torstaina, toukokuuta 31, 2012

Juusto ♥ olut?




Selasin tuossa taannoin sommelier Antti Uusitalon tuoreehkoa kirjaa Juustot ja juomat. Kirjassa on esitelty muutama kymmenen mielenkiintoista juustoa ja niille sopivia juomia. Viinit mielletään usein itseoikeutetusti juustojen kumppaniksi, harvoin tulee edes mietittyä muuta ratkaisua. Mutta Uusitalopa lataa pöytään vaihtoehtoja: viinien lisäksi ehdolla on siideriä, väkeivä ja olutta. Tätähän on kokeiltava!

Olut ei ole ollut minulle mikään rakkautta ensi kulauksella-juoma. Olen ihan opettelemalla opetellut juomaan sitä. Kas kun opiskeluaikoina olut oli pippaloissa aina suunnattomasti paljon halvempaa kuin siideri. Vähillä rahoilla pelattiin, joten kulinarismista viis! Projektiin meni yksi kesä ja sen päätteeksi pystyinkin sitten juomaan sujuvasti klassisen saunakaljan, kotimaista lageria pullon suusta. :)

Opiskeluajoista on todellakin kulunut jo aikaa, olutta on juotu sen jälkeenkin. Mutta enpä ole juurikaan perehtynyt oluen ja ruuan yhdistämiseen saati juustojen ja oluen yhdistämiseen.

Poimin kirjasta muutaman juuston; Comtén ja Roquefortin ja marssin Stockan Herkun bisseosastolle, josta koriin kopsahti tummaa Stoutia, vaaleaa vehnäolutta ja uusi Carlsberg Copenhagen, jonka tyyliä on hieman hankala määritellä. Kirsikkaisen Kriekin jätin väliin, sehän on melkeinoä viinillinen olut.

Luomu Comté ja Luomu Roquefort Papillon. Herkkuja!


Comtén suositusjuoma oli tumma Stout, ei hassumpaa. Oluen täyteläinen maltaisuus ja juuston pähkinäisyys rimmasivat mukavasti.

Kokeilin Comtélle myös vaaleaa, hedelmäistä vehnäolutta. Sekin meni, mutta Uusitalon suositus oli kyllä parempi.

Roquefortille kokeiltiin vaaleaa vehnäolutta. Suositus ei ollut kirjasta, enkä kyllä muista mistä sen olin kuullut, mutta kokeiltiinpa kuitenkin. Ihan jees, mutta ei niin sävähdyttävää kuin ensimmäinen yhdistelmä. Tumma Stoutkin meni Roquefortin kanssa, mutta yhdistelmä ei ollut mikään kovin säväyttävä.

Kirjassa on muuten takaosassa kätevä taulukko, mistä voi luntata suuntaviivoja, mitä olutta ja juustoa kannattaa yhdistää ja mitä ehkä sitten enemmänkin välttää. Tosin välillä on ihan mielenkiintoista kokeilla niitä ei ehkä sittenkään-kombojakin.

Copenhagen-olut maisteltiin ihan muuten vaan. Ei mun juttu tai sitten se olisi vaatinut jotain tulista tai kepeää kesäruokaa rinnalleen.

Summasummarum: Kannattaa joskus kurkata laatikon reunan yli ja kokeilla jotakin uutta!

sunnuntaina, toukokuuta 27, 2012

Kesän eka raparperipiiras


Kevään ensimmäisiä satoja kerätään jo parsojen lisäksi. Jotkut onnelliset ovat jo päässeet maistelemaan oman maan salaatteja. Ja raparperia pukkaa jo useammaltakin pihalta. Niin meilläkin, ja pakkohan sitä oli väsätä kesän eka rapskupiiras. Mutta ei taatusti viimeinen!

Halusin kokeilla jotain uutta reseptiä ja löysin Sitruunaruohosta kivan kuuloisen ohjeen. Olin vaan niin väsy, että päätin oikaista ja käytin kaupan valmista piirakkapohjaa. Virhe, pohjasta tuli nimittäin turhan kuiva. Eli jos teet tätä, niin tee kunnolla ja pohja myös itse.

Kiva kokeilu, mutta ei toistaiseksi meillä kirinyt sinne ihan kärkisijoille.

