sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

Uunissa paahtuneet valkosipulit


Rakastan kastikkeita, mutta olen toisinaan todella laiska kokki. Varsinkin 6 päivän työviikon jälkeen ei oikein irtoa mitään ylimääräistä, edes keittiössä.

Kun pussikastikkeet eivät innosta, ovat kylmät kastikkeet laiskuus- ja väsypuuskien patenttiratkaisu. Kaupasta matkaan laadukas majoneesi tai tanakka jogurtti (Esimerkiksi Hellman's. Väsypuuskassa en jaksa vispata edes majon vertaa)

Kotona uuni päälle ja pari valkosipulia paahtumaan. Tuotokset sekaisin ja kas, ihan kuin olisin tehnyt pihville ihanan aiolin.

Uuninlämmössä kellineet valkosipulit ovat muuten maultaan jotenkin lempeämpi kuin ihan raa'at versiot. Maku ja tuoksu ovat silti edelleen melkoisen faffat.

UUNIPAAHDETUT VALKOSIPULIT

Kokonaisia valkosipuleita
Oliiviöljyä
Suolaa myllystä

Foliota

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
Leikkaa valkoipuleista "hatut" pois.

Reipäise reilu pala foliota ja asettele valkosipulit sen päälle. Lorauta sipuleille tilkkanen oliiviöljyä ja ropsauta myllystä suolaa päälle.

Taittele folio nyytiksia ja laita uuniin ritilän päälle. Paista puolisen tuntia nyytti kiinni. Avaa nyytti ja jatka paistamista noin 10-15 minuuttia lisää, näin valkosipulit saavat sopivasti paahdetta pintaansa. Valkosipulit ovat valmiit, kun ne ovat ihan pehmeitä ja voit puristaa ne ulos kynsistään.

Purista valkosipulit ulos kynsistään, ovat melko tahnamaisessa muodossa tuolloin. Kannattaa käyttää kertakäyttökäsineita, jos ei halua valkosipulintuoksuisia tassuja loppuviikoksi.

Mausta valkosipulitahnalla majoneesi, jugurtti tai vaikka perunamuusi. Sopivan maustamismäärän löydät maistelemalla, valkosipuli on paljoltikin makuasia. Itse laitoin noin puolikkaan purkin Hellman's-majoa ja puolitoista valkosipulia. Herkkua!


Juuri minun makuuni sopiva paahtoaste!

torstaina, maaliskuuta 06, 2014

Kolme tuntia ja KBH


Toisinaan työmatkoilla ei pääse majoittumaan ihan kaikkein keskeisimmille paikoille. Eikä aina jaksa töiden jälkeen laahautua kirkonkylille saatika ole aina edes aikaa moiseen.

Taannoisella Kööpenhaminan reissulla sain vietettyä reilun kolme tuntia kylän keskustassa. Siinä ajassa ehtii käppäillä ympäriinsä, tankata yhdet kaffet ja pullat ja vetäistä yhden dinnerin aperoineen.
Noin kutakuinkin. Pienet merenneidot ja sen sellaiset jätin huoletta toiseen kertaan.

Rautatieaseman vastapäätää ja Tivolin vieressä sijaitseva Andersen Bakery oli mainio paikka istahtaa hetkeksi alas, tutkia karttaa iPadiltä ja tahmata se sokeriin. Ainoa todellinen haaste oli paakelssin valinta. Olisin voinut maistella vähän kaikkea.

Sokerihuumassa on mukava tallustella Strøgetiä pitkin, poiketa pällistelemän paikallisen Magasin-tavaratalon ruoka- ja viiniosastoa ja nautiskella samalla apero. Viinikaupan yhteydessä on nimittäin pieni viinibaari ja baarin pojat antoivat ystävällisesti ravintolavinkin.

En kaivannut minkään sortin hienostelua tai tähtimeininkiä, joten minut opastettiin Plutoon. Mainio paikka!

Alkuun tilasin aasiatwistilä höystetyn tartarin mausteinaan, seesamia, korianteria ja sen sellaista. Liha oli mukavan rouheina kuutioina eikä vetäisty ihan muhjuksi. Leipä oli talossa leivottua ja erittäin maukasta.

Pääruoka oli naudanlihakappale (onglet), taiten paistettu ja murea. päällä palanen paistettua hanhenmaksaa ja sipulia sekä maukas tumma kastike. Lisukkeeksi otin vihreän salaatin, jossa oli ihanan kirpeä kastike ja salaatti oli todella rapea.

Söin ja olin onnellinen. Palvelu oli leppoisaa, luontevaa, sujuvaa, asiantunteva, ystävällistä. Viinisuosituskin oli ihan soppeli, italialainen "oranssi" viini biancospino, jota en taatusti olisi tullut kotona maistaneeksi. Koko pulloa en joisi, mutta tällä kerralla se toimi.

En kyennyt enää jälkiruokaan. Espresso toimitti sen virkaa. Hyvää. Tänne haluan palata!