Chililihaa

Juhlimme lähisuvun kanssa eräitä synttäreitä sunnuntailounaalla. Kun pöydän ääreen kerääntyi isompi seurue, eikä kukaan halua asua koko sunnuntaita keittiössä, oli pataruoka enemmän kuin kätevä ratkaisu.

Vanhempani olivatkin pyöräyttäneet suuren padallisen chili con carnea Jamie Oliverin reseptillä. Loistokeitos, jonka resepti bongaantui joskus taannoin Pastanjauhannasta.

JO:n Chili con carne
(10-12 hengelle)

2 kg naudan ulkopaistia ja vähän luita
500 ml kuumaa kahvia
3 isoa kuivattua chiliä (ancho, chipotle tai poblano)
oliiviöljyä
2 kukkurallista teelusikallista jauhettua juustokuminaa
2 kukkurallista teelusikallista savustettua paprikaa
1 kukkurateelusikallinen kuivattua oreganoa
2 laakerinlehteä
2 punasipulia, kuorittuna ja viipaloituna
3-4 tuoretta chiliä (lisää kahdessa erässä, ettei tule liian tulista)
2 kanelitankoa
10 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
suolaa
mustapippuria myllystä
4 x 400 g tölkkiä kokonaisia tomaatteja
3 rkl ruskeaa sokeria
3 punaista, keltaista tai oranssia paprikaa, siemenet poistettuna ja viipaloituna
2 x 400 g tölkki papuja (kidneypapuja, voipapuja tai pintopapuja) valutettuna

Tarjoiluun:
Ranskankermaa

Valmista kahvi ja lisää siihen (vielä kun se on kuumaa) kuivatut chilit likoamaan muutamaksi minuutiksi. Pane sillä välin suuri pata miedolle lämmölle ja lorauta sinne oliiviöljyä, sitten juustokuminat, paprikat, oreganot, laakerinlehdet ja sipulit. Paista mausteita ja sipulia 10 minuutin ajan, että sipulit ehtivät pehmentyä sopivasti. Ruskista nopeasti padassa vielä kuutioidut lihat. Halutessasi voit käyttää tähän erillistä paistinpannua, josta sitten kippailet lihat pienemmissä paistosatseitssa pataan.

Ota puolet tuoreista chileistä, poista siemenet ja viipaloi. Viipaloi myös kahvissa uiskennelleet kuivatut chilit ja lisää ne pannulle sipuliseokseen yhdessä viipaloitujen tuoreiden chilien, kanelitankojen, viipaloidun valkosipulin sekä suola- ja pippuritujauksen kanssa. Kaada sekaan myös tilkka chilien haudutusliemenä toiminutta kahvia. Sekoita ja lisää sitten loput kahvit, tölkitetyt tomaatit ja sokeri. Kippaa vielä sekaan lihat ja tujaus suolaa ja pippuria, peitä kannella ja anna hautua suurin piirtein kolmen tunnin ajan, silloin tällöin sekoitellen.

Lisää muutaman tunnin päästä joukkoon pavut ja paprikat ja jätä pata taas hautumaan (vähintään puoleksi tunniksi).

Maista ja mausta. Jos padassa on mukana luita, nappaa ne pois tässä vaiheessa. Jos olet tulisemman ruuan ystävä, sekoita joukkoon loput tuoreista chileistä. Suurin tulisuus taittuu ranskankermalla, jota voi halutessa lusikoida annosten päälle. Tarjoile riisin, speltin tai vaalean leivän kera. Minä nautiskelin tämän kanssa kukkisriisiä, toimii!

Itseoikeutettu ruokajuoma tälle herkulle lienee kylmä lager.

Note to self: Alkuperäisessä ohjeessa lihana käytettiin naudanrintaa, jossa lihat eroteltiin luista ja toki myös paloiteltiin. Ä ja I oli ostaneet osittain ulkopaistia sekä lisäksi vähän luita ja tykkäsivät, että ulkopaisti toimi kuitenkin paremmin.

Ja tästä tulee sitten muuten aika hillitön satsi. Pienemmälle sakille riittää hyvin puolikas.

Lukemistoa lauantaiksi

Kun en ole ehtinyt kokkaamaan mitään kunnollista, niin laitetaanpa sitten kirjavinkki näin viikonlopun kunniaksi. Olen viime aikoina kunnioittanut paikallista kirjastoa visiiteilläni. Siellä on nimittäin mukava valikoima keittokirjojakin ja vieläpä aika tuorettakin tarjontaa. Pienessä sivukirjastossa on puolensa!

Eräällä reissulla kirjastokassiin päätyi Marketta Tammisen ja Bernt Moreliuksen Keittiöantiikkia-kirja. Ihan mahtavaa iltalukemista suomalaisen keittiön historiasta, erilaisita vempaimista ja keittiöaskareista.

Jos kirjan haluaa ostaa omakseen, niin ainakin Otavan verkkokaupassa sitä näytti olevan saatavilla hintaan 64,50 euroa ja Adlibriksessä tarjouksessa 31,90 euroa. Ihan uunituoreesta teoksesta ei muuten ole kyse, kirja on ilmestynyt 2009. Mutta tämän kirjan sisältö ei vanhene.

Soppakellari suosittelee!

Kesänkaipuuta ja marjapiirasta

 

 Lievitin pahinta kesänkaipuutani viikonloppuna ostamalla muutaman pussin chilin siemeniä. Olin ihan järkyttynyt, kun Bauhausissa ei ollut vielä myynnissä yhtään ainutta siemenpussia. Onneksi naapurissa oli Plantagen ja siellä monen monta hyllylistä, vaikkakin aika perusjuttuja.

Kesäntuskaan leivoin myös muhevan marjapiiraan Marttojen reseptillä, jonka olen saannut joskus taannoin työkaveriltani.

Pehmeä marjapiiras Marttojen tapaan
Isohko piirasvuoallinen
 
Taikina:
3 munaa
3 dl sokeria
100 g voita
1,5 dl vettä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
Reilusti marjoja, meillä mustikoita ja puolukoita
Sokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi ja vesi kattilassa. Yhdistä se muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos. Kaada taikina piirasvuokaan (voitele vuoka tai vuoraa se leivinpaperilla) ja ripottele päälle runsaasti sokeroituja marjoja.

Paista piirasta 200 asteessa noin 25-30 minuuttia. Testaa kypsyyttä tikulla.

Anna piiraan jäähtyä kunnolla ja tarjoile vaniljakastikkeen kera. Meidän mielestä tämä oli huomattavasti vielä mehevämpää leipomista seuraavana päivänä.

