Viimeinen tomaatti saunasta ulos

Kypsyttelin viimeiset oman kasvihuoneen tomaatit saunan pimennossa paperipussissa muutaman ompun kera. Vihoviimeiset tomaatit eivät olleet enää ihan siloposkisia kaunottaria, vaikka aromit olivatkin tallella. Päätin nakata ne kattilaan ja keittelin pienen satsin tomaattikastiketta pakastimeen pizzapäiviä odottelemaan. Pumpkin Jamin Mari oli kuin tilauksesta postannut hyvän kuuloisen tomaattikastikeohjeen. Hieman taisin viritellä määriä ja lisäsin basilikan, mutta mitäs tuosta. Hyvää tuli.

Uskomaton ero on muuten kuivatulla basilikalla ja Heikkilän yrttitilan kuivatulla basilikalla. Jälkimmäinen versio peittosi Santa Marian aromikkuudellaan ihan 100-0. Suosittelen kokeilemaan!

PARAS TOMAATTIKASTIKE

700 g tuoreita tomaatteja
2 pientä sipulia
1 solo valkosipuli
oliiviöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 tkl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria
kuivattua basilikaa

Kuori ja silppua sipulit pieneksi, tee samoin valkosipulille. Lämmitä öljy kattilassa, lisää sipulit ja kuullota hetki miedolla lämmöllä.

Poista tomaateista kannat ja kuutioit pieneksi. Lisää sipulin joukkoon tomaatit ja hunaja. Keittele kastiketta reilut 20 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat aivan pehmeitä ja kastike on melko sakeaa.

Mausta kastike viinietikalla, suolalla, pippurilla ja kuivatulla basilikalla.

Poro olutkylvyssä

Kun on istuttanut useamman sata kukkasipulia kirpeässä syyskelissä, on todella onnellinen siitä että jääkaapissa on viikonlopun poropadan jämät.

Pataan käytettiin viimeisiä paloja edellisestä tilaamastamme poron puolikkaasta. Nyt on uusi poronen jo tulollaan, joten oli korkea aika käyttää nämä palat pois. Halusin hauduttaa lihan oluessa, joka on minulle vähän tuntemattomampi raaka-aine kokkauksessa, yleensä olut löytyy meillä lasista. Tai sitten nautitaan kesäiltana suoraan pullon suusta saunan portailla.

Kivan kuuloinen ohje löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa-blogista. Lisäsin reseptiin ihan muutamia juttuja, muuten mentiin Minnan ohjeella. Ja kerrassaan mainiota tästä tulikin. Kannattaa muuten käyttää isoa pataa, tätä tulee aika reipas satsi. 

TUMMASSA OLUESSA HAUDUTETTUA POROA

900g-1kg poron potkapaloja tai luullista lapaa
1 pkt pekonia
5 dl tummaa olutta
1 rkl soijaa - jäi meillä kyllä pois
70g tomaattisosetta (meillä 2 tomaattia ja 1 rkl tomaatisosetta)
2 tl kuivattua rosmariinia tai muutama oksa tuoretta
10 katajanmarjaa
2 laakerinlehteä
muutama oksa tuoretta timajmia
2 sipulia kuutioituna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna (1 solo valkosipuli)
5 porkkanaa lantteina
pieni pala mukulaselleriä
mustapippuria
suolaa

Kuutioi pekoni ja ruskista se padassa. Lisää lihat ja ruskista. Lisää sipulit ja paista hetki. Lisää olut, soija ja tomaattisose. Murskaa katajanmarjoja hiukan huhmareessa tai hienonna veitsellä ja lisää pataan. Lisää loput mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää porkkanat ja selleri. Lisää tarvittaessa vettä niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät.

Anna hautua joko liedellä tai uunissa matallalla lämmöllä, kunnes liha "hajoaa" noin 3 tuntia. Lisää tarvittaessa vettä, tosin kannen alla nestettä haihtuu melko vähän.  Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Tarjoa poropata perunamuusin kanssa. Meillä tehtiin juuresmuusi, jota maustettiin hieman pehemäälä fetajuustolla. Ei hassumpaa sekään, vaikkei kovin perinteistä.

Löytyyhän täältä toinenkin ouisa resepti: Oluiset karitsanpotkat. Ja jos innostaa poropata ilman olutta tai viiniä, niin kokeile tätä versiota. 

Tummaa suklaata ja kirpeää puolukkaa

Kootut tunnustukset-postauksessa uhoilin tekeväni puolukka-mudcaken. Puolukka ja suklaa ovat muutenkin olleet tänä syksynä kovin houkuttelevia, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. En löytänyt oikein mitään hyvää lähestymiskulmaa tuohon mudcakeen, joten vaihdoin suunnitelmaa ja päätin tehdä browniesit.

