Bratwursti ja vihannekset

Kummasti on taas tämä työelämä nielaissut soppakellarin keittäjättären. Oman lisä-ähinänsä elämään aiheuttaa keskeytyneiden opintojen jatkaminen tässä työn ohessa. Kummasti sitä muutamassa vuodessa systeemit muuttuu ja ihminen unohtaa. No, itseaiheutettu kurimus, ei kannata valittaa.

Illalla nälkäisenä ja kärttyisenä kurkkailin jääkaapin sisältöä ja päätin tehdä pikaruokaa fifo-periaatteella. Meillä kun tuppaa välillä ruokatarpeet viikolla unohtumaan jääkaapin uumeniin ja sitten ne kävelevätkin seuraavaksi vastaan. Sattuneesta syystä kaapista löytyi yllättäen kesäkurpitsaa ja pinaattia. Niistä lähdettiin liikeelle ja seuraan liittyi vielä muutama Bratwursti. Mitähän tästäkin seurasi? Ainakin parempi, kylläinen mieli. :)

Bratwursti-kasvispannu

1 iso sipuli
muutama valkosipulin kynsi
2 isohkoa bratwurstia
1 keskikikokoinen, napakka kesäkurpitsa
reilusti tuoretta pinaattia
liraus valkoista balsamicoa tai sitruunamehua
1/2 pakettia pekoni-purjo tuorejuustoa
suolaa ja pippuria
kuivattua Basilikaa
päälle: raastettua parmesaania

Ja jos vain jostain olisin käsiini saanut niin aurinkokuivattu tomaatti ja parsakaali olisivat kuuluneet tähän meininkiin.

Paistelin sipulit lempeästi öljyssä, mukaan kypsymään laitetaan myös wursti. Lisätään pilkottu kesäkurpitsa ja hetken kuluttua renssatut pinaatit. Annetaan pinaattien laiskistua. Lisätään balsamico, tuorejuusto ja annetaan porista. Yrttimauste sekaan, suolaa ja pippuria perään. Tarkistetaan maku. Jos kaipaat lisäkkeeksi hiilihydraatteja niin tumma riisi sopisi mainiosti.

Sienisaalista - Italialaiset alkupalaleipäset

Osa tämän kesän kanttarellisaalista päätyi lämpimiksi alkupalaleiviksi erään lauantain illalliselle. Ja koska illat alkavat olla niin pimeitä ja kamerassa kehno salama, tuli kuvasta luokattoman huono. Niinpä näytän teille kanttarellit ennen pannua, paljon kauniimpina.

Kanttarelli Bruschetat

hyvää vaaleaa leipää
valkosipulia
oliiviöljyä
kanttarelleja
sipulia
suolaa ja pippuria
lehtiprsiljaa, timjamia
(liraus kermaa)
Puhvelimozzarellaa

Leikkaa leipä rouheiksi viipaleiksi ja hiero halkaistulla valkosipulin kynnellä sekä oliiviöljyllä. (Halutessasi voit paahtaa leipiä ennen vs ja öljykylpyä) Paistele sienet ja sipulit oliiviöljyssä, lirauta sekaan vähän kermaa, jos siltä tuntuu. Rouhaise suolaa ja pippuria myllyistä, mausta tuoreella lehtipersiljalla ja timjamilla. Kekoa sieniseos leiville, päälle mozarellat ja kuorruta kuumahkossa uunissa kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä. Nautiskele.

Parilalla paistettua maksaa

Maksa ja sisäelinruuat kuuluvat yleensä siihen sarjaan, jota joko vihaa tai rakastaa. Itse pidän maksaa suurena herkkuna! Koulun maksakastike oli toki inhokkien listalla mutta kototekoiset maksaruuat ovat aina maistuneet. Kovin usein maksaa ei tule kotona laitettua mutta ravintolassa tilaan maksaa aina, jos on aihetta odottaa kunnollista ja hyvin valmistettua herkkua.

Maksan maku saattaa tuntua väkevältä. Vasikan ja karitsan maksat ovat yleensä miedoimpia mutta niitä ei ihan joka puodissa ja aina ole tarjolla. Tällä kerralla hankin maksan maaseudun marketista, jossa oli tarjolla valmiiksi pakattua naudan maksaa. Laitoin maksapalan likoamaan edellisenä iltana maitoon, jotta sen maku hieman miedontuisi. Liotuksen jälkeen maksasta poistettiin huolellisesti kalvot ja mahdolliset suonet sekä leikataan se viipaleiksi.

