Bon Vivantin antimet

Viime viikonloppuna virkistäydyttiin siis Itämeren aalloilla ja Tukholman tunnelmissa. Laivalla pistäydyimme illallisella Bon Vivant-ravintolassa, joka taisi olla noin hiihtoloma-aikaan ihan rauhallinen ratkaisu. Ja kiitokset muuten vielä J&J:lle mainiosta risteilystä ja seurasta.

Mitenkään erityisen sävähdyttävä Bon Vivant ei ollut mutta ilta sujui mallikkaasti ja tasaisen varmasti. Viinilista oli ilahduttava, ruoka hyvää, selkeää ja kaunista, miljöö klassinen ja palvelu melko huomaamatonta mutta silti mukavan ystävällistä. Kannattaa kokeilla!

Menu Bon Vivant (41€)

Timjamimarinoitua lampaanulkoseläkettä
karamellisoitua mustajuurta

Fasaaninrintaa voitaikinalehikäisessä
kermaista timjamikastiketta ja paahdettuja vihanneksia

Tyrnijäädykettä ja sharonhedelmähilloketta

Alkuruoka
Jos joku väittää karitsan maistuvan villalle, kannttaa kokeilla tätä.
Hauskin osanen tässä annoksessa oli makeaksi karamellisoidut mustajuuret. Maistuvatko ne enää mustajuurelle, tiedä sitten. Kuva on muuten vain 1/3 annoksesta, ei ole tuota zoomia...

Pääruoka
Pääraaka-ainetta fasaania oli reilusti ja löytyipä sen uumenista yksi haulikin! Kastike oli maistuva, sitä olisi lehtevän lehikäisen kanssa mennyt enemmänkin.

Jälkiruoka
Jälkiruokana tarjoiltu tyrnijäädyke oli oikeastaan koko seurueemme mielestä liian makea. Jotenkin tyrnin omat ominaisuudet jäivät jonnekin kermaisuuden ja sokerin alle. Silti, ihan hyvää ja viimeistään tämä sokeri-kermapommi teki olon kylläiseksi. Annoskoot olivat siis ihan kohdallaan.

Viinipakettia emme tällä kertaa ottaneet vaan olimme liikenteessä ihan pullotavaralla. Jälkiruokaviininä tosin nautimme suosituksen mukaiset lasilliset Breuerin Bischofsberg Ausleseä, joka jäi mielestäni auttamattomasti makean jäädykkeen jakoihin. Viini itsessään oli oikein oivallista, ainoastaan hieman väärässä seurassa minun mielestäni.

Siskonmakkarasoppa intialaisella twistillä

Pastanjauhantapajan kautta saapui keittiöömme Tuulentuvan ihana siskonmakkarasoppa, intialaisella twistillä. Tästä olin haaveillut kauan ja nyt se sitten osui kohdalle. Kauhan varressa oli Miespuolinen ja ohjekin vähän eli matkan varrella, tässä meidän versio, linkin takana enemmän alkuperäisversio.

Kovin esteettistä tästä keitoksesta ei tullut, mutta maku oli lämmittävä ja kerrassaan maukas. Kiireinen perhenemäntä saattaisi korvata juuresten raastamisen jollain pakastevihannessuikulapussukalla.

Siskonmakkarasoppa intialaisella twistillä

öljyä
3 tl currya (tai maun mukaan, mieluimmin reilusti)
1 l vettä
1 kana- tai kasvisfondia
1 iso sipuli
200 g porkkanaa
200 g lanttua
200g palsternakkaa
500 g siskonmakkaraa (/kanasuikaleita)
200 g valkosipulituorejuustoa

Raasta lanttu, palsteri ja porkkana karkeaksi raasteeksi sekä silppua sipuli. Sekoita curry ja öljy kattilassa ja kuumenna, kunnes seos alkaa hiukan kuplia. Lisää vesi ja liemikuutio. Lisää kiehuvaan veteen raasteet ja kiehuttele hiljaksiin noin 15 minuuttia. Purista raaka siskonmakkara kuoresta pikkuisina palleroina suoraan keiton joukkoon, ja anna keiton kiehua hetken aikaa. Lisää joukkoon tuorejuusto ja kiehuttele vielä sen aikaa, että makkarat ovat kypsiä ja juusto sulanut. Jos sattumoisin äytät kanasuikaleita lisää ne keittoon kypsiksi paistettuina.