Raparperipiiras

Pohja:
75g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta
1
dl kermaa (tai maitoa)

Täyte:
4-5 normaalikokoista raparperin vartta palasina (raparperia saa olla reilusti)

2 dl kaupan kinuskikastiketta (1 prk)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Jatka vatkaamista, kunnes kaikki on kunnolla sekoittunut. Sekoita jauho ja leivinjauhe keskenään ja sekoita jauhot ja maito taikinaan vuorotellen, koko ajan sekoittaen.

Tasoita taikina voideltuun ja jauhotettuun piirasvuokaan pohjalle (n. reilu sentti, puolentoista kerros). Käytä normaalia pyöreää piirasvuokaa tai pienempää suorakulmaista vuokaa. Pellillistä tästä ei kuitenkaan tule.

Ripottele päälle raparperin palat ja valuta pinnalle kaikki kinuskikastike. Korkeareunaisempi vuoka on parempi, ettei kastike kuohu yli tai sitten käytä uunipeltiä vuoan alla.

Paista 200 asteessa 25-30 min tai kunnes piiraan pinta on kauniisti ruskistunut.


Note to self: Ensi kerralla teen todellakin pohjan itse. Kaupan muropohjalla tuli liian kuivaa. Ja lisään täytteeseen kardemummaa, koska se on niin ihanaa! Mantelilastut voisivat myös kivasti sopia piiraan päälle.

perjantaina, toukokuuta 25, 2012

Kukkaisaa viikonloppua


Kevät on huumaava vuodenaika. Tuoksuvat tuomet, kukkivat hedelmäpuut,heleän vihreät puut ja pensaat, iltaisin laulurastaan ja satakielen livertely. Ja joka päivä sitä löytää pihalta ja luonnosta jotakin uutta ihastuttaaa ja joskus vihastuttavaakin. Viimeisellä tarkoitan lähinnä rikkaruohoja ja tuholaisetanoita.

Leppeästi alkanut viikonloppu sisältää häähumua (ei toki omaa) sekä toivottavasti paljon auringon paistetta ja pihahommia. Ihanaa!

Sain muutama viikko sitten upeita leikkopioneja, jotka hurmasivat tuoksullaan ja kauneudellaan. Pioni ovat kukkasuosikkini numero yksi, ehdottomasti. Vankkana kakkosena tulee kielo.





keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012

Silkkisensamettinen parsakeitto



Parsaruokia pukkaa edelleen, vaikka pitäisi kai yrittää muistaa tuo menossa oleva kampanjakin... Ihme kyllä, en ole juuri hävikkiä tässä saanut aikaiseksi. Yhden rahkan tuuppasin pannariin, Sauvajyväsen ohjeella. Oli vallan mainiota!

Tässä tähän mennessä paras parsakeitto, jonka olen saanut aikaseksi. Edellisellä kerralla keitosta tuli jotenkin haituvaista. Tällä kerralla otin vinkistä vaarin ja blendasin sekä paseerasin sopan. Eipä ollut haituvia vaan keitto oli ihanan silkkistä.

Oma filosofiani parsakeiton suhteen on pitää se suht simppelinä. En halua peittää parsan hentoa makua. Olen joskus syönyt parsakeittoa, joka oli maustetty tryffelillä. Ihan kiva kokeilu, mutta oma toteutukseni on astetta yksinkertaisempi.
 
Parsakeitto
Reilu annos alkuruuaksi 6:lle aikuiselle ja 2:lle lapselle

1 purjon valkoinen osa
1 banaanisalottisipuli
oliiviöljyä
1 kg vihreää parsaa
1 dl sherryä tai valkoviiniä
5 dl kanalientä tai parsalientä
2,5 dl kuohukermaa (tai kerma-maitoa)
suolaa
pippuria
sitruunamehua
hunajaa


Koristeluun:
parsan nuppuja kiehautettuna tai höyrytettynä


Pese purjo hyvin, kuori banaanisalotti ja silppua molemmat.

Napsauta parsoista kuivat tyvet pois ja kuori ne. Pilko parsat pieniksi paloiksi, säästä muutama nuppu keiton koristeeksi.  Kuorista voit keittää veden, suolan ja sokerin kanssa makuliemen: Keitä noin 10 minuuttia, siivilöi liemi ja tarkista maku.