Note to self: 
Raparperisesongin aikaan tähän kannattaa ihan ehdottomasti käyttää tähän raparperia.
Tuplaamalla määrät saat pellillisen piirakkaa!

Marjapiiras matkalla uuniin!

Viikonloppuna laitan chilit sitten multiin: 
Hot Lemon (vahva)
Chiluacle Negro (keskivahva)
Lombardo (mieto)
Bird's eye (vahva?)

P.S.Pihakalenteri tuli joulupukin kontista ja se on ihana!

Jamien aasiahenkinen kalkkunasalaatti

 Chocolat chaud, eli kuinka suklaatryffelimassasta tulikin kaakao-postauksen kommenttiboksissa oli juttua resepteistä ja niiden lukemisesta.Campasimpukka totesi osuvasti, että ulkomaisten ohjeiden kanssa saa olla tarkkana erityisesti mittojen kanssa. No, mittojen lisäksi niitä voi näköjään ymmärtää muutenkin väärin  ja ihan helposti. Tässä respetissä taisi käydä vähän niin.

Nimittäin, kun makasin ennen joulua flunssahuuruissa sohvalla ja katsoin telkusta varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat kokkausohjelmat, vahtasin myös Jamien joulukokkausrainat. Mieleeni jäi erityisesti tämä aasialaisvaikutteinen kalkkunasalaatti, joka olisikin kai oikeastaan ollut jonkinlaisten lettusten tai riisipaperien täyte. Samapa tuo, meillä tämä vedettiin salaattina. Resepti saattaa vaikuttaa vähän töisevältä. mutta vaivannäkö kannattaa. Tämä on hyvää, vaikkei nyt mitään sesonkiruokaa varsin olekaan.

On muuten ihan käsittämätöntä, miten paljon koirankoulutussarjoja, lastenkasvstusohjelmia, ihmissuhdedraamaa, kauneusleikkaus- ja tyylirealityä sekä sisustusohjelmia tuolta idioottikuutiosta tulee. Kovin kummoisia ei ole suurin osa kokkausohjelmistakaan, mutta nämä Jamien pätkät edustivat kyllä joulunalusajan parhaimmistoa. Onneksi kuutiossa on on/off-nappula!

Jamien aasiahenkinen kalkkunasalaatti
Salaattina 2:lle nälkäiselle tai lettutäytteenä 4:lle

2 isoa kourallista kypsää joulukalkkunaa
tai niinkuin meillä 250g kalkkuna- tai broilerisuikaleita paistettuina
1 kourallinen cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä
1 kourallinen kuivattuja karpaloita (meillä kuivattuja aprikooseja silputtuina)
2 tl jauhettua viisimaustetta (ks. ohje alla)
Nippu tuoretta minttua, lehdet irroteltuina
Nippu tuoretta korianteria, lehdet irroteltuina
Reilusti erilaisia salaatteja esim.rucolaa, pinaattia, jääsalaattia, punasikuria
(meillä oli pussillinen salaattisekoitusta ja reilusti baby-pinaattia)
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tuore miedohko chili ilman siemeniä ja hienoksi silputtuna

Kastike:
1 klementiinin / mandariinin mehu
1 limen mehu
1 granaattiomena puolitettuna
1/2 punasipuli kuorittuna ja karkeana raasteena
Neitsytoliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä, kuorittuna ja karkeana raasteena

Tähän voi muuten hyvin käyttää grillatun broilerin jämät. Jamien ohjelmassa tätä esiteltiin joulukalkkunan jämien käyttökohteena.

Aloita työstämällä broileriseosta:
Jos käytät kalkkunan tai broilerin jämiä, revi ne palasiksi. Jos käytät tuoretta broileria tai kalkkunaa, paista se pannulla. Lisää kypsän kanan joukkoon cashew-pähkinät (tai pinjansiemenet), kuivatut karpalot ja viisimauste*. Anna pähkinöiden, mausteiden ja muun pannun sisällön paahtua ja kypsyä pannulla, sekoittele välillä. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä lämpimänä.

Sitten:
Huuhtele ja kuivaa salaatit. Laita ne isoon kulhoon ja lisää mukaan korianterin lehdet. Sekoita.

Tee kastike erillisessä kulhossa: Sekoita kelmentiini/mandariini- sekä limen mehu. Purista granaattiomenan puolikkaasta mehut, mutta poista siitä siemenet. Käytä apuna käsiäsi. Sekoita mehun joukkoon raastettu punasipuli. Lisää kulhoon oliiviöljyä, hapon (tässä tapauksessa mehut) öljyn suhde on 3:1. Lisää myös soijakastike ja seesamiöljy. Purista mukaan mehu raastetusta inkivääristä, heitä jäljelle jäänyt möhnä pois, sitä ei tarvita. Sekoita kastike kunnolla, maista. Lisää makusi mukaan suolaa tai soijaa, jos haluat lisää hapokkuutta, lisää vähän limettiehua. Paukuttele lusikalla irti toisen granaattiomenan siemenet erilliseen astiaan.

Kaada kastiketta salaattiin ja sekoita se salaatinlehtiin.

Palaa taas paistinpannun pariin:
Lisää kalkkunaseokseen lopuksi joukkoon hunajaa ja sekoita. Lisää vähän lämpöä, muutamaksi sekunniksi, niin saat lihaseokseen vähän rapeutta.

Hätistele viimeistään tässä vaiheessa ruokailija pöytään.

Kääntele puolet pannun sisällöstä salaatinlehtien joukkoon. Lisää päälle loput seoksesta ja vähän kastiketta, ropsauta päälle puolikkaan granaattiomenan siemenet. Koristele chilisilpulla ja korianterin lehdillä. Tarjoile heti salaattina tai riisipaperirullien täytteenä. Miksei tortilloidenkin.

* Viisimauste, ohje löytyi Utelias kokki-blogista


8 tähtianista
1 kanelitanko
1 rkl fenkolin siemeniä
1 rkl sichuaninpippuria
10 neilikkaa

Paahda mausteet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä ja jauha. Jauhamisen voi suorittaa morttelissa, mutta myös kutterilla saa tarpeeksi hienoa jälkeä. Säilytä tiiviissä rasiassa. Erityisen hyvin viisimauste toimii ankan ja sianlihan kanssa, kunhan muistaa käyttää kohtuudella.