Kerran viidessätoista vuodessa: Sacher-kakku

Miespuolinen ilmoitti leipovansa Sacher-kakkua syntymäpäiväkseen. Edelllisestä kerrasta on kuulemma jo ainakin 15 vuotta. Kehotin katsastamaan jonkun ohjeen netistä ja käymään kaupassa. Näin tehtiin, miespuolinen ähisi keittiössä, minä vähän katselin herran toimien perään ja kas, suurimmat karikot vältettiin. Tieto kuulemma lisää tuskaa ja pienesti oli säätämistä. Kaiken päätteeksi nautiskelimme kerrassaan mainiota Polkkapossun ohjeistamaa Sacher-kakkua kera kermavaahdon. Kuten Wienissä.

Ohjetta noudatettiin kerrassaan orjallisesti. Ja en voi muuten olla unohtamatta sitä Sacher-kakkua, jonka kuorrutamisessa rakkaalla Äidilläni meni joskus jotain vähän vipuun. Kuorrutuksen lävistämiseen olisi tarvittu moottorisahaa. Ja meitä lapsia nauratti niin.

Sacher-kakku

pohja:
2½ dl sokeria
150 g voita
150 g tummaa suklaata
4 keltuaista
1 rkl maitoa
2 tl leivinjauhetta
2 rkl perunajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
4 valkuaista

väliin:
noin 2-2½ dl appelsiinimehua
300 g aprikoosimarmeladia

kuorrutus:
200 g tummaa suklaata
70 g voita

Vaahdota hieman pehmennyt voi ja sokeri. Erottele keltuaiset (säästä valkuaiset) ja vatkaa joukkoon (Toim.huom. Tässä kohta vähän säädettiin). Sulata suklaa varovasti vesihauteessa. Älä anna ylemmän astian pohjan koskea kuumaan veteen. Anna suklaan jäähtyä hieman ja sekoita siihen ruokalusikallinen maitoa ja pieni knölli (noin 1 rkl, Miespuolisen huomio) vaahtoa. Lisää sulanut suklaa vaahtoon. Sekoita jauhot keskenään ja lisää siivilöiden suklaavaahtoon. Vaahdota valkuaiset, ei kuitenkaan marenkikoviksi, ja kääntele varoen taikinaan. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka, kaada taikina siihen ja paista uunin alatasolla n. 60-70 minuuttia 175 asteessa. Anna kakun jäähtyä vähintään kymmenen minuuttia ja kumoa kakku.

Halkaise kakku. Nosta tässä vaiheessa kakun alempi osa jonkin pyöreän kulhon pohjan päälle. Se on sitten helppo kuorruttaa siinä. Kostuta molemmat puolet runsaalla appelsiinimehulla. Sacher-kakku saa olla kohtalaisen kostea, sillä se on muutenkin aika raskasta tavaraa.

Levitä alaosan päälle 2/3 marmeladista. Nosta toinen puolisko, kostutettu puoli kakun sisäosaan päin, alapuolen päälle. Levitä tämän päälle 1/3 marmeladista, jolloin kuorrute on helpompi levittää, eikä se imeydy kakkuun niin voimakkaasti. Sulata jälleen suklaa vesihauteessa ja lisää voi pieninä palasina. Kumoa hieman jäähtynyt suklaa kakun päälle ja auta lastalla suklaata valumaan reunoille. Mitä vähemmän joudut lastalla hosumaan, sitä kauniimpi kakun pinnasta tulee.

