Viimeistä viedään

Näin vuoden päätteeksi pitäisi varmaan julkaista jotain todella ylevää.No, en ole tänään saanut aikaiseksi mitään sen mediaseksikkäämpää kuin leiponut pullaa! Siitä tuli hyvää, joten ehkä siitä sitten tuonnempana. Juhlistamme vuoden vaihtumista ystävien pöydissä, joten mihinkään suurisuuntaisempaan kokkailuun ei ole itsellä ollut aihetta.

Perinteisiä skumppavinkkejäkään ei nyt oikein irtoa. Meillä kilistellään sillä, mitä sattuu kaapista löytymään. Mutta jos kuohuviini- ja samppanjahyllyt möllöttää A-marketissa tyhjillään, niin nappaa mukaan pullo sitruslikööriä ja raikas valkoviini. Kipaise myös kaupan hedelmähyllyn kautta ja tee tämä ihanan raikas Donna Hayn valkoinen sangria.

Säihkyvää Iltaa ja Vuoden Vaihdetta!

Epäpyhä Vitello Tonnato

Joulupöydän uudisherkkuja edusti tänä vuonna italialainen klassikko, Vitello tonnato. Klassikon toteutus oli kyllä aika epäpyhä, kala-allergian ja vasikan puutteen takia. Medän jouluversio vitellosta oli kalkkuna ja kastikkeeseen ei tullut lainkaan tonnikalaa.  Mutta mitäs siitä, tämän suosio oli suur!

Vitello tonnoton toteutus oli jäänyt takaraivoon Kokit ja Potit-blogista. Mainio versio, joka sopii loistavasti myös uuden vuoden pippaloihin. Tai vappubrunssille.Tai mihin vain buffet-pöytään suolaisen puolen tarjottavaksi. Varaa tätä reilusti, menekki on taattu.

Vitello tonnoton eli kalaton versio klassikosta
alkuruokana 4:lle

250g paahtopaistia tai kalkkunaa (originaali versio tehdään vasikasta)
ruukullinen rucolaa
parmesanjuustoa
kapriksia

Kastike:
reilu 3 rkl laadukasta majoneesia
reilu 3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
2 tl ketsuppia
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 - 1 1/2 rkl sitruunamehua
2 - 5 tippaa Tabascoa (punainen originaali)
1 dl parmesanjuustoa raasteena
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria

Tee ensin kastike. Jos teet majoneesin itse, aloita siitä. Majoneesin  voi hyvin valmistaa jo vaikka edellisenä päivänä. Ks. ohje tästä.

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset kulhoon ja sekoita. Laita suolaa vasta parmesanin jälkeen, jotta kastikkeesta ei tule liian suolaista. Tarkista maku ja säädä suolaa, sokeria, happoa tai tabascoa makusi mukaan.

Asettele ohuiksi leikatut paistiviipaleett lautaselle. Valuta lihojen päälle reilulla kädellä kastiketta. Vuole päälle parmesanista lastuja ja laita myös kapriksia makusi mukaan. Rucolan voi laittaa joko annoksen reunoille tai päälle.

P.S. Ja jos haluat tehdä kalaversion, niin tässä yksi vaihtoehto.

Joulukasvio ja linnnunmaksamousse

 

Joulujuhlat on juhlittu, hieman nuhaisissa tunnelmissa edelleenkin, mutta mukavaa oli pienestä köhinästä huolimatta. Joulunpyhät vietimme vieraissa pöydissä, joten kiitokset emännälle ja isännälle sekä muulle juhlaseurueelle sinne Savvoon, oli kivvaa ja hyvvää.

 

Jouluruusu oli tämän joulun kukkahitti. 

Kevällä sen voi sitten istuttaa ulos! Löytyy lehdellisenä ja lehdettömänä versiona.

Veimme toki mukanamme oman osuuden juhlapöydän antimiin. Yritän kirjailla niitä tänne muistiin tulevien juhlien varalle. Oma osuuteni edusti sitä vähän epätyypillisempää jouluruokaa, joten resepteistä on hyötyä ihan muulloinkin talvisesongin aikana.

Juhlatalon pihamaalla kukki vielä sitkeä orvokki, jouluorvokki! 

Joulupöydän kunkku-kyselyn kiistaton voittaja oli kinkku, joka keräsi 62% äänistä. Meillä jouluaaton päätähti oli poro, jonka kastikkeet esittelen teille tuonnempana. Hanhipaistia ei muuten aikonut syödä kukaan, taidankin ottaa siitä itselleni ensi vuoden jouluhaasteen!

Jouluisten kukkakuvien sekaan on pakko laittaa edes yksi resepti: Linnunmaksamousse, arkisemmin broilerinmaksamousse, joka sopii mitä mainioimmin myös Vuodenvaihteen samppanjakilistelyn suolapalaksi. Ohje löytyi vuoden viimeisimmästä Viini-lehdestä.

