Kesäsörsselit, miljoonas osa: Feta-retiisidippi

 

Pikainen lomatervehdys, sateetkin ovat vaihteeksi tauolla. :)

Jos torikojusta tai omasta kasvimaasta pukkaa kovasti retiisejä, kokeilepa niitä vaikka tähän makoisaan tahnaan. Pientä variaatiota pystyy luomaan fetajuustoa vaihtamalla (lehmää vai vuohta) sekä varioimalla käytettävää yrttiä.

Alkuperäisresepti on Ruokapirkasta, mutta toki ole jo sotkenut käpäläni reseptin muunteluun.
 
FETAJUUSTO-RETIISIDIPPI

1 dl fetajuustokuutioita (meillä puolikas pala)
10 retiisiä
1 tlk kermaviiliä
1 rkl siirappia tai hunajaa
silputtua tuoretta basilikaa tai lehtipersiljaa
(sitruunamehua)

Murenna tai muusaa feta haarukalla, silppua retiisit pieneksi. Sekoita kermaviiliin siirappi, juustomurut ja retiisisilppu. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa. Maista vielä ja säädä maut mieleisiksi.

Tarjoile lihan tai kalan kyytipoikana. Erinomaisen hyvin tämä sopi myös täytettyjen tomaattien seuralaiseksi. Niistä lisää toiste.

Pottusalaatin espanjalaismeininki

Uudet perunat sellaisenaan voinokareen kanssa ovat kesäherkkujen aatelia, mutta jossain vaiheessa alkaa niistäkin mennä kiintiö täyteen. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaa laittaa pottu palasiksi ja tehdä perunasalaatti.

Pienen espanjalaisvireen perunasalaattiin saa oliiveilla, kapriksilla, kiriskkatomaateilla tai aurinkokuivatuilla tomaateilla ja chorizolla. Salaatin maustaa öljystä, sherryviinietikasta, suolasta, pippurista ja hippusesta sokeria tehty kastike. Lisäksi sekaan kannattaa silputa runsaasti tuoreita yrttejä, kuten persiljaa, basilikaa ja ruohosipulia. Nippusipulin varsikin käy.


Selkiskö?

Jos kaipaat tarkam reseptin, kurkkaa mallia vaikka täältä.

Aprikoosien aikaan: Crumble

Vaikka tänne Suomeen rahdatut aprikoosit, nektariinit ja persikat eivät oikein vedä vertoja kotimaidensa vastaaville, ovat ne silti nyt sesongissa ja kiistämättä parempia kuin vaikka esimerkiksi tammikuussa. Ainakin ne tulevat tällä hetkellä Euroopasta eli eivät nyt sentään ihan maailman toiselta laidalta.

Suloistakin suloisemmat aprikoosit suorastaan hyppäsivät ostoskoriin ja nektariinit olivat niin ihanan punaposkisia. Tiedätte varmaan tunteen, en vaan voinut olla ostamatta.

Kotona sitten ensin muutaman syötyään miettii, että mitäs näistä tekisi. Tovin googlaus ja kas, näistähän syntyisi trendikäs crumble eli ihan suomeksi vaan kauramurupaistos. Kanelin ja muskottipähkinän bongasin usemammastakin ulkomaisesta blogista, taikinan perusidean otin muokattavaksi GRV:n loistokkaasta raparperipaistoksesta. Vähensin hiukka sokeria ja voita, toimi näinkin, mutta toki reipas voi ja sokeri on sitten ihan oma juttunsa.

Kaneli ja muskottipähkinä tuovat tähän kivan twistin, kannattaa kokeilla, kököstä kuvasta huolimatta.


APRIKOOSI-NEKTARIINI CRUMBLE
6-8 annosta

4 aprikoosia
3 nektariinia
1 dl fariinisokeria
kanelia
jauhettua muskottipähkinää
voita vuuan voiteluun

Taikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl kookosjauhoja
1 dl kaurahiutaleita


Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Puolita ja poista kivet aprikooseista ja nektariineista. Voitele uunivuoka ja asettele hedelmän puolikkaat pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeri, kaneli ja muskottipähkinä. Paista hedelmiä noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat hieman pehmenneet.

Tee taikina: Nypi voi, sokerit ja jauhot sekä hiutaleet kulhossa sekaisin. Levitä seos raparpereille.

Jatka paistamista noin 30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää ja ruskeaa.

Tarjoa lämpimänä jonkin viileän ja vaniljaisen kanssa. Meillä oli tällä kertaa kastike ranskankermasta ja paksusta jogurtista, joka oli höystetty hunajalla, sitruunamehulla ja vanijalla.