Tahnaamista (Artisokka-sekä Avocadotahna)

Joku roti se on kiireelläkin. Eilen vietettiin illalla myöhään pienimuotoisesti ja ihan kahdestaan miespuolisen syntymäpäivää. Hamstrasin illaksi muutaman juuston, vähän leikkeleitä, Rezen tomaattileipää ja muuta pientä napoa. Ettei koko homma olisi mennyt ihan valmisosastoksi, tekaisin itse muutaman maistuvan tahnan. Jokapäiväsen leivän blogista tarttui mukaan feta-artisokkatahna, jota hieman tuunasin. Toisena töhnänä oli avocadotahna, jonka resepti ei varmaan ole oikein mistään mutta melkein joka paikasta sellaisen voi löytää. Kerrassaan mainioita, artisokkatahna maistui erinomaiselta seuraavana päivänä eväsleivän välissä. Ja avocado pitäisi vissiin suomeksi kirjoittaa k:lla mutta enpäs nyt sitten tehnyt niin.

Artisokkatahna

1/2 prk Crème fraîchea
1/2 tlk säilöttyä latva-artisokka
1/2 pkt pehmeää fetaa (Arla Apetina)
1 valkosipulin kynsi (tai 2, jos tykkäät kovasti)
liraus sitruunamehua
rouhaus mustapippuria

Sotke kaikki sauvasekoittimella tahnaksi.

Avocadotahna

2 kypsää avocadoa
1/2 prk kevyttä ranskankermaa
suolaa, mustapippuria
pieni pala chiliä tai hieman sambal oelekia tai hiukan tabascoa
(1 valkosipulin kynsi)
1 rkl sitruunamehua

Halkaise avocadot, tyhjennä sisus kulhoon. Sekoita tahnaksi bamixilla kera ranskankerman. Lekoita joukkoon mausteet. Tarjoa dippikastikkeena, sopii myös grillatun / paistetun broilerin seuraksi ja miksei kalankin.

Pirteä salaatinkastike

Pienoisen blogihiljaisuuden jälkeen kokkailu käynnistyy hieman natisten... Kun viikonloputkin ovat menneet töissä niin kokkausrintamalla on ollut melkomoisen hiljaista. Aurinkoinen ilma innoitti kuitenkin toteuttamaan iltapalasalaattiin jotain muuta kastiketta, kuin sitä vakivinaigrettea. Ohje bongautui Ruokatorstaista, joka on kyllä mitä mainioin opus!

Pirteä salaatinkastike

1 dl öljyä
1/2 paprika (meillä keltaista)
1/2 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1,5 rkl ketsuppia
1/2 rkl sinappia
1/2 tl kuivattua basilikaa
1,5 rkl viinietikkaa
1/2 rkl sokeria

Soseuta jonkinsortin bamixilla ensin paloiteltu paprika, silputut sipulit, ketsuppi ja sinappi. Kapeahko astia soveltuu tähän parhaiten. Lisää sitten mausteet ja kaada lopuksi öljy kapeana nauhana joukkoon koko ajan sekoittaen. Kastiketta tulee noin muutama desi, riittää maustamaan monet raasteet ja salaatit. Säilyy jääkaapissa suljetussa astiassa noin viikon verran, jos säilyy. :)

Schnitzeliä ja Rieslingiä

Loppuviikko sujuu Saksanmaalla, Reinin rannoilla Schnitzel suussa ja Riesling lasissa. Tosin töiden takia tuonne mennään, että ei tässä mitään lomailla.

Sää saattaa olla tosin hitusen talvisempi kuin mitä kuvassa... Kuva lainattu täältä. Olisi kiva päästä käymään tuolla Reinin laaksossa kesäaikaan, maisemat ovat jo talvella vaikuttavia, kesä lienee ihan omaa luokkaansa.

Italian lipun väreissä (Pasta alla vodka)

Tämä pastaohje oli jäänyt mieleeni jo aikaa sitten ja vasta nyt se pääsi kokeiluun. Loistava ruoka tilanteessa, kun kaapit kumisevat tyhjyyttään ja jotain olisi kuitenkin pakko syödä. Pastaa, tomaattisäilykettä ja vodkaa ;) löytynee kaapista melkein aina ja meillä parmesanklöntti on jääkaapin vakiväkeä. Ohjeen olin bongannut joskus täältä ja toisen kerran täältä. Oma versioni taisi olla sekoitus molempia. Ja jos vaan kaapista löytyy, niin italialainen mausteinen makkara olisi tämän soosin kanssa varmasti hyvää pataa.