Käytyäni merta edemmäs kalassa eli pyörin blogistaniassa reseptiä etsimässä päädyin sitten kuitenkin omaan blogiini tallennetuneeseen vadelma-brownies-ohjeeseen. Alkuperäinen resepti löytyy Pullahiiren leivontanurkasta. Vaihdoin vain vadelmat puolukoihin, helppoa kuin mikä. Sokerimäärä riitti ihan kevyesti puolukoillekin. Osan sokeristä voisi ehkä muuttaa tummaksi, saisi pientä lisäsyvyyttä makuun.

Matkalla uuniin! Taikina oli aika namia...

Muuten ei voi kuin sanoa, että tästä tuli ihan törkeän hyvää. Tumma suklaa ja puolukka vaan toimivat hyvin yhteen. Vetäistiin tätä kaverin kanssa aimo palaset vapaapäivän lounaan jälkkäriksi. Hyvällä omalla tunnolla vielä santsattiinkin pieni palaset, koska takana oli sentään tunnin juoksulenkki kirpeässä syyssäässä. Blogirealismia, mutta tällä kertaa ei inhorealismin hengessä. :)

SUKLAA-PUOLUKKABROWNIES

230 g 70% tummaa suklaata
115 g voita
300 g sokeria
5 munia
70 g vehnäjauhoja
70 g kaakaojauhetta
250g puolukoita

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen.

Sulata suklaa. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, vatkaten joukkoon.
Sekoita lulhossa vehnäjauhot sekä kaakaojauhe ja lisää  seos siivilän läpi voi-sokeri-kananmunavaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu suklaa ja sekoita massa tasaiseksi. Vuoraa 30x20cm vuoka leivinpaperilla. Levitä vuoan pohjalle vadelmat ja niiden päälle browniemassa.

Paista 170 asteessa 25-30 min. Meillä paistoaika venyi noin 45-50 minuuttiin. Paistoaikaa taisi pidentää se, että puolukat olivat pakateesta ja uunivuokakin melko paksu eli vuoalla meni tovi uunissa ennen kuin se kuumeni.

Anna jäähtyä hyvin, mieluiten seuraavaan päivään. Brownies jää kosteaksi sisältä.

Aika tahmeaa ja puolukkaista. Mutta niin hyvää.

Tarjoile esim. vaniljajäätelön kanssa tai tee Jane Caronin alkuperäisestä reseptistä löytyvä vadelma / puolukka-mascarponevaahto ja tarjoile sen kanssa. Minä tarjoilin vaniljaisen kermavaahdon kera.

Täyteläinen tomaattikeitto

 

Vaikka tomaattien kasvatus onnistui tänä vuonna yli odotusten, osa ei silti ehtinyt kypsyä ajoissa. Keräsin vihreät tomaatit, mietin hetken, josko alkaisin säilöntäpuuhiin. En ryhtynyt, vaan nakkasin tomaatit paperikassissa saunan pimeään kera muutaman omenan. Ja kappas, kyllä ne sieltä kypsyivät. Tein osasta tomaateista höyryävän, täyteläisen tomaattikeiton.

Inspiraatio keittoon löytyi kahdestakin blogista, Herkku ja Koukku, sekä Kauhaa ja Rakkautta. Yhdistelin ohjeita ja voi  miten maittava keitto syntyikään! Uunissa paahtaminen on aika ehdoton juttu tässä. Keitosta tuli todella täyteläisen makuinen ilman kermalisäystäkin. Jäin miettimään, että toimisiko tämä ehkä kookosmaidolla? Italy meets Asia?

TÄYTELÄINEN KEITTO PAAHDETUISTA TOMAATEISTA
noin 4 annosta

n. 600 g kypsiä tuoreita tomaatteja
1 iso porkkana
2 solo valkosipulinkynttä
1 Aji Cristal-chili
timajminoksia
suolaa ja pippuria myllystä
oliiviöljyä

2 isoa sipuli
oliiviöljyä
370 g paseerattua tomaatta (meillä suositaan Muttia)
reilu 1 dl aurnikokuivattua tomaattia
noin 0,5 l kasvislientä
ripaus tummaa sokeria
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 rkl tummaa balsamicoa
*kuohukermaa

Pese ja lohko tomaatit, muista poistaa kanta. Kuori ja lohko myös valkosipuli. Kuori ja leikkaa porkkana ohuiksi lanteiksi. Silppua chili. Levitä kasvikset pelille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle vähän suolaa, jauha pippuria myllystä ja riivi päälle timjaminlehdet, sekä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Tarkista, että myös porkkanat ovat kypsyneet.

