Vanhan vuoden vasikkatartar

En ole tainnut oikein koskaan päästä kärryille Uuden Vuoden juhlinnan nakit ja perunasalaatti-perinteestä. Minua saa sivistää tässä asiassa, mieluusti! :)En yrittänyt ymmärtää sitä edes vuonna 2012 ja päädyimmekin nauttimaan aattoiltana vasikkatartaria paahdetun leivän ja vihreän salaatin kanssa. Puolta yötä ja samppanjaa odotellessa laseihin kaadettiin australialaista Logan Weemala pinot noir-viiniä.
Tällä kerralla tartarpihvit toteuttiin tällä linkin takaa löytyvällä Anthony Bourdainin-reseptillä, joka tosin ei nyt ihan 100% vakuuttanut. Itse tykkään hieman terävämmästä ja mausteisemmasta tartarista. Konjakki oli silti aika veikeä lisämauste.




Logan Weemala pinot noir oli hyvinkin kevyt, marjaisa ja oikein miellyttävä. Toisaalta viini oli ehkä turhankin neutraali, mutta pinoteissa "less is more-sääntö" pätee hyvin. Aion kyllä antaa tälle viinille toisenkin mahdollisuuden.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Heihei vuosi 2012 ja tervetuloa uusi vuosi 2013!

Tuulahdus Italiaa: Inkivääri-aprikoosi cantuccinit

Nyt olisi ollut oikeasti mustaherukkasinpin vuoro, mutta käännän takin ja laitankin ensin nämä ihastuttavat Cantuccinit.

Jouluaaton jälkkäripuolesta vastasi suurimmalta osin "Ogelin sokerileipomo" eli siskoni puolisoineen. Nämä cantuccinit olivat yksi omista suosikeistani, erityisesti joulupäivänä ja tapanina tuli natusteltua näitä ihan liikaa... Reseptin sisko oli saanut työkaveriltaan, joka on saanut sen aikanaan Italiasta, eli autenttista meininkiä. Kaunis kiitos siis sinne "viraston" suunnalle reseptistä siis!

Cantuccinit maistuvat ihanilta marsalan, vin santon, portviinin tai madeiran kera. Toppaa keksiä viiniin silläkin uhalla, että lasissasi on sen jälkeen muutama murunen. Ja voi näitä nautiskella ihan teekupposen ja kahvimukillisen kerallakin.

ARKKITEHDIN INKIVÄÄRI-APRIKOOSI CANTUCCINIT
n. 25 kpl

3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
100 g kokonaisia ukorittuja manteleita (tai vaikka pistaaseja tai sekoitus molempia)
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
appelsiinin tai sitruunan kuori raastettuna
2 munaa
100 g kuivattuja aprikooseja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Saksi aprikoosit pieniksi paloiksi. Lisää sitten taikinaan kokonaiset mantelit, sitruskuoriraaste, inkivääriraaste, aprikoosin palaset ja lopuksi munat. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta vältä turhaa "vatkaamista", ettei taikina sitkisty.

Taikina on aika löysää, mutta niin sen kuuluukin olla. Muotoile taikinasta leivinpaperoidulle pellille puolipyöreät tangot. Pötköt leviävät reilusti, joten jätä niille reippaasti tilaa.

Paista cantuccini-pötköjä uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia. Ota uunista ja anna leipomusten jäähtyä sen verran, että voit leikata pötköistä noin 1 cm:n paksuisia viipaleita. Manteleiden pitäisi "naksahtaa", kun leikkaat.

Käännä keksien leikkauspinnat ylöspäin ja lykkää pelti uuniin vielä toviksi, jotta keksit rapeutuvat. Noin 5-10 minuuttia riittää mainiosti.

Keksit säilyvät kuivassa pitkään, jopa viikkoja. Tai meillä eivät säily, koska ne joku aina napsii.


Note to self: Tee tuplataikina, koska säilyvät hyvin. Taikinaa voi hyvin kuulemma maustaa myös erilaisilla likööreillä ja vaikka sitruunamehulla. Kardemumma sopi myös oivallisesti jouluisten cantuccinien makumaailmaan.