Kuullota sipulit ja parsat oliiviöljyssä. Lisää mukaan joko kanaliemi tai parsoista keittämäsi makuliemi. Keittele hetki ja lisää sitten kerma. Keitä loppuun eli pehmeäksi.

Anna jäähtyä. Soseuta tehosekoittimessa ja paseeraa. Tässä vaiheessa voit vähän pelata nesteen kanssa. Jos keitto tuntuu kovin liemevältä, niin älä kaada sekaan kaikkea lientä. Tai jos keitto on kovin sakeaa, lisää nestettä ( kermaa tai lientä). Blenderi+paseeraus siksi, että keitosta tulee varmasti silkkisen hienoa, eikä mukana killu parsan säikeitä.

Lämmitä uudelleen, tarkista maku ja säädä sopivaksi suolalla, pippurilla, hunajalla ja sitruunalla. Viimeistele poraamalla bamixilla kuohkeaksi. Koristele parsan nupuilla, jotka voi nopsasti kiehauttaa tai höyryttää.

Tarjosin tämän muuten alkukeitoksi kaffekupeista. Tein aika liemevän version, joka oli helppo hörppäistä kupeista. Maku oli ihanan herkkä, mutta intensiivinen. Kuva on dagen efter, siksi lautasella.

Note: Keiton väri ei ainakaan meillä ollut mitenkään suunnattoman vihreä. Ei kannata hämmentyä.

maanantaina, toukokuuta 21, 2012

Viikonlopun parasta



Tätä on odotettu, omaa parsasatoa!
Reseptiä ei juuri tarvita. Huuhtele parsat, grillin tai pannun kautta lautaselle. Päälle voisulaa, sitruunamehua, hipaus suolaa ja vähän parmesaania. Lasiin kylmää Rieslingiä.

Ja jos ei omalla maalla kasva, niin ainakin Stockan Herkusta saa jo Affenanmaalaista. Sekin oli hyvää. Rapeaa, mehukasta ja maistui vähän herneille!


keskiviikkona, toukokuuta 16, 2012

Aistien raikastus: limettisorbetti



Seuraava sorbettikokeilu osui keväiseen limettisorbettiin, jota tein parsahumuttelun väliruuaksi raikastamaan suuta ja virkistämään mieltä. Sen se kyllä tekikin, kirpsakkaa, makeaa ja viileää. Herkullista!

Ihan täydellistä ei tämäkään vielä oikein ollut. Massa ei oikein lähtenyt kunnola hyytymään ja konetta sai käyttää aikas kauan. Ensi kerralla koitan muistaa lisätä mukaan vielä glukoosia tai maissisiirappi. Nyt sorbetti oli nimittäin aika helposti sulavaa mallia.

Resepti on alunperin Jotain Maukasta-blogista. Lisäsin mukaan vielä tipan Cointreau-liköriä

Keväinen limettisorbetti

Sokeriliemi:

3 dl vettä

3,5 dl sokeria

Sekoita sokeri ja vesi kattilassa ja kuumenna sekoittaen muutaman minuutin ajan, kunnes sokeri sulaa veden joukkoon. Kylmennä liemi jääkaapissa.

Sorbettimassa:
3 dl limettimehua

1 dl sitruunan tai limetin makuista kivennäisvettä
1 limetin kuori raastettuna
3,5 dl sokerilientä (ks.ohje yllä)

pari tippaa vihreää elintarvikeväriä
n.
1 dl tomusokeria
Cointreau-likööriä (loraus)

Raasta kuori yhdestä limetistä. Purista n. 8 limettiä niin, että saat 2,5 dl mehua.  Siivilöi mehu. Tässä puristusprosessissa meinasi usko loppua ja kaipasin monta kertaa Riikan meksikolaista limettimehunpuristajaa!

Sekoita kylmään sokeriliemeen siivilöity mehu, elintarvikeväri sekä tomusokeria sen verran, että maku on sopivan raikas, mutta ei liian hapan.  Aja liemi sorbetiksi jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaan. Laita jäähtynyt massa pakastimeen ainakin muutamaksi tunniksi, mielellään edellisiltana.