Linnunmaksamousse
10:lle

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
300 g broilerinmaksaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1/2 dl konjakkia tai brandya
3-4 rkl tuoretta timjamia
2 dl juohukermaa

Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipulit. Lisää maksat pannuun ja paista kypäsksi, noin 5 minuuttia.Mausta seos suolalla ja pippurilla ja kaada sekaan alkoholi. Anna hautua muutama minuutti.Hienonna timjami ja lisää pannuun. Anna seoksen hieman haalentua.

Kaada seos blenderiin tai yleiskoneeseen. Vaahdota kerma kevyesti ja lisää koneeseen. Jauha seos hienoksi. Anna viilentyä ja tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua, maut tasoittuvat.

Sivele maksamoussea patonkiviipaleille tai jos haluat fiinistellä niin pursottele. Korista halutessasi timjamin oksalla ja tuoreella viikunaviipaleella. Tarjoa kylmän kuohuvan kera.

Savolainen jouluyrttitarha...

Nigellan suklaa-keksifudge

 

Ruokalehdet, naistenlehdet, joululehdet ja blogit ovat tänä vuonna pursunneet toinen toistaan herkullisempia fudgereseptejä. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Pakkohan minunkin oli sitten kokeilla.

Fudgen resepti on itseoikeutetusti keittiöjumalar Nigella Lawsonilta. Resepti on toki pyörinyt kotimaisissakin ruokablogeissa, ainakin Henskiksen herkut-, Mimminkeittiössä- ja Lunni leipoo-blogeissa, josta bongautui idea korvata pisaasipähkinät keksimurulla. Vaaleiden keksien sijaan minä halusin käyttää keksisuosikkiani, LU:n Bastogneja. Niissä on  kivaa pientä jouluista twistiäkin.

Näistä tuli ihania. Montaa ei pysty syömään kerralla, sen verran makeaa tavaraa ovat. Miespuolisen mielestä nämä eivät olleet mitenkään mielettömän makeita, mutta hänhän on meidän talouden makeampi osapuoli. Meinaa käydä vähän niinkuin Nigellalle, joka ohjelman lopussa hämärässä hiippailee kylpytakissa jääkaapille. Meikäläisellä ei todella ole moista satiinikylpytakkia eikä minun tarvitse hiippaille jääkaapille edes hämärässä. Muutama on tullut maisteltua, pakko myöntää. Mutta on niitä vielä jäljelläkin!

Ja hei, nämä valmistuvat supernopeasti, vielä ehtii tehdä jouluksi vaikka useamman satsin!

Suklaa-keksifudge

350g suklaa (50% tummaa 70%, 50% maitosuklaata)
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
30g voita
150g keksejä (Meillä LU Bastogne)

Rouhi suklaa isoon kattilaan, kaada päälle kondensoitu maito ja voi. Lämmitä miedolla lämmöllä ja anna suklaan ja voin sulaa vähitellen. Sekoita kattilan pohjia myöten. Murskaa samalla keksit karkeaksi murskaksi, jätä muutama isompi sattuma.

Kun suklaa on sulanut kokonaan, lisää joukkoon keksimurut ja kääntelene sekaan. Tässä vaiheessa on hyvä, jos sinulla todella on se isohko kattila!

Kun keksit on sekoitettu massaan, kaada seos noin 23x23cm-kokoiseen vuokaan, siloita pinta ja laita jääkaappiin kovettumaan.
Kun fudge on kovettunut, piirrä veitsellä pintaan viillot niin, että jaat palan ensin kahdeksaan osaan yhteen suuntaan viiltäen ja taas kahdeksaan osaan toiseen suuntaan. Ota pala irti vuoasta ja leikkaa veitsellä palat irti.

Note to self:
* Valitse todellakin se isohko kattila
* Keksit murskautuu helposti muovipussissa kaulimen avulla.
* Keksimurut voi korvata hyvin pähkinöillä, suolapähkinöillä, kuivatuilla hedelmillä, mariannerouheella, salmiakkirouheella tai mitä nyt mielesi tekeekin.
* Säilytä jääkaapissa.

Soppakellarin viimehetken joululahjavinkit

Nykyisin on trendikästä antaa joululahjaksi vaikka  mitä elukoita, koulukirjoja kaukomaille tai muuta ylevää hyväntekeväisyyselettä.Mutta on se kyllä niinkin, että lahjoja on erityisen kiva antaa ja saada. Vaikka hyväntekeväisyyskin on hieno asia.

Blogit ja naistenlehdet ovat pullollaan vinkkejä ja ohjeita itsetehtyihin lahjoihin. Kaikilla ei vain ole aikaa tai osaamista moiseen, joten tässä tulee muutama ihan kaupallinen lahjavinkki. Ja huom. tämä EI siis ole mikään vink-vink osasto lähipiirille! Tai maksettu mainos. :)

Keittiökaveri-lahjakortti
Taatusit iloinen lahjayllätys kiireiselle perheenäidille tai hänelle, joka inhoaa ruokakaupassa käymistä.

