Nyhtöpossun toinen tuleminen

Pulled pork, suomeksi nyhtöpossu ei ole keittiöni vakivieras, mutta innostuin kokeilemaan Kotilieden sivuilla mainiota Himahella-videoblogia pitävän ruokatoimittaja Tiina Rantasen reseptiä. En ole oikein innostunut videoblogeista, mutta Tiinan juttuja on kiva katsoa, rentoa, iloista, ammattimaisesti tehtyä ja toimivia reseptejä.

Nyhtis ei ole koskaan mitään pikaruokaa, mutta helppoa ruokaa se on. Aikaa menee, mutta ruoka valmistuu kuin itsestään.

Tein tällä kertaa itselleni nyhtisburgerin pikaiseksi lounaaksi. Osa syötiin tacojen kanssa. Ja loput taidan laittaa pakkaseen "pahan päivän varalle".

HIMAHELLAN NYHTÖPOSSU

1,5 – 2 kg possun niskaa eli kassleria
1,5 – 2 rkl karkeaa merisuolaa
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
2 tähtianista
5 piparkakkua tai 1 tl piparkakkumaustetta
500 g amerikkalaista grillikastiketta (savunmakuista)

Hiero lihan pintaan merisuolaa niin, että lihan pinta rikkoutuu. Anna lihan suolautua huoneenlämmössä pari tuntia.

Pane liha kannelliseen uunipataan. Kuori ja viipaloi sipuli ja asettele viipaleet pataan lihan ympärille. Heitä pataan muutama tähtianis.

Mausta grillikastike murskatuilla piparkakuilla tai piparkakkumausteella. Lisää grillikastiketta pataan niin, että se peittää sekä lihan että sipulit. Kypsennä kansi päällä 100 asteisessa uunissa 6-8 tuntia.

Nosta liha kastikkeesta ja anna sen jäähtyä puoli tuntia. Revi liha kahdella haarukalla ’riekaleiksi’.

Pane kastike kattilaan ja keitä sitä kasaan kun revit possua. Lisää revitty liha takaisin kastikkeeseen ja sekoita hyvin. Kuumenna. Tarjoihaluammallasi tavalla. 

Note to self: Jos haluat kastikkeesta possun rasvan pois, jäähdytä kastike ensin ja kuori hyytynyt rasva pois pinnalta. Makuasioita.

Mummin paisti Karjalasta

Soittelin tuossa mummini kanssa, tulipa hyvä mieli rupattelusta. Uunissa muhi samaan aikaan Karjalan paisti. Mummi ei kuulemma laita pataan yleensä porkkanaa, minä laitoin. Taattuhyvää talviruokaa, tässä on vaikea epäonnistua. Ja taitaa tämä kuulua Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajankin hyväksymiin "oikeisiin" ruokiin. :)

Anna oli tutkaillut Karjalanpaistin syvintä olemusta tarkemmin, reseptiniksit ongittu Uneliaasta keittiöstä.

KARJALANPAISTI
reilu satsi

750 g naudan- ja possun paistilihoja reiluina kuutioina

3 porkkanaa
2 sipulia
8 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
1-1,5 tl suolaa
vettä

Kuori ja paloittele porkkana, lohko sipuli.

Lado pataan tai uunivuokaan vuoronperään kasviksia ja lihoja. Lisää mukaan maustepippurit ja laakerinlehdet. Mausta suolalla ja kääntele hiukan. Kiehauta vesi ja kaada lihojen päälle niin, että 2/3 lihoista peittyy.
 

Kypsennä uunissa ilman kantta ensin 225 asteen lämmössä puolen tunnin ajan, kunnes päällimmäiset lihapalat ovat ruskistuneet. Ota pata uunista ja kääntele lihoista esiin uudet paistopinnat. Laita pata takaisin uuniin ja jatka paistamista 150 asteen lämmössä seuraavat puoli tuntia. Lisää tämän jälkeen pataan kansi ja jatka paistamista 2,5 tuntia. Käännä uunin lämpö pois päältä ja anna padan olla jälkilämmössä vielä puolen tunnin ajan. Paistoaika on siis yhteensä 3-4 tuntia.

Tarjoile keitinperunoiden tai pottumuusin kanssa. Lykkäsin lautasen reunalle myös muutaman suolakurkkusen.

Note to self:  Kannattaa tarkistaa paiston puolivälissä nesteen määrä ja lisää sitä tarvittaessa. Omani meinasi hieman kuivahtaa, kannesta huolimatta.

P.S. Jos aiot tänään torttuleipojaisiin, niin tässä taattuvarmat Runebergiläiset: KAKKU ja TORTUT

 

Arjen parhautta - possukastike

Syksy taisi nyt sitten tulla. Mutta kylläpäs kelpasi lämmitellä tämän maittoisan lihakastikkeen äärellä. Ei haittaa syystuulet tai pienet vesisateet. Hyvä ruoka, parempi mieli. Oli sitten arki tai viikonloppu.

Resepti supersuositusta Safkaa-blogista.

POSSUKASTIKE

4:lle

Noin 450g possusuikaleita / palapaistia tai mieluummin niskaa (kassler)

Voita paistamiseen

suolaa, pippuria

1 iso sipuli

2 rkl vehnäjauhoja

vettä

soijakastiketta

reilu 1 tl dijon-sinappia

1 dl kermaa

Kuumenna paksupohjainen kattila tai pata kuumaksi, laita pohjalle reilu köntti voita, anna ruskistua kunnes se alkaa tuoksumaan viehkosti pähkinältä. Paiskaa sekaan kevyesti suolatut ja pippuroidut possusuikaleet ja pistä ruskistellen. Anna suikaleiden hetki tiristä ihan paikoillaan ennen kuin isket lastan sekaan ja alat viuhtoa. Näin lihasnesteet pysyvät lihassa ja ruskistaminen onnistuu.

Lisää mukaan hienonnettu sipuli, vähennä lämpöä hiukan ja kuullota sipuli lihojen joukossa. Ripottele päälle 2 rkl vehnäjauhoja ja sekoittele vielä pari minuuttia.

Kaada mukillinen vettä joukkoon ja sekoita, kunnes keitos kiehahtaa ja väri tasaantuu. Lisää päälle myös hiukan soijakastiketta, hiukan lisää suolaa ja mustapippuria. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoitellen vajaa tunti.

Pyöräytä mukaan reilu teelusikallinen dijon-sinappia, desi kermaa, sekoita ja anna kiehua vielä viitisen minuuttia. Maista ja ihastu itseesi entistäkin enemmän.

Tarjoile perunamuusin, raikkaan salaatin ja voissa kiehautettujen herneiden kera.

Maustetaikoja lihalle

Jossain vaiheessa kesää alkaa olla marinoimisideat loppu, kaikesta tuppaa tulemaan ainakin omaan suuhun samanmakuista ja tylsää. Onneksi kaikille ei käy näin. Löysin taannoin mainion marinadireseptin Onko Nälkä-blogista. Tein hieman pienemmän satsin, kuin mitä tässä reseptissä alla. Mutta, olisi kannattanut tehdä koko satsi, oli nimittäin erittäin toimiva juttu. Samalla tähän upposi kaapissa seisoneet sinappijauheen jämät. Soveltui erinomaisesti possun marinoimiin, mutta taatusti myös muille lihoille.



