Omenacrumble

En taida olla ainoa, jolle on käynyt niin, että ensin on pää hiessä syksyllä säilönyt ja hillonnut ja sitten kevään mittaan sitä ihmettelee, että mitä kummaa minä näillä kaikilla pakasteilla, hillokkeilla, hyytelöillä ja muilla säilötyillä emmeillä oikein tekeekään. Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Purkissa-niminen säilöntäkirja on siitä fiksu opus, että säilöntäreseptien lisäksi siinä on vinkkejä ja reseptejä, mihin niitä ihania säilykkeitään sitten oikein käyttäisi.

Tämän syksyn säilöntäni on ollut melkoisen mitäänsanomattomalla tasolla, mutta sen verran koukuttava tuo kirja oli, että siskon keittiössä oli pakko pistää tulille tällainen omenacrumble. Ensin tehdään herkullinen, säilöttäväksikin sopiva omenapiirakan täyte ja sitten siihen päälle makeaakin makeampi muru. Herkullinen, mutta makia juttu ja helppo toteuttaa.

OMENACRUMBLE

Omenapiirakan täyte purkissa:

1 kg omenoita lohkoina, kiinteä, kirpeä lajike

3 dl hillosokeria

1 dl tummaa siirappia

1 sitruunan mehu

2 tl kanelia

½ dl maissitärkkelystä

1 dl omenamehua

Mittaa kattilaan omenalohkot, hillosokeri, siirappi, sitruunan mehu ja kaneli Kiehauta ja keitä noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.

Sekoita maissitärkkelys desilitraan omenamehua ja kaada seos ohuena nauhana omenaseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen.

Kuumenna kiehuvaksi, keitä pari kome minuuttia. Varo, ettei seos pala tässä vaiheessa pohjaa!

Nosta kattila liedeltä. Jäähdytä hetki ja purkita. Sulje purkki ja säilytä viileässä. Täyte säilyy hyvänä vähintään 3 kuukautta. Tai tee heti ainakin puolesta satsista crumble.

Omenacrumble:

Noin 500 g omenapiirakan täytettä

50 g pehmeää voita

1 dl sokeria (meillä tumma ruokosokeri)

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhetta

voita vuuan voiteluun

Nypi pehmeän voin joukkoon sokeri, vehnäjauhot ja mantelijauhe.

Lusikoi omenapiirakan täyte kevyesti voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle muruseos

Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Note to self: Sen verran oli makiaa, että, muruseoksesta voisi vähentää ainakin puolisen desiä sokeria ja korvata se vaikka mantelijauheella. Kokeile seuraavalla kerralla. Maidottomasta margariinista tehty versio vaati paistamisen loppuvaiheessa hieman grillivastusta, että pintaväri saatiin kohdilleen.

Kanelikinuskia ja omppupannareita riisijuomasta

Mielikuva kasvimaidoista on terveysruokamainen. Nehän ovat niitä kasvissyöjien ja vegaanien juttuja, mitä lie soijalitkuja eikö vain?

Väärin. Kasvimaidot eivät todellakaan tarkoita pelkkää ituhippeilyä. Ne sopivat ihan kaikille. Varsinkin, jos siitä keittelee kanelin kera kinuskia ja paistelee pannaria kirpakoiden syysomenoiden kera.

Kasvimaidot eivät ole sinänsä ole mikään uusi juttu, mutta valikoimat ovat monipuolistuneet viime aikoina huimasti. Blogiringin kautta päädyin tututumaan Alpron riisijuomaan ja osallistumaan Creative-kisaan, jossa kokataan ja leivotaan kasvimaidoista luovasti.

Maistelin Alpron riisijuomaa myös ihan sinällään. Kylmänä nautittuna se oli ylllättävän neutraalin makuista, eikä yhtään niin jauhoista kuin esimerkiksi kauramaito saattaa olla. Se oli myös mainio pohja  treenin jälkeen riisirpoteiinista tehdylle palautusjuomalle. Ja tämä on muuten sokeriton juoma, toisin kuin esimerkiksi Alpron mantelijuoma. Joka muuten sekin on ihanan makuista, mutta ihan eri juttu!

Kokeile, saatat yllättyä! Ja äänesi voit antaa täällä. Palkinnot ovat muuten mellevät, jos vaikka mielit uutta kameraa tai keittiövälineitä...