Ankkaa pataan

Lumisen pakkasviikonlopun itseoikeutettu ruokalaji on uunissa rauhassa muhinut pata.
Useimmiten meillä päätyy pataan poroa tai nautaa, välillä kanaa. Siinä suhteessa tämä pata oli vähän erilainen kokeilu, varsinkin kun käytetty liha ei ollut raakaa, vaaan säilykettä, ankkaconfitia.

Ankkapata oli mukavaa vaihteua ja tulipahan käytettyä se confit pois kaapista, mutta luulen, että paras lopputulos tulee kuitenkin tuoreesta tai pakastetavarasta. Kokonaista pakasteankkaa ja reisiä näkyi olevan ainakin stockan pakastimessa.

Ankankoipipata talvivihanneksista

5-6 perunaa (kiinteä lajike)
1 fenkoli
2 porkkanaa
200g lanttua
6 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
5 timajaminoksaa
1 laakerinlehti
6-10 maustepippuria
5 dl kanalientä tai vasikanlientä
1 dl kuivahkoa valkoviiniä
1 prk ankkaconfit-säilykettä

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Kuori ja lohko perunat. Lohko fenkoli. Kuori porkkanat ja lanttu ja leikkaa ne 5 cm tangoiksi. Kuori salottisipulit. Lado kasvikset kannelliseen pataan. Ripottele päälle 1 tl suolaa ja sekoita kasvikset. Kuori ja litistä valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja lisää pataan.

Sido timjaminoksat paistilangalla kimpuksi. Laita yrttikimppu, laakerinlehti ja maustepippurit pataan. Kaada päälle liemi ja viini. Nosta kansi päälle ja kypsennä uunissa reilu tunti. Tarkista vihannesten kypsyysaste. Lisää päälle kypsät confit-koivet ja jatka kypsentämistä vielä 30 minuuttia. Kypsennä viimeiset 15 minuuttia ilman kantta.

Note: kasvisten kypsyminen padassa otti yllättävän pitkän ajan. Tarkistele aina välillä, äläkä ota liian tiukkoja tavoitteita ajoittamisen suhteen. Samoin pataan jäi aika paljon nestettä, mutta se oli hyvin maukasta.

Jos käytät tavallisia, esim. pakastettuja ankan koipi-reisiä niin sulata ne. Suolaa ja pippuroi koivet (2 kpl) ja paista niihin pannulla väri npoin 5 minuuttia. Lisää kasvisten päälle pataan ja paista yhteensä noin 2 tuntia, josta viimeiset 15 minuuttia ilman kantta.

Respeti on lähtöisin GRV 8 / 2011 (Joulunumero).

400. kunniaksi: Mascarpone-puolukkakakkua

 Historiallinen hetki: tämä postaus on Soppakellari-blogin 400. Meinasi melkein iskeä jo rimakauhu, mitä hienoa sitä pitäisikään postata näin ison virstanpylvään kunniaksi.

Blogihan on ollut pystyssä jo vuodesta 2007. Välillä postaustahti on ollut tiiviimpää ja toisinaan taas hidasta. Reaalielämän hektisyys on näkynyt aika selvästi. Kun on ollut tolkuton kiire ja stressi IRL, ei blogikaan ole päivittynyt. Mitä ilmeisimmin olen nykyisin siis melkoisen seesteinen ja stressitön slow-eläjä. Not. Mutta perusperiaate hyvä ruoka, parempi mieli on pitänyt minut postausruodussa ja nykyinen isompi ja modernimpi keittiö toimivine uuneineen suorastaan kutsuu kokkailemaan.

Rimakauhu sikseen, nythän on melkeinpä pakko postata kakkua. Resepti ei ole ihan uunituore, tämä kakku nimittäin nautittiin jo jouluna. Mutta nythän se vasta on ajankohtainen, kun ulkona on ihanan lumista ja jouluunkin on enää vajaa 11,5 kuukautta.Jos pakakstimessa möllöttää piparitaikinan perä ja pussillinen pakastepuolukoita, niin tässä kätevä tapa käyttää ne herkullisesta. Tarvitset lisäksi vain hieman mascarpone, sokeria ja kananmunia.

Ja kuten kaikki parhaat reseptit, niin tämäkin resepti on bongattu jostain blogista (joka sittemmin paljastui Herkku & Koukuksi), joku maistoi sitä jossain juhlissa, toinen ylisti kakku facebookissa ja sitten se päätyi hieman tuunattuna ruokapöytäämme. Varsinainen "rikkinäinen puhelin"-resepti. Mutta hyvää!

Mascarpone-puolukkakakku

Pohja:
nyrkin kokoinen pala piparkakkutaikinaa 

Täyte:
200 g puolukoita pakkasesta (1/2L yksi pakastepussillinen)
2 (yht. 500 g) purkillista mascarponea
3 pientä kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljajauhetta tai vastaavasti vaniljasokeria
0,5 rkl perunajauhoja

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Kauli piparkakkutaikina ja nosta se jauhotettuun irtopohjavuokaan. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunissa 200 asteessa noin 5 minuuttia.

Sekoita kulhossa huolellisesti mascarpone, kananmunat sokeri ja vanilja. Sekoita puoli ruokalusikallista perunajauhoja puolukoiden sekaan. Lisää puolukat mascarponeseokseen, sekoita ja kaada massa esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista noin 25 minuuttia tai kunnes täyte näyttää hyytyneeltä. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

P.S. Jos joku ei sattumoisin huomannut, niin mainio Voisilmäpeliä-blogi on uudelleensyntynyt HS.fi:n alle. Blogi tottelee nykyisin nimeä Kauhaa ja Rakkautta. Hieno juttu! :)

Chocolat chaud - kuumaa suklaata

 
Mitä tehdään pieleen menneestä suklaatryffeleistä?
No ihan hemmetin hyvää aamukaakaota!

Choclat chaud

Liian lötköä tryfflimassaa
(eli suklaata, kermaa, kahvilikööriä ja liraus tummaa siirappia)
Maitoa
Sokeria
Vaniljaa

Kuumenna haluamasi määrä maitoa kattilassa ja lisää joukkoon tryffelimassaa makusi mukaan. Maistele, mausta vaniljalla ja lisää joukkoon sokeria, jos olet imelän ystävä. Nauti rauhallisen viikonloppuaamun herkkujuomana tuoreiden sämlylöiden kera.

Tryffeleiden ongelma oli reseptissä ollut virhe, jota en ajoissa tajunnut. Kerman ja suklaan suhde oli pielessä, massa jäi löysäksi, eikä siitä todella voinut mitään palleroita alkaa pyörittelemään. No, tulipa hyvät kaakaot!

