Soppakellari

Ruuneperikriisi

2012-02-01T23:24:00.001+02:00

Tule apuun Aleksi! Tai ihan kuka vaan!

Nyt ei oikein mennyt putkeen vuoden ekat "Runkut". Kollailin erilaisia reseptejä netistä. Ensin ajattelin tehdä jonkinlaisen kakkuversion, mutta päädyin sitten kuitenkin pieniin torttuihin. Resepti oli siis varsinainen "miksaus".

Taikina tehtiin hienosti koneella ja käytössä oli myös sylinterinmalliset formut. Muistin jopa voidella ne. Paistoin ja paistoin näitä, mutta ei. Loppujen lopuksi ne alkoivat melkein kärtsätä päältä, eivät meinanneet kypsyä sisältä millään.Viimeinen niitti epäonnistumisessa oli jonkinlainen romahdus, joka tapahtui, kun olin ottanut tortut pois uunista.

Että voisko saada jonkun ihan taattuvarman, maailman parhaan ruuneperireseptin? Lupaan noudattaa sitä ihan pilkulleen.

Tällä menolla meillä taidetaan Runebergin päivänä syödä kyllä perunaleivoksia.

Chililihaa

2012-01-30T22:15:00.000+02:00

Juhlimme lähisuvun kanssa eräitä synttäreitä sunnuntailounaalla. Kun pöydän ääreen kerääntyi isompi seurue, eikä kukaan halua asua koko sunnuntaita keittiössä, oli pataruoka enemmän kuin kätevä ratkaisu.

Vanhempani olivatkin pyöräyttäneet suuren padallisen chili con carnea Jamie Oliverin reseptillä. Loistokeitos, jonka resepti bongaantui joskus taannoin Pastanjauhannasta.

JO:n Chili con carne
(10-12 hengelle)

2 kg naudan ulkopaistia ja vähän luita
500 ml kuumaa kahvia
3 isoa kuivattua chiliä (ancho, chipotle tai poblano)
oliiviöljyä
2 kukkurallista teelusikallista jauhettua juustokuminaa
2 kukkurallista teelusikallista savustettua paprikaa
1 kukkurateelusikallinen kuivattua oreganoa
2 laakerinlehteä
2 punasipulia, kuorittuna ja viipaloituna
3-4 tuoretta chiliä (lisää kahdessa erässä, ettei tule liian tulista)
2 kanelitankoa
10 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
suolaa
mustapippuria myllystä
4 x 400 g tölkkiä kokonaisia tomaatteja
3 rkl ruskeaa sokeria
3 punaista, keltaista tai oranssia paprikaa, siemenet poistettuna ja viipaloituna
2 x 400 g tölkki papuja (kidneypapuja, voipapuja tai pintopapuja) valutettuna

Tarjoiluun:
Ranskankermaa

Valmista kahvi ja lisää siihen (vielä kun se on kuumaa) kuivatut chilit likoamaan muutamaksi minuutiksi. Pane sillä välin suuri pata miedolle lämmölle ja lorauta sinne oliiviöljyä, sitten juustokuminat, paprikat, oreganot, laakerinlehdet ja sipulit. Paista mausteita ja sipulia 10 minuutin ajan, että sipulit ehtivät pehmentyä sopivasti. Ruskista nopeasti padassa vielä kuutioidut lihat. Halutessasi voit käyttää tähän erillistä paistinpannua, josta sitten kippailet lihat pienemmissä paistosatseitssa pataan.

Ota puolet tuoreista chileistä, poista siemenet ja viipaloi. Viipaloi myös kahvissa uiskennelleet kuivatut chilit ja lisää ne pannulle sipuliseokseen yhdessä viipaloitujen tuoreiden chilien, kanelitankojen, viipaloidun valkosipulin sekä suola- ja pippuritujauksen kanssa. Kaada sekaan myös tilkka chilien haudutusliemenä toiminutta kahvia. Sekoita ja lisää sitten loput kahvit, tölkitetyt tomaatit ja sokeri. Kippaa vielä sekaan lihat ja tujaus suolaa ja pippuria, peitä kannella ja anna hautua suurin piirtein kolmen tunnin ajan, silloin tällöin sekoitellen.

Lisää muutaman tunnin päästä joukkoon pavut ja paprikat ja jätä pata taas hautumaan (vähintään puoleksi tunniksi).

Maista ja mausta. Jos padassa on mukana luita, nappaa ne pois tässä vaiheessa. Jos olet tulisemman ruuan ystävä, sekoita joukkoon loput tuoreista chileistä. Suurin tulisuus taittuu ranskankermalla, jota voi halutessa lusikoida annosten päälle. Tarjoile riisin, speltin tai vaalean leivän kera. Minä nautiskelin tämän kanssa kukkisriisiä, toimii!

Itseoikeutettu ruokajuoma tälle herkulle lienee kylmä lager.

Note to self: Alkuperäisessä ohjeessa lihana käytettiin naudanrintaa, jossa lihat eroteltiin luista ja toki myös paloiteltiin. Ä ja I oli ostaneet osittain ulkopaistia sekä lisäksi vähän luita ja tykkäsivät, että ulkopaisti toimi kuitenkin paremmin.

Ja tästä tulee sitten muuten aika hillitön satsi. Pienemmälle sakille riittää hyvin puolikas.

Lukemistoa lauantaiksi

2012-01-27T22:28:00.001+02:00

Kun en ole ehtinyt kokkaamaan mitään kunnollista, niin laitetaanpa sitten kirjavinkki näin viikonlopun kunniaksi. Olen viime aikoina kunnioittanut paikallista kirjastoa visiiteilläni. Siellä on nimittäin mukava valikoima keittokirjojakin ja vieläpä aika tuorettakin tarjontaa. Pienessä sivukirjastossa on puolensa!

Eräällä reissulla kirjastokassiin päätyi Marketta Tammisen ja Bernt Moreliuksen Keittiöantiikkia-kirja. Ihan mahtavaa iltalukemista suomalaisen keittiön historiasta, erilaisita vempaimista ja keittiöaskareista.

Jos kirjan haluaa ostaa omakseen, niin ainakin Otavan verkkokaupassa sitä näytti olevan saatavilla hintaan 64,50 euroa ja Adlibriksessä tarjouksessa 31,90 euroa. Ihan uunituoreesta teoksesta ei muuten ole kyse, kirja on ilmestynyt 2009. Mutta tämän kirjan sisältö ei vanhene.

Soppakellari suosittelee!

Kesänkaipuuta ja marjapiirasta

2012-01-25T22:32:00.001+02:00

Lievitin pahinta kesänkaipuutani viikonloppuna ostamalla muutaman pussin chilin siemeniä. Olin ihan järkyttynyt, kun Bauhausissa ei ollut vielä myynnissä yhtään ainutta siemenpussia. Onneksi naapurissa oli Plantagen ja siellä monen monta hyllylistä, vaikkakin aika perusjuttuja.

Kesäntuskaan leivoin myös muhevan marjapiiraan Marttojen reseptillä, jonka olen saannut joskus taannoin työkaveriltani.

Pehmeä marjapiiras Marttojen tapaan
Isohko piirasvuoallinen

Taikina:
3 munaa
3 dl sokeria
100 g voita
1,5 dl vettä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
Reilusti marjoja, meillä mustikoita ja puolukoita
Sokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi ja vesi kattilassa. Yhdistä se muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos. Kaada taikina piirasvuokaan (voitele vuoka tai vuoraa se leivinpaperilla) ja ripottele päälle runsaasti sokeroituja marjoja.

Paista piirasta 200 asteessa noin 25-30 minuuttia. Testaa kypsyyttä tikulla.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ja tarjoile vaniljakastikkeen kera. Meidän mielestä tämä oli huomattavasti vielä mehevämpää leipomista seuraavana päivänä.

Note to self:
Raparperisesongin aikaan tähän kannattaa ihan ehdottomasti käyttää tähän raparperia.
Tuplaamalla määrät saat pellillisen piirakkaa!

Marjapiiras matkalla uuniin!

Viikonloppuna laitan chilit sitten multiin:
Hot Lemon (vahva)
Chiluacle Negro (keskivahva)
Lombardo (mieto)
Bird's eye (vahva?)

P.S.Pihakalenteri tuli joulupukin kontista ja se on ihana!

Jamien aasiahenkinen kalkkunasalaatti

2012-01-22T22:47:00.001+02:00

Chocolat chaud, eli kuinka suklaatryffelimassasta tulikin kaakao-postauksen kommenttiboksissa oli juttua resepteistä ja niiden lukemisesta.Campasimpukka totesi osuvasti, että ulkomaisten ohjeiden kanssa saa olla tarkkana erityisesti mittojen kanssa. No, mittojen lisäksi niitä voi näköjään ymmärtää muutenkin väärin ja ihan helposti. Tässä respetissä taisi käydä vähän niin.

Nimittäin, kun makasin ennen joulua flunssahuuruissa sohvalla ja katsoin telkusta varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat kokkausohjelmat, vahtasin myös Jamien joulukokkausrainat. Mieleeni jäi erityisesti tämä aasialaisvaikutteinen kalkkunasalaatti, joka olisikin kai oikeastaan ollut jonkinlaisten lettusten tai riisipaperien täyte. Samapa tuo, meillä tämä vedettiin salaattina. Resepti saattaa vaikuttaa vähän töisevältä. mutta vaivannäkö kannattaa. Tämä on hyvää, vaikkei nyt mitään sesonkiruokaa varsin olekaan.

On muuten ihan käsittämätöntä, miten paljon koirankoulutussarjoja, lastenkasvstusohjelmia, ihmissuhdedraamaa, kauneusleikkaus- ja tyylirealityä sekä sisustusohjelmia tuolta idioottikuutiosta tulee. Kovin kummoisia ei ole suurin osa kokkausohjelmistakaan, mutta nämä Jamien pätkät edustivat kyllä joulunalusajan parhaimmistoa. Onneksi kuutiossa on on/off-nappula!

Jamien aasiahenkinen kalkkunasalaatti
Salaattina 2:lle nälkäiselle tai lettutäytteenä 4:lle

2 isoa kourallista kypsää joulukalkkunaa
tai niinkuin meillä 250g kalkkuna- tai broilerisuikaleita paistettuina
1 kourallinen cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä
1 kourallinen kuivattuja karpaloita (meillä kuivattuja aprikooseja silputtuina)
2 tl jauhettua viisimaustetta (ks. ohje alla)
Nippu tuoretta minttua, lehdet irroteltuina
Nippu tuoretta korianteria, lehdet irroteltuina
Reilusti erilaisia salaatteja esim.rucolaa, pinaattia, jääsalaattia, punasikuria
(meillä oli pussillinen salaattisekoitusta ja reilusti baby-pinaattia)
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tuore miedohko chili ilman siemeniä ja hienoksi silputtuna

Kastike:
1 klementiinin / mandariinin mehu
1 limen mehu
1 granaattiomena puolitettuna
1/2 punasipuli kuorittuna ja karkeana raasteena
Neitsytoliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä, kuorittuna ja karkeana raasteena

Tähän voi muuten hyvin käyttää grillatun broilerin jämät. Jamien ohjelmassa tätä esiteltiin joulukalkkunan jämien käyttökohteena.

Aloita työstämällä broileriseosta:
Jos käytät kalkkunan tai broilerin jämiä, revi ne palasiksi. Jos käytät tuoretta broileria tai kalkkunaa, paista se pannulla. Lisää kypsän kanan joukkoon cashew-pähkinät (tai pinjansiemenet), kuivatut karpalot ja viisimauste*. Anna pähkinöiden, mausteiden ja muun pannun sisällön paahtua ja kypsyä pannulla, sekoittele välillä. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä lämpimänä.

Sitten:
Huuhtele ja kuivaa salaatit. Laita ne isoon kulhoon ja lisää mukaan korianterin lehdet. Sekoita.

Tee kastike erillisessä kulhossa: Sekoita kelmentiini/mandariini- sekä limen mehu. Purista granaattiomenan puolikkaasta mehut, mutta poista siitä siemenet. Käytä apuna käsiäsi. Sekoita mehun joukkoon raastettu punasipuli. Lisää kulhoon oliiviöljyä, hapon (tässä tapauksessa mehut) öljyn suhde on 3:1. Lisää myös soijakastike ja seesamiöljy. Purista mukaan mehu raastetusta inkivääristä, heitä jäljelle jäänyt möhnä pois, sitä ei tarvita. Sekoita kastike kunnolla, maista. Lisää makusi mukaan suolaa tai soijaa, jos haluat lisää hapokkuutta, lisää vähän limettiehua. Paukuttele lusikalla irti toisen granaattiomenan siemenet erilliseen astiaan.

Kaada kastiketta salaattiin ja sekoita se salaatinlehtiin.

Palaa taas paistinpannun pariin:
Lisää kalkkunaseokseen lopuksi joukkoon hunajaa ja sekoita. Lisää vähän lämpöä, muutamaksi sekunniksi, niin saat lihaseokseen vähän rapeutta.

Hätistele viimeistään tässä vaiheessa ruokailija pöytään.

Kääntele puolet pannun sisällöstä salaatinlehtien joukkoon. Lisää päälle loput seoksesta ja vähän kastiketta, ropsauta päälle puolikkaan granaattiomenan siemenet. Koristele chilisilpulla ja korianterin lehdillä. Tarjoile heti salaattina tai riisipaperirullien täytteenä. Miksei tortilloidenkin.

* Viisimauste, ohje löytyi Utelias kokki-blogista

8 tähtianista
1 kanelitanko
1 rkl fenkolin siemeniä
1 rkl sichuaninpippuria
10 neilikkaa

Paahda mausteet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä ja jauha. Jauhamisen voi suorittaa morttelissa, mutta myös kutterilla saa tarpeeksi hienoa jälkeä. Säilytä tiiviissä rasiassa. Erityisen hyvin viisimauste toimii ankan ja sianlihan kanssa, kunhan muistaa käyttää kohtuudella.

Ankkaa pataan

2012-01-21T12:27:00.001+02:00

Lumisen pakkasviikonlopun itseoikeutettu ruokalaji on uunissa rauhassa muhinut pata.
Useimmiten meillä päätyy pataan poroa tai nautaa, välillä kanaa. Siinä suhteessa tämä pata oli vähän erilainen kokeilu, varsinkin kun käytetty liha ei ollut raakaa, vaaan säilykettä, ankkaconfitia.

Ankkapata oli mukavaa vaihteua ja tulipahan käytettyä se confit pois kaapista, mutta luulen, että paras lopputulos tulee kuitenkin tuoreesta tai pakastetavarasta. Kokonaista pakasteankkaa ja reisiä näkyi olevan ainakin stockan pakastimessa.

Ankankoipipata talvivihanneksista

5-6 perunaa (kiinteä lajike)
1 fenkoli
2 porkkanaa
200g lanttua
6 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
5 timajaminoksaa
1 laakerinlehti
6-10 maustepippuria
5 dl kanalientä tai vasikanlientä
1 dl kuivahkoa valkoviiniä
1 prk ankkaconfit-säilykettä

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Kuori ja lohko perunat. Lohko fenkoli. Kuori porkkanat ja lanttu ja leikkaa ne 5 cm tangoiksi. Kuori salottisipulit. Lado kasvikset kannelliseen pataan. Ripottele päälle 1 tl suolaa ja sekoita kasvikset. Kuori ja litistä valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja lisää pataan.

Sido timjaminoksat paistilangalla kimpuksi. Laita yrttikimppu, laakerinlehti ja maustepippurit pataan. Kaada päälle liemi ja viini. Nosta kansi päälle ja kypsennä uunissa reilu tunti. Tarkista vihannesten kypsyysaste. Lisää päälle kypsät confit-koivet ja jatka kypsentämistä vielä 30 minuuttia. Kypsennä viimeiset 15 minuuttia ilman kantta.

Note: kasvisten kypsyminen padassa otti yllättävän pitkän ajan. Tarkistele aina välillä, äläkä ota liian tiukkoja tavoitteita ajoittamisen suhteen. Samoin pataan jäi aika paljon nestettä, mutta se oli hyvin maukasta.

Jos käytät tavallisia, esim. pakastettuja ankan koipi-reisiä niin sulata ne. Suolaa ja pippuroi koivet (2 kpl) ja paista niihin pannulla väri npoin 5 minuuttia. Lisää kasvisten päälle pataan ja paista yhteensä noin 2 tuntia, josta viimeiset 15 minuuttia ilman kantta.

Respeti on lähtöisin GRV 8 / 2011 (Joulunumero).

400. kunniaksi: Mascarpone-puolukkakakkua

2012-01-19T21:29:00.000+02:00

Historiallinen hetki: tämä postaus on Soppakellari-blogin 400. Meinasi melkein iskeä jo rimakauhu, mitä hienoa sitä pitäisikään postata näin ison virstanpylvään kunniaksi.

Blogihan on ollut pystyssä jo vuodesta 2007. Välillä postaustahti on ollut tiiviimpää ja toisinaan taas hidasta. Reaalielämän hektisyys on näkynyt aika selvästi. Kun on ollut tolkuton kiire ja stressi IRL, ei blogikaan ole päivittynyt. Mitä ilmeisimmin olen nykyisin siis melkoisen seesteinen ja stressitön slow-eläjä. Not. Mutta perusperiaate hyvä ruoka, parempi mieli on pitänyt minut postausruodussa ja nykyinen isompi ja modernimpi keittiö toimivine uuneineen suorastaan kutsuu kokkailemaan.

Rimakauhu sikseen, nythän on melkeinpä pakko postata kakkua. Resepti ei ole ihan uunituore, tämä kakku nimittäin nautittiin jo jouluna. Mutta nythän se vasta on ajankohtainen, kun ulkona on ihanan lumista ja jouluunkin on enää vajaa 11,5 kuukautta.Jos pakakstimessa möllöttää piparitaikinan perä ja pussillinen pakastepuolukoita, niin tässä kätevä tapa käyttää ne herkullisesta. Tarvitset lisäksi vain hieman mascarpone, sokeria ja kananmunia.

Ja kuten kaikki parhaat reseptit, niin tämäkin resepti on bongattu jostain blogista (joka sittemmin paljastui Herkku & Koukuksi), joku maistoi sitä jossain juhlissa, toinen ylisti kakku facebookissa ja sitten se päätyi hieman tuunattuna ruokapöytäämme. Varsinainen "rikkinäinen puhelin"-resepti. Mutta hyvää!

Mascarpone-puolukkakakku

Pohja:
nyrkin kokoinen pala piparkakkutaikinaa

Täyte:
200 g puolukoita pakkasesta (1/2L yksi pakastepussillinen)
2 (yht. 500 g) purkillista mascarponea
3 pientä kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljajauhetta tai vastaavasti vaniljasokeria
0,5 rkl perunajauhoja

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Kauli piparkakkutaikina ja nosta se jauhotettuun irtopohjavuokaan. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunissa 200 asteessa noin 5 minuuttia.

Sekoita kulhossa huolellisesti mascarpone, kananmunat sokeri ja vanilja. Sekoita puoli ruokalusikallista perunajauhoja puolukoiden sekaan. Lisää puolukat mascarponeseokseen, sekoita ja kaada massa esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista noin 25 minuuttia tai kunnes täyte näyttää hyytyneeltä. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

P.S. Jos joku ei sattumoisin huomannut, niin mainio Voisilmäpeliä-blogi on uudelleensyntynyt HS.fi:n alle. Blogi tottelee nykyisin nimeä Kauhaa ja Rakkautta. Hieno juttu! :)

Chocolat chaud - kuumaa suklaata

2012-01-17T22:22:00.000+02:00

Mitä tehdään pieleen menneestä suklaatryffeleistä?
No ihan hemmetin hyvää aamukaakaota!

Choclat chaud

Liian lötköä tryfflimassaa
(eli suklaata, kermaa, kahvilikööriä ja liraus tummaa siirappia)
Maitoa
Sokeria
Vaniljaa

Kuumenna haluamasi määrä maitoa kattilassa ja lisää joukkoon tryffelimassaa makusi mukaan. Maistele, mausta vaniljalla ja lisää joukkoon sokeria, jos olet imelän ystävä. Nauti rauhallisen viikonloppuaamun herkkujuomana tuoreiden sämlylöiden kera.

Tryffeleiden ongelma oli reseptissä ollut virhe, jota en ajoissa tajunnut. Kerman ja suklaan suhde oli pielessä, massa jäi löysäksi, eikä siitä todella voinut mitään palleroita alkaa pyörittelemään. No, tulipa hyvät kaakaot!

Tarinan opetus on se, että jos vähänkään epäilyttää niin tarkastele muutamaa muutakin reseptiä... Pieni epäluulo on ihan terveellistä. Aina ei voi voittaa, mutta tämä oli hyvä torjunta.

Perässähiihtäjän paras Banoffee-piiras

2012-01-16T22:32:00.000+02:00

Banoffee on ollut leivonta- ja ruokablogien hittikamaa jo vuosia. Respetejäkin on varmaan miljoona ja taatusti hyviä. Meillä kun ollaan näiden trendien kanssa lähinnä perässähiihtäjiä, niin banoffeeta tekaistiin vasta nyt. Ja hyväähän kannatti odottaa, tällä sokeripomilla narskui takahampaat vielä seuraavanakin päivänä. Tässä piiraassa kermavaahto ja banaani olivat maullisesti ne kokonaisuutta keventävät elementit. En olisi ihan hevillä uskonut...

Respeti, jota seurattiin suhteellisen tarkasti, löytyi joulun alla ilmestyneestä BBC Good Food-lehdestä, jonne se oli napattu The Hairy Bakers Perfect Pies-opuksesta. Miespuolinen vastasi toteutuksesta, minä vain söin. Suurinpiirtein näin syntyi:

Kaikkien aikojen paras Banoffee-piiras

10-12 annosta

Pohja:
75 g voita sulatettuna
300 g suklaa-kaurakeksejö (esim. Hob Nobs-keksejä)

Toffee-täyte:
115 g voita
115 g pehmeää tummaa sokeria (meillä tumma muscovado)
397g tölkki makeaa kondesoitua maitoa

Päälle:
450 ml kuohukermaa
5 kypsää mutta napakkaa banania
1 tl sitruunamehua
25 g tummaa suklaata raastettuna tai vuoltuna

Aloita tekemällä pohja:
Sulata voi ja murskaa keksit joko blenderissä tai muovipussissa kaulimen avulla. Keksimurska saa mieluusti olla vähän rouheampaa. Sekoita kulhossa keksimurskaan voi.
Ota esille 23cm halkaisiljaltaa oleva irtopohjavuoka ja taputtele keksimuru-voiseos tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Ole huolellinen erityisesti taputellessasi pohjan ja reunan liitoskohtaa. Tästä jos mistä piiraan täyte voi myöhemmin alkaa falskaamaan ulos...
Anna pohjan jähmettyä viileässä, esim. jääkaapissa 30 minuuttia.

Seuraavaksi tehdään toffeetäyte:
Sulata voi paksupohjaisessakasarissa tai teflonkattilassa. Sekoita mukaan sokeri. Kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes sokeri on sulanut ja voi-sokeriseos näyttää pehemältä ja pinnalle ei ole "rasvaläiskiä".

Lisää joukkoon kondensoitu maito ja anna porista hennosti, miedolla lämmöllä. Sekoita koko ajan. Porisuttele 3 minuuttia, sekoitellen kunnnes seoksen väri on syvä ja tumma karamellin ruskea.

Ota pohjavuoka viileästä ja kaada toffeeseos pohjan päälle ja tasoita se nopeasti. Anna kokonaisuuden viilentyä vähintään tunti ennen piiraan päällystämistä. Meillä piiras sai viilentyä jääkaapissa.

Päällystäminen:
Ota piiras hyvissä ajoin jääkaapista huoneenlämpöön ennen kuin alat irrottelemaan irtopohjavuokaa ja piirasta toisistaan.
Irrota piiras ja asettele se kauniille tarjoiluvadille.

Juuri ennen tarjoilua Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Viipaloi 4 banaania ja asettele ne toffeen päälle. Levitä päälle kerma. Viipaloi viimeinenkin banaani ja pyöräytä sitä vähän sitruunamehussa tummumisen estämiseksi. Asettele banaani kermavaahdon päälle ja kruunaa koko komeus suklaalaastuilla tai rouheella/raasteella.

Tarjoile kahvin kera. Aika pienikin pala riittää, koska tämä on aikasta täyteläistä ja makiaa.

Note to self: Seuraavan kerran tätä pitää tehdä, kun Savon suunnan herkkusuut ovat paikalla. Serkku E osaa taatusti arvostaa tätä yli kaiken! :)

Lämpimäisiä: Omenaiset sämpylät

2012-01-15T22:22:00.000+02:00

En ole aikohin leiponut leipää tai sämpylöitä, mutta viikonlopun keitto kaipasi kylkeensä tuoretta sämpylää. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kaapissa lymyili muutama kotimainen omena, jotka halusin käyttää muhevoittamaan sämpylätaikinaa. Maku.fi-sivustolta löytyi mukavan kuuloinen ohje, jota en tapojeni mukaan noudattanut ihan pilkulleen, mutta nämä onnistuivat kuitenkin ihan mukavasti. Jauhot muuten loppuivat pikuuisen kesken, en minä muistanut, että leivän tai sämpylöihin menee aika reilusti jauhoja... No, taikina oli aika löysää, joten katsoin paremmaksi tunkea taikinan voideltuihin muffarivuokiin.

Sämpylätaikinan tekeminen koneella ei ihan vielä sujunut kuin tanssi, jauhot vaan pölisi ja en oikein tiennyt, koska taikina olisi sopivasti vaivaantunut. Hankalampi arvioida, kun ei ole "käsituntumaa". Harjoittelu toivottavasti auttaa asiassa! Täytyy varmaan alkaa perehtyä Aleksin materiaaliin oikein tosissaan.

Omenaiset sämpylät

5 dl omenamehua tai 50% mehua ja 50% vettä
1 pkt hiivaa (50g)
50g (1 pkt) hiivaa
2 isoa omenaa raastettuna (tai 3 dl omenasosetta)
2 rkl siirappia
2,5 tl suolaa
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl kaurahiutaleita
4 dl spelttijauhoja
noin 8 dl vehnäjauhoja
loraus öljyä tai sulatettua voita

Lämmitä mehu-vesiseos kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää omenaraaste- tai sose, auringonkukansiemenet, hiutaleet, öljy, siirappi ja suola. Sekoita joukkoon spelttiajuhot sekä vehnäjauhot vähitellen, samalla vaivaten. Tunnustele vähän jauhojen määrää, mutta vältä kuitenkin tekemästä ihan tinttaa taikinaa. Alusta taikinaa hetki ja jätä se sitten kohoamaan peitettynä noin puoleksi tunniksi. Taikina saa kaksinkertaistua.

Muotoile sämpylät, kohota pellillä. voitele siirappivedellä, ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja paista 225 asteessa 8-10 minuuttia.

Taikinamania jatkuu: Suklaalimppuset

2012-01-14T13:15:00.001+02:00

En ole suinkaan ainoa tässä taloudessa, jota vaivaa pieni taikinantekemismania. :) Eräänä iltana kotiin tullessani eteisessä leijui vastaan suklaaikkuleipien tuoksu. Ei lainkaan hassumpi kotiintulo.

Miespuolinen oli kaivellut reseptiä netistä ja löytänyt Merjan leivonta- ja askartelublogista tämän jenkkialkuperää olevan pikkuleipäreseptin. Nämä olivat todella suklaisia!

Suklaalimppuset
n.24 kpl

2-3 kananmunaa
3 ½ dlSokeria
150g suklaata (tummaa tai maitosuklaata) sulatettuna
1,25 dl voita sulatettuna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja

Koristeluun:
Tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Taikinasta tulee jäykkää.

Anna taikinan levähtää jääkaapissa jonkin aikaa. Pyörittele taikinasta palloja ja litistä niitä vähän. Kieritä palat hyvin tomusokerissa ja asettele pellille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja siivilöi ohuesti tomusokeria pikkuleipien päälle, siten ettei pikkuleipien halkeamat peity.

Meillä ei ollut tomusokeria, joten näistä ei tullut niin makeita ja ulkonäkökin on hieman erilainen kuin Merjan versioissa. Viimeisetkin tomusokerit upposivat mokkapaloihin, nyt pitäisi sitten muistaa ostaa uutta!

Huom. Jos haluat vähemmän makeita pikkuleipiä, jätä tomusokerissa pyörittely väliin ja ripauta tomua paistettujen, jäähdytettyjen pikkuleipien päälle.Toki tuohon makeusasteeseen vaikuttaa hieman myös käytetyn suklaan makeus!

Arkista aherrusta ja punajuuri-palsterikeitto

2012-01-12T23:16:00.000+02:00

Arki jatkuu ja ihanat arkiruoat. Kroppa kiittää kaiken juhlahutun jälkeen hieman askeettisemmasta elämästä. Mutta pian koittaa viikonloppu, ehkä pääsen kokeilemaan taas jotain taikinaa!

Ennen taikinaterapiaa vähän väriterapiaa. Nimittäin joulun jäljiltä kaupan vihannesosastolla oli tyrkyssä vakuumiin pakattuja kypsiä punajuurikuutioita. Sisältö: punajuurta, ei muuta. Mahtavaa! Nämä lähtivät välittömästi ostoskärryyn, mielessä välkkyi hieman oikaista Lindströmin pihvien tekemisessä joku kerta.

Mutta, eihän ne kuutiot minnekään Lindströmeihin päätyneet vaan ihan soppakattilaan.Jotenkin kummasti päädyin käyttämään näitä kuutioita keittoon, koska ajattelin niden mukamas nopeuttavan ruoanlaittoprosessia. Tiedä sitten, menikö aikaa yhtään sen vähempää, mutta sotkua syntyi huomattavasti vähemmän.