Note to self: Aprikoosit ja nektariinit voi hyvin korvata persikoilla.

Sitruuna-kermavanukas - Lemon Posset

Viikonlopun jälkkäri oli lemon posset, joka on ollut varsinainen blogihitti kuluneen kevään aikana. Puheet englantilaisten surkeasta ruokakulttuurista joutanevat romukoppaan. Ainakin tämä jälkkäri hellii makuaisitia moniouiolisesti. Makea, hapan ja pehmeän kermainen samaan aikaan.

Sitruuna-kermavanukas on lisäksi naurettavan helppo valmistaa. Sen kun seisoo kymmenisen minuuttia hellan edessä ja kaataa sitten seoksen laseihin. Sitruunamehu hoitaa hyytymisen viileässä. Ja rakenne on ihanan silkkinen!

Lemon posset sopii loistavasti nautittavaksi kotimaisten mansikoiden kanssa. Jotka ovart nyt parhaimmillaan, vaikka vähän sateleekin! Ensi kerralla kokeilen korvata osan sitruunamehusta limettimehulla.

 Ohje napattu Nannalta, joka oli napannut sen GRV:stä.


LEMON POSSET
8:lle

6,6 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
2 dl sokeria
1,5 dl siivilöityä sitruunamehua (meillä noin 4-5 pientä luomusitruunaa)

Tarjoiluun
Tuoreita mansikoita
Kurkkuyrtin kukkia

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen. Keitä 2 minuuttia pienellä tulella koko ajan sekoittaen.

Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä nelisen tuntia. Otin itse varman päälle jähmettymisajan kanssa ja tein nämä jo edellisenä iltana.

Koristele mansikoilla ja kurkkuyrtin kukilla. Koristelun voi hoitaa myös sitruunankuorella tai talvella vaikka hedelmillä. Keralle voi tarjota myös mantelikeksejä tai muita keksuja.

Lähikuvaa. Harjoittelin käyttämään kameraa ilman automaattisäätöjä. 

Ei ihan niin helppoa, kuin luulisi.

Kurkkuyrtti on kasvanut monta vuotta kasvimaalla lähinnä itsekylväytymällä. 

Kukat ovat todella kauniita ja kivoja koristeita.

Kookos-raparperipiirakka

 

Mikä olisikaan parempaa sadepäivän puuhaa kuin leipominen? Tänä kesänä leipomispäiviä onkin saanut pitää turhan taajaan. En taida olla mielipiteessäni ainutlaatuinen...

Olen tainnut joskus mainita, että meillä riittää lähisuvussa ruokavammoja vaikka muillekin jakaa. Onko gluteenitonta, vähälaktoosista, maidotonta,semivegeä, pähkinä- ja kala-allergista ja vaikka sun mitä. Toisinaan siis yhteisten leipomusten tekeminen aiheuttaa todellakin päänvaivaa.

Tämä kookoksinen raparperipiirakka soveltuu aika meille kaikille, kun vehnäjauhon korvaa gluteenittomilla jauhoilla. Kookosjauhoinnostuksen löysin Chocochilistä, pullaohjeesta kiitos sinne. Kookosmurun vääntelin Yhteishyvän ohjeesta.

Kokeilen tänään kookosjauhoja pizzapohjaan. Siitä ei ole vielä lapsille kertomista. Kokeilut jatkukoon!

  
KOOKOS-RAPARPERIIIRAKKA
pieni pellillinen

Kookosinen pullataikina:
1 dl kookosjauhoa
noin 6 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
1 tl kardemummaa
0,75 dl margariinisulaa
2,5 dl kookosmaitoa tai kauramaitoa

Täyte:
1-1,5 L raparperia pieneksi pilkottuna
Ruokosokerisiirappia
10-15 mansikkaa viipaleina

Kookosmuru:
1 dl juoksevaa margariinia
1,5 dl sokeria
1,5 dl kookoshiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kookosjauhoja

Sekoita kuivat aineet yhteen. Lämmitä kookos- tai kauramaito 42-asteiseksi ja alusta se taikinan joukkoon. Lisää margariinisula. Vaivaa taikinaa hetki ja kohota se lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikinaa vähän aikaa ja kaulitse tai leivät se sormin pienelle uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle pieneksi pilkottu rapaprperi ja mansikkaviipaleet. Liruttele päälle ruokosokerisiirappia.

