Sunnuntailounaalla naudanpaistikääröt

Joskus käy niin ihanasti, että saa sunnuntailounaalla mitä parhainta ruokaa mitä mahtavimmassa seurassa! Tänään oli tätilässä tarjolla loistolounas. Oma osuuteni oli lähinnä kastikkeen säätäminen ja viimeistely. Ja sehän sujui, kun oli hyvä liemi, josta säätää. Alkuperäisohje oli tuoreimmasta Stockan "Ikskjyysmii-lehden" numerosta, jossa oli monta makoisan kuuloista paistireseptiä.



Punaviinissä haudutetut naudan paahtopaistikääröt
4:lle

1-2 naudan paahtopaistista leikattua viipaletta / annos
suolaa ja pippuria

Täyte:
150g tuoretta pinaattia
kylmäsavustettuja kinkkuviipaleita
(esim. Schwarzwaldin kinkkua)
4 rkl pinjansiemeniä
8 aurinkokuivattua tomaattia viipaloituina

Haudutusliemi:
1 sipuli
2 porkkanaa
4 varsisellerin vartta
2 rjk tomaattipyrettä
5 dl vahvaa lihalientä
2 dl punaviiniä
muutama oksa tuoretta timjamia
laakerinlehti

Kastike:
siivilöity, kokoonkeitetty haudutusliemi
Meillä lisäksi:
karpalohyytelöä
tummaa balsamicoa
suurustetta (maizena tai vehnäjauho+vesi)
voita kiillotukseen

Huuhtele pinaatinlehdet huolellisesti. Mausta lihaviipaleet suolalla ja pippurilla. Aseta viipaleille pari kerrosta pinaatinlehtiä, kinkkuviipale ja ripottele päälle tomaattisuikaleita ja hieman pinjansiemeniä. Kääri liha rullalle ja kiinnitä tikulla. Paista kääröt ensin öljyssä pinnalta ruskeiksi.

Lohko haudutusliemen vihannekset ja kuullota ne öljyssä padassa. Lisää tomaattipyre, liemi ja viini. Nosta lihakääröt liemeen ja hauduta hiljaisella tulella kannen alla 1-1,5 tuntia. Kääröjen liha saa olla täysin kypsää. Minä suurustin kastikkeen vehnäjauho-vesiseoksella, kiehautin ja kiillotin lopuksi nokareella voita.

Poista kääröistä tikut ja pane ne takaisin liemeen kuumentumaan ennen tarjoilua.

Lehdessä vinkataan, että haudutusliemen kasvikset voisi soseuttaa ja lisätä ne takaisin liemeen suurusteeksi. Päädyin nyt kuitenkin tuohon tavallisempaan suurustamiseen.

Nosta kääröt liemestä ja siivilöi liemi. Keitä lientä kokoon tovi, säädä makuja mielesi mukaan. Tarjoile pottujen tai pottumuusin kera. Tai kukkakaalimuusin!

Kääryläiset lautasella.

Kätevän emännän kattilacooleri

Mitä tekee kätevä emäntä kesäparatiisissa huomatessaan, että roséviini on viilentämättä eikä oikeaa viinicooleria ole mailla eikä halmeilla, jääpaloista puhumattakaan?

Ei hätää, kätevä emäntä kaivaa ruokatuvan uumenista vanhan emalikattilan, pakastimesta kylmäkalleja ja kaivosta kylmää vettä päälle. Siinä meillä oli loistavan pätevä viinicooleri, kesämökkihenkeen! Kattilahan on ihan söpö, mutta nuo kylmäkallet on ehkä kuitenkin hiukan raisun värisiä, pakko myöntää.

Ruuhkacoolerin kätevä isäntä tekaisee vanhasta maitotonkasta, samalla metodilla. Kyllä pysyy saunaoluset vilpoisina.

Syyskesän sulostuttajat, kosmoskukat!

