Itsenäisyyspäivää juhlistettiin eilen ystävien luona illallisella. Meikäläisen osuus oli jälkkäri ja päädyin tekemään tiramisun. Ei ehkä niin kovin kansallishenkistä, mutta hyvää yhtä kaikki. En muista, koska olisin edellisen kerran misua laittanut, joten omasta blogista ei ohjetta löytynyt. Tällä kertaa ohjeistus onkin pitkälti seurailtu aitoitalialaisesta ohjeesta, joka löytyi viehättävästä Fannista ja Kanelista.
Ja pakko muuten todeta, että olen maailman surkein kananmunan keltuaisten ja valkuaisten erottelija. Saadakseni 5 keltuaista ja valkuaista jouduin rikkomaan ainakin 7 munaa. Oisko vinkkejä hyvästä erottelijasta? Meinasi mennä taas ihan sinne Römpsöö-osastolle...
Giulian tiramisu
(8-10 annosta)
5 luomumunaa
5 rkl luomusokeria
500 g mascarponea
2-3 rkl jälkiruokaviiniä (meillä portviini, mutta käy myös Vin Santo tai Sherry)
200 g tiramisukeksejä (Savoiardi)
1,5dl dl espressoa tai vahvaa kahvia
100 g tummaa luomusuklaata rouhittuna
4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset kulhoihin. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa vispilällä kevyesti pehmeäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja vatkaa reilusti tasaiseksi seokseksi.
Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita valkuaisvaahto mascarponevaahtoon. Kaada sekaan loraus valitsemaasi makeaa viiniä ja sekoita. Rusinainen Vin Santo on erinomainen italialainen vaihtoehto.
Lusikoi kerros vaahtoa ison kulhon pohjalle. Ripottele päälle rouhittua tummaa suklaata. Kasta keksit kevyesti jäähtyneessä espresossa, ja lado vaahdon päälle keksikerros. Peitä keksit reilulla kerroksella mascarponevaahtoa ja ripottele päälle suklaata. Tee muutama kerros niin että mascarponekerros jää päälimmäiseksi. Siivilöi pinnalle reilusti kaakaojauhetta. Anna tiramisun tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.
Mental note: Tämä oli ehdottomasti hyvää! Tosin, laitoin ilmeisesti liikaa alkoholia tai jotain, koska täyte lötkistyi jääkaapissa aika paljon. Tai sitten se ei tykännyt 1/2h tärisevästä autokyydityksestä? Sokeria olisin ehkä lisännyt myös hieman. Suklaarouhe taas puolestaan oli ihana lisä! Miespuolisen kommentti tosin oli, (huom. ainoastaan kysyttäessä!) että on hän parempaakin tiramisua saanut. Mitä, enkö minä olekaan ihan täydellinen kokki? Mitähäh?
Seuraavalla kerralla taidan koittaa tällä reseptillä.