MAGIC DUST eli TAIANOMAINEN MAUSTESEOS LIHALLE

Riittää 1,5kg:lle lihaa

1/2 dl sormisuolaa

1/2 dl jeeraa eli juustokuminaa

1dl savupaprikajauhetta

2 rkl sinappijauhetta

2 rkl mustapippuria

1tl Valkosipulijauhetta

2rkl cayennepippuria

1/2 dl ruokosokeria

Yhdistä kaikki aineet ja jauha jauheeksi.

Valele lihat mausteella, käytä n.1/3 alussa ja kaada sekaan öljyä. Anna lihojen marinoitua kylmässä.

Osan mausteseoksesta voit sekoittaa hunajaan ja valella sillä grillattavia lihoja. 

Lammastagine

 
Suuntaamme pääsiäiseksi Pirkanmalle mamman lihapatojen äärelle. Omaa kärsimyslammasta en nyt ajatellut laittaa, mutta palmusunnuntaina inspiroiduin tekemään taginen. Lammasta ei ollut, mutta oli poro. Innoittajana tuorein Viini-lehti ja Alex Nurmen resepti.

Alex oli tehnyt jälkiruoaksi sitruuna-marenkitortun, joka onkin mitä mainioin pääsiäisen makea herkku. Kevään jälkruokapöytään sopisi mukavasti myös posset, joko sitruunaisena tai appelsiinisena. Persikka-rahkajäätelökin syntyy nopeasti. Hieman työläämpi on perinteinen pasha tai suklaapasha, josta muuten Liemessä-Jenni teki oman versionsa tässä juuri.


LAMMASTAGINE
4:lle

600 g luutonta lampaanpaistia (meillä tällä kertaa poroa)
2 sipulia
1 solo valkosipuli
3 rkl oliiviöljyä
2 tl korianterin siemeniä
2 tl juustokuminansiemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 tl kurkumaa
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 kanelitankoa
1 tl suolaa ja rouhittua mustapippuria
3 dl tomaattimehua
3 dl lihalientä
2 dl kuivattuja taateleita
1 dl kuivattuja aprikooseja
1 rkl hunajaa

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen paistamista. Paloittele liha noin 5 cm paloiksi ja ruskista lihat padassa. Nosta lihat sivuun ja kuullota öljyssä silputtu sipuli ja valkosipuli. Lisää joukkoon hienonnetut mausteet ja tuore raastettu inkivääri. Lisää lihat tomaattimehu ja lihaliemi. Anna hautua uunissa 150 asteessa 3-4 tuntia. Lisää loppuvaiheessa taatelit, aprikoosit, hunaja. Anna hautua vielä puolisen tuntia. Tarjoile kukkiscouscousin, qvinoan tai bulgurin kera.

Soppakellarin muut lammasreseptit löytyvät kootusti tästä vanhemmasta postauksesta.

Vihdoinkin nyhtöpossua

Pulled pork aka nyhtöpossu on ollut to cook-listalla pitkään ja hartaasti. Tekeminen on lykkääntynyt varmaan juurikin tuon hartaan paistoajan takia, vaikka eihän siinä mitään aikaa oikeastaan tarvitse. Sen kun lykkää possun yöksi uuniin ja tadaa, aamusella se onkin sitten valmista. 

Meille päätyi kokeiluun Sillä Sipulista napattu ohje. Tässä lähiaikoina on postautunut myös muutamia muita kiintoisia nyhtölihoja. Kannattaa tsekata Nannan nyhtöhirvi, Marin revitty härkä, Kivistöläisten nyhtökanaleivät tai Annan Carnitas-versio. Kannattaa kokeilla, vaikka kaikkia.

Ja muuten, jos et sattumoisin tiennyt, niin mainio suomenkielinen nyhtöpossutermi on peräisin vähintään yhtä mainiosta Campasimpukka-blogista.


NYHTÖPOSSU

noin 1 kg possun lapaa tai kasleria
5 cm inkivääriä
1 solo valkosipuli
kiinalaista viismaustetta
suolaa

lisäksi:
½ kurkku / avokadoa
hoisin-kastiketta
salaattia / sämpylää / tortillakuoria...

Laita uuni lämpenemään 150-asteeseen. Pilko inkivääri ja valkosipuli hienoksi ja hiero se possupalan molempiin puoliin. Sirottele päälle roimasti viismaustetta ja suolaa. Hiero mausteet hyvin molemmin puolin lihaan. Laita koko komeus uunivuokaan. Lorota sekaan vettä niin että puolet lihasta jää pinnan alle. Laita kansi tai folio päälle. Unohda uuniin vähintään viideksi tuntia. Minä kääntelin lihankappaletta aina välillä.

Meillä muuten possua paistettiin ensin muutama tunti 150 asteessa, jonka jälkeen lämpö laskettiin 115-120 asteeseen ja jätin possun uuniin yöksi. Olipa muuten mureaa potsia aamusella, kun oli kellinyt 12 tuntia uunin lämmössä.

Ota liha pois nesteestä ja revi se kahdella haarukalla säikeiksi. Jos haluat possusta hieman rapeaa, niin paista sitä ennen tarjoilua pannussa.  Toki lihan voi lämmittää ihan uunissa tai mikrossakin. Rasvoista kuoritun, vuokaan jääneen nesteen voi imeyttää lihoihin ennen paistoa.

Nautiskele possu salaattiin kääräistynä, sämpylässä, tortillan välissä tai vaikka ihan sinällään. Kastikkeita ja lisukkeita vaihtelemalla tyyli muuttuu nopeasti.
 
Sillä Sipulilan vinkki: pakasta neste tulevia possunuittoja varten, jos sitä sattuu jäämään.

Lindströmin pihvit, osa 3

Kuinka monta Lindströminpihvien ohjetta voi olla yhdessä blogissa? Minun mielestäni ei kahta ilman kolmatta. Tässä siis tämän talven versio, joka tehtiin meillä poron jauhelihasta.

Ohje on peräisin itse asiassa ihan loistavasta kirjasta Ruoasta viiniin, jossa perehdytään kyseisten asioiden yhdistelemiseen onnistuneesti. Viiniasia on Antti Rinta-Huumon ja Juha Berglundin kynästä, reseptit Antti Vahteran, jota olen fanittanut lähestulkoon aina. Kirja on muutaman vuoden takaa, mutta todella ajaton sisällön ja reseptiikan suhteen. Suosittelen lämpimästi

LINDSTRÖMIN PIHVIT JA PAISTETTUA SIPULIA ANTTI VAHTERAN TAPAAN

600 g naudan paistijauhelihaa tai poron jauhista
1 dl korppujauhoja
2 dl kermaa
1 kananmuna
3 keskikokoista etikkapunajuurta
1 silputtu sipuli
2 rkl sokeria
mustapippuria myllystä
suolaa
voita

Kuullota silputtu sipuli pannulla vähässä voissa. Lisää sekaan sokeri ja jatka hetki paistamista. Jäähdytä.