Tarjoa sorbettia ruoan alkuun, väliruokana tai marjojen kanssa jälkiruokana. Parasta aurinkoisena iltapäivänä!

Note to self:
Yritä löytää jostain mahdollisimman mehukkaita limettejä. Ja käytä kertishanskoja puristusvaiheessa, jos limetit ovat nihkeitä antamaan mehua ja joudut puristelemaan niitä oikein urakalla.

tiistaina, toukokuuta 15, 2012

Tämän kevään parsapiirashitti!




Kesällä metsästän aina jotain uutta, kiintoisaa raparperipiiraan reseptiä. Sitä ennen etsitään uutta twistiä parsapiiraaseen. Viime kevään hitti oli parsa-pekonipiiras, mutta tässä tulee kuulkaas tämän kevään haastajapiiras: Tuplajuustoparsapiiras eli sievemmin pienet parmesaani-parsapiiraat.

Kiitokset reseptin julkituomisesta kuuluvat Kulinaarimurulaan.  Modasin ohjeen viikonlopun parsahumun alkuruoksi sopivampaan malliin eli tein niistä pieniä yksittäisi piiraita. Ohje on nopea ja helppo toteuttaa ja lopputulos viehko: Parsan ja juustojen runsautta täydentävät limetti ja basilika.

Veikkaisin aika varmaksi, että tässä on kevään juhlien takuuhitti. Näillä kerää taatusti ihastuksen huokauksia vierailta!

Pienet parmesaani-parsapiiraat

14-15 kpl

Piiraspohjat:
5 voi tai- lehtitaikinalevyä

Täyte:
8 rkl Mascarponea
40 g Parmesania raastettuna
reilu 3 rkl silputtua basilikaa
1 limetin kuori raastettuna
suolaa
mustapippuria
350 g parsaa
oliiviöljyä

Tarjoiluun:
Parmesaanilastuja

Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Napsaise parsoista kuivat päät pois ja kuori ne.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita juustot, basilika ja limen kuoriraaste. Mausta tahna suolalla ja pippurilla. Tahna on aika jäykkää, älä hätäänny, se kuuluu asiaan.

Leikkaa voitaikinalevyt kolmeen osaa ja vuoraa muffinivuoan kolot taikinalla. Laita juustoseosta  taikinakuppeihin. Meillä pikkupiiraiat tuli 1 muffinipellillinen (12 kpl) + muutama irtokappale, jotka tein ihan paperisiin muffinssivuokiin.

Pätki  kuoritut pasrsat pieniksi paloiksi, jotta ne on helppo syödä piiraissa. Säästä nuput päällimmäsiksi. Laita parsapaloja juustotahnan päälle, päällimmäisiksi nättejä nuppuja. Pirskottele lopuksi parsojen päälle hieman oliiviöljyä.

Paista piiraita 25-30 minuuttia. Meillä paistettiin kiertoilma+alalämpö toiminnalla (160 astetta) ensin 25 minuuttia ja sitten otettiin vähän väriä grillivastuksen alla. Sen kanssa kannattaa olla varovainen! Tarkkaile uuniasi!

Syö haaleana parmesaanilastujen kanssa. Ota päälle huikka samppista!

lauantaina, toukokuuta 12, 2012

Ruuanlaittoruoka: Sitruunainen parsa-mascarponepasta


Jos valmistelee perjantai-iltana seuraavaksi päiväksi parsapartyja, niin mikä olisikaan luontevampi illallinen siinä lomassa kuin parsapasta'? Onneksi Eeva oli juuri julkaissut kutkuttelevan kuuloisen reseptin. Tuunasin reseptiä hiukan sen mukaan, mitä kaapista löytyi. 


Sitruunainen parsa-mascarponepasta
kahdelle

8-10 vihreää parsaa (mieluiten ohuita)

oliiviöljyä

2 rkl pinjansiemeniä (tai auringonkukansiemeniä)

1/2 sitruunan mehu ja kuori (meillä 1 kpl limetti)

100 g mascarponejuustoa

suolaa
 ja mustapippuria
spagettia tai muuta nauhapastaa

Tarjoiluun:
Parmesaanilastuja

Napsauta parsojen varsista puiseva osa pois. Huuhtele, ihan ohuita parsoja ei tarvotse kuoria, mutta minä kuorin yleensä vähänkin paksummat vihreätkin parsat. Leikkaa paloiksi.

