Namikakku: Kinuski-suklaapiiras

Kotona ei ole tänä viikonloppuna ehditty syömään muuta kuin aamiasta. Olemme kovasti viihtyneet vieraissa pöydissä, kiitos isännille ja emännille!

Pikkujouluhenkisellä tädin sunnuntailounaalla oli rusakkokäristyksen jälkkärinä siskon tekemää "karkkipiirasta". Herkku on niin käsittämättömän makea, ettei sitä pysty syömään kuin ihan pikkiriikkisen palan. Ja kaloreita nolla... Joten pakkohan se on tänne muistiin kirjata.

Ohje oli kuulemma bongattu suht uutukaisen mustapippuri.fi-sivuston joululehdykästä ka sivustoltakin se jo löytyi. Resepti toimii muutoin oikein mainiosti, mutta pohjan rasvan määrää (alkup. 60g) kannattaa hieman nostaa, jolloin pohja ei ole ihan niin herkästi murenevaa sorttia. Kirjaankin tähän siis 75g voita keksipohjaan.

Tätä oli muuten hieman haasteellista leikata. Kinuskitäyte oli melkoisen tahmeaa. Vinkkejä leikkaamisen helpottamisesta otetaan vastaan!

Kinuski-suklaapiiras
10:lle

Pohja:
75 g voita
4 dl murskattuja Digestive-keksejä
3 rkl kaakaotomusokeria

Kinuskitäyte:
400 g makeutettua maitotiivistettä (kondensoitua maitoa)
75 g voita
1 dl ruokotomusokeria

Suklaatäyte:
200 g tummaa suklaata
1,5 dl kuohukermaa
2 rkl tummaa muscovadosokeria
40 g voita

Koristeluun:
suklaamakeisia tai rouhittua suklaata, kermavaahtoa


Sulata voi. Sekoita keksinmurut, kaakaotomusokeri ja sulatettu voi keskenään. Painele seos irtopohjavuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Sekoita maitotiiviste, voi ja tomusokeri teflonpinnoitetussa kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat sulaneet. Kiehauta ja jatka keittämistä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä 5-8 minuuttia kunnes seos sakenee ja alkaa irrota kattilan reunoista. Varo, ettei seos pala pohjaan. Anna jäähtyä hieman. Kaada täyte piiraspohjan päälle. Pidä jääkaapissa, kunnes kinuski on jähmettynyt.

Murra suklaa ja sekoita se kerman, muscovadon ja voin joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes kaikki ainekset ovat sulaneet tasaiseksi seokseksi. Anna jäähtyä. Kaada täyte piiraspohjan kinuskitäytteen päälle. Laita piiras jääkaappiin. Koristele juuri ennen tarjoilua.

Pieni pala Etelä-Ranskaa

Edellisen glögipostauksen jatkoksi ja ensimmäisen adventin kynnyksellä sopii kai laittaa pieni vinkki pukinkontin täytteeksi. Vaikka mieli ei ehkä ole vielä niin kovin joulutunnelmissa, jatkuva vesisade ja harmaus on pitänyt siitä huolen.

Syksyn Viini, ruoka ja hyvä elämä-tapahtumasta tarttui matkaan uusi keittokirja La Table. Jari Peltosen sarjakuvaravintolan keittiössä on hääräillyt Markus Aremo (mm. ravintola Carma), tuloksena on hilpeä, kaunis ja herkullinen keittiö-nojatuolimatka Etelä-Ranskaan. Vielä en ole ehtinyt tositoimiin reseptien toteuttamisen saralla, mutta mm. karitsanpotka ja sitruunakastike kutittelevat aisteja.

Kirjan resepteistä saa vähän esimakua La Tablen mainiolta kotisivuilta. Mielenkiinnolla odotan myös Valillaan avattavaa La Table Deli&Cafe-paikkaa. Kannattaa kurkistaa!

Ja joulupukille vielä siis selvennyksenä, että tämä kirja löytyy siis jo hyllystä...