PIENET OMENAPANNUKAKKUSET JA KANELIKINUSKIA

12 muffinssivuoallista

Pannukakkutaikina:

2 kananmunaa

4 dl Alpro riisijuomaa

1,5 dl gluteenittomia jauhoja

0,5 dl mantelijauhoja

¼ tl leivinjauhetta

¼ tl suolaa

0,5 dl sokeria

¼ tl vaniljaa

40 g margariinia sulana

Kanelikinukski:
165 ml Alpro riisijuomaa
0,75 dl tummaa sokeria (Muscovadoa tai fariinia)
0,25 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl voita tai margariinia
pieni kanelitanko

Vuokiin:

4 pientä omenaa

pieni nokare kanelikinuskia / vuoka

jauhettua kanelia

Tee ensin pannukakkutaikina:

Riko kananmunien rakenne isossa kulhossa. Sekoita joukkoon puolet riisijuomasta. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhot riisijuoman ja kananmunien sekaan.
Kaada joukkoon loput riisijuomasta, mausta suolalla, sokerilla ja vaniljalla. Anna jauhojen turvota nesteessä vähintään puoli tuntia.

Tee tässä välissä riisijuomasta kanelikinuski:
Sekoita kattilassa riisijuoma, sokeri ja hunaja. Laita mukaan kanelitanko. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike hieman sakenee. Kastike saattaa vaikuttaa hieman juoksevalta, mutta se tiivistyy jäähtyessään. Ongi kanelitanko pois keitoksesta. Lisää voi / margariini ja anna jäähtyä hieman tai kokonaan.

Sitten: Pese omenat ja viipaloi ne, ei tarvitse kuoria. Palaa taas pannukakkutaikinan pariin. Sulata voi / margariini. Anna sen jäähtyä hetki, sekoita sitten muiden ainesten joukkoon.
Voitele sillikoniset muffinssivuoat. Jaa taikina vuokiin. Lisää mukaan omenaviipaleet, niitä saa olla reilusti ja pieni nokare kanelikinuskia. Tupsauta päälle hieman kanelia.

Paista: Paistele minipannareita 225-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia. Anna jäähtyä ja "kiinteytyä" hetken ajan. Tarjoa loppu kinuski pannareiden kanssa. Kukaan ei varmaan pahastu jäätelöstä tai kermavaahdostakaan.

Note to self: Jos haluat maidottomia pannareita, muista käyttää maidotonta margariinia. Kukaan ei toki estä käyttämästä ehtaa voita.

 Yhteistyössä Alpro

Parempi turkuburgeri

Turkulaisista hampurilaisista tulee yleensä mieleen Hesburger. En oikein perusta kyseisistä purilaisista, liikaa sooseja ja sörsseliä minun makuuni. Mutta nyt löytyy turkuburgeriravintola, josta minäkin pidän: Sloppy Joe!

Taustoista sen verran, että Sloppyn ravintoloitisjat Sanna  ja Monte Dahl perustivat aikoinaan Tampereelle Hella ja Huone-nimisen ravintolan, jossa itsekin olen nauttinut ikimuistoisen illallisen sisareni valmistujaisten kunniaksi. Sittemmin H&H siirtyi Arto Rastaalle ja Sanna ja Monte päätyivät Turkuun ja avasivat kaupunkiin ranskalaisbistron. Ilmeisesti turkulaiset eivät oikein lämmenneet Ranskan herkuille, joten konseptia muutettiin. Heinäkuusta lähtien Porcin tiloissa on toiminut Mex-Cal meininkinen Sloppy Joe.

Listalla on burgereita, meksikolaismakuja, hot dogeja, pirtelöitä ja muita Ameriikan herkkuja. Ja mikä parasta, ruoka tehdään itse tuoreista raaka-aineista, ei kilise mikrot, ehei. Maut ovat freesejä, juomalistalla niin viinejä, oluita kuin coca-colaa lasipullossa. Palvelu on ystävällistä ja mutkatonta, tunnelma lunki. Ja hinnat kohdillaan!

Että menkää ihmiset ja tulkaa iloisiksi ja kylläisiksi. Joe on auki myös lounasaikaan ja sapuskaa voi tilata myös mukaan.


