En työskentele ravintola- tai
viinialalla, mutta koin pienen viineihin liittyvän ahaa-elämyksen
keskellä tavallista työpäivää.
Ihmisen tuoksumuisti on jännä juttu.
Ainakin itselleni tuoksut ja niihin liittyvät muistot ovat tärkeitä.
Tuoksut vaikuttavat voimakkaasti myös fiiliksiin ja jaksan
säännöllisesti ihastella vaikka sitä, kuinka ihanalta pannulla
paistuvat voi ja sipuli tuoksuvatkaan. Tai kuinka huumavalta voi
vieläkin tuoksua edelliskesän minttupuskan varret, kun niitä
siivoaa kevään tullen pois uuden kasvuston tieltä. Ja miten
hyvältä tuoksuu vastajauhettu kahvi?
Merlot ei taida tuoksua orvokille, vaan enemmänkin
tummille marjoille, luumuille, kahville, suklaalle...
Tuoksuthan ovat niin olennainen osa
elämänmenoa, että eihän niihin voi koko aikaa kiinnittää
huomiota. Elämä menisi pelkäksi nuuskimiseksi. Myönnän kyllä
itse olevani aikamoinen ”nuuskija”.
Eilissä päivänä törmäsin
työpaikan käytävällä valtavaan kärrylliseen ovokkeja. Ja mikä
huumaava tuoksu niistä lähtikään! Enää en pyörittele silmiäni
tai kohauttele olkiani, jos joku ihastelee orvokin tuoksua
Sangiovesessa tai Nebbiolossa (italialaisia rypälelajikkeita) vaan
aion innolla etsiä tätä uutta oppimaani tuoksua. Kannattaa siis
pyörähtää puutarhaliikkeen orvokkiosastolla ja työntää pää
orvokkipuskaan. Aina voi oppia uuttaa, mitähän seuraavaksi?
Ja muuten, jos haikailet suloista
orvokkia terassin tai parvekkeen kaunistuksesksi jo nyt, niin antaa
palaa. Ne kuulemma kestävät jopa -5 asteen pakkasen.
Siellä ne käyvät, rypäleet nimittäin. Eivät ole Nebbioloa tai Sangiovesea vaan Pinot Noiria.