Häivähdys joulun tuoksua

Miespuolinen ilahdutti minua tuomalla kaupasta glögiä, eikä mitä tahansa tusinajuomaa, vaan Hommanäsin glögiä. Ei keinotekoisia aromeja tai lisäaineita, sopivasti sokeria ja paljon makua. Kerrassaan ihanaa.

Mitään ilmaista hupiahan tämä ei ollut, puolen litran valmisjuoma maksoi kuulemma jotain viitosen hujakoilla. Mutta, kyseessä on laadukas pientuottajan tekemä tuote. Silloin olen siitä valmis maksamaan, jotta jatkossakin massiiviselle elintarviketeollisuudelle on vaihtoehtoja. Ja varsinkin, kun ei ihan aina jaksa alkaa itse turaamaan. (Nii-in, välillä laiskottaa...) Kerrassaan ihana tuliainen joulun ajan kyläreissuille! Ja jos itse haluaa glögin maustelientä keitellä vaikka valmiiksi, niin tässä viime vuoden versio.

Hommanäsin glögiä voi terästää oman makunsa mukaan vaikka punaviinillä tai tilkalla vodkaa tai konjakkia. Jos sellaista kaipaa ja pikkujoulun menojalkaai vipattaa!

Ja tämä kirjoitus ei muuten ollut maksettu mainos. Siellä ja täällä blogistaniassa on ollut tunteita kuumentavaa keskustelua bloggaajien saamista ilmaisista tuotenäytteistä ja niistä kirjoittamisesta. Minun puolestani kukin saa kirjoittaa blogiinsa mitä tahtoo ja niin paljon kuin haluaa. Jos joku saa ilmaisia näytteitä niin sehän on mukava juttu. Kirjoittakoon niistä mitä haluaa, jos kirjoittaa. Nämä jutut blogeissa, niin reseptiti, tuotearvostelut kuin ravintolakritiikkikin ovat aina subjektiivisia, se kannattaa muistaa. :)

Kanakorma

Kun ulkona on pimeää ja sateista, kaipaa mieli jotain mausteista ja lämmintä ruokaa. Pirteä väri ei myöskään ole pahasta. Ohje on osunut silmiin Pastanjauhajilta.

Ainsleyn kanakorma

1 rkl öljyä
1 sipuli, rouheasti paloiteltuna
3,5 dl luonnonjogurttia
2 dl kermaa
25 g voita
1/2 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 kuivattu chilipalko tai 2 tl rouhetta
3 kynttä valkosipulia
3 rkl pinjansiemeniä tai mantelirouhetta
4 kanan rintafilettä paloiteltuna

Paahdettuja mantelilastuja ja korianteria annoksen pinnalle, tarjoiluun naanleipää tai riisiä

Laita uuni kuumenemaan 200 C:hen. Paista sipuli pannulla pehmeäksi. Laita paistos sitten blenderiin tai monitoimikoneeseen jogurtin, kerman, voin, suolan, kurkuman, chilin, valkosipulin ja pinjansiemenien kera ja ajele melko lailla tasaiseksi tahnaksi. Tai surauta sekaisin bamixilla.

Pilko kanafileet sopiviksi suupaloiksi. Laita palaset syvään uunivuokaan ja kaada maustetahna päälle. Paista noin puoli tuntia. Tarjoile riisin ja/tai leivän kera. Jos haluaa pientä lisäsäväystä, voi päälle vielä ripotella korianteria (yh!) ja paahdettuja mantelilastuja. Meillä yllättäen nämä koristeet jätettiin pois. Tosin korianterin voi korvata vaikka lehtipersiljalla!

Ja jos aikaa on reippaasti, kananpalojen voi antaa marinoitua kastikkeessa (jääkaapissa) pari tuntia ennen kuin laittaa vuoan uuniin.

Hyvä ja helppo, selkeä perusresepti. Ensi kerralla kokeilen silti tätä versiota, koska jäin kaipaamaan tuhdimpaa mausteisuutta. Tuisuutta tässä kyllä riitti, koska chilini oli melko äkäistä sorttia.