Lounaalla Mustion linnassa

Lähimatkailu on ihan parasta. Mustion linnaan, myöhäiselle lauantailounaalle eksyimme vähän kuin puoliksi vahingossa. Ja hyvä niin, oli mainiota. Kuvat puhukoot puolestaan, tunnelma ja ruoka Linnankrouvin terassilla olivat mieleenpainuvat. Lounaan jälkeen oli mukava kävellä hetki linnan viehättävässä puistossa. Lähiruokaan panostavan ravintolan lisäksi Mustion linnassa on myös hotelli.

Linnankrouvin kaunis kyltti.

Terassilta oli viehko näkymä läheiselle joelle.

Alkuun tartar luomulampaan lihasta.
Laadukasta ja maukasta. Hauska idea kieritellä pienet pihvit ruohosipulisilpussa.

Miespuolinen nautti alkuun kylmää porkkanakeittoa. Upea väri!

Pääruokana nautimme, ehkä vähän tylsästikin, grillatut naudan ulkofilepihvit.
Lisäkkeenä olleet itse tehdyt ranut olivat annoksen parasta antia.
Liha oli ihan inasen sitkeää, mutta hiiligrillin maku tuntui loistavasti.

Mustion linnan päärakennus toimii museona, johon pääsee tutustumaan
vain opastetulla kierroksella. Kannattaa tarkistaa ajat etukäteen.

Mustikkahillo sitruunalla ja vaniljalla

Sain ihanan ison ämpärin mustikoita, kiitos vaan tädille ja sedälle! Kaikki eivät mahtuneet pakastimeen, oli pakko alkaa hilloamaan.

Seikkalin internetin ihmeellisessä maailmassa ja keräsin innoitusta mm. Hellapoliisilta ja Herkkusuulta. Sitruuna, vanilja ja mustikka kuulostivat loistavalta kolmikolta.

Jos on pata- ja laatikkoruokien kuvaaminen ihan hanurista, niin on muuten hillopurkkienkin. Hillon keittovaiheessa oli jo niin hämärää, etten alkanut räpsimään kuvia. Nyt kun hillot ovat purkitetuja, niin en raaskisi vielä avata, kun en nyt niitä aikonut syödäkä. Niinpä kuva on todella tylsä ja kamala. Ehkä olis pitänyt koittaa stailata vaikka mustikoilla tai jotain. No mutta onpahan kuva kuitenkin!

Sitruunainen mustikka-vaniljahillo
(pari purnukallista)

1 kg mustikoita
0,5 dl vettä
1 vaniljatanko halkaistuna
2 sitruunan kuoret raastettuna
500 g hillosokeria

Putsaa mustikat ja laita ne isohkoon kattilaan, samoin laita joukkoon vesi. Kiehauta nopeasti ja lisää mukaan halkaistu vaniljatanko ja raastettu sitruunan kuori.

Anna kiehua keskilämmöllä, kunnes marjat hieman pehmenevät, reilu viitisen minuuttia. Lisää sekaan hillosokeri. Anna kiehua hiljaksiin, sekoittele välillä, noin 10-15 minuuttia.

Jäähdyttele hilloa puolisen tuntia. Kalastele vaniljatangon palat pois hillosta. Tölkitä hillot huolellisesti pestyihin purkkeihin (Myös ne kannet!). Esimerkillinen hilloaja kuumentaisi purkkeja ja kansia uunissa vartin verran, 100 asteessa.

Täytä purkit hillolla pirpintaan asti ja sulje kannet huolellisesti. Jäähdytä hillopurnukat huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa tai kellarissa.

Ja muuten, en onnistunut kuorimaan tämän hillon vaahtoa. Sitä tuli, mutta se oli omituisen ohutta ja marjat vaan halusivat vaahdon sekaan. Annoin vaahdon olla ja nyt sitten vaan elän tuon vaahtofaktan kanssa. Siellähän lepää, hillopurkissa.

Tattilaisten aika!