Kasvisten ollessa uunissa silppua sipuli ja kuullota se kattilassa oliiviöljyssä. Lisää paseerattu tomaatti sekä pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää kattilaan kasvisliemi, sokeri, ripaus suolaa. Anna porista pienellä lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää kattilaan paahdetut tomaatit ja muut kasvikset sekä balsamico. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai jos haluat vähän siloisempaa, niin laita keitto blenderiin. Maista ja säädä makua tarvittaessa.

*Jos teet viikonloppusopan, lisää mukaan loraus kuohukermaa. Samoin osan kasvisliemestä voi juhlan kunniaksi korvata valkoviinillä, esim. noin 0,5-1 dl.

Nauti keitto paahdettujen pähkinöiden, krutonkien tai vaikka jogurtti/ranskankerma/raejuustosilmän kera.

Tällä nestemäärällä ja varsinkin ilman tuota kermaa keitto on aika sakeaa. Jos pidät lirummasta keitosta, lisää kasvisliemen määrää.

Ai mää vai? Kootut tunnustukset

 

Suolaa ja hunajaa-blogin "ruokasiskoni" Jonna haastoi minut mukaan aika moniulotteiseen haasteeseen. Luvassa on siis pitkä ja hyvin minä-keskeinen postaus. Ensin 11 kysymystä ja sitten vielä vähän keittiö- ja ruokahaaveita ja to cook-listaa.

Kas tässä, aloitetaan teemalla "yksyks" eli 11 kysymystä ja 11 asiaa itsestäni.

1. Mikä on tärkein keittiövälineesi?
Olen tylsä ja vastaan veitset. Mutta kun niitä tarvitsee ihan kaikkeen. Vielä kun oppisin huoltamaan Sabatierini itse. Tähän asti kiitos ja kumarrus iskän teroituspalvelulle.

Suurta arvoa annan myös tiskikoneelle. Se on I-HA-NA.

2. Mikä on lempimausteesi?
Ruuanlaitossa mustapippuri on aika lyömätön. Keittiöelämä ilman pippurimyllyä olisi aika ankeaa. Yrteistä suosikkini on timajmi. Leivonnassa rakastan kardemummaa ja vaniljaa. Niin että pitikö tässä valita vain yksi? Ei onnistu. :)

Ai niin, ja sitten vielä tuore minttu. Se on ollut tämän kesän sesonkiyrttisuosikkini. Sitä on nakattu vähän joka ruokaan, ihastuttavan monipuolinen.

3. Espresso, cappuccino, suodatinkahvi vai teetä?
Aamuisin pressopannua. Espressoa aina, kun tilaisuus tarjoutuu. Cappua iltapäiväkahviksi.
Mieluiten sitä tummempipaahtoista. Aamukahvin pavut tulee jauhettua itse pienellä käsikäyttöisellä myllyllä, taatusti tuoretta kahvia. Maitokahvit yleensäkin ovat enemmän minun juttuni, vaikka espressostakin pidän.

Teetä tulee nautittua kupillinen melkein joka ilta. Tosin nykyisin olen teen suhteen aika epäortodoksinen: Clipperin erilaiset pussitetut yrtti- ja rooiboshässäkät sopivat hyvin meikäläisen iltateeksi. Tosin, nautin suunnattomasti, jos ja kun saa hyvin haudutettua "oikeaa" teetä. Että terveisiä vaan sinne Ogelin teehuoneelle, Kusmin Anastasia oli kerrassaan ihastuttavaa!

4. Ruotsalainen mestarikeittiömestari Leif Mannerström on sanonut, että jauheliha on tärkein ja monipuolisin raaka-aine. Päteekö se keittiössäsi?
No onhan se monipuolista, ei voi kiistää. Eikä sitäkään, että  jauhis onvakivieras meidän keittiössä. Tavoitteena onkin, että jossain vaiheessa jauhista  jauhettaisiin meilläkin itse.

5. Ostatko ruokaa toreilta tai suoraan tuottajilta?
Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ja haluaisin ostaa kyllä enemmän suoraan tuottajilta. Toria tai kauppahallia ei ole tällä hetkellä lähitienoolla, onneksi on muutama maalaispuoti. Poroa tulee tilattua pohjoisesta suoraan kasvattajalta.