Tarinan opetus on se, että jos vähänkään epäilyttää niin tarkastele muutamaa muutakin reseptiä... Pieni epäluulo on ihan terveellistä. Aina ei voi voittaa, mutta tämä oli hyvä torjunta.

Perässähiihtäjän paras Banoffee-piiras

 

Banoffee on ollut leivonta- ja ruokablogien hittikamaa jo vuosia. Respetejäkin on varmaan miljoona ja taatusti hyviä. Meillä kun ollaan näiden trendien kanssa lähinnä perässähiihtäjiä, niin banoffeeta tekaistiin vasta nyt. Ja hyväähän kannatti odottaa, tällä sokeripomilla narskui takahampaat vielä seuraavanakin päivänä. Tässä piiraassa kermavaahto ja banaani olivat maullisesti ne kokonaisuutta keventävät elementit. En olisi ihan hevillä uskonut...

Respeti, jota seurattiin suhteellisen tarkasti, löytyi joulun alla ilmestyneestä BBC Good Food-lehdestä, jonne se oli napattu The Hairy Bakers Perfect Pies-opuksesta. Miespuolinen vastasi toteutuksesta, minä vain söin. Suurinpiirtein näin syntyi:

Kaikkien aikojen paras Banoffee-piiras

10-12 annosta 

Pohja:
75 g voita sulatettuna
300 g suklaa-kaurakeksejö (esim. Hob Nobs-keksejä)

Toffee-täyte:
115 g voita
115 g pehmeää tummaa sokeria (meillä tumma muscovado)
397g tölkki makeaa kondesoitua maitoa

Päälle:
450 ml kuohukermaa
5 kypsää mutta napakkaa banania
1 tl sitruunamehua
25 g tummaa suklaata raastettuna tai vuoltuna

Aloita tekemällä pohja:
  Sulata voi ja murskaa keksit joko blenderissä tai muovipussissa kaulimen avulla. Keksimurska saa mieluusti olla vähän rouheampaa. Sekoita kulhossa keksimurskaan voi.
Ota esille 23cm halkaisiljaltaa oleva irtopohjavuoka ja taputtele keksimuru-voiseos tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Ole huolellinen erityisesti taputellessasi pohjan ja reunan liitoskohtaa. Tästä jos mistä piiraan täyte voi myöhemmin alkaa falskaamaan ulos...
Anna pohjan jähmettyä viileässä, esim. jääkaapissa 30 minuuttia.

Seuraavaksi tehdään toffeetäyte:
Sulata voi paksupohjaisessakasarissa tai teflonkattilassa. Sekoita mukaan sokeri. Kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes sokeri on sulanut ja voi-sokeriseos näyttää pehemältä ja pinnalle ei ole "rasvaläiskiä".

Lisää joukkoon kondensoitu maito ja anna porista hennosti, miedolla lämmöllä. Sekoita koko ajan. Porisuttele 3 minuuttia, sekoitellen kunnnes seoksen väri on syvä ja tumma karamellin ruskea.

Ota pohjavuoka viileästä ja kaada toffeeseos pohjan päälle ja tasoita se nopeasti. Anna kokonaisuuden viilentyä vähintään tunti ennen piiraan päällystämistä. Meillä piiras sai viilentyä jääkaapissa.

Päällystäminen:
Ota piiras hyvissä ajoin jääkaapista huoneenlämpöön ennen kuin alat irrottelemaan irtopohjavuokaa ja piirasta toisistaan.
Irrota piiras ja asettele se kauniille tarjoiluvadille.

Juuri ennen tarjoilua Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Viipaloi 4 banaania ja asettele ne toffeen päälle. Levitä päälle kerma. Viipaloi viimeinenkin banaani ja pyöräytä sitä vähän sitruunamehussa tummumisen estämiseksi. Asettele banaani kermavaahdon päälle ja kruunaa koko komeus suklaalaastuilla tai rouheella/raasteella.

Tarjoile kahvin kera. Aika pienikin pala riittää, koska tämä on aikasta täyteläistä ja makiaa.

Note to self: Seuraavan kerran tätä pitää tehdä, kun Savon suunnan herkkusuut ovat paikalla. Serkku E osaa taatusti arvostaa tätä yli kaiken! :)

Lämpimäisiä: Omenaiset sämpylät

En ole aikohin leiponut leipää tai sämpylöitä, mutta  viikonlopun keitto kaipasi kylkeensä tuoretta sämpylää. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kaapissa lymyili muutama kotimainen omena, jotka halusin käyttää muhevoittamaan sämpylätaikinaa. Maku.fi-sivustolta löytyi mukavan kuuloinen ohje, jota en tapojeni mukaan  noudattanut ihan pilkulleen, mutta nämä onnistuivat kuitenkin ihan mukavasti. Jauhot muuten loppuivat pikuuisen kesken, en minä muistanut, että leivän tai sämpylöihin  menee aika reilusti jauhoja... No, taikina oli aika löysää, joten katsoin paremmaksi tunkea taikinan voideltuihin muffarivuokiin.

Sämpylätaikinan tekeminen koneella ei ihan vielä sujunut kuin tanssi, jauhot vaan pölisi ja en oikein tiennyt, koska taikina olisi sopivasti vaivaantunut. Hankalampi arvioida, kun ei ole "käsituntumaa". Harjoittelu toivottavasti auttaa asiassa! Täytyy varmaan alkaa perehtyä Aleksin materiaaliin oikein tosissaan.
 
Omenaiset sämpylät

5 dl omenamehua tai 50% mehua ja 50% vettä
1 pkt hiivaa (50g)
50g (1 pkt) hiivaa
2 isoa omenaa raastettuna (tai 3 dl omenasosetta)
2 rkl siirappia
2,5 tl suolaa
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl kaurahiutaleita
4 dl spelttijauhoja
noin 8 dl vehnäjauhoja
loraus öljyä tai sulatettua voita

Lämmitä mehu-vesiseos kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää omenaraaste- tai sose, auringonkukansiemenet, hiutaleet, öljy, siirappi ja suola. Sekoita joukkoon spelttiajuhot sekä vehnäjauhot vähitellen, samalla vaivaten. Tunnustele vähän jauhojen määrää, mutta vältä kuitenkin tekemästä ihan tinttaa taikinaa. Alusta taikinaa hetki ja jätä se sitten kohoamaan peitettynä noin puoleksi tunniksi. Taikina saa kaksinkertaistua.

