Tallinna x 3

Viikonloppurertkellä Suomenlahden eteläpuolella ehtii syödä, kokea ja toki myös juoda yllättävän paljon. Tässä retken satoa, jos siitä olisi iloa vaikka muillekin.


Lounas - Vapiano

Vapiano on hauska konsepti. Nopeaa italialaista ruokaa edullisesti ja yllättävän laadukkaasti. Ei naheita valmissalaatteja, pakastepizzapohjia tai hauteessa muljaantunutta pastaa vaan raikkaita, tuoreita makuja aidoista raaka-aineista. Ja talossa tehtyä pastaa!

Miljöö on rennon moderni ja ilmava, aika meluisa mutta silti mukava. Viinilista pääasiassa Italiasta ja kelpo "vedettäviä" viineja useammasta hintaryhmästä. Kahvikone on kunnollinen ja saatavilla myös hyvää haudutettua teetä. Ainoastaan suklaakakku on ihan hieman kuivaa, mutta tiramisu taas ihan kelpoisaa. Ei voi valittaa, ei. Koska tämä tulisi Suomeen, pliis?



Iltapäiväkahvit - Chocolats de Pierre

Nami-nami-blogin Pille tituleeraa tätä kahvilaa Tallinnan romanttisimmaksi paikaksi nauttia kupillinen kuumaa kaakaota. Paikka on hurmaavalla tavalla boheemi ja sijainti pienelle Vene-kadun sisäpihalla tekee siitä mystisen romanttisen. Meille maistui iltapäiväkahvit ilman romantiikkaakin Tirumisu-leivoksen ja muutaman suklaatryffelin kera. Ja toki täältä tarttui mukaan tuliaisikin, mitäs muuta kuin niitä tryffeleitä.



Illallinen- Restoran Ribe

Pakkohan sitä oli illallakin itseään ravita ja muutamien suositusten siivittämänä illallispaikaksi valikoitui vanhasssa kaupungissa sijaitseva italialaishenkinen Restoran Ribe.

Ilta alkoi mukavissa tunnelmissa lasilla kuplivaa. Talon samppanja maksoi 8e lasi ja oli ihan kelpoa, Charles Mignon Brut, 1er Cru, Grande Réserve. Illastimme 3 ruokalajin setin ja lisäksi mukaan kuului keittiöntervehdys sekä suunraiakstaja ennen jälkiruokaa.

Hienovaraisesti savustettu ankka ja punakaali maistuivat hyvältä, mutta illlalisen paras osuus oli kuitenkin tällä kertaa jälkkäri: täydellisen valuva suklaafondant. Ihan superhyvä. Harvinaista minulle, koska useimmiten alkuruuat ovat minusta illlallisen paras osa. Hintataso jonkin verran edullisempi kuin Suomessa vastaavan tason paikassa. Ja mikä parasta, palvelu niin lämminhenkistä, ettei Helsingissä varmaan ikinä ja osaaminenkin oivaa. Viinisuositukset osuivat ja upposivat, erityisesti gruusialainen Eiswein oli aika vinkeä juttu. En vieläkään osaa sanoa, mitä oikeastaan siitä pidin. Mielenkiintoinen? Taatusti.

Ja plussaa vielä ehdottomasti myös siitä, että tarjoilja puhui meille lontoota. Ihan kuin olisi ollut oikeasti ulkomailla eikä vain vajaa 100 km Helsingistä etelään, jossa kaikki yleensä yrittävät puhua sinulle suomea!

Juhlatunnelmissa

Viime viikonloppuna vietiin iloisia hetkiä erään hyvin tärkeän henkilön syntymäpäivän merkeissä. Eikä ihan mikä tahansa synttäripäivä, vaan 85-vuotisjuhlat!

Juhlien näyttämönä toimi viehättävä ja tunnelmalinen Salon seurahuone, joka suorastaan kylpi talvipäivän kauniissa valossa. Juhlapöytä notkui herkkuja, kaikki raikasta, huolellisesti valmistettua ja yksinkertaisen maukasta ruokaa. Erityisesti mieleen jäi leppäsavustettu naudan paahtopaisti. Kerrassaan suussasulavaa!

Näillä kuvilla ja tunnelmilla on hyvä jatkaa kohti ysikymppisiä!

Alkupalakattaus, joka nosti veden kielelle!

Söpöiset mäti- tai rapumunat tai jotain sellaista.
No, kananmunat joka tapauksessa.

Makoisat uunijuurekset toimivat pääruuan herkullisen lisukkeena.
Ja olihan niitä pottujakin, totta kai!

Ihania tulpaanit ja kynttilät loivat juhlatunnelmaa.

Ja jälkiruuaksi muhkea, kermainen, perinteikäs täytekakku!

