Ihana maitosuklaajäätelö

Onni on ystävät, joiden keittiön työpöydältä voi löytää ihanan maitosuklaajäätelön reseptin. Ja onni on myös se,  että jos edellisillan juhlat sattumoisin venyvät ihan liikaa, niin pakastimesta löytyy maitosuklaajäätelöä.

MAITOSUKLAAJÄÄTELÖ

6,3 dl täysmaitoa
4 keltuaista
100 g sokeria
33 g glukoosia
200 g maitosuklaata

Paloittele suklaa ja erottele keltuaiset. Laita isoon kulhoon keltuaiset, sokeri, glukoosi ja suklaapalat
Kiehauta maito. Kaada maitoa varovasti keltuaisten, sokereiden ja suklaan päälle, mutta varo polttamasta suklaata. Itse tein niin, että kaadoin ihan ohuena norona, pikkuhiljaa ja sekoitin kovasti. Jos seos ei maidon lisäämisen jälkeen ole tasaista, vetäise se Bamixilla sileäksi. Meillä onneksi oli, eli homma hoitui ihan pallovatkaimella.

Jäähdytä seos ja aja sen jälkeen koneella jäätelöksi. Anna rauhoittua ja jäätyä pakastimessa vielä useampi tunti. Helppo homma ja lopputulos palkitsee.

Tällä kerralla jäde tehtiin Maraboun maitosuklaasta, koska se oli ainoa, jota kaupasta löytyi. Tästä tuli todella makeaa. Joskus saattaisin laittaa tähän sekaan hieman kahvilikööriäkin, mokka- maitosuklaajäätelö kuulostaa hyvältä.

Riistaa rullalle

Joskus elämä vaan on, yhtä kiirettä ja hoppua. Onneksi viikonlopun ei-niin-täydellinen routapaisti porosta pelasti tiistai-illan ja muuntautui varsin maistuviksi riistarulliksi. Innoitus ja resepti löytyi metsästysaiheisesta blogista Terveiset ravintoketjun huipulta.

Ei mulla tällä erää muuta. Mutta kuin että sen routapaistin teen kyllä ensi kerralla jotain muusta kuin porosta ja isommasta köntistä.
 
RIISTARULLAT

Valmiita tortillalättyjä tai ohuita rieskoja
Maitoa
Tuorejuustoa (piparjuuri tai valkosipuli käy oivasti)
Riistapalvia tai routapaistia
Rucolaa tai rucolalla höystettyä valmista salaattisekoitusta
Parmesaania lastuina

Kostuta tortillat tai rieskat kevyesti maidolla, pullasuti käy tähän hommaan mainiosti. Voitele lättyset tuorejuustolla. Lisää päälle täytteet, kääräise rullalle ja leikkaa sopiviksi suupaloiksi. Syö.

Prinssillinen tee

En ole yltynyt hankkimaan 54 kiloa pastaa, mutta sitä vastoin ostin aika hillittömän hintaista teetä. Tunnustan, että maksoin mutisematta yli 12 euroa paketillisesta (20 pussia) pussiteetä.

Stockan herkusta tarttui matkaan Kusmin Prince Wladimiria, joka on kyllä pussiteen aatelia tai oikeastaan todellinen kuninkaallinen! Musliinikankaisessa pussissa on ihan oikeita teelehtiä, ei mitään purua. Paketissa annetaan ohjeet veden lämpötilasta ja haudutusajasta. Ja se maku, ei yhtään kitkerää tai karvasta! Kiinalainen musta tee on maustettu muun muassa bergamotilla, sitruunalla, greipillä ja mausteilla. Eilinen aamukahvikin vaihtui olosuhteiden pakosta teehen, mutta prinssillisen teekupillisen jälkeen ei maitokahvin missaaminen harmittanut yhtään.
 
Kusmi-teetä saa ainakin muutamaa laatua Helsingin Stockan Herkusta. Sitä voi toki ostaa myös Kusmin omasta verkkokaupasta, mutta rahtikustannukset ovat aika isot. Eli kimppatilauksia suositellaan, ellei sitten ota edellä mainitusta pastan tilaajasta esimerkkiä ja anna mopon karata käsistä ihan rauhassa. :) Paras vinkki on kuitenkin siskoltani, jonka myötä olen muuten Kusmin pauloihin päätynytkin. Hän on rahdannut Kusmia Tallinnan retkiltä. Sisko, shoppivinkkiä saisi laittaa tuonne kommenttilootan puolelle, kiitos!

Ai niin, ja se ensimmäinen Kusmi-suosikkini on Anastasia. Kashmir-Tchain kanssa olen vielä vähän tutustelulinjoilla.