Yhtä kaikki, tein keiton ja aloin googlaamaan vasta sen jälkeen, kun keitto oli kattilassa. Saman tyyppinen, tosin hieman monimutkaisempi versio löytyi HS:n reseptisivuilta.Sitä voi tehdä sitten viikonloppuna, basilikoineen, kermoineen ja pekoneineen. Tämä on tälläinen arkisempi, mutkat suoriksi ja ravintoarvot kohdilleen-keitto.

Vikkelä punajuuri-palsternakkakeitto

3 sipulia
1 solo valkosipuli
250 g palsternakkaa
öljyä
400 g punajuurikuutioita
kasvislientä
balsamicoa tai muuta happoa, etikkaa / sitruunamehua
hunajaa
suolaa
mustapippuria
liraus hunajaa

Silppua sipulit ja valkosipuli. Kuori ja pilko palsternakka pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuleita öljyssä isossa kattilassa.Lisää mukaan palsternakat ja kuullota vielä hetki. Lisää mukaan kasvislientä, niin että kasvikset peittyvät reilusti. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes palsterit ovat kypsiä. Lisää mukaan punajuurikuutiot ja kiehauta.

Soseuta keitto bamixilla, lisää tarvittaessa nestettä, kunnes keitto on mieleistäsi: sopivan paksua ja sileää. Säädä maut kohdilleen balsamicolla tai muulla hapolla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Jos happo lirahtaa liikaa, lisää hieman hunajaa. Kuumenna vielä ja nauti lisukkeen kera. Nauti keiton kauniista väristä ja mausta!

Tarjoiluun: rapeaksi paistettua joulukinkunjämää, hieman savuisa versio.
Jos kaipaat maitotuotetta mukaan niin raejuusto on oiva arkiratkaisu. Viikonloppuna sitten paksu jogurtti,ranskankermaa tai smetana passaavat mainiosti.

P.S. Punajuurikuutiot olivat Tuoreverkon tuotteita. Ostan varmasti toistekin.

Pohjois-Afrikan pataruokaa: Kana-aprikoosi-tagine

2012-01-10T22:13:00.000+02:00

Näillä Suomen leveysasteilla pataruoat kuuluvat ehdottomasti talveen. Eipä ihme, että viime päivinä on kovasti kutkutellut laittaa padat tulille ja hieman haudutella.

Mutta osataan sitä tuolla etelämmässäkin tehdä pataruokia. Tagine-ruokien koti on Pohjois-Afrikassa ja erityisesti Marokossa.Nimitys tagine viittaa sekä astiaan, jossa ruokaa valmistetaan, että itse ruokalajiin. Ideana on haudutella vähän sitkaammista ruhon osista muhevanmehevää ruokaa. Lihaa höystetään kunnon maustearsenaalin lisäksi usein kuivatuilla hedelmillä, sitruksilla, oliiveilla ja pähkinöillä. Kala- tai kasvis-taginekaan ei ole mikään mahdottomuus. Tällä Pohjois-Afrikan karjalanpaistilla on monet kasvot!

Erityistä muuten tuossa astiassa eli tagine-padassa on suippo, kartion mallinen yläosa, jonka tarkoituksena on tehokkaasti kerätä höyrystynyt vesi takaisin pataan..Tagine-pata ei todellakaan ole mikään välttämättömyys tämän ruuan valmistamisessa, mutta onhan se toki ihan hauska. Oma patamme on ranskalaisen Emile Henryn valmistama ja sopii käytettäväksi myös liedellä, jos meillä ei olisi tuota induktiota. Näihin on toki olemassa jotain sellaisia "sovittimia", mutta enpä ole jaksanut hankkia, ihan hyvin tagine valmistuu tuolla uunissakin.

Kana-aprikoosi-tagine
4:lle

4 broilerin rintaleikettä
öljyä
2 sipulia
1 solo valkosipuli
1 tl raastettua inkivääriä
1 chili
1 sitruuna kuori raastettuna ja mehu
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl sahramia
0,5 tl kanelia
0,5 tl jeeraa
2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 dl kuivatuja aprikooseja silputtuna
1 loomi l. kuivattu lime
100g kuorittuja manteleita tai pinjan siemeniä
150 g oliiveja
2,5 dl vettä
nippu persiljaa
nippu korianteria

Paloittele broileri ja ruskista se pannulla öljyssä. Kaada taginepataan.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli, poista chilistä siemenet ja silppua, raasta inkivääri. Paista pannulla sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri.Lisää joukkoon mausteet, aprikoosit, mantelit tai pinjansiemenet, oliivit ja vesi. Kaada seos tagine-pataan broilerin päälle.

Kypsennä uunissa 175 asteessa noin tunti. Silppua valmiin tuoan päälle persiljaa ja korianteria. Tarjoile couscousin tai riisin kanssa. Meillä tämä nautiskeltiin kukkisriisin kanssa. Kannattaa tehdä kunnon satsi, paranee vaan seuraavaan päivään ja mainio lounaseväs!

Padasta nousee ihania tuoksuja...

Note to self: Tässä voisi hyvin käyttää jotain luullista kanaakin. Saisi vielä vähän enemmän makuja! Aprikoosien sijaan voi käyttää myös rusinoita. Tuo loomi ei ole välttämätön. Lisäsin sen sinne, kun niitä sattumoisin oli maustekaapissa. Loomi on käsittääkseni enemmän Lähi-idän mausteita, mutta hyvin se tuonnekin sopi!

Ohjeen alkuperästä ei ole havaintoja, se löytyi tuolta leikepinosta, mistä lienee printattu.

Arkisia asioita ja seesamipaistetut ruusukaalit

2012-01-09T22:40:00.001+02:00

Kaiken leivonta- ja taikinahösän keskellä lienee hyvä postata välillä jotain arkisempaa ja terveellisempääkin. Leipominen ja makeat ovat tärkeitä mielenterveydelle, kasvikset myös ruumiinterveydelle!

Meillä syödään arkisin aika askeettisesti, kermaa ei liiemmin lurtsata ja vehnäleipää ei pupelleta. Ei muuten ihan heti uskoisi, kun tätä blogia katselee... :) Sokeri, vehnäpulla ja kerma ovat siis lähinnä viikonloppu- ja juhlaosaston aiheita. Varsinkin nyt, kun sporttijutut ovat tällä hetkellä kovasti ohjelmistossa, jokainen "vahingossakin" menetetty kilo keventää matkantekoa! Koetan siis keksiä maukkaita, nopeita ja helppoja kasvislisukkeita sekä keittoja arkiruoaksi.

Kaalit ja juurekset ovat näin talvella usein ostoslistalla ja niistä syntyykin paljon hyvää.Kotimaisen ruusukaalin sesonki alkaa vedellä viimeisiään, sen verran kellertäviä alkoivat kaalipallerot olla jo kaupan vihannesoaastolla.

Sanomattakin selvää, että ruusukaali ja pekoni on makoisa yhdistelmä, mutta välillä on syytä unohtaa ihana pekoni ja syödä ruusukaalit ilman sitä. Lainasin taannoin paikalliskirjastosta nipun tuoreehkoja keittokirjoja, joista Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla tarjoili mainion ruusukaalilisukkeen ohjeen pienellä aasialaisella twistillä. Kas tässä:

Seesamipaistetut ruusukaalit
4:lle

noin 400g ruusukaaliaseesamiöljyä
1/2 -1 mietoa chilipalkoa
2 tl raastettua inkivääriä
1-2 rkl seesaminsiemeniä
suolaa ja mustapippuria

Puhdista ja halkaise ruusukaalit.

Halkaise chili ja poista siemenet ja niiden kiinnikkeet. Leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta inkivääri.
Huom. Chilin määrä riippuu lajikkeesta ja siitä, kuinka tulisesta pidät. Minulle ensi kerralla vain 1/2 chili!

Kuumenna pannulla seesamöljy, lisää pannulle chili, inkivääri ja seesaminsiemenet. Sekoittele hetki.

Lisää pannulle ruuskaalit. Kypsennä sekoitellen noin viisi minuuttia. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Tarjoa lisäkkeenä itämaisen ruuan kanssa.

Vinkki: Samaan tyyliin voi valmistaa lisukkeen myös kiinankaalista.

Back to the 90's: Mokkapalat

2012-01-09T00:26:00.000+02:00

Viime viikolla Hesarin ruokasivuilla oli juttu Suomen googlatuimmasta reseptistä. Ketään ei varmaan yllätä, että kyseinen resepti on mokkapalat!

Itse olen tehnyt mokkapaloja viimeksi varmaan yläasteella, joten ehkä oli aikakin ottaa uusinta. Toinen hyvä syy alkaa leipomaan lauantai-iltana klo 22 oli keittömme uusin tulokas, jota oli ihan pakko testata.En toki voinut toteuttaa ohjetta ihan alkuperäisessä moodissa, vaan tuunasin taikinaa muscovadosokerilla ja Marianne-crushilla.

No miltä ne mokkapalat maistuikaan reilun 20 vuoden tauon jälkeen? Ööh tuota, ei ne niin kovasti minua sytyttäneet. Jotenkin laimeaa, vaikka tosi nostalgista ja sokerista. Nykyisin olen enemmän mutakakkunaisia kuin mokkapalatyttöjä.

Minttu-mokkapalat
Pellillinen

Taikina:
200 g voita
4 munaa
3 dl sokeria (2 tavallista + 1 tumma muscovado)
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria (0,5 tl vaniljajauhetta)
2 dl maitoa
1 dl Marianne-crushia

Kuorrutus:
50 g voita
500 g ruokotomusokeria
noin 5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria tai 0,5 tl vaniljajauhetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sulata voi ja laita jäähtymään.Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen taikinaan.Sekoita joukkoon voisula.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Sulata kuorrutusta varten voi, sekoita muut aineet keskenään, sekoita seos voisulan joukkoon.
Huom. Levitä kuorrutus nopeasti jäähtyneen pohjan päälle, kuorrute jähmettyy nopeasti!

Koristele halutessasi nonparelleilla ja Marianne-crushilla

Kaksi kastiketta porolle

2012-01-06T13:15:00.001+02:00

Kaunis joulupallo kuusessa.

Kukaan ei ehtinyt kuvaamaan poroa saati kastikkeita...

Näin Loppiaisena voi vielä ihan hyvin postata joulujuttuja. Varsinkin, kun suuri osa meidän joulupöytömme antimista ei ollut niin perinteisen jouluisia, vaan oikeastaan yleisemmin talvisesongin herkkuja.

Aattoillallisen pääruokana oli kahdenlaista poroa: paistia ja ulkofilettä. Lisukkeina oli laatikoiden lisäksi haudutettu punakaali ja kaksi erilaista kastiketta.

Teen aika harvoin kastikkeita, mutta juhlatilanteisiin ne kuuluvat ehdottomasti ja silloin haluan panostaa niihin. Hyvä kastike täydentää annoksen makuja ja tuo kokonaisuuten myös oman vivahteensa.

Koska olin hieman skeptinen ensin valitsemani stout-katajanmarjakastikkeen suhteen o(hje oli GRV:n 2010 joulunumerosta), päädyin pitkällisen pohtimisen jälkeen kahteen kastikkeeseen. Olin turhaan skeptinen katajanmarjojen ja oluen suhteen, kastike oli mainio yhdistelmä pientä makeutta, karvautta, suolaisuutta ja kermaista pehmeyttä. Toinen kastike oli timjaminen kirsikkakastike, resepti ihan omasta päästä. Siitä tuli makeampi, mutta hyvä sekin.

Stout-katajanmarjakastike porolle
noin 4:lle

1 salottisipuli
1 porkkana
pieni pala lanttua
1/2 pieni fenkoli
3 rkl voita
3 rkl siirappia
6 katajanmarjaa
1 laakerinlehti
2 dl stoutolutta
2 dl vettä
1 dl kermaa
2 rkl maizena-kastikesuurustetta
2 rkl kirsikkahilloa
1/2-1 tl suolaa

Kuori kasvikset ja kuutioi ne pieniksi. Kuumenna voi isohkossa paistokasarissa ja paista kasviksia noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla.
Lisää siirappi, katajanmarjat, laakerinlehti, olut ja vesi.

Kiehauta seos ja keitä hiljalleen poristen noin 8-10 minuuttia, kunnes liemestä on jäljellä puolet eli noin 2 dl

Siivilöi liemestä kasvikset ja mausteey ja kaada liemi kattilaan. Mittaa kerma joukkoon. Kiehauta kastike ja vatkaa joukkoon kastikesuurus. Keitä kastiketta pari minuuttia. Sekoita kirsikkahillo ja suola joukkoon. Tarkista maku. Halutessasi kiillota pienellä nokareella voita.

Vinkki: Ennakkovalmistelin itse kastikkeen niin, että keitin liemen valmiiksi edellisenä päivänä ja jatkoin sitten liemen kiehautuksesta ja kerman ja suurusteen lisäämisestä ennen illallista.

Timajminen kirsikkakastike porolle
noin 4:lle

3 dl riista demi-glacea
0,75dl madeiraa
muutama oksa tuoretta timajamia tai vastaavasti kuivatua
muutama rkl kirsikkahilloa
tummaa balsamicoa
noin 1 dl kermaa
maizena-kastikesuurustetta
suolaa
pippuria
nokare voita

Kuumenna kattilassa demi-glace, madeira ja kirsikkahilloa sekä muutama timajminoksa. Anna porista ihan hetki.

Ongi pois timjaminoksat, lisää liraus kermaa ja balsamicoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Suurusta tarpeen mukaan, kiehauta muutama minuutti. Kiillota voilla.

Pullaa aamuksi: suklaapuustit

2012-01-03T22:43:00.001+02:00

En ole juuri häävi pullanleipoja, en varmaankaan harjoittele tarpeeksi. Mutta mikä onkaan parempaa, kuin uunituore voisilmäpulla, ehdoton pullasuosikkini. Miespuolisen ihannepulla on Dallas. Näistä ikisuosikeista huolimatta halusin kokeilla jotain ihan muuta. Nopea pullahortoilu netissä ja ruokakomerolla tuotti tulokseksi suklaapuustit.

Appiukko oli tulossa käymään, joten päätin esittää episodin näytelmästä "Pojallasi on pullantuoksuinen vaimo, ainakin kerran vuodessa". Homman haaste oli se, että vierailu ajoittui aikaiseen aamupäivään, joten aamu-unisen kannatti tehdä taikina jo illalla valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Pullataikinan ohje on Kinuskikissalta, vinkit yötaikinan tekemiseen löytyivät Myllynparhaan sivuilta.

Pullataikina aamuksi ja suklaapuustit

5 dl kevyt- tai kulutusmaitoa
hieman vajaa 1 pkt hiivaa
2 dl sokeria
1 ½ rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna
200 g voisulaa
n. 15 dl vehnäjauhoja

Täyte:
Voita sulatettuna
Sokeria
Reilusti pieneksi rouhittua tummaa suklaata
Vaniljasokeria

Voiteluun ja pinnalle:
Kanamuna
Raesokeria

Illalla:
Sulata voi kattilassa.

Sekoita kylmään maitoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut maidon joukkoon. Sekoita hiivamaitoon sokeri, kardemumma, suola ja muna.

Lisää joukkoon n. 11 dl jauhoja pienissä erissä ensin puuhaarukalla sekoittaen ja lopuksi käsin vaivaten. Lisää taikinaan sitten voisula ja tämän jälkeen loput jauhot.

Laita taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin yöksi.

Aamulla:
Leivo kohonnut taikina tangoksi ja kaulitse siitä levyksi. Sivele levylle voisulaa, ripottele sokeria, vaniljasokeria ja suklaata. Kääräise, leikke vinopaloja ja asenna pellille leivinpaperin päälle korvapuustiasentoon.Paina puusti päältä lyttyyn.

Laita uuni päälle 40 asteeseen ja anna pullien kohota uunissa leivinliinalla peitettynä vajaa puoli tuntia. Ota pullapelti hellan päälle ja nosta uunin lämpötila 225-asteeseen. Paista pullia 225-asteisen uunin keskitasolla 6-10 min. Voitele ja raesokerita ennen paistamista!

Jos sinulla on iso jääkaappi ja siellä reilusti tilaa, voit kokeilla tehdä pullat myös näin:
Leivo pullat, esim. pikkuletit, illalla kohotetusta taikinasta valmiiksi ja laita ne sitten pellillä, muovilla päällystettynä mahdollisimman viileään jääkaappiin.Riippuen jää/viileäkaapin lämpötilasta, pullat kohoavat hiukan ja mikäli niin käy, ne tulee paistaa aamulla heti suoraan jääkaapista ottamisen jälkeen. Mikäli taas jääkaappi on hyvin viileä, saattaa olla, että pullat eivät kohoa lainkaan kylmässä. Ota silloin pullapelti pöydälle ennen paistamista ja anna kohota lämpimässä paikassa, ensimmäisen toimintaohjeen mukaan.

Setsuuri eli mausteinen joululimppu

2012-01-02T22:48:00.000+02:00

Tätä leipää voisi jo melkein kutsua meidän suvun juhlalimpuksi. Sitä leivotaan ainakin jouluksi ja miksei sitä voisi tekaista myös vaikka pääsiäiseksikin.Ainakin äitini ja tätini tekevät leivän tällä ohjeella ja nykyisin myös serkkuni, joten sukuleipähän tämä on. Ja kyllä se vaan taas maistui joulupöydässä! Jos leipoisin juhlaleipää, niin tällä ohjeella, ehdottomasti. Ohjeen alkuperästä minulla ei ole mitään käsitystä.

Setsuuri eli mausteinen joululimppu
Taikinasta tulee 4 limppua.

Tarvitaan:
1 l piimää
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
1,5 dl siirappia
1 rkl pomeranssinkuorta
2 dl ruisjauhoa
1,5 kg vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

Koristeluun: kaltattuja manteleita
Voiteluun: siirappivettä (1 rkl siirappia + 2 dl vettä)

Tee näin:
1.Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi.
2.Lisää muut aineet.
3.Alusta taikina hyvin.Tämä tosiaan kannattaa pyörittää koneessa tehokkaasti
4.Kohota taikina kaksinkertaiseksi.
5.Leivo setsuurit ja kohota.
6.Paista 175 asteen uuninlämmössä noin 50 min. ajan.
7.Pistele leivät ennen paistamista, painele päälle kaltattuja manteleita koristeeksi ja voitele limput paistamisen loppupuolella siirappivedellä, jotta saat kauniin, kiiltavän pinnan.
8.Peitä paistetut leivät ja anna niiden jäähtyä hitaasti leivinliinan alla.
9. Nauti tuoreeltaan voin kanssa. Tai lastaa päälle jouluherkkuja: kinkkua, kylmäsavulohta, kalkkunaa, munajuustoa...

Tädin vinkit:
Jos leivät on voideltu siirappivedellä, niin olen vielä ihan uunista otettaessa laittanut vähän pinnalle kosteutta ja kietonut leivät sitten voipaperiin

Mummin vinkit:
Leivän voitelun voi tehdä myös vahvalla kahvilla, tai sitten voidellaan munalla, jolloin leivästä ei tule niin tahmea. (Mulle tuo tahmeus on tässä leivässä myös vähän "se juttu".)

Vilkaisu viime vuoteen

2012-01-01T21:19:00.000+02:00

Näin upeasti maksaruoho kukki lokakuussa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä ottaa pieni katsaus menneeseen. Kappas, miten kivoja juttuja onkin ehtinyt tapahtua ja mitä kaikkea herkullista onkaan tullut kokattua!

Tammikuussa tuli kokattua paljon ja monenlaista maistuvaa murkinaa.Nauriskeitosta huolimatta tammikuun parhaat palat olivat kaalilaatikko ja coq au vin.

Helmikuussa matkailtiin Tallinnassa ja juhlittiin. Oman keittiön tuotoksista mieleen jäivät Miespuolisen ystävänpäiväksi leipoma espresso-juustokakku sekä itse tehdyt Wilhelmiinat-keksit.

Maaliskuussa tuskailin crème brûléen kanssa, joka ei todellakaan halunnut hyytyä. Onnistuneita herkkuja olivat sitten chili-suklaapannacotta ja suklaa-vadelmabrownies

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä ja tekaisin kokeellisen suklaapashan. Iloisia ahaa-elämyksiä sain myös maidottomasta kookos-kinuskikastikkeesta. Nounou-linjaa edusti raakassuklaa-kokeilu, ei ihan mun juttu.

Toukokuussa reissailtiin Ranskanmaalla ja kokattiin parsaa ja raparperiä. Hittiainesta oli parsa-pekonipiiras ja kovasti tykättiin myös simppelistä parsaa ja ilmakuivattua kinkkua appelsiinikastikkeella-reseptistä.

Kesäkuussa raparperikokkaukset jatkuivat: testipenkissä oli Nooran raparperikakkua ja raparperi-kookospaistosta. Suosikkilistalle pääsi myös pekonilla höystetty parsakaali-kukkakaalisalaatti.

Heinäkuussa lomailtiin ja syötiin mansikoita. Ja löydettiin kesän ensimmäiset kantarellit! Omat suosikit olivat mansikkasalsa, mansikkagazpacho ja parmesaanilla höystetty kantarellipaistos.

Elokuussa matkailtiin kotimaassa mm. Nauvossa, Jyväskylässä ja Mustiossa. Keittiössä hillottiin ja purnukoihin päätyivät vaniljainen kirsikkahillo ja mustikka-sitruunahillo.

Syyskuussa säilöntähommat jatkuivat, mausteliemeen ja purkkiin pääsivät vihreät tomaatit.
Sienisatoa makusteltiin yrteillä ja omenoilla höystetyssä suppilovahveropiiraassa.

Lokakuussa kerättiin kasvihuoneen ja kasvimaan sadon viimeisiä herkkuja. Chilit päätyivät makeaksi chilikastikkeeksi.Lisäksi tuli yllytettyä kanssabloggaajia parsanviljelijöiksi!

Marraskuussa tein monenmonta omppujälkkäriä ja ehdin toki aloitella jo joulutunnelmaan virittäytymisen.
Suurta suosiota saavutti omatekoinen luumuhillo joulutortuille sekä chorizo-kaprispasteijat.

Joulukuussa flunssailin oikein urakalla, mutta onneksi sain aikaan kuitenkin mainiot Lindströmin pihvit ja ehdin kokeilla myös täydellisyyttä hipovaa caesar-kastiketta.

Ja mitäs sitten tänä vuonna? Uusia kokemuksia ja kokkauksia keittiössä, kellarissa ja vähän puutarhassakin. Yksi iso projekti liittyy sporttailuun, joten jossain vaiheessa elämä ja ruokahuolto saattaa olla astetta askeettisempaa, mutta vain väliaikaisesti.

Viimeistä viedään

2011-12-31T13:59:00.000+02:00

Näin vuoden päätteeksi pitäisi varmaan julkaista jotain todella ylevää.No, en ole tänään saanut aikaiseksi mitään sen mediaseksikkäämpää kuin leiponut pullaa! Siitä tuli hyvää, joten ehkä siitä sitten tuonnempana. Juhlistamme vuoden vaihtumista ystävien pöydissä, joten mihinkään suurisuuntaisempaan kokkailuun ei ole itsellä ollut aihetta.

Perinteisiä skumppavinkkejäkään ei nyt oikein irtoa. Meillä kilistellään sillä, mitä sattuu kaapista löytymään. Mutta jos kuohuviini- ja samppanjahyllyt möllöttää A-marketissa tyhjillään, niin nappaa mukaan pullo sitruslikööriä ja raikas valkoviini. Kipaise myös kaupan hedelmähyllyn kautta ja tee tämä ihanan raikas Donna Hayn valkoinen sangria.

Säihkyvää Iltaa ja Vuoden Vaihdetta!

Epäpyhä Vitello Tonnato

2011-12-30T15:12:00.000+02:00

Joulupöydän uudisherkkuja edusti tänä vuonna italialainen klassikko, Vitello tonnato. Klassikon toteutus oli kyllä aika epäpyhä, kala-allergian ja vasikan puutteen takia. Medän jouluversio vitellosta oli kalkkuna ja kastikkeeseen ei tullut lainkaan tonnikalaa. Mutta mitäs siitä, tämän suosio oli suur!

Vitello tonnoton toteutus oli jäänyt takaraivoon Kokit ja Potit-blogista. Mainio versio, joka sopii loistavasti myös uuden vuoden pippaloihin. Tai vappubrunssille.Tai mihin vain buffet-pöytään suolaisen puolen tarjottavaksi. Varaa tätä reilusti, menekki on taattu.

Vitello tonnoton eli kalaton versio klassikosta
alkuruokana 4:lle

250g paahtopaistia tai kalkkunaa (originaali versio tehdään vasikasta)
ruukullinen rucolaa
parmesanjuustoa
kapriksia

Kastike:
reilu 3 rkl laadukasta majoneesia
reilu 3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
2 tl ketsuppia
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 - 1 1/2 rkl sitruunamehua
2 - 5 tippaa Tabascoa (punainen originaali)
1 dl parmesanjuustoa raasteena
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria

Tee ensin kastike. Jos teet majoneesin itse, aloita siitä. Majoneesin voi hyvin valmistaa jo vaikka edellisenä päivänä. Ks. ohje tästä.

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset kulhoon ja sekoita. Laita suolaa vasta parmesanin jälkeen, jotta kastikkeesta ei tule liian suolaista. Tarkista maku ja säädä suolaa, sokeria, happoa tai tabascoa makusi mukaan.

Asettele ohuiksi leikatut paistiviipaleett lautaselle. Valuta lihojen päälle reilulla kädellä kastiketta. Vuole päälle parmesanista lastuja ja laita myös kapriksia makusi mukaan. Rucolan voi laittaa joko annoksen reunoille tai päälle.

P.S. Ja jos haluat tehdä kalaversion, niin tässä yksi vaihtoehto.

Joulukasvio ja linnnunmaksamousse

2011-12-29T23:47:00.000+02:00

Joulujuhlat on juhlittu, hieman nuhaisissa tunnelmissa edelleenkin, mutta mukavaa oli pienestä köhinästä huolimatta. Joulunpyhät vietimme vieraissa pöydissä, joten kiitokset emännälle ja isännälle sekä muulle juhlaseurueelle sinne Savvoon, oli kivvaa ja hyvvää.

Jouluruusu oli tämän joulun kukkahitti.

Kevällä sen voi sitten istuttaa ulos! Löytyy lehdellisenä ja lehdettömänä versiona.

Veimme toki mukanamme oman osuuden juhlapöydän antimiin. Yritän kirjailla niitä tänne muistiin tulevien juhlien varalle. Oma osuuteni edusti sitä vähän epätyypillisempää jouluruokaa, joten resepteistä on hyötyä ihan muulloinkin talvisesongin aikana.

Juhlatalon pihamaalla kukki vielä sitkeä orvokki, jouluorvokki!

Joulupöydän kunkku-kyselyn kiistaton voittaja oli kinkku, joka keräsi 62% äänistä. Meillä jouluaaton päätähti oli poro, jonka kastikkeet esittelen teille tuonnempana. Hanhipaistia ei muuten aikonut syödä kukaan, taidankin ottaa siitä itselleni ensi vuoden jouluhaasteen!

Jouluisten kukkakuvien sekaan on pakko laittaa edes yksi resepti: Linnunmaksamousse, arkisemmin broilerinmaksamousse, joka sopii mitä mainioimmin myös Vuodenvaihteen samppanjakilistelyn suolapalaksi. Ohje löytyi vuoden viimeisimmästä Viini-lehdestä.

Linnunmaksamousse
10:lle

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
300 g broilerinmaksaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1/2 dl konjakkia tai brandya
3-4 rkl tuoretta timjamia
2 dl juohukermaa

Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipulit. Lisää maksat pannuun ja paista kypäsksi, noin 5 minuuttia.Mausta seos suolalla ja pippurilla ja kaada sekaan alkoholi. Anna hautua muutama minuutti.Hienonna timjami ja lisää pannuun. Anna seoksen hieman haalentua.

Kaada seos blenderiin tai yleiskoneeseen. Vaahdota kerma kevyesti ja lisää koneeseen. Jauha seos hienoksi. Anna viilentyä ja tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua, maut tasoittuvat.

Sivele maksamoussea patonkiviipaleille tai jos haluat fiinistellä niin pursottele. Korista halutessasi timjamin oksalla ja tuoreella viikunaviipaleella. Tarjoa kylmän kuohuvan kera.

Savolainen jouluyrttitarha...

Nigellan suklaa-keksifudge

2011-12-21T20:10:00.004+02:00

Ruokalehdet, naistenlehdet, joululehdet ja blogit ovat tänä vuonna pursunneet toinen toistaan herkullisempia fudgereseptejä. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Pakkohan minunkin oli sitten kokeilla.

Fudgen resepti on itseoikeutetusti keittiöjumalar Nigella Lawsonilta. Resepti on toki pyörinyt kotimaisissakin ruokablogeissa, ainakin Henskiksen herkut-, Mimminkeittiössä- ja Lunni leipoo-blogeissa, josta bongautui idea korvata pisaasipähkinät keksimurulla. Vaaleiden keksien sijaan minä halusin käyttää keksisuosikkiani, LU:n Bastogneja. Niissä on kivaa pientä jouluista twistiäkin.

Näistä tuli ihania. Montaa ei pysty syömään kerralla, sen verran makeaa tavaraa ovat. Miespuolisen mielestä nämä eivät olleet mitenkään mielettömän makeita, mutta hänhän on meidän talouden makeampi osapuoli. Meinaa käydä vähän niinkuin Nigellalle, joka ohjelman lopussa hämärässä hiippailee kylpytakissa jääkaapille. Meikäläisellä ei todella ole moista satiinikylpytakkia eikä minun tarvitse hiippaille jääkaapille edes hämärässä. Muutama on tullut maisteltua, pakko myöntää. Mutta on niitä vielä jäljelläkin!