Parilalla paistettua maksaa
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
paistamiseen voita
muutama rosmariinin oksa

Kieräytä viipaloidut maksan palat vehnäjauhoissa, joihin on sekoitettu suolaa ja pippuria. Paista voissa rosmariinin oksien kera. Maksa kypsyy nopeasti(paistoaika noin muutama minuutti per puoli), kannattaa ainakin yrittää saada se pysymään rosena ja välttää ylipaistamista, elle sitten satu pitämään paistetuista kengänpohjista.

Sipuli-pekoni lisäke
paketti pekonikuutioita
ainakin kolme sipulia
voita

Paista pekoni rapeiksi ja kuullota sipuli voissa läpinäkyväksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla

Maksan kanssa meillä tarjoiltiin puolukkahilloa (todella perinteikästä) sekä pinaatti-tuorejuusto muhennosta. Jos oltaisiin klassikkolinjalla niin silloin lautasella olisi ollut pinaatin sijasta rehellinen perunamuussi. Maksan kanssa samaan pöytään pääsi myös italialainen Villalta Valpolicella Ripasso 2005. Ei ehkä maailman suurin viinielämys mutta helppo viini niillekin , jotka eivät niin suuresti punaviineistä piittaa. Toimi maksan kanssa ihan mukavasti ja kohotti tunnelmaa. Etiketin tahrat aiheutuivat dekantoimisvaiheessa. Ranchillamme ei valitettavasti ollut karahvia joten suoritin dekantoimisen kannulla, jonka nokka ei sitten takaisin kaatamisvaiheessa ollutkaan se paras mahdollinen… Trattiakaan ei tähän hätään löytynyt. Niinpä etiketti sai ihan uuden viinitahraisen ulkoasun.

Kesäkurpitsat jänötäytteellä

Elokuinen lounas niistä aineista, mitä talosta sattui löytymään. Jäniksen jauheliha oli todellista bonusta, kiitokset vaan serkkupojalle, joka sitä oli toimittanut. Jauheliha oli todella vähärasvaista, kermalirauksen lisääminen tuntui ihan pakolliselta! Pekonikin varmaan sopisi. Kesäkurpitsaa tulee tällä hetkellä ovista ja ikkunoista, on hieman satoisaa. Parhaimmillaan kurpitsat ovat pieninä ja napakoina eli ne kannattaa syödä juuri nyt eikä turhaan kasvatella möhkäleiksi. Kuvassa keltainen lajike, joka on aika veikeän näköinen.

Jänöllä täytetyt kesäkurpitsat

kesäkurpitsoja
sipuli
valkosipulia
oliiviöljyä
Jäniksen jauhelihaa (sopii tehdä ihan myös naudallakin)
tomaattimurskaa
tomaattisosetta
(punaviiniä)
liraus hunajaa
kermaa
pippuria ja suolaa
reippaasti tuoreita yrttejä silputtuna
(basilika, timjami, persilja, rosmariini, oregano)
Pinnalle: murustettua fetaa

Pese ja halkaise kesäkurpitsat, raaputtele siemenet ja täytettä pois niin saat tilaa jänötäytteelle. Leikkaa kesäkurpitsaveneen pohjasta pieni siipale pois niin saat sen seisomaan tukevammin pellillä. Slippua sipuli ja valkosipuli ja hauduttele ne öljyssä pehemeiksi. Lisää jauheliha ja ruskista. Seuraavaksi pataan tomaattituotteet ja punaviini, jos sitä talosta sattuu löytymään. Anna hautua ja keittyä kasaan ainakin vartti, mieluummin enemmänkin. Lisää kerma ja mausta. Tarkista maut. Jos kastike tuntuu liian vetelältä, ota sitä vähän kiinni vaikkapa tummalla maizenalla. Lusikoi täyte kesäkurpitsan puolikkaille. Paista uunissa noin 200 asteessa noin 10 minuuttia ja lisää pinnalle murustettu feta. Paista vielä lisää noin toiset 10 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat pehmenneet ja feta saanut vähän väriä.