Muotoile sämpylät, kohota pellillä. voitele siirappivedellä, ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja paista 225 asteessa 8-10 minuuttia.

Taikinamania jatkuu: Suklaalimppuset

En ole suinkaan ainoa tässä taloudessa, jota vaivaa pieni taikinantekemismania. :) Eräänä iltana kotiin tullessani eteisessä leijui vastaan suklaaikkuleipien tuoksu. Ei lainkaan hassumpi kotiintulo.

Miespuolinen oli kaivellut reseptiä netistä ja löytänyt Merjan leivonta- ja askartelublogista tämän jenkkialkuperää olevan pikkuleipäreseptin. Nämä olivat todella suklaisia! 

Suklaalimppuset
n.24 kpl

2-3 kananmunaa
3 ½ dlSokeria
150g suklaata (tummaa tai maitosuklaata) sulatettuna
1,25 dl voita sulatettuna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja

Koristeluun:
Tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Taikinasta tulee jäykkää.

Anna taikinan levähtää jääkaapissa jonkin aikaa. Pyörittele taikinasta palloja ja litistä niitä vähän. Kieritä palat hyvin tomusokerissa ja asettele pellille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja siivilöi ohuesti tomusokeria pikkuleipien päälle, siten ettei pikkuleipien halkeamat peity.

Meillä ei ollut tomusokeria, joten näistä ei tullut niin makeita ja ulkonäkökin on hieman erilainen kuin Merjan versioissa. Viimeisetkin tomusokerit upposivat mokkapaloihin, nyt pitäisi sitten muistaa ostaa uutta!

Huom. Jos haluat vähemmän makeita pikkuleipiä, jätä tomusokerissa pyörittely väliin ja ripauta tomua paistettujen, jäähdytettyjen pikkuleipien päälle.Toki tuohon makeusasteeseen vaikuttaa hieman myös käytetyn suklaan makeus!

Arkista aherrusta ja punajuuri-palsterikeitto

Arki jatkuu ja ihanat arkiruoat. Kroppa kiittää kaiken juhlahutun jälkeen hieman askeettisemmasta elämästä. Mutta pian koittaa viikonloppu, ehkä pääsen kokeilemaan taas jotain taikinaa!

Ennen taikinaterapiaa vähän väriterapiaa. Nimittäin joulun jäljiltä kaupan vihannesosastolla oli tyrkyssä vakuumiin pakattuja kypsiä punajuurikuutioita. Sisältö: punajuurta, ei muuta. Mahtavaa! Nämä lähtivät välittömästi ostoskärryyn, mielessä välkkyi hieman oikaista Lindströmin pihvien tekemisessä joku kerta.

Mutta, eihän ne kuutiot minnekään Lindströmeihin päätyneet vaan ihan soppakattilaan.Jotenkin kummasti päädyin käyttämään näitä kuutioita keittoon, koska ajattelin niden mukamas nopeuttavan ruoanlaittoprosessia. Tiedä sitten, menikö aikaa yhtään sen vähempää, mutta sotkua syntyi huomattavasti vähemmän.

Yhtä kaikki, tein keiton ja aloin googlaamaan vasta sen jälkeen, kun keitto oli kattilassa. Saman tyyppinen, tosin hieman monimutkaisempi versio löytyi HS:n reseptisivuilta.Sitä voi tehdä sitten viikonloppuna, basilikoineen, kermoineen ja pekoneineen. Tämä on tälläinen arkisempi, mutkat suoriksi ja ravintoarvot kohdilleen-keitto.

Vikkelä punajuuri-palsternakkakeitto

3 sipulia
1 solo valkosipuli
250 g palsternakkaa
öljyä
400 g punajuurikuutioita
kasvislientä
balsamicoa tai muuta happoa, etikkaa / sitruunamehua
hunajaa
suolaa
mustapippuria
liraus hunajaa

Silppua sipulit ja valkosipuli. Kuori ja pilko palsternakka pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuleita öljyssä isossa kattilassa.Lisää mukaan palsternakat ja kuullota vielä hetki. Lisää mukaan kasvislientä, niin että kasvikset peittyvät reilusti. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes palsterit ovat kypsiä. Lisää mukaan punajuurikuutiot ja kiehauta.

Soseuta keitto bamixilla, lisää tarvittaessa nestettä, kunnes keitto on mieleistäsi: sopivan paksua ja sileää. Säädä maut kohdilleen balsamicolla tai muulla hapolla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Jos happo lirahtaa liikaa, lisää hieman hunajaa. Kuumenna vielä ja nauti lisukkeen kera. Nauti keiton kauniista väristä ja mausta!

Tarjoiluun: rapeaksi paistettua joulukinkunjämää, hieman savuisa versio.
Jos kaipaat maitotuotetta mukaan niin raejuusto on oiva arkiratkaisu. Viikonloppuna sitten paksu jogurtti,ranskankermaa tai smetana passaavat mainiosti.

P.S. Punajuurikuutiot olivat Tuoreverkon tuotteita. Ostan varmasti toistekin.

Pohjois-Afrikan pataruokaa: Kana-aprikoosi-tagine

Näillä Suomen leveysasteilla pataruoat kuuluvat ehdottomasti talveen. Eipä ihme, että viime päivinä on kovasti kutkutellut laittaa padat tulille ja hieman haudutella.

Mutta osataan sitä tuolla etelämmässäkin tehdä pataruokia. Tagine-ruokien koti on Pohjois-Afrikassa ja erityisesti Marokossa.Nimitys tagine viittaa sekä astiaan, jossa ruokaa valmistetaan, että itse ruokalajiin. Ideana on haudutella vähän sitkaammista ruhon osista muhevanmehevää ruokaa. Lihaa höystetään kunnon maustearsenaalin lisäksi usein kuivatuilla hedelmillä, sitruksilla, oliiveilla ja pähkinöillä. Kala- tai kasvis-taginekaan ei ole mikään mahdottomuus. Tällä Pohjois-Afrikan karjalanpaistilla on monet kasvot!

Erityistä muuten tuossa astiassa eli tagine-padassa on suippo, kartion mallinen yläosa, jonka tarkoituksena on tehokkaasti kerätä höyrystynyt vesi takaisin pataan..Tagine-pata ei todellakaan ole mikään välttämättömyys tämän ruuan valmistamisessa, mutta onhan se toki ihan hauska. Oma patamme on ranskalaisen Emile Henryn valmistama ja sopii käytettäväksi myös liedellä, jos meillä ei olisi tuota induktiota. Näihin on toki olemassa jotain sellaisia "sovittimia", mutta enpä ole jaksanut hankkia, ihan hyvin tagine valmistuu tuolla uunissakin.