Sijoita siis itseesi näillä pakkaskeleillä ja nauti kupillinen Kusmia. Tai ilahduta ystävää kauniilla teepakkauksella.

Pähkinätön karpalo-omenamysli

Kaupan myslit eivät ola maistuneet minulle oikein aikoihin. Viime vuodet olen aloittanut aamuni "pyhällä puurorituaalilla". Mutta nyt tilanteeseen on ilmaantunut haastaja, nimittäin kotitekoinen mysli.

Innostuin myslintekoon Kemikaalicocktailin pähkinättömän puolukkamyslin ansiosta. Kaapista ei ihan löytynyt Nooran reseptin kaikkia aineksia, joten tein myslistä oman versioni. Hyvää tuli näinkin. Ja mikä parasta, tässä ei ole pähkinöitä, mutta kuitenkin runsaasti rapeita siemeniä. Eikä tämä tämä ole todellakaan mikään sokeripommi, kuten kaupan myslit usein ovat, vaan ihana, kuitupitoinen aamuherkku!

VANILJAINEN KARPALO-OMENAMYSLI

10 dl kaurahiutaleita
2 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä (meillä 1 dl auringonkukka + 1 dl kurpitsansiemeniä)
1 dl sesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta
1 dl rypsiöljyä
3 rkl hunajaa (meillä vaahterasiirappia)
1 tl vaniljajauhetta
2 dl kuivattuja karpaloita
2 dl kuivattuja omenan palasia (pehmeitä)
2 dl rusinoita

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Aloita sekoittamalla isossa kulhossa kaurahiutaleet ja siemenet keskenään. Kuumenna kattilassa öljy, hunaja ja vanilja, mutta ei kiehuvaksi asti! Kaada kuuma öljy-hunajaseos kaura-siemensekoituksen päälle ja kääntele kunnolla niin, että seos on tasaisesti öljyhunajassa.

Levitä mysliseos pellille ja paahda sitä uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Muista vahtia mysliä koko ajan ja välillä käännellä sitä lastalla, sillä se palaa helposti. Mysli on valmista kun se on aavistuksen paahtunut, tosin älä anna sen tummua liikaa.

Note to self: Mysliin uppoaa helposti kaikenlaiset hiutale-, lese-, siemen- ja pähkinäpussien jämät. Jätä tosin ne oikeasti vanhentuneet ja eltaantuneet suosiolla pois, koska myslisi maistuu juuri niin hyvältä, kuin mitä sen raaka-aineet ovat. Tässä kannattaa panostaa laadukkaisiin raaka-aineisiin!

P.S. Miespuolisen mielestä tämän rakenne oli turhan purumainen. Esitän eriävän mielipiteen, itse kyllä tykkäsin rakenteestakin tässä. Niinpä Miespuolinen tekee meillä seuraavan myslierän. ;)

Kvaak miten hyvää! Ankkaa ja mandariinisiirappia

Uuden vuoden lounaalla syötiin ankkaa ja mandariinisiirappia. Innoitus oli iskenyt jo ennen joulua, tosin kiitos Itellan ja kaikkien jouluherkkujen, toteutus hieman viivästyi. Mutta tämä sopi vähn juhlavammaksi lounaaksi ja vuoden aloitukseksi kuin paremmin. Innoitus ammeentui Masutoaitemu-blogista sekä Ankerias Vipuselta.

Totesinkin lounaan jälkeen, että miksi kummassa ankkaa tulee tehtyä niin harvoin? Tiedä häntä, mutta kannattaisi tehdän useamminkin. On nimittäin sen verran hyvää!

ANKKAA JA MANDARIINISIIRAPPIA

2 ankanrintaa

Marinadi:
 
1 dl soijaa
1 dl rypsiöljyä
2 rkl viismaustetta*

Mandariinisiirappi:

5 dl mandariinimehua
1 dl balsamicoa
1 dl sokeria
1 tähtianis

Viiltele ankanrintojen nahkapuoli ristikkäsiviilloilla. Sekoita marinadin ainekset isossa kulhossa ja nakkaa ankat marinadiin. Anna lihan maustua jääkaapissa niin kauan kuin voit, meillä oli ihan yön yli.



Aloita kastikkeen valmistus noin tuntia ennen tarjoilua. Sekoita kaikki ainekset kattilassa, ja anna kuplia hiljalleen sakeaksi karkkikastikkeeksi. Itsepuristetusta mandariinimehusta kannattaa siivilöidä hedelmälihahöytyvät ja siemenet pois.


Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pyyhi enimmät marinadit ankoista, ja laita ne paistumaan kylmään paistinpannuun nahkapuoli alaspäin. Suurin osa rasvasta sulaa pannulle. Paista fileitä molemmilta puolilta noin 3-4 minuuttia.

Kypsennä lihaa uunissa, kunnes sisälämpömittari näyttää 50 astetta.  Anna ankan levätä paiston jälkeen folioon ja pyyhkeeseen käärittynä noin 10 minuuttia.

Lopputulos on tällä sisälämpötilalla hyvin rosé. Meillä sisälämpötila uunista otettaessa oli 52-53 ja lopputulos oli hyvinkin hento rosé. Ensi kerralla jätän sisälämpötilan ihan hitusen alemmas. Mutta erittäin hyvää näinkin ja ei missään nimessä yhtään kuivaa, vaan erittäin mehevää. Ankerias Vipusella loppulämpötila oli ollut 58 astetta ja lopputulos edelleen hyvä. Eli makuasioita nämä kypsyydet! Muista kuitenkin, että uunista ottamisen jälkeen lihan sisälämpötila nousee yleensä vielä sen 2-3 astetta.

Viipaloi ankka tarjolle, liruttele kastiketta päälle ja tarjoile mieleistesi lisukkeiden kanssa. Meillä oli raikasta salaattia paahdettujen juuresten ja sipulien kera.

*Viismauste

8 tähtianista
1 kanelitanko
1 rkl fenkolin siemeniä
1 rkl sichuaninpippuria
10 neilikkaa

Paahda mausteet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä ja jauha. Jauhamisen voi suorittaa morttelissa, mutta myös kutterilla saa tarpeeksi hienoa jälkeä. Säilytä tiiviissä rasiassa. Erityisen hyvin viisimauste toimii ankan ja sianlihan kanssa, kunhan muistaa käyttää kohtuudella.

Yleisön pyynöstä: Schwarzwaldin kakku

Yleisön pyynnöstä, tässä tulee Scwarzwald Kirschtorte eli tutummin Mustanmetsän kirsikkakakku. Toteutus Miespuolinen, konsultiinaan Rouva Anoppinsa. Jos ei halua ostaa lievästi kämäisiä tuontikirsikoita riistohintaan Stockmannilta, kannattaa tämä resepti laittaa odottelemaan kesää!

Kakku kannattaa ainakin kostuttaa ajoissa, koska se vain mehevöityy saadessaan tekeytyä hetkentovin viileässä. Tämä oli, jos mahdollista, vieläkin parempaa joulupäivänä.

Ylijäämä-ganachesta voi keitellä maidon kanssa kaakaot.


SCWARZWALDIN KAKKU eli SUKLAINEN KIRSIKKAKAKKU

Kakkupohja:
200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl vanilijajauhetta
2 dl maitoa

Kostutus:
Kirsikkaviinaa
Marja-aroniamehua

Täyte 1:
2 dl vispikermaa
2 dl ranskankermaa
0,5 dl sokeria
veitsenkärjellinen vanilijajauhetta

Täyte 2:
Purkki St Dalfour-kirsikkahilloa

Ganache tummasta suklaasta:
1,5 dl kuohukermaa
200 g tummaa suklaata (meillä 70% kaakaota)

Koristeeksi:
Tuoreita kirsikoita

Kakkupohjan valmistaminen:

Voitele ja jauhota pyöreä kakkupohja. Suunnilleen 22 cm on hyvä halkaisija. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Meillä tämän työn teki niin näppärästi Kitchen Aid.

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen tilkka kuiva-aineseosta ja maitoa. Kun taikina on valmis, kaada se kakkuvuokaan. Paista kypsäksi 175 asteessa. Ohjeen mukaan 50 minuuttia olisi hyvä aika, meillä meni vartin verran pitempään, joka oli hieman liikaa. Kakkupohjasta tuli sittenkin hieman turhan kuiva. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla, arvailu ei kannata.

Anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla. Leikkaa se kolmeen osaan niin, että saat kolme saman paksuista kiekkoa.

Täytteen valmistaminen:

Vaahdota kerma ja lisää sitten muut ainekset. Varo kirnuamasta kermaa voiksi saakka.

Kostutusliemen valmistaminen:

Sekoita mehuun vähän kirsikkaviinaa, joka tuo seokseen vahvan kirsikan maun. Kirsch on vahvaa, joten kovin paljoa maustamiseen ei tarvita.

Ganachen valmistaminen:

Paloittele suklaa ja sulata se vesihauteessa. Varo kastelemasta suklaata, silloin se muuttuu harmaaksi ja mene pilalle.

