Perunamuusin uusi elämä: Perunaiset teeleivät

Koen aina suurta ahdistusta, jos joudun heittämään ruokaa pois. Tällä kertaa ryhdistäydyin ja ennen kuin mitään lensi roskikseen, päätin hyötykäyttää jääkaapissa uinuvan perunamuusin. Muusinperä päätyi perunaisiin teeleipiin, koska suurimuotoisempaa leipomisprojektia ei tällä kertaa ehtinyt alkaa toteuttamaan. Extrahyvää mieltä tuli ihanasta leipomisen tuoksusta, tuoreen leivän tuoksua ei voita mikään!

Ohjeen pohja on Valion Lämpimäisiä-keittokirjasta, selittänee voin reilua määrää. Mutta maukasta tuli.

Perunaiset teeleivät

reilu 1dl perunamuusia
2dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1,5dl grahamjauhoja
1-2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
50g sulatettua voita (Tätä voi reilusti vähentääkin!)

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon maitoon sekoitettu perunamuusi sekä voisula. (Voisulan, muusin ja maidon voit sekoittaa samassa astiassa niin ei tule niin kauheasti tiskiä...) Voisulan voi toki myös korvata öljyllä. Muotoile pellille jauhojen avustuksella neljä somaa kakkaraista. Pistele haarukalla reikiä pintaan, halutessasi voit ripsutella pinnalle myös vähän juustoraastetta. Paista 250 asteessa noin 12 minuuttia. Naustiskele lämpiminä iltateen kanssa.

Kasviksia ja naudanlihaa hapanimelässä kastikkeessa

Vihdoin taas langoilla! Toukokuu on ollut yksi iso hässäkkä opintojen ja työmenojen takia. Nyt on kevään viimeisetkin tentit takana päin, vain muutama raportti tuossa vielä odottelee.

Heti ensimmäiseksi parannusta arkisiin työpaikkalounaisiin. Toukokuussa tuli Saarioisen äidin lihakeitto turhankin tutuksi, samoin muutama muu valmisruokavakio, joita kykenen syömään. Yleensä ottaen en valmiisruokiin juuri koske, koska ne ovat yksinkertaisesti aika kamalia ja kalliitakin. Ravintolalounaat eivät myöskään pidemmän päälle innosta, kerran viikossa on ihan mukava määrä ja riittää minulle. Siispä kotiruokaa kehiin!

Sisäpaistin jämästä piti kehittää jotain. Tällä kertaa siitä syntyi tämä tyylikkäästi suomettunut kinkkiravintolamuona. Hapanimelän kastikkeen ohje löytyi Kulinaarimurulasta, jossa mitä ilmeisimmin on perehdytty kiinalaisiin sapuskoihin keskivertoa enemmän. Ärinomainen ohje olikin!

Kasviksia ja naudanlihaa hapanimelässä kastikkeessa

1 pieni purjosipuli suikaleina
1 solo valkosipuli silputtuna
2 porkkanaa tikkuina
1/2 paprika suikaleina
1 pieni kesäkurpitsa pilkottuna
1 tölkki bambunversoja
makeaa maissia tai minimaissin tähkiä
öljyä paistamiseen
200g naudan sisäpaistia suikaleina
(marinoitu valkosipulilla ja chilillä kera öljyn)

Paista ensin lihasuikaleet ja siirrä ne sivuun. Pikapaista sitten kasvikset, aloita porkkanasta, joka kypsyy hitaimmin. Lisää sitten muut viheriöt ja vokkaa ne nopeasti rapsakoiksi. Lisää pannulle kypsät lihat. Nosta pannu sivuun hetkeksi ja tee kastike.

Välispiikin hapanimelä kastike

2 dl vettä
1 dl etikkaa (valkoviini- tai sherry-)
1 dl (ruoko)sokeria
3 rkl tomaattipyreetä
1 rkl kanafondia
1-2 rkl maissijauhoja tai vastaavasti maizenaa

Kiehauta vesi, etikka ja sokeri. Sekoita pienessä kipossa tomaattipyree, fondi ja maissijauhot/maizena tahnaksi. Vispilöi tahna liemeen ja anna kiehua kunnes soossi paksunee. Holauta kastike kasvisten ja lihan päälle, sekoita ja tarkista vielä maut. Tarjoile riisin tai nuudelin kanssa.