6. Mikä on paras ruokamuistosi?
Aivan mahdotonta nimetä vain yhtä parhaaksi ruokamuistoksi. Niitä on niin paljon, onneksi! Useimpiin liittyy yhdessä tekeminen ja jakaminen jollain tapaa. Matkat, perhejuhlat, ensimmäinen pieni piknikki Miespuolisen kanssa, joulut, juhannukset, pääsiäiset, viikonloput, arkipäviät... Niin monien kanssa ja monissa tilanteissa on ollut jotain mieleenpainuvaa, parasta ja taianomaista.

7. Kuvaatko vielä filmillekin vai pelkästään digilläkin ja millä kuvaat?
 Filmit ovat kyllä meillä jääneet 2000-luvun alkupuolelle. Pelkällä digillä mennään nykyisin. Kameran virkaa toimitttaa ei järkkäri eikä pokkari, vaan Canon G12. Järkkäri - ehkä sitten joskus, kun olen jaksanut opetella tuon semiversion toiminnot sujuviksi enkä läiski pelkkiä autoasetusshotteja.

8. Mitä liikuntaa/urheilua harrastat?
Olen urheilun suhteen myöhäisherännäinen. Ja vähän sellaista "hurahravaa" sorttia. Tällä hetkellä treenikalenterissa pyörii juoksu, jooga ja tanssi, ei siis humppa-polkka vaan lähinnä street-lajit. Punttiakin tulee heiluteltu aina välillä, kun kerran se on hyväksi. Joukkuelajit ja pallopelit eivät ole mun juttu. Hiihtokiintiö meni aika täyteen lapsuudessa. Lapissa voisin kyllä hiihdellä ja lumilautailu voisi olla mun juttu.

9. Ulkomaanreissu vai mökille?
Molempia kiitos kyllä! Sopivassa suhteessa eli kesällä paljon landeilua ja ulkomaan reissut sitten enempi kevät-syksy-talvi akselilla.

10. Kun talven liukkaat tulevat niin missä seuraavista sinulla on nastat: pyörässä, autossa, talvikengissä, lenkkareissa, muistitaululla?
Autossa. Nastalenkkareita en ole viitsinyt investoida. Liukastellaan se mitä viitsitään. Ääritapauksessa voi sitten hankkiutua juoksumatolle.

11. Oliko tämä vaikea tehtävä?
 Kyllä. En taatusti muistanut kertoa kaikkea olennaista. Mutta tämä oli hauskaa, pieniä pilkahduksia persoonasta ja hyvä syy itsellekin pysähtyä miettimään.


Ja sitten ne 11 asiaa itsestäni.

* Sen lisäksi, että olen varttikarjalainen, olen asunut yli 10 vuotta elämästäni myös Tampereen seudulla.

* Naiskuorolaululla ja klassisella laululla on ihan erityinen paikka sydämessäni.

* Olen suoriutunut ilman suurta ketutusta yhdestä puolimaratonista. Hommasta jäi sen verran hyvä mieli, että saattaisin ottaa joskus uusiksikin.

* Minulla ei ole koskaan ollut omaa mikroaaltouunia. Kämppikselläni oli aikoinaan, muutamat puurot tuli keiteltyä sillä pitkin mikroa...

* Vaihdoin yliopisto-opinnot käytännönläheisempään alaan. Ehkä sitten eläkkeellä teen jotkut maisterisopinnot, ihan vaan huviksi.

* Olen asunut puoli vuotta Belgiassa. Opin juomaan punaviiniä ja syömään haisujuustoja. Ja laittamaan sokeria ja suklaatahnaa aamiaisleivän päälle.

* Rakastan viinejä. Ei kyllä uskoisi, koska kirjoitan niistä täällä todella harvoin. Joku mentaaliblokki? Sitäpaitsi, jaksaako niistä kukaan täällä edes lukea?

Puolisoni lisäksi perhe ja suku ovat minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita. Varttikarjalaisen ruokapöydästä löytyy aina paikka yllätysvieraillekin. Ja pataa jatketaan tarpeen mukaan.

* Olen todella huono nukkumaan autossa. Kadehdin heitä, jotka simahtavat takapenkille heti, kun moottori käynnistyy.

* Olen maailman lyhytpinnaisin ja ankein askartelija. Aikuisiällä olen yhden ainokaisen kerran askarrellut joulukortit. Projektinvetäjänä toimineelle ystävälleni Sipille kiitos siitä! Omatoimisesti en olisi ikinä saanut niitä aikaiseksi.

* Olen aamu-uninen. Ennen aamukahvia kanssani ei kannata yrittää mitään kovin syväluotaavia keskusteluja. Ja taivasta kohti sojottava "aamutukkani" alkaa olla legendaarinen vitsi perhepiirissä.

Kahtia jaetut haaveet: Ruokaan liittyvät ja to cook / bake-lista.


