella. Itsekasvatetusta kurpitsasta oli taiteiltu mitä hienoin jack o' lantern. Tarjolla oli myös näitä hauskasti koristeltuja, teeman mukaisia pipareita. Taikina on oiva peruskeksutaikina monenlaiseen käyttöön. Mausteita vaihtelemalla siitä saa mielitekoonsa sopivan. Heti kinusin repsetin juhlien emännältä ja tallentukoon se tänne muistiin seuraavaa sadepäivää varten.


Nigellan ihanat piparit sadepäivälle
n.60 kpl

Brittien keittiöjumalatar Nigella kuulemma leipoo aina sadepäivinä lastensa kanssa. Nyt ei satanut vettä eikä leipojalla ollut lapsia mutta keksuja oli syntynyt silti.

175g voita
2,5dl fariinisokeria tai tummaa kidesokeria
2 kananmunaa
(1/4 tl karvasmanteliöljyä)
noin 6 dl vehnäjauhoja
(2 dl mantelirouhetta)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
sitruunan raastettua kuorta
sitruunan mehu
vaniljasokeria

Suluissa olevat aineet jätettiin tällä kertaa pois ja korvattiin sitruunaisemmalla twistillä.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmunat sekaan. Yhdistä kuivat aineeta ja sekoita taikinaan. Jaa taikina kahteen osaan, kelmuta ja laita jääkaappiin lepäämään. Leivo eli kaulitse noin 1/2cm levyksi ja ota muotilla keksuja. Kaulitsemisvaiheessa saatat tarvita vehnäjauhoja avuksi. Paista 180 asteessa noin 8-12 minuuttia. Tee tomusokerista ja sitruunamehusta kuorrutus, levittele se keksuille ja koristele salmiakkirouheella ja namuilla.