Poro ja laku, otto 2

Näin joulun alla lapsille tulee mainospostin mukana mitä hillittömämpiä lelukatalogeja, joita tällainen "vake" lukee silmät ymmyrkäisinä. Että mitä kaikkea sitä on tullut omassa lapsuudessa missattua, kun ei ole ollut Brätsejä ja Zhuzhu-petsejä?

Aikuisten joulukatalogeista suosikkini on Stockan Première-lehti, jonka ruokaosio oli kerrassaan houkutteleva ja koottu kivasti idealla loistavat makuparit. En ehkä kaikista pareista ollut ihan sataprosenttisen samaa mieltä, makuasioista kun puhutaan, mutta tämä poron ja lakritsin liitto ainakin on kiintoisa. Samalla tuli kokeiltua Miespuolisen hankkimaa Lakridsin lakritsijauhetta. Good stuff, mutta lisää varovaisesti! Saa ainakin Stockalta. Ja tämä ei ollut maksettu mainos! :)

Edellisen poro ja lakukokeiluni voit lukaista täältä. Samassa postauksessa vinkkejä poron lihan paistamiseen.

Ja mitä mieltä sitten olin tästä poron ja lakun liitosta? Hyvää, mutta silti tykkään enemmän portviinikastikkeesta.


POROA JA LAKRITSIA

600 g poron ulkofilettä
0,5-
1 rkl lakritsijauhetta

2 rkl voita, 
suolaa


Laita uuni lämpenemään 130 asteeseen.
Jos poron fileessä on kalvoja, poista ne. Mausta poro suolalla ja lakritsijauheella.

Kuumenna paistinpannu ja paista voissa lihaan kaunis väri molemmin puolin.

Laita liha uuniin ja kypsennä kunnes sisälämpötila on haluamasi,  48-65°C.

Kääri folioon ja anna vetäytyä noin 5-10 minuuttia. Kannattaa olla tarkkana lämpömittarin asettelussa, että saat sen oikealle paikalle, lihan paksuimpaan osaan, keskelle.

Lakritsikastike
:

2 shalottisipulia tai 1 banaanishalotti

1 porkkana

6 herkkusientä tai kourallinen kuivattuja herkkutatteja

2 rkl sherryviinietikkaa

1 dl marsalaviiniä tai puolikuivaa madeiraa

1 l vasikanlientä

2 tl lakritsijauhetta

suolaa
, voita

Kuori ja pilko kasvikset. Anna kuivattujen tattien liota hetki vedessä.

Kuullota kasviksia kasarissa lisää viinietikka.

Lisää marsala / madeira, kun viinietikka on lähes haihtunut ja anna kiehua kasaan kunnes noin puolet on haihtunut.

Lisää lihaliemi ja keitä kasaan kunnes jäljellä on noin kolmannes.

Siivilöi kastike ja mausta suolalla ja lakritsilla. Lisää lakritsijauhetta varovasti ja maista välissä, ettei mene överiksi ja saat makusi mukaisen kastikkeen. Kiillota kastike nokareella voita.

Nauris meni Intiaan

Sattuneesta sporttisesta syystä meillä ei ole viime aikoina juurikaan leivottu tai suuremmin herkuteltu. Ei edes millään superfoodeilla, vaikka olenkin ihan koukussa Cocovin Marcona-manteleihin.  Niitä ei lasketa herkuksi. Ja koska en kannata mitään pussikeittodieettejä, satsaan mieluummin terveelliseen, kepeään ja maistuvaan arkiruokaan.

Jääkaapin perukoilla möllöttävä naurispussi toimi tällä kertaa ohjenuorana ja jopas lykästi. Viime vuonna näihin aikoihin Uusi Musta järjesti juuresreseptikisan, jonka satoa tämä suorastaan mainio naurisruoka on. Kaunis kiitos Avaruusasemalle, tämä resepti tulee suoraan kyseisestä keittiöstä.


