Keikahtanut puolukkakakku

Joskus kun oikein yrittää täydellistä lopputulosta, ei vaan mitenkään ja millään saavuta haluamaansa. Tämä pätee sangen usein leipomishommiin. Päässä on makuvisio ja välillä näköisvisiokin jostain jutusta. Lähdet toteuttamaan visiotasi, yhdistelet reseptejä ja virittelet niitä parhaasi mukaan. Ja silti, lopputulos ei välttämättä ole ensiyrittämällä täydellinen, läheskään.

Joku voisi sanoa, että turhauttavaa. Mutta toisaalta, siinä taitaa kuitenkin piillä homman juju ja aiheen kauneus. Vain tekemällä oppii ja täydellistä tulee aikas harvoin jos koskaan.

Näistä mauista minulla oli ajatus. Kirpeä puolukka, karamellinen sokeri, eksoottinen kookos. Ja ripaus mausteita. Ohjetta otetttu Hesarista ja Martoista. Ei ollut täydellinen, vielä. Mutta hyvää. Siskoni kommentoi kakun makua jotenkin epäilyttävän terveelliseksi.. Mutta söi silti ainakin kaksi palaa.

KOOKOKSINEN PUOLUKKAKEIKAUS

Vuokaan:
35 g maidotonta margariinia
1 dl fariinisokeria
0,75 dl kookoshiutaleita

3 dl pakastepuolukoita
2 tl perunajauhoja

Taikina:
1 dl sokeria
2 munaa
1 dl kookosmaitoa tai meillä tällä kertaa omenasiideriä
0,5 dl öljyä
1/2 tl vaniljajauhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa
1 tl kanelia
0,5 dl kaurahiutaleita
0,75 dl kookoshiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kookosjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Voitele halkaisijaltaan 20 sentin uunivuoka. Levitä margariini ohuelti vuoan reunoille ja nokareina pohjalle. Ripottele vuokaan fariinisokeri. Laita 200-asteiseen uuniin kymmeneksi minuutiksi, kunnes sokeri ja rasva ovat sulaneet. Valmista sillä aikaa taikina.

Sekoita munat ja sokeri puuhaarukalla kulhossa. Lisää öljy ja kookosmaito tai muu neste. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään eli mausteet, jauhot, leivinjauhe sekä ja kaura- ja kookoshiutaleet. Kaada kuivat aineet munaseokseen ja sekoita vain sen verran, että ainekset menevät tasaisesti sekaisin.

Levitä puolukat uunivuokaan rasva-fariinisokeriseoksen päälle. Jos käytät pakastepuolukoita, ripottele puolukoiden sekaan pari teelusikallista perunajauhoja. Jos perunajauhosi ovat kokkareisia, sihtaa ne!

Kaada taikina puolukoiden päälle ja paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja kakku irtoaa hieman reunoilta. Anna kakun levähtää viisi minuuttia vuoassa ja kumoa se sitten tarjolle.

Keikauskakku haluaa tulla tarjoilluksi paksun vaniljakastikkeen tai kermaisen vaniljajätskin seurassa.

Note to self: Älä käytä irotpohjavuokaa. Se falskaa rasvaa, aina. Joudut pesemään uunin tai pyrottamaan. Ja miten ihmeessä sen sokerin ja rasvan saa asettumaan jotensakin tasaisesti?

Rapeaa mantelimurua ja päärynöitä

 Kun terassilla on iso kassillinen omenoita ja päärynöitä, on jossain vaiheessa alkaa pakkotoimintaan, Muuten kassin sisältö alkaa kävelemään terassinovesta sisälle.

Ompuista keitin hillon, jonka maustoin mintunoksilla. Tulipas kuulkaa raikasta hilloa!

Kesäparatiisin pienen Aune-päärynäpuun hedelmät päätyivät sitten paistokseen, joka oli jotenkin harvinaisen simppeli ja maistuva. Lisäksi olen tehnyt itselläni ihmiskokeita. Pystyn siis nykyisin syömään mantelia, pienissä määrin. Jes!

Taikinamuruun luurasin reseptiä Herkkukirpulta, tosin muuntelin sitä hieman.