Samppanja- tai portviinipullo
Samppanjapullo on hyvä lahja, aina. Ja näin talvella myös portviinipullo, madeira tai sherry ilahduttaa varmasti. Alkon valkoimat ovat tällä hetkellä runsaimmillaan, kysy myyjältä vinkkejä tai tsekkaa niitä vaikka täältä.

Keittiötarvikeliikkeiden lahjakortit
Itsehän olen kroonisessa keittiötarvikeostotokiellossa, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö aina jotain vimpstaakkelia hinkuaisi. Jos et halua kysyä, mitä lahjansaaja haluaisi, niin lahjakortti on hyvä vaihtoehto.
Keittiötarvikeliikkeitä on isoimmissa kaupungeissa ja nykyisin vähän muuallakin ja usealla on verkkokauppakin. Tässä muutamia

Chez Marius, Helsinki
Kokkipuoti, Helsinki
Eiring, Helsinki
Decanter, Helsini ja Espoo
Delice Gourmet, Espoo
Idelli, Turku
Keittiöelämää, Tampere
Culinaria al Dente, Lappeenranta
Lahjakeittiö Paprika, Pori
Keittiötarvikeliike Purnukka, Kotka
Kokkiman.com (verkkokauppa)
Keittiöväline.fi (verkkokauppa

Kahvia & Teetä:
Kaffecentralen, Helsinki
Kaffa Roastery, Helsinki
Johan & Nyström, Helsinki
Mokkamestarit, Tampere
Thehuone, Helsinki
Demmers Teehaus, Helsinki
Teekauppa Chaya, Helsinki 

Kirjat
Ruoka- ja viinikirjoja ei kai voi koskaan olla liikaa ja kirja on aina hyvä lahja. Tässä muutama hyvä opus: 

Berglund-Rinta-Huumo-Vahtera: Ruoasta viiniin
Björklund-Nars: Lähiruokaa
Berglund-Rinta-Huumo: Viinistä Viiniin 2012
Ruokastailauskirjat (saatavilla mm. Amazonista)
Eat Helsinki 2012 

Kokkaus- tai viinikurssi
Elämyksellinen kokkauskurssi tai viinikurssi on aina oiva lahja. Erilaisia kokkokoulujä täällä pk-seudulla järjestetään monen tahon toimesta: Martat, Kokkikoulu Espa, Ravintola Nokka / Kokka, Helsingin kulinaarinen instituutti, Team kitchen, Kuura Events & Kitchen. Leipomiseen liittyviä koristeluasioita voi opiskella esim. Confetin järjestämillä kursseilla Tuusulassa tai Espoossa. Viiniasioita pääsee opiskelemaan ainakin Viini-lehden järjestämissä Viinikouluissa. 

Valokuvauskurssi
Tavalliselle ruokabloggarille keittiön tuotosten valokuvaaminen aiheuttaa usein päänvaivaa. Kalustollakin on merkitystä ja sillä, osaako sitä käyttää. Puhumattakaan siitä stailauksesta. Ruokakuvauskurssi on siis mitä mainioin idea ruokabloggarille! Tsekkaa Jennin kurssi.

Lehtitilaus
Vuosikerta Donna Hayta, BBC Good Fodia, Glorian Ruoka ja Viiniä, Makua, Viinilehteä, Elle Matia, Mat och viniä tms. ei ole koskaan pahasta. 

Suklaa
Suklaa toimii aina. Jos päädyt antamaan lahjaksi suklaata, niin unohda Fazerit ja Marabout. Petri's Varlhona, Chjoko tai ihan vaikka Neuhaus ilahduttaa aina. 

Delicard
Delicard on ihan hauska lahja, jota löytyy erilaisina versoina. Olemme kokeilleet kerran, toimitus pelasi, vaikka en minä siitä valmisjälkkäristä oikein perustanut.

Lautapeli
Sokerina pohjalla: Innokkaan lautapelaajan vaimona tähän listaukseen on pakko laittaa edes yksi peli. Olen innostunut kovasti Dixit-pelistä, joka ei ole sitä perinteisintä lautapelimeinikiä!

Jouluperinteet kunniaan: Suklainen taatelikakku

Taatelikakku taitaa olla monelle meistä joulun nostalgisimpia herkkuja. Moni ei ole pitänyt siitä lapsena, mutta aikuisiällä siitä onkin tullut herkku.

En ole itse ikinä tehnyt taatelikakkua, mutta olen aina pitänyt tätini tekemästä taatelikakusta. Sen reseptiä minulla ei (toistaiseksi) ole, joten päätin kokeilla hieman erilaista versiota kakusta, ohjeen löysin Pullan paikka-blogista. Tein kakun nyt hyvissä ajoin ja se saa ässehtiä jääkaapin rauhassa tuonne joulunpyhille saakka. Pikkuinen moka sattui prosessissa, en huomannut laittaa sokereita taateleiden ja mehun kanssa kattilaan sulamaan vaan sekoitin ne kuiviin aineisiin. Hups. Menee flunssa piikkiin ja toivottavasti ei haittaa. Ainakin kakku näyttää hyvältä.

