Itsenäisyyspäivää juhlistettiin tätilässä lämmittävän lihafonduen äärellä. Kiitokset vaan sinne kaikista tarjoiluista. :)
Itse asiassa olin ensimmäistä kertaa tekemässä jotain muuta kuin juusto- tai suklaafondueta. Tämä lihafondue oli siis erittäin mielenkiintoinen kokeilu eikä varmaan jääne viimeiseksikään. Kivaa näpertelyruokaa, tosin ei mitään hätähousujen hommaa.
Fonduen liemenä oli kaupan fondista tehtyä lihalientä, jota tuunattiin valkoviinillä, muutamalla valkosipulin kynnellä, bouqut garni-maustekimpulla, suolalla, sokerilla ja pippurilla sekä lorauksella konjakkia. Näitä siis keiteltiin ja makusteltiin tovi ennen pataan kaatamista. Lopuksi sekaan nakattiin vielä persiljasilppua. Liemi saa olla vahavn makuista, jotta siitä tarttuu makua keiteltäviin aineisiin. Ensi kerralla kokeillaan sitten maustaa sherryllä. Oikein kylämällä kelillä lämmittäisi ehkä myös tujaus chiliä?
Lihan lisäksi (jonkin sortin file suositeltavaa mutta menee laadukkaalla paistillakin) pataan upotettiin siitakesieniä, kesäkurpitsaa, paprikaa sekä esikypsennettyä porkkanaa, parsakaalia ja pieniä salottisipuleita. Lisukkeina oli isoja kapriksia (Myönnetään,söin niitä varmaan 20 kpl, herkkua!), cocktailkurkkuja, hillosipuleita, vihreää salaattia ja rapsakkaa leipää. Keiteltyjä herkkuja höystettiin vielä tsatsikilla, tomaattisalsalla ja ranskankerma-chilikastikkeella.
Pataan voisi varmasti upottaa muitakin lihoja, mutta ainakin possun ja kanan kyspentäisin etukäteen ihan hygieniasyistä. Muuta "dippailtavat" ovat sitten vain ihan oman mielikuvituksen rajoissa.
Hieman epäselväksi jäi, pitäisikö sen liemen kiehua padassa ollessaan? Meillä se ei kiehunut, vaikka kuinka yritettiin. Liemi kuumennettiin siis kiehuvan kuumaksi etukäteen ja pata lämmitettiin toki myös. Kyllähän se ruoka valmistui, hitaasti poristen.
Kuva ei ole ihan sieltä esteettisimmästä päästä, mutta tältä se todellisuudessa siis näytti... :)