Tee kookosmuru: Mittaa kulhoon kookosmurun ainekset ja nypi ne yhteen. Ripottele muruseos tasaisesti raparperien ja mansikoiden päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti hieman jäähtyneenä kahvikupposen kanssa sadepisaroiden ropistessa ikkunoihin

Veikeä vesimelonicurry

 

En ole mikään suuren suuri vesimelonin ystävä, mutta kesällä se kyllä maistuu. Lisäksi viime aikoina olen herännyt tajuamaan sen(kin) monikäyttöisyyden.

Jokihaka kokkaa-blogissa oli tovi sitten mielenkiintoisen kuuloinen vesimelonicurryn ohje. Mitä ihmettä? Pakko kokeilla, ja pian!

Tuumasta toimeen. Yleensä niin kovin ennakkoluuloton Miespuolinenkin kohotti hieman kulmiaan kurkatessaan patojen ja pannujen sekaan. On onneksi jo tottunut rouvansa välillä kovinkin lennokkaisiin kokeiluihin, jotka sitten saattavat päätyä pannukakuiksi.

Mutta eihän sitävoi mennä vikaan tällaisella reseptillä, varsinkin kun seurasin kiltisti ohjetta. Vesimelonista on siis muuhunkinkuin kesäfestareiden alkoholinsalakuljettimeksi. Kolkeilkaa.

Hävikistä herkuksi-hengessä Miespuolinen taikoi jämistä seuraavana päivänä itselleen Gazpachon tapaisen. Kätevä Isäntä!


  
VESIMELONICURRY
noin 4 annosta

Yhteensä noin 1 kg vesimelonia kuutioina (koko melonin paino n. 2,5 kg)
josta 3 dl vesimelonia pieniä paloina, loput kuutioina (ks. ohje)

½ - 1 tl chilijauhetta (osan voi korvata paprikajauheella)
n. ½ tl jauhettua korianteria
n. ½ tl jauhettua kurkumaa
n. ½ tl juustokuminaa
1 pieni valkosipulin kynsi hienonnettuna
hiukan raastettua inkivääriä

ripaus mustapippuria ja suolaa
ripaus sokeria
1 - 2 rkl sitruunamehua
loraus öljyä

Pilko melonista noin 3 * 3 cm kuutioita. Poista tarvittaessa siemenet. Silppua lopusta melonista noin 3 dl pientä hakkelusta.

Soseuta 3 dl melonikuutioita tasaiseksi mehuksi. Kuumenna isolla pannulla pieni loraus öljyä ja lisää valkosipuli ja hetken perästä loput mausteet. Kuullota hetki, mutta älä päästä mausteita palamaan. Lisää pannulle melonimehu ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Anna hautua hiljalleen muutama minuutti kunnes noin 1/3 nesteestä on haihtunut. Lisää sitruunamehu ja tarvittaessa sokeria ja anna hautua vielä hetki.

Sekoita kuutioidut melonit varovasti mukaan ja anna hautua hiljalleen pari minuuttia. Tarkista vielä maku kohdalleen ja tarjoa joko heti kuumana, tai myöhemmin kylmänä lisukkeena.


Note to self: Valitse tähän mieluiten siemenetön vesimeloni. Äläkä vertaa valokuviasi Jokihakan kuviin!

DYI: Lihapiirakat eli lihikset

Keräsin hyvä vaimo / kätevä emäntä / nasta isosisko / puuhakas tytär-pisteitä ja tein itse lihiksiä. Okei, iskä paistoi ja äitikin jelppasi, kun taisi huomata, että kaulitseminen ei ehkä ollut ihan mun osaamialueeni parasta ydintä. Yhteispelillä syntyi kesäparatiisiin pieni lihistehdas. Lopputulos maittoi hyvälle saunan jälkeen. Myös niille, jotka eivät oikeasti olisi jaksaneet syödä yhtikäs mitään.

Innoittajan ja reseptilähteenä sekä kaikenlaisen ohjeistamona tehtaalle toimi Kivistön ihanat emännät. Satsista tuli noin parisenkymmentä pientä lihistä.


LIHAPIIRAKAT eli LIHIKSET

Taikina:

3 dl maitoa tai vettä
25 g hiivaa

1 rkl sokeria
2 tl suolaa

1 rkl öljyä
8-10 dl hiivaleipäjauhoja

Täyte:

200 g jauhelihaa

1 sipuli

1 dl keitettyä puuroriisiä (meillä spelttiä) 

1 tl suolaa
0,75 maustemitallista maustepippuria

valkopippuria
mustapippuria

0,5 tl sokeria

0,5 tl sinapinsiemeniä

0,5 rkl valkoviinietikkaa


Lisäksi: 

1 L rypsiöljyä
Rasvakeitin tai valurautapata ja digitaalinen paistolämpömittari

Murenna hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää muut aineet ja sekoita taikinaksi. Alusta kunnes taikina irtoaa käsistä. Kohota liinan alla n. 45 minuuttia.