Kiitokset lintsille reseptistä. Ja tuonne kommenttilootaan saa toki laittaa sen meidän suvun taatelikakkureseptin. Vinkvink! :)

Kuvasta tuli aika tumma ja kökköinen. Mutta Avaruusaseman vinkistä kävin vähän leikkimässä Pixlr:llä. Hauska härveli.

Suklainen taatelikakku

250 g kivettömiä taateleita
3 dl omenamehua
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
200 g voita
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Voitele ja korppujauhota rengasvuoka tai suorakaiteen muotoinen leipävuoka. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Paloittele taatelit pieniksi (jos tarpeen) ja laita ne omenamehun ja sokereiden kanssa kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Soseuta taateliseos keittämisen jälkeen sauvasekoittimella, jos haluat, ja lisää voi kuumaan seokseen sulamaan. Anna jäähtyä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneeseen taateliseoksen ensin kananmunat huolellisesti vatkaten joukkoon ja lopuksi kuivat aineet ja rouhittu suklaa.

Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa (175 astetta) noin 50 minuutin ajan. Varmista kakun kypsyys tikulla. Anna jäähtyä ja koristele esimerkiksi sulatetulla tummalla suklaalla tai kaakaojauheella.

Huom. Kakun maku ja koostumus kestää erinomaisesti myös pakastamisen!

Note to self:
* Omenamehun sijaan voi käyttää myös kahvia (ks, Tiinan vinkki!)
* Nordic Waren valetusta alumiinista valmistettu vuoka kannattaa voidella voilla ja jauhotta vehnäjauhoilla, ei korppujauhoilla. Vähennä myös lämpötilaa ja tarvittaessa myös paistoaikaa (Nyt oli 165 astetta ja 50 min).

Seljankukka-omenaglögi

Tsajut-blogissa tarjoiltiin viehkeän kukkaisaa seljankukka-omenaglögiä. Meillä lymysi jääkaapissa kesän jäljiltä seljankukkamehupullo, jonka oli korkea aika käyttää eli päätyä glögiin. Seljankukkamehu itsessään on ihan jees, mutta jotenkin mun makuun kuitenkin liian kukkaisaa. Sama ongelma, kuin monissa Gewürztraminer-viineissä. Mutta näin omenamehuun sekoitettuna ja mausteilla höystettynä se maistui oikein hyvin. Noudatin Sadun ohjetta kiltisti, mutta terästin glögin rommilla.  

Sadun seljankukka-omenaglögi
reilu satsi

1 l valmista omenamehua
6 dl seljankukkamehua
2 kanelitankoa
1-2 rkl kokonaisia neilikoita
4 tähtianista
tuoretta inkivääriä 3 cm kuorittuna

Sekoita seljankukkamehu tiivisteestä 6 dl valmista juomaa. Laita mehut kattilaan ja lisää mukaan mausteet.Kiehauta.

Anna maustua kattilassa 15 minuuttia.Siivilöi mausteet pois.

Tarjoa kuumana ja terästä vodkalla tai rommilla, jos haluat.

Nuhanenän kanakeitto

Mikään ei harmita enempää, kuin viikonlopun viettäminen flunssassa. Varsinkin, kun on suunnitellut tekevänsä kaikenlaista mukavaa: jouluvalmisteluita, leipomuksia ja tapaavansa ystäviä. Mutta ehei, kurkkukipu, nuha ja kuumeilu pitävät ihmisen tiukasti kotisohvalla, josta kykenee nousemaan vain kanakeiton valmistukseen.Koska kanakeitto, jos mikä on ehtaa flunssanparannusruokaa. Erityisesti, kun sen höystää chilillä. inkiväärillä ja limellä.

Nuhanenän kanakeitto
4:lle

1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
seesamiöljyä
2 porkkanaa
1/2 palsternakkaa
pätkä tuoretta inkivääriä
(sitruunaruohoa, jos sattuu olemaan)
3 kuivattua kaffirlimetin lehteä
makeaa chilikastiketta
korianterin siemeniä
1/2 sitruunan mehu
Noin 2 litraa kana- tai kasvislientä
1/2 kesäkurpitsaa
1 paprika
siitakesieniä
kypsää kanaa n. 300g
1 limen mehu
suolaa ja pippuria

Kuori ja viipaloi sipuli, hienonna valkosipuli ja inkivääri. Kuori ja suikaloi porkkana ja palsteri. Kuumenna seesamiöljy isossa kattilassa ja freesaa siinä sipulit, inkivääri ja juurekset.
Lisää mukaan cilikastike, korianterin siemenet, liemi, kaffirlimen lehdet ja sitruunamehu. Anna kiehahtaa ja kypsyä tovi.