Sopii tarjoilla suosikkilisukkeesi kanssa. Meillä oli tarjolla oliiveilla ja rucolalla höystettyä perunasalaatti sekä tsatsikia. Välimerellinen meininki siis.

Kesäpäivän kahvihetki

Sunnuntain iltapäiväauringossa, kärpästen suristessa ja auringon lämmittäessä nautiskeltiin tätä kakkua. Tästä kakusta tulee väistämättä lapsuus mieleen. Unohtumattomia hetkiä jäi pienen tytön mieleen, kun tavallisen täytekakun sijaan olikin tätä herkkua, marenkin narskui hampaissa, kerma oli niin pehmeää ja mansikat makeita. Näin kolmenkympin korvillakin tätä kakkua on hyvä syödä ainakin kerran kesässä. Toimii mansikkatäytteen lisäksi myös todella hyvin raparperiversiona.

Ohje on alun perin kotoisin jostain Valion keittokirjasta.

Britan kakku herukoista ja mustikoista

Pohja

125g voita

1dl sokeria

2 keltuaista

1,5dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

1dl maitoa

Marenki:

2 valkuaista

1,5dl sokeria

1dl mantelilastuja

Täyte:

kreikkalaista jogurttia

tuorejuustoa

vaahdotettua kermaa

sitruunan kuori

sitruunan mehu

sokeria

marjoja oman maun mukaan, meillä oli kirpeitä herukoita ja makeita mustikoita.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa vatkaten. Levitä taikina suorakaiteeksi (25x30cm) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista pohjaa 180 asteessa noin 10 minuuttia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa, kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä seos lusikalla esipaistetulle taikinapohjalle. Ripottele pinnalle halutessasi mantelilastut. Paista 180 asteessa 15 minuuttia eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Valmista täyte eli sekoita ja maistele aineet sopivasti yhteen.

Leikkaa jäähtynyt pohja kahteen osaan ja levitä täyte pohjien väliin vähän ennen tarjoilua.

Kaikki joukolla kurkkuja säilömään!

Soppakellarin säilöntäosastolla intouduttiin myös kokeilemaan Kulinaarimuru-keittiön ihanaisia etikka-valkosipulikurkkuja. Välispiikin hehkuttama vissyn sihinä oli kyllä mahtavaa. Vielä ei ole päästy kurkkuja maistelemaan, millään ei malttaisi odotella!

Samalla säilöntäkerralla sisko askarteli myös perinteikkäämpiä säilökurkkuja. Yritän luurata niidenkin reseptin, jos vain osoittautuvat maukkaksi. Pieniä omia viritelmiä tehtiin, purkkeja maustettiin milloin korianterilla ja neilikalla, milloin mustilla sinapinsiemenillä. Klassinen piparjuuri-mustaherukanlehti-tilli yhdistelmäkin löytyi muutamasta purkista. Näitä pitää kypsytellä useampi viikko eli palaan näihin kurkkuihin myöhemmin.

No niin, asiaan. Resepti siis suoraan Välispiikin kynästä ja näin meilläkin tehtiin:

Valkosipuliset etikkakurkut

2 kg avomaankurkkuja
1 l kivennäisvettä
4 dl väkiviinaetikkaa
4 dl sokeria
½ dl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
nipun tilliä
valkosipulia (perinteisiä 1-2 kpl, yksikyntisiä 3-5 kpl)
kannellisen astian, johon kaikki em. ainekset mahtuvat
lasipurkkeja

Tee näin:
Huuhtele ja viipaloi kurkut.

Sekoita muut ainekset astiassa (kattilassa, ämpärissä tms.). Jos käytät kynnellisiä valkosipuleita, puolita kuoritut kynnet. Yksikyntiset voit leikata neljään osaan.

Lisää kurkkuviipaleet liemeen ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voi tuntua, että lientä ei ole tarpeeksi peittämään viipaleita. Ollos huoleti, sillä kurkuista irtoaa sen verran reippaasti nestettä, että eipä aikaakaan kun viipaleet lilluvat väljässä liemessä.

Aseta astian kansi paikoilleen ja anna kurkkujen muhia liemessä kolmen päivän ajan. Sekoita satsia välillä. Lasipurkita ja säilytä jääkaapissa. Eivät taida meillä kyllä kovin kauaa jääkapissa säilyä!