Jos vähääkään epäröit, mitä tekisit viikonloppuna, niin mene metsään! Sade ja lämpö tekevät ihmeitä sienisadolle. Nyt siis todella kannattaa käydä katsastamassa, josko sinne korin pohjalle saisi jotain muutakin kuin vain havunneulasia.

Itse olen vähän kranttu ja laiska: poimin vain sieniä, joita ei tarvitse ryöpätä. Riemuhuutoja saavat aikaan siis herkkutatit, kantarellit, mustat torvisienet ja myöhemmin syksyllä suppilo- ja kosteikkovahverot. Tämä valikoima riittää minulle, nämä tunnistan varmasti ja homma on turvallista.

Uusia sienireseptejä katsastelen aktiivisesti, toteutuksen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kettuterroristeissa olikin jo herkun kuuloinen metsäsienipizza esillä ja HS:n sivuilta bongasin sienirieskat.

P.S. Jos epäilet sekoittaneesi herkkutatin ja sappitatin niin tee maukukoe. Maista tattia, huomaat sappitatin varmasti!

Marinadihuntu possulle

Sillä aikaa kun mustikkahillo tuossa jäähtyy, on hyvä aika palata taannoiseen Dansukkerin näytepakettiin. Juttu tuli mieleen, koska hilloamiseen tarvitaan sokeria...

Ihan turhan usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka lihan marinoiminen on niin kovin työlästä. Ja kun ei oikein tiedä, mitä siihen marinadiin laittaisi jne. Höpönlöpön, sanon minä. Marinoiminen ei ole mitään rakettitiedettä ja sinnehän voi laittaa vähän sitä mitä kaapista löytyy. Viimeksi nakkasin marinadikippoon siskoni tekemän tomaattisoosin jämän. Toimi ihan vallan hyvin!

Tässä muistiin itselle ja muillekin yksi tämän kesän suosikeista, joka löytyi siitä näytepakkauksen reseptivihkosesta. Sinänsä kiva ohje, että nämä ainekset, tai jotain vastaavaa löytyvät useimmiten kaapista.

Marinadi possun lihalle

1/2 dl vasta puristettua sitruunamehua
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl öljyä
2-3 rkl ruokosokerisiirappia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 tl tai enemmänkin sambal oelek-chilitahnaa
reilustu mustapippuria myllystä

Riittää noin 1,5 kg:lle lihaa. Sopii taatusti myös kanalle!

Kesäsipulit kävivät grillin parilalla! Sipaisu yrttiöljyä niskaan ja
ropsaus pippuria ja suolaa. Helppo ja hyvä lisuke.

Palaan siihen mustikkahilloon ihan tuota pikaa. Kaavin juuri kattilan pohjan, maistui kertakaikkisen hyvälle!

Nauvo - Nagu

Vielä muutama kesäinen otos, tällä kertaa Länsi - Turunmaan saaristosta. Nauvossa nautimme lounaan L'Escalen aurinkoisella terassilla meren äärellä. Iltapäivakaffet ja pullat maistuivat Lanternan kesäkahvilan sisäpihalla.

Lanternan kesäkahvilan leivos- ja kakkuvitriini oli kerrassaan hurmaava ja yltiösöpö.

Hieman oli vaikeuksia valita, niinpä pääsdyinkin pullaan.
Yllätyin iloisesti, sillä tavallisen näköinen voisilmäpulla olikin höystetty vaniljaisella omenahillokkeella.

Lanternan yhteydessä toimii myös pieni keramiikkapaja sekä shoppi.
Kahvilan kahvimukit taisivat olla omaa tuotantoa.

L'Escalen Biff Wallenberg oli maittoisa ja riittoisa. Ja ihme kyllä söin myös annoksen kanssa tarjotut valkosipulipotut, olivat erinomaisia. En siis ole mikään suurensuuri perunafani, poislukien uudet perunat.
Lautanen oli aika hillitön, keraaminen kaalinlehti!