Perjantai-illan villisikakyljykset

Perjantain ruokakauppareissulla sorruin heräteostoksiin. Kaupassa esiteltiin tuoretta kotimaista villisikaa ja enhän minä voinut vastustaa hyvää esittelijää. Pakko myöntää, että en ollut aiemmin villisikaa kokeillut, joten kokeileminen houkutteli kovasti.

En halunnut perinteistä paistia tai fiiniä filettä vaan päätin tarttua kyljyksiin. Liha oli aika tummaa, luuta oli ihan reilusti, samoin läskiä. Makua kuvailtiin naudan tyyppiseksi mutta pienellä riistaisella säväyksellä. Sain esittelijä-kokilta suuntaa antavat toimintaohjeet sekä muutaman oksan rosmariinia, joiden kanssa suuntasin keittiöön.

Possulaiset olivat kotoisin muuten jostain päin Itä-Suomea, muistaakseni Joensuun tienoilta. Olivat kuulemma kasvaneet vapaasti "metsätarhassa" eli etsivät ruokansa itse metsästä, mutta eivät sotke naapurin isännän viljapeltoa. Teuraaksi menevät yksilöt koetetaan kuulemma yleensä valita niin, että ne eivät ole karjuja eivätkä emakkoja vaan nuoria, sopivan kokosia ja syötäväksi sopivia yksilöitä.

Kyljykset paistettiin pannulla voin ja öljyn seoksessa rosmariinin oksan kera. Ruskistamisen jälkeen nakkasin pannulle kyljysten ja rosmariinin sekaan vähän valkoviiniä (myös kuiva sherry tai madeira käy), vettä ja tipan vasikanfondia sekä rouhaisun mustapippuria. Keittelin seosta reilusti poreille vähän kasaan ja nakkasin sekaan vähän smetanaa. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Lisuriksi askartelin muhennettuja, yrteillä höystettyjä juureskuutioita. Kerrassaan maittoisa perjantai-illan ruoka, joka nautiskeltiin muhevan Torres Santa Digna Reserve Shirazin kera.

Pieniä vaikeuksia ja timjaminen kinkku-kantarellipiiras

Maanantaina taisin olla sitä mieltä, etten vähään aikaan leivo mitään tai ainakaan paista mitään uunissa. Noh, tämä hyvä päätös piti ainakin päivän. Tänään bongasin jääkaapissa siellä jo aivan turhan pitkään kellineen kinkkupaketin. Eikä se ollutkaan mikään turha kinkku vaan ehta Kivikylän palvikinkku. Tässä kinkussa ei muuten ole mitään turhia E-aineita eikä varsinkaan aromivahvenetta. Siitä onkin tullut uusi palvikinkkusuosikkini! On aivan käsittämätöntä, mitä kaikkea ylimääräistä ja E-aineita lihaleikkeleisiin tungetaankaan. Kuluttajan on vaikea löytää aitoja tuotteita! (Jep, yöpöydältä löytyy Petos lautasella sekä Oikean ruuan puolesta-opukset. Niistä joskus toiste.)

No, kinkusta päätin tehdä piirasta. Mukaan nakattiin pakastimesta löytyneitä tämän syksyn kanttarelleja ja roimasti tuoretta timjamia. Pohjaksi laiska emäntä haki kaupasta ruis-perunataikinan, joka on myös yllättävän maukasta. Ja, siinä se päivän E-koodivaje tulikin sitten täytettyä... Hyvä, että keuhkosinkin noista kinkkujen E-koodeista. :)

Bloggailun uudelleen käynnistys ei ole kuvaamisen suhteen sujunut ihan kivutta. Kaivoin esille kameran ja jopa jalustan. Miespuolinen tuotti vähän lisävaloa. Naps ja räps. Muistikortti kamerasta koneelle. Ei mitään. Ei sitten niin yhtään ainutta kuvaa. Omituista menoa, joten no photos. Sorry.