Keitä puuroriisi tai speltti ja anna sen jäähtyä hieman. Silppua sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää jauheliha ja paista muruiseksi seokseksi. Mausta ja sekoita kypsä riisi joukkoon.

Jos käytät rasvakeitintä, laita se tässä vaiheessa kuumenemaan.

Vaivaa taikinasta ilmat pois ja kaulitse se jauhotetulla alustalla n. 3 mm ohueksi levyksi. Paina levystä pyöreällä kulholla tai pienellä pasteijamuotilla piirakankuoria. Isompiin piirakoihin lusikoin n. 2 rkl täytettä ja miniversioihin 1 rkl. Sivele reunat vedellä ja painele kiinni. Ummista reunat muotilla ja painele vielä haarukalla reuna tiiviisti kiinni. Anna kohota 10 minuuttia ennen paistamista.

Uppopaista piiraat 180-asteisessa öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä.

Syö sinapin ja ketsupin kanssa. Hörppää päälle jaffaa tai olutta. Tai pikkutölkistä maitoa.

Note to self: puolitin täytemäärän ja sitä jäi siltikin vielä ylitse. Mahdoinko jotenkin sniiduilla sen suhteen? Loput  meni pakastimeen odottamaan seuraavaa kertaa, jos sellainen joskus vaikka tulisi.

Kun nostatat täytettyjä piiraita, asettele ne hyvin jauhotetulle alustalle niin, etteivät ne koske toisiaan. Näin vältyt hampaiden kiristelyltä, kun huomaat niiden tarttuneen toisiinsa ja kuori repeää. Pelkkä leivinpaperi ei ihan riittänyt... Ja hei, älä kaulitse kuoria liian ohuiksi, muuten repeilevät turhan helposti paistuessaan ja käsitteleminen on muutenkin hankalaa. Ja muista se lämpömittari! Frittaaminen on siedettävän hajuista puuhaa ulkokeittiössä.

Pienet kauneusvirheet ei haitanneet, lihistä vaan ääntä kohti. 

Käsimallille kiitos!

Omenatsatsiki

 Jatketaan tahna ja dippilinjalla vielä toinenkin postaus.

Kun kasvihuone puskee kurkkua aikamoista tahtia, yrttimaa pullistelee ja grilli käryttää lähes joka ilta (siis kesäparatiisissa, ei täällä kotona), niin mihinkäs sitä muuhun alkaisi kuin soosin tekoon. Toistaiseksi en ole uskaltautunut grillaamaan kurkkua.

Ja vaikka Kreikka ei ehkä olekaan niin kovin pop tällä hetkellä, niin  tsatsiki kyllä on. Perinteinen tsatsiki sai vähän toisenlaista twistiä omenasta. Respeti-innoitusta Maku-lehdestä ja Hesarista.
 
OMENATSATSIKI

noin 2,5 dl paksua jogurttia
1 omena
1/2 kurkku
1 valkosipulin kynsi
sitruunamehua tai omenaviinietikkaa
tilkka oliiviöljyä
tuoretta timjamia silputtuna
ripaus suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria

Timjamin sijaan voit kokeilla maustaa tsatsikin  teelusikallisella raastettua piparjuurta ja 2 ruokalusikallisella hienonnettua persiljaa.

Valuta jogurttia, jos se on kovin liemevää.

Raasta omena (kotimaista omenaa ei tarvitse kuoria) ja kurkku. Purista kurkusta ylimääräinen neste pois.

Sekoita raasteet jogurtin joukkoon. Mausta silputulla valkosipulilla, timjamilla, sitruunamehulla, öljyllä, suolalla ja pippurilla. Tarjoa grillatun lihan tai kalan kaverina. soveltuu myös mainiosti makkaroiden pariksi.

Pienet kurkut matkalla isoiksi.

Isot kurkut matkalla ruokapöytään.

Minttupesto

Takana on ihana, aurinkoinen viikonloppu täynnä kokkaamista ja puutarhuroimista kesäparatiisin maisemissa. Aurinko helli ja ukkoskuurotkin jäivät vain meteorologien puheisiin. Ei valittamista!