Ja hei, nämä valmistuvat supernopeasti, vielä ehtii tehdä jouluksi vaikka useamman satsin!

Suklaa-keksifudge

350g suklaa (50% tummaa 70%, 50% maitosuklaata)
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
30g voita
150g keksejä (Meillä LU Bastogne)

Rouhi suklaa isoon kattilaan, kaada päälle kondensoitu maito ja voi. Lämmitä miedolla lämmöllä ja anna suklaan ja voin sulaa vähitellen. Sekoita kattilan pohjia myöten. Murskaa samalla keksit karkeaksi murskaksi, jätä muutama isompi sattuma.

Kun suklaa on sulanut kokonaan, lisää joukkoon keksimurut ja kääntelene sekaan. Tässä vaiheessa on hyvä, jos sinulla todella on se isohko kattila!

Kun keksit on sekoitettu massaan, kaada seos noin 23x23cm-kokoiseen vuokaan, siloita pinta ja laita jääkaappiin kovettumaan.
Kun fudge on kovettunut, piirrä veitsellä pintaan viillot niin, että jaat palan ensin kahdeksaan osaan yhteen suuntaan viiltäen ja taas kahdeksaan osaan toiseen suuntaan. Ota pala irti vuoasta ja leikkaa veitsellä palat irti.

Note to self:
* Valitse todellakin se isohko kattila
* Keksit murskautuu helposti muovipussissa kaulimen avulla.
* Keksimurut voi korvata hyvin pähkinöillä, suolapähkinöillä, kuivatuilla hedelmillä, mariannerouheella, salmiakkirouheella tai mitä nyt mielesi tekeekin.
* Säilytä jääkaapissa.

Soppakellarin viimehetken joululahjavinkit

2011-12-20T22:35:00.002+02:00

Nykyisin on trendikästä antaa joululahjaksi vaikka mitä elukoita, koulukirjoja kaukomaille tai muuta ylevää hyväntekeväisyyselettä.Mutta on se kyllä niinkin, että lahjoja on erityisen kiva antaa ja saada. Vaikka hyväntekeväisyyskin on hieno asia.

Blogit ja naistenlehdet ovat pullollaan vinkkejä ja ohjeita itsetehtyihin lahjoihin. Kaikilla ei vain ole aikaa tai osaamista moiseen, joten tässä tulee muutama ihan kaupallinen lahjavinkki. Ja huom. tämä EI siis ole mikään vink-vink osasto lähipiirille! Tai maksettu mainos. :)

Keittiökaveri-lahjakortti
Taatusit iloinen lahjayllätys kiireiselle perheenäidille tai hänelle, joka inhoaa ruokakaupassa käymistä.

Samppanja- tai portviinipullo
Samppanjapullo on hyvä lahja, aina. Ja näin talvella myös portviinipullo, madeira tai sherry ilahduttaa varmasti. Alkon valkoimat ovat tällä hetkellä runsaimmillaan, kysy myyjältä vinkkejä tai tsekkaa niitä vaikka täältä.

Keittiötarvikeliikkeiden lahjakortit
Itsehän olen kroonisessa keittiötarvikeostotokiellossa, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö aina jotain vimpstaakkelia hinkuaisi. Jos et halua kysyä, mitä lahjansaaja haluaisi, niin lahjakortti on hyvä vaihtoehto.
Keittiötarvikeliikkeitä on isoimmissa kaupungeissa ja nykyisin vähän muuallakin ja usealla on verkkokauppakin. Tässä muutamia

Chez Marius, Helsinki
Kokkipuoti, Helsinki
Eiring, Helsinki
Decanter, Helsini ja Espoo
Delice Gourmet, Espoo
Idelli, Turku
Keittiöelämää, Tampere
Culinaria al Dente, Lappeenranta
Lahjakeittiö Paprika, Pori
Keittiötarvikeliike Purnukka, Kotka
Kokkiman.com (verkkokauppa)
Keittiöväline.fi (verkkokauppa

Kahvia & Teetä:
Kaffecentralen, Helsinki
Kaffa Roastery, Helsinki
Johan & Nyström, Helsinki
Mokkamestarit, Tampere
Thehuone, Helsinki
Demmers Teehaus, Helsinki
Teekauppa Chaya, Helsinki

Kirjat
Ruoka- ja viinikirjoja ei kai voi koskaan olla liikaa ja kirja on aina hyvä lahja. Tässä muutama hyvä opus:

Berglund-Rinta-Huumo-Vahtera: Ruoasta viiniin
Björklund-Nars: Lähiruokaa
Berglund-Rinta-Huumo: Viinistä Viiniin 2012
Ruokastailauskirjat (saatavilla mm. Amazonista)
Eat Helsinki 2012

Kokkaus- tai viinikurssi
Elämyksellinen kokkauskurssi tai viinikurssi on aina oiva lahja. Erilaisia kokkokoulujä täällä pk-seudulla järjestetään monen tahon toimesta: Martat, Kokkikoulu Espa, Ravintola Nokka / Kokka, Helsingin kulinaarinen instituutti, Team kitchen, Kuura Events & Kitchen. Leipomiseen liittyviä koristeluasioita voi opiskella esim. Confetin järjestämillä kursseilla Tuusulassa tai Espoossa. Viiniasioita pääsee opiskelemaan ainakin Viini-lehden järjestämissä Viinikouluissa.

Valokuvauskurssi
Tavalliselle ruokabloggarille keittiön tuotosten valokuvaaminen aiheuttaa usein päänvaivaa. Kalustollakin on merkitystä ja sillä, osaako sitä käyttää. Puhumattakaan siitä stailauksesta. Ruokakuvauskurssi on siis mitä mainioin idea ruokabloggarille! Tsekkaa Jennin kurssi.

Lehtitilaus
Vuosikerta Donna Hayta, BBC Good Fodia, Glorian Ruoka ja Viiniä, Makua, Viinilehteä, Elle Matia, Mat och viniä tms. ei ole koskaan pahasta.

Suklaa
Suklaa toimii aina. Jos päädyt antamaan lahjaksi suklaata, niin unohda Fazerit ja Marabout. Petri's Varlhona, Chjoko tai ihan vaikka Neuhaus ilahduttaa aina.

Delicard
Delicard on ihan hauska lahja, jota löytyy erilaisina versoina. Olemme kokeilleet kerran, toimitus pelasi, vaikka en minä siitä valmisjälkkäristä oikein perustanut.

Lautapeli
Sokerina pohjalla: Innokkaan lautapelaajan vaimona tähän listaukseen on pakko laittaa edes yksi peli. Olen innostunut kovasti Dixit-pelistä, joka ei ole sitä perinteisintä lautapelimeinikiä!

Jouluperinteet kunniaan: Suklainen taatelikakku

2011-12-19T19:10:00.000+02:00

Taatelikakku taitaa olla monelle meistä joulun nostalgisimpia herkkuja. Moni ei ole pitänyt siitä lapsena, mutta aikuisiällä siitä onkin tullut herkku.

En ole itse ikinä tehnyt taatelikakkua, mutta olen aina pitänyt tätini tekemästä taatelikakusta. Sen reseptiä minulla ei (toistaiseksi) ole, joten päätin kokeilla hieman erilaista versiota kakusta, ohjeen löysin Pullan paikka-blogista. Tein kakun nyt hyvissä ajoin ja se saa ässehtiä jääkaapin rauhassa tuonne joulunpyhille saakka. Pikkuinen moka sattui prosessissa, en huomannut laittaa sokereita taateleiden ja mehun kanssa kattilaan sulamaan vaan sekoitin ne kuiviin aineisiin. Hups. Menee flunssa piikkiin ja toivottavasti ei haittaa. Ainakin kakku näyttää hyvältä.

Kiitokset lintsille reseptistä. Ja tuonne kommenttilootaan saa toki laittaa sen meidän suvun taatelikakkureseptin. Vinkvink! :)

Kuvasta tuli aika tumma ja kökköinen. Mutta Avaruusaseman vinkistä kävin vähän leikkimässä Pixlr:llä. Hauska härveli.

Suklainen taatelikakku

250 g kivettömiä taateleita
3 dl omenamehua
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
200 g voita
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Voitele ja korppujauhota rengasvuoka tai suorakaiteen muotoinen leipävuoka. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Paloittele taatelit pieniksi (jos tarpeen) ja laita ne omenamehun ja sokereiden kanssa kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Soseuta taateliseos keittämisen jälkeen sauvasekoittimella, jos haluat, ja lisää voi kuumaan seokseen sulamaan. Anna jäähtyä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneeseen taateliseoksen ensin kananmunat huolellisesti vatkaten joukkoon ja lopuksi kuivat aineet ja rouhittu suklaa.

Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa (175 astetta) noin 50 minuutin ajan. Varmista kakun kypsyys tikulla. Anna jäähtyä ja koristele esimerkiksi sulatetulla tummalla suklaalla tai kaakaojauheella.

Huom. Kakun maku ja koostumus kestää erinomaisesti myös pakastamisen!

Note to self:
* Omenamehun sijaan voi käyttää myös kahvia (ks, Tiinan vinkki!)
* Nordic Waren valetusta alumiinista valmistettu vuoka kannattaa voidella voilla ja jauhotta vehnäjauhoilla, ei korppujauhoilla. Vähennä myös lämpötilaa ja tarvittaessa myös paistoaikaa (Nyt oli 165 astetta ja 50 min).

Seljankukka-omenaglögi

2011-12-18T20:46:00.001+02:00

Tsajut-blogissa tarjoiltiin viehkeän kukkaisaa seljankukka-omenaglögiä. Meillä lymysi jääkaapissa kesän jäljiltä seljankukkamehupullo, jonka oli korkea aika käyttää eli päätyä glögiin. Seljankukkamehu itsessään on ihan jees, mutta jotenkin mun makuun kuitenkin liian kukkaisaa. Sama ongelma, kuin monissa Gewürztraminer-viineissä. Mutta näin omenamehuun sekoitettuna ja mausteilla höystettynä se maistui oikein hyvin. Noudatin Sadun ohjetta kiltisti, mutta terästin glögin rommilla.

Sadun seljankukka-omenaglögi
reilu satsi

1 l valmista omenamehua
6 dl seljankukkamehua
2 kanelitankoa
1-2 rkl kokonaisia neilikoita
4 tähtianista
tuoretta inkivääriä 3 cm kuorittuna

Sekoita seljankukkamehu tiivisteestä 6 dl valmista juomaa. Laita mehut kattilaan ja lisää mukaan mausteet.Kiehauta.

Anna maustua kattilassa 15 minuuttia.Siivilöi mausteet pois.

Tarjoa kuumana ja terästä vodkalla tai rommilla, jos haluat.

Nuhanenän kanakeitto

2011-12-17T17:57:00.001+02:00

Mikään ei harmita enempää, kuin viikonlopun viettäminen flunssassa. Varsinkin, kun on suunnitellut tekevänsä kaikenlaista mukavaa: jouluvalmisteluita, leipomuksia ja tapaavansa ystäviä. Mutta ehei, kurkkukipu, nuha ja kuumeilu pitävät ihmisen tiukasti kotisohvalla, josta kykenee nousemaan vain kanakeiton valmistukseen.Koska kanakeitto, jos mikä on ehtaa flunssanparannusruokaa. Erityisesti, kun sen höystää chilillä. inkiväärillä ja limellä.

Nuhanenän kanakeitto
4:lle

1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
seesamiöljyä
2 porkkanaa
1/2 palsternakkaa
pätkä tuoretta inkivääriä
(sitruunaruohoa, jos sattuu olemaan)
3 kuivattua kaffirlimetin lehteä
makeaa chilikastiketta
korianterin siemeniä
1/2 sitruunan mehu
Noin 2 litraa kana- tai kasvislientä
1/2 kesäkurpitsaa
1 paprika
siitakesieniä
kypsää kanaa n. 300g
1 limen mehu
suolaa ja pippuria

Kuori ja viipaloi sipuli, hienonna valkosipuli ja inkivääri. Kuori ja suikaloi porkkana ja palsteri. Kuumenna seesamiöljy isossa kattilassa ja freesaa siinä sipulit, inkivääri ja juurekset.
Lisää mukaan cilikastike, korianterin siemenet, liemi, kaffirlimen lehdet ja sitruunamehu. Anna kiehahtaa ja kypsyä tovi.

Käsittele sillä välin kesäkurpitsa ja paprika suikaleiksi. Viipaloi myös sienet ja pilko kana sopiviksi paloiksi. Kun juurekset ovat puolikypsiä, lisää mukaan kesäkurpitsa ja paprika. Anna porista heki ja lisää mukaan vielä siitakkeet ja kana.
Kiehausta keitto ja säädä maut kohdilleen limemehulla, suolalla ja pippurilla. Tulisemman ystävät voivat lisätä vielä vähän chilikastiketta, jos kaipaavat lisäpoltetta.

Syö lauatsellinen höyryävää keittoa ja toivo paranevasi pikaisesti!

Note: Keittoa on helppo varioida kasviksia vaihtelemalla, korvaamalla kana katkaravuilla, lisäämällä vähän currytahnaa mukaan tai korvaamalla osa nesteestä koookoskermalla tai maidolla.

Sieniretkellä joulukuusimetsässä

2011-12-11T22:33:00.001+02:00

En ole ikikuunapäivänä ostanut joulukuusta. Se on aina haettu itse, joko omasta tai naapurin mettästä. Kuusen valitseminen on tarkkaa puuhaa. Muistan joskus lapsena lampsineeni isäni perässä lumisessa metsässä tuntikaupalla. Otti hieman koville kärsimätömälle luonteelleni. Mutta opinpahan, että joulukuusi ei voi olla mikä tahansa näre. Lopuksi kelvollinen puu sitten aina löytyi ja pääsin mummon luo mehulle ja pullalle.

Navetan seinustalla kasvava Clematis oli raukka vielä yrittänyt kukkia.

Jäätynyt puoliavonainen kukka ja nuput olivat hurjan kauniita. Ensi kesänä sitten uusi yirtys, jooko?

Tämän vuoden kuusiretki oli yllättävän runsasluminen. 100 kilometriä sisämaahan päin ja tadaa, maa oli valkoinen. Metsän puolella tosin oli vielä paljon lumetonta aluetta, ja sieltä löytyi seuraava yllätys: Suppilovahverot ne siellä törröttivät mukavan jäisinä. Kuusen lisäksi bonuksena mukava sienisaalis.

Mitäs sieltä pilkistää?

En olisi ihan äkkiä uskonut sienestäväni joulukuusenhakureissulla!

Metsäretken jälkeen paistettiin makkaraa kesäparatiisin pihamaalla. Jälkkäriksi paistettiin vaahtokarkkeja, jotka olivat juuri niin ällöhyviä, kuin muistinkin.

Sieniperhe sinnitteli sammalikossa, vaikka lunta on tullut tupaan ihan reilusti.

Jäähyväiset pohjaanpalamiselle!

2011-12-09T22:52:00.001+02:00

Kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme, jouduimme luopumaan ihanasta kaasuhellasta ja ei- niin- ihanasta kaasu-uunista. Tilalle tuli noin 10 vuotta vanha keittiö, jota emme sitten vielä raatsineet alkaa laittamaan uusiksi.

Huomasimme kuitenkin aika nopeasti, että keraamisen hellan parhaat päivät olivat jo ohi. Jostain syystä ns. pikalevyt toimivat systeemillä pois tai päällä. Kun levy oli päälle, se oli täysillä ja kaksi normaalia levyä olivat melkoisia nuhapumppuja, veden keittäminenkin oli todella hidasta. Yhden kalliin paistinpannun mentyä piloille yliärtsyjen pikalevyjen takia, sekä ärsytyskynnyksen noustua tarpeeksi korkealle aloimme olla kypsiä sijoittamaan uuteen lieteen. Ja koska liesi ja hella olivat saman kytkimen takan, oli pakko uusia molemmat.

Minulle on ihan samantekevää, millainen jääkaappi tai pakastimen meillä on, kunhan ne ovat tarpeeksi suuria, eivät pidä kovaa meteliä eivätkä ole ihan susirumia. Mutta lieden ja uunin suhteen olen hieman vaativampi ja valmis sijoittamaan. Ne ovat nimittäin käytössä joka päivä.

Näihin sitten päädyimme:

Liesi: Miele induktiokeittotaso KM6316

Kaikkein mieluiten olisin halunnut lieteni ihan perinteisillä "hantaakivääntimillä", mutta niitäpä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. Lisäksi kivitaso asetti omia vaateitaan lieden suhteen. Niinpä jouduin taipumaan hipaisukytkimiin, joiden kanssa olen oppinut tulemaan yllättävän hyvin toimeen.

Parasta induktiossa on sen tehokkuus ja reagointinopeus. Kun levyn tehoa laskee niin se myös todella laskee, heti. Boosteritoiminnon avulla alkukiehautus sujuu käsittämättömän nopeasti. On ihan mahtavaa, kun levyissä on ihan oikeasti toimiva 9 asteinen tehoskaala. Munakkaan paistaminen ei ole enää mikään hermojaraastava jännitysnäytelmä.

Uuni: Miele kalusteuuni 5241BP

Parasta tässä on helpot säädöt, huomattavasti edellistä uunia hiljainsempi ääni,ajastusmahdollisuudet, kiertoilmatoiminnolla voi uuniin lykätä jopa 3 peltiä samaan aikaan sekä sokerina pohjalla pyrolyysitoiminto.
Kosteuspaistotoimintoja en ole vielä ehtinyt testaamaan.

Molemmissa laitteissa on huimasti toimintoja, joihin kaikkiin en ole vielä ihan täysin perehtynyt. Käyttöohjeet keikkuvatkin jatkuvasti tuossa keittiön apupöydällä. Mutta tähän mennessä, vajaan kuukauden yhteiselon jälkeen olen todella tyyyväinen! Näin jälkeenpäin voisi oikeastaan vaan ihmetellä. että miksi ihmeessä sinnittelimme niillä vanhoilla raaskuilla niinkin pitkään?

P.S. Vain muutama vanhahko kattila meni vaihtoon induktiopäivityksen takia. Ei harmita, todellakaan!

Englannin kerma eli täydellisen vaniljakastikkeen metsästys

2011-12-08T22:32:00.001+02:00

Blogin reseptiikassa näytti olevan vaniljakastikkeen mentävä aukko. Se korjaantui näppärästi mustikkakukon kohdalla, koska sen kavaljeerina vaniljajäätelö- tai kastike on melkeinpä välttämättömyys.

Yleensähän sitä on ihan (järkyttävän) laiska ja ostaa kastikkeen valmiina kaupasta. Eikä se kyllä aina kannattaisi. Koska tässäkin on ihan hillitön ero kaupan kastilla ja itse tehdyllä. Onhan kaupan valmisversioissakin on ihan jees-juttuja, mutta kyllä tässä on aika huima ero. Jos on tehnyt ihanan mustikkakukon niin kannattaa tehdä yhtä ihana vaniljakastikekin.

Tämänkertainen resepti ei ehkä liene se täydellisin, mutta hyvä se on, ehdottomasti. Jos joku tietää omaavansa maailman parhaan vaniljakastikereseptin niin kommenttilootaan saa ilmoittautua. Mielellään reseptin kera, kiitos.

Alla oleva ohje on alunperin Michel Roux'n Kastikekirjasta.

Vaniljakastike (créme anglaise)
(valmiina noin 7,5 dl)

6 keltuaista
125 g sokeria
1/2 maitoa (meillä kerma-maitoseosta)
1 vaniljatanko pitkittäin halkaistuna (meillä 1/2 tl vaniljajauhetta)

Vatkaa isossa kulhossa keltuaiset ja kolmasosa (40g) sokerista vaaleksi ja kiinteäksi vaahdoksi. Otin ihan suosiosta sähkövatkaimen avuksi.

Laita maito, loppu sokeri (85g) ja vanilja paksupohjaiseen kattilaan. Sekoita vatkaimella muutama sekunti ja kuumenna maito sitten kieuhvaksi.

Kaada kiehuva maito keltuaisten päälle koko ajan vatkaten. Kaada sitten seos takaisin kattilaan ja keitä hiljalleen puukauhalla sekoittaen, kunnes kastikkeen lämpötila on noin 80 astetta.
Kastikkeen pitää olla niin sakeaa, että se tarttuu kauhaan ja sormella vetäessä kauhaan jää selvä jälki.

Ota vaniljatanko pois kattilasta ja kaada kastike (siivilän läpi) heti puhtaaseen kulhoon. Jos mahdollista niin laita kulho jähin tai kylmään veteen, näin kastike jäähtyy nopeammin.
Sekoita kastiketta silloin tällöin puukauhalla, jotta se ei juoksetu eikä pinta kuorru.

Peitä jäähtynyt kastike kelmulla ja laita se jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi ennen tarjoilua. Kastike säilyy jääkaapissa kaksi vuorokautta. (Jos säilyy...)

Vinkki! Mokka- tai suklaavaniljakastike syntyy, kun lisäät vaniljan asemasta kastikkeeseen 2 rkl murukahvia tai 60 g tummaa sulatettua suklaata.

Joku on tsempannut keltuaisten erottelussa... Oppia ikä kaikki!

Isänmaallinen jälkiruoka: Mustikkakukko aka Rättänä

2011-12-07T19:48:00.001+02:00

Voisiko isänmaallisempaa jälkkäriä ollakaan, kuin rukiinen mustikkakukko? Kun mukaan lisää vielä valkoisen vaniljakastikkeen, niin johan on sinistä ja valkoista sekä niin suomalaisia makuja. Ehkä, mutta meille tämä kelpasi mainiosti Itsenäisyyspäivän dinnerin jälkkärinä. Oikeastaan vähän ihmeteltiinkin, että miksei tätä tule tehtyä useammin?

Mustikkakukko
noin 10:lle

250 g voita
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 dl spelttijaihoja
1 tl leivinjauhetta

1,25-1,5 L mustikoita
1,5 rkl perunajauhoja
1,5 dl sokeria

Sekoita pehmennyt voi ja sokeri, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Jos käytät isoa, korkeareaunaista piirasvuokaa niin painele noin 2/3 osaa taikinasta pohjalle ja reunoille.
Jos käytät pieniä annosvuokia, niin tällä taikinamäärällä teet noin 10 pientä jälkkärikipollista. Pienten vuokien pohjat saa askarreltua ihan ilman kaulitsemistakin. Varo tekemästä pohjista liian paksuja. Pienet Vuoat kannattaa voidella ennen taikinan levittämistä!

Sekoita mustikoihin perunajauhot ja annostele ne pohjan tai pohjien päälle. Ripottele sokeri mustikoiden päällle. Pakastemustikat sopivat tähän mainiosti, mutta käyttä marjat jäisinä, niin pääset huomattavasti helpommalla.

Kaulitse kelmun päällä lopusta taikinasta kukolle kansi. Jos käytät pieniä annosvuokia, niin kannet pystyy askartelemaan ihan käsinkin. Kelmun käyttäminen ison kannen kanssa jeesaa taikinan käsittelyssä ja siirtelyssä.

Painele reunat yhteen ja nipistä tarvittaessa ylimääräiset taikinat reunoilta pois. Paista kukkoa 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Kukko saa muhia tunninkin, mutta jos pinta uhkaa kärähtää niin käytä suojana leivinpaperia.

Tarjoa haalean lämpimänä paksun vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Inspiraatiota, mittasuhteita ja ohjeistusta haettu Terhiltä ja Hannelelta.

Lindströmin pihvit, otto 2

2011-12-05T22:24:00.001+02:00

Kun on joskus blogin nuoruudessa postannut ihan superhyvät Lindströmin pihvit, on rima aika korkealla julkaista toinenkin Lindström-resepti. Mutta hei, nyt ennen joulua on hyvä treenailla punajuurien keittelyä ja käsittelyä. Tunnetustihan olen kerran keittänyt kattilallisen punajuuria pohjaan...

Seikkailin ympäri blogistaniaa ja etsin ideoita Lindströmien toiseen ottoon. Päädyin tälläiseen yhdistelmävirityksen. Tähän reseptiin ei tule perunaa, kuten tuohon ekaan versioon, siinä mielessä resepti on hieman yksinkertaisempi toteuttaa. Ja siitä huolimatta, näistä tuli todella hyviä!

Lindströmin pihvit
10-12 kpl

2 isoa keitettyä punajuurta
1 iso sipuli
voita paistamiseen
3 rkl punaviinietikkaa

1 dl ranskankermaa
1 rkl korppujauhoja tai leivän muruja
1,5 rkl kapriksia
1 muna
reilusti mustapippuria myllystä
n. 1,5 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Kuori ja raasta punajuuret rouheaksi raasteeksi. Silppua sipuli hienoksi. Paista ensin sipuli pannula voissa. Lisää sitten punajuuriraaste ja etikka. Paista hetki.

Sekoita toisessa kulhossa ranskankerma ja murustettu leipä. Lisää seokseen kananmuna. Hienonna kaprikset ja lisää ne seokseen, kuten myös mustapippuri ja suola.

Yhdistä seokseen punajuuriraaste-sipuliseos sekä jauheliha. Vaivaa taikinaksi.

Muotoile taikinasta kostein tai öljytyin käsin pieniä pulleita pihvejä. Paista 225 astetteessa noin 15 minuuttia. Halutessasi voit toki paistaa pihveihin ensin rapsakan pinnan pannulla voissa ja hoitaa loppukypsennyksen uunissa.

Note to self: Kokeile näitä joskus maidottomina: korvaa maitoperäinen neste lihaliemellä. Kapristen tilalla voi kokeilla hienonnettuja suolakurkkuja.

Karamellisoitu sipuli
2 sipulia
voita
sokeria

Viipaloi sipuli renkaiksi, paista voissa. Kun sipuli on mukavasti laiskistunut, lisää pannulle sokeri. Anna karamellisoitua. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos tarvetta.

Nauti elämästä ja syö Lindströmin pihvit kukkakaalimuusin, karamellisoidun sipulin ja muutaman kapriksen kera.

Täydellisyyttä hipova Caesar-kastike

2011-12-04T14:58:00.001+02:00

Joskus käy niin, että ei tajua itsekään tehneensä jotain erityisen hyvää. Ennen, kuin ruoka on jo melkein kadonnut lautasilta. Tämä Hannan Gurmee-blogista löytynyt ohje osoittautui sellaiseksi. Ceasar-tyyppinen iltapalasalaatti katosi lautasilta hetkessä, kastikeastia tyhjeni hetkessä.

Caesar-tyyppinen salaatinkastike muuten mielletään jotenkin hankalaksi valmistaa. Eilenkin joku kysyi, että missä välissä minä tämän tein. No siinä hetkessä, kun bamix sanoi sur.

Caesar- salaattikastike
Reilu satsi

1 kananmuna
2,5 dl rypsiöljyä
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1 rkl vettä
0,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 rkl Dijon sinappia
2-3 rkl vastapuristettua sitruunanmehua
mustapippuria
suolaa
(ohjeessa myös 2 sardellifilettä, jätin pois.)

Tässä tulee paras kohta. Valmistus on yksinkertaista. Laita kaikki aineet kapeaan, korkeaan astiaan. Kaikki kerralla sauvasekoittimella sekaisin kunnes koostumus on kermaista ja kastike saa vaalean värin. Valmista! Anna levätä hetken jääkappissa, maut tasoittuvat. Kala-allerginen voi kokeilla sardellien sijaan kapriksia, ne antavat vähän samantyylistä suolaista efektiä kuin sardellit.

Note to self: Tämä kastikesatsi riitti juuri ja juuri 9:lle nälkäiselle salaatinsyöjälle. Puolitoistakertainen olisi ollut parempi. Tai sekoittaa kastike salaattiin, jolloin sitä olisi mennyt ehkä vähän vähemmän, mutta salaatti olisi lötkistynyt nopeammin. Ja varsinkin tämän tyypistä raskaampaa kastiketta on kiva annostella itse, haluamansa määrä.

Piparinmakuiset joulumuffinssit

2011-12-03T22:55:00.001+02:00

Halusin leipoa jotain joulun makuista herkkua, mutta nopeasti. Muffinssit on aika nopsia, mutta jotenkin takaraivossa kummiteli edelleen ne muutamat ei niin onnistuneet piparimuffinit. Kolmas kerta toden sanoo ja ihme kyllä, nämä ovat onnistuneet jo kaksi kertaa. Vaikka olenkin säätänyt omiani sekaan.

Resepti on alunperin Kiia Rengon käsialaa ja bongattu Kodin Kuvalehden verkkosivuilta.

Joulumuffinssit
10-12 kpl

2 dl tummaa siirappia (meillä 1,5 dl siirappia ja 0,5 dl hunajaa)
1 rkl piparkakkumaustetta
200 g voita tai margariinia (meillä 180g)
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
50 g valkosuklaata
1 dl rusinoita (meillä kuivattuja karpaloita)
½ dl maizenaa
1 tl soodaa

Koristeluun: tomusokeria tai tomusokeri-vesikuorrutus ja strösseleitä.

Mittaa siirappi ja mausteet teräskattilaan. Kiehauta. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Paloittele rasva ja sulata kuumassa siirappiseoksessa. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä haaleaksi.

Sekoita kananmunat haaleaan siirappi-rasvaseokseen. Yhdistä vehnäjauhot, rouhittu suklaa, rusinat (karpalot), maissijauhot ja sooda. Lisää taikinaan. Lusikoi taikina muffinivuokiin, jätä yläreunaan hitunen kohoamisvaraa.

Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Siivilöi ennen tarjoilua pinnalle tomusokeria tai koristele muuten haluamallasi tavalla. Tarjoa glögin kanssa.

Vinkki! Soodan voi korvata leivinjauheella. Käytä tällöin 2 tl leivinjauhetta. Maizenan voi korvata perunajauhoilla.

Sielukas maa-artisokka-palsternakkapaistos

2011-12-01T20:20:00.001+02:00

Annan Soulkitchenistä löytyi lampaankarreen lisukeidea. Varsinkin, kun oman maan artisokat olivat odotelleet ulkovarastossa styroxloodassa jo hyvän tovin.
Simppeli ja selkeä lisuke ja kiva tapa valmistaa maa-artisokkaa. Itse kun olen vähän jumittunut keittoon ja gratiiniin.

Maa-artisokan kuoriminenhan on todella ärsyttävää nypräämistä. Tällä kerralla kokeilin putsata maa-artisokat harjalla ja "pahimmat" kohdat veitsellä. Homma sujui jotenkin paljon helpommin kuin perinteinen kuorimisepisodi ja sokat putsaantuivat yllättävän puhtaiksi ihan yllättävän nopeasti.

Maa-artisokka-palsternakkapaistos
Neljälle lisäkkeeksi

300 g maa-artisokkaa
1 palsternakka (n. 300 g)
1/2 solo valkosipuli
2 dl kuohukermaa
kuivattuja yrttejä (sitruunatimjami, basilika)
suolaa
mustapippuria myllystä
1/2 sitruuunan mehu
45 g parmesaania raastettuna

Harjaa ja rapsuttele maa-artisokat puhtaiksi ja viipaloi noin puolen sentin viipaleiksi.Laita ne heti kylmään, sitruunamehulla terästettyyn veteen tummumisen estämiseksi. Kuori ja viipaloi palsternakka samaan tapaan.

Keitä viipaleet suolatussa vedessä puolikypsiksi (noin 5 min.) Valuta ja kaada öljyttyyn tai voideltuun uunivuokaan.

Lisää vuokaan hienonnettu valkosipulin kynsi, yrtit, suola ja pippuri sekä kerma. Ripottele päälle raastettua parmesania.

Paista 200 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes sokat ja palsterit ovat täysin pehmeitä.

Note to self: Seuraavalla kerralla voisin kokeilla lisätä tähän myös omenakuutioita.

Sunday Roast: Rosmariinimarinoitu lampaankarree

2011-11-30T22:38:00.001+02:00

Tuorein Glorian Ruoka ja Viini innoitti käyttämään vihdoinkin viime jouluna lahjaksi saadun Delicardin. En muuten kehtaa edes linkata GRV:n nettisivuille,ne ovat nimittäin sen verran köppäiset, että ostakaa mieluummin lehti kuin tuhlaatte aikaa kivikautisella verkkosivulla.

Tilaamaamme Delicard-satsiin kuului mm. paketillinen lampaankarreeta ja siitä se ajatus sitten lähti.
Kareen tai karreen (molempia kirjoitusasuja esiintyy) kun leikkaa paloiksi niin syntyy lampaan kyljyksiä, ellen nyt ihan väärin ole ymmärtänyt.

Ohje on Sanna Kekäläisen käsialaa ja oikein mainio, onnistui hyvin. Kuten lehden artikkelissakin mainittiin, niin tämä on hyvä vaihtoehto joulukinkulle, jos possu ei oikein inspiroi.

Suosittelen muuten ehdottomasti käyttämään digitaalista paistomittaria. Eipä tarvitse arpoa kyspsyysasteiden kanssa. Laita digimittari ihmeessä joululahjatoivelistalle, jos et sitä vielä omista. Se ei taatusti ole mikään keittiölturhake.

Rosmariinimarinoitu lampaankarree

1 lampaan karree (meillä oli 2 lyhkäisempää päkää)
voita ja öljyä paistamiseen
suolla ja mustapippuria myllystä

4 valkosipulin kynttä
1 dl rypsiöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
6 rosmariinin oksaa tai vastaavasti kuivattua
4-6 kokonaista mustapippuria
suolaa

Tee marinadi: Kuori ja viipaloi valkosipulit ja sekoita ainekset keskeknään.

Puhdista lampaasta luut siisteiksi, jolleivät sitä jo ole. Poista liika rasva ja renssaa kalvoja pois, jos jaksattaa.
Laita marinadiin ja anna maustua jääkaapissa vähintään 12 tuntia. Meillä lammas ja marinadi laitettiin isoon, vahvaan muovipussiin, jossa sitä oli helppo käännellä.

Ota liha huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen paistamista, mieluummin vähän aikaisemminkin. Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Paista lihaan nopeasti kaunis väri pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta lihan pinta suolalla ja mustapippurilla. Työnnä paistolämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan. Tarkista, ettei mittari osu luuhun.
Kypsennä uunissa, kunnes mittari osoittaa 58 astetta, noin 25 minuuttia.

Kääri liha folioon ja anna vetäytyä huoneenlämmössä noin 10 minuuttia. Leikkaa liha ja asettele se lämmitetylle tarjoiluvadille. Tarjoa maa-artisokkapaistoksen, sitruunarisoton tai sitruunaisen parmesaanipolentan kanssa.

Iltapalaa Sunninmutikassa

2011-11-29T22:03:00.001+02:00

Kävimme muutama päivä sitten oikein tuolla isolla kirkolla ja päädyimme iltapalalle ex tempore-hengessä uudehkoon ravintola Sunniin, Senaatintorin laidalle. Ihan ummikkoina emme ravintolaan marssineet, vaan muistin hämärästi, että Sunnin viikonlopun brunssi on kerännyt blogistaniassa ihan positiivisia kommentteja.

Olimme liikkeellä melko myöhään ja halusimme vain hieman iltapalaa, joten päädyimme tilaamaan pääruoat ja lasilliset viiniä. Sunnin menu on mukavan napakka, joten valitsemiseen ei tarvinnut käyttää turhaa arpomisaikaa.

Miespuolinen taisi vetäistä annnoskateuden suhteen tällä kertaa meistä sen pidemmän tikun, vaikka kalan syöminen ravintolassa onkin pieni tietoinen riski. Yrttikuorrutettu lohimedaljonki hummerikastikkeella oli juurikin sitä miltä se kuulosti. Lisäkkeet oli pakko ottaa erilliseltä listalta (ks. edempänä), koska lautasella oli kala ja kastike, ei muuta.

Oma maissikana-annokseni oli suoraan sanottuna aika käsittämätön. Kanan lisäksi lautaselle oli aseteltu paistettua munakoisoa, joka sinänsä oli ihan ok, sekä puolitettu mozzarellapallo. Juusto oli rakenteeltaan tiivisrakenteista, jopa vähän purkkamaista. Valitettavasti se ei maistunut juuri yhtään miltään, mozzarella kun on hyvin mieto juusto ja varsinkin halvimmat versiot ovat suorastaan mauttomia. Ruokalistalla annokseen mainittiin kuuluvan myös sitruunavoi, mutta en minä sitä oikein mistään bongannut. Ehkä en vain tajunnut. Suolaa oli mukana ihan reilusti, sen huomasin yölläkin, kun oli pakko nousta juomaan.

Pisti hieman kyllä miettimään, mitä ihmettä annoksen suunnittelussa oli ajateltu tai tavoiteltu. Kaikki maut olivat hyvin mietoja, suutuntuma pääasiassa pehmeää, jopa mössömäistä ja annoksen väritkin olivat hyvin valjut.

Mietin siinä syödessäni, mainitsenko asiasta tarjoilijalle vai syönkö ja olen hiljaa. Päädyin olemaan hiljaa, koska jos annos itsessään on kökkö, niin se on kökkö. Tarjoilija ei olisi siinä hetkessä voinut asialle juuri mitään, ja itsehän olin annoksen kuitenkin valinnut. Annos ei varmaan ollut mitenkään virheellisesti valmistettu, ainoastaan huonosti suunniteltu.

Pääruokien lisäkkeet myydään Sunnissa erikseen. Ruokalistalla pääruokien alla mainitaan lisäkkeet, à 3,50e, joista voi valita mieleisensä. Pelkkä pääruoka ilman varsinaista lisäkettä olisi voinut minulle riittääkin, mutta koska listan puolesta oli aika vaikea päätellä, mitä annos sisältää niin päädyin tilaamaan lisukkeen. Lisukkeiden hinnoittelu erikseen on mielestäni keinotekoinen tapa saada pääruoat näyttämään hieman edullisemmilta. Jotenkin siitä jäi jopa hieman asiakkaan aliarvioimisen maku. Miespuolisen pääruoka todella kaipasi lisukkeen ja omaanikin sen tilasin, koska halusin jotain kasviksia. Cole slaw-salaatti sekä Miespuolisen lohkoperunta olivat hyvää perustasoa.

Senaatintorin kauniiden iltanäkymien lisäksi talon leivät taisivat olla tällä kertaa sitä parasta antia. Tosin pinaattileipä oli aika ihmeellinen. Miksi ihmeessä se pinaatti oli mätetty siihen leivän päälle? Lopputulos oli lähinnä ihmeellinen kostea kasa ja sormetkin sottaantuivat.

Nyt kun olen natisemisen alkuun päässyt, niin jatkan vielä vähän. Bistromeininkihän on nykyisin tosi trendikästä, joten unohdetaan pöytäliinat. Ok, sopii minulle. Mutta saisinko sitten leipälautasen? Tumma pöytäpinta ja leipä aiheuttavat hillittömän sotkun ja asiakas tuntee itsensä todelliseksi possuksi, vaikka hän vain syö leipää. Tämä pätee muuten aika moneen muuhunkin paikkaan eikä vain Sunniin.

Viimeinen niitti minun arkkuuni taisi olla taas se suomalaisten ravintoloiden päätösnumeroiden klassikko: Lasku. Sitä sai odotella piiiitkän tovin. Mikä kumma siinä on, että se laskun saaminen on niin pirun hankalaa? Ihan sama, oletko Rossossa vai misukkamestassa?

Ugh. Nyt en sano yhtään enempää. Saa olla eri mieltä!

P.S. Ehkä annan Sunnille vielä toisen tilaisuuden ja menen testaamaan brunssin joku viikonloppu.

Tuulahdus kesää: Pistou

2011-11-27T20:51:00.001+02:00

Tämän viikonlopun Sunday Roast oli lampaankarree eli kyljysrivi, jonka valmistamiseen oli muutamakin innoittaja. Niistä lisää, kunhan vaan ehdin.

Marraskuun harmaudessa kaipasin lampaan kastikkeeksi jotain muuta kuin täyteläistä punaviinikastiketta. Jotain kesäisempää? Katse kääntyikin Eteläiseen Ranskaan ja yrttiseen pistou-kastikkeeseen. Vaikkei sielläkään ehkä juuri nyt niin maailman paras keli taida olla...

Perinteisin pistou tehdään vain basilikasta eikä sotketa mukaan muita yrttejä. Minä halusin lisätä sekaan myös hieman persiljaa ja hyvin se sinne sopikin.
Traditionalisti tarjoaa tämän pistou-keiton kanssa, meillä tätä nautittiin lampaan kareen kanssa.

Hapokkuuden kastikkeeseen voi luoda myös tomaatilla, mutta näin talven keskellä se ei oikein tuntunut järkevältä, Jos valitsee tomaattisen version niin tähän kastikkeeseen olisi voinut
laittaa yhden ison tomaatin kaltattuna ja pilkottuna, siemenet positettuna. Sinne vain sursus bamixilla sekaan.

Basilika-persijlja pistou

3 dl tuoreita basilikan lehtiä (noin 1 puska)
1 dl tuoretta persiljaa
hyppysellinen suolaa
mustapippuria myllystä
1/3 solo valkosipulia siputtuna
45 g parmesaani raastettuna
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamicoa

Laita yrtit, mausteet, valkosipulisilppu ja juustoraaste kapeaan korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi.

Lisää lopuksi öljy ja balsamico. Maista ja säädä makuja, jos tarvetta. Laita jääkaappin hetkeksi, jotta maut tasoittuvat.

Innoitus Pistou-kastikkeeseen David Leovitzilta. Ja nyt jos koska maistuisi myös lämmittävä pistou-keitto!

Vähän kuvaa kattauksestakin...

Porttiteoria eli muutama viinivinkki talveen

2011-11-26T12:53:00.001+02:00

Jottei ihan heti kyllästyisi glögeihin ja muihin maustejuomiin, on välillä hyvä maistella vähän muutakin lämmikettä.Väkevöidyt viinit, portviinit, madeirat, sherryt ja banyulsit yhdistyvät meillä usein syksyyn ja jouluun ja miksipäs ei. Tuhteja makuja, rakennetta, makeutta ja alkoholia. Ja usein vieläpä ylättävän tasapainoisessa suhteessa.

Meillekin eksyy näitä puteleita aina silloin tällöin. Tässä muutamia viime aikojen tuttavuuksia, joista toinen lämmitti mieltä ja sydäntä oikein kovasti ja toinen nyt ei niinkään.Hupaisaa sinänsä, että molemmat viinit tulevat sattumoisin saman omistajan viinitaloista, Sogevinukselta. Sogevinus on pankkiomisteinen, iso toimija, joka omistaa useammankin portviinitalon.

Portviinit ovat käsittääkseni aina sekoitteita Douron alueen erilaisista paikallisista rypälelajikkeista, joista kuuluisin ja arvostetuin lienee Touriga Nacional. Viinin käyminen keskeytetään lisäämällä sekaan väkevää rypäleviinaa, jolloin viinissä säilyy reilusti makeutta ja alkoholiprosentti asettuu noin 17-20 prosenttiin. Jatkossa seuraa sitten erilaisia vaiheita tammitynnyrikypsytystä, riippuen tavoiteltavasta tyylistä.

Ensin se meille mieluisampi:

Kopke 20 Years Old Tawny

Vanha tawny (10-,20-, 30- tai yli 40-vuotias) on portiviinityyppi, joka sekoitetaan 7-80 vuotta pienissä varastointitynnyreissä kypsyneistä viineristä. Näissä viineissä on runsaasti kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden aromeja, vanhemmissa myös karamellia ja toffeeta. Viinit ovat valmiita nautittaviksi eivätkä enää kehity pullossa, mutta näitä voi toki säilyttää vielä vuosia.

Alkon kuvauksen kirjoittaja kuvailee viiniä seuraavasti:
Väri: Vaalean kuparinruskea.
Tuoksu ja maku: Makea ja pähkinäinen, kypsän hedelmäinen, viikunainen, hennon kaakaoinen.

Tämä viini oli kerrassaan valloittava, täynnä kypsää hedelmää ja pähkinäisyyttä mutta ei missään nimessä liian tuhti tai tönkkö. Nauti sellaisenaan tai sipaise mukaan pala sinihomejuustoa ja muutama pähkinä.

Kannattaa huomioida, että pullossa on sakkaa. Kannattaa seisottaa pulloa tasaisella pinnalla vuorokauden verran, niin sakka laskee pullon pohjalle. Toki vähempikin voi riittää, koska pullon on pieni.

Kopke 20 Years Old Tawny

Hinta Alkossa 19,993 /0,375 l

Keittiönatsi on muuten maistellut samaa tuotetta.

Ja sitten se ei ehkä niin säväyttänyt tuttavuus:

Burmester Tawny

Tawny on yksi portiivinityylien kolmesta perustyypistä. Tawnyt tehdään sekoittamalla 2-6 vuotta pienissä varastointitynnyreissä kypsyneistä viinieristä. Viinin väri on vaalentunut luonnollisen hapettumisen kautta ja voi olla vaaleaa purppuraa, punaruskeaa tai jopa punakeltaista. Tawnyt ovat valmiita nautittaviksi heti pullotuksen jälkeen eivätkä kehity enää pullossa.

Burmester Tawnya on kuvailtu maahantuojan toimesta näin:
Väri: Hieman läpikuultava, kehittynyt, oranssinpunainen väri.
Tuoksu: Puhdas ja kehittynyt, rusinoita, rypäleitä ja suklaata.
Maku: makea ja runsas, suklaata, rusinaista hedelmäisyyttä, sekahedelmiä, pitkä ja lämmin.

Olen samoilla linjoilla kuvausten kanssa, mutta suurimman "turn offin" meillä aiheutti viinin läpitunkeva alkoholisuus. Jäimme vähän miettimään, että olisiko ostamamme pullo saattanut olla jotenkin viallinen, mutta jätimme palauttamatta. Korkkivikahan (pääasiallinen aiheuttaja trikloorianisoli TCA) saattaa ilmentyä viinissä tieynlaisena hedelmäisyyden katoamisena. Näin ollen alkoholisuus olisi siis päässyt korostumaan. Mutta tiedä häntä, kun ei ollut verrokkipulloa. Tuskin kuitenkaan eksyy toista kertaa meidän ostoskoriin tämä pullote.

Burmester Tawny Porto
Hinta Alkossa: 21,20e /0,75L

Kuvat: Alko

Jos haluat lukaista suomeksi vähän lisää portviinistä, niin etsi käsiisi kirjastosta Yrjö Karjalaisen ja Jukka Sinivirran Portviini-kirja. Kirja ilmestyi 2003, saatavuus kirjakaupoista lienee aika heikkoa. Englanninkielistä kirjallisuutta aiheesta on taatusti paremmin saatavilla.

Bresaolaa ja granaattiomenaa

2011-11-25T21:15:00.001+02:00

Tätä ruokaa nimitettiin sanaparilla pyhä yksinkertaisuus. Kyseessä on Suolaa ja hunajaa-blogin esittelemä carpaccio bresaolasta, sopii erinomaisesti perjantai-iltaan. Perjantaisin kun ei millään yleensä jaksa alkaa tekemään mitään töisevää, mutta haluaa nautiskella jotain vähän erityisempää viikonlopun alkamisen kunniaksi. Ja mitä on bresaola? No ilmakuivattua naudanlihaa, ihanan suolaista. Jos ilmakuivattu kinkku on mielestäsi liian rasvaista niin kokeile tätä. Maukasta ja aromikasta, mutta ei niin rasvaista kuin possu.

Koskahan sitä oppisi suunnittelemaan perjantaina herkut jo torstaina ja kävisi kaupassakin vaikka ihan virkeänä, silloin torstaina?

Bresaola-carpaccio granaattiomenalla
Kahdelle iltapalaksi

100g Bresaola-siivuja
Vajaa 1/2 granaattiomena
Parmesaania
1/2 ruukullinen rucolaa
Mustapippuria myllystä

Asettele bresaolasiivut lautasille. Asettele mukaan rucolaa, kahden hengen annokseen noin 1/2 ruukkullista on aika sopiva määrä.

Höylää päälle reilusti parmesaanilastuja, liruttele päälle oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Ripottele lopuksi systeemin päälle granaattiomenan siemenet* ja paahdetut pinjansiemenet. Toimii myös ilman pinjansiemeniä, jos sattuvat olemaan loppu.

Granaattiomenan siemenet saa kätevästi irti, kun kopsuttelee napakasti puolikasta granaattiomenaa ulkopuolelta. Tee homma syvähkössä kulhossa niin minimoit roiskeet ja ihanan raikkaat ja rapeat siemenet ropisevat suoraan kulhoon.

Ylijääneet granaattiomenen siemenet voi muuten herkutella seuraavana päivänä aamiaisjogurtin päällä. Tai lisätä vihreän salaatin joukkoon piristeeksi. Tai vaikka minne, ovat todella monikäyttöisiä.

Suolapalaa: Chorizo-kaprispasteijat

2011-11-24T23:06:00.001+02:00

Edeltävässä torttupostauksessa jo mainostinkin, että osasta viime vuotisia voitaikinalevyjä syntyi suolaisia pasteijoita.

Vaikka en tosiaan ole tainnut tehdä pasteijoita ihan lähimenneisyydessä, niin pakko myöntää, että on ne aika käteviä herkkuja. Pasteijoihin voi näppärästi upotettua kaikenlaista jääkaapin jämää.
Jos sellaisia siis sattuu olemaan. Meillä suosikkipasteijan asemaan nousseisiin rasvaherkkuihin sujahti mm. mausteista makkaraa ja kapriksia.

Nyt voinkin sitten hankkia sen seuraavan paketin voitaikinaa tuonne pakkaseen. Ups, se muuten taitaa lymyillä siellä jo! :)

Chorizo-kaprispasteijat

Puolikas ison paketin ylivuotisia voitaikinalevyjä (suurinpiirtein määrä)

70 Pirkka chorizo viipaleita
1 pieni sipuli
50 g tuorejuustoa (meillä mustapippuri-tilli maustettua)
1 tl makeaa chilikastiketta
kuivattua timjamia
mustapippuria
1-2 rkl pieniä kapriksia

Hieman juustoraastetta

Voiteluun ja koristeluun kananmunaa ja seesaminsiemeniä

Nosta ylivuotiset ja vastaostetut voi- tai torttutaikinalevyt sulamaan.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Kuori ja silppua sipuli ja kuullota se öljytilkassa. Anna jäähtyä. Kuutioi chorizo. Sekoita makkaraan tuorejuusto, mausteet sekä kaprikset. Kippaa hieman jäähtynyt sipuli.

Leikkaa taikinasuorakaiteet taikinapyörällä kahtia, jotta niistä tulee neliöitä. Kaulitse niitä vähän, jos tuntuvat kovin tönkköpaksuilta.

Laita neliön yhteen kulmaan himpun verran juustoraastetta ja nökäre pasteijatäytettä. Kostuta neliön laidat vedellä ja taita se kolmioksi. Painele reunat kiinni sormin, ja rypytä kolmio tiukkaan kiinni vielä haarukalla. Laita valmis pasteija pellille, voitele ja koristele seesaminsiemenillä ennen uuniin menoa.

Paista 225 asteessa noin 10-12 minuuttia.

Anna jäähtyä ja nautiskele glögin kera.

Joulun tähti luumuhillolla

2011-11-22T22:11:00.001+02:00

Nyt kun jouluaattoon on aikaa himpun reilu kuukausi, kaupat soittavat jo joululauluja ja kaamosvalotkin on viritetty pihalle, niin alkaa totisesti olla korkea aika käyttää edellisjouluiset voi/torttutaikinalevyt pois pakastimesta.. Ensin ajattelin tehdä pelkästään suolaisia pasteijoita, joita en ole tainnyt tehdä sitten yläasteaikojen jälkeen, mutta Miespuolinen kärtti myös luumutorttuja, joita meillä kutsutaan joulutortuiksi. Luumutortut ovat Miespuolisen joulunvietossa lähes pyhän asian asemassa. Ja niiden nautiskelemisen voi hyvin aloittaa jo marraskuussa.

Onneksi kaupasta oli luumuhillo loppu, jouduin keittelemään hillon itse. Mittasuhteisiin lunttailin kollegoiden ohjeistuksia ja kanelin lisäksi nakkasin joukkoon vielä lisäksi vaniljaa. Ja kuulkaas, meillä ei enää tästä lähin käytetä niitä valmishilloja. Tämä itse tehty on NIIN paljon parempaa, kokeile vaikka!

Luumuhillo aka torttutäyte
reilu satsi

400g kuivattuja kivettömiä luumuja
1,5 dl sokeria
1,5 dl vettä
1-2 kanelitankoa
1 vaniljatanko tai vaniljajauhetta
2 rkl konjakkia

Keittele miedolla lämmöllä luumuja, sokeria ja vettä sekä mausteita tovi, jotta ainekset vähän pehmenevät ja muhjuuntuvat. Lisää loppuvaiheessa konjakki. Jos keitos alkaa näyttämään kuivalta, lisää vähän kuumaa vettä. Jos haluat sileän hillon, niin kaivele maustetangot pois ja surauta keitos lopuksi bamixilla. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Käytä aina torttuinspiksen iskiessä.

Pasteijoista lisää huomenna.

Vielä kerran omppujälkkäriä: Kanelinen omenakakku

2011-11-21T21:16:00.001+02:00

Siskot kokkaa-blogin Nelle pohdiskeli juuri, että syksyn kokkailut ovat keskittyneet paljon kurpitsaan. Minusta tuntuu, että meillä puolestaan on tehty tänä syksynä hämmentävän paljon omenajuttuja. Tai sitten ne vaan on päätyneet tänne ja muu ruoka jäänyt bloggaamatta.Sen kunniaksi, otetaan omenaa vielä kerran ja kiedotaan se herkullisesti kanelin kanssa kakkuun. Tadaa, Hovkonditorn-blogista Suolaa & Hunajaa-blogin kautta tännekin kulkeutui mahtavan mehukas ja ihanan kanelinen omenakakku.

Kanelinen omenakakku
(pieneen, halkaisijaltaan noin 20-senttiseen vuokaan sopiva annos)

175 g voita
2,5 dl ruokosokerisokeria
2 munaa
3 dl smetana ja ranskankermasekoitusta (1 prk+1 prk)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria ta 1 tl vaniljajauhetta
1 rkl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
1/2 dl ruokosokeria
1 1/2 rkl kanelia
vajaa 2 omenaa raastettuna (meilä 6 pientä kotimaista)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Vaahdota voi ja ja sokeri vaaleaksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja sen jälkeen hapanmaitotuote. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.

Laita puolet taikinasta voideltuun kakkuvuokaan, sen jälkeen kanelilla ja sokerilla ja maustettu omenaraaste ja vielä päälle loput taikinasta. Halutessasi voit ripotella päälle kaneli-sokeriseosta. Kakun voi höystää kanelilla ja sokerilla (tomu) myös paistamisen jälkeen

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 50-60 minuuttia.Jos kakun pinta alkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla. Kakun kypsyyttä kannattaa kokeilla puisella varrastikulla.

Meillä kypsymiseen meni tasan 55 minuuttia, mutta aika on vähän uuni- ja vuokasidonnainen. Kannattaa olla tarkkana!

Note to self: Käytä mieluummin pyöreää vuokaa kuin sitä pitkulaista, tulee jotenkin nätimpi. Ja jos aiot yrittää tätä gluteenittomana toisenkin kerran niin Jytte-jauhoja tarvitaan noin 2/3 vehnäjauhojen määrän nähden. Ja asiasta kukkaruukkuun; smetsku+ranskankerma on alkuperäisessä reseptissä ohjeistettu sour creamina. Tein sitten yhdistelmän, mutta varmaan pelkkä ranskankermakin olisi käynyt.

Lounasboksin lisuke: Kukkakaaliriisi

2011-11-20T17:13:00.001+02:00

Viikonloppu on sujahtanut hyvän seuran, hauskan tekemisen ja ihanan ruuan ja viinin parissa. Sunnuntai-iltana onkin aika suoda ajatus jos toinenkin alkavan viikon ruokapolitiikalle.

Meillä mennään arkilounaat aika pitkälti omilla eväillä. Välillä jaksan olla hyvin suunnitelmallinen ja esivalmistelen viikon ruokia hyvissä ajoin sunnuntaina. Toisinaan en sitten todellakaan jaksa, ja silloin mennään sillä, mitä sattuu jääkaapissa olemaan tai lounasravintolassa tyrkyllä.

Näinä karppauksen kulta-aikoina tämä kukkakaaliriisi lienee aika trendikäs juttu, mutta nakataan se nyt eetteriin tänne meillekin. Karppaukseen en nyt ota sen suuremmin kantaa, kukin päättäköön itse, mikä sopii omalle keholle parhaiten.

Kukkisriisi on kätevä ja nopea lisuke, joka on myös erittäin muuntelukykyinen. Lopputulos on aikaslailla eri mausteista ja kypsennystavasta riippuen. Ja mikä parasta, tästä ei seuraa normiriisin aiheuttamaa iltapäivän toimistokoomaa.

Kukkakaaliriisi

1 iso kukkakaali
1 L kiehuvaa vettä
suolaa, pippuria ja oliiviöljyä voi

Raasta kukkakaali raastimen isoimmalla terällä. Kaada raasteen päälle kiehuvaa vettä ja anna liota noin 10-20 sekuntia.

Kaada vesi pois siivilän avulla. Mausta öljyllä, suolalla ja pippurilla. Tarjoile heti.

Kukkisriisin voi valmistaa myös pyöräyttämällä sen nopeasti pannulla öljytilkan ja mausteiden kera.
Sopii loistavasti myö louansevääksi, koska ei ole moksiskaan uudelleen lämmittelyistä

Ohjevinkkiä luurattu Gurmeesta.

Omppuohjetta Affenanmaalta (Omenakiusaus)

2011-11-16T23:01:00.004+02:00

Michael Björklundin ja Kenneth Narsin uutukainen Lähiruokaa-kirja on päässyt esiin jo muutamissa ruokablogissa. Ja hauskasti molemmissa on postattu sama resepti. Pakkohan sitä oli kokeilla itsekin.

Kirja on muuten omakustanne. Ja jotenkin todella sympaattisen oloinen. Tai sitten se on vaan Micke, joka on niin sympaattisen oloinen ja kirja siinä samalla myös. Pakkohan tällainen olisi melkein saada omaankin hyllyyn.

Micken respetit ovat yleensä olleet aika simppeleitä, selkeitä makuja, mutta aina jotain pientä jujua matkassa. Tämä omenakiusaus ei ole ihan tavallinen kaura-omenapaistos, koska taikinaa laitetaan omenoiden allekin. Ja päällisen kruuna tuo siirapin lorottelu. Maku oli ihanan karamellinen. Menee selkeästi mun omppujälkkärilistalla TOP 3:seen!

Micken kaurainen omenakiusaus
jälkiruaoksi 6:lle

5-6 omenaa (koosta riippuen)
1 rkl kanelia
1 dl sokeria (50% tavallinen ja 50% muscovado)
150 g voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl siirappia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Kuori omenat, jos jaksat. Poista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita lohkojen joukkoon kaneli ja puolet sokerista.

Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, jauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet sekä loppu sokeri tasaiseksi taikinaksi.

Painele puolet taikinasta uunivuuan pohjalle. Voitelu ei ole välttämätöntä, mutta ainakin lasivuuassa pieni öljysipaus ei tehnyt pahaa. Levitä päälle kaneli-sokeriset omenalohkot ja niiden pinnalle loppu taikina nokareina.

Valuta lopuksi siirappi norona kaiken ylle ja kypsennä kunnes paistos on kullanruskea. tähän menee noin 20 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kera.

Väriterapiaa: Himatabasco

2011-11-15T22:20:00.005+02:00

Tänä syksynä olen sumeilematta hyödyntäny Kokkipottilan chilireseptien varastoa. Onneksi jollain oli kasa reseptejä, kun meillä oli lähinnä vaan tuota satoa, ei niinkän ideoita mihin ne kaikki chilit voi tunkea, paitsi kuivuriin.

Tämä ihanan värinen "himatabasco" syntyi Hannelen esimerkkiä noudattaen. Ja jollei tämä väriterapia auta edes hitusen kaamossynkkyyteen, niin johan on kumma.

Tabascotyylinen chilikastike

n. 250g chilejä
n. 2 1/2 dl etikkaa (käytin väkiviinaetikkaa (10%), jota laimensin vedellä noin 1:1, valkoviinietikka sopii varmasti myös hyvin)
1 tl suolaa

Etsi chilinkäsittelyyn sopivat hanskat. Kannattaa käyttää, todella. Tällaisen chilimäärän käsitteleminen tuntuu silmissä ja nenässä asti. Poista chileistä kannat, siemenet ja siemenkiinnikkeet. Silppua hedelmäliha pieneksi.

Mittaa kattilaan etikka (tai etikan ja veden sekoitus) ja suola. Lisää chilisilppu. Keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

Kaada seos blenderiin ja aja tasaiseksi kastikkeeksi (tai tee sama sauvasekoittimella). Kaada kastike puhtaaseen lasipurkkiin ja laita jääkaappiin kahdeksi viikoksi.

Siivilöi kastike ja säädä makua ja olomuotoa tarvittaessa etikalla.

Hannelen esimerkin mukaisesti minäkin laitoin kastikkeen jääkaappiin pariksi viikoksi ässehtimään. En ymmärrä, miksi, mutta kai siinä maut jotenkin sitten tasoittuu ja asettuu. Ohjeen mukaisesti siivilöin soosin kahden viikon kuluttua. Tuli selvästi tasaisempaa ja ohuempaa kastiketta. Toistaiseksi etikkataso oli minulle riittävä, en lisännyt mitään.

Oikeassa, aidossa tabascpssa käytetään kuulema saman nimistä chililajiketta. Että siinä mielssä tämä soosi ei ole tabascoa nähnytkään. Mutta tämähän onkin "himatabasco".

Ihan alkuperäinen resepti on täältä.

Vaniljalla maustettu tummien marjojen glögi

2011-11-14T16:35:00.002+02:00

Syksyn harmaus puskee maanantaisin erityisesti päälle. Sääkin oli melkoisen kolea. Pakko oli pörskäyttää tulemaan pienet glögit. Ei suinkaan tämän kaamossesongin ensimmäiset, mutta ekat tänne päätyneet.

Tähän voi muuten kätevästi käyttää kaikki jääkaappiin haahuilemaan jääneet valmisglögin jämät. Vaikka olenkin vannoutunut "tee itse glögisi"-ihminen, niin silti joskus on pakko tyytyä siihen kaupan puteliin. Tähän voi siis surutta lirutella ne pullon jämät.

Vaniljalla maustettu tummien marjojen glögi

2 dl valmista punaista vahvasti maustettua glögiä
2 dl punaviiniä
0,5 dl mustikkalikööriä
1 dl mustaherukkamehutiivistettä (makeuttamaton)
1/2 vaniljatanko
maun mukaan tumma ruokosokerisiirappia tai sokeria

Mittaa ainekset kattilaan ja anna lämmetä kunnolla. Anna porista ihan hissuksiin ja hauduta n. 15 minuuttia. Sytytä kynttilät.

Ongi vaniljatanko pois ja kaada mukeihin tai laseihin. Nauti rusinoiden ja manteleisen kanssa, jos sattuu kaapista löytymään. Nauti sisäisestä villapaidasta ja kynttilöiden valosta.

Syksyn viimassa ja joulun odotustunnemlmissa kannattaa muistaa myös nämä sisäiset lämmittäjät:

Korianterilla maustettu omenaglögi
Päärynäglögi
Hommanäsin glögi - valmisglögien aatelia

Tuulahdus lämpöä - mausteinen curry

2011-11-13T12:05:00.007+02:00

Näistä nykyajan hienoista teknisistä vempeleistä ja netin suunnattomasta reseptiaarrearkusta huolimatta, minulle on edelleen kätköissäni nivaska lehdistä leikeltyjä reseptejä.

Kyseisestä kasasta valikoitui Olivia-lehdestä leikelty resepti vuoden 2010 alkupuolelta. Kyseisessä aviisissa ilmestyi tuolloin (Ehkä ilmestyy edelleenkin?) "täydellinen ohje"-juttusarja, josta olen ennenkin pominut muutamia helmiä.

Tällä kertaa tuon paperikasan pläräilyn seuraksena tehtiin lämmittävää curryä, johon pro-vinkkejä on antanut kovin mediaseksikäs Tomi Björck, trendikkäiden Farang ja Gaijin- ravintoloiden omistaja ja keittiömestari.

Nice to know-osaston infona voidaan mainita, että intialaiset itse eivät kuulemma kutsu näitä kastikeruokiaan curryiksi vaan nimitys on ihan brittiläisten siirtomaaherrojen kehittelemä. Tamilinkielen sana karil tai kari tarkoittaa kastiketta.

Curry on ihanan lämmittävä ruoka syyspimeälle ja vie ajatukset jonnekin paljon lämpimämpään. Soppakellari osallstuukin tällä ruualla kuukauden ruokahaasteeseen, jossa kisaillaan Kuinaarimurulassa Comfort food-teemalla. Lempeän lämmittävä curryhän on selvästi lohturuokaa.

Tiikerirapuja Curryssa
4:lle

1 iso sipuli
1 valkosipulin kynttä
rypsiöljyä paistamiseen
1 rkl raastettua inkivääriä
3 vihreää chiliä
1/2 tl juustokuminan siemeniä
1 tk korianterin siemeniä
1/2 tl curryjauhetta
1/2 tl chilijauhetta (huomioi tulisuus!)
1 tl jauhettua kurkumaa
1 rkl tomaattipyrettä
500 g tomaatteja
1-1,5 tl suolaa
2 tl sokeria
2 dl kookoskermaa

250 g raakoja, kuorittuja tiikeriravun pyrstöjä / kanaa / kotijuustoa / tofua

Pinnalle: hienonnettua tuoretta korianteria

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri. Halkaise chilit, poista siement ja hienonna ne. Muista varovaisuus chilin käsittelyssä, käytä hanskoja.
Kuumenna öljy paistinpannulla ja sipulit, valkosipulit, inkivääri ja chili. Paista viitisen minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmentyneet. Älä anna ruskistua.

Hienonna morttelissa jeeran ja korianterin siemenet. Lisää ne pannulle, samoin curryjauhe, chilijauhe, kurkuma ja tomaattipyree.
Jatka paistamista vielä viitisen minuuttia. Mausteet kannattaa mitata valmiiksi yhteen kippoon, josta ne saa helposti kipattua pannulle samaan aikaan.

Kuutioi tomaatit ja lisää ne pannulle. Paista pari minuuttia, kunnes seos kiehahtaa. Mausta suolalla ja sokerilla.

Lisää pannulle kookoskerma. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla 20-25 minuuttia välillä sekoittaen. Jos kastike uhkaa kuivua, lisää hieman vettä. Maista kasitke vielä ja säädä suolalla ja sokerilla tarvittaessa. Soseuta kastike sauvasekoittimella, jos haluat.

Lisää kastikkeen joukkoon sulatetut tiikeriravun pyrstöt. Meillä käytettiin tällä kertaa paistettua kanaa. Yhtä hyvin voi käyttää myös kotijuustokuutioita, tofua tai linssejä.

Anna kypsyä vielä 5-8 minuuttia. Ripottele pinnalle runsaasti tuoretta korianteria. Jos vihaat (edelleen) tuoretta korianteria niin korvaa se vaikka persiljalla.

Tarjoile curry naanleivän ja riisin kera. Meillä kokeiltiin tällä kertaa myös kukkakaaliriisiä. Siitä lisää joskus toiste.

PRO-VINKIT:

* Kokonaisia mausteita voi liottaa muutaman minuutin vedessä, Kosteista mausteista irtoaa paremmin makua
* Käytä tuoreita raaka-aineita, kuivatut mausteet lähinnä tukevat makumaailmaa
* Puolet rypsiöljystä voi korvata kookosöljyllä
* Älä lisää nesteeksi pelkää vetta vaan käytä liemiä (äyriäis, kasvis tms.) tai kookoskermaa. Lisää neste vähitellen niin saat sopivan sakean rakenteen.
* Jos tomaatit ovat kovin vetisiä, ne vetistävät myös curryn. Halkaise tomaatit ja purista ylimääräiset nesteet kuin sitruunasta.
* Jos maku tuntuu liian tuliselta niin lisää suolaa ja sokeria. Kooskokerman maku pehementää tulisuutta, mutta laimentaa mysö samalla muiden mausteiden makuja.

Omenakakkua ja kauratoskaa

2011-11-08T22:14:00.003+02:00

Halusin viikonloppuna omenakakkua kauratoskalla. En ehtinyt itse sitä leipoa, joten valjastin Miespuolisen leipomispuuhiin. Hän kun on muutenkin meillä enemmän leipojaluonne.

Miespuolinen ei kestä minun tapaani soveltaa ja säätää reseptien kanssa, niinpä etsin hänelle valmiiksi hyvän kuuloiset reseptit, joita noudattaa tarkasti. Kiitos siis Anissette-kokkaa blogille kakkureseptistä, kauratoska tuunattiin päälle ja perusohje napattiin ihan Kotikokki-sivustolta.

Ohjeita ei suuremmin sovellettu, mitä nyt vähän sokereita säädettiin. Mutta pieniä kommentteja kirjoitin muistiin, koska minähän rakastan säätämistä. Ja kardemummaa.

Kuvasta tuli aika kamala. Syksy on saapunut - ja luonnonvalo on vähissä.

Kauratoskalla päällystetty kardemummainen omenakakku

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
75 g voita
2 dl maitoa

Päälle:
3 omenaa
1 rkl sokeria tai maun mukaan vähän enemmänkin
1 tl kanelia

Kauratoska:
75 g voita
½ dl sokeria (50% muscovado, 50% ruskea ruokosokeri)
3 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää voi ja nypi sekaisin. Älä hämmenny, vaikka taikina on tässä vaiheessa aika "pulverimaista". Nesteen lisääminen korjaa tilanteen, joten lisää seuraavaksi se. Taikina jää aika löysäksi.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan, kokoluokkaa 24 cm tai hieman suurempi.

Kuori omenat (kotimaisia ei tarvitse välttämättä kuoria) ja leikkaa ne lohkoiksi. Asettele taikinan päälle, ripsauta päälle sokeria ja kanelia.

Paista toiseksi alimmalla ritilällä 200 C asteessa noin 30-40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä 30 min kohdalla esim. tulitikulla. Anna kakun jäähtyä hetken vuoassaan.

Tarjoile lämpimänä jonkin vaniljatuotteen kera!

Notes: kardemummaa kannattaa laittaa enemmän ja omenoita ehkä vielä yksi lisää, varsinkin jos ovat kovin pieniä.

Paistovaiheessa kannattaa olla tarkkana, ettei kakku kuivu ja toska kärähdä. Sokerin voi vaihtaa myös kakun osalta tummempaan esim. muscvadoon.

Teetä, sympatiaa ja leipää (Teeleivät)

2011-11-05T12:13:00.005+02:00

Teeleivistä tulee aina mielleyhtymä yläasteen köksäntunneille. Vaikka oikeastihan minä leivoin teeleipiä jo paljon ennen köksäntunteja, koska meillä sai lapset leipoa ja laittaa ruokaa.

Hieman yläasteen ajoista poikkeavaa twistiä teeleipiin tarjoaa tämä alunperin jostain Valion "korruptioiltamista" blogeihin levinnyt resepti. Ohjeita tähän löytyy ainakin Pumpkin Jamista ja Kokki-Pottilasta. Ja hyvä, että resepti on levinnyt, koska nämä ovat mainioita.

Muutaman leipäsen päälle ripottelin salamisuikaleita ennen paistamista, mikä sopi ihan mainiosti. Muut leivät maistuivat teen kera ihan ilman voitakin.

Juustoiset rahkateeleivät
4 kpl

2,25 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
110g vahvaa cheddaria raasteena
2 pientä kotimaista omenaa raasteena (n. 1 dl)
1 prk rahkaa
reilu 1 tl itsetehtyä makeaa chilikastiketta
1/2 tl suolaa
3/4 dl maitoa
1/2 dl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon juustoraaste ja omenaraaste. Lisää muut ainekset ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Taputtele taikinasta jauhotetuin, öljytyin tai kostein käsin leivinpaperille neljä teeleipää, joiden korkeus on n. 1cm. Jaa leivät leivinpyörällä neljään osaan ja pistele haarukalla.
Paista 220-225 asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia. Tarkkaile tilannetta, etteivät leivät pääse kuivumaan.

Huom. chilikastiketta olisi voinut lattaa vielä hitusen enemmän. Eli ensi kerralla 2 tl. Makuasioita!

Tarjoile teen ja sympatina kera, synkkänä ja myrskyisenä syysiltana.

Oi omeletti!

2011-11-03T22:58:00.004+02:00

Kun jääkaapissa ei ole keskimäärin muuta kuin paketillinen kanamunia ja oma jaksaminenkin on vähän niin ja näin on ruoratkaisu omeletti eli munakas! No, onneksi sen munapaketin lisäksi kaapissa oli sentään vähän salaminpätkää, paprikaa ja juustoa.

Jostain muistini syövereistä mieleeni palautui Voisilmapeli-blogin täydellisen munakkaan valmistusohje. Ja pakko myöntää, että hyvää tästä tuli. Tähän asti olen ollut enemmänkin kokkeilityttöjä, mutta tämän myötä kokkeli on saanut todellisen haastajan. Osansa pelissä oli toki salamilla ja ihanan vahvalla cheddarilla.

Lienee sanomattakin selvää, että täytevaihtoehtoja voi itsekukin varioida juurikin mielentilan ja ruokakaapin sisällön mukaan.

Kuohkea salami-siitakesieni-cheddarmunakas
2:lle iltapalaksi

3 kananmunaa
5 cm salamia
1/2 pieni paprika
muutamia siitakesieniä
pieni kourallinen raastettua vahvaa cheddaria
voita paistamiseen
(suolaa)
rouhittua mustapippuria

Viipaloi makkara ja suikaloi paprika ohuiksi suikaleiksi, pienennä sieniä tarvittaessa sekä raasta juusto.

Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset, kaada valkuaiset kulhoon. Sekoita keltuaisten rakenne rikki esim. lasissa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, tavoitteena ei ole superkova vaahto, vaan kun vispilää nostaa, niin vaahdon pintaan muodostuu pieniä “vuoria”.

Valkuaisten vaahdottaminen erikseen ei ole pakollista. Yksinkertaisin tapa valmistaa munakas on rikkoa kananmunat kulhoon ja sekoittaa niiden rakenne rikki. Erottelemalla ja vatkaamalla valkuaiset saa kuitenkin aikaiseksi todella kuohkean munakkaan.

Laita pannu lämpenemään.

Sekoita keltuaiset ohuena nauhana valkuaisten joukkoon. Kun pannu on lämmennyt ja paistovoi sulanut, kaada seos pannulle. Lisää päälle salami, paprika, sienet ja, juustoraaste.

Heiluttele pannua hieman varmistaaksesi, että munakas on irti pannusta eikä jämähdä kiinni pohjaan. Laita pannuun kansi päälle ja paista keskilämmöllä niin kauan, että munakas on hyytynyt kokonaan (tähän menee noin 5-10 minuuttia).

Taita munakas nostamalla lastalla toinen puoli toisen päälle ja leikkaa keskeltä kahteen osaan. Tarjoile heti raikkaan vihreän salaatin saattelemana.

Lahjavinkki: Kakkulapio

2011-11-01T20:27:00.004+02:00

Illat pimenevät, pikkuhiljaa sitä alkaa olla hyvä aika keräillä vähän lahjavinkkejä pikkujouluja ja muita loppuvuoden kinkereitä silmällä pitäen.

Välitön assosiaatio sanasta kakkulapio on se hopiainen Chippendale, jonka kaikki 90-luvulla teinivuosia eläneet ovat varmaan saaneet rippi- tai ylioppilaslahjaksi. Halusivat sitä tai eivät! Mutta toisinaan sitä kuitenkin saattaa tarvita useampaa leivoslapiota kerrallaan. Eikä se Chippendale välttämättä aina oikein istu kattaukseen tai tyyliin.

Vaan tämä ihastuttava Beloved-nimisen firman kakkulapio on idealtaan mainio. Vanha isohko lusikka on taottu littanaksi ja varustettu kakku-tekstillä. Annoin lapsan lahjaksi rakkaalle pikkusiskolle.

Musla-lusikasta taiteltu sormus on muuten todella viehkon nostalginen. Ja tämä ei ollut mikään vinkki joulupukille... :) Eikä maksettu mainos.

Saman putiikin yrttitikuista on blogattu muuten Pumpkin Jamissa. Ihan loistoidea lahjaksi innokkaille yrtinkasvattajille.

Mats- Ericin makea chilikastike

2011-10-24T21:11:00.009+03:00

Kesän chilisato on ollut runsas ja jotenkin niitäkin haluaisi säilöä. Paitsi siis kuivaamalla toki.

Siskoni oli löytänyt Mats-Eric Nilssonin kirjasta, muistaakseni siitä Aitoa ruokaa-versiosta, kivan makean, thaityyppisen chilisoosin ohjeen. Sama respeti löytyi myös miehen Äkta vara-nettisivustolta.

Pieni purkillinen odottelee maistajaansa jääkaapissa. Aika tuimat oli höyryt, kun silppusin chilejä.

Makea chilikastike

5-6 punaista chilipalkoa
(Meillä 4 Espeletteä, 1 tuntematon punainen chili ja 1 pieni oranssi habanero)
3-4 valkosipulin kynttä
175 g luomuhunajaa
3-4 rkl valkoviinietikkaa

Hienonna chilit ja valkosipulin kynnet ja laita ne kattilaan. Chilien työstämisessä kannattaa ehdottomasti käyttää kertakäyttöhanskoja! Mittaa kattilaan myös hunaja. Kuumenna seos varovasti. Lisää joukkoon valkoviinietikka ja anna jäähtyä. Pullota ja säilytä kylmässä.

Ei ehkä niin kovin kauniin näköistä purkissa,
mutta odotukset mausta ovat korkealla!

Pikkuiset Habanerot alkoivat lokakuussa kärsiä vähän kosteudesta.
Onneksi suurin osa sadosta saatiin talteen. Tulisuusaste oli reipas, kalpeakin
mies muuttui hetkessä punaiseksi.

Sisko vinkkasi vielä, että perusreseptiä voi tuunata lisäämällä kuumennusvaiheessa sekaan hieman raastettua tuoretta inkivääriä.

Nämähän olikin paprikoita, ei mitään chilejä. Mutta ihanan vihreitä!

Kulta, hankittaisko me koira vai uusi liesi? (Mustikkapannukakut)

2011-10-23T11:53:00.007+03:00

Keraaminen lietemme alkaa vedellä viimeisiään. Kaksi levyistä lämpenevät hitaammin kuin ihminen kestää odottaa ja toiset kaksi levyä ovat lähinnä vaan päällä tai pois. Ja kun ne ovat päällä niin ne toimivat täydellä teholla. Tuloksena on yleensä pohjaan palanutta ruokaa.

Herkkuisa pannari vai jotain ihan muuta?

Tämän aamun amerikkalaistyyliset mustikkapannukakut kokivat osittain aika karun kohtalon: pohjaanpalanutta mutta sisältä raakaa. Jos meillä olisi koira, se olisi nyt hyvin onnellinen pannukakkumassuinen piski. Ohjeessa ei ollut mitään vikaa, saimme nimittäin sentään muutaman onnistuneen pannukakun ihan lautasellekin asti. Ohje Eevalta Voisilmäpeliä-blogista.
Noudatin ohjetta, mutta piimän tai jogurtin korvasin rahkan ja raakamaidon seoksella, 1dl maitoa, 1,5dl rahkaa.

Ruokakuvauksen stailaamisesta voisin todeta, että tuollainen kirjava lautanen ei välttämättä toimi ihan parhaiten kirjavan ruoan kanssa. Ylläri! Mutta molemmissa on sentään tuollaisia mustia palluroita, että on edes jotain samaa henkeä sekä kuvattavassa että kuvausalustassa.

Kuohkeat mustikkapannarit Ameriikan malliin
2:lle

2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2,5 dl piimää tai jugurttia
1 muna, keltuainen ja valkuainen eroteltuna
2 rkl voisulaa
2 dl mustikoita (pakaste)

paistamiseen voita tai öljyä

Sekoita keskenään kuivat aineet. Sekoita keltuainen voisulan kanssa, ja sekoita joukkoon piimä tai jugurtti.

Vatkaa valkuainen, älä ihan kovaksi vaan sen verran että vaahtoon alkaa muodostua “huippuja” kun nostat vispilän.

Sekoita maito-keltuaisseos jauhoseokseen ja sekoita vain sen verran, että ainekset ovat juuri ja juuri sekaisin. Kääntele joukkoon valkuaisvaahto. kääntele viimeiseksi joukkoon mustikat.

Kuumenna pannulla voi tai öljy, ja nostele kukkurallisia ruokalusikallisia pannulle ja litistä ne. Paista muutama minuutti kummaltakin puolelta.

Tarjoile vaahterasiirapin kanssa. Tai vaikka mustikoiden ja vaniljakastikkeen kanssa, niinkuin meillä tehtiin.

Että joo, ehkä se uusi liesi olisi ihan paikallaan! Koiraparka voisi muuten joutua syömään turhan usein pohjaanpalaneita keitoksia.

Soppakellari goes lähiruokakaupat

2011-10-21T21:31:00.006+03:00

Viime aikoina on tuonne isolle kirkolle avattu lähi- ja luomuruokaa myyviä kauppoja oikein kaksin kappalein: Aitokauppa ja Eat &Joy Kluuvin kauppahalli. Molemmat on ehtoja elintarvikeliikkeitä, veskipaperia tai pesuaineita on ihan turha hakea täältä. Yhtä kaikki, Miespuolisen kanssa päätimme katsastaa paikat viikonlopun alun kunniaksi.

Eat & Joyn kauppahallissa oli vilkasta viikonlopun kynnyksellä. Pyörimme ees taas ja ihmettelimme valikoimaa ja hintoja. Miespuolinen tunsi olonsa kovin orvoksi nuorten hipsterimiesten joukossa. Eihän hänellä ole edes korvakorua, poninhäntäkin on leikattu pois jo vuosia sitten.

Ostoskoriin laitettiin juustoja: Peltola Blue ja Lumolan Hans Peter. Lisäksi superihana leipomo Limbun suklaa-kirsikkaleipä. Lisäksi halusin kokeilla raakamaitoa, joten nakkasin koriin vielä
litran tönikän Kaskikansa-maitoa, vaikka Miespuolinen pudistelikin lempeästi päätään litrahinnalle, 4,50e.

Kaunista mutta kallista. En tekisi täällä viikko-ostoksia, mutta erikoisherkkuja täältä on kiva hakea. Irtotiskit ovat houkuttelevat ja mukavasti täällä voi siemaista myös kahvikupposen ostosten lomassa ja tai syödä vaikka keitto- tai salaattilounaan. Ja onhan se komeaa, että Helsingissäkin on oikein luomuun ja lähiruokaan erikoistunut kauppahalli. Maailmanluokan menoa.

Tehtaankadun Aitokaupassa oli häkellyttävän kirkas valaistus, paikka löytyi helposti, vaikka en oikein ollut varma edes sijainnista. Ihme kyllä autonkin sai parkkiin suhteellisen lähelle.

Täältä ostoskoriin laitettiin Pasta Factoryn punajuuri-vuohenjuustoravioleja. Olisin halunnnut ostaa myös omena-karamellipullan mutta koska myyjä ei osannut sanoa, oliko tuotteessa pähkinää, en sitä ostanut. Oli hieman tuoteselosteet hukassa, ei hyvä. Hyllyt tuntuivat erityisen tyhjiltä, liekö vielä vähän "alkukankeutta". Toivottavasti valikoima kehittyy vielä ja runsastuu.

Iltapalalla punajuuri-vuohenjuuriravioleja, liraus oliiviöljyä,
rouhaus mustapippuria ja lasillinen pinot noiria Uudesta-Seelannista.

Aitokaupassa oli muuten myynnissä ehkä maailman pienimpiä maa-artisokkia. Jos mulla meinaa lähteä järki noiden tavallistenkin kuorimisessa niin en tiedä miten saisin niin pienet jotenkin siivottua...

Itseäni hieman ihmetytti, kun kummassakaan paikassa ei oikein ollut leikkeleitä tarjolla. Tai no, tavallaan oli, E&J:ssä vakuumipakattua porosalamia, 22e /pötkö. Aitokaupassa oli muutama siivu jotain kinkkuleikkelettä. Näistä kumpikaan ei minua vakuuttanut. Olisin kaivannut jotain muuta, vaikka West Charkin tuotteita. Valikoimaan vaikutti varmaan myös kellonaika, iltasella alkoi jo olemaan vähän hyllyt tyhjillään.

Summa summarum: Toivomme menestystä molemmille kaupoille ja asioimme vastaisuudessakin. Vaikka meiltä saa lähiruokaa ihan täältä lähempääkin. Ja kaikista läheisintä ruokaa on tuo itsekasvatettu. Mutta sitähän ei ole todellakaan aina saatavilla.

Ja se suklaaleipä oli muuten taivaallista. Tummaa suklaata ja aurinkokuivattuja kirsikoita. Maistui ihanalta ihan itsellään ja myös sinihomejuuston kanssa. Suosittelen!

Angrybird-tomaatti

2011-10-18T22:44:00.002+03:00

Minähän en perusta mistään piipityspeleistä, mutta tuo yksi tomaatti tuo kyllä mieleen Angrybirdsit ja sen Red Bird-hahmon.

Jotain samaa henkeä siinä on kuin Nanna kakussa, vaikka kakku kyllä maistui taatusti makoisammalta.

Vaniljainen omenapiiras

2011-10-16T22:12:00.005+03:00

Pihatöiden, siivoamisenja ruoanlaiton lomassa oli pakko pyöräyttää pari omenapiirakkaa. Ihan silkasta tekemisen riemusta! Ohje Kinuskikissalta.

Ja valokuvaakin on ihan stailattu omenoilla. Ohhoh!

Vaniljainen omenapiiras

Pohja:
3 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita tai margariinia
2 rkl vettä

Omena-vaniljatäyte:
450 g omenoita (n. 4 omenaa)
397 g kondensoitua maitoa
1 ½ dl kevytmaitoa
2 munaa
1 vaniljatanko
kanelia

Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Tai hae kaupasta valmis piirakkapohja. koska vieraat ovat melkein jo ovella. Meillä käytettiin Myllyn parhaat kauramuropohjaa.

Jos olet oikein viitseliäs niin kuori omenat. Minä en oikein kotimaisista ompuista edes raatsi kuoria poistaa. Poista kuitenkin kodat ja leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele kauniisti vuokaan.

Sekoita kondensoitu maito, maito ja munat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Kaada täyte vuokaan omenoiden päälle. Vaniljatangon sijaan käytin itse vaniljajauhetta. Ripsauta päälle kanelia.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Suojaa pinta foliolla tai leivinpaperilla, kun se on saanut kevyesti väriä.

Parsapenkin syystunnelmia

2011-10-12T21:32:00.007+03:00

Myönnän, että olen saattanut sortua kesäparatiisin parsapenkin ylenmääräiseen hehkuttamiseen täällä blogissa. Vaikka se ei vielä edes tuota kovin paljoa. Tänä keväänä on vasta ensimmäistä satoa korjattu ja ihan pienesti vaan. Mutta ensi kevättä odotellaan, ihan vesi kielellä.

Parsa on kaunis myös sadonkorjuun jälkeen. Kesän aikana se kasvaa aikamoiseksi huiskuksi. Syksyllä siihen ilmaantuu pieniä punaisia marjoja, jotka ovat muuten myrkyllisiä!

Viime viikonlopun kauniissa syysaamussa oli pakko yrittää ikuistaa kastehelmiä parsa oksilla. Haastellista hommaa. Tältä parsat näyttävät muuten keväällä.

Kodin Pellervo antaa hyviä vinkkejä parsan viljelyyn. Juurakoita kannattaa keväällä kysellä esim. hyötykasviyhdistyksestä. Meille juurakoita on kertynyt sekä torilta että hyötykasviyhdistyksen järjestämästä taimipäivästä Annalasta. Korkeampi rivi on kasvanut jo muutaman kesän, matalammat ovat tämän kesän istukkaita, hyvin ovat nekin lähteneet kasvuun. Ja pakko niille on hommata vielä muutama kaveri ensi keväänä.