RAPEA MANTELINEN PÄÄRYNÄPAISTOS
iso vuoallinen, 4-6:lle

n. 14 kiinteää pikkuruista kotimaista päärynää
35 g voita nokareina
4 rkl tummaa sokeria
sitruunamehua
tonkapapua hienona raasteena

Taikinamuru:

100 g voita
1/2 dl sokeria
1,5 dl mantelirouhetta
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Pese ja lohko päärynät, poista siemenkodat ja lado isoon uunivuokaan. Ripsauta päälle sitruunamehua, raastettua tonkapapua (varovasti, on aika voimakkaan makuista!), sokeria ja voinokareet. Paista lohkoja uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja voi ja sokeri ovat sulaneet.

Sulata sillä välin voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi joukkoon voisula. Levittele seos esipaistettujen päärynöiden päälle. Paista vielä lisää noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.

Tarjoile paistos lämpimänä tai haaleana jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Paistos sopii myös vaniljalla ja sitruunalla maustetun ranskankerman keralle.

P.S. Pakko jakaa tämä asia: Pyrolyysiuuni on parasta heti tiskikoneen ja induktiolieden jälkeen, mitä meidän keittiöstä löytyy. Todella, todella likainen uuni puhdistui ilman tuskaa, hikeä ja jynssäystä. Olisi melkein pitänyt ottaa ennen ja jälkeen-kuvat. Jos siis lieden ja uunin uusiminen on ajankohtaista, niin suosittelen, oikein lämpimästi….

Pizzaa ja punkkua

 Synkeän syksyiset ja koleat syysillat vaativat ehdottomasti pizzaa. Ja punkkua!

Resepti on peräisin Pastanjauhajilta. Blogista, joka on suomalaisten ruokablogien isä ja äiti. Ensimmäinen, johon minä jäin koukkuun. Seitsemän vuoden jauhanta on kerrassaan hieno suoritus. :)

Ja kuten jauhajatkin toteavat: "Tämä on siitä erikoinen taikinaresepti, että kun tarkasti mittaa, ainemäärät ovat täsmälleen kohdallaan aina. Tavallisesti taikinoita saa aina säätää lisäämällä nestettä tai jauhoja, mutta tämän voi tehdä suunnilleen sokkona kulhoon ja homma pelaa aina." Amen, niin toimii!

Punkusta sitten sananen tuonnempana. Mutta voi pizzan huuhtaista alas oluenkin kera. Tai colajuoman. Ai niin, ja muista laittaa kynttilät palamaan. Eipä tunnu enää syyskoleus kamalalta!



PIZZAPOHJA PASTANJAUHAJIEN TAPAAN
(2 "pizzeriakokoista" pizzaa tai 4 pienempää)

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä

Laita jauhot, kuivahiiva ja suola kulhoon ja sekoita. Yleiskone taikinakoukulla on kätevä, mutta käsipelillä ja puuhaarukallakin pärjää. Sekoita öljy ja lämmin vesi (kuivahiivalle vesi saa olla reilusti kädenlämpöistä) ja lisää neste vähitellen taikinaan niin, että siitä tulee tasainen ja pehmeä ja se irtoaa käsistä vaivatessa. Pizzataikinaa kannattaa möyhiä huolella, jotta siihen syntyy hyvä sitko eikä taikina repeile lätyksi kaaviloitaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 5 minuutin ajoa yleiskoneella tai 10 minuuttia käsin.

Laita vaivattu taikina nousemaan liinalla peitettyyn kulhoon lämpimään paikkaan. Tunnissa taikina nousee yleensä hyvin, vähintään kaksinkertaiseksi. Minä laitoin taikinan uuniin nousemaan, 40 astetta.

Vaivaa noussutta taikinaa vielä hetki käsin. Puristele ilmakuplat pois ja veivaa muutenkin voimalla. Taikinan koko pienenee tässä vaiheessa huomattavasti. Jaa taikina kahteen tai neljään osaan, tavoittelemiesi pizzojen koosta riippuen. Jotkut pitävät "pizzeriakokoisista" isoista annoksista. Omasta mielestäni hieman pienempiä on kotioloissa helpompi käsitellä.

Kaulitse ja venyttele (tai heittele!) taikinapala ohueksi (muutamia millejä on hyvä - joka tapauksessa alle puoli senttiä). Levitä päälle ohuelti *)tomaattikastike ja haluamasi täytteet. Tällä kertaa meillä tehtiin Salsiccia-sipuli-suppilovahveropizzaa. Päälle ropautettiin vielä ihan hiven kuivattua rosmariinia. Juustona meillä oli tällä kertaa Gruyere. Ihanan moniulotteinen maku, sopi syksyisiin makuihin.