Sloppy Joe West Coast Grill
Martinkatu 3, Turku
www.sloppy.fi

Lahden toisella puolen: Tallinnan Leib ja Sfäär

Elokuussa tuli piipahdettua Tallinnassa ihan loistavassa seurassa nauttimassa hengen- ja ruumiinravintoa. Aurinkoinen, lämmin elokesän tunnelma, Robbie Williamsin mahtava keikka laululavalla sekä lounashetket ihanissa ravintoloissa olivat mitä mainioin miniloma. Tällä kertaa ruokapaikoiksi valikoituivat Leib ja Sfäär.

Sfäärin sisustus on moderni ja samassa tilassa on myös designkauppa. 

Katosta roikkuvat paperilinnut olivat hurmaavat.

Leibin tartar oli herkullinen ja makkara-annos sipulihilloineen tuhti, mutta silti jaksoin maistaa vielä mustaleipäjäätelöä.

Elokuun helteessä oli ihana lepuuttaa jalkoja Leibin viileässä ravintolasalissa

 ja siemailla kylmää Proseccoa.

Hieman kyllä pisti taas mietityttämään hintataso suomalaisissa ravintoloissa ja etenkin Helsingissä. Tiedän kyllä alan olevan raskautettu suurilla kustannuksilla ja suhdanneherkkyydellä. Mutta silti, söimme molemmilla kerroilla 3 ruokalajia ja laadukkaat viinit päälle. Emme valinneet halvimpia mahdollisia mistään ja silti selvisimme alle 40 eurolla per daami. Täällä sillä olisi hikiseen saanut safkat, olipa paikka sitten ketjukuppila tai ei. Pakko myöntää, että noilla hinnoilla käyn ilomielin ulkona syömässä vähintään kerran viikossa. Mutta näillä täkäläisillä hinnoilla, kiitos ei.

Laadukas, kosntailematon ruoka, hyvät juomalistat, kohtuulliset hinnat, kaunis miljöö sekä ystävällinen, asiantunteva ja välitön asiakaspalvelu ilahduttivat mieltä kovasti. Jos näistä olisi pakko valita suosikki, olisi se Leib, mutta molemmat ovat hyviä. Jos siis olet menossa Tallinnaan, suosittelen näitä paikkoja lämpimästi!



Leib Resto ja Aed
Uus tn 31, Tallinn

Sfäär Resto & Store
Mere Pst 6E, Tallinn

Rapujen juhlaa ja tillisnapsi

Tunnelmasta toiseen. Jos possukasti on arjen luksusta ja viikonloppujen hellimisherkku, rapujuhlat ovat sitten ihan oma juttunsa. Niitä ei kyllä kestä montaa kertaa per sesonki. Minulle riittää ihan vaan yhdet. :)

Itse en tajua ravuista noin maun puolesta yhtikäs mitään, allerginen kun olen. Mutta tillisnapsin osasin tehdä minäkin. Ja se maistui ihan hyyvältä, ilman niitä rapujakin. Ohjeistusta kurkin täältä ja täältä.

TILLISNAPSI LIMETILLÄ HÖYSTETTYNÄ

70 cl neutraalinmakuista kirkasta viinaa

½ ruukullista luomutilliä

(½ limetin kuori)

kaunis pullo

Kaada viina lasipulloon. Laita tillinvarret viinapulloon muutama päivä tai vähintään puoli vuorokautta ennen juhlia. Anna tekeytyä huoneenlämmössä. Lisää halutessasi mukaan myös limetin kuorta. Jäähdytä snapsi pakastimessa ennen juhlia. Tillinvarret voivat olla pullossa tarjoiluhetkelläkin, ovat aika hauskan näköisiä

Nauti kohtuudella. Muuten laulat ihan liikaa ja seuraavana päivänä ei laulata lainkaan.

Vinkki: Tillisnapsin ei kannata antaa tekeytyä liian kauaa, maksimi aika on 2 vuorokautta. Sen jälkeen maku muuttuu tympeäksi. Jos kuitenkin aiot säilyttää snapsia, niin poista pullosta tillit ja limetin kuoret.

Arjen parhautta - possukastike

Syksy taisi nyt sitten tulla. Mutta kylläpäs kelpasi lämmitellä tämän maittoisan lihakastikkeen äärellä. Ei haittaa syystuulet tai pienet vesisateet. Hyvä ruoka, parempi mieli. Oli sitten arki tai viikonloppu.

Resepti supersuositusta Safkaa-blogista.