Kana-aprikoosi-tagine
4:lle

4 broilerin rintaleikettä
öljyä
2 sipulia
1 solo valkosipuli
1 tl raastettua inkivääriä
1 chili
1 sitruuna kuori raastettuna ja mehu
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl sahramia
0,5 tl kanelia
0,5 tl jeeraa
2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 dl kuivatuja aprikooseja silputtuna
1 loomi l. kuivattu lime
100g kuorittuja manteleita tai pinjan siemeniä
150 g oliiveja
2,5 dl vettä
nippu persiljaa
nippu korianteria

Paloittele broileri ja ruskista se pannulla öljyssä. Kaada taginepataan.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli, poista chilistä siemenet ja silppua, raasta inkivääri. Paista pannulla sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri.Lisää joukkoon mausteet, aprikoosit, mantelit tai pinjansiemenet, oliivit ja vesi. Kaada seos tagine-pataan broilerin päälle.

Kypsennä uunissa 175 asteessa noin tunti. Silppua valmiin tuoan päälle persiljaa ja korianteria. Tarjoile couscousin tai riisin kanssa. Meillä tämä nautiskeltiin kukkisriisin kanssa. Kannattaa tehdä kunnon satsi, paranee vaan seuraavaan päivään ja mainio lounaseväs!

Padasta nousee ihania tuoksuja...

Note to self: Tässä voisi hyvin käyttää jotain luullista kanaakin. Saisi vielä vähän enemmän makuja! Aprikoosien sijaan voi käyttää myös rusinoita. Tuo loomi ei ole välttämätön. Lisäsin sen sinne, kun niitä sattumoisin oli maustekaapissa. Loomi on käsittääkseni enemmän Lähi-idän mausteita, mutta hyvin se tuonnekin sopi!

Ohjeen alkuperästä ei ole havaintoja, se löytyi tuolta leikepinosta, mistä lienee printattu.

Arkisia asioita ja seesamipaistetut ruusukaalit

 

Kaiken leivonta- ja taikinahösän keskellä lienee hyvä postata välillä jotain arkisempaa ja terveellisempääkin. Leipominen ja makeat ovat tärkeitä mielenterveydelle, kasvikset myös ruumiinterveydelle!

Meillä syödään arkisin aika askeettisesti, kermaa ei liiemmin lurtsata ja vehnäleipää ei pupelleta. Ei muuten ihan heti uskoisi, kun tätä blogia katselee... :) Sokeri, vehnäpulla ja kerma ovat siis lähinnä viikonloppu- ja juhlaosaston aiheita. Varsinkin nyt, kun sporttijutut ovat tällä hetkellä kovasti ohjelmistossa, jokainen "vahingossakin" menetetty kilo keventää matkantekoa! Koetan siis keksiä maukkaita, nopeita ja helppoja kasvislisukkeita sekä keittoja arkiruoaksi.

Kaalit ja juurekset ovat näin talvella usein ostoslistalla ja niistä syntyykin paljon hyvää.Kotimaisen ruusukaalin sesonki alkaa vedellä viimeisiään, sen verran kellertäviä alkoivat kaalipallerot olla jo kaupan vihannesoaastolla.

Sanomattakin selvää, että ruusukaali ja pekoni on makoisa yhdistelmä, mutta välillä on syytä unohtaa ihana pekoni ja syödä ruusukaalit ilman sitä. Lainasin taannoin paikalliskirjastosta nipun tuoreehkoja keittokirjoja, joista Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla tarjoili mainion ruusukaalilisukkeen ohjeen pienellä aasialaisella twistillä. Kas tässä:

Seesamipaistetut ruusukaalit
4:lle

noin 400g ruusukaaliaseesamiöljyä
1/2 -1 mietoa chilipalkoa
2 tl raastettua inkivääriä
1-2 rkl seesaminsiemeniä
suolaa ja mustapippuria

Puhdista ja halkaise ruusukaalit.

Halkaise chili ja poista siemenet ja niiden kiinnikkeet. Leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta inkivääri.
Huom. Chilin määrä riippuu lajikkeesta ja siitä, kuinka tulisesta pidät. Minulle ensi kerralla vain 1/2 chili!

Kuumenna pannulla seesamöljy, lisää pannulle chili, inkivääri ja seesaminsiemenet. Sekoittele hetki.

Lisää pannulle ruuskaalit. Kypsennä sekoitellen noin viisi minuuttia. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Tarjoa lisäkkeenä itämaisen ruuan kanssa.

Vinkki: Samaan tyyliin voi valmistaa lisukkeen myös kiinankaalista.

Back to the 90's: Mokkapalat

Viime viikolla Hesarin ruokasivuilla oli juttu Suomen googlatuimmasta reseptistä. Ketään ei varmaan yllätä, että kyseinen resepti on mokkapalat!

Itse olen tehnyt mokkapaloja viimeksi varmaan yläasteella, joten ehkä oli aikakin ottaa uusinta. Toinen hyvä syy alkaa leipomaan lauantai-iltana klo 22 oli keittömme uusin tulokas, jota oli ihan pakko testata.En toki voinut toteuttaa ohjetta ihan alkuperäisessä moodissa, vaan tuunasin taikinaa muscovadosokerilla ja Marianne-crushilla.

No miltä ne mokkapalat maistuikaan reilun 20 vuoden tauon jälkeen? Ööh tuota, ei ne niin kovasti minua sytyttäneet. Jotenkin laimeaa, vaikka tosi nostalgista ja sokerista. Nykyisin olen enemmän mutakakkunaisia kuin mokkapalatyttöjä.

Minttu-mokkapalat
Pellillinen 

Taikina:
200 g voita
4 munaa
3 dl sokeria (2 tavallista + 1 tumma muscovado)
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria (0,5 tl vaniljajauhetta)
2 dl maitoa
1 dl Marianne-crushia

Kuorrutus:
50 g voita
500 g ruokotomusokeria
noin 5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria tai 0,5 tl vaniljajauhetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sulata voi ja laita jäähtymään.Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen taikinaan.Sekoita joukkoon voisula.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Sulata kuorrutusta varten voi, sekoita muut aineet keskenään, sekoita seos voisulan joukkoon.
Huom. Levitä kuorrutus nopeasti jäähtyneen pohjan päälle, kuorrute jähmettyy nopeasti!