Uunipunajuuria

Kasvimaa tuottaa satoa tällä hetkellä aivan valtavasti. Jotainhan niille kaikille vihanneksille on tehtävä, kaikkea ei pysty jemmaamaan talven varalle. Ja nythän ne ovat parhaimmillaan!

Punajuuresta tulee kokkailtua useimmiten juuri näin syksyllä. (Tai kesähän vielä nyt on!) Blogimaailma on pullollaan mitä houkuttelevampia reseptejä, punajuuripesto, punajuuri-halloumisalaatti, punajuuri-savusiikakiusaus…

Nämä uunissa haudutetut punajuuret sopivat mainiosti lisäkkeeksi liharuuilla tai punajuurenhimoon ihan sellaisenaan. Helppo ja maukas, valmistuu kuin itsekseen uunissa. Fetajuuston tilalla voisi kokeilla myös sinihomejuustoa.

Uunipunajuuria, fetaa ja timjamia

Tuoreita punajuuria
oliiviöljyä
tuoreita timjamin oksia
fetajuustoa
pippuria ja suolaa

Pese, kuori ja lohko punajuuret. Laita lohkot uunivuokaa, lurauta päälle vähä oliiviöljyä ja ropsi timjamin lehtiä ja oksia. Ropauta mustapippuria myllystä. Paistele 200 asteisessa uunissa, lisää murennettu fetajuusto lohkojen päälle noin 20 min kuluttua. Kokonaispaistoaika on noin 30-45 minuuttia. Tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Suolaa voi lisätä kukin makunsa mukaan lautaselle, fetajuustosta sitä tulee kuitenkin melko reilusti.

Perinteikäs BBQ-kastike

Tänä kesänä on tullut kerran jos toisenkin valmistettua ruokaa ulkona parilalla tai grillillä. Kaupunkiasujina meillä ei ole kotona grilliä, mutta tuolla maaseudun rauhassa on sitten sitäkin enemmän aikaa ja mahdollisuuksia ulkokokkailla. Kaipasin perus-makkara- ja vihannekset settiin jotain piristystä ja niinpä tekaisin grillikastikkeiden kunkun, perinteikkään bbq-soosin. Traditioiden noudattaminen jäikin sitten siihen, nimittäin grillattavia ribsejä ei ollut eli kastike toimitti virkaansa grillailijoiden lautasilla bratwurstien ja salarakkaiden seurassa. Mutta toimittikin sitten todella hyvin! Seuraavalla kerralla kokeillaan kyllä ehdottomasti tuota soosin läträämistä lihan pintaan grillauksen aikana. Kuviin asti bbq-soosi ei ehtinyt ja se ei ehkä ollut se maailman kuvauksellisin kastike kuitenkaan...

Mieluisan kuuloinen ohje löytyi Pastanjauhajilta. Ja muikean muhevaa ja sopivan tuimaa tästä tuli.

BBQ-kastike

1 sipuli silputtuna
25 g voita
n. 1 dl tomaattipyrettä
2 dl vettä
3 dl punaviiniä
1 dl fariinisokeria
1 rkl sinappia
1 dl punaviiniviinietikkaa
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
0,5-1 chili paloiteltuna
(2 rkl savuaromia)
2 rkl worcestershirekastiketta

Freesaa sipulisilppua voissa. Lisää muut aineet ja sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele miedolla lämmöllä ilman kantta noin tunnin verran, välillä sekoittaen. Kastikkeeen tulee olla sakeaa, mutta jos se tuntuu kuivuvan liikaa, lisää vettä tai viiniä. Pastanjauhajilla lisäiltiin viiniä keittelyn varrella vähin erin, yhteensä ehkä desin tai vähän yli, meillä meni tuo koko 3 desiä. Tarkista lopuksi maku.

Ålandspankaka - lomatunnelmia Ahvenanmaalta

Juuri kun kesälomasäät alkoivat olla todella kohdillaan pitääkin jo palata takaisin sorvin äären… Olisin niin kovin mielelläni velttoillut vielä ainakin viikon! Paljon tuli lomalla liesuttua ympäriinsä, vähemmän kokkailtua. Ulkoruokinnassa oltiin monessa paikassa, mm. viime viikolla Ahvenanmaalla.