Parsa kasvaa muuten aika itellään. Kompostia tai kakkaa kun muistaa aina välillä lykätä, niin siellä se pärjäilee oikein hyvin.

Keittiörobotti

2011-10-10T19:15:00.006+03:00

Vaikka olenkin kroonisessa keittiöväline- ja astiaostokiellossa, niin tämä oli pakko tuoda Miespuoliselle tuliaisiksi. Kätevä keittiörobotti muuntaa ameriikkalaisten kuppimitat härmäläistajuisiksi suit sait! Tuskin maltan odottaa, että pääsen testaamaan. Eikun siis Miespuolinen pääsee testaamaan.

Hilpeä keittiörobo löytyi "Helsingin Pariisista", Korkeavuorenkadulta Eiringistä.

Yksi robo, neljä erilaista mittaa.

Päänuppi on 80 millinen!

Eläinten viikko ilman kasvisruokareseptiä

2011-10-04T22:09:00.003+03:00

Kokkaukseni ovat vielä hetken aikaa tauolla, joten kirjoitanpa vaihteeksi ruoka-asioista vähän eri näkökulmasta. Aiheen tarjosi näppärästi sähköposti Animaliasta.

Huomatessani viestin Animaliasta, ensimmäinen ajatus oli, että voi ei. Mitä kettutyttö-järjestö minusta tahtoo? Luin kuitenkin viestin loppuun ja huomasin helpotuksekseni, että lähestymisen sisältö ja aihe olivatkin ihan asiallisia.

Animalia organisoi lokakuussa eläinten viikon ja haastaa tällä kertaa pohtimaan, miten omat elämäntavat vaikuttavat eläinten hyvinvointiin. Kuluttamisen etiikkaa tulee harvemmin mietittyä erityisesti eläinetiikan kannalta, pois lukien kosmetiikkatuotteet, turkisvaatteet ja ruoka. Vaatteita ostaessani tai matkaa suunnitellessani en todellakaan ole miettinyt moisia seikkoja.

Kampanjan sivustoon pääset tutustumaan tästä. Julkkinassuina menossa mukana ovat mm. Jani Toivola ja Hanna Partanen, jonka kanssa en koe olevani samoissa ruokafilosofioissa. Kevyttuotteet, kaupan valmiin guacamolemöhnän tarjoaminen päivällisvieraille ja suolaprosenttien kyttäys leipäpaketeissa tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, eikä ihan sillä positiivisella tavalla.

Itsehän olen paatunut lihansyöjä. En edes voisi olla muuta, koska kala ja palkokasvit eivät terveydellisistä syistä kuulu ruokavaliooni ja jostainhan minunkin pitää proteiini saada. Lihan korvaaminen vaikkapa maitoproteiinilla ei myöskään taida olla eettisesti kaikkein kestävin ratkaisu. Enkä oikein kannata suurta lisäravinteiden käyttämistä, vaikka napsin monivitamiinit kiltisti. Ja kyllä, pidän eläimistä - mutta silti syön niitä.

Meillä syödään paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Blogia tarkastellessa sitä ei ehkä ihan helposti uskoisi, mutta näin se vaan on. Kasvikset tosin useimmiten päätyvät tässä keittiössä lisäkkeen rooliin, mutta siitä huolimatta blogissa on melkein 50 kasvisruokareseptiä.

Viheriöidenkin kohdalla suosin laatua ja päädyn usein luomuun. Samoilla kriteereillä pyrin valitsemaan lihan. Ehkä vähemmän, mutta parempaa ja samalla paremman elämän elänyttä. Vaikka turkiseläinten kasvattamisesta ehkä joskus päästään, (toivon todella) niin tuotantoeläimistä tuskin. Siksi haluan edesauttaa, jotta ravinnoksi käytetyt eläimet saisivat parhaan mahdollisen kohtelun ja hyvän elämän. Omana tavoitteena on, että meillä syödään jatkossa myös enemmän riistaa, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Saalista ei aina saa. Tosin Animalian mielestähän riistan syöminen on arveluttavaa.

Turkiksista on tosin hyvä muistaa, että eräälläkin suvun mummolla on yhä käytössä yli 20 vuotta vanha minkkiturkki. Se on edelleen uuden veroinen, pörröinen ja ihanan lämmin. Harvalla keinokuitutakilla on yhtä pitkää käyttöikää.

Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että kaikenlainen äärimmäisyyksiin viety fanaattisuus ei ole kovin rakentavaa. Pelkästään kasvissyönnillä tuskin tätä maailmaa pelastetaan, kuten ei millään yksittäisellä teolla. Mutta silti, omilla valinnoillani voin ihan varmasti vaikuttaa kauppojen tarjontaan. Erityisesti, kun valintojen tekijöitä on muitakin kuin minä.

Tämän tekstin kohdalla en malta olla sotkematta juttuun myös elintarviketeollisuutta ja prosessoituja ruokia. Kasvisvaihtoehtojen kohdalla ja erityisesti vegaanivaihtoehtojen tuotesisällöt ovat toisinaan aika kamalaa luettavaa. Jos pavuista halutaan tehdä makkaran tapaista valmistetta, niin tottahan sitä on prosessoida rankasti ja käyttää aika satsi apuaineita. Tai kasvismargariinin käyttäminen leivonnassa voin sijaan? Esimerkkejä löytyy useampia. Toki se voi olla eläinystävällisempää, mutta en ihan menisi takuuseen noiden tököttien ihmisystävällisyydestä, vaikka ne elintarvikkeiden statuksen omaavatkin.

Eettisessä kuluttamisessa, kuten kuluttamisessa yleensäkin, on omat ongelmansa. Ovelat markkinointimammat mielellään kauppaavat hyvää omaatuntoa kaipaavalle kuluttajalle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kävin hieman lueskelemassa kaura- ja soijamaitotuotteiden tuotesisältöjä: karrageenia, ksantaanikumia, glukoosi-fruktoosisiirappia, aromeja, väriäaineita... Ovatko ne kaikki terveellisiä ja tarpeellisia? Suo siellä, vetelä täällä.

On hyvä, että minuakin herätellään. Sensaatiohakuiset salakuvat maatiloilta eivät välttämättä ole se juttu, mikä minua erityisesti koskettaa. Mutta asiallinen sähköposti ja hyvät verkkosivut pysäyttivät miettimään toviksi. Ja vaikka tämä kirjoitus ei ehkä ole ihan sellainen, mitä Animalia olisi toivonut, niin se on minun korteni kekoon.

Aiheeseen ovat tarttuneet myös bloggarikollegat.

Suppilovahveropiiraan uudet vaatteet

2011-09-26T21:44:00.003+03:00

Tuoreehkon Viini-lehden sivuilta osui silmiin kiinnostava suppispiiraan ohje, jota kaikeksi onneksi pääsin maistelemaan kylässä. Resepti on virkistävän erilainen omenan, inkiväärin ja yrttien maustaessa sienet. Piiras katosi koleana syysiltana vuuasta käsittämättömän nopeasti ja huuhtaistiin alas punaviinin kera.

Ohje on alunperin Krista Niiniharjun kynästä, hänelle kiitos mainiosta uudesta reseptistä perinteisten sienipiirasohjeiden joukkoon!

Omenoilla ja yrteillä maustettu suppilovahveropiiras
12:lle

Pohja:
100 g huoneenlämpöistä voita
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
3 rkl kylmää vettä

Tai laiskan emännän valinta Sunnuntain pakastetaikina suolaisen piiraan pohja.

Täyte:
200 g tuoreita suppilovahveroita
voita ja oliiviöljyä paistamiseen
2 (salotti)sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 (kotimaista) omenaa
1 tl tuoretta raastettua inkivääriä
1/6 tl jauhettua muskottipähkinää
2 tl tuoretta hienonnettua rosmariinia
1/4 tl rouhittua mustapippuria
noin 1 tl suolaa

Muna-kermaseos:
1 muna
1 dl kuohu-/ruokakermaa (myös kaurakermalla onnistuu)
1/2 dl basilikan lehtiä hienonnettuna
100 g raastettua parmesaania

Pinnalle:
1 dl basilikan lehtiä

Nypi pohjan rasva, jauhot ja suola tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon vesi nopeasti sekoittaen. Painele taikina voidellun vuoan (22 cm) pohjalle ja reunoille. Vuoraa alumiinifoliolla reunoja myöden ja täytä esimerkiksi kuivatuilla herneillä. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200-asteisen uunin keskitasossa. Pistele pohja haarukalla ja paista vielä muutama minuutti.

Laiskat emännät meni ihan tuolla Sunnuntain versiolla ja hyvä tuli!

Puhdista sienet ja hienonna suurimpia. Haihduta niistä neste kuivalla kuumalla pannulla. Lisää rasvat ja paista sieniä muutama minuutti. Kuori sipulit ja omenat. Hienonna sipulit ja kuutioi omenat, lisää sienten joukkoon. Jatka paistamista noin 5 minuuttia, kunnes ainekset pehmenevät. Mausta ja sekoita.

Levitä sienitäyte pohjalle. Sekoita muna-kerman ainekset keskenään ja kaada täytteen päälle. Levitä pinnalle vielä basilikan lehtiä.

Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes täyte on kiinteä ja saanut hieman väriä.

Paistetut päärynät ja sadonkorjuutunnelmaa

2011-09-18T21:35:00.007+03:00

Tämä on taas sarjassamme älyttömän yksinkertaista mutta käsittämättönän hyvää. Jälkiruoka niihin hetkiin, kun kaapissa ei ole mukamas yhtään mitään raaka-aineita ja oikeastaan ei edes jaksaisi tehdä mitään.

Oman puun päärynäsato on syöty, kotimaisia kauppoihin odotellessa!

Paistettua päärynää ja keksimuruja

1 päärynä / ruokailija
reilu köntti voita
fariinisokeria, muscovadoa tai ruokoasokerisiirappia
kanelia

Tarjoiluun:
Vaniljalla maustettua ranskankermaa
Bastogne keksejä murustettuna

Kuori ja lohko pääärynä. Kuumenna paistinpannu ja anna voin sulaa. Paista päärynälöhköt voissa sokerin kera. Asettele päärynät pieniin jälkiruokakulhoihin, ripottele päälle keksimuruja ja kruunuksi nokare vaniljalla maustettua ranskankermaa, päälle vielä muutama keksihippu.

Jos et halua päärynöitä niin kokeile sama setti omenoista. Toimii taatusti.

Tsajutin Satu oli käräyttänyt nektariineja ja luumuja ja kruunannut ne sulalla suklaalla. Ei voi olla hassumpaa sekään!

Pienet Aune-päärynät puussa.
Nämä syötiin ihan sellaisenaan, superherkkuja!

Paprikat ovat puskeneet ennätysmäärän satoa tänä kesänä.
Kunhan ne vaan nyt tajuaisivat kypsyä, samoin kuin nuo tomaatit.
Onneksi niitä(kin) voi jälkikypsentää sisällä, pimeä ja omena edesauttavat asiaa!

Ruusukaalit tuloillaan, vielä pitää odotella tovi.
Lokakuussa päästään herkuttelemaan näillä!

Papusalaatti

2011-09-12T22:45:00.004+03:00

Pensaspavut ovat tuottaneet tänä vuonna avomaalla ihan uskomattoman paljon satoa, kiitos lämpimän syksyn! Meillä on kasvanut sekalaista seurakuntaa, edelliskesien jämäsiemenet käytettiin tänä vuonna pois. Tuottoisin on tainnut olla violetinvärinen Purple Queen, joka tosin muuttuu tavallisen vihreäksi keitettäessä...

Omenaminttu-blogi innoitti minutkin laittamaan satsin papuja salaatiksi. Noudatin alkuperäisohjetta melko tarkasti, mitä nyt sipuli väri hieman vaihtui ja siemenet unohtui. Ja asettelussakin taisin vähän oikaista mutkissa, mutta maukasta kuulemma oli!

Salaatti tuoreista pavuista
(4 - 6:lle)

500 g tuoreita papuja
5 tomaattia, keltaisia ja punaisia
1 punasipuli tai shalottisipuli
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl öljyä
suolaa ja pippuria myllystä

Pinnalle:
persiljaa ja basilikaa silputtuna
siemeniä tai pähkinöitä, jos kaapista löytyy

Silppua tai viipaloi sipuli renkaiksi. Sekoita pienessä kulhossa sitruunamehu, etikka, hunaja, öljy sekä suola ja lisää joukkoon sipulirenkaat maustumaan.

Huuhtaise papuset, nipsauta niistä pieni pala pois kannasta. Keittele napakan kypsiksi, noin 8-10 minuuttia papujen koosta riippuen. Kaada lävikköön ja huuhdo nopeasti kylmällä vedellä.
Viipaloi tai kuutioi tomaatit.

Kaada pavut laakeaan tarjoiluastiaan, lisää tomaatit ja punasipulit liemineen. Sekoita varovasti nostellen. Lisää mukaan silputtua persiljaa ja basilikaa sekä suosikkipähkinöitä tai siemeniä, jos niitä sattuu kaapissasi olemaan.

Tähän sopisi oivasti mukaan myös fetajuusto, jos haluaa tästä vielä vähän ruokaisamman lounaan! Pavuthan ovat mainio proteiinin lähde.

Säilötyt vihreät tomaatit

2011-09-06T22:34:00.003+03:00

Kesäparatiisin kasvihuoneen tomaatit eivät halua kypsyä. Niitä pitää maanitella ja suostutella. Viime viikonloppuna aloin jo uhkailemaan kasviraukkoja: osa tomaateista päätyikin säilykkeiksi. Lähinnä kyllä se avomaalle päätynyt Tanskan vienti, jonka ei pitänyt edes tuottaa mitään. No, tulipa 1kg raakoja pieniä palleroita. Eikun etikkakylpyyn, mausteet mukaan ja jääkaappiin maustumaan.

Innoituksen aiheeseen sain Punavuori gourmet'n keittiöstä sekä uusimmasta GRV:stä. Ohjeita yhdistelin muutamastakin eri paikasta.

Säilötyt vihreät tomaatit
1 isohko tölkillinen

1 kg vihreitä tomaatteja
1 l vettä
1 rkl merisuolaa

Mausteliemi:

5 dl vettä
2,5 dl väkiviinaetikkaa
3 dl sokeria
10 neilikkaa
1 kanelitanko
10 kokonaista valkopippuria
0,5 rkl sinapinsiemeniä

Pese tomaatit huolellisesti ja pistele tomaattien kuoret haarukalla. Kiehauta vesi, lisää suola ja keitä tomaatteja varovasti noin 10 minuuttia. Nosta tomaatit vedestä ja irrota kuoret, jos jaksat. Minä en jaksanut, vaikka olisi kyllä kannattanut, nätimpi lopputulos!

Kiehauta mausteliemen vesi, etikka, sokeri ja mausteet. Lisää tomaatit mausteliemeen ja anna kiehua hiljalleen läpikuultaviksi. Varo, etteivät tomaatit kiehu rikki.

Nostele tomaatit puhtaisiin kuumiin lasitölkkeihin ja kaada liemi päälle. Sulje tölkit (muista kiehauttaa kannet!)

Säilytä kylmässä ja pimeässä. Tomaattisäilyke on valmista tarjottavaksi viikon kuluttua, mutta voit toki antaa maustua pidempääkin. Tungin varmaan tuon isomman tölkin vähän turhan täyteen, koska nuo päällimmiset tomskut ei ole ihan kokonaan liemen alla. Mutta veikkaanpa, että nämä tulee syötyä meillä suhteellisen pian. Palaan raportoimaan vielä mausta, kunhan päästään maistelemaan.

Niin että jos sinulla on raakojen tomaattien ylityuotantoa, niin tällä reseptillä kannattaa kokeilla jalostaa asiaa vähän eteenpäin.

Teehetki

2011-09-01T22:25:00.003+03:00

Tällä viikolla ei ole hommat menneet putkeen oikein millään saralla. Moskaa on mennyt tuulettimeen oikein urakkakaupalla.

Niinpä hellin itseäni ja ostin uusimman Glorian Ruoka ja Viini-lehden ja Clipperin Lemon & Ginger-yrttiteetä. Yleensähän minulle ei yrttitee oikein uppoa, lienee jotain lapsuuden traumoja koivunlehtiteestä aka vihtavedestä... Mutta tämä oli ihanaa, raikasta ja virkistävää. Kesällä tekisin tästä jääteetä, nyt se maistui kuumana villasukat jalassa.

Clipperin pakkaukset on jotenkin viehkoja. Mutta sitä jaksan kyllä ihmetellä, että kuinka voi olla niinkin visuaalisesti kauniilla lehdellä kuin GRV niin köpöisen näköiset kotisivut, 2010-luvulla. Haloohei!

Sunnuntailounaalla naudanpaistikääröt

2011-08-28T21:24:00.005+03:00

Joskus käy niin ihanasti, että saa sunnuntailounaalla mitä parhainta ruokaa mitä mahtavimmassa seurassa! Tänään oli tätilässä tarjolla loistolounas. Oma osuuteni oli lähinnä kastikkeen säätäminen ja viimeistely. Ja sehän sujui, kun oli hyvä liemi, josta säätää. Alkuperäisohje oli tuoreimmasta Stockan "Ikskjyysmii-lehden" numerosta, jossa oli monta makoisan kuuloista paistireseptiä.

Punaviinissä haudutetut naudan paahtopaistikääröt
4:lle

1-2 naudan paahtopaistista leikattua viipaletta / annos
suolaa ja pippuria

Täyte:
150g tuoretta pinaattia
kylmäsavustettuja kinkkuviipaleita
(esim. Schwarzwaldin kinkkua)
4 rkl pinjansiemeniä
8 aurinkokuivattua tomaattia viipaloituina

Haudutusliemi:
1 sipuli
2 porkkanaa
4 varsisellerin vartta
2 rjk tomaattipyrettä
5 dl vahvaa lihalientä
2 dl punaviiniä
muutama oksa tuoretta timjamia
laakerinlehti

Kastike:
siivilöity, kokoonkeitetty haudutusliemi
Meillä lisäksi:
karpalohyytelöä
tummaa balsamicoa
suurustetta (maizena tai vehnäjauho+vesi)
voita kiillotukseen

Huuhtele pinaatinlehdet huolellisesti. Mausta lihaviipaleet suolalla ja pippurilla. Aseta viipaleille pari kerrosta pinaatinlehtiä, kinkkuviipale ja ripottele päälle tomaattisuikaleita ja hieman pinjansiemeniä. Kääri liha rullalle ja kiinnitä tikulla. Paista kääröt ensin öljyssä pinnalta ruskeiksi.

Lohko haudutusliemen vihannekset ja kuullota ne öljyssä padassa. Lisää tomaattipyre, liemi ja viini. Nosta lihakääröt liemeen ja hauduta hiljaisella tulella kannen alla 1-1,5 tuntia. Kääröjen liha saa olla täysin kypsää. Minä suurustin kastikkeen vehnäjauho-vesiseoksella, kiehautin ja kiillotin lopuksi nokareella voita.

Poista kääröistä tikut ja pane ne takaisin liemeen kuumentumaan ennen tarjoilua.

Lehdessä vinkataan, että haudutusliemen kasvikset voisi soseuttaa ja lisätä ne takaisin liemeen suurusteeksi. Päädyin nyt kuitenkin tuohon tavallisempaan suurustamiseen.

Nosta kääröt liemestä ja siivilöi liemi. Keitä lientä kokoon tovi, säädä makuja mielesi mukaan. Tarjoile pottujen tai pottumuusin kera. Tai kukkakaalimuusin!

Kääryläiset lautasella.

Kätevän emännän kattilacooleri

2011-08-24T19:14:00.003+03:00

Mitä tekee kätevä emäntä kesäparatiisissa huomatessaan, että roséviini on viilentämättä eikä oikeaa viinicooleria ole mailla eikä halmeilla, jääpaloista puhumattakaan?

Ei hätää, kätevä emäntä kaivaa ruokatuvan uumenista vanhan emalikattilan, pakastimesta kylmäkalleja ja kaivosta kylmää vettä päälle. Siinä meillä oli loistavan pätevä viinicooleri, kesämökkihenkeen! Kattilahan on ihan söpö, mutta nuo kylmäkallet on ehkä kuitenkin hiukan raisun värisiä, pakko myöntää.

Ruuhkacoolerin kätevä isäntä tekaisee vanhasta maitotonkasta, samalla metodilla. Kyllä pysyy saunaoluset vilpoisina.

Syyskesän sulostuttajat, kosmoskukat!

Lounaalla Mustion linnassa

2011-08-21T22:57:00.011+03:00

Lähimatkailu on ihan parasta. Mustion linnaan, myöhäiselle lauantailounaalle eksyimme vähän kuin puoliksi vahingossa. Ja hyvä niin, oli mainiota. Kuvat puhukoot puolestaan, tunnelma ja ruoka Linnankrouvin terassilla olivat mieleenpainuvat. Lounaan jälkeen oli mukava kävellä hetki linnan viehättävässä puistossa. Lähiruokaan panostavan ravintolan lisäksi Mustion linnassa on myös hotelli.

Linnankrouvin kaunis kyltti.

Terassilta oli viehko näkymä läheiselle joelle.

Alkuun tartar luomulampaan lihasta.
Laadukasta ja maukasta. Hauska idea kieritellä pienet pihvit ruohosipulisilpussa.

Miespuolinen nautti alkuun kylmää porkkanakeittoa. Upea väri!

Pääruokana nautimme, ehkä vähän tylsästikin, grillatut naudan ulkofilepihvit.
Lisäkkeenä olleet itse tehdyt ranut olivat annoksen parasta antia.
Liha oli ihan inasen sitkeää, mutta hiiligrillin maku tuntui loistavasti.

Mustion linnan päärakennus toimii museona, johon pääsee tutustumaan
vain opastetulla kierroksella. Kannattaa tarkistaa ajat etukäteen.

Mustikkahillo sitruunalla ja vaniljalla

2011-08-18T18:16:00.004+03:00

Sain ihanan ison ämpärin mustikoita, kiitos vaan tädille ja sedälle! Kaikki eivät mahtuneet pakastimeen, oli pakko alkaa hilloamaan.

Seikkalin internetin ihmeellisessä maailmassa ja keräsin innoitusta mm. Hellapoliisilta ja Herkkusuulta. Sitruuna, vanilja ja mustikka kuulostivat loistavalta kolmikolta.

Jos on pata- ja laatikkoruokien kuvaaminen ihan hanurista, niin on muuten hillopurkkienkin. Hillon keittovaiheessa oli jo niin hämärää, etten alkanut räpsimään kuvia. Nyt kun hillot ovat purkitetuja, niin en raaskisi vielä avata, kun en nyt niitä aikonut syödäkä. Niinpä kuva on todella tylsä ja kamala. Ehkä olis pitänyt koittaa stailata vaikka mustikoilla tai jotain. No mutta onpahan kuva kuitenkin!

Sitruunainen mustikka-vaniljahillo
(pari purnukallista)

1 kg mustikoita
0,5 dl vettä
1 vaniljatanko halkaistuna
2 sitruunan kuoret raastettuna
500 g hillosokeria

Putsaa mustikat ja laita ne isohkoon kattilaan, samoin laita joukkoon vesi. Kiehauta nopeasti ja lisää mukaan halkaistu vaniljatanko ja raastettu sitruunan kuori.

Anna kiehua keskilämmöllä, kunnes marjat hieman pehmenevät, reilu viitisen minuuttia. Lisää sekaan hillosokeri. Anna kiehua hiljaksiin, sekoittele välillä, noin 10-15 minuuttia.

Jäähdyttele hilloa puolisen tuntia. Kalastele vaniljatangon palat pois hillosta. Tölkitä hillot huolellisesti pestyihin purkkeihin (Myös ne kannet!). Esimerkillinen hilloaja kuumentaisi purkkeja ja kansia uunissa vartin verran, 100 asteessa.

Täytä purkit hillolla pirpintaan asti ja sulje kannet huolellisesti. Jäähdytä hillopurnukat huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa tai kellarissa.

Ja muuten, en onnistunut kuorimaan tämän hillon vaahtoa. Sitä tuli, mutta se oli omituisen ohutta ja marjat vaan halusivat vaahdon sekaan. Annoin vaahdon olla ja nyt sitten vaan elän tuon vaahtofaktan kanssa. Siellähän lepää, hillopurkissa.

Tattilaisten aika!

2011-08-17T17:46:00.004+03:00

Jos vähääkään epäröit, mitä tekisit viikonloppuna, niin mene metsään! Sade ja lämpö tekevät ihmeitä sienisadolle. Nyt siis todella kannattaa käydä katsastamassa, josko sinne korin pohjalle saisi jotain muutakin kuin vain havunneulasia.

Itse olen vähän kranttu ja laiska: poimin vain sieniä, joita ei tarvitse ryöpätä. Riemuhuutoja saavat aikaan siis herkkutatit, kantarellit, mustat torvisienet ja myöhemmin syksyllä suppilo- ja kosteikkovahverot. Tämä valikoima riittää minulle, nämä tunnistan varmasti ja homma on turvallista.

Uusia sienireseptejä katsastelen aktiivisesti, toteutuksen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kettuterroristeissa olikin jo herkun kuuloinen metsäsienipizza esillä ja HS:n sivuilta bongasin sienirieskat.

P.S. Jos epäilet sekoittaneesi herkkutatin ja sappitatin niin tee maukukoe. Maista tattia, huomaat sappitatin varmasti!

Marinadihuntu possulle

2011-08-15T21:56:00.007+03:00

Sillä aikaa kun mustikkahillo tuossa jäähtyy, on hyvä aika palata taannoiseen Dansukkerin näytepakettiin. Juttu tuli mieleen, koska hilloamiseen tarvitaan sokeria...

Ihan turhan usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka lihan marinoiminen on niin kovin työlästä. Ja kun ei oikein tiedä, mitä siihen marinadiin laittaisi jne. Höpönlöpön, sanon minä. Marinoiminen ei ole mitään rakettitiedettä ja sinnehän voi laittaa vähän sitä mitä kaapista löytyy. Viimeksi nakkasin marinadikippoon siskoni tekemän tomaattisoosin jämän. Toimi ihan vallan hyvin!

Tässä muistiin itselle ja muillekin yksi tämän kesän suosikeista, joka löytyi siitä näytepakkauksen reseptivihkosesta. Sinänsä kiva ohje, että nämä ainekset, tai jotain vastaavaa löytyvät useimmiten kaapista.

Marinadi possun lihalle

1/2 dl vasta puristettua sitruunamehua
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl öljyä
2-3 rkl ruokosokerisiirappia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 tl tai enemmänkin sambal oelek-chilitahnaa
reilustu mustapippuria myllystä

Riittää noin 1,5 kg:lle lihaa. Sopii taatusti myös kanalle!

Kesäsipulit kävivät grillin parilalla! Sipaisu yrttiöljyä niskaan ja
ropsaus pippuria ja suolaa. Helppo ja hyvä lisuke.

Palaan siihen mustikkahilloon ihan tuota pikaa. Kaavin juuri kattilan pohjan, maistui kertakaikkisen hyvälle!

Nauvo - Nagu

2011-08-09T21:40:00.008+03:00

Vielä muutama kesäinen otos, tällä kertaa Länsi - Turunmaan saaristosta. Nauvossa nautimme lounaan L'Escalen aurinkoisella terassilla meren äärellä. Iltapäivakaffet ja pullat maistuivat Lanternan kesäkahvilan sisäpihalla.

Lanternan kesäkahvilan leivos- ja kakkuvitriini oli kerrassaan hurmaava ja yltiösöpö.

Hieman oli vaikeuksia valita, niinpä pääsdyinkin pullaan.
Yllätyin iloisesti, sillä tavallisen näköinen voisilmäpulla olikin höystetty vaniljaisella omenahillokkeella.

Lanternan yhteydessä toimii myös pieni keramiikkapaja sekä shoppi.
Kahvilan kahvimukit taisivat olla omaa tuotantoa.

L'Escalen Biff Wallenberg oli maittoisa ja riittoisa. Ja ihme kyllä söin myös annoksen kanssa tarjotut valkosipulipotut, olivat erinomaisia. En siis ole mikään suurensuuri perunafani, poislukien uudet perunat.
Lautanen oli aika hillitön, keraaminen kaalinlehti!

Kiva kesämesta: Pöllöwaari, Jyväskylä

2011-08-08T22:16:00.007+03:00

Vaikka kesäloma loppuikin niin nythän ei ole loppukesä vaan elokesä! Puutarhan antimet runsaimmillaan ja metsät täynnä vaikka ja mitä!

Kesäretkeilyä on jo nyt kiva muistella. Retken varrella poikkesimme Jyväskylässä ja ravintola Pöllöwaarin viinipihalla lounaalla. Aurinko helli, valkkari ja samppis kylmiä, seura mahtavaa, ruoka maittoi, palvelu sydämellistä ja lämmintä. Kanasalaatti oli kaunis, lohi kantarellisoosin kera ehkä hieman tavanomaista. Niin kesää! (Tulikohan tähän varmasti tarpeeksi positiivisia adjektiiveja?)

Kannattaa käväistä, jos osuu kohdille tai vaikka oikein tehdä visiitti. Hotelli Yöpuun huoneet ovat todella söpöjä!

Gluteenittomat mustikka-valkosuklaamuffinssit

2011-08-03T11:30:00.007+03:00

Olen tainnut joskus täällä bloginkin puolella hymistellä (toki kaikella rakkaudella ja itsekin joukkoon kuuluvana) aiheesta perheeni tai oikeastaan sukuni ruokarajoitteet. Nykyisin meillä alkaa olla vaivaa ihan joka lähtöön: maidotonta, gluteenitonta, lihatonta, ruoka-aineallergiaa vaikka ja mille raaka-aineelle. Yhteisten menujen suunnittelemine on toisinaan melkoista säätämistä. Ja välillä jokaisella on mukanaan omat nyssäkät ja pussukat, mutta aina ovat kaikki saaneet jotain ruokaa.