NAURIS MASALA eli SHALGAM MASALA
4:lle

2-3 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
n. 700 g naurista (koosta riippuen isoja 3-4)
2 sipulia
noin 2 cm pätkä inkivääriä
5 valkosipulin kynttä tai 1 solo
2 tuoretta vihreää chiliä
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
0,5 tl kurkumaa
1 tlk kaltattuja (kirsikka-) tomaatteja
1,5 dl vettä
0,5 tl tummaa sokeria (meillä palmusokeri)
suolaa
kourallinen tuoreita korianterin lehtiä

Kuori nauriit ja kuutioi sopiviksi paloiksi.
Kuumenna noin ruokalusikallinen kylmäpuristettua kookosöljyä pannulla ja kuullota nauriskuutioita keskilämmöllä siinä kunnes ne alkavat hieman pehmetä ja saavat hieman väriä pintaansa. Tähän menee noin 10-15 minuuttia. Siirrä paistetut nauriit sivuun odottelemaan.

Valmista seuraavaksi Masala-kastike:
Hienonna sipuli ja kaada silppu pataan tai kattilaan. Lisää joukkoon nokare kookosöljyä ja kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja kullankeltaisia väriltään. Kuori inkivääri ja valkosipulin kynnet, hienonna ne ihan pieneksi silpuksi. Lisää silppu kattilaan sipuleiden sekaan, lisää joukkoon samalla myös ohuiksi viipaleiksi leikatut chilit sekä sinapinsiemenet. Kuullota, kunnes sinapinsiemenet alkavat poksahdella.

Mittaa sitten loput mausteet eli juustokumina, jauhettu korianteri ja kurkuma kattilaan. Sekoita noin puolen minuutin ajan, jotta mausteet tasaantuvat. Kaada sitten tölkillinen tomaatteja ja vesi kattilaan. Lisää myös pannulla odottaneet nausriskuutiot muiden aineiden joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpöä, peitä kannella ja keitä hiljaksiin kunnes nauriit ovat pehmeitä.

Säädä lopuksi maut sokerilla ja suolalla. Hienonna kourallinen tuoreita korianterin lehtiä ja lisää se curryn sekaan. Tarjoa sellaisenaan, lisäkkeenä, riisin kanssa tai vaikka roti- tai naanleivän päällä.

Note to self: Kokeile tätä joskus pienellä kookoskermalisällä.

Pipsan Omenacrumble

Kotimaiset omenat ihastuttavat vielä kaupassa, onneksi!. Niiden vaikea on kulkea ohi, vaikka koko syksy on popsittu omenoita aika tahdilla. Samaa voisi sanoa myös puolukasta tässä taloudessa!

Ja vaikka Safkaa-kirja taitaakin olla tämän syksyn kiistaton keittokirjahitti, niin hyvältä opukselta vaikuttaa myös Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä. Sain vähän kurkisteltua opusta Katriinan blogissa, onneksi ihan reseptin muodossa! Seuraava vaihehan on kirjan hiplailu kaupassa ja lopun te ehkä jo arvaattekin...

Vaikka olenkin kroonisessa keittiötarvike- ja astiaostokiellossa, niin: hei ihan oikeasti tarvitsisin jälkkärikulhot! Edustakoon nämä naarmuiset aamupuurokulhot nyt sitten sitä blogirealismia! :)

PIPSAN OMENACRUMBLE

3½ dl vehnäjauhoja
2½ dl fariinisokeria
½ tl suolaa
200 g voita  (käytin Katriinan tapaan 2 dl jauhoja, 1 dl fariinia, ½ tl suolaa, 100g voita)
4 omenaa
1-2 dl puolukoita (mausteeksi calvadosta, kanelia tai kardemummaa)

Sekoita kuivat aineet kulhossa, Nypi voi joukkoon, kunnes taikina on hiekkamaista, mutta joukossa on vielä pieniä voipaloja. Siirrä kulho jääkaappiin odottamaan.

Pese ja pilko omenat uunivuoan pohjalle. Neljä isohkoa kotimaista riitti kuvan vuokaan. Ripottele puolukat päälle. Mausta kanelilla, kardemummalla tai tilkalla calvadosta. Minä laitoin karedemummaa, koska se on niiiin hyvää!

Ota taikina jääkaapista ja ripottele se hedelmien ja marjojen päälle. Painele taikinaa vähän omenien väleihinkin.

Paista systeemiä 175-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoile paksun vaniljakastikkeen tai vaniljajätskin kanssa.

Note to self: Murutaikinan määrän voi tuplata juhlan kunniaksi. Normilauantain lounaalla voidaan vetää vähän sniidummalla voimäärällä alkuepräisen reseptin tapaan.

