Kokkaukseni ovat vielä hetken aikaa tauolla, joten kirjoitanpa vaihteeksi ruoka-asioista vähän eri näkökulmasta. Aiheen tarjosi näppärästi sähköposti Animaliasta.
Huomatessani viestin Animaliasta, ensimmäinen ajatus oli, että voi ei. Mitä kettutyttö-järjestö minusta tahtoo? Luin kuitenkin viestin loppuun ja huomasin helpotuksekseni, että lähestymisen sisältö ja aihe olivatkin ihan asiallisia.
Animalia organisoi lokakuussa eläinten viikon ja haastaa tällä kertaa pohtimaan, miten omat elämäntavat vaikuttavat eläinten hyvinvointiin. Kuluttamisen etiikkaa tulee harvemmin mietittyä erityisesti eläinetiikan kannalta, pois lukien kosmetiikkatuotteet, turkisvaatteet ja ruoka. Vaatteita ostaessani tai matkaa suunnitellessani en todellakaan ole miettinyt moisia seikkoja.
Kampanjan sivustoon pääset tutustumaan tästä. Julkkinassuina menossa mukana ovat mm. Jani Toivola ja Hanna Partanen, jonka kanssa en koe olevani samoissa ruokafilosofioissa. Kevyttuotteet, kaupan valmiin guacamolemöhnän tarjoaminen päivällisvieraille ja suolaprosenttien kyttäys leipäpaketeissa tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, eikä ihan sillä positiivisella tavalla.
Itsehän olen paatunut lihansyöjä. En edes voisi olla muuta, koska kala ja palkokasvit eivät terveydellisistä syistä kuulu ruokavaliooni ja jostainhan minunkin pitää proteiini saada. Lihan korvaaminen vaikkapa maitoproteiinilla ei myöskään taida olla eettisesti kaikkein kestävin ratkaisu. Enkä oikein kannata suurta lisäravinteiden käyttämistä, vaikka napsin monivitamiinit kiltisti. Ja kyllä, pidän eläimistä - mutta silti syön niitä.
Meillä syödään paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Blogia tarkastellessa sitä ei ehkä ihan helposti uskoisi, mutta näin se vaan on. Kasvikset tosin useimmiten päätyvät tässä keittiössä lisäkkeen rooliin, mutta siitä huolimatta blogissa on melkein 50 kasvisruokareseptiä.
Viheriöidenkin kohdalla suosin laatua ja päädyn usein luomuun. Samoilla kriteereillä pyrin valitsemaan lihan. Ehkä vähemmän, mutta parempaa ja samalla paremman elämän elänyttä. Vaikka turkiseläinten kasvattamisesta ehkä joskus päästään, (toivon todella) niin tuotantoeläimistä tuskin. Siksi haluan edesauttaa, jotta ravinnoksi käytetyt eläimet saisivat parhaan mahdollisen kohtelun ja hyvän elämän. Omana tavoitteena on, että meillä syödään jatkossa myös enemmän riistaa, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Saalista ei aina saa. Tosin Animalian mielestähän riistan syöminen on arveluttavaa.
Turkiksista on tosin hyvä muistaa, että eräälläkin suvun mummolla on yhä käytössä yli 20 vuotta vanha minkkiturkki. Se on edelleen uuden veroinen, pörröinen ja ihanan lämmin. Harvalla keinokuitutakilla on yhtä pitkää käyttöikää.
Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että kaikenlainen äärimmäisyyksiin viety fanaattisuus ei ole kovin rakentavaa. Pelkästään kasvissyönnillä tuskin tätä maailmaa pelastetaan, kuten ei millään yksittäisellä teolla. Mutta silti, omilla valinnoillani voin ihan varmasti vaikuttaa kauppojen tarjontaan. Erityisesti, kun valintojen tekijöitä on muitakin kuin minä.
Tämän tekstin kohdalla en malta olla sotkematta juttuun myös elintarviketeollisuutta ja prosessoituja ruokia. Kasvisvaihtoehtojen kohdalla ja erityisesti vegaanivaihtoehtojen tuotesisällöt ovat toisinaan aika kamalaa luettavaa. Jos pavuista halutaan tehdä makkaran tapaista valmistetta, niin tottahan sitä on prosessoida rankasti ja käyttää aika satsi apuaineita. Tai kasvismargariinin käyttäminen leivonnassa voin sijaan? Esimerkkejä löytyy useampia. Toki se voi olla eläinystävällisempää, mutta en ihan menisi takuuseen noiden tököttien ihmisystävällisyydestä, vaikka ne elintarvikkeiden statuksen omaavatkin.