Turvota korppujauhot tilkassa vettä. Raasta punajuuret raastimen hienolla terällä.

Lisää turvonneeseen korppujauhoseokseen jauheliha, raastetut punajuuret, mausteet ja kerma, sekoita hyvin. Lisää lopuksi sekaan kananmuna, sekoita. Mausta pippurilla ja suolalla. Tee pieni koepihvi, paista ja tarkista maku. Lisää suolaa ja pippuria, jos tarvetta.

Paista voissa paistinpannulla haluamasi kokoisia pihvejä.

Paistetut sipulirenkaat

4-6 keltasipulia
2-3 rkl voita
3 rkl sokeria
mustapippuria myllystä
suolaa

Leikkaa kuoritut sipulit renkaiksi. Paista pannulla voissa sokerin kanssa kullankeltaisiksi ja pehmeiksi. Mausta pippurilla ja suolalla.

Nautiskele kukkismuusin kanssa. Perinteisempi vetäisee perunamuusin. Lasiin Mouton Cadet Rouge tai runsas toscanalainen Chianti. Miksi, lukaise kirjasta!

Note to self: Vaikka lindströmien mass vaikuttaa löysältä, se toimii hyvin ja on helppo muotoilla. Älä tingi kermasta äläkä suolasta. Ensi kerralla saatan lisätä tähän pienen tipan punaviinietikkaa, kaipasin ehkä ihan hitusen lisää hapokkuutta. Ja porin jauheliha ei tässä ole mitenkään välttämätön, peittyi hieman tuonne punajuuren alle.

Ja ne edelliset versiot aiheesta:
Lindströmin pihvit 1
Lindströmin pihvit 2

Riistaa rullalle

Joskus elämä vaan on, yhtä kiirettä ja hoppua. Onneksi viikonlopun ei-niin-täydellinen routapaisti porosta pelasti tiistai-illan ja muuntautui varsin maistuviksi riistarulliksi. Innoitus ja resepti löytyi metsästysaiheisesta blogista Terveiset ravintoketjun huipulta.

Ei mulla tällä erää muuta. Mutta kuin että sen routapaistin teen kyllä ensi kerralla jotain muusta kuin porosta ja isommasta köntistä.
 
RIISTARULLAT

Valmiita tortillalättyjä tai ohuita rieskoja
Maitoa
Tuorejuustoa (piparjuuri tai valkosipuli käy oivasti)
Riistapalvia tai routapaistia
Rucolaa tai rucolalla höystettyä valmista salaattisekoitusta
Parmesaania lastuina

Kostuta tortillat tai rieskat kevyesti maidolla, pullasuti käy tähän hommaan mainiosti. Voitele lättyset tuorejuustolla. Lisää päälle täytteet, kääräise rullalle ja leikkaa sopiviksi suupaloiksi. Syö.

Jouluaattoyön makkaratalkoot

Toiset paistavat jouluaattoyönä kinkkua, meillä tehtiin makkaraa. Siihen tarvittiinkin neljän hengen tehotiimi: yksi käytti konetta, toinen työnsi massaa tuuttiin, kolmas sääti suolen kanssa ja neljäs valokuvasi. Koira lähinnä kerjäsi ja rouva äiti kannusti. Tiimin työtä edesauttoi myös ystävällinen lähikauppias, joka tilasi ja toimitti suolet ja possun läskit. Pupu löytyi omasta metsästä. Lisäksi prosessiin sisältyi paljon huonoa huumoria ja pientä henkistä tuskaa, koska tässä oltiin melkein ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Resepti ei onnistunut ihan täydellisesti. Mietin vielä, laitanko sen tänne vai en. Ja jos joku haluaa vinkata, että miten sen ilman menemisen suoleen voi välttää, niin olen kovin kiitollinen. Siis makkarasuoleen, ei muihin.

 Kas näin, pupumakkaraa jouluksi 2012:

 Jauha lihat kahteen kertaan. Ensin sillä isolla laatalla ja sitten pienellä.

 

 Asenna lihamyllyyn makkaraasutiin. Sujuttele suoli suuttimeen. 

Siansuoli oli yllättävän kestävä tuote.

Ready to rock!

Kas näin se käy, tiimityötä. Tavaraa tuuttiin ja makkaraa suoleen!

Panostin todella kauniisiin kertishanskoihin.

Sieltä sitä tulee. Niin on nättiä!

 

Valmista! Nämä vielä kuumaan kylpyyn ja sitten pannun kautta lautaselle.

Vanhan vuoden vasikkatartar

En ole tainnut oikein koskaan päästä kärryille Uuden Vuoden juhlinnan nakit ja perunasalaatti-perinteestä. Minua saa sivistää tässä asiassa, mieluusti! :)En yrittänyt ymmärtää sitä edes vuonna 2012 ja päädyimmekin nauttimaan aattoiltana vasikkatartaria paahdetun leivän ja vihreän salaatin kanssa. Puolta yötä ja samppanjaa odotellessa laseihin kaadettiin australialaista Logan Weemala pinot noir-viiniä.
Tällä kerralla tartarpihvit toteuttiin tällä linkin takaa löytyvällä Anthony Bourdainin-reseptillä, joka tosin ei nyt ihan 100% vakuuttanut. Itse tykkään hieman terävämmästä ja mausteisemmasta tartarista. Konjakki oli silti aika veikeä lisämauste.




Logan Weemala pinot noir oli hyvinkin kevyt, marjaisa ja oikein miellyttävä. Toisaalta viini oli ehkä turhankin neutraali, mutta pinoteissa "less is more-sääntö" pätee hyvin. Aion kyllä antaa tälle viinille toisenkin mahdollisuuden.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Heihei vuosi 2012 ja tervetuloa uusi vuosi 2013!

Puolukkaiset poropullat

En oikein tiedä, mistä aloittaisin joulujuttujen kirjaamisen, joten aloitetaan sitten epäloogisesti vaikka näistä lihapullista. Lihapulla sinällään ei liene mitään perinteistä jouluruokaa, vaikka sitä kaikenmoisissa pitopöydissä paljon näkeekin. Jostain syystä nämä mehevät poropullat olivat kuitenkin kovin suosittuja tänä jouluna, jopa mummini kehui niitä. Ja mummi on mun ehdoton kotiruokakeittiöidoli!

Ohjeen nappasin suoraan Mustapippuri.fi:stä. Toimi mainiosti. Nämä sopisivat mainiosti myös Vuodenvaihtajaisbileiden tarjoiluihin.