Tässä vaiheessa kesää on enemmän kuin luontevaa käyttää oman  puutarhan aineksia niin paljon kuin mahdollista. Kerrankin etsin reseptejä ennen viikonloppua ja muutaman mutkan kautta päädyin Viini-lehden verkkosivuille. Tykkästyin Teresa Välimäen kirjoituksiin, koska niissä on usein joku todella toimiva, napakka ja ajankohtainen resepti. Ja niin tälläkin kertaa!

Teresa julisti mintun tämän kesän basilikaksi, eikä suotta. Liityn mintunylistyskuoroon, minttu on niin moneen menoon sopiva ja taipuisa yrtti. Lajikkeita löytyy moneen makuun, kaunis katsella, perhoset ja muut ötökät rakastavat sen kukkia ja minttu kasvaa melkein missä vain. Jopa riesaksi asti. Tämä on siis mitä mainion tapa käyttää minttusatoa. Jos joku kaipaa mintunalkuja, niin meillä löytyy neljää lajia, ainakaan vielä ne eivät ole risteytyneet keskenään...

Itse käytin tähän minttupestoon viherminttua ja hieman hopeansävähtävää omenaminttua. En ehkä laittaisi piparminttua, se on turha ärtsyä ja hiukan hammastahnamaista. Se ja marokonminttu ovat puolestaan ihania teeaineksia!

Noudattelin melkein alkuperäistä resepti, tosin pähkinät vaihtuivat auringonkukansiemeniin, lisäsin parmesaania ja sitrusmehua.

MINTTUPESTO

1/2 dl saksanpähkinöitä tai auringonkukansiemeniä

1 dl mintunlehtiä
1 valkosipulinkynsi

1/2-1 dl rypsiöljyä
n. 1/2 dl raastettua parmesaania

suolaa

mustapippuria
sitruuna tai limemehua

Rouhi pähkinät karkeasti veitsellä (auringonkukansiemeniä ei tarvitse). Laita minttu, valkosipuli, pähkinät ja raastettu juusto korkeareunaiseen kippoon ja soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Lisää öljyä vähitellen, samalla sekoittaen, kunnes peston koostumus on sopiva. Mausta suolalla, pippurilla ja sitrusmehulla. Tarjoile lihan tai kalan lisukkeena tai vaikkapa perunasalaatin mausteena. 

Note to self: Maidoton versio onnistuu mainiosti ilman parmesaania. Sopii myös leivälle levitteeksi.

Lohi loimussa. Keralle minttupestoa ja perusalaattia.

Yksinkertaisuuden ylistys: Tomaatilla ja valkosipulilla täytetyt paahdetut paprikat

Vaikka otsikko ei olekaan sisältönsä mukainen, niin tämä ruoka oli kyllä hyvinvkin hehkutuksen arvoinen. Näppäriä kasvislisukkeiden reseptejä ei ole koskaan liikaa, ja tämä tuli kyllä meidän keittiöön jäädäkseen. Eipä olisi minulle tullut mieleen täyttää paprikoita tomaatilla. Varmaan liian itsestäänselvää ja yksinkertaista. Mutta niin hyvää.

Reseptin julkituomisesta ja jakamisesta kiitos kuuluu Kauhaa ja Rakkautta-blogiin.

TOMAATILLA JA VALKOSIPUILLA TÄYTETYT PAAHDETUT PAPRIKAT
2-4:lle

2 punaista paprikaa
2 tomaattia

2 valkosipulin kynttä tai 1/2 solo

muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria myllystä
kourallinen basilikanlehtiä

Halkaise paprikat kahtia pituussuunnassa. Poista siemenet, mutta jätä kannat – ne auttavat pitämään paprikan kasassa (ja näyttävät näteiltä).

Sipaise hieman oliiviöljyä matalaan paistovuokaan – käyttämällä matalaa vuokaa paprikat paahtuvat kauniimmin.

Leikkaa tomaatit neljään osaan ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Jaa tomaatit ja valkosipulit paprikanpuolikkaisiin ja lorauta jokaiseen vajaa ruokalusikallinen oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahda paprikoita 175-asteisen uunin ylätasolla n. 45 minuuttia. Ota pois uunista ja revi päälle basilikanlehtiä.

Kannattaa hyödyntää myös paistoastian pohjalle ja paprikanpuolikkaiden sisälle kertynyt liemi – se vasta onkin maukasta!