Paista pizzat yksi kerrallaan kuumassa uunissa. Leivinuuni on ison kiviarinansa kanssa paras, jos sellaisen sattuu omistamaan.

Meidän sähköuunissamme pizza paistuu noin seitsemässä minuutissa, ohjelmana kiertoilma+alalämpö, nupit kaakossa eli vissiin 245 astetta. Oikea aika löytyy kokeilemalla ja tarkkailemalla ensimmäisen pizzan pohjaa paistamisen aikana. Optimaalisesti paistuneen pizzan pohja on rapea ja napakka (muttei liian mustunut) ja päällyksen juusto sulanut ja hieman ruskettunut (muttei kuivahtanut tai palanut).







*) Se tomaattikastike kantsii sitten keitellä itse. On vaivan väärti, ehdottomasti!

Voita, sokeria, suolaa ja tattaria = kakku

 

Mikään,  missä on rutkasti voita, sokeria, suolaa ja tujaus rommia ei kai voi olla kovin pahaa. Tattarijauhojen kohdalla aloin jo empimään, vaikka pidänhän tattarista blineissäkin. Olen vain joskus nuorempana "syönyt itseni ulos" tattaripuurosta, joten siitä lievä skeptisyyteeni.

Rakas himapatisseerini Miespuolinen halusi ehdottomasti kokeilla Eevan julkaisemaa bretagnelaista voi-tattarikakku. Sitä kokeiltiinkin sitten oikein kaksi kertaa, koska ensimmäinen versio koki saman kohtalon kuin taannoiset kriisi-ruuneperini. Kakku ei halunnut millään paistua kypsäksi, ei irronnut vuuastaan ja lopuksi romahti vielä keskeltä. Mutta ei hätää, siitähän olisi voinut tehdä vaikka perunaleivoksia tai cake popseja. Mutta kun se kakku vaan katosi jotenkin mystisesti jääkaapista.

Koska: minä jäin tähän kakkuun ihan koukkuun. Sekä siihen alipaistettuun, että torstaina tehtyyn versio kakkoseen. Joka levättyään yön yli jääkaapissa maistui ihan taivaalliselta aamukahvin kera!
 
BRETAGNELAINEN VOI-TATTARIKAKKU

2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolankukkaa (meillä vaniljalla maustettu versio)
1/4 tl jauhettua kanelia
240 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 munankeltuaista
1 kananmuna
1 tl vaniljauutetta (3/4 tl vaniljajauhetta)
2 rkl tummaa rommia
 
Voiteluun:
1 munankeltuainen
tilkka maitoa

Kuutioi voi ja anna sen pehmetä huoneenlämmössä hyvä tovi.

Voitele kakkuvuoka (voit käyttää pyöreää irtopohjavuokaa tai leipävuokaa). Huom. vuuan koko ja syvyys vaikuttavat kakun paistoaikaan!

Sekoita jauhot, 1/2 tl suolankukkaa sekä kaneli keskenään.

Vatkaa pehmennyt voi kuohkeaksi käsin tai mieluiten sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Lisää sokeri ja vatkaa pehmeäksi.

Yhdistä keskenään munankeltuaiset ja kokonainen muna, vanilja ja rommi. Vatkaa rakenne haarukalla rikki. Lisää kananmunaseos ohuena nauhana voi-sokeriseokseen koko ajan vatkaten. Voit vatkata isolla nopeudella, jotta saat seokseen mahdollisimman paljon ilmaa.

Lisää kuivat aineet märkiin ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Vältä turhaa sekoittamista.

Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla.

Sekoita keskenään keltuainen ja tilkka maitoa ja voitele kakun pinta pullasudilla. Vedä kakun pintaan haarukalla kolme vinottaista vetoa ja sen jälkeen niiden kanssa ristiin toiset kolme vinottaista vetoa niin, että saat ristikuvion. Ripottele päälle jäljelle jäänyt suolankukka (vajaa puoli teelusikallista).

Paista 175-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia ja anna jäähtyä ennen kumoamista.


Note to self: Kuva on otettu siitä alipaistuneesta versiosta. Kakun kypsyyttö oli vähän hankala testata tikulla: rasvainen taikina ei kertonut tottuutta kakun pohjan kypsyydestä. Jos uunissasi on kiertoilma+alalämpötoiminto ja käytät syvähköä vuokaa, niin käytä em. paisto-ohjelmaa.