Pasta alla Vodka
(noin neljälle)

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
chiliä
4 rkl vodkaa
1,25 dl kanalientä
400 g tölkki karkeaa tomaattimurskaa
liraus kermaa tai pieni klimppi tuorejuustoa
(tummaa Maizenaa suurustamiseen)
suolaa, pippuria ja hunajaa
tuoretta basilikaa

Hienonna sipulit. Kuullota sipuleita ja chiliä öljytilkassa 3-5 minuuttia tai kunnes sipulit laskistuvat ja ruskistuvat hieman. Lisää kanaliemi ja tomaattimurska, mausta suolalla, pippurilla ja tipalla hunajaa. Anna porista hiljakseen.

Keitä pasta ohjeen mukaan, al dente. (Minä keitin ehkä hiukan liikaa...)

Lisää kerma ja vodka soosiin, ja nosta kattila pois liedeltä, kun keitos alkaa kuplia uudelleen. Jos kastike vaikuttaa liian juoksevalta, suurusta tummalla Maizenalla. Valuta pasta ja sekoita kastikkeeseen silputun basilikan kanssa. Tarjoile raastetun parmesanin kanssa.

Pastana oli muuten Martellin ihastuttavaa maccheroni di Toscanaa. Saa ostaa ainakin täältä.

Lumeton laskiainen

Tänä vuonna ei ole laskettu pulkkamäkeä, ei leivottu laskiasipullia eikä edes Runebergin torttuja. Viime vuonna ehti kaikkea. Höh. Onneksi kaupasta sai edes jonkinlaisen pullan, ei mennyt ihan perinteet sekaisin. Meillä minä syön vain kermavaahdolla ja hillolla, Miespuolinen hyväksyy vain ja ainoastaan mantelimassaversion. Molempi parempi.

Ihan parhaat Lindströmin pihvit

Jostain syystä omat kokeiluni Lindströmin pihvien kanssa ovat päätyneet aina pienoiseen pettymykseen. Borchkeiton jäljiltä taloudestamme löytyi punajuuria ja rohkaistuin yrittämään tätä klassikkoherkkua jälleen kerran. Päätin pelata todella varman päälle ja ohjeistin itseni Polkkapossun opein. Etikkapunajuuret jouduin korvaamaan tuoreilla versioilla, jotka raastoin ja esikypsensin pannulla kera punaviinietikkatilkan. Tämä jäikin ainoaksi sovellukseksi ja nyt onnistui! Loisto-ohje!

Lindströmien seurana lautasella kermaista kanttarellimuhennosta, innoituksensa sekin sai Polkkikselta. Perunamuusin lisäkeosuus lienee melkein itsestäänselvys. Lindströmit kuuluvat muuten eväsruokien ehdottomaan aateliin. Aiheuttavat taattuvarman annoskateuden kanssalounastajissa. ;)

Lindströmin pihvit Polkkapossun tapaan

400 g nauta(-sika) jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismassa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä massat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä (kannattaa tehdä aika paksuja ja pieniä). Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia.

Hirvikäry

Erään talvi-illan menun pääruokana saimme maistella mainiota hirvikäryä, jota J&J ystävällisesti meille kokkasi. Sarvipää oli toisen J:n itse jahtaamaa, suurta ja harvinaista herkkua meille! Tarkasta reseptistä ei niin väliksi, tätä tehdään vankalla näppituntumalla

Hirvikäry

hirvenlihaa ohuiksi lastuiksi vuoltuna
pekonia kuutioina
sipulia isoina lohkoina
voita
tummaa olutta
pippuria
suolaa
katajanmarjoja
laakerinlehtiä

Käristä pannulla tai padassa ensin pekoni ja siirrä se sivuun odottelemaan. Käristele lihat pienissä erissä, samoin sipulilohkot. Laita pekoni, liha ja sipulit valurautapataan ja kaada perään olutta niin että koko komeus peittyy. Lisää mukaan mausteet. Anna porista hiljalleen hellalla ainakin tunnin verran niin että liha on varmasti suussasulavan pehmoista. Tarkista maku

Tätä tarjoiltiin puikulaperunamuussin kera, jota oli maustettu voissa paistetulla salottisipulihakkeluksella. Eipä ollut hassumpaa sekään!