Puolukkaiset poropullat

En oikein tiedä, mistä aloittaisin joulujuttujen kirjaamisen, joten aloitetaan sitten epäloogisesti vaikka näistä lihapullista. Lihapulla sinällään ei liene mitään perinteistä jouluruokaa, vaikka sitä kaikenmoisissa pitopöydissä paljon näkeekin. Jostain syystä nämä mehevät poropullat olivat kuitenkin kovin suosittuja tänä jouluna, jopa mummini kehui niitä. Ja mummi on mun ehdoton kotiruokakeittiöidoli!

Ohjeen nappasin suoraan Mustapippuri.fi:stä. Toimi mainiosti. Nämä sopisivat mainiosti myös Vuodenvaihtajaisbileiden tarjoiluihin.

POROLIHAPULLAT
4:lle

400 g poroa jauhelihana
1 pieni sipuli
tilkka öljyä
1-2 tl suolaa
0,5 tl maustepippuria (kannattaa jauhaa itse morttelissa)
1 pieni kananmuna
1 dl kermaa
2 rkl ruiskorppujauhoja (tai tavallisia)
1 dl puolukoita

Hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi pannulla. Laita kulhoon jauheliha, jäähtynyt sipuli, suola, maustepippuri, kananmuna, kerma ja korppujauhot. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja vaivaa taikinaa hetken aikaa puuhaarukalla tai niinkuin minä, ihan omilla pikku kätösillä.

Pyöritä taikina pulliksi ja paista ne kypsiksi voissa paistinpannulla tai 200 asteisessa uunissa n. 10 minuutin ajan. Minä tein niin, että ensin uunitin ja sitten pyöräytin pullat vielä voin ja pannun kautta.

Tarjoilin näitä pompuloita mustaherukkasinapin kera, josta vissiin pitääkin blogata sitten  seuraavaksi.


Note to self: Puolukat voinee korvata karpaloilla tai puolukkasurvoksella, jos ei ehtaa tavaraa sattumoisin löydy.

Teesuklaa eli Earl Grey-maustetut suklaatryffelit

Viime vuonna suklaatryffelini menivät reseptivirheen takia vähän metsään ja päätyivät kaakaoksi. Nyt oli siis vihdoin revanssin aika ja päädyin kokeilemaan Ruokapirkassa julkaistua Suomen kokkimaajoukkueen reseptiä. Ainakin reseptin taustojen pitäisi olla kunnossa!

Ja kyllä vaan, tällä kertaa onnistuin. Maut olivat tasaantuneet ihanasti muutaman päivän aikana, suklaassa oli vieno sitruksen maku. Aleksin vinkistä kävin hakemassa Caffista Praluksen kaakaojauhetta. Tässä kohtaa panostaminen kannatti. Tryffelin kaakaojauhepinnoitus maistui kerrankin ihan suklaiselle, ei yhtään karvaalle, kitkerälle tai palaneelle.

 
SUKLAATRYFFELIT EARL GREY-TEELLÄ MAUSTETTUNA

1,25 dl kuohukermaa
1 rkl Earl Grey-irtoteetä
150 g hyvää tummaa suklaata
1 rkl (17 g)  hunajaa
25 g     voit
tummaa kaakaojauhetta

Vaihe 1
Sekoita kylmä kerma ja teenlehdet keskenään pienessä kattilassa. Peitä kannella ja anna maustua yön yli jääkaapissa.

Vaihe 2
Lämmitä kerma ja teelehdet kiehumispisteeseen. Siivilöi kerma ja mittaa se. Kermaa tarvitaan 0,9 dl. Lisää paloiteltu suklaa ja hunaja kerman joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Sekoita joukkoon voi. Jos ainekset eivät ota sulaakseen, lämmitä hyvin varovasti liedellä. Suklaahan palaa todella helposti eli maltti on valttia!

Vaihe 3
Anna seoksen jähmettyä peitettynä jääkaapissa yön yli. Tai vaikka enemmänkin, ei haittaa.

Vaihe 4
Muotoile seoksesta palloja. Yritä epätoivoisesti saada kaikkista saman kokoisia ja mallisia. Käytin tässä vaiheessa kertishanskoja, silti suklaata ja kaakaojaihetta oli lähes kaikkialla...  Pyörittele pallot kaakaojauheessa. Säilytä tryffelit jääkaapissa. Tarjoa kahvin tai portviinituikun kanssa.