Perusasioiden äärellä: kaalipata

Arkiseen lounasboksiin tarvitaan jotain maittavaa ja mieluusti terveellistäkin ruokaa. Varsinkin, jos on jo puoliksi lupautunut osallistumaan ensi keväänä puolimaratonille. Ja kun juoksemaan ollaan nyt sitten menossa jo peräti toisen kerran, olisi pieni henkinen pakko asettaa jotain tavoitetta. Siis muutakin, kuin vain läpiselviäminen. Tavoite = parempi aika = enemmän parempaa reeniä ja mieluusti vähemmän pehmeä olemus. Näin ollen terveeellisen lounaan lisäksi pitäisi herkutella harkitummin ja syödä terveellinen illallinenkin.

Tästä intoutuneena tein ison padallisen kaalia ja jauhelihaa, ammattikielellä kaalipataa. Asiantuntijan vinkit luurasin Polkkapossulta ja padan sisällön mittasuhteita Martoilta, hyvä pata tästä tulikin.

Nopea kertaus Polkkiksen neuvoista:

Jauheliha, lammas on kuulemma parasta, meillä tuli hyvää ihan naudan paistijauhelihallakin. Jauhelihan voi paistovaiheessa maustaa dijonilla.

Riisin voi korvata ohralla tai jättää vaikka kokonaan poiskin. Sen funktio on koota padan makuosasia yhteen ja toki se tuo pehmoista suutuntumaakin.

Mausteet, meiramia täytyy olla padassa, ihan ehdottomasti. Meillä mukaan kuuluu myös maustepippuri. Polkkis suosittelee kokeilemaan myös jauhettua neilikkaa.

Liemi, sen pitää olla kunnollista, toki kuutiostakin valmistettu käy ja sekin voi olla kunnollista. Mutta makua pitää olla. Määrällisesti liemi saa melkein peittää muut ainekset, siis melkein.

Hapot, Polkkapossu suosittelee lorauttamaan mukaan hieman väkiviinaetikkaa. Kokeilin valkoviinietikkaa, kävi sekin. Tällä haetaan makujen harmoniaa, makeus, suolaisuus, hapokkuus, karvaus, umami.

Makeus, loraus tummaa siirappia on oleellinen osa niin kaalikääryleitä, laatikkoa kuin pataakin. Olin epäortodoksinen ja jätin sen nyt lisäämättä. Aika uskaliasta!

Aika. Hauduta kaalipataa hartaudella. Meillä pata muhi liedellä kannen alla puolisentoista tuntia.

Avec. Puolukkasurvos- tai hillo. Minulle mieluusti survos, vain vähän sokeria.


MUHEVA JA MAUKAS KAALIPATA

1 kg kaalia suikaloituna
3 porkkanaa
2 sipulia
öljyä tai voita
600 g jauhelihaa
(tai 400 g jauhelihaa ja 1/2 dl riisiä / ohraa)
2-3 dl lihalientä tai vettä
2 rkl siirappia
mustapippuria myllystä
meiramia
muutama maustepippuri, murskaa morttelissa
loraus etikkaa
suolaa


Kaiva esille suuri kattila tai pata. Meillä oli käytössä melkein 5 L  kokoinen emaloitu valurautapata.

Silppua sipuli ja kaali, kuori ja leikkaa porkkana lanteiksi.


Kuullota sipuli padassa, lisää mukaan kaali. Kun kaali alkaa pehmetä, lisää mukaan porkkanat. Lisää mukaan lihaliemi tai vesi. Jos käytät riisiä, lisää ne mukaan tässä vaiheessa.

Ruskista jauheliha erillisellä pannulla. Mausta halutessasi dijonilla. Lisää mukaan pataan.
Lisää pataan mausteet, etikka ja siirappi Tarkista nesteen määrä.

Anna padan muhia liedellä ainakin tunnin, puolentoista verran. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa.


Tarjoa kaalipata puolukkasurvoksen ja ruisleivän kanssa.

Note to self: Kaalipata kuului suurin kouluaikaisiin inhokkeihin. Haalessa, mauttomassa vesi-öljylillussa uiskenteli kaalia ja jauhelihaa. Erityisestu lukiossa tätä harrastettiin taajaan, syvät olivat lamavuodet Tampereella silloin. Jos jaat tämän ruokatrauman, kokeile tätä, niinlöydät kaalipadan aivan uudelleen!