Kanelintuoksuinen lihapata Stifado

 Pieniä sieviä tattilaisia löytyi metsän kätköistä.

Viikonloppu oli ihanan aurinkoinen, lämmin syysviikonloppu. Ei huvittanut seistä lieden ääressä keittämässä ja paistamassa. Kätevä ratkaisu ruokahuolloksi olikin siis lihapata, joka valmistui melkein kuin itsekseen. Sillä aikaa meillä oli aikaa touhuta puutarhassa ja hiipiä metsässä tatti- ja hanhijahdissa. Ja myönnän käyneeni puutarhakaupassakin. Pitäähän sitä ihmisen hyödyntää syksyn istutusmahdollisuudet ja loistavat perenna-alennukset! Sipulikukat jäivät vielä odottelemaan...

Pataruuan versioksi valikoitui tällä kertaa hurmaavan kanelintuoksuinen Stifado, josta Kotiharmi ehti jo tuossa niin houkuttelevasti postata. Reseptikiitos siis Kotiharmille ja anopilleen. :)

Tämä pataruoka sopii syksyyn kuin nenä päähän. Jälkkäriksi tietenkin kauramurulla päällystetty omenapaistos ja vaniljajätski. Täydellistä.

STIFADO - KREIKKALAINEN LIHAPATA
neljälle

n. 600 g naudanpaistia (ulko,- kulma- tai paahtopaistia)
öljyä
10 salottisipulia tai pientä keltasipulia
5 isoa valkosipulinkynttä
1 rkl oreganoa tai muutama oksa tuoretta
1 kanelitanko
2 laakerinlehteä
1 rkl vasikanfondia tai muutama oksa lipstikkaa
1 dl vettä
400 g tomaattimurskaa tai tuoreita tomaatteja
n. 1 dl punaviiniä
2 rkl hunajaa
pari timjaminoksaa
suolaa
sherryvinietikkaa

Leikkaa paisti reiluiksi suupaloiksi ja laita ne laakeaan uunivuokaan. Kaada päälle vähän öljyä ja sekoita. Työnnä vuoka uuniin 250 asteeseen ja paista 15 minuuttia (lihapalat saavat vähän väriä).

Kuori sipulit ja puolita ne. Kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Ota lihat uunista, laske uunin  lämpö170 asteeseen, ja lisää vuokaan sipulin puolikkaat, valkosipuliviipaleet, kanelitanko, laakerinlehdet, fondi, vesi, tomaattimurska, punaviini, timjaminoksat ja hunaja, sekä vähän suolaa. Sekoita ja laita vuoka uuniin. Muhittele stifadoa 170-asteisessa uunissa kolmisen tuntia tai kunnes lihat ovat pehmeitä ja mureita. Maista kastiketta puolivälissä paistoa ja säädä suola kohdalleen.

Minä tein padan hellalla, koska uuni oilisi lämmittänyt tuvan ihan mahdottoman kuumaksi. Toimi hyvin liedelläkin, ensin paistettiin lihat padassa ja sitten alettiin lisätä muita tuotteita pataan. Fondin korvasin toasiaankin lipstikan oksilla ja tomaattimurskan tuoreilla tomaateilla, koska niitä on tällä hetkellä niin valtavasti. Säädin makua hieman sherryviinietikalla lopuksi, mikä ei tokikaan ole pakollista.

Tupu, Hupu & Lupu odottelivat pellolla kavereita. 

Näkyihän niitä, mutta huti meni kuulemma. Ehkä ensi kerralla sitten...

Näpertelyä viinkonlopulle: Savoijinkaalikääryleet

Olen Euroopan kehnoin ja kärsimättömin askartelija. Näptertelygeeni on ohittanut minut kokonaan ja askartelu onkin minulle lähinnä tuskaretlua ja paskartelua. Rajoittuneisuudestani huolimatta en voinut ohittaa Campasimpukan houkuttelevaa kaalikäärylereseptiä. Nämä alunperin Mysi Lahtisen ohjeistamat kääryleet kun vielä toivat mieleeni mummini tekemät kaalikääryleet, nimittäin ne, jotka ovat juurikin ne maailman parhaat!