Ruskea, ruttuinen ... korvasieni

Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni olin mukana löytämässä korvasienen! Siellä se lymyili, polun laidassa, mäntymetsässä. Vaan kovin oli yksinäinen, niin jätimme sen sinne kasvamaan. Mitäs sitä yhdellä korvaisienellä. Mutta mahtavaa oli bongata oikea korvasieni luonnossa eikä vain kauppatorin kojuissa!

Kiitokset vielä antoisasta metsärekestä ja hienosta valokuvasta herrasväki J&J:lle.

Kunhan tästä mahapöpöstä toivutaan niin loppuviikko meneekin reissun päällä. Saattaa omat kokkaukset olla vähissä. Mutta eiköhän sitä ensi viikolla sitten taas! Kuukauden Ruokahaastekin ropistelee tuolla takaraivossa, jospa vaikka siihenkin vielä mukaan ehtisi...

Kevään ensimmäinen raparperipiiras

Aurinkoiselta kasvimaasessiolta tarttui matkaan muutama komea raparperin varsi. Miespuolien taikoi niistä mehevän piiraan, minä toimin vain ohjeen etsijänä. Tällä kertaa se löytyi parivaljakko Vahtera-Nurmen kirjasta Yksinkertaiset yhdessä.

Pikkuhiljaa muuten Miepuolisesta on alkanut kehkeytyä meidän pienperheemme leipuri. Hyvä niin, minä saan yleensä leipomistouhuissa aikaan vain jauhosotkua ja likilaskuisia tekeleitä. Tosin tälläkin kertaa rakas uunimme Aatumme yllätti meidät, jälleen kerran. Se oli kehittänyt lämpötilan paistamisen aikana turhan ylös, tuloksena lievästi palaneet piiraan reunat. Mutta eipä se haittaa!

Antin raparperipiiras

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl kermaviiliä
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
2-3 raparperin vartta

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja vehnäjauho-leivinjauheseos. Painele taikina hyvin voideltuun irtopohjavuokaan(halkaisija noin 20 cm) tai piirasvuokaan. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada taikinapohjan päälle. Lisää kuoritut ja pieneksi paloitellut raparperit täytteen päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min. Tarjoile hieman haaleana vaniljajäätelön kera.

Pullonpohjia

Koneelle oli kertynyt pieni kokoelma kuvia sekä satunnaisia kirjauksia viineistä, joita olemme kuluneen kevään aikana nautiskelleet.

Samppanjaa: Pommery Wintertime

Tämä blanc de noirs-samppanja tuli testattua Valpurinpäivän piknikillä. Ei oikein tyylillisesti iskenyt meikäläisen samppanjahermoon. Tosin, tuotteen kotisivuilla kuvaillaan tämän samppanjan sopivan talviseen tunnelmaan takkatulen äärellä. Ehkä vain siis tilanne oli väärä... :) Tämä samppanja on siis valmistettu punaisista rypälelajikkeista pinot noirista ja pinot meunierista, viinin väri on vaalea, siitä nimitys blanc de noirs, "tummien valkoinen". Tuottaja kuvailee tuoksua avoimeksi ja eloisaksi, jossa on aavitus omenaa. Makua kuvataan lämpimäksi, kypsän hedelmäiseksi ja siitä löytyy kvitteniä punaisia marjoja

Talvista punaviiniä kesän korvalla: Amarone

Mielettömän runsas ja täyteläinen italialainen hurmuri Buglioni Amarone 2003 oli tuhtiudessan jo melkein liian tuhti meidän makuumme. Tämän viini kohdalla tuli mieleen, että tästä viinistä varmaankin kaikki huomaavat jotain, mikä tässä maksaa enemmän kuin 10 euroa per pullo. Välillähän sitä on vaikea huomata...
Todella runsas viini, jossa oli paljon kuivattuja mutta meheviä hedelmiä, suklaisuutta, savua, pehmeitä tanniineja. Ihanaa kovien ja suolaisten juustojen kanssa, erityisesti talven pakkasten paukkuessa mutta miksei kesäillan hämärässäkin

Tätien juoma: Sherry

Yleensä niin kovin kuivakka Sherrytäti-Tusla iski näppinsä Lustaun East India Solera Sherryyn ja ihastui kovasti. Tämä sherry on makea mutta siinä on tuntuvaa hapokkuutta, jolloin kokonaisuus on kerrassaan viehkeä. Erittäin rusinaista, kahvista ja suklaista. Täyttää suun ja mielen.