Laita pastavesi kiehumaan. Kuumenna paistinpannulla keskilämmöllä öljy ja paista parsoja noin 5-8 minuuttia, kunnes ne ovat sopivan pehmeän napakoita, ei mitään lörttöjä siis. Paistoaika riippuu pitkälti parsojen koosta. Lisää pannulle pinjansiemenet ja paista vielä muutama minuutti, kunnes nekin ovat kauniisti paahtuneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jätä odottamaan pastan valmistumista.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Kaada kattilasta keitinvesi pois (aivan pienen tilkan voit jättää pohjalle). Älä laita kattilaa enää levylle, sillä mascarpone ei pidä liian kuumasta. Lisää kattilaan pastan joukkoon parsat ja pinjansiemenet, mascarpone, sitruunan / limetin mehu sekä hienoksi raastettu kuori. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Ropsauta päälle parmesaanilastuja. Nauti heti.

P.S. Tällaista parsapastaa täällä on joskus aiemmin tehty.

Jauhonkadotusoperaatio: Focaccia



Hävikistä herkuksi-kampanjan aikana on riittäyt paljon puhetta jääkaapin aarteista. Minun on pakko myöntää, että meillä kertyy myös kuiva-ainekaappiin kaikenlaisia vuosikerta aarteistoja.  Kumma juttu, miten sinne pastapussin pohjalle jää aina joku älytön pieni liru, tomusokeripurkkeja on ainakin kolme, samoin liivatelehtiä 4 pussukkaa. Puhumattakaan jauhopussien peristä. Vaikka kuinka yritän ostaa niitä pieniä versioita.

Viime viikonlpun ratsiassa löytyi joulukuussa parhaat päivänsä nähnyt durumvehnäjauhopussi. Haistelin, maistelin ja totesin, että ei kun leipomaan. Samalla tuli testattua uunin kosteuspaistotoimintoa, joka on muuten ihan mahtava systeemi! Kas kun en ollut aiemmin vaivautunut lukemaan ohjekirjaa kunnolla! 

Focaccia
hieman vajaa pellillinen

5 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
2 tl kuivattua rosmariinia (tai 2 rkl tuoretta hienonnettuna)
8-9 dl durumvehnäjauhoja
0,5 -1 dl  oliiviöljyä

Pinnalle:
kivettömiä oliiveja (n. 20 kpl) tai auringonkukan siemeniä
sormisuolaa
tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä

Liuota kuivahiiva 42 asteiseen veteen. Lisää mukaan suola. sokeri ja rosmariini. Sekoita taikinaan noin puolet jauhoista puuhaarukalla, jatka alustamista käsin. Lisää taikinaan loppuvaiheessa öljy ja jauhoja sen verran, että taikina alkaa irtoilemaan käsistä, mutta se saa olla aika löysää.

Taputtele taikina uunipellille. Meillä uunipellit ovat sellaista mallia, että niitä ei tarvitse öljytä eikä paperoida, jos ei halua. Tästä taikinasta tulee hieman vajaa pellillinen, jos pelti on tuollainen 60cm uuniin menevä versio.

Kohota taikinaa 20 minuuttia 35 asteisessa uunissa.

Painele sitten pintaan oliivit tai ripottele päälle auringonkukansiemenet ja hieman sormisuolaa. Paista 180 asteisessa uunissa kosteuspaistolla (1 kosteusjakso) 30-35 minuuttia. (Normiuunissa 225 astetta, 15 minuuttia).

Mausta uunilämmin leipä vielä tuoreella rosmariinilla sekä tilkalla oliiviöljyä.

Päällysteitä voi kukin varioida mielensä  ja kaappien sisällön mukaan. Karamellisoitu sipuli, pekonimuru ja kirsikkatomaatit voisivat olla aika ihania!