Note to self: Toimii erinomaisesti myös lämmitettynä eväsruokana seuraavana päivänä. Tee siis ainakin tuplasatsi

Hellevaraus: Persikka-rahkajäätelö

Jäätelöauton äänen kuuleminen voi laukaista ihmisessä ihan irrationaalisen jäätelönhimon. Vaikka olisi iältään jo yli kolmekymppinen.

Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin alkaa jäätelöntekohommiin. Jääkaappi oli tosin aikamoisen tyhjä, ei todellakaan mitään kermaa tai munia. Onneksi oli Bonnen persikkasose, rahkaa ja kondensoitu maito. Ja netistä löytyi helposti tilanteeseen sopeutuva resepti Jotain maukasta-blogista, jonka ohjeella olen jo aiemmin tehnyt kivan kirpsakan limettisorbetin.

Ja  hei, kai te tiesitte, että se jäätelöauton merkkiääni tarkoittaa sitä, että jätski on loppu! Kannattaa mainita jälkikasvullekin, että ei tarvitse mennä turhaa norkoilemaan….

PERSIKKA-RAHKAJÄÄTELÖ

0,5 L persikkasosetta (makeuttamaton)
2 appelsiinin mehu
1 prk (397rg) kondensoitua maitoa
5 cl sitruslikööriä
2 rkl maissisiirappia
1 prk  8250 g) maitorahkaa

Sekoita kaikki aineet taseisesti sekaisin. Jäähdytä seos, jos eivät satu olemaan jääkaappikylmiä. Laitoin oman seokseni toviksi pakastimeen, toimi hyvin.

Appelsiinin voi hyvin vaihtaa sitruunaan. Sokeria ei todellakaan tarvitse muuten lisätä, tuo kondensoitu maito hoitaa makeutuksen paremmin kuin hyvin.

Veivaa massa jätskikoneella jädeksi. Kaada kannelliseen astiaan ja laita tekeytymään pakastimeen ainakin noin neljäksi tunniksi. Toki pienet maistiaiset voi aina ottaa ennen pakastusta!

 Tästä tuli hyvää. Vähän kuin frozen yoghurt. 

Note to self: Pidä aina jääkaapissa jotakin hedelmä- tai marjasosetta ja kondensoitua maitoa valmiiksi kylminä. Onnistuu pikajädet helposti. Maidottoman version voisi koittaa taikoa kookosmaidolla- ja kermalla sekä sopivalla makeutuksella, esim. hunajalla ja vaahterasiirapilla.

Ravistettava, omskakas: Hölskytysretiisit

Aikaisilla puutarhureilla on jo varmaan ensimmäinen oma retiisisato korjattu. Meillä ollaan hiukka myöhäsemmässä junassa, mutta onneksi on torit ja kauppahallit, ja saa kotimaisia retiisejä toisinaan ihan tavan ruokakaupoistakin.

Tämä on ihan loistava tapa masutaa retiisejä, jos eivät ihan sellaisenaan maistu. Ohje jäi mieleen viime kesältä Sillä Sipulista, jonne se oli bongaantunut jostakin lehdestä. Loisto-ohje, jota voi varioida mielensä mukaan vaikka yrteillä. Ja määräähän voi kasvattaa, jos sattuu olemaan isompi nippu retiisejä.

Meidän kasvimaalta on jo poimittu ekat salaatit, pinaatit ja kasvihuoneesta ekat kurkut. Yrttejä on jo toki tullut hyvän aikaa. Juhlaa!


HÖLSKYTYSRETIISIT

125 g retiisejä
0,25 dl vettä
1 korkillinen (hunaja)väkiviinaetikkaa
0,1 dl sokeria
0,4 tl suolaa

Leikkaa pestyt retiisit ohuenoheuiksi esimerkiksi mandoliinilla. Tai sitten vaan yritätä leikata mahdollisimman ohutta lastua veitsellä, kuten minä tein. Kumoa viipaleet suljettavaan purkkiin.

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Kaada retiisien päälle. Sulje purkin kansi tiiviisti ja ravistele eli hölskytä. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Jos haluat retiiseistäsi ruusuisenoloisia, anna niiden muhia rasiassa  jääkaapissa tovi tai päiväkin. Rasiasta tulvahtaa muuten aikamoiset odöörit, kun sen avaa. Retiisissä on vähän samanlainen tuoksu kuin lantussa ja kaalissa. Älä pelästy, kuuluu asiaan.

Hölskyretiisit sopivat niin leivän päälle, burgerin väliin, lihan tai kalan lisukkeeksi, salaattiin tai ihan minne vain. Kokeile!