Kaalilaaduksi päätyi tavallisen keräkaalin sijaan ihana kurttukaali, jota herraskaisemmin kutsutaan myös savoijinkaaliksi. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen myös maustepippuria, koska minulle se on käärylessä ihan ehdoton mauste. Ohran vaihdoin quinoaan, koska sitä sattui olemaan kaapissa. Muuten mentiin hyvinkin kiltisti Campan ja Mysin ohjeilla.

SAVOIJINKAALIKÄÄRYLEET
n. 15-17 kpl

1 iso savoijinkaali
600 g sika-nautajauhelihaa
2 dl kypsää riisiä, ohraa, spelttiä tai quinoaa
lihalientä
4 dl kermaa (tai kerman ja lihalientä mieluisassa suhteessa)
siirappia
mustapippuria myllystä, kunnon rouhaisut
maustepippuria, n. 10 kpl morttelissa murskattuna
suolaa
2 kananmunaa
voita

Keitä ohra tai quinoa kypsäksi lihaliemessä.

Leikkaa kaalista kantapuolelta viipale pois. Näin se pysyy helpommin kattilassa haluamallasi tavalla. Laita kaali isoon kattilaan, lisää kattilaan vettä. Keitä kaalia, kunnes se alkaa pehmenemään, Mysin termein laiskistumaan. Nosta kaali siivilään valumaan, älä heitä keitinvettä pois. Irrottele lehtiä varovaisesti ja leikkaa lehtiruotia ohuemmaksi paksuimpien lehtien kohdalta. Meidän kaalista sai 17 kunnon kokoista kaalinlehteä. Lehtiruodit voi silputa täytteen joukkoon.

Sekoita isossa kulhossa täyteainekset: raaka jauheliha, ohra tai vastaava, kaalisilppu ja munat. Mausta suolalla, pippureilla, lorauksella kermaa ja siirappia. Paista pannulla pieni koepala taikinasta ja maista. Säädä makuja tarvittaessa ja toista paisto- ja maistokuvio, kunnes lopputulos on makusi mukainen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen

Täytä kaalinlehdet: ota lusikallisen täytettä kaalinlehden paksumpaan päähän. Taita paksu reunan täytteen päälle, sitten reunat  sisäänpäin täytteen päälle ja rullaa kääryleeksi.

 

Ota esille syvä pelti tai iso uunivuoka. Laita sen pohjalle reilu nokare voita ja laita se uuniin lämpenemään, jotta voi sulaa. Asettele kääryleet pellille voisulan päälle taitoskohta alaspäin.

Mysin neuvo on, että kääryleitä paistetaan kuumassa uunissa niin kauan, että ne ovat kärähtämäisillään. Tämä edellyttää pientä vahtimista, varsinkin, kun osa savoijinkaalin lehdistä oli todella tumman vihreitä ja sisemmät lehdet taas hyvin vaaleita. Ole siis tarkkana! Ota pelti pois uunista ja liruttele kääryleiden päälle ohuena norona siirappia ja vähän reilummin kermaa. Käännä kääryleet nurinniskoin ja jatka paistamista kuumassa uunissa  noin kymmenen minuuttia, enemmänkin jos on tarvis, jotta alussa alaspäin olleet kääryleiden puoletkin saivat tummaa väriä pintaansa.

Laske tämän jälkeen uunin lämpö 175 asteeseen ja paista kääryleitä pitkään, välillä valellen niitä pannulla olevalla liemellä ja kermalla. Jos neste uhkaa loppua, lisää pannulle kermaa ja/tai lihalientä. Viihdyttyään uunissa kaikkiaan kolmisen tuntia kääryleet olivat valmiita.


Tässä vaihessa onkin hyvä todeta, että kääryleiden tekeminen ei ole kiireisen hommaa... :)

Tarjoile kaalikääryleet puolukkasurvoksen kanssa. Sokerin pitää rapista hampaissa! Klassinen lisäke lienee keitetyt perunat ja ruskea kastike. Meillä nämä vedeltiin ihan vaan puolukkasurvoksen kanssa, ilman peruja ja soosseja, niin hyviä olivat!

Note to self: Jämätäytteestä ja kaalin sisäosasta tein Campasimpukan vinkistä pienen kaalilaatikon. Mukaan uunivuokaan silputtiin muutama sipuli ja pääälle lorautettiin kermaa, lihalientä ja vähän siirappia. Kerman tilalle sopii mainiosti myös smetana. Vuoka uuniin kääryleiden seuraksi. Peitä vuoka foliolla tai leivinpaperilla, jos se alkaa kuivua tai tummua liikaa.


