Lounas - Vapiano
Vapiano on hauska konsepti. Nopeaa italialaista ruokaa edullisesti ja yllättävän laadukkaasti. Ei naheita valmissalaatteja, pakastepizzapohjia tai hauteessa muljaantunutta pastaa vaan raikkaita, tuoreita makuja aidoista raaka-aineista. Ja talossa tehtyä pastaa!
Miljöö on rennon moderni ja ilmava, aika meluisa mutta silti mukava. Viinilista pääasiassa Italiasta ja kelpo "vedettäviä" viineja useammasta hintaryhmästä. Kahvikone on kunnollinen ja saatavilla myös hyvää haudutettua teetä. Ainoastaan suklaakakku on ihan hieman kuivaa, mutta tiramisu taas ihan kelpoisaa. Ei voi valittaa, ei. Koska tämä tulisi Suomeen, pliis?
Iltapäiväkahvit - Chocolats de Pierre
Nami-nami-blogin Pille tituleeraa tätä kahvilaa Tallinnan romanttisimmaksi paikaksi nauttia kupillinen kuumaa kaakaota. Paikka on hurmaavalla tavalla boheemi ja sijainti pienelle Vene-kadun sisäpihalla tekee siitä mystisen romanttisen. Meille maistui iltapäiväkahvit ilman romantiikkaakin Tirumisu-leivoksen ja muutaman suklaatryffelin kera. Ja toki täältä tarttui mukaan tuliaisikin, mitäs muuta kuin niitä tryffeleitä.
Illallinen- Restoran Ribe
Pakkohan sitä oli illallakin itseään ravita ja muutamien suositusten siivittämänä illallispaikaksi valikoitui vanhasssa kaupungissa sijaitseva italialaishenkinen Restoran Ribe.
Ilta alkoi mukavissa tunnelmissa lasilla kuplivaa. Talon samppanja maksoi 8e lasi ja oli ihan kelpoa, Charles Mignon Brut, 1er Cru, Grande Réserve. Illastimme 3 ruokalajin setin ja lisäksi mukaan kuului keittiöntervehdys sekä suunraiakstaja ennen jälkiruokaa.
Hienovaraisesti savustettu ankka ja punakaali maistuivat hyvältä, mutta illlalisen paras osuus oli kuitenkin tällä kertaa jälkkäri: täydellisen valuva suklaafondant. Ihan superhyvä. Harvinaista minulle, koska useimmiten alkuruuat ovat minusta illlallisen paras osa. Hintataso jonkin verran edullisempi kuin Suomessa vastaavan tason paikassa. Ja mikä parasta, palvelu niin lämminhenkistä, ettei Helsingissä varmaan ikinä ja osaaminenkin oivaa. Viinisuositukset osuivat ja upposivat, erityisesti gruusialainen Eiswein oli aika vinkeä juttu. En vieläkään osaa sanoa, mitä oikeastaan siitä pidin. Mielenkiintoinen? Taatusti.
Ja plussaa vielä ehdottomasti myös siitä, että tarjoilja puhui meille lontoota. Ihan kuin olisi ollut oikeasti ulkomailla eikä vain vajaa 100 km Helsingistä etelään, jossa kaikki yleensä yrittävät puhua sinulle suomea!