Kiva kesämesta: Pöllöwaari, Jyväskylä

Vaikka kesäloma loppuikin niin nythän ei ole loppukesä vaan elokesä! Puutarhan antimet runsaimmillaan ja metsät täynnä vaikka ja mitä!


Kesäretkeilyä on jo nyt kiva muistella. Retken varrella poikkesimme Jyväskylässä ja ravintola Pöllöwaarin viinipihalla lounaalla. Aurinko helli, valkkari ja samppis kylmiä, seura mahtavaa, ruoka maittoi, palvelu sydämellistä ja lämmintä. Kanasalaatti oli kaunis, lohi kantarellisoosin kera ehkä hieman tavanomaista. Niin kesää! (Tulikohan tähän varmasti tarpeeksi positiivisia adjektiiveja?)



Kannattaa käväistä, jos osuu kohdille tai vaikka oikein tehdä visiitti. Hotelli Yöpuun huoneet ovat todella söpöjä!

Gluteenittomat mustikka-valkosuklaamuffinssit

Olen tainnut joskus täällä bloginkin puolella hymistellä (toki kaikella rakkaudella ja itsekin joukkoon kuuluvana) aiheesta perheeni tai oikeastaan sukuni ruokarajoitteet. Nykyisin meillä alkaa olla vaivaa ihan joka lähtöön: maidotonta, gluteenitonta, lihatonta, ruoka-aineallergiaa vaikka ja mille raaka-aineelle. Yhteisten menujen suunnittelemine on toisinaan melkoista säätämistä. Ja välillä jokaisella on mukanaan omat nyssäkät ja pussukat, mutta aina ovat kaikki saaneet jotain ruokaa.

Gluteeniton leivonta ei varsinaisesti kuulu omaan ydinosaamiseeni, tavallistenkin jauhojen sumplaaminen kanssa on useimmiten ihan tarpeeksi haasteellista. Niinpä siis ilahduin kovasti, kun löysin tämän Provena Sunnuntai gluteiinittoman muffinssimixin lähikauppamme hyllystä. Kesäparatiisin leivontasessioissa kun tulee helpommin oikaistua kuin normaalissa kotileivonnassa. Tiskin määrää yrittää minimoida, tiskaaminen kuin alkaa aina veden lämmittämisella padassa. Ja kuka sitä kesähelteellä muutenkaan jaksaa sisällä kökkiä ja taikinoita väsäillä. Mutta toki valmispussileivonnassakin pitää tuunata!

Gluteenittomat valkosuklaa-mustikkamuffissit

1 pss Provena Sunnuntai gluteeniton vaniljamuffinssi-aineksia
Vettä tai maitoa
Rasvaa eli öljyä tai voisulaa
Reilu 50g valkoista suklaata rouhittuna
Noin 2 dl tuoreita mustikoita
Koristeeksi kurkkuyrtin ja ruiskaunokin kukkia

Toimi pussin ohjeen mukaan eli sekoita jauhoseokseen ensin neste ja rasva, määrät ovat pussukan ohjeessa. Vähensimme tosin nesteen määrää hieman, koska mustikoista irtoaa jonkin verran nestettä ja valkosuklaakin muuttaa vähän taikinan koostumusta. Täytä muffinssivuuat taikinalla ja paista ohjeen mukaan.

Jäähdytä muffinssit paistamisen jälkeen kunnolla. Jos jaksat niin tee päälle joku ihana tahma tomusokerista, tuorejuustosta ja vaniljasta. Tai koristele ihan vaan kukkasilla, niin kuin minä tein. Nämä muuten maistuivat mehukkaammilta vasta seuraavana päivänä, vietettyään yön jääkaapissa.

Ja kunhan käyttää maidotonta rasvaa (öljy tai maidoton margariini) ja nesteenä vettä, mehua tai vaikka kookos- tai kauramaitoa niin tadaa, muffinssit ovat maidottomat. Ja suklaahan pitää silloin vaihtaa maidottomaan tai heivata kokonaan.