Ensi käärylekerralla (jos sellaista edes koskaan tulee...) aion muuten kokeilla tätä reseptiä!

Rapujen juhlaa ja metsäretkeilyä

Muutama viikonloppu sitten paistoi ihanasti aurinko, vietimme rapujuhlia ja kävimme metsässä sieniretkeilemässä. Kuvat puhukoon puolestaan.
 

Rapuasetelma lähdössä pöytään!

 Elokuun yö oli ihanan tähtikirkas, mutta silti aika pimeä. 

Ja kesäparatiisisssa ei todellakaan ole katulamppuja.

Ravuttomat nauttivat alkuruuaksi Ihastuttavaa Mozzarella-avokado-salaattia. Ohje on jäänyt takaraivoon Lakeuksilta, Nannan blogista. Jaamme faniuden Antti Vahteran Ja Visa Nurmen kokkauksiin! Suosttelen liittymistä fanijengiin. :)

MOZZARELLAA JA AVOKADOA JOGURTTIKASTIKKEESSA

2 palloa bufalamozzarellaa
2 avokadoa
2 dl paksua jogurttia
1 sitruuna
2 tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikan lehtiä
tuoretta rosmariinia
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Puolita avokadot, koverra liha kuorista ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Kierittele kuutiot kulhossa 1/2 sitruunan mehussa, ettei väri lähde tummumaan.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele laakealle tarjoiluvadille. Sekoita jogurtti 1/2 sitruunan mehu ja sokeri. Maista ja säädä makuja, jos tarvetta. Levitä seos juuston päälle.

Heittele pinnalle avokadokuutiot sekä pilkotut chilit ja yrtit. Viimeistele sormisuolalla ja mustapippurilla.

 Kauniit kanervan kukat. Olisin voinut kerätä näitä kuivattavaksi, 

mutta päädyin vain ikuistamaan ne muitikortille. 

Olen hiukan jälkijunassa tuossa villiyrttitrendissä...

Kantarellikeskittymä vai kantarellimatto? Kovin ovat kylki kyljessä.

Puolaimet. Ihanat ja inspiroivat. Juuri nyt makuhermoja kutittaisi joku 

puolukkainen suklaajuttu. Mutta mikä...?

Rommilla maustettu ranskalainen omenakakku

Omenakausi alkaa olla parhaimmillaan. Jotenkin se pääsi yllättämään minut tänä vuonna. Siihen ne vain ilmestyivät, ihanat punaposkiset omenat Kesäparatiisin puista. Aika selkeä syksyn merkki, pakko myöntää.

Ruokabloggaamiseen liittyy hauska ilmiö, nimittäin se, että hakee jatkuvasti uusia tapoja ja ideoita toteuttaa asioita keittiössä. Tiettyjä vakiojuttuja toki tulee aina tehtyä, mutta silti koko ajan on tutka päällä, että miten tähän saisi jotain mielenkiintoista twistiä. Niinkuin nyt esimerkiksi omenapiirakkaan.

Pastanjauhajat taisivat jossain vaiheessa linkata tähän reseptiin, joka on peräisin David Lebovizin blogin kautta Dorie Greenspanin kirjasta Around my French Table. Simppeli respeti, jonka juju on rommissa. Jos et halua käyttää rommia, niin siinä tapauksessa vähintäänkin tuplaa vaniljan määrä. Tai korvaa se vaikka tonkapavulla.

RANSKALAINEN OMENAKAKKU

110 g vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
4 isoa omenaa (meillä 6-7 pientä, sekoitus eri lajikkeita)
2 isoa kananmunaa, huoneenlämpöisinä
150 g sokeria
3 rkl tummaa rommia
1/2 tl vanijauutetta
115 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä

Voitele halkaisijaltaan 23 cm (irtopohja)vuoka runsaalla voilla. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola.

Kuori omenat ja poista kodat. Leikkaa noin 3 cm kuutioiksi. Jätin omani kuorimatta, eipä haitannut!

Vaahdota kananmunat isossa kulhossa kuohkeaksi, lisää joukkoon sokeri. Lisää seokseen myös rommi ja vanilja. Sen jälkeen lisää mukaan puolet vehnäjauhoseoksesta  ja puolet voisulasta. Sekoita. Lisää loput jauhot ja voisula.