POROLIHAPULLAT
4:lle

400 g poroa jauhelihana
1 pieni sipuli
tilkka öljyä
1-2 tl suolaa
0,5 tl maustepippuria (kannattaa jauhaa itse morttelissa)
1 pieni kananmuna
1 dl kermaa
2 rkl ruiskorppujauhoja (tai tavallisia)
1 dl puolukoita

Hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi pannulla. Laita kulhoon jauheliha, jäähtynyt sipuli, suola, maustepippuri, kananmuna, kerma ja korppujauhot. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja vaivaa taikinaa hetken aikaa puuhaarukalla tai niinkuin minä, ihan omilla pikku kätösillä.

Pyöritä taikina pulliksi ja paista ne kypsiksi voissa paistinpannulla tai 200 asteisessa uunissa n. 10 minuutin ajan. Minä tein niin, että ensin uunitin ja sitten pyöräytin pullat vielä voin ja pannun kautta.

Tarjoilin näitä pompuloita mustaherukkasinapin kera, josta vissiin pitääkin blogata sitten  seuraavaksi.


Note to self: Puolukat voinee korvata karpaloilla tai puolukkasurvoksella, jos ei ehtaa tavaraa sattumoisin löydy.

Paahda paistia

Ihan vielä ei ole kinkun paistamisen aika, meillä se ei rehellisyyden nimissä koita oikein koskaan. Jos meillä haluaa jouluna syödä kinkkua, se kannattaa tuoda muassaan. Että vinkvink vaan, vaikka ei tainnut olla mikään yllätys. ;)

Joulun ruokajuonia punoesssaan voikin paistaa mehevän paahtopaistin. Miespuolinen hemmotteli minua taannoin aimo palasella tuota paahtoihanuutta. Paistista vuoltiin viipaleita vaikka mihin, parhaalta taisi maistua paahtopaistisalaatti, kera caesar-kastikkeen. Kannattaa siis todellakin ostaa kunnon kokoinen paisti (minimissään 1 kg), pienestä ei tule kuin vihaiseksi ja siitä tulee helposti kuivakin.

Ohje oli kaiveltu Pastanjauhajien arkistosta, vuodelta 2006!


"Hanki tarpeesi mukainen pala paahtopaistia. Yksi ruokailija syö koostaan riippuen kerralla 100-300 grammaa, mutta kannattaa paistaa kerralla kunnon annos. Paahtopaistinjämät on helppo myöhemmin hyödyntää niin kylmänä kuin kuumana, lisukkeena tai pääruokana.

Kun liha on hankittu (ja sen on annettu lämmetä huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia), ruskista se joka puolelta kuumalla pannulla ilman rasvaa. Mahdollisimman nopea ruskistus mahdollisimman kuumalla pannulla on paras. Paisti ehtii kyllä kypsyä uunissa. Joidenkin lähteiden ja uskomusten mukaan tämä vaihe estää "mehujen karkaamista". Niin tai näin - varmaa on, että rapeaksi paistettu kuorikerros tekee paistista myöhemmin leikattavista viipaleista kertaluokkaa herkullisempia.

Paista lihaa uunissa 125 asteessa, kunnes sisälämpötila on 65 astetta (meillä muuten 63). Ohjeellinen aika on noin tunti/paistikilo. Tärkeintä on, ettet aja paistia liian kuivaksi. Nauta on sen verran vähärasvaista, että se sitkastuu kuivuessaan. Rasvaisempaa sikaa (kuten se joulukinkku) voi huoleti paahtaa ylikypsäksi maun vain paratessa.

Kun paisti on haluamassasi lämpötilassa (tai arvioitu aika on kulunut), ota se uunista ja hiero pintaan kämmenellinen merisuolaa ja toinen koura rouhittua pippuria. Kääri maustettu paisti ensin yhteen voipaperiarkkiin ja tämän jälkeen yksitellen nippuun sanomalehden sivuja. Kokonainen sunnuntai-Hesari on takuulla liikaa. Puolikas annos maakuntalehti Kalevaa sen sijaan tuntui sopivalta määrältä. Lehdet eristävät paistia juuri sopivasti ja estävät sitä jäähtymästä vetäytymisen aikana. Anna paketin seistä pöydällä tunnista kahteen. Vaikka miten tekisi mieli alkaa viistellä siivuja, kannattaa todellakin odottaa vähintään se tunti. Vasta tässä vaiheessa liha kypsyy sisältä asti ja mehukkuus tasaantuu.

Avaa lopulta paketti ja leikkaa kerralla nautittava määrä poikkisyyhyn ohuiksi siivuiksi. Jos et syö koko paistia heti, loppuosa kannattaa säilyttää kokonaisena palasena. Yksittäiset siivut nimittäin kuivahtavat jääkaapissa nopeammin."

Atrian sivuilta löytyi muuten seuraavat sisälämpötilaehdotukset naudalle, sitten kun seuraavan kerran näitä taas muistelen...

Paisti, punertava 60
Paisti, kypsä 75
Filee, raaka 47-50
Filee, medium 55–60
Filee, kypsä 65-70

Poro ja laku, otto 2

Näin joulun alla lapsille tulee mainospostin mukana mitä hillittömämpiä lelukatalogeja, joita tällainen "vake" lukee silmät ymmyrkäisinä. Että mitä kaikkea sitä on tullut omassa lapsuudessa missattua, kun ei ole ollut Brätsejä ja Zhuzhu-petsejä?

Aikuisten joulukatalogeista suosikkini on Stockan Première-lehti, jonka ruokaosio oli kerrassaan houkutteleva ja koottu kivasti idealla loistavat makuparit. En ehkä kaikista pareista ollut ihan sataprosenttisen samaa mieltä, makuasioista kun puhutaan, mutta tämä poron ja lakritsin liitto ainakin on kiintoisa. Samalla tuli kokeiltua Miespuolisen hankkimaa Lakridsin lakritsijauhetta. Good stuff, mutta lisää varovaisesti! Saa ainakin Stockalta. Ja tämä ei ollut maksettu mainos! :)

Edellisen poro ja lakukokeiluni voit lukaista täältä. Samassa postauksessa vinkkejä poron lihan paistamiseen.

Ja mitä mieltä sitten olin tästä poron ja lakun liitosta? Hyvää, mutta silti tykkään enemmän portviinikastikkeesta.


POROA JA LAKRITSIA

600 g poron ulkofilettä
0,5-
1 rkl lakritsijauhetta

2 rkl voita, 
suolaa


Laita uuni lämpenemään 130 asteeseen.
Jos poron fileessä on kalvoja, poista ne. Mausta poro suolalla ja lakritsijauheella.

Kuumenna paistinpannu ja paista voissa lihaan kaunis väri molemmin puolin.

Laita liha uuniin ja kypsennä kunnes sisälämpötila on haluamasi,  48-65°C.

Kääri folioon ja anna vetäytyä noin 5-10 minuuttia. Kannattaa olla tarkkana lämpömittarin asettelussa, että saat sen oikealle paikalle, lihan paksuimpaan osaan, keskelle.