Skål på Julen!

Olen tänä vuonna liputtanut stressittömän joulun puolesta, vaikka meille on tulossa vähintäänkin puoli sukua aattona syömään. Delegointi, excel ja turhan hösäämisen tehokas unohtaminen ovat toimineet ohjenuorinani. Ja yllättävän hyvin tässä onkin menty, edes siivoamisesta en viitsi kipunoida, varsinkin kun naapurin hurtta on jouluhoitolassa meillä. :)

Myöskään juhlavan joulupöydän juomatarjoilusta ei kannata stressata. Sitäpaitsi, aiheeseen tarjolla on
"ammattiapua". Vilkaisepa vaikka tuoreinta  Viini-lehteä, eilistä Hesaria tai kysäise vaikka Alkon myyjältä' vinkkejä. Ja raaka totuushan on se, että perinteisen ja vähän modernimmankin joulupöydän antimet ovat todella haastavia viineille. Täydellisiä makupareja on vaikea löytää kaikelle sille yltäkylläisyydelle, joka yleensä on tarjolla. Etikkaiset kalat, makeat juurekset ja laatikot sekä kinkku sinappihunnulla asettavat isoja haasteita viinivalinnoille, puhumattakaan niistä kaikesta muusta makukirjosta. Niinpä itse suosinkin linjaa, että juo sitä viiniä, mistä pidät! Täydelliset makuparit voi sitten etsiä vaikka juusto- tai jälkiruokapöydästä. Palanen hyvää juustoa ja sille hartaudella valittu viinipari, se on jouluonnea se.

Tänä vuonna meillä joulunviettoa aloitellaan varmaankin glögillä, itse keitelty makuliemi sekä viherherukkamehu, valkoviini ja pieni teräste ehkä, siitä syntyy tämän joulun glögi.

Aattoillallinen alkanee samppanjalla, kuplat ja kuohut nostavat tunnelman kattoon ihan taatusti. Kuplivalla voi tarvittaessa jatkaa alkuruokiin. Valkoviinksi valikoitui tämän syksyn kiistaton hitti Kung Fu Girl Riesling hyvän hapokkuutensa ja pienen jäännössokerinsa siivittämänä. Ja valittiinhan se juuri vuoden viiniksikin! Punaviini seurasi vähän samaan syssyyn, eli Esporão Reserva 2010, joka tuli valituksi vuoden punaviiniksi. Jälkiruokapöytää sulostuttaa portviini, tämän syksyn suosikkini, Taylor's 10 Year Old Tawny Port.

Illan hämärässä saatetaan kyllä avata jokunen puteli myös tuolta oman kellarin uumenista. Pari spesiaalipulloa pitää olla aina, juuri näitä hetkiä ja rakkaita ihmisiä varten!

 Aika osuvasti nimetty portviini... Tavoitetila jouluillallisen jälkeen!

Lämmin ruusukaalisalaatti

Olen tässä kovasti tuumaillut joulunvieton kasvisruokia. Lihapuoli on kätevästi ulkoistettu, kuten kalakin. Sokerileipuriosasto on joku ihan muu kuin minä (no okei, tein tänään koe-erän Earl Grey-maustettuja suklaatryffeleitä), joten omistaudun siis kasviksille pottulooraa ja rosollia lukuunottamatta. Ja ehkä pupumakkaralle, jos mylly ja suppilot saapuvat ajoissa.

Tuota tuumatessa ja nettiä pöyhiessä törmäsin tällaiseen lämpimään ruusukaalisalaattiin, jota päädyimme koeponnistamaan eilen iltasella ystävien kanssa. Huolimatta hieman yli menneestä ruusukaalin kyspsyysasteesta salaatti maistui kaikille, paitsi eräälle tiedostavalle, maustaan varmalle 4-vuotiaalle, joka kuulemma tykkää vaan perunasta, makaronista, makaronilaatikosta ja carbonarasta.

Mitä kasvisruokia teillä muilla on suunnitteilla joulunpyhiksi? Saa vinkata!

LÄMMIN RUUSUKAALISALAATTI

800g ruusukaaleja

pala purjon vihreää osaa (meillä noin puolikas isosta purjosta)

1dl vettä

ripaus hiutalemaista sormisuolaa

1 rkl oliiviöljyä

5 rkl hyvää majoneesia (Tee itse!)