Sekoita varovaisesti joukkoon vielä omenakuutiot. Kääntele ne kunnolla taikinaan. Kaada seos kakkuvuokaan ja tasoita pinta nuolijalla.

Paista kakkua uunin keskitasolla 50-60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä keskeltä tikulla tai veitsellä. Kakku on kypsä, kun tikkuun tai veitseen ei jää taikinaa. Anna kakun jäähtyä viitisen minuuttia ja irrota se sitten vuoasta.

Tarjoa kakku ranskankerman tai vaniljajäätelön kanssa.

Note to self: Tämä kakku on helppo muuntaa maidottomaksi. Gluteenitonta versiota voisi kokeilla myös, runsas omenamäärä pitää kakun helposti mehevänä.

Yrttinen kukkakaalisalaatti

Vihanneslaarien kaaliosastolla on menossa par'aikaa aikamoinen väri- ja valikoimailoittelu. En voinut vastustaa hehkeää tummanviolettia kukkakaalia, enkä sitä kaunista kermanvalkoistakaan. Lisäksi halusin vielä ihanan syvänvihreän savoijinkaalin, mutta siitä tuonnempana. Ensin syötiin kukkakaalit.

Samanlaiseen violettiin kaunokaiseen oli tarttunut myös Keittiökameleonttia-blogin Outi ja tehnyt siitä kivan salaatin Safkaa-kirjan ohjetta seuraillen. Ei muuta kuin minä kans! Lienee elämäni toinen "virallinen" raw food-kokeilu ja tässäkin jouduin turvautumaan vähemmän raakaan sinappiin, koska meillä ei ollut tuota raw-vaihtoehtoa. Mutta hei, kovasti yritin. Ja tästä tuli tsiljoona kertaa parempaa kuin niistä raakasuklaista. Sen verran oli hyvää, että kulho tyhjeni illan aikana tehokkaasti.

Raakaruuasta vielä sen verran, että usein sitä kypsentää kasviksiakin vain tottumuksesta. Salaatti oli oikein mainio näin, miksi ihmeessä olisin alkanut näitä kukkakaaleja keittelemään tai edes höyryttämään? Välillä on hyvä rikkoa kaavaa ja katsella ulos sieltä omasta pienestä boksistaan!

KUKKAKAALISALAATTI
(4-6:lle lisukkeeksi)

2 pientä napakkaa kukkakaalia
(liotukseen: vettä, 1/2 tl ruususuolaa, 1/2 sitruunan mehu)
kourallinen silputtua lehtipersiljaa
kourallinen silputtua basilikaa
1 iso valkosipulinkynsi (meillä puolikas solo)
1 sitruunan mehu
1 tl juoksevaa hunajaa
1/4 tl sinappijauhetta (meillä 1/2 tl dijon-sinappia)
1/2 tl ruususuolaa
kunnon rouhaisut mustapippuria
1 dl laadukasta oliiviöljyä
kourallinen kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä, liotettuna ja kunnolla valutettuna)

Irrota kukkiksen nuput ja laita ne likoamaan suolalla ja sitruunalla maustettuun veteen useammaksi tunniksi. Jos et halua liotella, pese kylmällä vedellä ja valuta kunnolla kuivaksi.

Valmista kastike: Vatkaa kulhossa murskattu valkosipulinkynsi ja muut kastikkeen ainekset kapriksia lukuunottamatta. Valuta kukkakaalit kuiviksi ja sekoita kastikkeen kanssa. Lisää lopuksi kaprikset ja pyöräytä sekaisin.

Ja muuten, salaatin voi valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoamista ja antaa makujen tekeytyä rauhassa jääkaapissa.

Paprikajuhlaa eli peperonata

Tomaattisesongin lisäksi kaupoissa on ollut mukavasti saatavilla myös kotimaista paprikaa. Kilohinta on hiukan huimannut päätä, 6,90e, mutta toisaalta, olkoon! Kotimainen paprikasesonki on sen verran lyhyt, jotta muutamilla paprikaostoksilla ei vielä taida konkurssia tässä huushollissa tulla.

Tunnustaudun paprikafaniksi ja erityisesti, jos se on grillattua, paahdettua tai haudutettua. Siksipä suuresti ihmettelen, miten minulta on mennyt täysin ohi tällainen italialaisen keittiön ihanuus. Onneksi on kanssabloggarit jotka pitävät minutkin paprikakartalla. Kiitos reseptistä ja innoituksesta Pastanjauhajille.