Jos paistat focaccian tavallisessa uunissa, ilman kosteuspaistoa, niin lämpötila 225, paistoaika noin 15 minuuttia. Nämä paistoohjeet bloggaajatoveri Campasimpukalta, joka oli harrastanut juuri tätä samaa jauhonkadotusmenetelmää.

tiistaina, toukokuuta 08, 2012

Varhaiskaalisalaatti Chicling-tyyliin


Parsan ja uusien perunoiden lisäksi yksi ihanimmista alkukesän vihannesherkuista on varhaiskaali. Ihan vielä ei ole kotimaista tarjolla, mutta pahimpaan tuskaan ostin unkarilaisen. Varhaiskaali on vaan niin eri juttu, kuin syksyn kaalit, jotka toki ovat herkullisia omalla tavallaan. Niistä tehdään sitten vähän erilaista ruokaa.

Viehättävästä Chicling-blogista silmiin osui mukavan oloinen kaalisaalaatti, johon oman twistinsä toi mukaan murskattu keitetty kananmuna.  Kananmuna tuo makumaailmaan täyteläisyyttä ja salaattiin lisää ruokaisuutta. Jos voisin syödä kalaa, niin haluaisin tätä ehdottomasti savustetun kalan kaveriksi. Meillä tämä vedettiin ihan vaan lampaanjauhelihapihvien kanssa, tosi hyvää niinkin!


Varhaiskaalisalaatti Chicling-tyyliin

1 pieni varhaiskaali

Kastike:

1 purkki kermaviiliä (tai vastaavasti maustamatonta paksua jogurttia)
puoli punttia hienoksi hakattua tilliä (meillä viime vuotisia pakastimesta)
1 rkl Dijon-sinappia
loraus sitruunanmehua
kaksi keitettyä kananmunaa haarukalla rikki paineltuna
tippa agavesiirappia, jos kaipaat pientä maun pyöristystä
suolaa ja mustapippuria

Aloita kastikkeesta.  Sekoita kastikkeen ainekset. Varsinkin kesämökillä voit hoitaa sekoittamisen ison kulhon pohjalla, säästät samalla kätevästi tiskiä! 

Napsi kaalista uloimmat lehdet pois, halkaise ja poista kovat kannat. Suikaloi kaali ohueksi.

Nosta kaali kulhoon kastikkeen päälle ja sekoita. Anna tekeytyä hetken viileässä, jos on aikaa. Tai nauti ihan heti kalan tai lihan lisukkeena. Tai sellaisenaan.

maanantaina, toukokuuta 07, 2012

Viikonlopun vihreät asiat

Liperihän se siinä kasvaa! 
Tänä keväänä voisikin kokeilla lipstikkakeittoa.

Nämä vihreät kuvat ovat viikko sitten viikonlopulta kesäparatiisista. Tämän viikonlopun kelit loppuivat lauantaihin, mutta siitä huolimatta ovat kuulemma ensimmäiset parsat nostaneet päänsä penkistä. Ensi viikonloppuna on pakko päästä katsomaan. Ja koska saa maistaa?

Kummasti vihersi jo yrttipenkissä, saksankirveli, ruohosipuli, pillisipuli, lipstikka. Raparperikin jo kurkisteli, muutaman viikon päästä saadaan ekat omat varret. Ja ne nokkoset, niitä riitti! Mutta ne kasvaa kyllä ihan muualla kuin kasvimaalla.


Ruohosipulista nipsaisin aamun munakokkeliin pienen satsin. Todella aromikasta! 
Nuo valkoiset pallerot ovat muuten sitten ihan luomulannosta. 
En vaan pysty ajamaan kanankkalastin kanssa yli 100 kilometriä...


Kaupan parsat päätyivät grilliin. Hyviä nämäkin!



lauantaina, toukokuuta 05, 2012

Valkoiset kaunottaret Ranskasta




Joskus ei vaan voi itselleen mitään. Toiset hankkii kahvimyllyjä, jotkut vaatteita ja kenkiä tai laukkuja. Tai kirjoja. Tai vaikka autoja. Ja joillekin se on sitten pippurimylly.

perjantaina, toukokuuta 04, 2012

Taiteilijan kurkkukeitto


Jääkaapissa ei tällä hetkellä ole mitään hävikkiruoka-ainesta, joten laitanpa jakoon tämän kivan keitona. Kyseessä on mukavan kevyt, mutta silti täyteläinen kurkkusoppa, jota nautittiin viime viikonlopun muuttotalkoissa. Lieneekö keski-ikäsitymisen merkki, kun muuttohommissa ei olekaan lähikebun pizzaa, vaan oivallista soppaa?