Käsittele sillä välin kesäkurpitsa ja paprika suikaleiksi. Viipaloi myös sienet ja pilko kana sopiviksi paloiksi. Kun juurekset ovat puolikypsiä, lisää mukaan kesäkurpitsa ja paprika. Anna porista heki ja lisää mukaan vielä siitakkeet ja kana.
Kiehausta keitto ja säädä maut kohdilleen limemehulla, suolalla ja pippurilla. Tulisemman ystävät voivat lisätä vielä vähän chilikastiketta, jos kaipaavat lisäpoltetta.

Syö lauatsellinen höyryävää keittoa ja toivo paranevasi pikaisesti!

Note: Keittoa on helppo varioida kasviksia vaihtelemalla, korvaamalla kana katkaravuilla, lisäämällä vähän currytahnaa mukaan tai korvaamalla osa nesteestä koookoskermalla tai maidolla.

Sieniretkellä joulukuusimetsässä

 

En ole ikikuunapäivänä ostanut joulukuusta. Se on aina haettu itse, joko omasta tai naapurin mettästä. Kuusen valitseminen on tarkkaa puuhaa. Muistan joskus lapsena lampsineeni isäni perässä lumisessa metsässä tuntikaupalla. Otti hieman koville kärsimätömälle luonteelleni. Mutta opinpahan, että joulukuusi ei voi olla mikä tahansa näre. Lopuksi kelvollinen puu sitten aina löytyi ja pääsin mummon luo mehulle ja pullalle.

 

 Navetan seinustalla kasvava Clematis oli raukka vielä yrittänyt kukkia. 

Jäätynyt puoliavonainen kukka ja nuput olivat hurjan kauniita. Ensi kesänä sitten uusi yirtys, jooko?

Tämän vuoden kuusiretki oli yllättävän runsasluminen. 100 kilometriä sisämaahan päin ja tadaa, maa oli valkoinen. Metsän puolella tosin oli vielä paljon lumetonta aluetta, ja sieltä löytyi seuraava yllätys: Suppilovahverot ne siellä törröttivät mukavan jäisinä. Kuusen lisäksi bonuksena mukava sienisaalis.

 Mitäs sieltä pilkistää? 

En olisi ihan äkkiä uskonut sienestäväni joulukuusenhakureissulla! 

Metsäretken jälkeen paistettiin makkaraa kesäparatiisin pihamaalla. Jälkkäriksi paistettiin vaahtokarkkeja, jotka olivat juuri niin ällöhyviä, kuin muistinkin.

Sieniperhe sinnitteli sammalikossa, vaikka lunta on tullut tupaan ihan reilusti.

Jäähyväiset pohjaanpalamiselle!

Kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme, jouduimme luopumaan ihanasta kaasuhellasta ja ei- niin- ihanasta kaasu-uunista. Tilalle tuli noin 10 vuotta vanha keittiö, jota emme sitten vielä raatsineet alkaa laittamaan uusiksi.

Huomasimme kuitenkin aika nopeasti, että keraamisen hellan parhaat päivät olivat jo ohi. Jostain syystä ns. pikalevyt toimivat systeemillä pois tai päällä. Kun levy oli päälle, se oli täysillä ja kaksi normaalia levyä olivat melkoisia nuhapumppuja, veden keittäminenkin oli todella hidasta. Yhden kalliin paistinpannun mentyä piloille yliärtsyjen pikalevyjen takia, sekä ärsytyskynnyksen noustua tarpeeksi korkealle aloimme olla kypsiä sijoittamaan uuteen lieteen. Ja koska liesi ja hella olivat saman kytkimen takan, oli pakko uusia molemmat.

Minulle on ihan samantekevää, millainen jääkaappi tai pakastimen meillä on, kunhan ne ovat tarpeeksi suuria, eivät pidä kovaa meteliä eivätkä ole ihan susirumia. Mutta lieden ja uunin suhteen olen hieman vaativampi ja valmis sijoittamaan. Ne ovat nimittäin käytössä joka päivä.

Näihin sitten päädyimme:

Liesi: Miele induktiokeittotaso KM6316

Kaikkein mieluiten olisin halunnut lieteni ihan perinteisillä "hantaakivääntimillä", mutta niitäpä ei ole enää kovin paljoa tarjolla. Lisäksi kivitaso asetti omia vaateitaan lieden suhteen. Niinpä jouduin taipumaan hipaisukytkimiin, joiden kanssa olen oppinut tulemaan yllättävän hyvin toimeen.

Parasta induktiossa on sen tehokkuus ja reagointinopeus. Kun levyn tehoa laskee niin se myös todella laskee, heti. Boosteritoiminnon avulla alkukiehautus sujuu käsittämättömän nopeasti. On ihan mahtavaa, kun levyissä on ihan oikeasti toimiva 9 asteinen tehoskaala. Munakkaan paistaminen ei ole enää mikään hermojaraastava jännitysnäytelmä.