PEPERONATA eli HAUDUTEUTU PAPRIKAT

Reilu loraus eli 0,8 dl oliiviöljyä
4 paprikaa (punaista, keltaista, vihreää ja oranssia), kanta ja siemenet poistettuina ja viipaloituina
4 valkosipulinkynttä, ohuina viipaleina tai 1 solo valkosipuli
1 sipuli viipaleina
1,2 dl vettä
Suolaa ja mustapippuria myllystä (maun mukaan)
Timjamin ja rosmariinin oksia tai vastaavasti kuivattua
3 rkl punaviinietikkaa
Päälle: Tuoretta lehtipersiljaa ja basilikaa silppuna

Kuumenna öljy pannulla. Lisää valkosipuli ja sipuli ja paista hetki. Lisää paprikat ja paista vielä toinen tovi. Lisää vesi ja mausta suolalla ja pippurilla sekä yrteillä. Hauduttele osin peitettynä ja silloin tällöin sekoittaen, kunnes paprikat ovat pehmeitä, noin tunnin ajan. Sekoita etikka. Ropsuttele päälle lehtipersilja- ja basilikasilppua. Tarjoile.

Ja kuten Rosmariinikin totesi, niin peperonata on erinomainen lisuke lihalle.  Meillä lihan virkaa toimitti herkullinen, kokonaisena paistettu naudan sisäfile. Ensin lihaan otettiin pinnat grillillä ja siveltiin hieman barbeque- sossilla. Loppukypsennys uunissa 120 asteessa, kunnes fileen sisälämpötila oli 55 astetta. Liha folioon ja lepo noin 10 minuuttia. Viipaloi, tarjoile ja nauti. Myös vieraiden ihastuneista huokailuista.


Note to self: Tokaan satsiin lisäsin myös kourallisen kirsikkatomaatteja. Sopivat sekaan paremmin kuin hyvin.

Kellohallin keittiökirppiksellä

 

Kuluneen viikonlopun aikana on Helsingissä nautittu useammasta ruoka-aiheisesta tapahtumasta. Ravintola Nokka piti Katajanokalla pientilatoria ja paljon puhuttu Helsingin kaupungin Teurastamo-projektiin liittyvä Kellohalli avasi ovensa. Lauantain avajaisten jälkeen sunnuntain oli vuorossa keittiökirppis, jossa oli mahdollista laittaa kiertoon omia keittiökamppeitaan, ruokalehtiä, keitookirjoja, myydä leivonnaisia tai vaikka oman pihan omenia. Lisäksi Kellohallin ravintolassa oli myynnissä soppaa, voileipiä, kahvia, suklaakakkua ja sorbettia. Avoinna oli myös lukusali, jossa Helsingin kaupunginkirjaston valikoimien keitto- ja designkirjojen selailumahdollisuuksien lisäksi oli esillä valokuvanäyttely.

Piipahdimme paikalla iltapäivällä, emme myymässä vaan uteliain mielin. Porukkaa oli liikkeellä mukavasti, tosin kirpparimyyjiä ja sorttimenttia aika vähäsen. Olimmekohan liian myöhään liikkeellä vai oliko kyseessä vain ns. alkukankeus?

Herkkuja ja kamppeita myynnissä.

Kirppistelyn lomassa hörppäsimme kahvit ja jaoimme voileivän ja suklaakakkupalan. Itse leivottu leipä oli päällystetty possunkyljellä ja sinppimajoneesilla. Suklaakakku oli suklaista ja tahmeaa ja sopivan vähäsokerista, juuri minun makuuni. Kahvi peruspauligia, Iittalan kupista (huom ei mukia, mutta ei kutitenkaan tassia, mitä häh? Vai olenko vain konservatiivi?). Bisset viittasivat Hartwalliin,  Lapinkulta-logo oli aika iso.  No, isoilla on rahaa.

Possuleipää. Leivän kuori oli todella rapeaa, 

jopa hieman hankalaa syödä. Mutta maukasta!

Kiettiökirppiksiä on luvassa lisää syksyn mittaan! Toivottavasti homma lähtee kunnolla lentoon syksyn edetessä, seuraava 23.9. Ja kellohalliinkin saataisiin vaikka tarjottimetkin.