Donnan manteli-päärynäkakku

Olen tänä syksynä koukuttunut Aussien Master Cheffiin. Vielä en ole ryhtynyt kokeilemaan Lamingtoneja tai Chicko Rollseja, mutta miksei, miksei joskus... Sarjassa vierailee tuomaroimassa aina välillä Donna Hay, jonka aviisi meillekin tulee. Donna on vähän jännä täti, mutta aviisi on kaunis ja kuvat houkuttelevat kokkailemaan. Siitä huolimatta kunnon ruokabloggarina en toki bongannut tätä reseptiä lehdestä, vaan Kokkeillaan-blogista.

Alunperin kakku on tehty omenoista ja manteleiden sijalla on pekaanipähkinöitä. Yhtä kaikki mehevää tästä tuli manteleilla ja päärynöilläkin. Onneksi tätä on vielä puolikas pakastimessa odottelemassa.

DONNA HAYN KANELINEN MANTELI-PÄÄRYNÄKAKKU

Taikina:
185 g voita
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
225 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
120 g ranskankermaa (meillä smetanaa)
60 g rouhittuja pekaanipähkinöitä (meillä manteleita)

Päälle:
2-4 päärynää tai omenaa (riippuu omenoiden koosta ja vuoan koosta, montako menee; meillä meni 3 pienehköä  affenanmaalaista päärynää)
2 tl sokeria
2 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon munat yksi kerrallaan ja joka välissä vatkaten. Lisää seuraavaksi jauhoja (joihin on sekoitettu leivinjauhe) ja ranskankermaa / smetanaa vuorotellen ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi pekaani/mantelipähkinärouhe ja sekoita kunnolla.

Kaada taikina 20 - 22 cm:n pyöreään vuokaan (johon voit halutessasi vuorata leivinpaperilla) ja tasoittele pintaa. Minä laitoin suorakaiteenmuotoiseen leipävuokaan. Suosittelen kyllä pyöreää vuokaa, saa aseteltua enemmän päärynöitä tai omppuja siihen pinnalle. Voit painella taikinaan omenanpuolikkaiden mentäviä kuoppia, jos haluat. Minä en tätä tehnyt vaan painelin vain omenanpuolikkaita vähän syvemmälle.

Nauti paksu viipale kakkua kynttilän valossa höyryävän teekupillisen seurana. Donnankin mielestä päärynä ja manteli muuten ovat ihan käypä yhdistelmä. Tai ainakin reseptissä löytyy.

Uunissa paahdettua kurpitsaa

En ole mikään maailman suurin kurpitsafani, mutta nämä mausteiset, uunissa paahdetut kurpitsat veivät sydämeni. Minulle uunissa paahtaminen taitaa olla vähän sama juttu kuin pekoni. Tekee melkein mistä vain herkun. :)

Resepti on alunperin Jamie Oliverin Alaston Kokki-kirjasta. Kirja on vuodelta 1999 ja  voi kuinka Jamie on kansikuvassa ihan pikkupojan näköinen!

Nämä monikäyttöiset kurpitsat päätyivät meillä mm. raviolin täytteeksi ja salaattiin. Salaatissa ne maistuivat ihanilta mozzarellan ja avokadon seuraan vähän tähän tapaan. Onneksi ainakin butternutteja on hyvin saatavilla vielä pitkin talvea.

MAUSTEISTA PAAHDETTUA KURPITSAA
6 annosta

1 keskikokoinen oranssimaltoinen kurpitsa (n. 1-1,5 kg, eism. butternut)
2 tl korianterinsiemeniä
2 tl kuivattua oreganoa
1/2 tl fenkolinsiemeniä
2 pientä kuivattua punaista chiliä (tai maun mukaan)
1 tl suolaa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
1-2 rkl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Huuhtele kurpitsa ja halkaise se tukevalla veitsellä. Voit helpottaa hommaa leikkaamalla ohuen viipaleen yhdeltä sivulta ja laittamalla leikkuupinnan leikkuulautaa vasten.

Koverra kurpitsan siemenet pois lusikan avulla. Säästä siemenet, jos haluat paahtaa ne myöhemmin snacksiksi.