HS.fi:ssä oli muuten hilpeä kirjoitus aiheesta nykyihmisen ruokarajoitteet. Itse oikeasti ruokarajoitteisena enkä vain sihteeriallergisena en aina oikein jaksa tajuta, saatika osoittaa ymmrtämystä, jos joku ehdoin tahdoin haluaa tehdä omasta ja muiden elämästä kovin vaikeaa. Terveys on totta kai tärkeintä, mutta sihteeriallergiset ja muut kranttuiljat voisivat kasvaa aikuisiksi. Tai minulla vain rajoittunut mieli...

Vaniljainen kirsikkahillo

Sain muutama kesä sitten syntymäpäivälahjaksi kirsikkapuun, siis kolmekymppislahjaksi, aika monta kesää sitten… Pieni puu istutettiin kesäparatiisin puutarhaan ja olemme jo muutaman kerran keränneet siitä pienen sadon. Mennä keväänä puu kukki valkoisen pilven tavoin ja nyt saimmekin kerätä upean hapankirsikkasadon. Hapankirsikka ei ole mikään syömämarja, vaikka kuinka olenkin happaman ystävä. Mutta siitä tulee upeita hilloja ja varmaan se taipuisi myös makoisaksi mehuksi.

Hapankirsikan kohdalla taitaa olla vähän sama juttu kuin härkäpavunkin. Saatavuus on lähinnä omasta puutarhasta tai jos tunnet jonkun, jolla on kirsikkapuita. Toreilta ja kaupoista on aika turha etsiä. Ainakin toistaiseksi. Olen mieluusti tässä asiassa väärässä, oikaiskaa, jos näin on!

Vaniljainen kirsikkahillo

Reilu 4 kg hapankirsikoita
2 kg hillosokeria
2 vaniljatankoa
kourallinen kirsikan kiviä murskattuina

Huuhdo kirsikat ja poista niistä kivet. Voit käyttää apuvälineenä erityistä kirsikankivenpoistajaa tai hoitaa homman ihan vaan sormin repimällä. Molemmilla tavoilla onnistuu. Tämä on sottaista puuhaa, tee mieluiten ulkona ja suojaa alustat ja itsesi hyvin. Murskaa noin kourallinen kirsikan kiviä morttelissa ja laita ne pieneen sideharsonyssäkkään tai teekuulaan. Kirsikankivistä saa pientä karvasmantelimaista makutwistiä hilloon.

Laita kirsikat, halkaistut vaniljatangot ja murskatut kirsikankivet (nyssäkässään) isoon kattilaan. Kuumenna ja keitä noin 10-15 minuuttia. Jos kirsikat ovat kovin kuivia ja niistä ei irtoa mehua, voit lisätä kattilaan 0,5-1dl vettä. Meillä kirsikat olivat todella mehukkaita, joten veden lisääminen olisi ollut ihan turhaa. Sekoita hillosokeri vähitellen joukkoon. Kiehauta ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Kuori päältä mahdollinen vaahto.

Siirrä kattila sivuun liedeltä ja jäähdyttele noin puolisen tuntia. Tämän jälkeen kirsikoiden ei pitäisi enää nousta pintaan, mutta meillä ne kyllä olivat aika sinnikkäitä pompuloita. Kaivele vaniljatangot pois.

Tölkitä hillo puhtaisiin kuumiin tölkkeihin ja sulje heti. Tölkit saa täyttää hyvinkin täyteen niin ei jää turhaa happitilaa bakteerikasvulle. Vaikka hillo vaikuttaisi tässä vaiheessa aika liemevältä, niin ei huolta: se hyytyy noin vuorokaudessa. Ja muuten, huuhtaisin meidän purkit atamonilla vielä ennen kuin tölkitystä. Katso toiminta- ja annostusohje atamonpurkin kyljestä.