Uuni: Miele kalusteuuni 5241BP

Parasta tässä on helpot säädöt, huomattavasti edellistä uunia hiljainsempi ääni,ajastusmahdollisuudet, kiertoilmatoiminnolla voi uuniin lykätä jopa 3 peltiä samaan aikaan sekä sokerina pohjalla pyrolyysitoiminto.
Kosteuspaistotoimintoja en ole vielä ehtinyt testaamaan.

Molemmissa laitteissa on huimasti toimintoja, joihin kaikkiin en ole vielä ihan täysin perehtynyt. Käyttöohjeet keikkuvatkin jatkuvasti tuossa keittiön apupöydällä. Mutta tähän mennessä, vajaan kuukauden yhteiselon jälkeen olen todella tyyyväinen! Näin jälkeenpäin voisi oikeastaan vaan ihmetellä. että miksi ihmeessä sinnittelimme niillä vanhoilla raaskuilla niinkin pitkään?

P.S. Vain muutama vanhahko kattila meni vaihtoon induktiopäivityksen takia. Ei harmita, todellakaan!

Englannin kerma eli täydellisen vaniljakastikkeen metsästys

Blogin reseptiikassa näytti olevan vaniljakastikkeen mentävä aukko. Se korjaantui näppärästi mustikkakukon kohdalla, koska sen kavaljeerina vaniljajäätelö- tai kastike on melkeinpä välttämättömyys. 

Yleensähän sitä on ihan (järkyttävän) laiska ja ostaa kastikkeen valmiina kaupasta. Eikä se kyllä aina kannattaisi. Koska tässäkin on ihan hillitön ero kaupan kastilla ja itse tehdyllä. Onhan kaupan valmisversioissakin on ihan jees-juttuja, mutta kyllä tässä on aika huima ero. Jos on tehnyt ihanan mustikkakukon niin kannattaa tehdä yhtä ihana vaniljakastikekin.

Tämänkertainen resepti ei ehkä liene se täydellisin, mutta hyvä se on, ehdottomasti. Jos joku tietää omaavansa maailman parhaan vaniljakastikereseptin niin kommenttilootaan saa ilmoittautua. Mielellään reseptin kera, kiitos.

Alla oleva ohje on alunperin Michel Roux'n Kastikekirjasta.

Vaniljakastike (créme anglaise)
(valmiina noin 7,5 dl)

6 keltuaista
125 g sokeria
1/2 maitoa (meillä kerma-maitoseosta)
1 vaniljatanko pitkittäin halkaistuna (meillä 1/2 tl vaniljajauhetta)

Vatkaa isossa kulhossa keltuaiset ja kolmasosa (40g) sokerista vaaleksi ja kiinteäksi vaahdoksi. Otin ihan suosiosta sähkövatkaimen avuksi.

Laita maito, loppu sokeri (85g) ja vanilja paksupohjaiseen kattilaan. Sekoita vatkaimella muutama sekunti ja kuumenna maito sitten kieuhvaksi.

Kaada kiehuva maito keltuaisten päälle koko ajan vatkaten. Kaada sitten seos takaisin kattilaan ja keitä hiljalleen puukauhalla sekoittaen, kunnes kastikkeen lämpötila on noin 80 astetta.
Kastikkeen pitää olla niin sakeaa, että se tarttuu kauhaan ja sormella vetäessä kauhaan jää selvä jälki.

Ota vaniljatanko pois kattilasta ja kaada kastike (siivilän läpi) heti puhtaaseen kulhoon. Jos mahdollista niin laita kulho jähin tai kylmään veteen, näin kastike jäähtyy nopeammin.
Sekoita kastiketta silloin tällöin puukauhalla, jotta se ei juoksetu eikä pinta kuorru.

Peitä jäähtynyt kastike kelmulla ja laita se jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi ennen tarjoilua. Kastike säilyy jääkaapissa kaksi vuorokautta. (Jos säilyy...)

Vinkki! Mokka- tai suklaavaniljakastike syntyy, kun lisäät vaniljan asemasta kastikkeeseen 2 rkl murukahvia tai 60 g tummaa sulatettua suklaata.

Joku on tsempannut keltuaisten erottelussa... Oppia ikä kaikki!

Isänmaallinen jälkiruoka: Mustikkakukko aka Rättänä

Voisiko isänmaallisempaa jälkkäriä ollakaan, kuin rukiinen mustikkakukko? Kun mukaan lisää vielä valkoisen vaniljakastikkeen, niin johan on sinistä ja valkoista sekä niin suomalaisia makuja. Ehkä, mutta meille tämä kelpasi mainiosti Itsenäisyyspäivän dinnerin jälkkärinä. Oikeastaan vähän ihmeteltiinkin, että miksei tätä tule tehtyä useammin?