2 rkl Dijonin sinappia (meillä puolet sitä rakeista versiota)

1murskattu valkosipulinkynsi

3 rkl oliiviöljyä

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kannat. Tarvittaessa poista päällimmäiset lehdet. Halkaise suurimmat ruusukaalit ja jätä pienimmät kokonaisiksi. Pese ja suikaloi purjo.

Kiehauta laakeassa kasarissa 1 dl vettä ja lisää joukkoon ruusukaalit. Nosta kansi päälle. Höyrytä ruusukaaleja viitisen minuuttia, kunnes ne ovat puolikypsiä. Voit höyryttää ne myös kerroskattilassa, varo kypsentämästä liikaa!

Poista kansi ja anna kosteuden höyrystyä pois, kunnes ruusukaalit saavat myös hieman väriä. Ripottele joukkoon suolaa. Lisää purjosuikaleet ja loraus öljyä ja kääntele muutaman kerran. Nosta kasari syrjään liedeltä.

Sekoita kulhossa majoneesi, sinappi ja murskattu valkosipulinkynsi. Ohenna kastike oliiviöljyllä. Kaada lämmin ruusukaaliseos kastikkeen joukkoon ja kääntele tasaiseksi. Tarjoa lämpimänä.

Note to self: Lisäsin mukaan kourallisen paahdettuja, suolattuja kurpitsan siemeniä, sopivat mainiosti ja antoivat mukavaa purutuntumaa.

Luomuglögi Lapista

Pohdimme ystävän kanssa tuossa männäviikonlopun juoksulenkillä, olemmeko jouluihmisiä. Omalta kohdaltani päädyin määrittelyyn semi-jouluihminen: tykkään joulusta, jaksan vähän intoilla, ainakin ruuista ja viineistä ja välillä valmistellakin, mutta kieltäydyn stressaamasta.

Viikkokausia meillä ei jouluun valmistauduta tänäkään vuonna. Jostain ihmeen syystä en ole edes keitellyt glögejä, kuten yleensä. Kaupastakin on tarttunut mukaan glögitötsä ihan muutamia kertoja. Alkon perinteinen hehkuviini oli kammottavan alkoholista, Blossan vuosikertaglögi ihan mielenkiintoista, mutta suosikikseni on noussut ihan alkoholiton, luomu, Lapin Maria-glögi. Klassinen Hommanäsin glögi on löytänyt haastajansa.

Mustaherukkaa, variksenmarjaa ja ihania mausteita hyvässä suhteessa, ei liikaa sokeria. Kaunis pullo. Saatavilla hyvinvarustetuista ruokakaupoista, omani taisin ostaa Stockalta. Maista!

Ja jos haluat keitellä glögejä itse, niin vilkaisehan toki nämä edellisten vuosien tuoksuvat juomat.

Kuvan lainasin Lapin Marian sivuilta. Ja tämä ei ole maksettu mainos.

Note to self: Terästä tarvittaessa mustaherukkaliköörillä, mustikkaliköörillä tai vaikka ihan vaan vodkalla.

Paahda paistia

Ihan vielä ei ole kinkun paistamisen aika, meillä se ei rehellisyyden nimissä koita oikein koskaan. Jos meillä haluaa jouluna syödä kinkkua, se kannattaa tuoda muassaan. Että vinkvink vaan, vaikka ei tainnut olla mikään yllätys. ;)

Joulun ruokajuonia punoesssaan voikin paistaa mehevän paahtopaistin. Miespuolinen hemmotteli minua taannoin aimo palasella tuota paahtoihanuutta. Paistista vuoltiin viipaleita vaikka mihin, parhaalta taisi maistua paahtopaistisalaatti, kera caesar-kastikkeen. Kannattaa siis todellakin ostaa kunnon kokoinen paisti (minimissään 1 kg), pienestä ei tule kuin vihaiseksi ja siitä tulee helposti kuivakin.

Ohje oli kaiveltu Pastanjauhajien arkistosta, vuodelta 2006!


