Viikonloppu on kulunut kuin siivillä ja sangen moninaisissa puuhissa: saldona mm. kampaajalla käynti, shoppailua, yksi pystytetty lipputanko, grillikauden avaamin, kesäkeittiön pohjan tekeminen, kasvimaan muokkaus ja kanankakan levittäminen, marja- ja ruusupuskien leikkaaminen, ensimmäisten salaattien ja yrttien kylväminen. No, onneksi osassa juttuja saattoi olla takapiruna.
Tässä välissä pitää siis vielä selventää, että soppakellarin poppoo vierailee heti kevään tultua sangen ahkerasti maaseudun rauhassa. Siellä siis erityisesti riittää tuota projektia, tänä kesänä olisi tarkoitus saada aikaan kesäkeittiö, se lipputankohan nyt siis on!
Viikonloppuun kuuluu olennaisesti aina hyvä ruoka ja yhdessäolo. Kaiken ulkona puuhastelun tiimellyksessä ruokakuvia ei tänä viikonloppuna tullut napsituksi. Tuppaan hiukan olemaan sitä sorttia valokuvaaja, joka ottaa kameran kyllä mukaansa mutta ei jaksa käyttää sitä… Esittelyyn pääsee siis erään kevätsunnuntain ateria, jota nautimme tuossa mäen toisella puolella, erittäin hyvässä seurassa, vaikka sukua taisivatkin olla.
Soppakellarin tapana on, että naudan sisäfile saa yleensä ensin kauniin ruskean värin pintaansa valurautapannulta, jonka jälkeen se kieräytettiin uuniin mietoon lämpöön, kunnes paistomittari piipittää mukavia lukemia. Meillä naudanliha syödään yleensä hyvinkin mediumina ja vähän vieläkin raaempana, tosin joka kerralla joudun jostain lunttaamaan noita paistoasteita… Sama pää kesät talvet. Paistamisen jälkeen liha kääräistiin folioon ja pyyhkeeseen noin vartiksi tasaantumaan.
Lihan seuralaisen virkaa toimitti raikas salaatti, joka oli höystetty Manchego-juuston viipaleilla. Kastike mukaili kevyesti Caesarin henkeä.
Suosittelen muuten todella lämpimästi tuota elektronista paistomittaria. Eipä tarvitse arpoa noita paistoaikoja. Kunhan vaan eka lunttaa jostain nuo asteet…