Mustikkakukko
noin 10:lle

250 g voita
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 dl spelttijaihoja
1 tl leivinjauhetta

1,25-1,5 L mustikoita
1,5 rkl perunajauhoja
1,5 dl sokeria

Sekoita pehmennyt voi ja sokeri, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Jos käytät isoa, korkeareaunaista piirasvuokaa niin painele noin 2/3 osaa taikinasta pohjalle ja reunoille.
Jos käytät pieniä annosvuokia, niin tällä taikinamäärällä teet noin 10 pientä jälkkärikipollista. Pienten vuokien pohjat saa askarreltua ihan ilman kaulitsemistakin. Varo tekemästä pohjista liian paksuja. Pienet Vuoat kannattaa voidella ennen taikinan levittämistä!

Sekoita mustikoihin perunajauhot ja annostele ne pohjan tai pohjien päälle. Ripottele sokeri mustikoiden päällle. Pakastemustikat sopivat tähän mainiosti, mutta käyttä marjat jäisinä, niin pääset huomattavasti helpommalla.

Kaulitse kelmun päällä lopusta taikinasta kukolle kansi. Jos käytät pieniä annosvuokia, niin kannet pystyy askartelemaan ihan käsinkin. Kelmun käyttäminen ison kannen kanssa jeesaa taikinan käsittelyssä ja siirtelyssä.

Painele reunat yhteen ja nipistä tarvittaessa ylimääräiset taikinat reunoilta pois. Paista kukkoa 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Kukko saa muhia tunninkin,  mutta jos pinta uhkaa kärähtää niin käytä suojana leivinpaperia.

Tarjoa haalean lämpimänä paksun vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Inspiraatiota, mittasuhteita ja ohjeistusta haettu Terhiltä ja Hannelelta.

Lindströmin pihvit, otto 2

Kun on joskus blogin nuoruudessa postannut ihan superhyvät Lindströmin pihvit, on rima aika korkealla julkaista toinenkin Lindström-resepti. Mutta hei, nyt ennen joulua on hyvä treenailla punajuurien keittelyä ja käsittelyä. Tunnetustihan olen kerran keittänyt kattilallisen punajuuria pohjaan...

Seikkailin ympäri blogistaniaa ja etsin ideoita Lindströmien toiseen ottoon. Päädyin tälläiseen yhdistelmävirityksen. Tähän reseptiin ei tule perunaa, kuten tuohon ekaan versioon, siinä mielessä resepti on hieman yksinkertaisempi toteuttaa. Ja siitä huolimatta, näistä tuli todella hyviä!

Lindströmin pihvit
10-12 kpl

2 isoa keitettyä punajuurta
1 iso sipuli
voita paistamiseen
3 rkl punaviinietikkaa

1 dl ranskankermaa
1 rkl korppujauhoja tai leivän muruja
1,5 rkl kapriksia
1 muna
reilusti mustapippuria myllystä
n. 1,5 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Kuori ja raasta punajuuret rouheaksi raasteeksi. Silppua sipuli hienoksi. Paista ensin sipuli pannula voissa. Lisää sitten punajuuriraaste ja etikka. Paista hetki.

Sekoita toisessa kulhossa ranskankerma ja murustettu leipä. Lisää seokseen kananmuna. Hienonna kaprikset ja lisää ne seokseen, kuten myös mustapippuri ja suola.

Yhdistä seokseen punajuuriraaste-sipuliseos sekä jauheliha. Vaivaa taikinaksi.

Muotoile taikinasta kostein tai öljytyin käsin pieniä pulleita pihvejä. Paista 225 astetteessa noin 15 minuuttia. Halutessasi voit toki paistaa pihveihin ensin rapsakan pinnan pannulla voissa ja hoitaa loppukypsennyksen uunissa.

Note to self: Kokeile näitä joskus maidottomina: korvaa maitoperäinen neste lihaliemellä. Kapristen tilalla voi kokeilla hienonnettuja suolakurkkuja.

Karamellisoitu sipuli
2 sipulia
voita
sokeria

Viipaloi sipuli renkaiksi, paista voissa. Kun sipuli on mukavasti laiskistunut, lisää pannulle sokeri. Anna karamellisoitua. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos tarvetta.

Nauti elämästä ja syö Lindströmin pihvit kukkakaalimuusin, karamellisoidun sipulin ja muutaman kapriksen kera.

Täydellisyyttä hipova Caesar-kastike

 Joskus käy niin, että ei tajua itsekään tehneensä jotain erityisen hyvää. Ennen, kuin ruoka on jo melkein kadonnut lautasilta. Tämä Hannan Gurmee-blogista löytynyt ohje osoittautui sellaiseksi. Ceasar-tyyppinen iltapalasalaatti katosi lautasilta hetkessä, kastikeastia tyhjeni hetkessä.

Caesar-tyyppinen salaatinkastike muuten mielletään jotenkin hankalaksi valmistaa. Eilenkin joku kysyi, että missä välissä minä tämän tein. No siinä hetkessä, kun bamix sanoi sur.


Caesar- salaattikastike
Reilu satsi

1 kananmuna
2,5 dl rypsiöljyä (Tavallinen, miedonmakuinen on parasta tähän!)
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1 rkl vettä
0,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 rkl Dijon sinappia
2-3 rkl vastapuristettua sitruunanmehua
mustapippuria
suolaa
(ohjeessa myös 2 sardellifilettä, jätin pois.)