Koristele halutessasi nonparelleilla ja Marianne-crushilla

Kaksi kastiketta porolle

Kaunis joulupallo kuusessa. 

Kukaan ei ehtinyt kuvaamaan poroa saati kastikkeita...

Näin Loppiaisena voi vielä ihan hyvin postata joulujuttuja. Varsinkin, kun suuri osa meidän joulupöytömme antimista ei ollut niin perinteisen jouluisia, vaan oikeastaan yleisemmin talvisesongin herkkuja.

Aattoillallisen pääruokana oli kahdenlaista poroa: paistia ja ulkofilettä. Lisukkeina oli laatikoiden lisäksi haudutettu punakaali ja kaksi erilaista kastiketta.

Teen aika harvoin kastikkeita, mutta juhlatilanteisiin ne kuuluvat ehdottomasti ja silloin haluan panostaa niihin. Hyvä kastike täydentää annoksen makuja ja tuo kokonaisuuten myös oman vivahteensa.

Koska olin hieman skeptinen ensin valitsemani stout-katajanmarjakastikkeen suhteen o(hje oli GRV:n 2010 joulunumerosta), päädyin pitkällisen pohtimisen jälkeen kahteen kastikkeeseen. Olin turhaan skeptinen katajanmarjojen ja oluen suhteen, kastike oli mainio yhdistelmä pientä makeutta, karvautta, suolaisuutta ja kermaista pehmeyttä. Toinen kastike oli timjaminen kirsikkakastike, resepti ihan omasta päästä. Siitä tuli makeampi, mutta hyvä sekin.

Stout-katajanmarjakastike porolle
noin 4:lle

1 salottisipuli
1 porkkana
pieni pala lanttua
1/2 pieni fenkoli
3 rkl voita
3 rkl siirappia
6 katajanmarjaa
1 laakerinlehti
2 dl stoutolutta
2 dl vettä
1 dl kermaa
2 rkl maizena-kastikesuurustetta
2 rkl kirsikkahilloa
1/2-1 tl suolaa

Kuori kasvikset ja kuutioi ne pieniksi. Kuumenna voi isohkossa paistokasarissa ja paista kasviksia noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla.
Lisää siirappi, katajanmarjat, laakerinlehti, olut ja vesi.

Kiehauta seos ja keitä hiljalleen poristen noin 8-10 minuuttia, kunnes liemestä on jäljellä puolet eli noin 2 dl

Siivilöi liemestä kasvikset ja mausteey ja kaada liemi kattilaan. Mittaa kerma joukkoon. Kiehauta kastike ja vatkaa joukkoon kastikesuurus. Keitä kastiketta pari minuuttia. Sekoita kirsikkahillo ja suola joukkoon. Tarkista maku. Halutessasi kiillota pienellä nokareella voita.

Vinkki: Ennakkovalmistelin itse kastikkeen niin, että keitin liemen valmiiksi edellisenä päivänä ja jatkoin sitten liemen kiehautuksesta ja kerman ja suurusteen lisäämisestä ennen illallista.

Timajminen kirsikkakastike porolle
noin 4:lle

3 dl riista demi-glacea
0,75dl madeiraa
muutama oksa tuoretta timajamia tai vastaavasti kuivatua
muutama rkl kirsikkahilloa
tummaa balsamicoa
noin 1 dl kermaa
maizena-kastikesuurustetta
suolaa
pippuria
nokare voita

Kuumenna kattilassa demi-glace, madeira ja kirsikkahilloa sekä muutama timajminoksa. Anna porista ihan hetki.

Ongi pois timjaminoksat, lisää liraus kermaa ja balsamicoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Suurusta tarpeen mukaan, kiehauta muutama minuutti. Kiillota voilla.

Pullaa aamuksi: suklaapuustit

En ole juuri häävi pullanleipoja, en varmaankaan harjoittele tarpeeksi. Mutta mikä onkaan parempaa, kuin uunituore voisilmäpulla, ehdoton pullasuosikkini. Miespuolisen ihannepulla on Dallas. Näistä ikisuosikeista huolimatta halusin kokeilla jotain ihan muuta. Nopea pullahortoilu netissä ja ruokakomerolla tuotti tulokseksi suklaapuustit.

Appiukko oli tulossa käymään, joten päätin esittää episodin näytelmästä "Pojallasi on pullantuoksuinen vaimo, ainakin kerran vuodessa". Homman haaste oli se, että vierailu ajoittui aikaiseen aamupäivään, joten aamu-unisen kannatti tehdä taikina jo illalla valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Pullataikinan ohje on Kinuskikissalta, vinkit yötaikinan tekemiseen löytyivät Myllynparhaan sivuilta.

Pullataikina aamuksi ja suklaapuustit

5 dl kevyt- tai kulutusmaitoa
hieman vajaa 1 pkt hiivaa
2 dl sokeria
1 ½ rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna
200 g voisulaa
n. 15 dl vehnäjauhoja

Täyte:
Voita sulatettuna
Sokeria
Reilusti pieneksi rouhittua tummaa suklaata
Vaniljasokeria 

Voiteluun ja pinnalle:
Kanamuna
Raesokeria

Illalla:
Sulata voi kattilassa.

Sekoita kylmään maitoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut maidon joukkoon. Sekoita hiivamaitoon sokeri, kardemumma, suola ja muna.

Lisää joukkoon n. 11 dl jauhoja pienissä erissä ensin puuhaarukalla sekoittaen ja lopuksi käsin vaivaten. Lisää taikinaan sitten voisula ja tämän jälkeen loput jauhot.

Laita taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin yöksi.

Aamulla:
Leivo kohonnut taikina tangoksi ja kaulitse siitä levyksi. Sivele levylle voisulaa, ripottele sokeria, vaniljasokeria ja suklaata. Kääräise, leikke vinopaloja ja asenna pellille leivinpaperin päälle korvapuustiasentoon.Paina puusti päältä lyttyyn.

Laita uuni päälle 40 asteeseen ja anna pullien kohota uunissa leivinliinalla peitettynä vajaa puoli tuntia. Ota pullapelti hellan päälle ja nosta uunin lämpötila 225-asteeseen. Paista pullia 225-asteisen uunin keskitasolla 6-10 min. Voitele ja raesokerita ennen paistamista!

