Nykyisin reissuilla tulee koluttua aina kaikenlaisia ruokakauppoja, viinikauppoja, toreja ja kauppahalleja sekä luurailtua erinäisiä määriä houkuttelelvia ikkunoita. Pohjois-Italiassa herkkukauppoja ja leipomoita sekä kaikenlaisia konditorioita sun muita oli vähän joka kylässä. Torille emme osuneet kuin kerran (Veronassa) ja muutamassa paikassa pääsimme pelipaikoille juuri, kun markkinat olivat loppuneet. Milanossa piipahdettiin mercato communalessa eli jonkinsortin kauppahallissa, joka tuntui hieman suttuiselta, ei oikein houkutellut ostamaan, päinvastoin kuin muut "ruokakohteet".
Supermarketit ja Hypermarketit olivat luku erikseen. Usein niissä ihmetytti italialaisten into ostaa (tai ainakin myydä) valmiiksi kelmuun pakattuja vihanneksia ja hedelmiä. Minä ainakin haluan itse valita, mitkä yksilöt ostan. Eräässäkin pienessä hedelmäkaupassa eräs matkalaisistamme suivaantui, kun myyjämummeli mätti pussiin hedelmiä, eikä asiakas saanut lainkaan valita, mitkä hän halusi. Noh, pusseihin päätyivät sitten ne toivottomimmat, raa'at nektarit ja muhkuraisimmat omenat. Mummeli pamisi vain italiaa, miten sille nyt sitten olisi sanonut, että hei, nämä tuotteet eivät oikein ole bene? Kielipuolta turistia on niin helppo liriä silmään! Ei tainnut olla ensimmäinen eikä viimeinen kerta...