Timjamilla höystetty kinkku-kantarellipiiras

1 valmis ruis-perunataikina
1 iso sipuli siivutettuna
1 pieni pussukka pakastettuja kanttarelleja (myös suppikset käy!)
reilu 100g palvikinkkua
2 dl kahvikermaa tai ruokakermaa
2 kananmunaa
1 dl voimakasta juustoa raastettuna
tuoretta timjamia
mustapippuria

Kuullota sipulisiivuja öljyssä pannulla. Nakkaa mukaan sulatetut, pienityt sienet. Paistele hetki. Taputtele sillä välin taikina piirasvuokaan. Kuutioi kinkku ja nakkaa mukaan pannulle, sekoita ainekset huolella. Sekoita kerma ja kananmunat sekä juustoraaste. Riivi reilusti timjaminlehtiä ja mausta seos niillä ja reilulla rouhaisulla mustapippuria. Jos haluat varmistaa suolan niin lisää, jos pidät vähempisuolaisesta niin pidättäydy lisäyksistä.

Kaada sieni-sipuli-kinkkuseos pannulta piiraspohjalle ja levittele. Lisää perään kerma-munaseos. Tasoittele tarvittaessa. Paista 225 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä. Anna jäähtyä haaleaksi ja nautiskele sitten raikkaan salaatin ja teekupposen seurassa iltapalaksi.

Inhoruoka

Kunnostauduin eilen leipomisen jalossa lajissa, mutta lopputulos ei oikein ole esittelykelpoinen. Piparimuffinsseista tuli liian rasvaisia, pliisuja, happamia ja niissä ei ollut tarpeeksi makeutta. Päivän opetus oli siis se, että aina ei kannata sooloilla ja reseptiä voisi vaikka koittaa noudattaa. Mönkään menneiden muffinsien sijaan bloggaankin vanhan meemiläisen. Jos oikein muistan, en tällaisiin ole ennen vastaillutkaan.

Kulinaarimurulan Välispiikki heitti haasteella, jossa tiedustellaan inhokkiruokia. Koska terveydellisistä syistä joudun välttelemään monia ruoka-aineita niin en halua ehdoin tahdoin rajoittaa syömisiäni sen enempää. Mutta pakko on myöntää, että silti on ainakin pari juttua, jotka ei maistu, ei niin millään. Ja äiti varmaan osaa kertoa vielä useammankin! :)

Veriruuat: Näistä varmaan tavallisimpia ovat veriletut ja mustamakkara. Ei vaan maistu hyvältä. Tosin, molemmat ovat tehdastekoista ruokaa, joten periaatteessa kotitekoinen versio saattaisi muuttaa mieleni. Jos oikein alkaisi rohkeaksi voisi vaikka kokeilla Sillä Sipulin verilettuja!

Lihaperunasoselaatikko: Kyllähän tämä kouluaikana alas meni, mutta sen jälkeen en ole ikuna enää syönyt. Jotenkin kaameaa sotkua koko sapuska.

Lauantaimakkara: Rasvaa ja jauhoja. Ei vaan vetoa. Vaikka lauantaimakkara ja tuore ranskaleipä olikin isäni lapsuuden herkkuja, tämän jutun suhteen omena on pudonnut kauemmas puusta.

Lampaanmaitojuustot: Kypsä Manchego ja Zamorano maistuu pienissä erissä mutta esimerkiksi Brebiou ei mene alas vaikka kuinka yrittäisin. Se vaan maistuu villasukalta. Myös vuohenjuuston suhteen olen erittäin valikoiva. Siinä on vähän samaa problematiikkaa kuin lammasjuustoissaa.

Tuore korianteri: Tämä vaan maistuu saippualta. Ja olen yrittänyt jopa harjoitella! Korianterin siemenet on taas sitten ihan eri juttu ja ne menee kyllä.

Tämän postauksen kuvitus ei oikeastaan liity aiheeseen oikeastaan laisinkaan. Kunhan nappasin jonkun kuvan jostain kansiosta. Mutta myönnettäköön, että en ole ihan mestari sushin syömisessä. Kala kun ei sovi kropalleni ja eikös se tuore kala ole vähän niinkuin se sushien juttu? Ei niitä kasvissusheja määräänsä enempää jaksa. Ja savuporokin on koestetttu, toki.