Suklaan sulettua, kuumenna kerma niukin naukin kiehuvaksi. Ota pois liedeltä ja kaada sula suklaa joukkoon. Sekoita kerma ja suklaa tasaiseksi massaksi.

Kakun kasaaminen:

Nosta pohjakiekko tarjoilualustalle. Ujuta kakun alle leivin/voipaperia, jos olet huolissasi valuvan täytteen aiheuttamasta sotkusta. Kostuta kiekko mehulla. Lisää sen jälkeen tuhdisti kirsikkahilloa ja täytettä kiekon päälle.

Kostuta seuraavan kiekon pinta mehulla ja pyöräytä se sitten märkä pinta alaspäin kakun päälle. Tämä ei ole välttämätöntä, jos kakkupohja onnistuu olemaan mehevä. Kostuta yläpuoli ja lisää hillo täytteen kera. Jos kakku on kuiva, kostuta kannen pohja ja kiepauta se samaan tapaan ylösalaisin kakun päälle.

Kaada ganache kakun päälle ja levitä tasaisesti. Asettele tuoreita kirsikoita kakun päälle ennen kuin ganache jäähtyy. Säilytä viileässä korkeintaan päivän tai pari. Ja tämä kakku muuten säilyi jopa meillä, oli sen verran tuhtia tavaraa. Ihmeitäkin siis tapahtuu!

Pohjan ja täytteen resepti on Maku-lehden reseptistä, ganache Aussien MasterChefistä.

Joulun jälkiruokakimara

Joulupopsit. Tähän päätyivät epäonnistunut taateli-viskikakku... 

Pikkuväen ehdoton jouluherkkusuosikki.

Näin jouluähkyn jälkeen, kun kaikki ovat tammikussa aloittaneet sen kuuluisan uuden ja terveellisen elämän on mukava laittaa tänne muutama otos joulun jälkkäripöydän antimista.  Itselläni ei ollut näihin mitään osaa eikä arpaa, paitsi että nautin antimista täysin siemauksin. Kuvatkin ovat isäni käsialaa, kiitos ja kumarrus myös niistä.

Ai niin, suklaisen kirsikkakakun juomaparina toimi loistavasti Castello Banfin tuottama Rosa Regale Brachetto d'Acqui. Saatavilla Alkosta tilaustuotteena.

Kuvista puuttuvat ihanat cantuccinit, joiden resepti löytyykin jo täältä. Pitäisiköhän leipoa satsi näin loppiaisen kunniaksi? :)

 Schwarwaldin kakku. Versio 1, ei täydellinen vielä, mutta resepti tulossa. 

Miespuolisen käsialaa.

 Maidottomat fudget, maustettuna kuivatulla mustikalla karpalolla. 
Taustalla pipareilla koristetut, lakallamaustetut kookoskermahyytelöt. Imelyystaso hillitön.

Petrin suklaat. Nämä vaan ovat niin hyviä. Saatavilla on myös maidottomia versioita. 

Siitä isot propsit Petri's Chocolate Roomille!

Jouluaattoyön makkaratalkoot

Toiset paistavat jouluaattoyönä kinkkua, meillä tehtiin makkaraa. Siihen tarvittiinkin neljän hengen tehotiimi: yksi käytti konetta, toinen työnsi massaa tuuttiin, kolmas sääti suolen kanssa ja neljäs valokuvasi. Koira lähinnä kerjäsi ja rouva äiti kannusti. Tiimin työtä edesauttoi myös ystävällinen lähikauppias, joka tilasi ja toimitti suolet ja possun läskit. Pupu löytyi omasta metsästä. Lisäksi prosessiin sisältyi paljon huonoa huumoria ja pientä henkistä tuskaa, koska tässä oltiin melkein ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Resepti ei onnistunut ihan täydellisesti. Mietin vielä, laitanko sen tänne vai en. Ja jos joku haluaa vinkata, että miten sen ilman menemisen suoleen voi välttää, niin olen kovin kiitollinen. Siis makkarasuoleen, ei muihin.

 Kas näin, pupumakkaraa jouluksi 2012:

 Jauha lihat kahteen kertaan. Ensin sillä isolla laatalla ja sitten pienellä.

 

 Asenna lihamyllyyn makkaraasutiin. Sujuttele suoli suuttimeen. 

Siansuoli oli yllättävän kestävä tuote.

Ready to rock!

Kas näin se käy, tiimityötä. Tavaraa tuuttiin ja makkaraa suoleen!

Panostin todella kauniisiin kertishanskoihin.

Sieltä sitä tulee. Niin on nättiä!

 

Valmista! Nämä vielä kuumaan kylpyyn ja sitten pannun kautta lautaselle.