On risottoja ja risottoja. Irvokkain esitys oli varmaan se ala-asteen hemapalla höystetty liisterimäinen jauheliharisotto. Peruskoulun luoman risottokammon voittamiseen meni vuosia. Risoton kanssa on kai vähän samalla tavalla kuin valkoviinin. Kun on kerran maistellut turhan paljon makiaa ja halpaa saksalaista valkkaria, saattaa mennä muutama teiniangstin värittämä tovi, ennen kuin uskoo mitään hyvää yhdestäkään valkoviinistä.
Samoin on muuten risottoreseptien laita, löytyy vaikka millaisia. Suosittelen suhtatumaan epäluuloisesti, jos reseptissä ei esiinny lainkaan valkoviiniä, parmesaania tai voita (No, viinistä voi joustaa…).
Syksymmällä tätä risottoa tehdään meillä sienistä ja mukaan saatetaan tuikata vähän pekoniakin. Miespuolisen suosikkiruokia!
Tämän ohjeen alkuperäisresepti (Risotto ai funghi) löytyy kirjasta Yksinkertaiset yhdessä (Antti Vahtera & Visa Nurmi), samoin myös Ruokalan reseptiarkistosta. Siitä se on sitten muokkautunut oman maun mukaiseksi. Ei siis tosiaan mikään kevytversio, sopii ehkä paremmin viikonloppuun tai sitten lohturuoaksi todella huonon päivän iltaan.
Parsarisotto
noin 4 annosta
1 nippu parsaa (mieluiten vihreää)
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan mehu
½ l kasvis- tai kanalientä
2,5 dl valkoviiniä
noin 100 g voita
1 kpl sipuli tai punasipuli hienoksi silputtuna
250 g risottoriisiä ( Arborio, Carnaroli, Vialone)
(4 cl kuivaa vermuttia)
100 g tuoretta raastettua parmesan-juustoa
Valmistusohje:
Käsittele parsat ja leikka ne puoliksi tai kolmeen osaan. Sulata puolet voista ja lisää loraus oliiviöljyä. Kuullota sipuli. Lisää riisi. Pyörittele, kunnes riisi on "öljyyntynyt". Lisää lientä ja viiniä vähän kerrallaan. Annan poreilla kevyesti ja lisää nesteteitä aina, kun edellinen satsi on imeytynyt. Lisää parsan varsiosat kattilaan noin kiehumisen puolivälissä ja nuput vasta melko loppumetreillä. Vihreä parsa kypsyy noin 10 minuutissa. Risotto on valmista, kun riisi on samettisen märkää "al dente". Lopuksi lisää sitruunan mehu, (kuiva vermutti), loppu voi ja runsaasti parmesania. Sekoita ja tarjoile.
Muutama huomio:
- viinin ja liemen suhdetta voi kukin fiksata mieleisekseen ja sen mukaan, mitä kaapista löytyy
- kaikkea voita ei tarvitse laittaa…
- kannattaa maistella tuotosta ja seurata samalla riisin kypsymistä.
Nesteiden määrä ei ole ihan pilkuntarkka ja sitruunan vaikutus lopputulokseen
makuasia.
- Risotto saa olla puuromaisen löysää, sen ei ole tarkoituskaan olla ”tinttaa”
- Jos omistat sattumoisin emaloidun valurautapadan, kokeile risoton valmistamista
siinä. Toimii loistavasti!