Snobi. Ai mää vai?

 

Tässä uusia kotiseutuja tutustellessa ja maistellessa on väkisinkin miettinyt omaa suhdettaan ruokaan, jälleen kerran. Erityisesti, että olenko kenties jonkinsortin ruokasnobi?

En suostu olemaan snobi. Mutta myönnän olevani laatutietoinen. Ja kyllä, asuin vajaa kymmenen edellistä vuotta pääkaupunkiseudulla, jossa on paljon ja monipuolista tarjontaa ruoka- ja ravintolaskenessä. (Kamala sana, tiedetään...) Rimaa ei toki laske myöskään oma koulutus ja työtausta, matkustelu ja kiinnostus aiheeseen. Jos minun pitää syödä, syön mieluummin hyvin tehtyä, maukasta ja terveellistä ruokaa kauniissa ympäristössä, hyvässä seurassa. Ainahan tätä ei voi toteuttaa, mutta pyrkimys on hyvä. Erityisesti tämä koskee ulkona syömistä, jolloin ruuasta tulee myös maksettua huomattavasti enemmän kuin kotioloissa.

Muutamia juttuja, joihin olen tässä viime aikoina törmännyt ja jotka ovat nostaneet verenpainettani ja laittaneet hieman pohtimaan asioita.

Pakastevihannesgate: En halua syödä pakastevihanneksia ravintolassa. En syö niitä kotonakaan kuin ihan äärimmäisessä hädässä ja väsymystilassa. Enkä mausta niitä grillimausteella. Sysisuomalaisen huoltsikan baarissa pystyn ne jotenkin nielemään, mutta en varsinaissuomalaisen pikkukaupungin teoriassa ihan ruokaravintolassa. Hinnoittelulla, saatavuudella tai hävikillä tätä on minulle turha yrittää selittää. Laiskuutta ja kunnianhimottomuutta, sanon minä. Mutta miksi ihmeessä niihin sitten vielä ravintoloissa törmää?

Kiinankaalisalaatti ja jäävuorisalaatti: Need to say more? Kiinankaali ei ole salaatti, vaikka meille syötettiinkin sitä ananaksen kera kilokaupalla koulussa 80-luvulla. Kuuman wokkipannun kautta kiepautettuna tai kimchissä, kyllä kiitos. Jäävuorisalaatti aka amerikansalaatti on kärsinyt inflaationsa lounas- ja henkilöstöravintoloiden salaattipöydissä. En enää vaan pysty tähän. Varsinkaan ravintolassa, jossa maksan à la carte-listan salaattiannoksesta 16,90 euroa. Tilannetta ei yhtään paranna teolliselta maistuva valmissalaattikastike tai muutama väsynyt appelsiinilohko lautasen reunalla hedelmiä markkeeraamassa.

Ja kerroinko mielipiteeni paikanpäällä henkilökunnalle? En, mutta en nyt kauheasti kiitellytkään. Mikä sitten lienee paras ja rakentavin viestintätapa tällaisten juttujen kohdalla? Äänestän jaloillani. Vai olenko ainoa, joka pahoittaa mielensä pakastevihanneksista ravintolassa?

 

Kaiken natinan jälkeen on pakko todeta, että onneksi kuitenkin suurin osa uusista ulkoruokintakokemuksista on ollut kivoja. Pävittelen niitä tännekin, kunhan henkinen verenpaineeni tasaantuu. ;)

Kuvan maisemat eivät liity pakastevihanneksiin, kiinankaaliin tai jenkkisalaattiin.

Jauhoton suklaakakku

Tammikuun on kaikkien dieettien, kevennysvouhausten ja sporttikärpäsen puraisun toivekuukausi. Siksipä teinkin julmetun hyvää suklaakakku Hannelen reseptillä. Sopii kevyempään elämäntyyliin, koska tämä on niin tuhtia, ettei kovin isoa palasta pysty syömään.

Ei vaiskaan, kävi vieraita ja halusin leipoa jotain gluteenitonta ja suklaista. Kaiken lisäksi tämä on erittäin helppo ja nopea toteuttaa!