Tämä meemi lienee kiertänyt jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat tahot eli en haasta ketään. Mutta jos joku vielä haluaa avautua niin se on sallittua!

Perinteet kunniaan: Lihakeitto

Paljon on vettä ehtinyt virtaamaan Vantaan joessa edellisen postauksen jälkeen. Ja paljon on ehtinyt tapahtumaankin, niin iloista kuin surullistakin. Yhtä kaikki kokkaaminen on ollut jotakuinkin minimaalista, mitään mullistavaa en vaan ole saanut aikaan. Ainakaan omasta mielestäni. :)

Mutta toisaalta, ne parhaat asiat onkin usein niitä yksinkertaisimpia. Niinpä onkin hyvä jatkaa blogittelua perinteisellä lihakeitolla. Pakko tunnustaa, etten ole itse tehnyt sitä varmaan koskaan. Muiden tekemänä on kyllä maistunut. Mutta nyt Miespuolinen otti ja teki keiton piristämään flunssaisen vaimonsa oloa. Kultaista!

Miespuolinen keitteli sopan RuokaPirkan ja Ruokatorstain avustuksella. Jopa nuhainen nenäni haistoi keittiöstä leijuvat mielettömät tuoksut! Jos vaan jaksaa ja viitsii niin tähän kannattaa hankkia hyvää luullista lihaa. Ah, mitä aromeja.

Kuvauksellinen puoli unohtui eilen soppaa syödessä. Ja tänään kylmä keitto ei ollut järin kuvauksellinen. Huominen annos taas menee töissä. Joten kuvana kesäinen tunnelmapala oman maan porkkanoista ja sipulista.

Lihakeitto
8-10 annosta

Ensimmäinen vaihe:

noin 500 g luutonta tai
noin 1 kg luullista keittolihaa (naudan etuselkää, rintaa, lapaa tai kylkeä)
1,5 l vettä
10 kpl kokonaisia maustepippureita
5 kokonaista musta- tai valkopippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl suolaa
1 sipuli
(persiljanvarsia)


Toinen vaihe:
50 g mukulaselleriä
100 g lanttua
2-3 porkkanaa
100 g palsternakkaa
100 g purjoa
4-6 perunaa
(silputtua persiljaa)

1. Pyyhkäise kostutetulla talouspaperipalasella luullisen lihan pinta, jotta mahdolliset luunsirut poistuvat.

2. Laita liha tai lihapalat kattilaan (tarpeeksi suuri!) ja mittaa kylmä vesi päälle. Kuumenna kiehuvaksi. Kuori pinnalle noussut vaahto pois reikäkauhalla tai lusikalla.

3. Pienennä lämpö ja lisää mausteet ja persiljan varret) sekä halkaistu tai viipaloitu sipuli.

4. Keitä lihoja hiljaisella lämmöllä vähintää puolitoista tuntia, jopa 2-3 tuntiakin saattaa mennä. Liha on kypsää, kun haarukka uppoaa siihen helposti tai maistettaessa liha ei ole sitkeää.

5. Ota liemestä pois persiljanvarret ja sipulinpuolikkaat. Jos liha on isona palana, nosta sekin pois puhdistamista ja paloittelua varten. Siivilöi liemi tarvittaessa.

Toinen vaihe:

1. Kuori ja kuutioi selleri, lanttu, porkkanat ja palsternakka. Keitä niitä lihan keittoliemessä noin kymmennisen minuuttia.

2. Pese ja kuori perunat. Leikkaa ne lohkoiksi. Halkaise purjo ja huuhtele se hyvin. Leikkaa viipaleiksi ja lisää keittoon kypsymään vähän perunalohkojen jälkeen. Keitä keittoa perunoiden lisäämisen jälkeen vielä noin 15 minuuttia. Tarkista, että juurekset ja perunat ovat kypsiä.

3. Poista lihoista luut ja kalvot. Paloittele liha lusikoitaviksi palasiksi ja lisää keittoon. Tarkista keiton maku ja kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle persiljasilppua juuri ennen tarjoilua. Tarjoa ruisleivän ja voin kanssa!