"Hanki tarpeesi mukainen pala paahtopaistia. Yksi ruokailija syö koostaan riippuen kerralla 100-300 grammaa, mutta kannattaa paistaa kerralla kunnon annos. Paahtopaistinjämät on helppo myöhemmin hyödyntää niin kylmänä kuin kuumana, lisukkeena tai pääruokana.

Kun liha on hankittu (ja sen on annettu lämmetä huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia), ruskista se joka puolelta kuumalla pannulla ilman rasvaa. Mahdollisimman nopea ruskistus mahdollisimman kuumalla pannulla on paras. Paisti ehtii kyllä kypsyä uunissa. Joidenkin lähteiden ja uskomusten mukaan tämä vaihe estää "mehujen karkaamista". Niin tai näin - varmaa on, että rapeaksi paistettu kuorikerros tekee paistista myöhemmin leikattavista viipaleista kertaluokkaa herkullisempia.

Paista lihaa uunissa 125 asteessa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta (meillä muuten 63). Ohjeellinen aika on noin tunti/paistikilo. Tärkeintä on, ettet aja paistia liian kuivaksi. Nauta on sen verran vähärasvaista, että se sitkastuu kuivuessaan. Rasvaisempaa sikaa (kuten se joulukinkku) voi huoleti paahtaa ylikypsäksi maun vain paratessa.

Kun paisti on haluamassasi lämpötilassa (tai arvioitu aika on kulunut), ota se uunista ja hiero pintaan kämmenellinen merisuolaa ja toinen koura rouhittua pippuria. Kääri maustettu paisti ensin yhteen voipaperiarkkiin ja tämän jälkeen yksitellen nippuun sanomalehden sivuja. Kokonainen sunnuntai-Hesari on takuulla liikaa. Puolikas annos maakuntalehti Kalevaa sen sijaan tuntui sopivalta määrältä. Lehdet eristävät paistia juuri sopivasti ja estävät sitä jäähtymästä vetäytymisen aikana. Anna paketin seistä pöydällä tunnista kahteen. Vaikka miten tekisi mieli alkaa viistellä siivuja, kannattaa todellakin odottaa vähintään se tunti. Vasta tässä vaiheessa liha kypsyy sisältä asti ja mehukkuus tasaantuu.

Avaa lopulta paketti ja leikkaa kerralla nautittava määrä poikkisyyhyn ohuiksi siivuiksi. Jos et syö koko paistia heti, loppuosa kannattaa säilyttää kokonaisena palasena. Yksittäiset siivut nimittäin kuivahtavat jääkaapissa nopeammin."

Atrian sivuilta löytyi muuten seuraavat sisälämpötilaehdotukset naudalle, sitten kun seuraavan kerran näitä taas muistelen...

Paisti, punertava 60
Paisti, kypsä 75
Filee, raaka 47-50
Filee, medium 55–60
Filee, kypsä 65-70

Parahin palsteri

Viimeksi tänään alkoi kaupan vihannesosastolla näyttää todella talviselta. Eihän siellä lunta toki ollut, mutta aika ankeilta, naheilta ja valjuilta alkavat viheriöt vaikuttaa. Vai oliko se vain tämä maanantai?

Onneksi ovat juurekset. Tänä syksynä olen erityisesti tykästynyt palsternakkaan hieman pähkinäiseen makuun. Kulinaarimurulan Jaana tarjoili sille erinomaisen reseptin, joka on ihan pakko kirjata tänne itsellekin ylös. En muuttanut mitään, lisäsin vain tilkan sitruunamehua. Palsternakkasotto-/rotto tarjoiltiin poron ja lakun keralla.


PALSTERNAKKAA RISOTON HENGESSÄ
2:lle

300 g palsternakkaa
50 g voita
1-2 dl vettä
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua

Kuori palsternakka ja paloittele se niin pieniksi ja tasaisiksi kuutioiksi kuin kykenet.

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon palsternakat. Freesaa kuutioita hetki ja lisää kattilaan desin verran vettä.

Anna pöhistä kohtalaisella lämmöllä kunnes vesi on haihtunut.  Raasta juusto. Jos palsternakat eivät ole vielä kypsiä, lisää vielä hiukan vettä ja anna pöhistä lisää. Varo kuitenkin, etteivät juureskuutiot mene täysin muhjuksi!

Lisää kattilaan raastettu juusto ja sekoita hyvin. Mausta ruoka suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.