Jos pakastimesi pohjalla lymyilee vielä paljon mustikoita, luo itsellesi pieni kesäillluusio ja leivo mustikkakakku.
Kiireisen emännän versio syntyy pienillä pika-apureilla eli valmistaikinalla ja maustetulla rahkalla. Upposi yleisöön kuin väärä raha. "Miten sä olet tällaisia ehtinyt tekemään?"
Jep, ihan oli vartissa kakku uunissa. ;)
Sitruunainen rahka-mustikkakakku
Pohja:
400 g valmista murotaikinaa
Täyte:
2 prk sitruunarahkaa
2 kananamunaa
0,5 dl sokeria
40 g valkosukltaa raastettuna
o,5 tl vaniljajauhetta
Päälle:
4 dl pakastettuja mustikoita
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Taputtele sulanut taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan. Koita saada taikinaa laidoillekin. Oman vuokani halkaisija on 21cm, omituinen koko!
Sekoita täytteen ainekset ja kaada se pohjan päälle. Lisää vielä mustikat. Paista uunin alatasolla, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoamista, koska kuuma täyte on löllöä. Nautiskele kakku kahvikupillisen kera. Ja tässä tapauksessa se kahvihan pitää juoda nimenomaan kupista, mieluusti kukallisesta sellaisesta!
8 Terveisiä keittiöön & kellariin:
Mehevän näköinen kaakku, tätä teen varmasti kun mustikoitakin riittää pakkasessa!
Hyvältä näyttää!
Mustikat, sitruuna ja valkosuklaa kyllä sopii mahtavasti yhteen.
Hyvän näköinen kakku! Minun pakastimeni pohjalla lymyää vielä joitain varmaan jo kolmatta vuotta vanhoja mustikoita:) Pakastin niitä aikoinaan ihan hillittömän satsin.
Voi piru kun mulla ei oo syöjiä! Ehkä seuraavaan koirakokoukseen. Vartin rehkiminen saa riittää tarjoilun eteen! ;)
Onneksi helpollakin syntyy oikein hyvää - aina ei tarvitse aloittaa kakun tekoa lehmän lypsämisestä ;-)
Meillä taitaa myös hiukan lymyillä, nyt alkaa olla aika kaivaa ne esille, koska tämänpäiväisen ilman perusteella kesä on taas ihan oven takana
Anna, ei muuta kuin mustikoille uunia vaan. :)
Jokihaka: Valkosuklaa jäi ehkä vähän tuon sitruunan jalkoihin, sen määrää voisi vähän kyllä nostaakin. Tai sitten korvaa toisen makurahkkan maustamattomalla tai sillä "valkoisella". Tai sitruunoi koko jutun itse ja unohtaa noi makuhässäkät ihan tykkänään.
Anekrias: Kolmannen vuosikerran mustikat käy tähän oikein hyvin. Meillä kävi viime vuonna niin, että kaikki pakastemarjat oli syöty jo tammikuussa...
Nanna: tuttu tunne, eihän näitä yksin voi aina vetäistä eikä edes kaksin. Mulla on onneksi herkkusuinen työporukka, jolle aina voi roudata osan. Tää on sen vartin rehkimisen veroinen taatusti!
Jonna: Jep, jotenkin itsekin vähän hämmennyin, kun tuo taikina olikin taas jotenkin niin erityisen näppärä. Makurahkoista en ole oikein koskaan innostunut niin kovin, mutta kyllä tuo tässä ihan toimi. Ja välillä on vaan mentävä siitä, mistä aita on jo kaatunut. Hyvällä omalla tunnolla!
Tämä näytti niin hyvältä, että leivoin samanmoisen (no, samantapaisen), vaikkei raaka-aineita oikein ollutkaan :) Kiitos reseptistä!
Pinea: kiva, että inspiroi. :) Kävinkin jo kirkkimassa versiotasi, aikas hauska ja ertyisesti herkullisen kuuloinen!
Lähetä kommentti