Makeaa kultaa

Jostain lasiin eksyi myös suomalaisomisteisen Château Carsinin makeaa viiniä, Château Carsin Liquoreux 2006. Tila sijaitsee siinä Sauternesin alueen kainalossa joten samoja elementtejä löytyy myös näistä viineistä. Tästä en löytänyt mitään muistiinpanoja itseltäni enkä myöskään netistä, joten lyhyestä virsi kaunis. Kauniin värinen viini, viehättävä.

Salamahaaste sinkoaa eteenpäin!

Vaniljaa vadelmakakussa...

Kuninkaalliset kiitokset ja hoviniiaukset Prinsessakeittiön Veeralle mainiosta artisokkahaasteesta. Ollaan taas yhtä ruoka- ja makukokemusta rikkaampia ja ei varmaankaan jäänyt viimeiseksi latva-artisokan kokkailuksi.

Salama singahtaakin seuraavaksi Sillä Sipulin keittiöön Hyppysellisen ja Pastapään hoteisiin.


Haaste:

* Haastaja: Soppakellari
* Haastettu: Sillä Sipuli / Hyppysellinen & Pastapää
* Haasteen aihe: Vanilja
* Deadline: tiistai 13.5.2008
* Valmistakaa ateria tai ateriakokonaisuus, jossa tärkeässä roolissa on vanilja. Ruoka saa olla makea tai suolainen, voitte itse valita, kunhan ette käytä mitää vanilliinisokeria tai keinotekoista vanilja-aromia vaan ehtaa tankoa Vanilja on jotenkin niin maailman tutuin ja turvallisin maku, että siinä se juju juuri piilekiin!

Ilmoitelkaa, kun olette saaneet haastesapuskan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiänne ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saatte vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saapi laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olette suoriutuneet tehtävästä, teillä on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallenne blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että valikoitte omaan haasteeseenne sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisitte jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisitte oppia käyttämään. Teidän tulee perehtyä haastamaanne blogiin riittävästi, jotette valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujina teiltä edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Artisokkainen salamahaaste

Prinsessakeittiön Veera nakkasi salamahaasteen kapulan Soppakellariin ja antoi aiheeksi tuoreen latva-artisokan. Haaste oli oikein mieluisa vaikka aika olikin kortilla ja jouduimme anomaan lisäaikaa, joka sekään ei meinannut riittää. Mutta ehdittiinpäs!

Säilötyt artisokat ovat tuttu juttu ja purkkeja majailee jääkaapissamme usein. Tuoreeseen latva-artisokkaan ei ole kuitenkaan tullut tarttuttua, mitä nyt on joskus ohjeita selannut Jamie O:n opuksista ja nettisivuilta. Jotenkin artisokkien käsittely on tuntunut "mukavaikealta". Itseään pitää niin ennakkoluulottomana ja uteliaana, mutta niin sitä vain ei ollut saanut tähän asiaan sen syvemmin perehdyttyä. Nyt oli kuitenkin haasteen myötä tartuttava härkää sarvista ja latva-artisokka suomuista. Taustatukea ja kanssamaistelijoita saimme Laaksolahden suunnalta, kiitos siis sinne!

Miespuolinen hamstrasi sokat Stockmannun herkusta, mutta olisi niitä näemmä saanut espoolaisesta Citymarketistakin. Valinnanvaraa ei kuitenkaan juuri ollut ja Miepuolinen yritti valikoida ohjeen mukaan tiiviitä, painavia, raikkaan vihreitä ja napakoita artisokkia. Latva-artisokkahan kuuluu muuten ohdakkeisiin ja ilmeisesti sillä ei ole mitään sukulaisuuttaa maa-artisokkaan, joka on myöskin mitä mainioin tapaus.