Maarianhaminassa ehdimme lounastaa aurinkoisella ravintola Indigon terassilla, maukas salaatti ja raikas viini tekivät hellepäivänä kauppansa. Kahvittelu hoidettiin saman pihapiirin kahvila Bagarstuganissa, Ålands pankaka ja suklaamousse olivat taivaallisia. Molempia paikkoja voi suositella lämpimästi! Paikoitellen ja erityisesti Maarianhaminan ulkopuolella syömistä rajoitti se, ettei ruokapaikkoja ollut pois lukien nakkikioskit ja sen sellaiset. Muutama spurgupiknik (kylmää lihistä ja jugurttia suoraan purkista) olikin pakko viettää, kun ei ravintelia tai kahvilaa osunut kohdalle. Toki, jos ei ole kysyntää niin harvoin sitä on tarjontaakaan. Polkupyöräturistit olivat Ahvenanmaalla selkeästi pääosassa ja heillä lienee ruoanlaittovehkeet mukana omasta takaa. Tällainen mukavuudenhaluinen autoturisti jäi sitten lehdellä soittelemaan.

Matkailusesonki alkoi olla lopuillaan ja paikoitellen sen valitettavasti huomasi liiankin hyvin… Palvelujen taso vaihteli melkoisesti! Suurehko pettymys oli paikallinen viini-ja ålvadostila, jossa 7 eurolla/hlö sai köpöisen turistikierroksen: näkymä naapurin omenatarhalle, tuotantotilat ja ei niin asiantuntevaa selostusta (yleensä parempaa palvelua sai kyllä aina ruotsiksi…) ja siinä se sitten olikin. Paikan ravintolakin oli kiinni, vaikka esitteissä annettiin ymmärtää sen olevan auki. Suunniteltu lounas jäi siis väliin. Maistiassetti talon tuotteista olisi maksanut 10 euroa lisää, jätimme tällä kertaa väliin. Vähän tuli huijattu olo.

Majoituspuolella meininki vaihteli viehättävästä ja tasokkaasta kuluneeseen ja törkeästi ylihinnoiteltuun. Kotimaan matkailu ei ole edullisimmasta päästä! Majoituspuolen helmiin kuului ehdottomasti Eckerön vanhalle posti- ja tulliasemalle tehty gästhem ja kahvila, Lugn och Ro. Ylen ystävällinen isäntäpariskunta, suussa sulavat leivonnaiset kahvilassa, kauniit huoneet, hyvä aamiainen, siistiä ja mukavaa. Ja meri melkein ikkunan alla.

Pienestä narinasta huolimatta Ahvenanmaa on ihan nasta paikka. Varsinkin, kun nyt osaisi välttää kehnoimmat osoitteet ja nauttia niistä ykköspaikoista!

Metsän antimia - herkkutattimuhennos

Nyt oli ihan pakko päästä metsään ja sienestämään. Saalis ei ollut suurensuuri mutta sitäkin makoisampi, herkkutatteja ja kantarelleja! Ja joka tapauksessa saalis oli parempi jo nyt kuin koko viimekesäinen sienisato yhteensä. Sienisadon tila ei vaikuttanut vielä mahdottoman muikealta mutta eiköhän se tästä, kun on satanut enemmän kuin tarpeeksi ja tulisi vielä lämmintäkin.

Mustikatkin olivat aivan mahdottoman kokoisia ja niitä oli paljon. Miespuolisen mielestä mustikkametsällä kökkiminen oli aika työlästä puuhaa, vaikka kuinka nyppi ja nyppi niin ämpärin pinta ei vain noussut. Noh, tottuu tuo kaupunkilaiskollikin ajan kanssa…

Herkkutateista tehtiin ihan perinteinen muhennos, joka tarjoiltiin metsästäjän leipä-tyyliin kera leivän ja grillattujen ulkofilepihvien. Yksinkertaisen hyvää.

Herkkutattimuhennos
(Tehtiin perinteisellä kourallinen-loraus-hyppysellinen-menetelmällä)

sipulia
herkkutatteja
valkoviiniä
kermaa
maizena suurustetta
suolaa
pippuria
timjamia

Siivoa ja silppua tatit ja sipulit. Hauduttele sipulia voissa ja lisää tatit tovin kuluttua mukaan. Paista nesteet pois tateista ja lorauta mukaan vähän valkoviiniä. Annan kiehahtaa ja lisää mukaan kerma. Kiehauta, suurusta ja mausta makusi mukaan suolalla, pippurilla ja timjamilla.