Portugalin retki oli sangen moniulotteinen monessakin mielessä. Paljon nähtiin ja paljon myös maisteltiin. Hintakategoriatkin vaihtelivat 10 euron lounasta yli 100 euron illalliseen (kaksikolta siis). Matkan ehdotonta kärkikastia oli portolainen ravintola D.Tonho, joka paikallisella hintatasolla oli varmasti kovin kallis mutta Helsingin hintoihin tottuneelle ihan ok-hintatasoa. Paikan viinilista on kunnianhimoinen ja ruoka maukasta, tosin melko simppeliä. Joka tapauksessa vasikanpihvit olivat aivan omaa luokkaansa, samoin lisukeperunat ja vihreä vihannesjuttu, jota emme oikein pystyneet tunnistamaa (Turnipsin naatteja valkosipulin kera öljyssä haudutettuna, ehkä?). Reilulle sataselle sai todella vastinetta (aperitiivit, pieni alkupala. leipää, pääruoat, pullo viiniä ja jälkkärit+portviinit). Tosin, enemmänkin rahaa olisimme saaneet helposti menemään…
Toista ääripäätä olivat sitten maaseutukylien lounaspaikat. Kympillä irtosi lounaat ja jälkiruoat sekä pullo ihan kelvollista viiniä, kahdelle siis. Majoituspaikkoinamme toimineissa quintoissa (=viinitiloja) saattoi myös illallistaa tilauksesta. 20-25 euroa/hlö ja sait 3 ruokalajin illallisen ruokajuomineen. Ruoka oli yleensä maukasta, ei mitään ihmeellistä kikkailua vaan hyvää portugalilaista kotiruokaa ja viinit oman tilan tuotteita. Ei lainkaan hassumpaa. Ja kun vielä matkustimme low seasonin aikaan niin palvelua ja ystävällisyyttä piisasi todellakin. Erinomaisen hyviä kokemuksia kaikki.
Kaikenlaista lihaa tuli syötyä melkoisen paljon, varsinkin Tuslan, joka on allerginen kaikille meren eväkkäille. Sisämaassa kala oli aina pakasteesta, ei kovin houkuttelevaa siis. Suosittua oli kuivattu turska, josta todistetettavasti tehtiin myös erinomaista ruokaa runsaan oliiviöljyn ja valkosipulin avulla. Valmistustavoissa ravintolaruoassa oli ehdottomasti suosituinta grillaaminen eikä turhia kasvislisäkkeitä liiemmin tyrkytetty (pl. porkkanaraasteella höystetty lehtisalaatti) joten useimmiten ruoka tuntui aika raskaalta. Vakiolisukkeita annoksille oli riisi ja ranskanperunat, jotka tupsahtivat pöytää melkoisen vakiona. Ja annoskoot, ne olivat aina melkoisen miehekkäitä. Nyt voikin sitten pitää pientä kevätpaastoa, keitot ja salaatit maistuu...