POSSUKASTIKE

4:lle

Noin 450g possusuikaleita / palapaistia tai mieluummin niskaa (kassler)

Voita paistamiseen

suolaa, pippuria

1 iso sipuli

2 rkl vehnäjauhoja

vettä

soijakastiketta

reilu 1 tl dijon-sinappia

1 dl kermaa

Kuumenna paksupohjainen kattila tai pata kuumaksi, laita pohjalle reilu köntti voita, anna ruskistua kunnes se alkaa tuoksumaan viehkosti pähkinältä. Paiskaa sekaan kevyesti suolatut ja pippuroidut possusuikaleet ja pistä ruskistellen. Anna suikaleiden hetki tiristä ihan paikoillaan ennen kuin isket lastan sekaan ja alat viuhtoa. Näin lihasnesteet pysyvät lihassa ja ruskistaminen onnistuu.

Lisää mukaan hienonnettu sipuli, vähennä lämpöä hiukan ja kuullota sipuli lihojen joukossa. Ripottele päälle 2 rkl vehnäjauhoja ja sekoittele vielä pari minuuttia.

Kaada mukillinen vettä joukkoon ja sekoita, kunnes keitos kiehahtaa ja väri tasaantuu. Lisää päälle myös hiukan soijakastiketta, hiukan lisää suolaa ja mustapippuria. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoitellen vajaa tunti.

Pyöräytä mukaan reilu teelusikallinen dijon-sinappia, desi kermaa, sekoita ja anna kiehua vielä viitisen minuuttia. Maista ja ihastu itseesi entistäkin enemmän.

Tarjoile perunamuusin, raikkaan salaatin ja voissa kiehautettujen herneiden kera.

Pottua, possua ja pilsneriä - Gdanskin ravintoloissa

Puolan retken maukkaimmat sapuskat taidettiin syödä tässä pienessä ja kodikkaassa italialaisessa, Fellinissä. Ilta oli sangen lämmin ja ravintolassa ei ollut ilmastointia. Katettu terassi oli melkoinen pätsi, sisällä saattoi juuri ja juuri olla, onneksi olimme varustautuneet hellevaatetuksella.

Amusena tarjoiltiin pieni palanen maukasta lihapateeta, alkuruoaksi kylmää tomaattikeittoa, pääruokana tryffelirisottoa ja erinomaisia karitsan kyljyksiä. Sitten kävikin sangen puolalaiset, eli jälkruokaa ei enää kertakaikkiaan mahtunut. Annoskoko on nimittäin ravintolassa kuin ravintolassa melko runsas.

Viinilista oli mukava, vaikka laseittain valikoima oli melko niukka. Hintataso laatuun nähden hyvin kohtuullinen, suosittelen! 

Fellini Restauracja
ul. Targ Rybny 6, Gdansk

Fellinillä on muuten kiva kesäterassi ihan joen rannassa. Nautin virkistävän Aperol Spritzin,  annoin iltapäivän auringon helliä ja uppouduin lukemaan romaania.

Useassa paikassa mainostettiin ja myytiin myös erilaisia Radlereita, sitruunalimpparin ja oluen sekoituksia. Perinteisen sitruunan lisäksi tarjolla oli myös limetin ja omenan makuisia versioita. Tätä pitäisi kokeilla kyllä tehdä itsekin, sopi nimittäin minun suuhuni mainiosti. Se, onko tämä mitään olutta onkin sitten ihan toinen juttu. Mainio hellejuoma ainakin ja vährmmän alkoholia kuin oluessa yleensä.

Reissun parhaat jätskit löytyivät Grycanilta, joka on Puolan vanhin jäätelöfirma ja edelleen muuuten perheyhtiö. Grycanin jäätelöbaareja on useissa kauppakeskuksissa Gdanskissa ja ympäri maata. Näistä tuli mieleen ihan Italia! Oi mikä valinnan vaikeus...

Kaduilla näkyi paljon tämän tyyppisiä kojuja, joista myytiin leipää hiukopalaksi. Hetken aikaa ihmettelin, että millä ihmeellä leipiä siveltiin ennen pekoni-sipuliseoksen ja suolakurkkujen lastaamista leivän päälle. No laardilla tietenkin. En tohtinut maistaa tätä tuhtia herkkua elokuun helteissä, (mamo!) mutta seuraavan illan dinnerillä perinteikkäässä ravintola Kubickissa meille tuotiin leipäkorin lisäksi pallonen laardia. Maistoin, ei hassumpaa, mutta ei nyt mikään valtaisia makuelämyskään.