Gluteeniton leivonta ei varsinaisesti kuulu omaan ydinosaamiseeni, tavallistenkin jauhojen sumplaaminen kanssa on useimmiten ihan tarpeeksi haasteellista. Niinpä siis ilahduin kovasti, kun löysin tämän Provena Sunnuntai gluteiinittoman muffinssimixin lähikauppamme hyllystä. Kesäparatiisin leivontasessioissa kun tulee helpommin oikaistua kuin normaalissa kotileivonnassa. Tiskin määrää yrittää minimoida, tiskaaminen kuin alkaa aina veden lämmittämisella padassa. Ja kuka sitä kesähelteellä muutenkaan jaksaa sisällä kökkiä ja taikinoita väsäillä. Mutta toki valmispussileivonnassakin pitää tuunata!

Gluteenittomat valkosuklaa-mustikkamuffissit

1 pss Provena Sunnuntai gluteeniton vaniljamuffinssi-aineksia
Vettä tai maitoa
Rasvaa eli öljyä tai voisulaa
Reilu 50g valkoista suklaata rouhittuna
Noin 2 dl tuoreita mustikoita
Koristeeksi kurkkuyrtin ja ruiskaunokin kukkia

Toimi pussin ohjeen mukaan eli sekoita jauhoseokseen ensin neste ja rasva, määrät ovat pussukan ohjeessa. Vähensimme tosin nesteen määrää hieman, koska mustikoista irtoaa jonkin verran nestettä ja valkosuklaakin muuttaa vähän taikinan koostumusta. Täytä muffinssivuuat taikinalla ja paista ohjeen mukaan.

Jäähdytä muffinssit paistamisen jälkeen kunnolla. Jos jaksat niin tee päälle joku ihana tahma tomusokerista, tuorejuustosta ja vaniljasta. Tai koristele ihan vaan kukkasilla, niin kuin minä tein. Nämä muuten maistuivat mehukkaammilta vasta seuraavana päivänä, vietettyään yön jääkaapissa.

Ja kunhan käyttää maidotonta rasvaa (öljy tai maidoton margariini) ja nesteenä vettä, mehua tai vaikka kookos- tai kauramaitoa niin tadaa, muffinssit ovat maidottomat. Ja suklaahan pitää silloin vaihtaa maidottomaan tai heivata kokonaan.

HS.fi:ssä oli muuten hilpeä kirjoitus aiheesta nykyihmisen ruokarajoitteet. Itse oikeasti ruokarajoitteisena enkä vain sihteeriallergisena en aina oikein jaksa tajuta, saatika osoittaa ymmrtämystä, jos joku ehdoin tahdoin haluaa tehdä omasta ja muiden elämästä kovin vaikeaa. Terveys on totta kai tärkeintä, mutta sihteeriallergiset ja muut kranttuiljat voisivat kasvaa aikuisiksi. Tai minulla vain rajoittunut mieli...

Vaniljainen kirsikkahillo

2011-08-02T13:46:00.004+03:00

Sain muutama kesä sitten syntymäpäivälahjaksi kirsikkapuun, siis kolmekymppislahjaksi, aika monta kesää sitten… Pieni puu istutettiin kesäparatiisin puutarhaan ja olemme jo muutaman kerran keränneet siitä pienen sadon. Mennä keväänä puu kukki valkoisen pilven tavoin ja nyt saimmekin kerätä upean hapankirsikkasadon. Hapankirsikka ei ole mikään syömämarja, vaikka kuinka olenkin happaman ystävä. Mutta siitä tulee upeita hilloja ja varmaan se taipuisi myös makoisaksi mehuksi.

Hapankirsikan kohdalla taitaa olla vähän sama juttu kuin härkäpavunkin. Saatavuus on lähinnä omasta puutarhasta tai jos tunnet jonkun, jolla on kirsikkapuita. Toreilta ja kaupoista on aika turha etsiä. Ainakin toistaiseksi. Olen mieluusti tässä asiassa väärässä, oikaiskaa, jos näin on!

Vaniljainen kirsikkahillo

Reilu 4 kg hapankirsikoita
2 kg hillosokeria
2 vaniljatankoa
kourallinen kirsikan kiviä murskattuina

Huuhdo kirsikat ja poista niistä kivet. Voit käyttää apuvälineenä erityistä kirsikankivenpoistajaa tai hoitaa homman ihan vaan sormin repimällä. Molemmilla tavoilla onnistuu. Tämä on sottaista puuhaa, tee mieluiten ulkona ja suojaa alustat ja itsesi hyvin. Murskaa noin kourallinen kirsikan kiviä morttelissa ja laita ne pieneen sideharsonyssäkkään tai teekuulaan. Kirsikankivistä saa pientä karvasmantelimaista makutwistiä hilloon.

Laita kirsikat, halkaistut vaniljatangot ja murskatut kirsikankivet (nyssäkässään) isoon kattilaan. Kuumenna ja keitä noin 10-15 minuuttia. Jos kirsikat ovat kovin kuivia ja niistä ei irtoa mehua, voit lisätä kattilaan 0,5-1dl vettä. Meillä kirsikat olivat todella mehukkaita, joten veden lisääminen olisi ollut ihan turhaa. Sekoita hillosokeri vähitellen joukkoon. Kiehauta ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Kuori päältä mahdollinen vaahto.

Siirrä kattila sivuun liedeltä ja jäähdyttele noin puolisen tuntia. Tämän jälkeen kirsikoiden ei pitäisi enää nousta pintaan, mutta meillä ne kyllä olivat aika sinnikkäitä pompuloita. Kaivele vaniljatangot pois.

Tölkitä hillo puhtaisiin kuumiin tölkkeihin ja sulje heti. Tölkit saa täyttää hyvinkin täyteen niin ei jää turhaa happitilaa bakteerikasvulle. Vaikka hillo vaikuttaisi tässä vaiheessa aika liemevältä, niin ei huolta: se hyytyy noin vuorokaudessa. Ja muuten, huuhtaisin meidän purkit atamonilla vielä ennen kuin tölkitystä. Katso toiminta- ja annostusohje atamonpurkin kyljestä.

Keltaiset kaunokaiset: Parmesaanilla höystetty kantarellipaistos

2011-07-28T20:34:00.004+03:00

Kantarelli- ja tattisesonki aloitettiin tänä kesänä mukavan ajoissa, viime viikolla! Ensimmäiset keltaiset kaunokaiset löytyivät Keski-Suomesta, herkkutatteja taas täältä Lounais-Hämeestä. Ja löytyi täältä niitä rellejäkin.

Kantarelleistä on ehditty tehdä jo perinteinen kermainen kastike, tatit menivät kuivuriin. Osa relleistä nautittiin paistoksena, koska kermat olivat unohtuneet kaupan hyllylle. Onnekas juttu, koska tästä tulikin ihan todella hyvää. Tarkkoja määriä ei oikein ole, tämä oli taas näitä kokeile ja maistele-tuotoksia.

Parmensanilla höystetty kantarellipaistos

2 kesäsipulia varsineen
(1/2 solo valkosipuli)
klöntti voita
noin 1 litra tuoreita kantarelleja putsattuina ja viipaloituina
loraus valkoviiniä
tuoretta timjamia
tuoretta lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria
parmesaania lastuina

Silppua sipuli ja osa niiden vihreistä varsista. Paista sitten pannulla kantarelleista neste pois ja siirrä ne hetkeksi sivuun. Laita pannulle kunnon kimpale voita ja kuullota siinä sipulit raukeiksi. Laita sienet takaisin pannulle. Paistele hetki. Lisää loraus valkoviiniä ja anna sen haihtua. Mausta tuoreella timjamilla ja silputulla persiljalla, rouhaise mustapippuria myllystä ja hipaus suolaa. Ropsauta mukaan parmesaanilastut ja tarjoile. Sopii oivasti grillatun lihan tai kalan seuraan.

NB: Valkosipuli on valinnainen, joissain tapauksissa se peittää kanttarellien makua, joskus se on kuitenkin ihan paikallaan. Makuasia.

Mansikkasalsa

2011-07-26T23:09:00.004+03:00

Kesäparatiisin mansikkamaalta keräiltiin viimeisiä, pikkuisia mansikoita. Mustikka- ja vadelma-aika on jo alkanut ja ihan tuota pikaa ovat myös herukat, hapankirsikat ja karviaiset kypsiä ja maukkaimmillaan.

Mansikoita on meillä namiteltu jo vaikka millä tavalla, mutta tämä salsa oli vielä kokeilematta. Maailmalta Pastanjauhannan ja Pumpkinjamin keittiöiden kautta mansikkasalsa laskeutuikin myös soppakellarin ruokapöytään. Nautimme salsan parilalla paistetun halloumin ja kanan kera. Ihastuttavan raikasta, mehukasta ja kirpsakkaa!

Mansikkasalsa

½ l tuoreita mansikoita
2,5 dl kirsikkatomaatteja
1 tuore punasipuli
tuoretta silopersiljaa
1 rkl balsamicoa
1 tl vastapuristettua sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
loraus hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Poista mansikoista kannat ja viipaloi. Pese kirsikkatomaatit ja leikkaa ne viipaleiksi tai neljään osaan. Pilko pieneksi punasipuli ja osa sen varresta. Hienonna silopersilja.

Sekoita ainekset kulhossa. Mausta balsamicolla, sitruunamehulla, oliiviöljyllä, hunajalla sekä suolalla ja pippurilĺa. Peitä kulho ja laita jääkaappiin tekeytymään. Tarjoile paistetun kalan, kanan tai halloumin kera.

Helleherkku: limetti-mascarponejäätelö

2011-07-23T12:14:00.006+03:00

Viimeviikon kyläpaikassa oli käytössä jäätelökone. Pakkohan sitä oli testata! Kirjasta nimeltä Jäätelö, täydellinen nautinto, löytyi houkutteleva ohje limetti- mascarponejäätelöön.

Jäätelön rakenteesta tuli aika tiukka, voi olla että perinteisempi massa kanamunineen olisi antanut pehmeämmän rakenteen. Joka tapauksessa tämä valmistui helposti ja nopeasti ja lopputulos oli raikkaan makuista ja viilentävää. Toisethan nautti tämän kinuskikastikkeen ja kermavaahdon kanssa, ettei olisi niin kirpeää... Makuasioita. :)

Limetti-mascarponejäätelö

1,5 dl vastapuristettua limemehua (n. 4 limeä)
500 g mascarponea
175 g tomusokeria
1,5 dl kermaa

Purista limemehu ja sekoita se mascarponeen. Siivilöi päälle tomusokeri. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja yhdistä se mascarponemassaan. Laita massa jäätelökoneeseen ja tee jäätelöksi koneen ohjeiden mukaan.

Jos käytössä ei ole jäätelökonetta niin pakasta masacarponemassaa kulhossa ilman kantta 1-2 tuntia, kunnes massa alkaa kovettua reunoista. Sekoita haarukalla tai yleiskoneessa tasaiseksi. Sekoita (jääkaapissa pidetty) kermavaahto joukkoon. Laita jäätelö takaisin pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes se on kovettunut. Jos säilytät jäätelöä pitkään, muista peittää astia.

P.S. Glukoosia ei ollut saatavilla tähän hätään. Laukkasin läpi useamman apteekin ja ison megamarketin, isossa itäsuomalaisessa kaupungisssa!

Kesä jatkuu...

2011-07-23T11:18:00.006+03:00

... ja loma myös. Enimmäkseen ollaan oltu tavalla tai toisella radiometsässä. Siitä siis blogihiljaisuus ja se myös jatkunee vielä tovin.

Tahmean makea raparperipiiras

2011-07-08T21:54:00.006+03:00

Loma! Tänään se alkoi!

Loman kunniaksi grillattiin jo eilen ja myöskin tänään. Eilen namiteltiin raparperipiirakka jälkkäriksi, johon sain inspiraation Siskot kokkaa Nelleltä. Ihanan makeaa, kirpsakkaa ja tahmeaa. Pikkuinen kummipoika söi tätä ihan käytännössäkin kaksin käsin. Ja sekös lämmitti kummitädin mieltä. :) Kummipojan isoveli on erikoistunut juustoihin, häntä ei tällainen kirpeän makea piiras innostanut. Juustoista pitäminen on myös erinomainen piirre nuoressa miehessä!

Tässä Nellen ohje, en muutellut juurikaan mitään ja muutenkin toimin ohjeiden mukaan, kerrankin. Tosin, korkealaitaisesta vuoasta huolimatta päällinen hieman kuohui uunin pohjalle. Mutta mitäs tuosta. Piiras oli ihanan helppo ja nopea toteuttaa, lopputulos nautinnollinen

Syntisen makeaa ja tahmaista raparperipiirakkaa Nellen tapaan
(1 pienehkö piirakka n. 23x30 cm vuoka, tai pienehkö pyöreä piirasvuoka.
Huom! kannattaa ottaa korkeareunaisempi malli)

Pohja:
75g voita
1,5 dl sokeria (meillä 1dl raakarukosokeria, 0,5dl tavallista kidesokeria)
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Täyte:
4 normaalikokoista raparperin vartta pilkottuna (saa olla reilusti raparperia)
1 prk kondensoitua maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita jauho ja leivinjauhe keskenään ja sekoita jauhot ja maito taikinaan vuorotellen, koko ajan sekoittaen.

Tasoita taikina voideltuun ja jauhotettuun piirasvuokaan pohjalle (n. reilu sentti, puolentoista kerros). Ripottele päälle raparperin palat ja valuta pinnalle kondensoitu maito. Korkeareunaisempi vuoka on parempi, ettei maito pääse kuohumaan reunan yli. Tai jos korkeaa reunaa ei ole, vuoka kannattaa laittaa uunipellille.

Paista 200 asteessa 30-35 min tai kunnes piiras on kauniisti pinnastaan ruskettunut ja keskeltä kypsää. Tarjoile vaniljajätskin kanssa tai nauti ihan vaan sellaisenaan.

Maidottoman version tästä voisi tehdä korvaamalla voi maidottomalla margariinilla, maito kaura,- tai soijamaidolla ja kondensoitu maito kookoskinuskilla.

Ja nyt me lomaillaan, pientä radiohiljaisuutta saattaa siis ilmetä.

Hellekeitto: Mansikkagazpacho

2011-07-07T22:13:00.005+03:00

Viime viikonlopun helteillä silmään sattui Iltasanomista Ruokalan mansikkagazpachon ohje. Unohdin tietysti lehden maalle ja viikolla sitten yritinkin parhaani mukaan muistella, että mitäs siihen sitten tulikaan. Netistä reseptiä ei vielä löytynyt.

Intouduin kokeilemaan omaa viritystä mansikoita pakastaessani. Siitä 12 kilosta riitti ihan iloisesti yhdet keittomarjatkin! Melko hyvin muistin ohjeen linjat ja tänään vielä sitten tarkistelin, kun sain alkuperäisreseptinkin s-postiini. Näin se siis meillä meni ja ihan mainio, kauniin punainen hellepäivän virkistäjä siitä tulikin!

Mansikkagazpacho
(reilu 2 hengen annos)

250g kypsiä kirsikkatomaatteja
1/2 kurkku
1/2 paprika
1 iso kesäsipuli ja pätkä sen vartta
1/4 solo valkosipulia
250g mansikoita perattuna
1/4 tl sambal oelek-chilitahnaa (tai vastaavasti tuoretta chiliä)
valkoista balsamicoa (tummakin käy hyvin)
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
tuoretta basilikaa ja silopersiljaa tupsut
(vesi)
(tabascoa)

Pese vihannekset, lohko ja soseuta ne tehosekoittimessa. Lisää sekaan mansikat ja jatka soseuttamista. Vaihtoehtoisesti tämän voi tehdä myös sauvasekoittimetlla.

Lisää mausteet ja anna koneen käydä niin kauan, että keitto on aivan sileää. Iltsikassa vinkattiin vielä, että keiton voi halutessaan siivilöidä, tulee taatusti ihanan samettista.

Jäähdytä keitto huolella jääkaapissa ja laita se vielä hetki ennen tarjoilua pakastimeen. Tarkista ja säädä maut tarvittaessa. Tarjoa viileänä esim. leipäkrutonkien kera.

Jos haluat keitosta juoksevampaa niin laimenna sitä vedellä tai tomaattimehulla.

Ja jos se perinteisempi, perusgazpacho kiinnostaa niin kurkkaahan täältä:

Soppakellarin gazpacho
Ankerias Vipusen gazpacho

Hölskyti hölskyti eli kesäkurkut

2011-07-05T21:31:00.009+03:00

Sarjassamme kaikkein kesäisimmät maut voiton vie varmaan nuo edellisen postauksen metsämansikat. Mutta heti hyvänä kakkosen tulee nostalgiset hölskytyskurkut, ehdottomasti.

Hölskytyskurkut sopivat lisukkeeksi melkein mille tahansa kesäruualle. Tai eväsleivän päälle, burgerin väliin, nakkisämpylään, kokeile rohkeasti.

Tälle reseptille minun on aika mahdotonta antaa mitään määriä. Teen sen aina ihan summan mutikassa ja tunteella. Ja maistelen välillä.

Hölskytyskurkut

Avomaan kurkkuja
Väkiviinaetikkaa
Hyppysellinen suolaa
Reilu hyppysellinen sokeria
Tuoretta tilliä silputtuna
(vettä)

Pese ja kuori kurkut. Leikkaa ohuiksi siivuiksi. Laita kurkut kannelliseen purkkiin. Kannattaa valita sellainen purkki, jossa on pitävä kansi... Silppua tuoretta tilliä ja laita kurkkujen joukkoon. Loruata sekaan etikka ja lisää myös mausteet. Sulje kansi huolellisesti ja hölskytä reippaasti noin minuutin verran, näin kurkuista alkaa irrota nestettä. Tarjoa heti tai anna maustua tovi viileässä.

Vinksu: Jos tuntuu, että kurkuista ei irtoa tarpeeksi nestettä tai kurkut maistuvat muuten vaan turhan etikkaisilta niin lisää joukkoon liraus vettä.

Perinteisesti nämä on kuulemma valmistettu kahden lautasen välissä. Kuulostaa vähän turhan uskaliaalta metodilta meikäläisen keittiöön. Vähän sama kuin pastataikinaa tehdessä uskoisin reseptiä ja kumoaisin jauhotpöydälle ja lisäisin kananmunan sinne keskelle. Not. Koska siinä vaiheessa kananmuna taatusti valuu pöydälle. Ei, minä pysyttelen kurkkuhommissakin tuossa lasipurkissa. Siinä voi myös kätevästi säilyttää ylijääneet kurkut seuraavaan ateriaan asti. Vaikka ei näitä yleensä koskaan yli jää.

Kuvasta kiitos ja kumarrus iskälle. Oma kamera oli unohtunut kotiin.

P.S. Olisin halunnut hölskyttää myös retiisejä. Mutta mun retiisit olikin kasvaneet jo yli. Höh. Ehkä sitten seuraavasta satsista.

Mansikkapaikka

2011-07-03T21:44:00.004+03:00

Aloitin kesän makujen taltioinnin vähän erikoisemmalla marjalla nimittäin metsämansikalla. Niitä vaan löytyi viikonloppuna niin käsittämättömän paljon. En ole ikinä elämässäni nähnyt niitä niin paljoa kerralla! Pitäkäähän silmät siis auki, jos liikutte hakkuuaukioilla...

Oli kamalan vaikea päättää, miten nämä olisi herkutellut. Niinpä osa nautittiin klassisesti vaniljajätskin kanssa sunnuntain kymppikahvilla. Loput laitoin pakkaseen, koska eihän ne oikein muuten säily. Hellin niillä makuhermoja sitten marraskuun kamalimmassa räntäsateessa!

Miespuolisen mielestä nämä maistuivat surrealistisilta, koska olivat niin intensiivisen makuisia.

Sokeria ja siirappia: Bbq-kastike ja marinadi lampaalle

2011-06-28T21:22:00.006+03:00

Ennen juhannusta löytyi postiluukusta mukava yllätys, tuotepaketti Dansukkerilta. En ole mikään sokerin suurkuluttaja, mutta nykyisin tulee leivottua entistä elämää useammin joten tumma muscovado ja ruokosokerisiirappi olivat oikein tervetulleita meidän keittiöömme. Puhumattakaan silikonisesta grillisudista ja pihdeistä, jotka viitoittivat mukavasti sokeri- ja siirappikokeiluja uusille urille.

Paketissa oli mukana myös reseptivihkonen, josta olikin yllättävän paljon riemua. Uneliaan keittiön Anna ehti läpyskää jo hehkuttaa mutta en voi muuta kuin todeta perässä, että ainakin nämä kaksi reseptiä toimivat erinomaisesti. Olkoonkin, että Bbq-kastikereseptejä taitaa tästä blogista useampi. Mutta ei kahta ilman kolmatta! Ja hyviä marinadireseptejähän ei ole koskaan liikaa.

Mausteinen Bbq-kastike

3 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 dl tomaattipyrettä
0,75 dl ruokosokerisiirappia
1 tl suolaa
3 rkl vastapuristettua sitruunamehua
2 rkl makeaa sinappia
5 tippaa tabascoa
3 rkl Worcestershire-kastiketta

Kuullota sipuli öljyssä, lisää loput ainekset kattilaan ja anna porista hiljalleen noij puolisen tuntia.
Tarkista ja säädä maut. Meillä lisättiin happpoa eli sitruunamehua, suolaa ja tabascoa.

Jäähdyta ja purkita. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa grillatun lihan tai makkaran kanssa.

Marinadi lampaalle

2-3 rkl ruokosokerisiirappia
1/2 dl tummaa balsamicoa tai sherryviinietikkaa
1/2 dl öljyä
1 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia
1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl suolaa
pippuria myllystä

Sekoita ainekset ja upota lihat marinoitumaan useammaksi tunniksi. Tästä riittää noin 1,5 kg:lle lihaa.

P.S.
Bloggareiden ja yritysten suhteet sekä tuotenäytteet taitavat olla ikuinen kiistakapula ja keskustelun aihe. Ottako vastaan vai ei, siinäpä pulma. Taitaa olla, että teit niin tai näin, niin aina on jonkun mielestä väärin päin...

Sitäpaitsi, ammattitoimittajat ne vasta saavatkin erilaisia tuotenäytteitä ja kutsuja kaikenmaailman lanseerauksiin, tutustumisiin sun muihin kissanristiäisiin. Kutsuja satelee todennäköisesti enemmän kuin kukaan ehtii kinkereissä luuhata. Ja miten muuten ne toimittajat tietoja esim. uusista tuotteista edes saisivat?

Mietin pitkään omaa kantaani tuotenäytteisiin ja muihin vastaaviin juttuihin. Lopputulema asiassa on se, että miksi ihmeessä en ottaisi vastaan näytettä, jos joku sen kerran haluaa minulle tarjota. Mutta, en suostu sitoutumaan pakkopostaamiseen tuotteesta, saati kehumaan sitä vain sen takia, että olen saanut sen ilmaiseksi.

Jos joku nyt ei halua tämän jälkeen blogiani lukea, niin kaikin mokomin. Minä en siitä mieltäni pahoita. :) Alunperinhän blogi syntyi lähinnä omaksi sähköiseksi keittiömuistikirjaksi. Täällä linja pysyy samanlaisena eli pipo on piukalla, oli tuote omilla rahoilla ostettu tai muuten vaan saatu.

Donnan valkoinen kesäsangria

2011-06-27T22:00:00.004+03:00

Nyt kun taas on luvassa hieman lämpimämpiä kesäpäiviä niin laitan heti jakoon aussileidi Donna Hayn valkoisen sangrian reseptin. Donnan lehtihän on ehkä maailman kaunein ruokalehti. Taisin sitä tuolla jo aiemminkin hehkuttaa...

En ole koskaan ollut sangrian ylin ystävä, varmaan siksi etten ole koskaan saanut hyvää punaista sangriaa. Enkä koskaan ole vaivautunut tekemään sitä itse. Nyt kuitenkin Donnan versiota, koska kuva oli niin kaunis ja resepti kuulosti raikkaalta ja houkuttelevalta. Tämä valkoinen sangria sopi loistavasti yöttämän yön juhlistajaksi, vaikka ei se Donna sellaista taida juhlia.

Mun kuvasta ei tullut niin kaunista ja mansikatkin unohtui juomasta. Mutta hyvää oli silti. Kannullinen hupeni hetkessä ja tätä tehtiin toinen satsi heti lisää. Siinä mielessä muuten kiva kesäpäivän juoma, että ei ole niin kovin alkoholinen. Mutta silti kannattaa muistaa juoda vettä aina väliin. Ettei tule kuivuus ja hillitön humpsu! Iltakemuihin voi toki ainesuhteita vähän muutella tai lirauttaa sekaan vaikka vähän sitrusvodkaa.

Yöttämän yön valkoinen kesäsangria

Pullollinen (750ml) hyvää raikasta valkkaria, Donna suosittelee joko sauvignon blancia tai rieslingiä
60ml kirkasta appelsiini tai sitruslikööriä (esim. triple sec)
250 ml sitruunalimonadia
Sitruunaa, limeä ja appelsiinia ohuina viipaleina
nektariineja ja persikoita ohuina viipaleina
mansikoita ja mintunlehtiä
jäämurskaa

Yhdistä nesteet isossa kannussa ja lisää joukkoon ohueksi viipaloituja hedelmiä, mansikanpuolikkaita ja mintunlehtiä. Sekoita ja nakkaa joukkoon jäämurskaa tai jääpaloja, jos sellaisia sattuu olemaan saatavilla.

Valloittava valkoinen suklaaganache

2011-06-26T23:09:00.004+03:00

Juhannusjuhlat takanapäin, edessä paluu arkeen. Mutta on mitä muistella! Aloitetaan vaikka tällä ihanalla valkosuklaakuorrutteella, joka somisti mansikkakakkua.

Mansikkakakku lienee juhannuksena vähän kuin kinkku jouluna. Pakkohan sitä on olla. Tosin itse voin kyllä viettää joulun kinkutta, mutta juhannus ilman mansikkakakkua ei olisi mitenkään mahdollinen!

Perinteitä on kiva kuitenkin varioida aina vähän, tänä vuonna meillä nautiskeltiin kakun kuorrutuksena valkosuklainen versio. Muuten kakku oli perussettiä: kakkupohja, välissä omatekoinen raparperihillo, mansikoita ja kerma-rahkaseosta. Päälle taiteiltiin sitten hykerryttävän herkullinen valkosuklaa-ganache, keko mansikoita ja muutama mintun lehti. Kannattaa kokeilla peruskermavaahdon sijaan!

Valkoinen suklaaganache

Ohjeen mukaan tämä riittää halkaisijaltaan 20cm kakkuun.

3 dl kuohukermaa
300g valkoista suklaata paloiteltuna

Mittaa puolet kermasta pienehköön, paksupohjaiseen kattilaan ja lämmitä varovasti, kunnes kerma kupli reunoilta. Nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa.

Odota pari minuuuttia, että suklaa sulaa. Sekoita kevyseti ja kaada seos kulhoon. Jäähdytä vartin verran, kunnes seos on kylmää. Tämä vaihe hoituu nopeammin, jos laitat laitat kulhon kylmään veteen.

Lisää loput kermasta kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella, kunnes ganache on juuri ja juuri sakeaa. Varo vatkaamasta liikaa, koska ainekset alkavat helposti erottua toisistaan.

Ganache sopii moneen muuhunkin tarkoitukseen: kakkujen täytteeksi, kuorrutteeksi tai siitä voi tehdä suklaatryffeleitä.

Ja mitä kummaa tuo hieno ranskankielinen sana ganache sitten oikein tarkoittaakaan? No ei mitään sen kummempaa kuin suklaan ja kerman seosta. Kurkista tarina sanan takaa täältä.

Alkuperäinen ohje on Joanna Farrow'n kirjasta Suklaaherkut, suolaista ja makeaa.

Pieni puutarhakierros

2011-06-22T20:53:00.012+03:00

Yötöntä kesäyötä. Kuva suvun arkistoista.

Soppakellarissa aletaan laskeutua juhannusjuhlan viettoon. Menua on suunniteltua ja hommat on jaettu. Puoli sukua juhlii yötöntä yötä Lounais-Hämeen suvessa.!

Ennen radiohiljaisuutta vielä pieni kierros puutarhassa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihanaista mittumaaria kaikille!

Yrttipenkissä Liperi on ihan valtava. Nanna uhkasi tehdä omastaan halkoja.
Mutta tekikin sopan. Sitä voisikin testata, materiaalia riittää!

Melkein Liperin veroinen hillittömyys alkaa olla saksankirveli. T
ämä vienosti aniksen tuoksuinen yrtti tekee vähän koiranputkimaiset kukat,
jotka näyttävät aika hassuilta kuihtumisen jälkeen.

Herukkaa taitaa tänä vuonna pukata oikein urakalla...

Ihmetellään sitten heinäkuussa, minne nämä kaikki säilötään.

Salaatti rehottaa jo ihanasti. Ihan tällä ei vielä ruoki puolta sukua,
mutta pätkän matkaa kylläkin.

Ekat oman maan retiisit tälle kesälle, jee!

Forget-me-not. Veikan kuvaamana joku kesä sitten.

Pidän tästä kuvasta ja kukastakin todella paljon!

