sunnuntai, lokakuuta 23, 2011

Kulta, hankittaisko me koira vai uusi liesi? (Mustikkapannukakut)


Keraaminen lietemme alkaa vedellä viimeisiään. Kaksi levyistä lämpenevät hitaammin kuin ihminen kestää odottaa ja toiset kaksi levyä ovat lähinnä vaan päällä tai pois. Ja kun ne ovat päällä niin ne toimivat täydellä teholla. Tuloksena on yleensä pohjaan palanutta ruokaa.

Herkkuisa pannari vai jotain ihan muuta?

Tämän aamun amerikkalaistyyliset mustikkapannukakut kokivat osittain aika karun kohtalon: pohjaanpalanutta mutta sisältä raakaa. Jos meillä olisi koira, se olisi nyt hyvin onnellinen pannukakkumassuinen piski. Ohjeessa ei ollut mitään vikaa, saimme nimittäin sentään muutaman onnistuneen pannukakun ihan lautasellekin asti. Ohje Eevalta Voisilmäpeliä-blogista.
Noudatin ohjetta, mutta piimän tai jogurtin korvasin rahkan ja raakamaidon seoksella, 1dl maitoa, 1,5dl rahkaa.

Ruokakuvauksen stailaamisesta voisin todeta, että tuollainen kirjava lautanen ei välttämättä toimi ihan parhaiten kirjavan ruoan kanssa. Ylläri! Mutta molemmissa on sentään tuollaisia mustia palluroita, että on edes jotain samaa henkeä sekä kuvattavassa että kuvausalustassa.

Kuohkeat mustikkapannarit Ameriikan malliin
2:lle

2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2,5 dl piimää tai jugurttia
1 muna, keltuainen ja valkuainen eroteltuna
2 rkl voisulaa
2 dl mustikoita (pakaste)

paistamiseen voita tai öljyä

Sekoita keskenään kuivat aineet. Sekoita keltuainen voisulan kanssa, ja sekoita joukkoon piimä tai jugurtti.

Vatkaa valkuainen, älä ihan kovaksi vaan sen verran että vaahtoon alkaa muodostua “huippuja” kun nostat vispilän.

Sekoita maito-keltuaisseos jauhoseokseen ja sekoita vain sen verran, että ainekset ovat juuri ja juuri sekaisin. Kääntele joukkoon valkuaisvaahto. kääntele viimeiseksi joukkoon mustikat.

Kuumenna pannulla voi tai öljy, ja nostele kukkurallisia ruokalusikallisia pannulle ja litistä ne. Paista muutama minuutti kummaltakin puolelta.

Tarjoile vaahterasiirapin kanssa. Tai vaikka mustikoiden ja vaniljakastikkeen kanssa, niinkuin meillä tehtiin.

Että joo, ehkä se uusi liesi olisi ihan paikallaan! Koiraparka voisi muuten joutua syömään turhan usein pohjaanpalaneita keitoksia.