Kaikenmaailman piiraat (pierog) ja pizzanpalat olivat myös suosittua katuruokaa.Tällä taisin kuitata yhden lounaan. Ja jälkkäriksi taisin syödä yhden Grycanin jätskin...

Ravintola Kubickin laardipallosen seurassa oli myös perinteistä voita. Ravintola tarjoaa ihan perinteistä puolalaista ruokaa. Punajuurikeitto sekä valikoima erilaisia höyrytettyjä, lihatäytteisiä taikinanyyttejä hoitelivat alkupalojen hommat tehokkaasti. Juuri ja juuri saimme mahdutettua pääruoat alas. Rapeaa ja mehevää possunkyljystä, lihapataa, sekä lisukkeina tattaria ja pottumuusia. Aikamoinen setti, jota oli pienehkö pakko lasketella vodkatujauksella. Istuskelimme pittoreskilla terassilla hyvän tovin, tunnelmaa piti yllä leppoisa ja vitsikäs henkilökunta, joka ei pienestä kiireestä hermostunut. Kaikki tulimme ravituiksi, ihan varmasti!

Restauracja Kubicki
ul. Wartka 5, Gdańsk, 

Summasummarum. Kaupunki on täynnä erilaisia ravintoloita, kahviloita, baareja ja terasseja. Kubicki ja Fellini bongattiin Tripadvisorista ja olivatkin ihan onnistuneet valinneet. Muutama kerta mentiin ihan randomilla ja yksi ylihinnoiteltu, hyvin juossut nauta tuli kohdattua. Hintataso ravintoloissa on suomalaisittain erittäin kohtuullinen ja annoskoot isoja, omaan makuuni liiankin isoja. Tasollisesti Helsinki ja Tallinna vievät kyllä voiton, mutta ei tässä nyt mitään misukkatähtiä todellakaan jahdattu. Maukasta, hyvää ruokaa, maittoisia oluita ja parit drinksut ja timakat votkat. Rentoa ja mutkatonta meininkiä, sellaista on Gdanskissa. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Trendikombo: Mustikka ja kardemumma

Mustikanpoiminta ei ole oikein luonnistunut tänä vuonna omalla kohdallani.  Niinpä olen käynyt mustikassa lähinnä torilla ja Stockmannilla. Ja toimii se niinkin, ei kannata suotta stressata, jos ei perinteinen marjastaminen onnistu tai huvita.

Kardemumman ja mustikan yhdistelmää on tänä kesänä hehkuteltu ja löytyyhän yhdistelmä myös jätskihyllystä. 

Löysin reseptin ihan vain goolaamalla, Olivia-lehdestä. Ohjetta on nyt testattu niin jogurtilla kuin rahka-maitoyhdistelmällä sekä myös gluteenittomana ja tavallisilla jauhoilla. Toimii kaikilla systeemeillä. Kerrankin gluteeniton leivonnainen oli myös mehevä, tosinlevättyään ensin yön yli jääkaapissa.

Kardemumma on oma lisäykseni. Toinen mustikan suosikkikamu on muuten sitruuna. Kannattaa kokeilla vaikkasitruuunalla maustettua mustikkahilloa tai tätä mustikka-rahkakakkua.

 KARDEMUMMAINEN MUSTIKKAPIIRAS

puolikas pellillinen

Pohja:

3 munaa

2 ½ dl sokeria

150 g voita sulatettuna

2 dl maustamatonta jogurttia, piimää tai maitoa

6 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljaa

2 tl kardemummaa

Päälle:

5 dl mustikoita

2 tl perunajauhoja

Muruseos:

50 g voita

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Sekoita munat ja sokeri. Lisää jäähtyny,t sulatettu voi ja jogurtti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseos taikinan joukkoon nopeasti puuhaarukalla sekoittaen.

Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi.

Sekoita perunajauhot ja mustikat ja levitä pohjataikinan päälle.

Mittaa muruseoksen ainekset kulhoon ja nypi ne sormin murumaiseksi. Ripottele muruja mustikoiden pinnalle.

Paista 175 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Anna jäähtyä ennen leikkaamista. Nauti vaniljakastikkeetn tai jätskin kanssa.

Note to self: Mielen uunissa on isot pellit. Siksi tätä tuli meillä vain puolikas pellillinen. Taikinamassan paksuus vaikuttaa paistoaikaan, jos levität ohueksi, niin vähennä paistoaikaa, muuten piiraasta tulle kuiva.