Meille  oli keitettyä soppaa valtava kattilallinen, eikä siitä juuri jäänyt jämiä seuraavaksi päiväksi. Epäluuloisimmatkin santsasivat. Kuva on taattua Nokian kännykameralaatua. Hieman kaipailen omenapuhelintani... :/

Ohje oli napsaistu Hesarista, josta on viime aikoina löytynyt muuten aikas kivoja juttuja! Jotenkin tämän keiton tarina sai erityisen hyvälle mielelle!

Heljä Liukko-Sundströmin rakas kurkkukeitto
4:lle alkuruuaksi tai 2:lle pääruuaksi

300 g naudan paistijauhelihaa
3 venäläistä suolakurkkua
1 tuore kurkku
3 isoa sipulia
3 dl vettä
1 lihaliemikuutio tai vastaavasti fondia tai valmista lihalientä
2–3 valkosipulinkynttä

Tarjoiluun:
smetanaa

Leikkaa kurkut ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna vesi kattilassa ja lisää lihaliemikuutio. Lisää liemeen sipulit ja kurkut ja keitä hiljaa poristen noin puoli tuntia.

Murustele raaka jauheliha keittoon. Purista joukkoon valkosipulinkynnet. Hauduta noin viisi minuuttia, jotta jauheliha kypsyy. Tarjoa keitto smetanan ja ruisleivän kanssa. Vinkki: Keitto vaan muhevoituu seuraavaan päivään, joten keitä iso kattilallinen. Tästä ei jää hävikkiä!

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2012

Kampanjamatskua: Pinaattia, pastaa ja makkaraa


Yleensä viikonlopun ja erinäisten kinkereitten jäljiltä jääkaapissa lymyilee kaikenlaista ruokatavaraa, joille ei välttämättä ole oikein mitään selvää käyttösuunnitelmaa. Näin myös meillä. Niinpä olikin selvä homma lähteä mukaan Suolaa & Hunajaa-blogin Jonnan masinoimaan Hävikistä herkuksi-kampanjaan. Vaikka ei meillä mitenkään määrättömästi sapuskaa roskiin kanneta, niin skarpattavaa on aina.

Pizzan asema jämäruokien kuningattarena lienee kiistaton. Pizzaohjeota ehtikin jo muutama kollega postailemaan. Hyvä haastaja pizzalle tulee sekin saapasmaasta, nimittäin pasta. Molempien kuninkaallisten jämäruokien kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että vähemmän on enemmän. Eli älä tunge kaikkea mahdollista pataan samaan aikaan. Päivä se on huomennakin ja silloinkin on syötävä jotain.

Maanantai-illan jämäpasta tuoremakkarasta, pinaatista ja paprikasta

2:lle nälkäiselle

pieni tilkka öljyä paistamiseen
1 pieni sipuli
pieni nippu kevätsipulia
(muutama kynsi valkosipulia)
1 punainen paprika
muutama kirsikkatomaatti
2-3 tuoremakkaraa
rasiallinen tuoreita pinaatinlehtiä
liraus valkoviiniä, valkoista balsamicoa tai punaviinietikkaa
mustapippuria, suolaa
kuivattua timjamia ja basilikaa

Lisäksi:
80 g kuivapastaa

Laita pastavesi kiehumaan.

Silppua sipulit, paloittele makkara, viipaloi paprika ja huuhtaise pinaatinlehdet. Kuumenna ihan pieni tilkka öljyä paistinpannulla ja kuullota ensin sipulit. Lisää sitten pannulle makkarat ja anna niiden ruskistua. Laita pasta kiehumaan ja keitä se al dente ja huuhtele.
Lisää mukaan paprikat, jatka paistamista. Mausta yrteillä.

Kun pasta on valmista, lisää panulle pinaatinlehdet ja liraus viiniä. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Lisää mukaan pasta ja pyöräytä sekaisin. Tarjoile parmesanraasteen kera, jos jääkaapistasi sattuu sellaista löytymään. Raejuustokin menettelee.