Mokka-suklaaleivos

Sunnuntain lounaalla jälkkäröitiin suklaisella herkulla, mokkaisilla suklaamousseleivoksilla. Ohje on peräisin samasta aviisista kuin pääruokana nautittu lammas- eli poropata. Ja samaa, taattua ja toimivaa menoa oli tässäkin reseptissä. Itse asiassa olen ehtinyt tehdä tämän jo kahteen kertaan. Ekalla kerralla kokeilin pieniä pyöreitä stansseja ja tokalla kerralla tein nämä annoslaseihin. Stansseissa tehtynä olivat enemmän leivosmaisia ja irtosivatkin niistä ihan kohtuullisesti. Mutta toki lasissakin olivat kivat!

Summa summarum: Helppo ja herkullinen jälkiruoka, kunhan ei kärtsää suklaata. Pisin aika meneekin massan jähmettymiseen.

Mokka-suklaaleivos
4-6 annosta

200g tummaa suklaata
4 dl kuohukermaa
3 rkl kahvilikööriä

Koristeluun: tummaa kaakaojauhetta

Sulata suklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa.

Kiehauta 1dl kermaa ja kaada se sulatetun suklaan joukkoon. (pyöreä isohko vispilä on hyvä tässä) Anna seoksen hieman jäähtyä ja lisää likööri.

Vaahdota kerma (3dl) ja lisää huoneenlämpöiseen suklaaseokseen varovasti nostellen.

Kaada vaahto haluttuun muottiin ja laita jääkaappiin kunnes se on kokonaan jähmettynyt. Voit käyttää muotteina vaikkapa annosmaljoja tai erilaisia rengasmuotteja. Vaahdon kovettuminen riippuu muotista, mutta maksimissaan se vie aikaa 3 tuntia.

Koristele leivokset siivilöidyllä kaakaolla ja tarjoile rommimhedelmien ja sokerihuurrettujen pähkinöiden kera.

Rommirusinat ja kirsikat
1/2 dl sokeria
1 dl tummaa rommia
1 dl rusinoita
1 dl kirsikoita

Sekoita sokeri rommiin. Lisää rusinoiden ja kirsikoiden joukkoon ja anna maustua 20 minuuttia.

Sokerihuurretut pähkinät
1 dl pähkinöitä (esim. pistaasi, saksan-, hasselpähkinöitä)

Artsin vinkki lehdessä: Voit tehdä samalla ohjeella myös suklaakakun. Käytä 24cm irtopohjavuokaa ja tee kakulle pohja keksimuruista ja voista.

Omat säätämiset:
Korvasin osan tummasta suklaasta maitosuklaalla
Rommirusinat ja kirsikat korvautui sitrusliköörillä maustetuilla aprikooseilla ja rusinoilla. Toimivat nekin!

Pakkaspäivän poropata

Pataruoka sopii täydellisesti pakkaspäivään. Lisäksi se on ihana ruoka leppoisalle sunnuntailounaalle: valmistuu kuin itsekseen ja kastikettakaan ei tarvitse tehdä lihalle erikseen.
Meillä tämä ruoka toteutettiin poron etuselästä ja lavasta, sitä kun sattui olemaan sopivasti pakkasessa. Respeti on peräisin keittiömestari Arto Rastaan kynästä, tuoreimmasta Viini-lehden numerosta. Pieniä omia muutoksi mukana, toki. Lisäsin sienet pataan vasta paljon myöhemmin kuin alkuperäisreseptissä. Lienee makuasia.

Kuva ruma, ruoka hyvä. Jopa riistasta ei niin kovasti pitävä ruokailija santsasi!

Talvinen lammaspata
4-6 annosta

600g kuutioitua lampaanpaistia
3 tl suolaa
jauhettua mustapippuria myllystä
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl hienonettua rosmariinia
2 rkl voita
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä tai 1/2 solo valkosipuli
2 porkkanaa
1 rs (200g) herkkusieniä
4 viipaletta parmankinkkua tai pekonia
1 l lihalientä tai vettä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Mausta lihat kulhossa reilusti suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon jauhot ja rosmariini.
Kuori ja kuutioi vihannekset reiluiksi paloiksi.

Ruskista lihat voissa paistinpannulla tai padassa. Lisää joukkoon parmankinkku tai pekoni. Lihoihin saa tulla kunnollinen ruskea paistopinta. Älä lataa pannua liian täyteen vaan paista mieluummin pienissä erissä.

Kaada lihat pannulta pataan tai jos paistoit ne padassa niin ota ne sivuun. Paista pannulla tai padasa kasviksia viitisen minuuttia. Nosta lihat ja påarmankinkku/pekoni takaisin sekaan tai kaada vihannekset mukaan pataan.

Kaada lihaliemi mukaan pataan hiljalleen koko ajan sekoittaen. Siirrä pata uuniin ja kypsennä ainakin n. 1,5 tuntia. Noin puoli tuntia ennen padan valmistusmista lisää mukaan puhdistetut, pannulla paistetu herkkusienet. Voit valmistaa padan myös liedellä hauduttaen, jos uunissa on ruuhkaa.

Tarjoile lempilisukkeesi kanssa. Meillä oli tällä kertaa haudutettuja spelttihelmiä, paistettua savojinkaalia ja kukkakaalipyrettä.

Note to self: Tuli aika suolaista, johtui ilmeisesti lihaliemestä. Vähennä ensi kerralla suolaa ja lisää lopuksi, jos tarvetta.

