Perjantain ruokakauppareissulla sorruin heräteostoksiin. Kaupassa esiteltiin tuoretta kotimaista villisikaa ja enhän minä voinut vastustaa hyvää esittelijää. Pakko myöntää, että en ollut aiemmin villisikaa kokeillut, joten kokeileminen houkutteli kovasti.
En halunnut perinteistä paistia tai fiiniä filettä vaan päätin tarttua kyljyksiin. Liha oli aika tummaa, luuta oli ihan reilusti, samoin läskiä. Makua kuvailtiin naudan tyyppiseksi mutta pienellä riistaisella säväyksellä. Sain esittelijä-kokilta suuntaa antavat toimintaohjeet sekä muutaman oksan rosmariinia, joiden kanssa suuntasin keittiöön.
Possulaiset olivat kotoisin muuten jostain päin Itä-Suomea, muistaakseni Joensuun tienoilta. Olivat kuulemma kasvaneet vapaasti "metsätarhassa" eli etsivät ruokansa itse metsästä, mutta eivät sotke naapurin isännän viljapeltoa. Teuraaksi menevät yksilöt koetetaan kuulemma yleensä valita niin, että ne eivät ole karjuja eivätkä emakkoja vaan nuoria, sopivan kokosia ja syötäväksi sopivia yksilöitä.
Kyljykset paistettiin pannulla voin ja öljyn seoksessa rosmariinin oksan kera. Ruskistamisen jälkeen nakkasin pannulle kyljysten ja rosmariinin sekaan vähän valkoviiniä (myös kuiva sherry tai madeira käy), vettä ja tipan vasikanfondia sekä rouhaisun mustapippuria. Keittelin seosta reilusti poreille vähän kasaan ja nakkasin sekaan vähän smetanaa. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Lisuriksi askartelin muhennettuja, yrteillä höystettyjä juureskuutioita. Kerrassaan maittoisa perjantai-illan ruoka, joka nautiskeltiin muhevan Torres Santa Digna Reserve Shirazin kera.