Eettisessä kuluttamisessa, kuten kuluttamisessa yleensäkin, on omat ongelmansa. Ovelat markkinointimammat mielellään kauppaavat hyvää omaatuntoa kaipaavalle kuluttajalle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kävin hieman lueskelemassa kaura- ja soijamaitotuotteiden tuotesisältöjä: karrageenia, ksantaanikumia, glukoosi-fruktoosisiirappia, aromeja, väriäaineita... Ovatko ne kaikki terveellisiä ja tarpeellisia? Suo siellä, vetelä täällä.
On hyvä, että minuakin herätellään. Sensaatiohakuiset salakuvat maatiloilta eivät välttämättä ole se juttu, mikä minua erityisesti koskettaa. Mutta asiallinen sähköposti ja hyvät verkkosivut pysäyttivät miettimään toviksi. Ja vaikka tämä kirjoitus ei ehkä ole ihan sellainen, mitä Animalia olisi toivonut, niin se on minun korteni kekoon.
Aiheeseen ovat tarttuneet myös bloggarikollegat.
7 Terveisiä keittiöön & kellariin:
Hienosti kirjoitettu! Hanna Partasesta tuli mieleen, että minulle tuli joskus aikoinaan Maku-lehti, mutta kun Hanna Partanen sitten ilmestyi sen sivuille "terveellistämään" klasikkoannoksia, niin johtopäätös oli selvä. Siihen lehteen en ole sen koomin rahojani laittanut.
Samainen Hanna Partanen osti Nelosen Syödään yhdessä -ohjelmassa kaupan valmista guacamolea. En ole vieläkään päässyt sen yli.
Hohhoh, toi Hanna Partanen on tuntunut aiheuttavan eniten vastustusta tässä kamppanjassa :)
Mä kävin ihan tuolla lehdistötilaisuudessa, jossa Hanna ja Jani oli. Ihan hyvää juttua niillä oli, mutta toisaalta onhan se niin, että ravintoterapeutti on eri asia kuin makuterapeutti. Sellasiakin tarvittais, esimerkiksi opettamaan ihmisille, että sinihomejuusto on tosi hyvää.
Kiitos kaikille kommenteista! Hieman minua arvelutti, josko kettutytöt olisivat ampaisseet tänne kommentoimaan ja lynkanneet minut...
Hanna P. herättää kovasti tunteita ja vaikeahan näistä jutuista on yli päästä. Klasu totesikin hyvin, että ammattitauti mikä ammattitauti. Eniten ehkä rissaa se yhden totuuden toitottaminen eli terveysfanatismi.
Maku-lehdestä voisin todeta, että en taida itsekään olla oikein kohderyhmää sille aviisille. Luen jos sattuu käsille ja joskus olen sieltä jotain toteuttanutkin tai ainakin saanut idean. Mutta tilaajaa minustakaan ei saa.
Makuterapeuteille olisi todella töitä tässä maassa.
heippa! haluaisin tehdä pikkuhuomautuksen: kasvisruokavalion ei tarvitse perustua prosessoituihin tuotteisiin, jos ruokailija on valmis syömään nimenomaan KASVIKUNNAN TUOTTEITA, ei jotakin lihan kaltaiseksi tehtyä ainesta. ja jos esim. voita ei tahdo syödä tai ruoanlaitossaan käyttää, prosesoimattomiakin vaihtoehtoja on yllinkyllin (hummus, itse tehty guacamole, oliiviöljy, kookosöljy jne.)
itse teen kotona vain kasvisruokaa ja silloin tällöin myös kalaa, mutta jos joku minut kutsuu pihvi-illalliselle, syön ihan hyvillä mielin. Liha on hyvä juttu (luonnolle ja terveydelle) kohtuullisesti ja harvoin :)
Anonyymi, minkään ruokavalion ei kannattaisi perustua prosessoituihin juttuihin kovinkaan paljolti. Väkisinkin, jos kasviksesta aletaan tehdän jotain lihan kaltaista siihen on pakko sitten lykätä kaikenlaista...
Mutta kuten tuossa tekstissä mainitsinkin, niin kaikenlainen fanatismi on välteltävää. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie toimii useimmiten parhaiten. Ja mielellläni minäkin söisin niitä papuja ja herneitä, kalasta puhumattakaan. :)
Lähetä kommentti