Leikkaa kurpitsanpuolikas pitkittäin kahtia ja neljännekset edelleen 2,5cm:n lohkoiksi.

Hiero kuivat yrtit, mausteet ja suola hienoksi morttelissa. Silppua valkosipuli hienoksi, laita se ison kulhon pohjalle ja kaavi mukaan mausteseos morttelista. Lorauta päälle oliiviöljy ja sekoita mausteseos. Lisää kulhoon kurpitsalohkot ja pyörittele ne huolellisesti mausteseoksessa.

Lado kurpitsalohkot uunipellille vieri viereen kuoripuoli alaspäin. Paahda niitä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausteet imeytyvöät hyvin kurpitsaan ja kuori muuttuu rapeanpehmeäksi.

Näitä kurpitsalohkoja voi käyttää vaikkka mihin: Raviolin täytteeksi, salaatin osana, risotossa, lihan tai kalan lisukkeena, leivissä jne.

Paahdetut, mausteiset mantelit ja pähkinät

 

 Kivistössä puhuttiin viime viikolla rapeaa asiaa aperitiiveista. Meillä aperoidaan aika usein, kun syödään vähän isommalla porukalla. Ihan kahdestaan maanantai-iltaisin tulee harvemmin heräteltyä tuokahalua aperitiivilla. Vaikka kyllä se saattaisi nostaa kaalipata-illallisenkin ihan uudelle tasolle. :)

Viikonlopun vieraat saivat aperoidensa kavereiksi paahdettuja ja maustettuja pähkinöitä ja manteleita. Nämä olivat melkoinen hitti, joka versio. Aikamoisen koukuttavia. Unohda siis ensi viikonloppuna sipsit kauppaan ja paahda pähkinöitä.

Resepti kulkeutui KokkiPottilan kautta Chez Jasulta.

Meillä aperolasiin päätyy aika usein kuohuviini tai samppanja. 

Tämä Ameriikan ihme ei ollut kummoinen, mutta hyvin jäähdytetynä ihan kelpo apero.

 
PAAHDETUT  MAUSTEISET MANTELIT JA PÄHKINÄT

200g erilaisia pähkinöitä ja manteleita sekoituksena
1 tl suolaa
½-1 tl chilipaprikajauhetta (esim. Espelette)
1 tl sokeria
1/2 tl savupaprikajauhetta
1 rkl oliiviöljyä / rypsiöljyä

Levitä pähkinät ja mantelit leivinpaperille ja paahda 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Ole tarkkana, etteivät ne pääse palamaan.
Sekoita tällä välin paahtuessa suola, chilijauhe, savupaprika ja sokeri, hienonna tarvittaessa huhmareessa.
Kumoa paahtuneet mantelit kulhoon, lorauta joukkoon öljyä ja sekoita. Lisää mausteet samalla sekoittaen, jotta mausteet levittyvät tasaisesti.

Kaada mantelit takaisin leivinpaperille ja paahda vielä minuutti tai kaksi. Jäähdytä ja napostele aperon kaverina.

Note to self: Kiertoilmassa paistolämpötila meidän uunissa 160 astetta. Chilin määrä riippuu paljoti käytetystä lajista ja sen tulisuudesta. Lisää varovasti, jos epäilyttää. Savuvpaprikan tilalle voi laittaa myös yrttisen version, kuten Unelias-Anna oli tehnyt. Laita silloin ehdottomasti sokerin sijasta 1 rkl hunajaa!

 Kurpitsojen aikaan kannattaa hyödyntää kurpitsansiemenet tähän puuhaan. 

 irrottelu edellyttää tosin hieman siivoamista, pesemistä ja pitkää pinnaa.

Reality bites - palanen arkea

Liemessä-Jenni haastoi ruokabloggaajia paljastamaan arkeaan.

Blogiarki ei meillä juurikaan taida erota juhlasta. En nimittäin vielä(kään) osaa stailata ja kuvaamisessakin riittää opettelemista. Ja useimmiten nälkä on kovempi kuin kuvauksellinen kunnianhimo.

Kun tavoitteena kerran on mahdolllisimman realistinen meininki, niin nyt kuvat on napsittu iPadillä, koska puhelimeni kamera on surkeista surkein. Kuvia ei ole käsitelty mitenkään, vaikka olisinkin niin kovasti halunnut rajata, edes pikkuisen.