Lakritsikastike
:

2 shalottisipulia tai 1 banaanishalotti

1 porkkana

6 herkkusientä tai kourallinen kuivattuja herkkutatteja

2 rkl sherryviinietikkaa

1 dl marsalaviiniä tai puolikuivaa madeiraa

1 l vasikanlientä

2 tl lakritsijauhetta

suolaa
, voita

Kuori ja pilko kasvikset. Anna kuivattujen tattien liota hetki vedessä.

Kuullota kasviksia kasarissa lisää viinietikka.

Lisää marsala / madeira, kun viinietikka on lähes haihtunut ja anna kiehua kasaan kunnes noin puolet on haihtunut.

Lisää lihaliemi ja keitä kasaan kunnes jäljellä on noin kolmannes.

Siivilöi kastike ja mausta suolalla ja lakritsilla. Lisää lakritsijauhetta varovasti ja maista välissä, ettei mene överiksi ja saat makusi mukaisen kastikkeen. Kiillota kastike nokareella voita.

Kanelintuoksuinen lihapata Stifado

 Pieniä sieviä tattilaisia löytyi metsän kätköistä.

Viikonloppu oli ihanan aurinkoinen, lämmin syysviikonloppu. Ei huvittanut seistä lieden ääressä keittämässä ja paistamassa. Kätevä ratkaisu ruokahuolloksi olikin siis lihapata, joka valmistui melkein kuin itsekseen. Sillä aikaa meillä oli aikaa touhuta puutarhassa ja hiipiä metsässä tatti- ja hanhijahdissa. Ja myönnän käyneeni puutarhakaupassakin. Pitäähän sitä ihmisen hyödyntää syksyn istutusmahdollisuudet ja loistavat perenna-alennukset! Sipulikukat jäivät vielä odottelemaan...

Pataruuan versioksi valikoitui tällä kertaa hurmaavan kanelintuoksuinen Stifado, josta Kotiharmi ehti jo tuossa niin houkuttelevasti postata. Reseptikiitos siis Kotiharmille ja anopilleen. :)

Tämä pataruoka sopii syksyyn kuin nenä päähän. Jälkkäriksi tietenkin kauramurulla päällystetty omenapaistos ja vaniljajätski. Täydellistä.

STIFADO - KREIKKALAINEN LIHAPATA
neljälle

n. 600 g naudanpaistia (ulko,- kulma- tai paahtopaistia)
öljyä
10 salottisipulia tai pientä keltasipulia
5 isoa valkosipulinkynttä
1 rkl oreganoa tai muutama oksa tuoretta
1 kanelitanko
2 laakerinlehteä
1 rkl vasikanfondia tai muutama oksa lipstikkaa
1 dl vettä
400 g tomaattimurskaa tai tuoreita tomaatteja
n. 1 dl punaviiniä
2 rkl hunajaa
pari timjaminoksaa
suolaa
sherryvinietikkaa

Leikkaa paisti reiluiksi suupaloiksi ja laita ne laakeaan uunivuokaan. Kaada päälle vähän öljyä ja sekoita. Työnnä vuoka uuniin 250 asteeseen ja paista 15 minuuttia (lihapalat saavat vähän väriä).

Kuori sipulit ja puolita ne. Kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Ota lihat uunista, laske uunin  lämpö170 asteeseen, ja lisää vuokaan sipulin puolikkaat, valkosipuliviipaleet, kanelitanko, laakerinlehdet, fondi, vesi, tomaattimurska, punaviini, timjaminoksat ja hunaja, sekä vähän suolaa. Sekoita ja laita vuoka uuniin. Muhittele stifadoa 170-asteisessa uunissa kolmisen tuntia tai kunnes lihat ovat pehmeitä ja mureita. Maista kastiketta puolivälissä paistoa ja säädä suola kohdalleen.

Minä tein padan hellalla, koska uuni oilisi lämmittänyt tuvan ihan mahdottoman kuumaksi. Toimi hyvin liedelläkin, ensin paistettiin lihat padassa ja sitten alettiin lisätä muita tuotteita pataan. Fondin korvasin toasiaankin lipstikan oksilla ja tomaattimurskan tuoreilla tomaateilla, koska niitä on tällä hetkellä niin valtavasti. Säädin makua hieman sherryviinietikalla lopuksi, mikä ei tokikaan ole pakollista.

Tupu, Hupu & Lupu odottelivat pellolla kavereita. 

Näkyihän niitä, mutta huti meni kuulemma. Ehkä ensi kerralla sitten...

Näpertelyä viinkonlopulle: Savoijinkaalikääryleet

Olen Euroopan kehnoin ja kärsimättömin askartelija. Näptertelygeeni on ohittanut minut kokonaan ja askartelu onkin minulle lähinnä tuskaretlua ja paskartelua. Rajoittuneisuudestani huolimatta en voinut ohittaa Campasimpukan houkuttelevaa kaalikäärylereseptiä. Nämä alunperin Mysi Lahtisen ohjeistamat kääryleet kun vielä toivat mieleeni mummini tekemät kaalikääryleet, nimittäin ne, jotka ovat juurikin ne maailman parhaat!

Kaalilaaduksi päätyi tavallisen keräkaalin sijaan ihana kurttukaali, jota herraskaisemmin kutsutaan myös savoijinkaaliksi. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen myös maustepippuria, koska minulle se on käärylessä ihan ehdoton mauste. Ohran vaihdoin quinoaan, koska sitä sattui olemaan kaapissa. Muuten mentiin hyvinkin kiltisti Campan ja Mysin ohjeilla.

SAVOIJINKAALIKÄÄRYLEET
n. 15-17 kpl

1 iso savoijinkaali
600 g sika-nautajauhelihaa
2 dl kypsää riisiä, ohraa, spelttiä tai quinoaa
lihalientä
4 dl kermaa (tai kerman ja lihalientä mieluisassa suhteessa)
siirappia
mustapippuria myllystä, kunnon rouhaisut
maustepippuria, n. 10 kpl morttelissa murskattuna
suolaa
2 kananmunaa
voita

Keitä ohra tai quinoa kypsäksi lihaliemessä.

Leikkaa kaalista kantapuolelta viipale pois. Näin se pysyy helpommin kattilassa haluamallasi tavalla. Laita kaali isoon kattilaan, lisää kattilaan vettä. Keitä kaalia, kunnes se alkaa pehmenemään, Mysin termein laiskistumaan. Nosta kaali siivilään valumaan, älä heitä keitinvettä pois. Irrottele lehtiä varovaisesti ja leikkaa lehtiruotia ohuemmaksi paksuimpien lehtien kohdalta. Meidän kaalista sai 17 kunnon kokoista kaalinlehteä. Lehtiruodit voi silputa täytteen joukkoon.

Sekoita isossa kulhossa täyteainekset: raaka jauheliha, ohra tai vastaava, kaalisilppu ja munat. Mausta suolalla, pippureilla, lorauksella kermaa ja siirappia. Paista pannulla pieni koepala taikinasta ja maista. Säädä makuja tarvittaessa ja toista paisto- ja maistokuvio, kunnes lopputulos on makusi mukainen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen

Täytä kaalinlehdet: ota lusikallisen täytettä kaalinlehden paksumpaan päähän. Taita paksu reunan täytteen päälle, sitten reunat  sisäänpäin täytteen päälle ja rullaa kääryleeksi.