Jos sinulla on iso jääkaappi ja siellä reilusti tilaa, voit kokeilla tehdä pullat myös näin:
Leivo pullat, esim. pikkuletit, illalla kohotetusta taikinasta valmiiksi ja laita ne sitten pellillä, muovilla päällystettynä mahdollisimman viileään jääkaappiin.Riippuen jää/viileäkaapin lämpötilasta, pullat kohoavat hiukan ja mikäli niin käy, ne tulee paistaa aamulla heti suoraan jääkaapista ottamisen jälkeen. Mikäli taas jääkaappi on hyvin viileä, saattaa olla, että pullat eivät kohoa lainkaan kylmässä. Ota silloin pullapelti pöydälle ennen paistamista ja anna kohota lämpimässä paikassa, ensimmäisen toimintaohjeen mukaan.

Setsuuri eli mausteinen joululimppu

Tätä leipää voisi jo melkein kutsua meidän suvun juhlalimpuksi. Sitä leivotaan ainakin jouluksi ja miksei sitä voisi tekaista myös vaikka pääsiäiseksikin.Ainakin äitini ja tätini tekevät leivän tällä ohjeella ja nykyisin myös serkkuni, joten sukuleipähän tämä on. Ja kyllä se vaan taas maistui joulupöydässä! Jos leipoisin juhlaleipää, niin tällä ohjeella, ehdottomasti. Ohjeen alkuperästä minulla ei ole mitään käsitystä.

Setsuuri eli mausteinen joululimppu
Taikinasta tulee 4 limppua.

Tarvitaan:
1 l piimää
50 g hiivaa
1 rkl suolaa 
1,5  dl siirappia
1 rkl pomeranssinkuorta
2 dl ruisjauhoa
1,5 kg vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

Koristeluun: kaltattuja manteleita
Voiteluun: siirappivettä (1 rkl siirappia + 2 dl vettä)

Tee näin:
1.Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi.
2.Lisää muut aineet.
3.Alusta taikina hyvin.Tämä tosiaan kannattaa pyörittää koneessa tehokkaasti
4.Kohota taikina kaksinkertaiseksi.
5.Leivo setsuurit ja kohota.
6.Paista 175 asteen uuninlämmössä noin 50 min. ajan.
7.Pistele leivät ennen paistamista, painele päälle kaltattuja manteleita koristeeksi ja voitele limput paistamisen loppupuolella siirappivedellä, jotta saat kauniin, kiiltavän pinnan.
8.Peitä paistetut leivät ja anna niiden jäähtyä hitaasti leivinliinan alla.
9. Nauti tuoreeltaan voin kanssa. Tai lastaa päälle jouluherkkuja: kinkkua, kylmäsavulohta, kalkkunaa, munajuustoa...

Tädin vinkit:
Jos leivät on voideltu siirappivedellä, niin olen vielä ihan uunista otettaessa laittanut vähän pinnalle kosteutta ja kietonut leivät sitten voipaperiin

Mummin vinkit:
Leivän voitelun voi tehdä myös vahvalla kahvilla, tai sitten voidellaan munalla, jolloin leivästä ei tule niin tahmea. (Mulle tuo tahmeus on tässä leivässä myös vähän "se juttu".)

Vilkaisu viime vuoteen

Näin upeasti maksaruoho kukki lokakuussa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä ottaa pieni katsaus menneeseen. Kappas, miten kivoja juttuja onkin ehtinyt tapahtua ja mitä kaikkea herkullista onkaan tullut kokattua!

Tammikuussa tuli kokattua paljon ja monenlaista maistuvaa murkinaa.Nauriskeitosta huolimatta tammikuun parhaat palat olivat kaalilaatikko ja coq au vin. 

Helmikuussa matkailtiin Tallinnassa ja juhlittiin. Oman keittiön tuotoksista mieleen jäivät Miespuolisen ystävänpäiväksi leipoma espresso-juustokakku sekä itse tehdyt Wilhelmiinat-keksit.

Maaliskuussa tuskailin crème brûléen kanssa, joka ei todellakaan halunnut hyytyä. Onnistuneita herkkuja olivat sitten chili-suklaapannacotta ja suklaa-vadelmabrownies

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä ja tekaisin kokeellisen suklaapashan. Iloisia  ahaa-elämyksiä sain myös maidottomasta kookos-kinuskikastikkeesta. Nounou-linjaa edusti raakassuklaa-kokeilu, ei ihan mun juttu.

Toukokuussa reissailtiin Ranskanmaalla ja kokattiin parsaa ja raparperiä. Hittiainesta oli parsa-pekonipiiras ja kovasti tykättiin myös simppelistä parsaa ja ilmakuivattua kinkkua appelsiinikastikkeella-reseptistä.

Kesäkuussa raparperikokkaukset jatkuivat: testipenkissä oli Nooran raparperikakkua ja raparperi-kookospaistosta. Suosikkilistalle pääsi myös pekonilla höystetty parsakaali-kukkakaalisalaatti. 

Heinäkuussa lomailtiin ja syötiin mansikoita. Ja löydettiin kesän ensimmäiset kantarellit! Omat suosikit olivat mansikkasalsa, mansikkagazpacho ja parmesaanilla höystetty kantarellipaistos. 

Elokuussa matkailtiin kotimaassa mm. Nauvossa, Jyväskylässä ja Mustiossa. Keittiössä hillottiin ja purnukoihin päätyivät vaniljainen kirsikkahillo ja mustikka-sitruunahillo.

Syyskuussa säilöntähommat jatkuivat, mausteliemeen ja purkkiin pääsivät vihreät tomaatit.
Sienisatoa makusteltiin yrteillä ja omenoilla höystetyssä suppilovahveropiiraassa.

Lokakuussa kerättiin kasvihuoneen ja kasvimaan sadon viimeisiä herkkuja. Chilit päätyivät makeaksi chilikastikkeeksi.Lisäksi tuli yllytettyä kanssabloggaajia parsanviljelijöiksi! 

Marraskuussa tein monenmonta omppujälkkäriä ja ehdin toki aloitella jo joulutunnelmaan virittäytymisen.
Suurta suosiota saavutti omatekoinen luumuhillo joulutortuille sekä chorizo-kaprispasteijat.

Joulukuussa flunssailin oikein urakalla, mutta onneksi sain aikaan kuitenkin mainiot Lindströmin pihvit ja ehdin kokeilla myös täydellisyyttä hipovaa caesar-kastiketta.

Ja mitäs sitten tänä vuonna? Uusia kokemuksia ja kokkauksia keittiössä, kellarissa ja vähän puutarhassakin. Yksi iso projekti liittyy sporttailuun, joten jossain vaiheessa elämä ja ruokahuolto saattaa olla astetta askeettisempaa, mutta vain väliaikaisesti.