Tässä tulee paras kohta. Valmistus on yksinkertaista. Laita kaikki aineet kapeaan, korkeaan astiaan. Kaikki kerralla sauvasekoittimella sekaisin kunnes koostumus on kermaista ja kastike saa vaalean värin. Valmista! Anna levätä hetken jääkappissa, maut tasoittuvat. Kala-allerginen voi kokeilla sardellien sijaan kapriksia, ne antavat vähän samantyylistä suolaista efektiä kuin sardellit. 

Note to self: Tämä kastikesatsi riitti juuri ja juuri 9:lle nälkäiselle salaatinsyöjälle. Puolitoistakertainen olisi ollut parempi. Tai sekoittaa kastike salaattiin, jolloin sitä olisi mennyt ehkä vähän vähemmän, mutta salaatti olisi lötkistynyt nopeammin. Ja varsinkin tämän tyypistä raskaampaa kastiketta on kiva annostella itse, haluamansa määrä.

Piparinmakuiset joulumuffinssit

Halusin leipoa jotain joulun makuista herkkua, mutta nopeasti. Muffinssit  on aika nopsia, mutta jotenkin takaraivossa kummiteli edelleen ne muutamat ei niin onnistuneet piparimuffinit. Kolmas kerta toden sanoo ja ihme kyllä, nämä ovat onnistuneet jo kaksi kertaa. Vaikka olenkin säätänyt omiani sekaan. 

Resepti on alunperin Kiia Rengon käsialaa ja bongattu Kodin Kuvalehden verkkosivuilta. 

Joulumuffinssit
10-12 kpl

2 dl tummaa siirappia (meillä 1,5 dl siirappia ja 0,5 dl hunajaa)
1 rkl piparkakkumaustetta
200 g voita tai margariinia (meillä 180g)
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
50 g valkosuklaata
1 dl rusinoita (meillä kuivattuja karpaloita)
½ dl maizenaa
1 tl soodaa

Koristeluun: tomusokeria tai tomusokeri-vesikuorrutus ja strösseleitä.

Mittaa siirappi ja mausteet teräskattilaan. Kiehauta. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Paloittele rasva ja sulata kuumassa siirappiseoksessa. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä haaleaksi.

Sekoita kananmunat  haaleaan siirappi-rasvaseokseen. Yhdistä vehnäjauhot, rouhittu suklaa, rusinat (karpalot), maissijauhot ja sooda. Lisää taikinaan. Lusikoi taikina muffinivuokiin, jätä yläreunaan hitunen kohoamisvaraa.

Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Siivilöi ennen tarjoilua pinnalle tomusokeria tai koristele muuten haluamallasi tavalla. Tarjoa glögin kanssa.

Vinkki! Soodan voi korvata leivinjauheella. Käytä tällöin 2 tl leivinjauhetta. Maizenan voi korvata perunajauhoilla.

Sielukas maa-artisokka-palsternakkapaistos

Annan Soulkitchenistä löytyi lampaankarreen lisukeidea. Varsinkin, kun oman maan artisokat olivat odotelleet ulkovarastossa styroxloodassa jo hyvän tovin.
Simppeli ja selkeä lisuke ja kiva tapa valmistaa maa-artisokkaa. Itse kun olen vähän jumittunut keittoon ja gratiiniin. 

Maa-artisokan kuoriminenhan on todella ärsyttävää nypräämistä. Tällä kerralla kokeilin putsata maa-artisokat harjalla ja "pahimmat" kohdat veitsellä. Homma sujui jotenkin paljon helpommin kuin perinteinen kuorimisepisodi ja sokat putsaantuivat yllättävän puhtaiksi ihan yllättävän nopeasti.


Maa-artisokka-palsternakkapaistos
Neljälle lisäkkeeksi

300 g maa-artisokkaa
1 palsternakka (n. 300 g)
1/2 solo valkosipuli
2 dl kuohukermaa
kuivattuja yrttejä (sitruunatimjami, basilika)
suolaa
mustapippuria myllystä
1/2 sitruuunan mehu
45 g parmesaania raastettuna

Harjaa ja rapsuttele maa-artisokat puhtaiksi ja viipaloi noin puolen sentin viipaleiksi.Laita ne heti kylmään, sitruunamehulla terästettyyn veteen tummumisen estämiseksi. Kuori ja viipaloi palsternakka samaan tapaan.

Keitä viipaleet suolatussa vedessä puolikypsiksi (noin 5 min.) Valuta ja kaada öljyttyyn tai voideltuun uunivuokaan.

Lisää vuokaan hienonnettu valkosipulin kynsi, yrtit, suola ja pippuri sekä kerma. Ripottele päälle raastettua parmesania.

Paista 200 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes sokat ja palsterit ovat täysin pehmeitä.

Note to self: Seuraavalla kerralla voisin kokeilla lisätä tähän myös omenakuutioita.