Arjen resepti, näin se meillä menee:

Lokakuun viimeinen lauantai vuonna 2012

Herään aamusella kahdeksan maissa Ja koska olen todella huono heräämään, torkutan vielä puolisen tuntia. Saan vihdoin itseni kiskaistua sängystä ylös, raahaudun suihkuun, restautroin naamani ja haahuilen alakertaan aamiaiselle. Miespuolinen vain kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan.

Keittiössä jauhan kahvipavut muutamaan kupilliseen kahvia. Valmistan kahvin pressopannussa, laitan pussipuuron hautumaan (Mitämitä, eikö kunnon bloggaaja keitä oikeaa puuroa?). Selailen nettiä kahvin juonnin lomassa, popsin puuroa ja marjoja. Pakkaan mukaan eväät, viime viikon jämiä, mm. juurespyrettä, poroa ja muuta, joista ei nyt enää ole oikein mitään kerrottavaa.

Kävelen kirpeässä syysamussa bussipysäkille. Nurmikot kimaltelevat aamuauringossa huurteesta ja hengitys höyryää. Maailma näyttää kauniilta.

Bussi tulee myöhässä, kuten aina. Ja on vielä tupaten täynnä kanssamatkustajiakin. Luen matkalla Suomen Kuvalehteä (keski-ikäisyyden varma merkki) ja hymyilen lehdestä löytyvälle avokadospagetin reseptillä. Mikä hitti, it's everywhere! :)

Ostan Kampin keskuksen Leipäkeisarista kahvin ja kipaisen juoksujalkaa työpaikalle. Himoitsen suklaacroissanttia, mutta ylitän itseni ja croissu jää vitriiniin.

Töissä tapahtuu ei niin mitään. Hiippailen lounaalle yhden kieppeillä. Lämmitän viikon jämät mikrossa. Jälkkäriksi vetäisen Fazer-Amican takuulla pohjaan palaneet sumpit. Kummasti siihenkin litkuun alkaa tottumaan.


Ehdin ostaa vielä pipolankaa ja portviiniä ennen lounastunnin loppua. Pitää muistaa kiikuttaa tumman luumun väriset alpakkalangat siskon "pipotehtaalle". Oma käsityöpeukalo on somasti keskellä kämmentä.


Työpäivän jälkeen käväisen Stockan Herkussa. Ruuhka ja nälkä ovat kehno yhdistelmä. Kauppa on menossa kohta kiinni, kauhon ostokärryyn nälissäni kaikenlaista. Valmiit salaatit näyttävät melko kämäisiltä, päädyn puolivalmiiseen eli valmis salaattisekoitus, kirsikkatomaatteja, avokado, kurkkua ja leikkelettä. Alkosta mukaan pieni pullollinen portviiniä, tuttu ja turvallinen Kopke.

Köröttelen bussilla kotiin, tällä matkalla viihdytän itseäni tuoreimmalla Viinistä Viiniin-kirjalla. Kotona salaatit ja vihannekset pusseista pesulle ja paloiksi. Mukaan vielä kylmäsavustettua herefordia, paahdettuja pinjansiemeniä ja kapriksia. Nopea vinaigretti etikasta, öljystä ja pippurista. Tadaa, lauantai-illallinen on valmis. Nautin omasta laatuajasta salaatin ja valkkarilasillisen seurassa ja katselen viikolla tallennettuja Australian Master Chef-jaksoja. Miespuolinen on jossain kavereidensa kanssa Helsingin ulkoruokinnassa.

Kruunaan lauantai-iltani vielä tilkalla portviiniä ja muutamalla palasella tummaa suklaata. Olisin kyllä varmaan syönyt sen koko Lindtin suklaalevyn, mutta: Jouduin jakamaan suklaani kahden karkki tai kepponen-olion kanssa. Häkellyttävää törmätä sellaisiin kotiovellaan... Palmusunnuntain trullit nyt vielä ymmärrään ja osaan varata namuja, mutta nämä Ameriikan hapatuksen, hohhoijaa.

Miespuolinenkin ehtii kotiin, ennen kuin tajuan raahautua sohvalta yläkertaan ja unten maille. Sellainen se oli, tämän bloggarin lokakuinen lauantai.