 

Ota esille syvä pelti tai iso uunivuoka. Laita sen pohjalle reilu nokare voita ja laita se uuniin lämpenemään, jotta voi sulaa. Asettele kääryleet pellille voisulan päälle taitoskohta alaspäin.

Mysin neuvo on, että kääryleitä paistetaan kuumassa uunissa niin kauan, että ne ovat kärähtämäisillään. Tämä edellyttää pientä vahtimista, varsinkin, kun osa savoijinkaalin lehdistä oli todella tumman vihreitä ja sisemmät lehdet taas hyvin vaaleita. Ole siis tarkkana! Ota pelti pois uunista ja liruttele kääryleiden päälle ohuena norona siirappia ja vähän reilummin kermaa. Käännä kääryleet nurinniskoin ja jatka paistamista kuumassa uunissa  noin kymmenen minuuttia, enemmänkin jos on tarvis, jotta alussa alaspäin olleet kääryleiden puoletkin saivat tummaa väriä pintaansa.

Laske tämän jälkeen uunin lämpö 175 asteeseen ja paista kääryleitä pitkään, välillä valellen niitä pannulla olevalla liemellä ja kermalla. Jos neste uhkaa loppua, lisää pannulle kermaa ja/tai lihalientä. Viihdyttyään uunissa kaikkiaan kolmisen tuntia kääryleet olivat valmiita.


Tässä vaihessa onkin hyvä todeta, että kääryleiden tekeminen ei ole kiireisen hommaa... :)

Tarjoile kaalikääryleet puolukkasurvoksen kanssa. Sokerin pitää rapista hampaissa! Klassinen lisäke lienee keitetyt perunat ja ruskea kastike. Meillä nämä vedeltiin ihan vaan puolukkasurvoksen kanssa, ilman peruja ja soosseja, niin hyviä olivat!

Note to self: Jämätäytteestä ja kaalin sisäosasta tein Campasimpukan vinkistä pienen kaalilaatikon. Mukaan uunivuokaan silputtiin muutama sipuli ja pääälle lorautettiin kermaa, lihalientä ja vähän siirappia. Kerman tilalle sopii mainiosti myös smetana. Vuoka uuniin kääryleiden seuraksi. Peitä vuoka foliolla tai leivinpaperilla, jos se alkaa kuivua tai tummua liikaa.


Ensi käärylekerralla (jos sellaista edes koskaan tulee...) aion muuten kokeilla tätä reseptiä!

Suupielet ja sormet tahmassa: Ribsit

Ribsit ja coleslaw taitavat olla tämän kesän blogihittejä eikä suotta. Mahtiherkkuja molemmat.

Meilläkin ribsit sulostuttivat juhannuskemuja. Tyypilliseen tapaani en joutanut etukäteen tutkimaan ohjeita, vaan menin kepeästi muistin varassa. Grillauskastikkeen ohjeen nappasin hätäpäissäni (en juhannuspäissäni) kesäkuun Ruokapirkasta ja tempaisin siinäkin mutkat suoriksi. Mutta ei hullumpi soosi, teen kyllä toistekin.

Ribsit olivat oikein laadukkaita ja peräisin Tammelan Makulihasta. Siinäpä muuten puoti, jossa kannattaa kesäreissulla pysähtyä. Tai tehdä jopa mutka ja mennä Makulihan kautta.

Ribsien esikypsennys tapahtui tällä kertaa uunissa, 150 astetta, varmaankin muutama tunti. En nimittäin muista, koska laitoin ne uuniin, lähdin lenkille ja menin saunaan. Onneksi joku pelasti ne ajoissa uunista pois! :D Että sellainen juhannusemäntä. Ennen uunitusta tekaisin maustetahnan lihan pintaan tomaattisoseesta, yrteistä, savupaprikasta, pippurista, suolasta, öljystä ja tilkasta balsamicoa. Ensi kerralla aion kyllä kokeilla keittämistä esikypsennyksenä ja tehdä jonkun itämaistyyppisen valelusoosin.

Seuraavana päivänä esikypsennetyt ribsit päätyivät kesäkeittiön parilalle, koska grillihiilet olivat loppu-slut. Kuuluu juhannukseen. Mutta eipä kuulkaa haitannut, Ruokapirkan cokis-marinadilla läärättynä näistä tuli ihan superhyviä. Kaik män, vaikka niitä oli todellakin reilusti. Sormet ja suupielet tahmassa. :D


Cokismarinadi tai ribsien valelukastike
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä tai 1 solo vs
4 rkl tomaattipyrettä
4 rkl öljyä
2 dl kookkakoolaa aka kolajuomaa
4 rkl punaviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria tai hunajaa
1 rkl vahvaa sinappia
1 tl sambal oelek-chilitahnaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
savupaprikajauhetta 2 tl (oma lisäys)

Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä pannulla öljyssä ja lisää mukaan tomaattipyre.

Lisää pannulle loput raaka-aineet ja kiehauta. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella.

Tämä satsi piisaa noin 1,2 kg:lle lihaa. Sopii erinomaisesti possulle ja kanalle. Tai niinkuin meillä, ribsien valelukastikkeeksi.

P.S. Hieman mua hymyilytti, kun paikallinen CM-kauppias mainosti tänään lähilehden takasivulla reteästi: panovyö, porsaan rimpsuluut. På den andra inhemska säger man patronbälte, köttiga grisben. Mutta tekevällehän sattuu!

Oluiset karitsanpotkat

 Pääsiäinen lähestyy ja kaupoista loppuu kuulkaa lammas ja muna! Mitäs sitten tehdään? No syödään mämmiä.

Mutta ainakin vielä lauantaina espoolaisen Citymarketin pakasteallas pullisteli karitsanpotkia. Tosin eivät olleet kotimaisia, mutta uusiseelantilaista oli tarjolla ihan runsaasti.Sitävastoin lähikauppamme munahylly ammotti tyhjyyttään tänään.

Tällä kertaa potkat valmistuivat meillä hieman eri meiningillä kuin yleensä. Ohjenuoraa kurkkasin vähän erään lahtelaisen lihakaupan kotisivuilta. Olutversio on ihan maukas, mutta punaviiniversio vetää kyllä pidemmän korren omalla makupaletillani. Potkat ovat kiitollisen helppoja valmistaa, hautuvat maukkaiksi ihan itsekseen. Tällä kertaa en edes jaksanut niitä kauheasti renssailla ennen pataan nakkaamista.

  Suolaantuvat potkat ovat vähintäänkin aika villin näköisiä

Onnistuin tekemään padasta aika liemevää. Kannellisessa padassa hauduttaessa padan nestehävikki on todella pientä. Että siinä mielessä sen nestemäärän kanssa kannattaa olla vähän sniidu. Mutta, kätevä emäntä tekaisi jäljellejääneestä liemestä seuraavana päivänä jauhelihakeiton. Liemeen vaan juureksia kiehumaan ja lopuksi sekaan paistettua jauhelihaa. Oli kuulkaa maukas keitto!

