Hannele Kokit ja potit-blogista fiilisteli näitä lapsuuden klassikkokeksejä. Ja kyllä, nämä on parempia kuin ne kaupan versiot. Ja vähintään yhtä murenevia!
Isäukkeli yllätettiin keksipurkilta heti sunnuntaiaamuseltaan. Kaffet oli sentään ehtinyt pörskäyttää... (Mainio lainasana Hannelelta, oli ihan pakko laittaa tähän!)
Wilhelmiinakeksit
200g voita
2 dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl tummaa siirappia
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää keltuainen ja siirappi samalla hiljalleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seos taikinamassaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Leivotaan 2-3cm halkaisijaltaan oleviksi tangoiksi, laitetaan sopivina pätkinä pellille (4 tankoa per pelti), painellaan reippaasti lyttyyn joko käsin tai haarukalla ja paistetaan 175 asteessa 15-20 minuuttia. Meidän uunilla meni se 20 minuuttia. Ja haarukkaa suositellaan painantavälineeksi!
Leikkaa keksit vielä lämpiminä sopiviksi paloiksi ja anna jäähtyä.
Note: Pieniä muutoksi oli pakko tehdä, koska aineksia puuttui ja halusin huomioida ruokarajoitteet.
* Tumma siirappi korvautui 2 rkl fariinisokeria ja tipalla kuumaa vettä.
* Sooda vaihtui samalla toiseen teelusikalliseen (vähän vajaaseen tosin) leivinjauhetta.
* Voi korvattiin maidottomalla margariinilla, niin maitoallerginenkin saattoi herkutella näillä.
* Vaniljasokerin korvasin teelusikallisella vaniljajauhetta.
* Jauhoiksi laitoin reilu 3 dl luomuvehnäjauhoja ja 1 dl spelttiä. Vähensin hieman jauhojen määrää, ettei tulisi vahingossakaan liian könttiä taikinaa. Speltti kun tuntuu käyttäytyvän vähän toisin kuin tavan vehnäjauhot.
* Nakkasin taikinaan kuivien aineiden joukossa hyppysellisen ruususuolaa.
* Ohops, aika paljon tulikin muuteltua. Mutta onnistuivat näinkin ihan erinomaisesti!