Ruokaan liittyvät haaveet:
1. Lihamylly- ja makkarasuppilo Kitchen Aidiin.
2. Illallinen French Laundryssa.
3. Keittiössäni ei vieläkään ole liikaa laskutilaa. Itse suunniteltu keittiö, ikuisuushaave.
4. Ruoka- ja viinimatka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
5. Jos voittaisin lotossa, ryhtyisin maanviljelijäksi. Ja yrittäjäksi. Oma ruoka, parempi mieli.
6. Itse pyydystetty riista. Tai siis jos vaikka tuo meillä asuva uljas metsämies tuo joskus jotain kotiin. Jos ei, niin saahan sitä kaupastakin.

Lähiaikojen to-cook / bake-listani:
1. Pulled pork, mutta haluaisin kokeilla sitä porosta
2. Puolukka mudcake. Sitä täytyy tehdä pian!
3. Jotain chilistä, koska omia chiljeä on tällä hetkellä niin paljon.
4. Amerikkalaistyyppinen omppupiiras. Olen himoinnut sellaista jo pitkään.
5. Jotain mantelista. Ihan vaan siitä ilosta, että voin syödä sitä pieniä määriä tällä hetkellä! Macarons?
6. Pörkölt, unkarilainen lihapata siis. Koska sillä on niin hassun kuuloinen nimi.
7. Wallennbergin pihvit, klassikko.





Viiniä?

Kuten blogin esittelytekstistä voi lukea, niin tässä keittiössä ja ruokapöydässä (ja aina välillä sohvallakin) nautitaan viinistä. Siis pidetään oikein kovasti, ehkä vähän tiedetäänkin jotain, mutta ei missään nimessä snobbailla tai haluta hifistellä ylenmääräisesti.

Olen huomannut, että jostain kumman syystä viineistä tulee kuitenkin kirjoitettua hyvin harvoin. En oikein osaa sanoa miksi, mutta jotenkin sillä taitaa olla tekemistä sen kanssa, että en oikein tiedä, kiinnostavatko viiniaiheet ketään muuta kuin minua itseäni.

Jos viinit kiinnostavat, niin millaista sisältöä niistä haluaisit kenties lukea?

Kyllä, ei, ehkä?

Puolukkakukko

Puolukkateema jatkuu! Tänä syksynä olen fiksautunut puolaimiin, viime syksynä taisin tehdä useamman omppujutun.

Käväisimme kesäparatiisissa pikaisesti hiukan sienestämässä, laittelemassa puutarhaa jo vähän talviteloille, tähyilemässä hanhia ja nauttimassa syksyn tuoksuista ja tunnelmasta.

Makehammasta kolotti, mutta en halunnut lähteä tekemään puolukkapiirasta. Lehtien pläräämisen jälkeen päädyin ET-lehden (!) innoittamana kukkoon, en tosin siihen perinteiseen mustikkaversioon vaan syystunnelmaiseen puolukkakukkoon. En ihan taida olla ET-lehden kohderyhmää, mutta usein sieltä löytyy ihan kivoja reseptejä.

Rapeaa ruista, happamia puolukoita ja siirapin mausteista makeutta. Herkku!
 
PUOLUKKAKUKKO
4:lle

80 g voita
0,5 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
1,25 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

0,5 l puolukoita (pakaste)
2 tl perunajauhoja
reilusti ruokosokerisiirappia (n. 1 dl) tai tummaa sokeria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja voi ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

Sekoitan voi ja sokeri. Sekoita toisessa astiassa keskenään jauhot ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri. Lisää jauhoseos voi-sokeriseokseen ja sekoita tasaiseksi.

Laita pienen uunivuoan pohjalle 2/3 osaa taikinasta ja taputtele se kukon pohjaksi. Itse laitoin vuuan pohjalle leivinpaperin, jotta vältyin hillittömältä tiskaus-jynssäykseltä. Suosittelen.

Sekoita puolukat, perunajauhot ja sokeri. Jos käytät siirappi, sen voi lirutella marjojen päälle myöhemmin.

Laita marjaseos pohjan päälle. Liruttele päälle siirappia. Makuasia, kuinka paljon. Mutta puolukat ovat happamia. Meillä meni about 1 dl.

Levitä loppu taikina marjojen päälle. Päällisen ei tarvitse olla mikään tasainen kerros, vaan siinä saa olla aukkoja.

Paista kukko uunissa noin 30-45 minuuttia. Tarkkaile tilannetta, jottei kukko pääse palamaan.

Tarjoa lämpimänä tai haaleana kylmän vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Mama, miten ihmeessä sä et löytänyt näitä? :)