Kartitsanpotkat tummassa oluessa

4 kpl karitsanpotkia
430 g liemijuureksia (porkkana, mukulaselleri, palsteri, lanttu)
2 sipulia
45 g valkosipulia
2 bouquet garni yrttinippua (tai 4 timjaminoksaa, rosmariininoksia ja muutama laakerinlehti)
10 mustapippuria kokonaisena
2 rkl hunajaa
0,5 l lihalientä
0,5 l tummaa olutta

Suolaa potkat karkealla merisuolalla ja anna maustua 3 tuntia.
Paahda potkat ja juurekset pannulla ja laita isoon pataan. Lisää joukkoon bouquet garnit tai vastaavat sekä olutta ja lihalientä niin, että potkat juuri ja juuri peittyvät. Kypsennä uunissa 150 asteessa vähintään 3 tuntia, kunnes liha alkaa irtoamaan luusta. Tarjoile potkat valkosipulisen pottumuusin kera.

 Oluisan padan kyytipoika. Samaa olutta loroteltiin myös pataan.

 Muita lammasherkkuja Soppakellarin arkistoista:

Ihanat, yrttiset, punaviinissä haudutetut karitsanpotkat
Rosmariinimarinoitu lampaankarree
Karitsavartaat ja kurkkusalaatti
Lammaskepakot
Poropata eli lammaspata
Grillatut lampaankyljykset

 Seuraavana päivänä padan runsaasta liemestä syntyikin maukas keitto.

Lisää lakua: Poronfile ja lakritsikastike

Viime viikonlopun lakujälkkäriä edelsi myös lakuisa pääruoka. Tai oikeastaan pääruoan kastike. Klassisen punaviinikastikkeen sijaan halusin kokeille jotain muuta ja päädyin tekemään poronfileelle lakritsikastikkeen Mutta pakko myöntää, että vanhassa vara parempi. Kastike oli "ihan jees", mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Taidan vaan olla niin kalkkis ja klassikkojen ystävä, etten tajua crossailusta mitään.

Ulkofileen lisänä meillä maisteltiin myös poron vasan maksaa ja lisäkkeenä hunajaglaseerattuja lanttuja. Niiden ohjeet tuonnempana.

Lakukastikkeeseen löytyy muuten vähän toisenlainen muunnos Kokeista ja poteista.Jospa kokeilisi sitä, sittenkin?

Oman kastikkeeni ohjeen löysin täältä. Samasta paikasta saa muuten oivat ohjeet poronfileen paistamiselle. Laitan nekin tähän muistiin, jos vaikka joku olisi vailla.

Poronfile ja lakritsikastike

600 g poron ulkofilettä (tai toki sisäfilekin käy)

Lakritsikastike:
1 l laihaa lihalientä
2 dl punaviiniä
1,5 rkl punaviinietikkaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl porkkanaa paloiteltuna
0,5 dl palsternakkaa paloiteltuna
1 keltasipuli
3 – 5 valkosipulin kynttä
1 rkl juuriselleriä    
5 maustepippuria    
1 laakerin lehti
1 tl mustapippuria rouhittuna
1/2 tl valkopippurirouhetta            
40 g lakritsia
timjaminoksia           
1 pieni rosmariinin oksa            
suurustamiseen maizenaa            
kastikkeen kiillottamiseen nokare voita

ruskistamiseen öljyä            
               
Tee kastike:
Kuori ja pilko sipulit ja juurekset. Laita laakea kattila lämpenemään, lisää tilkka öljyä ja freesaa juurekset ja sipulit niin, että ne ruskistuvat. Lisää punaviini ja viinietikat. Anna kiehua hetki. Lisää lihaliemi, mausteet ja karkit. Sekoita aluksi, etteivät karkit tartu pohjaan kiinni. Keitä hiljalleen niin, että lientä on jäljellä noin puolet. Tarkista suola ja maku. Siivilöi kastike ja suurusta haluttuun paksuuteen maizenalla ja kiillota nokareella voita.

Kastikkeen voi tehdä hyvin melkein valmiiksi jääkaappin jo hyvissä ajoin. Itse tein sen odottelemaan vaiheeseen ennen suurustamista ja kiillottamista.

Laihan lihaliemen voi toteuttaa myös sekoittamalla liemikuutio tai vastaavasti fondia kaksinkertaiseen vesimäärään, kuin mitä ohjeessa sanotaan. Paras lopputulos tulee toki keittämällä liemi itse luista ja juureksista.

Poronfile:
Ruskista poronfilee kuumalla pannulla kauttaaltaan. Nosta uunipannulle ja kypsennä haluttuun sisälämpöön. Anna vetäytyä folioon käärittynä noin 15–20 minuuttia. Leikkaa tarjolle joko pihveinä tai viipaleina.

Paliskuntien vinkit fileen paistamiseen:
Poronfilee on luontaisesti mureaa ja se jätetään usein sisältä roseeksi. Ota pakastettu liha sulamaan hyvissä ajoin jääkaappiin (1 vrk). Nosta sula filee huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Sisäfileet mahtuvat hyvin pannulle ja ne on helppo paistaa kokonaisena. Ulkofilee on pitkä ja se voidaan leikata valmiiksi pihveiksi, ennen paistamista.

Laita pannulle tilkka rasvaa ja paista kauttaaltaan hyvä väri pintaan. Nosta sitten ruskistetut fileet uunipellille. Jos käytettävissäsi on paistomittari, laita se paksuimpaan kohtaan fileetä. Uunissa voi käyttää joka alhaista tai korkeaa lämpöä (130 - 225 °C ). Kypsennysaika on luonnollisesti pidempi matalassa lämpötilassa. Lihan sisälämpötila voidaan valita halutun kypsyysasteen mukaan 48 – 65 ºC. Mitä alhaisempi lämpötila, sitä punaisempi lopputulos.

Ilman paistomittaria voidaan kypsyysaste hakea ajan perusteella 200 ºC uunissa: rosee 5 - 6 minuuttia, kypsä 9 – 10 minuuttia.

Nosta fileet uunista, mausta ja kääri folioon vetäytymään n. 15–20 minuutiksi. Näin liha ei leikattaessa valuta nesteitä ja annos pysyy mehevänä. Tarjolle vietäessä ulkofilee voidaan leikata poikkisyin viipaleiksi. Sisäfilee voidaan halkaista pitkittäin.

Oma vinkkini: käytä paistomittaria. Elämä on niin paljon helpompaa sen kanssa!

Alkuruokana laiska emäntä tarjoili ihania Rullia!

Viikonloppulounas: Lihakääryleet

 

Jos et vielä ole päättänyt, mitä laitat tänään myöhäiseksi sunnuntailounaaksi, niin tässä ehdotus. Kaupatkin aukeavat vasta klo 12, joten ehdit mainiosti!