Kuvasta kiitos iskälle. Ja mma, laitahan resepti visusti talteen... :)

TÄYTELÄINEN SUKLAAKAKKU

Ilman jauhoja

250g tummaa suklaata (tai 50/50 tummaa- ja maitosuklaata)

250g voita
1 dl kuumaa kahvia tai vettä
1 1/2 dl sokeria
4 kananmunaa

Paloittele suklaa ja sulata se voin kanssa mikrossa tai liedellä vesihauteessa. Induktioliedellä onnistuu hyvin ilman vesihaudettakin, pidä vain lämpö todella matalalla. Jos sulatat mikrossa, sekoittele välillä ja tarkkaile ettei suklaa rakeudu.

Lisää sokeri ja vesi lämpimään suklaa-voiseokseen, sekoita. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Vatkaa mukaan kananmunat yksitellen.

Voitele irtopohjavuoka, pohjalle voit halutessasi laittaa leivinpaperin. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 50-60 minuuttia.

HUOM! Taikina on löysää. Jos irtopohjavuokasi on lepru ja pohjan ja reunojen väliin jää rakosia, valuu taikina sieltä ulos. Vuoraa tällöin vuoka leivinpaperilla tai käytä piirakkavuokaa.

Kakun pelkistettyyn makuun saa vivahdetta vaihtamalla veden esimerkiksi appelsiinimehuun tai kahviin. Osan vedestä voi korvata myös konjakilla, kerma-, suklaa- tai melkein-millä-vaan-liköörillä.

Note to self: Jos teet kakun tarjoilua edeltävänä päivänä, nosta se ajoissa jääkaapista lämpenemään, näin kaikki maut pääsevät esille. Koristele kakun pinta tomusokerilla tai kaakaojauheella, jos jaksat. Tarjoile marjakastikkeen, kermaavaahdon tai jäätelön kanssa. Tai ihan sellaisenaan, kaikki käy! 

Hyvä meininki

Reilun kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen lienee ihan oikeutettua kysyä, että mikä boogie?

No, onneksi on hyvä boogie! Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tällä kertaa se menee enempikin niin, että uusi vuosi ja uudet maisemat. Elämä on heittänyt hieman isompaa häränpyllyä, keittiö, kattilat ja viinikaappi ovat muuttaneet Varsinais-Suomeen.

Joulukuu oli muutto- ja matkailupainotteinen, ruokahuolto ulkoistettua ja muuten hyvin minimalisoitua. Joulunpyhät saatiin nauttia valmiissa pöydissä. Matkat suuntautuivat Tallinnaan ja Pariisiin. Aivan häkellyttäviä ravintolakokemuksia ei tällä kertaa osunut makuhermoihin, painopiste oli leppoisassa oleilussa ja aikatauluttomuudessa, ei ravintolasta toiseen juoksemisessa tai muiden ruokaelämysten metsästyksessä.

Tallinnasta mieleen jäi Neh, joka osoittautui pienehköksi pettymykseksi, F-Hoone puolestaan oli mukavan mutkaton ja maukas sekä erittäin edullinen. Pariisista mieleenpainuvin elämys oli Moulin Rouge, emme todellakaan syöneet, mutta kippistelimme samppanjaa historiallisessa miljöössä paljettien kimaltaessa ja höyhenien pölistessä. Ennakkoluuloni turisteille halvalla ja huonosti tehdystä ylihinnoitellusta tissienheilutusesityksestä osoittautui ihan vääräksi, onneksi! Pariisiin haluaa palata yhä uudelleen, varsinkin kun en saanut pöytää monien hehkuttamasta Pohjois-Afrikan herkkuja tarjoavasta Le 404:sta

 

Respetien pariin yritän palata pikimmiten. Lähdinkin jo mukaan somen Mutti-huumaan, rohmusin Muttia peräti 2 purkillista läheisestä S-marketista ja tein soosit, oikein appelsiinin kuorella maustaen. Ei hassumpaa, mutta hieman hassua on taas tämä hässäkkä aiheen ympärillä. :)