Noh, artisokat odottelivat aikansa, kun isäntäväki juoksenteli milloin missäkin ruokakesteissä tai iltamenoissa. Viimein sunnuntai-iltana ne saatiin patan. Ja koska tuoreen artisokan maku oli meille vielä hetki sitten vieras, päätimme tutustua tuotteeseen mahdollisimman au naturel ja klassisella tavalla. Päädyimme siis keitettyihin latva-artisokkiin kera sitruunaisen voisulan.

Käsittelyohjeita kannattaa vähän luurata kirjoista tai netistä, kuvalliset ohjeet jeesaavat kummasti.


Tuoreita latva-artisokkia ja sitruunaista voisulaa

Alkuruuaksi varaa 1 reipas ja kookkaan sorttinen artisokka per ruokailija. Huuhtele latva-artisokat hyvin. Taita varsi pois käsin tai pöytää vasten. Jostain syystä tämä homma käskettiin tehdä juuri taittamalla, ei veitsellä. En todellakaan tiedä miksi. Lekkaa artisokan kärjestä veitsellä pieni pala pois ja tasoita lehtien terävät kärjet keittiösaksilla. Jos uloimmaiset lehdet tuntuvat todella kovilta, voi niitäkin vähän skalpeerata.

* Jamie neuvoo käyttämään puhdistusvaiheessa käsineitä, artisokat kuulemma saattavat värjätä kädet ja olla piikikkäitä. Eipä ollut käsineitä ja kädet ihan ok. Mutta tiedoksi nyt sitten vain...

Laita reilusti vettä isoon teräskattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää veteen suolaa ja sitruunamehua tai viinietikkaa latva-artisokkien tummumisen ehkäisemiseksi. (Erinomainen vinkki, tämä meiltä unohtui ja sokista tuli aika rusehtavia...) Pane esikäsitellyt latva-artisokat kattilaan niin, että vesi peittää ne kokonaan. Keittele artisokkia kannen alla tai ilman kantta (tästäkin oli kahdenlaista neuvoa) 20-40 minuuttia koosta riippuen. Latva-artisokat ovat kypsiä, kun lehti irtoaa helposti kannasta.

Vähän oli haasteellista tuon kattilan kokoluokan kanssa.

Nosta latva-artisokat kattilasta reikäkauhalla ja valuta hyvin. Tarjoile sitruunalla maustetun voisulan, suolan ja pippurin kera. Imeskele voisulaan kastettuja artisokan lehtiä tyviosasta, vähän niin kuin söisit apposia. Syötyäsi lehdet kaivele artisokan parta pois ja nautiskele artisokan sydän, joka maistuu jopa vähän makealle.

Ensimmäinen artisokkakokemus oli ihan hauska ja makoisa, kaikki tykkäsivät. Kivaa näpertelyruokaa, makuun piti ensin hieman totutella, muistutti jotenkin etäisesti ruusukaalia. Sitruunainen voisula toimi hommassa todella hyvin. Tässä on hauska ruoka rapujuhliin "ravuttomille", on samanlaista näpräilyä ja vatsa ei muuten tule yhdestä artisokasta täyteen.

Netti on mielenkiintoisia artisokkareseptejä pullollaan, kannattaa ehdottomasti suunnistaa ulkomaisille sivustoille. Ihanan kuuloinen kastikeresepti löytyi myös Maku-lehden sivuilta. Jamien Alaston kokki-kirja esittelee myös muutamia hyvältä kuulostavia artisokkareseptejä.

Summa summarum: Reseptinähän tämä ei todella ole mitenkään erikoinen, tärkeintä meille oli tutustua tuoreen latva-artisokan makuun ja käsittelyyn ja kannustaa muitakin kokeilemaan. Kiitos siis Prinsessakeittiölle tajuntaa laajentavasta haasteesta!

Ja nyt miettimään salamahaasteen seuraavaa kohdetta...