Padan kyytipoikana toimi Jacob's Creek Johann 2004. Viini yllätti erittäin positiivisesti, kiitokset Pirkkebyhyn! :)

Rakkautta ja juustokakkua

Jotkut saavat ystävänpäivänä kukkia tai suklaata. Minä sain espresso-juustokakkua. Aika romanttista. :)

Espresso-juustokakku

Pohja:
200 g kaurakeksejä
70 g voita

Täyte:
600 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia, Hovi tms.)
1 dl kuohukermaa
5 kananmunaa
1 dl valkoista sokeria
100 g tummaa muscovado-sokeria
3 rkl espresso-pikakahvijauhetta
1 tl vaniljauutetta tai vastaavasti vaniljajauhetta

Kastike:
1 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70%)
50 g pekaanipähkinä- tai mantelirouhetta


Murenna kaurakeksit ja sulata voi. Sekoita. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Taputtele muruseos tasaiseksi ja tiiviiksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Pane uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita täytteen ainekset munia lukuun ottamatta kulhossa. Vatkaa kevyesti sekaisin. Vatkaa munat joukkoon yksitellen.

Esipaista pohjaa 10 minuuttia uunissa. Ota pohja uunista, anna jäähtyä ja kaada täyte vuokaan.

Paista kakkua uunissa noin tunnin verran 150 asteessa (ei kiertoilmaa), kunnes täyte on jähmettynyt. Pane virta pois uunista ja avaa luukkua pari senttiä. Anna kakun seistä uunissa vielä toisen tunnin.

Pane kakku jähmettymään jääkaappiin hyvin peitettynä vähintään kolmeksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Tee kastike. Kuumenna kerma kattilassa ja sulata joukkoon suklaa. Lisää lopuksi pähkinärouhe. Anna kastikkeen hieman jäähtyä ja annostele kakkupalan päälle.

Maistui muuten ilman kastikettakin!

Alkuperäinen resepti täältä.

Suklaata ja samppista sohvalla

Otsikkoon viitaten, joskus sitä ei vaan jaksa yhtään mitään muuta.

Suklaat nappasin mukaan Leonidaksesta (ei ehkä maailman parasta sokolaatia mutta sopii perjantai-iltaan) ja samppis pitkäripaisesta. Nykyisin saa muuten loistavalla hinta-laatusuhteella myös muutamaa puolikasta pulloa. Tällä kertaa mukaan valikoitui Baron-Fuenté Grande Réserve Brut NV. Tällainen semi-pullo on juuri täydellinen avata kahdestaan työviikon päätteeksi. Nostaa kummasti elämän laatua. Sitten ei muuta kuin suklaat laatikosta ja samppikset lasiin. Lösähdetään sohvalle ja leffa pyörimään.

Lapsuuskeksit, Wilhelmiinat

Hannele Kokit ja potit-blogista fiilisteli näitä lapsuuden klassikkokeksejä. Ja kyllä, nämä on parempia kuin ne kaupan versiot. Ja vähintään yhtä murenevia!

Isäukkeli yllätettiin keksipurkilta heti sunnuntaiaamuseltaan. Kaffet oli sentään ehtinyt pörskäyttää... (Mainio lainasana Hannelelta, oli ihan pakko laittaa tähän!)

Wilhelmiinakeksit

200g voita
2 dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl tummaa siirappia
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää keltuainen ja siirappi samalla hiljalleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seos taikinamassaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Leivotaan 2-3cm halkaisijaltaan oleviksi tangoiksi, laitetaan sopivina pätkinä pellille (4 tankoa per pelti), painellaan reippaasti lyttyyn joko käsin tai haarukalla ja paistetaan 175 asteessa 15-20 minuuttia. Meidän uunilla meni se 20 minuuttia. Ja haarukkaa suositellaan painantavälineeksi!

Leikkaa keksit vielä lämpiminä sopiviksi paloiksi ja anna jäähtyä.

Note: Pieniä muutoksi oli pakko tehdä, koska aineksia puuttui ja halusin huomioida ruokarajoitteet.

* Tumma siirappi korvautui 2 rkl fariinisokeria ja tipalla kuumaa vettä.
* Sooda vaihtui samalla toiseen teelusikalliseen (vähän vajaaseen tosin) leivinjauhetta.
* Voi korvattiin maidottomalla margariinilla, niin maitoallerginenkin saattoi herkutella näillä.
* Vaniljasokerin korvasin teelusikallisella vaniljajauhetta.
* Jauhoiksi laitoin reilu 3 dl luomuvehnäjauhoja ja 1 dl spelttiä. Vähensin hieman jauhojen määrää, ettei tulisi vahingossakaan liian könttiä taikinaa. Speltti kun tuntuu käyttäytyvän vähän toisin kuin tavan vehnäjauhot.
* Nakkasin taikinaan kuivien aineiden joukossa hyppysellisen ruususuolaa.
* Ohops, aika paljon tulikin muuteltua. Mutta onnistuivat näinkin ihan erinomaisesti!