Revanssi raparperikakusta

2011-06-21T20:54:00.005+03:00

Kokeilin tuossa muutama viikko sitten Nooran raparperikakkua, hieman heikoin tuloksin. Leipominenhan on ihan tunnetusti minulle vähän haastavaa. Ja nytkin heikko tulos oli ihan kyllä oma syy. Sen kummemmin asiaa ajattelematta laitoin kakun liian pieneen vuokaan, jolloin siitä tuli liian korkea, josta seurasi kypsymisongelma ja tuloksena oli liian kuiva kakku. Nyt juhannuskarkeloita valmistellessa päätin ottaa kakusta revanssin.

Revanssikakku toteuttiin maidottomana. Se tuskin vaikuttaa kauheasti onnistumiseen. Ja kakkuvuoka oli tällä kerralla irtopohjainen, halkaisjaltaan 26cm silikonivuoka. Sitä ei kannata nostaa reunoista, muistutukseksi vaan!

Ja ainakin nyt uunista tulleena kakku näyttää varsin mainiolta. Jäähtyköön nyt ensin, ehkä sitten tutkailen, kuinka kävi... Jos tämä onnistuu niin seuraavaksi kokeilen gluteenittoman version.

Raparperikakkua Nooran tapaan

2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
1 dl voisulaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

Päälle:
5 dl raparperia kuorittuna ja pilkottuna
50 g pehmeää voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

Paistaminen: 200 °C, 30–40 minuuttia

Vaahdota kanamunat ja sokeri. Lisää vaahtoon ensin nestemäiset ainekset ja sitten yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Pingota leivinpaperi suuren irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat ja kaada taikina vuokaan. Ripottele pinnalle raparperipalat.

Nypi päällyksen pehmeä voi, vehnäjauho ja sokeri murumaiseksi seokseksi ja ripottele raparperipalojen päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30–40 minuuttia. Nauti kanelilla ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Maidottomuusviritykset: Korvasin voin ja kerman kaurakermalla, voisulan juoksevalla sunnuntaimargariinilla. Päällismurun voin korvasin maidottomalla leivontamargariinilla. Yleensä en noita kissanravoja leivonnassa suosi, mutta siskolle leivotaan näillä!

Muu maa mustikka, Ruotsin maan mansikka

2011-06-20T22:20:00.005+03:00

Kotimaisen mansikan sesongin ennustetaan alkavan pian juhannuksen jälkeen. Viime viikonloppuna oli kuitenkin vielä turvauduttava Ruotsin pojan versioihin, koska kotimaiset näyttivät niin kerrassaan surkeilta ja myös kalliilta. Pakko myöntää, mutta nämä ruotsin maan mansikat olivat kyllä vallan hyviä.

Mansikoista syntyi sunnuntaiherkkua rahkan ja kerman kanssa. Herkun hauskin osa olivat nuo paahdeut jyvät, joiden alunperin piti olla kauran jyviä, mutta kas kummaa kun niitä ei saanut niin korvasin ne auringonkukan siemenillä.

Mulla on hieman sellainen kutina, että kauran jyvät saattavat olla hankalia löytää, mutta luontaistuotekaupasta voisi tärpätä. Hihkaiskaa, jos olette jossain nähneet!

Kauran jyvät ovat muuten varmasti kiva raaka-aine myös kotitekoiselle myslille! Suhteellisen tuoreessa Mondon Ruoka & Matkassa oli muuten ainakin 3 erilaista myslireseptiä, kannattaa harkita kesälomalukemistoksi.

Mansikoiden alkuperämaan tyyliin nappasin idean paahdetuista kauranjyvistä ruotsalaisen Annes Food-blogin kirjoittajan Annen (aika yllättävää...) uudesta blogista, joka löytyy Sweden.se-sivuston alta. Annella on kivoja juttuja ja hän muuten kirjoittaa englanniksi...

Mansikoita, sitruunarahkaa ja paahdetut jyvät

2 dl kuohukermaa
1 prk (250g) maitorahkaa
1 prk sitruunalla maustettua Bulgarian jogurttia
sokeria maun mukaan
vaniljaa (meillä oli nomun vaniljauutetta)
500g tuoreita mansikoita perattuna ja viipaloituna

Vaaahdota kerma ja lisää joukkoon rahka ja jogurtti. Mausta mieleseksi sokerilla ja vaniljalla. Sekoita joukkoon viipaloidut mansikat. Tarjoile jälkkäriksi tai iltapäiväherkuksi paahdettujen kauran jyvien tai auringonkukan siementen kera.

Paahdetut jyvät

noin 1 dl kauran jyviä tai auringonkukan siemeniä
1 rkl sokeria
1 rkl jauhettua kanelia

Paahda jyviä tai siemeniä kuivalla paistinpannulla (suositellaan teflonpannua), lisää mukaan sokeri ja kaneli. Määräthän eivät ole niin justiinsa.

Käyä keskilämpöä ja paahda jyväsiä niin kauan, kunnes sokeri on sulanut ja siemenet alkavat tarrautua toisiinsa. Kaada lautaselle jäähtymään. Tarvittaessa voit murtaa siemeniä irti toisistaan. Jos haluat säilyttää näitä pidempään kuin muutaman päivän niin laitan ne tiiviiseen purkkiin.

Kauranjyvien tai auringonkukan siementen tilalla voi tietenkin käyttää myös pähkinöitä tai manteleita.

Kohtaaminen rypsipossun kanssa

2011-06-19T18:58:00.007+03:00

Tulihan se minullekin sitten viimein eteen, nimittäin rypsipossu. Tietyistä maaseutumarketeista kun ei oikein muuta possua saa, joten ymmärrän yskän ja kestin tämän kuin ehta muonittaja. Tein siis ruokaa parhaani mukaan. Varsinkin, kun itse en siellä kaupassa käynyt vaan tulin valmiin jääkaapin äärelle.

En nyt tässä avaudu aiheesta sen enempiä, muuta kuin että mitä suurta huijausta! Niinkutsutut terveysvaikutteiset elintarvikkeet ja niiden mainonta saavat minut näkemään kirkkaita värejä, salamoita ja pääkalloja... En ole ärsyyntymiseni kanssa yksin, Kuluttajaliitto on huomattanut aiheesta ja blogeissakin aihe on noussut esiin, esim. Voisilmäpelissä ja Sorsanpaistajassa.

Mozzarellalla ja punaisella pestolla kuorrutetut possupihvit

3 marinoimatonta possun ulkofilepihviä
rasvaa paistamiseen
punaista pestoa (miksei vihreäkin kävisi yhtä hyvin)
1 pallo mozzarellaa viipaloituna
pippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna

Ota possupihvit noin tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Paista pihvit grillin parilalla tai pannulla. Käännä pihvi ja sipaise jo paistetulle puolelle reilu kerros punaista pestoa ja lättää päälle viipaloitua mozzarellaa. Paista pihvi kypsäksi. Rouhi päälle mustapippuria ja tupsauta juuston päälle vielä kunnon kourallinen silputtua basilikaa.

Punainen pesto valmistui hetkessä. Ja maistui herkulliselle!

Ja vaikka kovasti suosinkin ruuan itse alusta alkaen tekemistä niin landeolosuhteissa sitä välillä oikaisee ihan mielellään, vaikka olisi juuri kohdannut rypsipossun. Nomu Stir-sarjan tomato & herb pesto mix on kiva tuttavuus! Ja sillä ei kai ole ainakaan Suomessa mitään terveysväitteitä. Paitsi että hei, tomaatissahan on runsaasti lykopeeniä!

Nomu osaa pakkaukset. Tyylikäs, ei voi muuta sanoa!

Paistos vai crumble? Raparperi ♥ kookos

2011-06-18T12:03:00.006+03:00

Mikä siinä onkin, että moni suomalainen ruuan nimi kuulostaa jotenkin laimealta. Kuten nyt vaikka paistos. Ei kovin jännittävää eikä todellakaan kovin herkullista. Kuten Jaanakin totesi tuolla Kulinaarimurulassa, crumble tai muru kuulostaa paljon houkuttelevammalta.

Ravintolassakin ruokalistaa lukiessa sanat juurikin herättävä ruokahalun. Houkuttelevat nimet ohjaavat valintoja ja toisinaan sitä sitten pettyy pahastikin lopputulokseen. Eksotiikka ja vieraat kielet eivät kuitenkaan ole mikään oikotie onneen. Musiikissakin englanniksi voi sanoittaa ihan mitä hölmöyksiä vain ja kuulija ei inahdakaan ankeasta lyriikasta. Toisin on suomen kielen kohdalla... Vieraskoreutta vai mitä lie.

Raparperi on tänä keväänä ollut jotenkin erityisen inspiroivaa ja siitä on tullut tehtyä kaikenlaista. Tällä kertaa Viini-lehden kesäextrasta loikkasi silmilleni herkullisen oloinen kookos-raparperipaistos. Oli ihan pakko kokeilla, kokeilkaa tekin! Ja kunnioituksesta alkuperäistä ohjetta kohtaan, en ala nyt muuttelemaan tätä miksikään mediaseksikkääksi crumbleksi.

Kookos on aina ollut minulle vähän haasteellinen maku. Bountyyn en pysyt vieläkään (Terkut vaan iskälle!), mutta kookosmaito, kerma ja kookoshiutaleetkin sopivat suuhun nykyisin hyvin.

Kookos-raparperipaistos ja jogurttikermavaahtoa
6-8 annosta

noin 6 raparperin vartta
1-2 rkl voita

Kuorrute:
75 g voita
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl kermaa

Tarjoiluun jogurttikermavaahtoa:

1 dl kuohukermaa
1/2 dl paksua turkkilaista jogurttia
1 rkl sokeria

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Pese, kuori ja pilko raparperit n. 1-2 cm paksuiksi paloiksi. Voitele soilla yksi iso piirakkavuoka tai kuusi pientä annosvuokaa.
Sekoita huoneenlämpöseen, pehmeään voihin kuorrutteen ainekset joko käsin tai puuhaaarukalla.

Levitä raparperit vuokaan. Jaa tasaiseksi sekoitettu kuorrutetaikina raparperipalojen päälle, kaikkien raparperipalojen ei tarvitse peittyä.

Paista paistosta uunissa 225 asteessa noin 15-20 minuuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Lisää kermavaahtoon jogurtti ja sekoita. Tarjoa kookos-raparperipaistos haaleana jogurttikermavaahdon kanssa.

Harissamarinoitua kanaa ja avokado-jogurttidippi

2011-06-16T20:57:00.008+03:00

Viikonloppuna grillailtiin kanaburgereita. Niissä ei nyt ollut juuri mitään ihmeellistä, mutta kerrankin onnistuin marinoimaan kanan kivasti ja Miespuolinen grillasi sen vielä kivemmin.
Ihanan mehukasta eikä juurikaan lakumetsää!

Burgerin väliin laitettiin omavalintaisesti kasviksia, juustoa ja avokado-jogurttidippiä, jonka resepti oli taattua Pirkka-laatua. Tätä varten kannattaa jahdata taas niitä kypsiä avokadoja ja kestää reseptissä kaikki Pirkka-tuotteiden maininnta. (Argh, että välillä ärsyttää Pirkka-se ja Pirkka-tämä)

Harissamarinadista olin saanut jonkun pakkomielteen, en vaan tiedä mistä. Googlasin paria ohjetta ja tämän mukaan se sitten lähinnä syntyi

Kuvasta on pakko todelta, että vaikka soosi näyttääkin siinä jotenkin valjun keltaiselta, niin oikeasti se oli herkän vaalean vihreää. En saanut värejä kuvassa kohdilleen, en niin millään.

Avokado-jogurttidippi

1 kypsä avokado
2 dl paksua maustamatonta jogurttia
3 rkl minttua hienonnettuna
1 rkl sinappia
1 1/2 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa

Kuori avokado ja poista kivi. Pilko hedelmälihan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää jogurtti ja mausteet. Soseuta tasaiseksi. Tarkista maut ja anna makujen tasoittua hetken jääkaapissa.

Note to self. Lisää tuoretta minttua varovaisesti. Varsinkin, jos omassa yrttitarhassasi kasvava yksilö on kovin aromikas!

Harissamarinadi kanalle tai lampaalle
(Piisaa reilulle satsille eli noin 8:lle kanafileelle)

1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl kokonaista jeeraa
3 reilu rkl harissatahnaa
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä tai 1/2 solo valkosipuli hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Murskaa morttelissa korinaterin siemenet ja jeera. Sekoita kulhossa mausteet ja harissatahna, lisää mukaan sitruunamehu, öljy ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Tuloksen on paksuhko tahna. Suolaa ja pippuroi liha ja kierittele se kauttaaltaan marinadissa. Anna maustua muutama tunti.

Grillatut persikat

2011-06-14T22:25:00.005+03:00

Ulkokokkaus oli varsinkin viime viikon helteillä pop. Grilli vaan päälle ja koko ateria valmistumaan siinä, myös jälkkäri! Näiden herkkujen valmistuksessa kannattaa hyödyntää grillin jälkilämpöä. Ja silti kannattaa vähän varoa, ettei tule lakumetsän persikat...

Tämä kiva jälkkäriresepti bongautui silmiin Hesarin verkkosivuilta, alunperin Teresa Välimäen kynästä.

Pakko vielä todeta, että paras lopputulos syntynee varmaan silloin, kun persikat ja nektariinit ovat parhaassa sesongissaan. Ostamani nektariinit olivat ehkä hitusen raakoja ja vaikka kypsyttelinkin niitä kotosalla muutaman päivän, ei niihin tietenkään tullut sellaista luonnollista, herkullista makeutta. Lisäksi hedelmät olivat ihan mahdottomia puolittaa saati lohkoa, niinpä leikkelin ne vain isoiksi paloiksi

Grillatut persikat

6–8 kypsää persikkaa tai nektariinia
varrastikkuja

Marinadi:
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 limetin mehu
1 vaniljatanko

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Puolita persikat tai nektariinit ja poista samalla kivet. Pujottele lohkot vedessä liotettuihin varrastikkuihin.

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, limetin mehu ja halkaistu vaniljatanko siemenineen. Sekoita seosta samalla kuumentaen. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja nosta kattila liedeltä.

Kaada hieman jäähtynyt seos vartaille ja anna marinoitua noin 15 minuuttia.

Grillaa vartaita välillä käännellen 3–5 minuuttia. Nosta vartaat lautasille ja valele niitä vielä marinadilla. Tarjoile vaniljajäätelön kera.

Pekonilla höystetty parsakaali-kukkakaalisalaatti

2011-06-12T20:13:00.008+03:00

Omalle blogilukulistalle puksahtelee uusia blogituttavuuksia aina silloin tällöin. Hellan ja viinilasin välissä-blogi on kaunis ja maukas uusi tuttavuus, josta löytyi kiva, uusi kaalisalaatin resepti.

Tein salaattia lievästi sanottuna keskimäärin sammiollisen, mutta tämä maistui seuraavana päivänä vielä paremmalta, jos mahdollista.

Salaatti sopii oivallisesti grillatun lihan tai makkaroiden pariksi. Kätevä resepti myös siinä mielessä, että kasviksia ei tarvitse alkaa keittelemään. Ja jos joku halajaa jotain pientä kevennystä reseptiin, niin osan majoneeista voinee korvata jollain maitotuotteella!

Ihka alkuperäinen resepti on uudehkosta keittokirjasta Aidon maun juurilla.

Pekonilla höystetty parsakaali-kukkakaalisalaatti

1 kaalinpään verran eri värisiä kukkakaaleja tai vain sitä valkoista
1 parsakaali
1 pkt pekonia tai 140g pancettaa kuutioina
1 pieni sipuli tai pala salaattisipulia, meillä 3 pientä nippusipulia
1,5 dl rusinoita (meillä keltaisia)

Kastike:
2 dl hyvää majoneesia (Ks. ohje!)
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja valkopippuria

Leikkaa kukkakaalista ja parsakaalista pieniä kukintoja kulhon pohjalle. Kuori ja leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja lisää kulhoon. Ruskista pekoni pannulla tai grillissä ja laita talouspaperin päälle jäähtymään. Leikkaa tarvittaessa jäähtynyt pekoni pieniksi paloiksi ja lisää salaattiin rusinoiden kanssa.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Lisää kastike salaattiin ja sekoita. Laita salaatti hetkeksi jääkaappiin vetäytymään ennen tarjoilua.

Tästä salaatista tulee muuten vähän mieleen tämä mainio Jamien parsakaalisalaatti!

DIY: Majoneesi

2011-06-12T15:35:00.003+03:00

Kesä ja burgerit kuuluvat yhteen. Niin myös coleslaw!

Reseptejä kaalisalaattiin lienee yhtä paljon kuin kokkejakin. Itsekin tulee varioitua kesän aikana yhtä ja toista. Välillä mennään pelkällä öljykastikkeella, joskus käytetään kermaviiliä, toisinaan partaäijää. Ja aina välillä on pakko nakata mukaan aitoa majoneesia. Nyt siis päivän asiaan!

Kannattaa olla tarkkana, millaista majoneesia käyttää. Harmillista kyllä suurin osa kaupan tarjonnasta on aika kamalaa lisäainemoskaa. Paras valmismajoneesi, johon olen törmännyt, on ehdottomasti Pollenin luomumajoneesi, mutta se ei todellakaan kuulu jokamarketin valikoimaan. (Mm. Anton&Anton myy)

Jostain kumman syystä monella on mielikuva, että majoneesin tekeminen on jotekin kovin vaikeaa tai työlästä. Voin kertoa, että näin ei todellakaan asianlaita ole. Homma on niin helppoa, ettei oikeastaan enää koskaan kannata edes vilkasta sinne maikkarihyllylle päin. Ja ainekset ovat niin simppelit, että useimmiten löytyvät jääkaapista, vaikka siellä olisikin vain pelkkä valo.

Muutama pikku niksi vielä ennen varsinaista reseptiä:

Öljyksi kannataa valita joku suhteellisen neutraali vaihtoehto. Meillä käytetään yleensä rypsiöljyä, koska pähkinäöljyt eivät käy. Oliiviöljyä kannattaa laittaa max. 1/4 määrästä, koska se on niin voimakkaan makuista.

Ja muuten, itse olen käyttänyt huoneenlämpöisiä raaka-aineita, osassa ohjeissa aiheesta puhutaan ja osassa ei. En ole toistaiseksi kokeillut jääkaappikylmistä aineista tehdä, joten suosittelen noita huoneenlämpöisiä raaka-aineita, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kertokaa ihmeessä, jos olette onnistuneet kylmilläkin!

Jos haluat kermaisempaa majoneesia niin lisää siihe 2 rkl kermaa. Mutta lisää kerma vasta etikan tai sitruunamehun lisäämisen jälkeen!

Valmista majoneesia voi maustaa ja muuntaa mielensä mukaan, se on monien kastikkeiden perusta. Simppelein versio taiaa olla Aioli, lisää vain valkosipualia ja se on siinä!

Oma perusohjeni on Michel Rouxin kastiekkirjasta

Majoneesi

2 keltuaista
1 rkl dijon-sinappia
2 1/2 dl maapähkinäöljyä (meillä rypsiöljyä)
1 rkl lämmintä valkoviinietikkaa tai 1 rkl kylmää sitruunamehua
suolaa
pippuria myllystä

Levitä astiapyyhe työpöydälle ja nosta kulho sen päälle. Näin kulho ei seilaa pitkin pöytää, kun vatkaat majoenesia.

Yhdistä pyöreäpohjaisessa kulhossa keltuaiset, sinappi, ripaus suolaa ja pippuri ja sekoita ainekset pallovatkaimella. Kaada öljy kulhoon hitaasti. Itse lisään sitä aina liraus kerrallaan, voit toki kokeilla myös kaataa hitaasti nauhana. Minä en vaan saa vatkattua samaan aikaan...

Kun kaikki öljy on kaadettu, vatkaa vielä voimakkaasti 30 sekuntia, jotta majoneesista tulee paksua ja tasaista. Lisää lämmin viinietikka tai kylmä sitruunamehu. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Tästä tulee aika reilu satsi, teen itse välillä puolikasta niin ei jää kahden hengen taloudessa jääkaappiin pilaantumaan. Raaka kananmunahan ei ikuisuuksia säily...

Piilokuvassa limettinen raparperijuoma

2011-06-08T21:49:00.004+03:00

Mulla on jäänyt raparperivaihde oikein kunnolla päälle. Eilen illalla oli pakko keitellä virkistävä raparperijuoma. Resepti on alunperin Chocochilistä, meille se kulkeutui Sillä Sipulin kautta. Tätä kannattaa tehdä juuri nyt, ihana hellejuoma! Raparperi on muuten yllättävän tapuisa mausteiden suhteen. Inkivääri ja lime sopii tähän häkellyttävän hyvin.

Kesälukemistossa ovat ahkeraan keikkuneet uusin GRV ja uusi ihastukseni Donna Hay. Vielä kun ehtisi toteuttaa kaikki ihanuudet!

Limellä raikastettu raparperijuoma

6 suurehkoa raparperinvartta
2 l vettä
2x2 cm pätkä tuoretta inkivääriä TAI ½ tl inkivääritahnaa
2 dl ruokosokeria
1 limen mehu
jääpaloja (ja mintunlehtiä) tarjoiluun

Pilko raparperit. Lisää palat veden kanssa kattilaan. Raasta tai lusikoi sekaan inkivääri.
Anna kiehua miedolla lämmöllä tunnin ajan.
Siivilöi juoma ja lisää sokeri. Anna jäähtyä kunnolla.
Lisää jääkaappikylmän juoman joukkoon limen mehu. Tarjoile jääpalojen ja (mintunlehtien) kanssa. Tai tee drinksut vaalean rommin kera.

Ja ei sitä muuten ekaa kertaa olla raparperijuoman keitossa. Tässä maistiaisia edellisiltä kesiltä.

Vaniljainen raparperimehu
Kardemumman makuinen raparperimehu

Tuunatut raparperimuffinssit

2011-06-05T23:10:00.006+03:00

Mun viimeviikkoiset raparperileipomukset eivät ole menneet ihan putkeen. Raparperikakku meni liian pieneen vuokaan ja paistui liian kauan, tuloksena kuivaa kakkua, todella tummilla reunoilla. Raparperimuffinsseista puolestaan tuli vaan jotenkin kumman mauttomia ja kuivakoita.

Päätin sitten tuunata ne muffinssihampurilaisiksi mansikoilla ja mascarponella.
No, ainakin niistä tuli vähän nätimpiä. Vaikka mansikat on tähän vuoden aikaan vielä niitä mauttomia ulkomaalaisia.

Yleisesti ottaen mun ongelma muffinssien kanssa taitaa olla ainakin se, että reseptin suhteen yritän mennä aina siitä mistä aita on jo kaatunut. En jaksa alkaa vaahdottelemaan mitään, vaan vetäisen jonkun sekoita kaikki kulhossa-reseptin. Lopputulos ei sitten mitenkään voi olla mielettömän kuohkea tai muheva.

Hauska juttu näissä oli se, että jos korvaa kerman ja voin esim. kookoskermalla ja maidottomalla margariinilla, näistä saa maidottomallekin ruokavaliolle sopivia! Ohje alunperin täältä, pieni muutoksia tuli tehtyä matkan varrella.

Raparperimuffinssit mansikoilla ja mascarponevaahdolla
n. 12 isoa muffinssia

3½ dl vehnäjauhoja (meillä 2 dl vehnäjauhoja + 1 dl spelttijauhoja)
2 dl sokeria (meillä 1,5 dl tavallinen + 0,5dl tumma muscovado)
2 tl leivinjauhetta
o,5 tl jauhettua vaniljaa
reilu 1 tl jauhettua kardemummaa
1 dl kermaa (meillä kookoskermaa)
2 munaa
100 g juoksevaa margariinia ( = 1½ dl)
2 dl raparperipaloja (voisi olla 3 dl, tällä kertaa näistä tuli aika kuivia)

Tarjoiluun:

ropposellinen tuoreita mansikoita
1 prk Mascarponea
2 dl kuouhkermaa tai vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
sokeria
vaniljaa
mintun lehtiä
valkosuklaalastuja
(sitruslikööriä)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja jäähdytä tällöin rasva ensin. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-2o minuuttia. Jäähdytä muffinssit hyvin.

Mausta mascarpone vaniljalla ja sokerilla, vaahdota kerma ja lisää se mascarponen joukkoon. Perkaa ja pilko mansikat pieniksi paloiksi. Halkaise jäähtyneet muffinssit ja täytä ne mansikoilla, valkosuklaalastuilla ja mascarponevaahdolla. Laita toinen puolikas päälle ja koristele mintun lehdillä. Tarjoile korealta lautaselta. Laita loput mansikat nättiin kulhoon, mausta sokerilla, sitrusliköörillä, jos vaan sattuu löytymään ja revi sekaan vielä mintun lehtiä. Tarjoile muffinssihampurilaiset ja nauti lisänä mintulla maustettuja mansikoita ja mascarponevaahtoa.

Siitä raparperikakusta mun on pakko ottaa vielä revanssi. Koska sen on lähtökohtaisesti oltava hyvää. Uusi satsi raparperia odottaa jääkaapissa!

Uusia perunoita odotellessa: Seesamipaahdetut potut

2011-06-03T00:14:00.004+03:00

Ihan vielä ei ole uusien perunoiden sesonki, saahan noita ruotsalaisia joo, mutta se oikea uusien, kotimaisten pottujen sesonki. Viime viikonloppuna tosin taisin nähdä torilla tarjolla uutta suomalaista perunaa kokoanaisedulliseen hintaan 12e /litra. Eli vielä ei todellakaan ole oikea sesonki.

Omia ämpäripottuja odotellessa ostin kaupasta ihan vanhoja pottuja ja yritin löytää niihin jotain innostavaa näkökulmaa. En ole suurikaan perunanaystävä, poislukien ne uudet perunat ja muusi toisinaan. Mutta joskus on pakko venyä ja näiden kohdalla venyminen ei tehnyt ollenkaan tiukkaa. Kerrassaan herkullisia!

En kykene muistamaan, missä olen jonkun vastaavan reseptin joskus nähnyt, mutta nämä aineet löytyi omasta kaapista ja näillä mentiin.

Seesamipaahdetut potut

Kiinteitä perunoita
Seesamiöljyä
seesaminsiemeniä
(valkosipulia)
hunajaa
sitruunamehua
suolaa
pippuria
timajminoksia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pese ja harjaa perunat huolellisesti. Leikkaa lohkoiksi. Sekoita isossa kulhossa seesamiöljy, seesaminsiemenet, sitruunamehu ja mausteet.
Pyörittele perunat mausteseoksessa ja kaada leivinpaperoidulle pellille. Ropsi päälle timjaminoksia. Paista uunissa 200:ssa asteessa, kääntele välillä. Paistoaika vähän vaihtelee perunalohkojen koon mukaan, mutta tavoitteena on rapeat, kullanrusketa ja kypsät peruna. Paisotaika-arvio n. 30-40 minuuttia.

Ruokablogimuodin mattimyöhäinen: Key Lime Pie

2011-06-02T17:02:00.004+03:00

Vanheneminen on oiva syy leipoa kakkua. Näissä ruokamuotijutuissa olen usein vähän jälkijunassa, niin nytkin. Mutta onpahan ainakin repsetiehdokkaita, mitä vertailla.

Päädyin tekemään Key Lime Pien Annan ohjeella. Kerrankin noudatin reseptiä kaiken muun paitsi koristelemisen ja vuuan suhteen. Onnistui tosi hyvin ja snsi kerralla teen tämän oikeasti piirasvuokaan enkä irtopohjavuokaan. Onnistui irtopohjassakin, mutta mitä sitä sitten irrottelemaan ja siirtelemään kauheassa jännityksessä.

Pursotamisen tasosta en todellakaan ota vastaan palautetta. Kakkublogit on eri juttu. Pursottaminen ei todellakaan ole mun juttu! :)

Key lime pie eli limettipiiras
8-10:lle

Pohja:
3 1/2 dl murua digestive-kekseistä (jauha muruksi esimerkiksi monitoimikoneella)
1 dl sulatettua voita tai margariinia

Täyte:
5 keltuaista
1 tlk (400g) kondensoitua makeaa maitoa
1 dl limeteistä puristettua mehua (noin 3-4 limettiä)
1 rkl raastettua limetinkuorta

Koristeluun:
kuohukermaa, tomusokeria, limetti ohuina viipaleina tai ohuiksi suikaleiksi leikattu limetin kuori, mintun lehtiä

Valmista murupohja sekoittamalla ainekset keskenään. Painele vielä lämmin seos tiiviisti piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunin keskitasossa 150°C:ssa 10 minuuttia, anna vuoan jäähtyä ritilällä. Nosta uunin lämpö 175°C:een.

Vatkaa keltuaisia puhtaassa kuivassa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes ne muuttuvat kuohkeammiksi ja sakeammiksi. Lisää tiivistemaito ja vatkaa edelleen, kunnes seos sakenee l. massan tilavuus kasvaa. Sen kyllä huomaa aika helposti.

Lisää limettimehu ja -kuoriraaste. Kaada seos piirasvuokaan. Kypsennä 10 minuuttia (uunin keskitasossa) ja jäähdytä ritilällä ja laita sitten viilennyt piiras jääkaapppiin.

Tarjoile piiras viileänä. Vatkaa halutessasi kerma ja tomusokeri vaahdoksi ja koristele piiras kermavaahdolla. Voit käyttää koristeluun myös limetinviipaleita tai -kuorisuikaleita. Meillä koristelut hoidettiin kermavaahdolla ja mintun lehdillä. Kermavaahto ei mielestäni ole mitenkään välttämätöntä, makuelämyksen suhteen siis. Minun makuuni tämä oli melkoisen imelää!

Huom. piiraasta saa helposti gluteenittoman, kun valitsee gluteenittomat digestivekeksit.