sunnuntai, joulukuuta 11, 2011

Sieniretkellä joulukuusimetsässä

 

En ole ikikuunapäivänä ostanut joulukuusta. Se on aina haettu itse, joko omasta tai naapurin mettästä. Kuusen valitseminen on tarkkaa puuhaa. Muistan joskus lapsena lampsineeni isäni perässä lumisessa metsässä tuntikaupalla. Otti hieman koville kärsimätömälle luonteelleni. Mutta opinpahan, että joulukuusi ei voi olla mikä tahansa näre. Lopuksi kelvollinen puu sitten aina löytyi ja pääsin mummon luo mehulle ja pullalle.

 

 Navetan seinustalla kasvava Clematis oli raukka vielä yrittänyt kukkia. 
Jäätynyt puoliavonainen kukka ja nuput olivat hurjan kauniita. Ensi kesänä sitten uusi yirtys, jooko?

Tämän vuoden kuusiretki oli yllättävän runsasluminen. 100 kilometriä sisämaahan päin ja tadaa, maa oli valkoinen. Metsän puolella tosin oli vielä paljon lumetonta aluetta, ja sieltä löytyi seuraava yllätys: Suppilovahverot ne siellä törröttivät mukavan jäisinä. Kuusen lisäksi bonuksena mukava sienisaalis.


 Mitäs sieltä pilkistää? 
En olisi ihan äkkiä uskonut sienestäväni joulukuusenhakureissulla! 

Metsäretken jälkeen paistettiin makkaraa kesäparatiisin pihamaalla. Jälkkäriksi paistettiin vaahtokarkkeja, jotka olivat juuri niin ällöhyviä, kuin muistinkin.

Sieniperhe sinnitteli sammalikossa, vaikka lunta on tullut tupaan ihan reilusti.