Ja jos ajattelit tehdä ulkofileestä pihvit, unohda tällä kertaa. Vaihtelu virkistää ja tämän kohdalla pieni askartelu ja vaivannäkö kannattaa.Resepti on kotoisin Antti Vahteran ja Visa Nurmen mainiosta keittokirjasta Sekametelisoppaa.

Minulle tästä tuli mieleen lapsuus ja mummila. Mummin tekemät hirvenlihakääryleet olivat suussasulavia. Mummi teki työuransa ison ruokalan emäntänä ja loihti meille lapsenlapsillekin mitä unohtumattomampia makuelämyksiä. Ei kikkailua tai eineksiä vaan ehtaa kotiruokaa: lihapullia, ja perunamuussia, kyljyksiä, kaalilaatikkoa- ja kääryleitä, mustikkakiisseliä, korvapuusteja, karjalanpiirakoita, hannatädin kakkuja...

Lihakääryleet
4:lle

600 g nauda sisäpaistia tai ulkofileetä
2 kokonaista suolakurkkua
1 savukinkku siivuina tai pekonia
2 rkl Dijon-sinappia
suolaa ja mustapippuria myllystä
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa (meillä smetanaa)
lehtipersiljaa

Tarvitset myös:
cocktailtikkuja

Leikkaa lihasta ohuita viipaleita ja nuiji niitä tarpeen mukaan, lopputuloksen pitäisi olla noin 3-4 mm pakuisia ja noin kämmenen kokoisia.

Ripottele lihojen pintaan suolaa ja pippuria ja sivele niille myös sinappia. Levitä kullekin leikkeelle pieni siivu kinkkua tai pekonia ja suikale suolakurkkua.Kääri leikkeet tiukoiksi rulliksi ja kiinnitä cocktailtikulla. 

Ruskista rullat kevyesti voissa. Nosta syrjään.

Laita pannulle voita ja anna kuumeta, kunnes voi kuplii. Lisää jauhot. Anna jauhojen ruskistua kevyesti. Lisää vettä ja kermaa. Kaada kastikepohja kääryleiden päälle kasariin (meillä valurautapataan). Lisää tarvittaessa nestettä, jotta kääryleet peittyvät. Muhituta kannen alla ainakin puoli tuntia, jotta lihasta tulee suussa sulavaa. Tarjoile perunamuusin, juuresmuusin tai keitinperunoiden kera.Silppua päälle lehtipersiljaa tai muuta lempiyrttiäsi. 

Note to self: Muhitusaika riippuu vähän lihalaadusta. Meillä käytettiin paahtopaistoa, annoin muhia reilun tunnin. Kastiketta suurustin myös hieman jälkeenpäinkin maizenalla, nostin vaan kääryleet hetkeksi muualle. Tuo "ruskeakastikeprosessi" ei sitten näköjään ole vahvimpia puoliani keittiössä.

Chililihaa

Juhlimme lähisuvun kanssa eräitä synttäreitä sunnuntailounaalla. Kun pöydän ääreen kerääntyi isompi seurue, eikä kukaan halua asua koko sunnuntaita keittiössä, oli pataruoka enemmän kuin kätevä ratkaisu.

Vanhempani olivatkin pyöräyttäneet suuren padallisen chili con carnea Jamie Oliverin reseptillä. Loistokeitos, jonka resepti bongaantui joskus taannoin Pastanjauhannasta.

JO:n Chili con carne
(10-12 hengelle)

2 kg naudan ulkopaistia ja vähän luita
500 ml kuumaa kahvia
3 isoa kuivattua chiliä (ancho, chipotle tai poblano)
oliiviöljyä
2 kukkurallista teelusikallista jauhettua juustokuminaa
2 kukkurallista teelusikallista savustettua paprikaa
1 kukkurateelusikallinen kuivattua oreganoa
2 laakerinlehteä
2 punasipulia, kuorittuna ja viipaloituna
3-4 tuoretta chiliä (lisää kahdessa erässä, ettei tule liian tulista)
2 kanelitankoa
10 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
suolaa
mustapippuria myllystä
4 x 400 g tölkkiä kokonaisia tomaatteja
3 rkl ruskeaa sokeria
3 punaista, keltaista tai oranssia paprikaa, siemenet poistettuna ja viipaloituna
2 x 400 g tölkki papuja (kidneypapuja, voipapuja tai pintopapuja) valutettuna

Tarjoiluun:
Ranskankermaa

Valmista kahvi ja lisää siihen (vielä kun se on kuumaa) kuivatut chilit likoamaan muutamaksi minuutiksi. Pane sillä välin suuri pata miedolle lämmölle ja lorauta sinne oliiviöljyä, sitten juustokuminat, paprikat, oreganot, laakerinlehdet ja sipulit. Paista mausteita ja sipulia 10 minuutin ajan, että sipulit ehtivät pehmentyä sopivasti. Ruskista nopeasti padassa vielä kuutioidut lihat. Halutessasi voit käyttää tähän erillistä paistinpannua, josta sitten kippailet lihat pienemmissä paistosatseitssa pataan.

Ota puolet tuoreista chileistä, poista siemenet ja viipaloi. Viipaloi myös kahvissa uiskennelleet kuivatut chilit ja lisää ne pannulle sipuliseokseen yhdessä viipaloitujen tuoreiden chilien, kanelitankojen, viipaloidun valkosipulin sekä suola- ja pippuritujauksen kanssa. Kaada sekaan myös tilkka chilien haudutusliemenä toiminutta kahvia. Sekoita ja lisää sitten loput kahvit, tölkitetyt tomaatit ja sokeri. Kippaa vielä sekaan lihat ja tujaus suolaa ja pippuria, peitä kannella ja anna hautua suurin piirtein kolmen tunnin ajan, silloin tällöin sekoitellen.

Lisää muutaman tunnin päästä joukkoon pavut ja paprikat ja jätä pata taas hautumaan (vähintään puoleksi tunniksi).

Maista ja mausta. Jos padassa on mukana luita, nappaa ne pois tässä vaiheessa. Jos olet tulisemman ruuan ystävä, sekoita joukkoon loput tuoreista chileistä. Suurin tulisuus taittuu ranskankermalla, jota voi halutessa lusikoida annosten päälle. Tarjoile riisin, speltin tai vaalean leivän kera. Minä nautiskelin tämän kanssa kukkisriisiä, toimii!

Itseoikeutettu ruokajuoma tälle herkulle lienee kylmä lager.

Note to self: Alkuperäisessä ohjeessa lihana käytettiin naudanrintaa, jossa lihat eroteltiin luista ja toki myös paloiteltiin. Ä ja I oli ostaneet osittain ulkopaistia sekä lisäksi vähän luita ja tykkäsivät, että ulkopaisti toimi kuitenkin paremmin.

Ja tästä tulee sitten muuten aika hillitön satsi. Pienemmälle sakille riittää hyvin puolikas.